Uutiset

Tauno Kaven mittailee maisemaa sahan tai luujauhomyllyn raunioilla. Oikealla nousevat kiviportaat ylös purolta.
Lue lisää...
–Toivottavasti tästä tulee hieno, toivoo Tauno Kavén aamuisella kierroksella Teijon luonnonpuistossa.
Metsähallitus on hyväksynyt luonnonpuiston hoitosuunnitelman ja töihin odotetaan päästävän jossain osassa puistoa vielä tänä vuonna.

Metsähallitus on kääntynyt kelkkansa hoitosuunnitelmassa vieraslajien suhteen. Hyväksytyssä suunnitelmassa vieraslajit saavat elää ja kasvaa mutta istutuskuusikoille suunnitelman toteutuminen tietää matkaa sahalle.
–Minä ja varmasti monet vähän varttuneemmat teijolaiset haluaisivat nähdä tämän alueen sellaisena, kun se on ollut vuosikymmeniä sitten, jatkaa Kaven.
Alue on virallisesti Sahajärven luonnonsuojelualue, mutta käyttökielessä Teijon luonnonpuisto.

Alue on ollut Teijon kartanon puistona. Vapaaherratar Fredje on oli alueen ensimmäinen hoitaja ja hänen istuttamiaan ovat muun muassa saksanpähkinäpensaat ja valtavat alppiruusut.
Myöhemmin ylimetsänhoitaja Torsten Rancken teki alueelle istutussuunnitelmia ja hänen perujaan ovat monet ulkomaiset puulajit ja saarnimetsiköt.
– Tässä ovat nämä portaat, näyttää Kavén.
Portaiden vieressä on parit perustukset, entisen sahan; Kjikin sahan, ja luujauhomyllyn perustukset 1700 –luvulta.

Luonnonpuisto kertoo myös ruukin historiaa ja se otetaan alueen hoidossa huomion.
Reilun 23 hehtaarin alueesta hoidetaan noin puolet. Siitä lehtona viitisen hehtaaria, uutta jalopuumetsää perustettaan kolme hehtaaria. Loppu hoidetaan puistometsänä.
Toinen puoli alueesta, kalliorinteet ja purouoma annetaan suunnitelman mukaan kehittyä luonnonvaraisena.

Alueelle tehdään uusi parkkipaikka ja liikenne uimarannan tiellä katkaistaan.

Hoitotyöt aloitetaan kiireellisyysjärjestyksessä ja ne ajoittuvat useammalle vuodelle. Kultuuriperinnön hoitaminen alkaa vasta, kun jäännökset on inventoitu.


Ritva Enqvist ja Aira Timonen aloittivat Särkisalon hautausmaan kevättyöt haravoinnilla.
Lue lisää...
Kahden viikon sisällä useimmat Särkisalon hautausmaalla sijaitsevat hoitosopimuksen alaiset haudat ovat saaneet koristukseksi kauniin orvokin. Ne haudat, joiden sopimus on solmittu tämän vuoden puolella, jäävät ilman orvokkia.

Syynä on vuodenvaihteen seurakuntaliitokseen liittyvä palvelujen yhtenäistäminen.
Särkisalossa hautojenhoitopalvelu on heikentymässä ajan kuluessa selvästi tämän hetken tilanteeseen nähden.
Särkisalo on muihin entisiin seurakuntiin nähden sisällyttänytkin harvinaisen paljon palvelua hautojenhoitomaksuihin.

Muutos näkyy koko laajuudessaan kuitenkin vasta vuosien päästä, sillä pisimmät Särkisalon seurakunnan kanssa tehdyt hautojenhoitosopimukset ovat 25 vuoden mittaisia. Vanhoihin sopimuksiin uusi seurakunta ei ole pystynyt kajoamaan.
Pelkän kastelun tai kesähoidon tilanneille muutos näkyy kuitenkin jo tulevana kesänä. Kun ennen esimerkiksi kastelu maksoi Särkisalossa 25 euroa kaudessa, jatkossa hinta on 35 euroa.

Särkisalossa 5–25 vuoden hoitosopimuksilla asiakas on saanut haudalle kastelun ja muun hoidon lisäksi äitienpäiväksi orvokin, kesäkuussa jonkun muun kesäkukan, pyhäinpäiväksi gallunan ja havut sekä jouluaatoksi kynttilän. Hinta on ollut 48 euroa vuotta kohti. Jatkossa Salon seurakunnan uusilla ympärivuotisilla hoitosopimuksilla saa 66 eurolla vuodessa haudan hoidon lisäksi vain yhdet kukat kesässä. Salo tekee tästä lähtien korkeintaan 15 vuoden sopimuksia hautojen hoidosta.
– Viime vuoden lopulla oli joitakin viime tipassa tehtyjä sopimuksia, kun uusista käytännöistä oli jo tietoa. Jossain tapauksessa kävi niinkin, että viralliset paperit oli ehditty päivätä vasta tämän vuoden puolelle, kertoo Särkisalon hautausmaan hoitaja Ritva Enqvist.

Salon seurakunnan hautatoimen päällikön Anja Mannin mukaan hinnat saattavat nousta vielä jatkossakin viime vuoden puolella järjestelytoimikunnan päättämistä.


Lue lisää Perniönseudun Lehdestä


Huippunäyttely Tammisaaren  museokeskuksessa

Tammisaaren museokeskuksessa  keskitytään  syyskuun loppuun asti yhteen merkittävimmistä suomalaistaiteilijoista.
Helen Schjerfbeck Tammisaaressa- näyttely tuo nähtäväksi töitä vuosilta 1925-1941, jolloin taiteilija asui paikkakunnalla.
Esillä on jopa useita teoksia, joita ei ole ennen Suomessa nähty.  Teoksia on saatu yksityiskokoelmista ja eri museoista Suomesta ja ulkomailta.
–  Kaikkia tämän kauden töitä ei ole voitu jäljittääkään, totesi näyttelyä viime viikolla esitellyt Leena Ahtola – Moorhouse.
Ahtola – Moorhouse on varsinainen Schjerfbeck- tietopankki. Hän on suunnitellut näyttelyä ja tehnyt myös tuoreen kirjan joka niin ikään kertoo  Helene Schjerfbeckistä Tammisaaressa.

Ahtola- Moorhouse on perehtynyt myös taiteilijan luonteeseen.  Valokuvissa hymyilevä taiteilija saattoi olla  välillä kärkäskin luonne. 
– Hän oli myös hyvin itsekriittinen, kertoo Ahtola- Moorhouse.
Monen näyttelyn taulun takapuolella onkin aloitettuna maalaus, jonka taiteilija on hylännyt jostain syystä.  Tammisaaren kautena syntyi silti noin 300 työtä.

Tammisaaren näyttely esittelee kaupungin asukkaita ja myös maisemia, vaikka liikkuminen taiteilijalle olikin työlästä, sillä Schjerfbeck oli loukannut jalkansa kaatuessaan. 
– Hän sai aiheita siitä, mitä näki ikkunastaan, tai sitten antoi kutsua malleja luokseen.

Lue lisää Perniönseudun Lehdestä


Liisa Troberg, Anneli Hakala ja Annikki Johansson tutkailevat marttojen kokouspäiväkirjoja vuosien varrelta.
Lue lisää...
– Jos joku marttayhdistys tekee paljon, niin me kyllä tehdään. Mutta ei me sitä työnä pidetä, sanoo Annikki Johansson.
– Porukassa tehdään kaikki jutut, kuka nyt mitäkin osaa. Kaikki ovat tasa-arvoisia, hän jatkaa.
Johansson on Särkisalon-Finbyn marttayhdistyksen puheenjohtaja, kun sellainen nyt yhdistyksellä pitää olla. Mutta kaikki toiminta suunnitellaan yhdessä.
Tiistaina Johansson sekä yhdistyksen sihteeri Anneli Hakala ja rahastonhoitaja Liisa Troberg kokoontuivat vielä tekemään viimeisiä viilauksia ensi sunnuntain 70-vuotisjuhlaa varten.
Ja kun martoista kerran kyse on, niin tarjoilulla on jälleen suuri rooli. Lounaspöydästä löytyy mm. palapaistia, graavikalaa ja saaristolaisleipää. Jälkiruokana on puolukkakiisseliä.
Kun Särkisalossa tapahtuu jotain, martat on yleensä mukana tarjoilupuolella. Juhlissakin kaikki on itse tehtyä.
– Meidän ikäpolvelle on ollut tärkeää laittaa kaikki ruoat kotona. Ei me osattaisi ostaa valmisruokia, tuumaavat naiset.
On Särkisalon martoissa sentään nuortakin polvea mukana, sillä jäsenistöstä löytyy yksi 17-vuotiaskin. Nuoria ei ole ollut kuitenkaan helppo houkutella mukaan.

Särkisalon-Finbyn marttayhdistyksellä on nyt noin 45 jäsentä. Aktiiveja, usein toiminnassa mukana olevia on parikymmentä. Joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina kokoonnutaan marttailtaan Särkisalon palvelutalon tiloihin.
– Olen jo kysellyt, löytyisikö entiseltä kunnantalolta tilaa martoille. Vähän säilytystilaakin olisi hyvä olla, sanoo Annikki Johansson.
***
Särkisalon–Finbyn marttayhdistyksen 70-vuotiasjuhla Särkisalon seurakuntakodissa sunnuntaina. Juhla alkaa Särkisalon kirkossa kello 10. Tervehdysten vastaanotto ja ruokailu kello 12, jonka jälkeen varsinainen juhla.

Lue lisää Perniönseudun Lehdestä







Tero Lindholm kisaa Suomen maajoukkueessa

Tero Lindholmin tavoitteena on yli 200 kilometrin ylitys vuorokauden juoksun aikana.
Lue lisää...
Perniöläinen Tero Lindholm jättää tänä vuonna vapun juhlinnan vähemmälle.
Lindholm matkustaa huomenna Italiaan, missä käydään 24 tunnin juoksun MM-kisat. Lindholm juoksee Suomen maajoukkueessa Tommi Nietosjärven ja Ari Lindstenin kanssa. Naisten joukkueessa juoksevat Outi Siimes, Marjukka Sinisalo ja Maria Tähkävuori. Kaikki edustavat ultrajuoksuseura Endurancea.

Reilua viikkoa ennen kisamatkaa miehen mieli oli rauhallinen.
– Viimeinen viikko menee lepäillessä. Tähän mennessä kaikki kisoja varten on jo tehty, muistuttaa Lindholm.
Hänellä omana tavoitteena on 200 km ylitys määräajassa. 24 tunnin juoksussa määräävänä tekijänä on aika; tuloksen ratkaisee pitkällekö on vuorokaudessa juossut. Parhaillaan Lindholmin tulos 24 tunnissa on vajaa 185 km.

Lindholm sanoo, että urakka on koetus sekä päälle että keholle. Ajatus ei pääse karkaamaan kovin kauas juoksusta, vaikka aikaakin olisi.
– Suoritusta siinä miettii kaiken aikaa.
– Kisan jälkeen tunteet käyvät voimakkaina laidasta laitaan. Kilpailutilanteesta on vaikea irrottautua.
Vaikka kilpailussa voidaankin tukea toinen toistaan, harjoittelu on yksinäistä puurtamista. Tero Lindholm ylistää asuinpaikkaansa Yliskylässä: ympäristössä risteilee pieniä teitä vaikka miten, maasto on myös mäkistä ja metsäistä. Yksi tempaus on ollut juosta Kirjakkalaan Hamarijärvelle uimaan.

Lue lisää Perniönseudun Lehdestä

Professori Eero Uusitalo uumoilee kylien ottavan jatkossa entistä isomman vastuun.
Lue lisää...
Suomen kylätoiminta ry:n hallituksen puheenjohtaja, Eero Uusitalo ei viime viikolla säästellyt sanojaan.
Uusitalo peräsi kylien toimijoilta pikaista ryhtiliikettä.
– Ne vätykset, jotka eivät ole saaneet edes kyläsuunnitelmaa tehtyä vaan ovat lähinnä viihdyttäneet itseään, niille tulee kiire.
Lehmirannassa puhunut Uusitalo totesi,  että tulevaisuudessa pienin toiminnallinen yksikkö on kylä.   Näin on linjattu myös tuoreessa maaseutupoliittisessa kokonaisohjelmassa, ja asiasta on tehty myös valtioneuvoston selonteko.
– Se tulee menemään eduskunnassa läpi, uskoi Uusitalo.
– Jatkossa pienin yksikkö ei ole kunta.
Uusitalo tiesi, että herkästi vedotaan siihen ettei kylissä ja järjestöissä ole valmiuksia.
– Ei silloin olekaan, jos kaikki odotetaan vain kunnalta.  Se on sellaista vätysasennetta, mitä ei saisi ollakaan.
– Se on ongelma, että yhteiskunta rakenteiltaan muuttuu niin nopeasti ettei yhdistysmaailma pysy perässä.
Mistä Uusitalon ajatus sitten lähtee? Siitä, että kuntaliitosten myötä demokratia loittonee  luottamushenkilöiden määrän pienenemisen myötä, toteaa Uusitalo.
Julkinen päätöksenteko keskittyy, ja Uusitalo totesikin ettei usko edustukselliseen demokratiaan isoissa yksiköissä.
– Se on yksi hailee mistä valtuutetut ovat kotoisin. Ei saa olla naiivi. Isoissa organisaatioissa keskuksissa asuvat virkamiehet rakentavat ne asiat.
– Mene siinä sitten jonkun kulmakunnan asukkaana sanomaan jotain, ei se siitä tokene.
Mikä stten on vastaus.
– Tarvitsemme yhä kipeämmin sellaisia yhdistyksiä, joilla on monialainen vastuu oman alueensa kehittämisestä. 
– Tärkeintä on, että laajassa Suomessa on toimivia kyliä, mitkä otetaan politiikassakin huomioon ja vakavissaan.
– Paikallisia, julkisia vallankäyttömuotoja tarvitaan.



Metsiköstä löytyi muun muassa injektioneulojen pakkauksia.
Lue lisää...
Poliisi ei tutki suuremmalti perniöläismetsiköstä löytyneitä tavaroita.
Läheltä kirkonkylää löytyi metsästä muun muassa injektioneulojen suojatulppia ja pakkausjätteitä.
Mika Kannari Salon poliisista kertoo, että vastaavanlaisia löytöjä tehdään säännöllisesti.
– Voivat ne johonkin huumeporukkaan viitata.
Kannari kertoo, että tavaroista voidaan tarvittaessa saada esimerkiksi dna-näytteet.
Ruiskupakettien ohella metsiköstä löytyi viinapulloja.



Perniön alueella kiertää sitkeä huhu susista ja niiden tekemisistä.
Liikkeellä olevan jutun perusteella sudet olisivat raadelleet koiran asemaseudulla, lisäksi kolme sutta olisi tavattu aivan erään talon pihapiirissä.

Mika Kannari Salon poliisista kertoo, että huhu raatelusta on lähtenyt liikkeelle tulkintavirheestä.  Villin huhun mukaan poliisi olisi myös hävittänyt suden kaupungissa. Kannari toteaa, että juttu  on täysin perätön.
Myös Perniön –Särkisalon riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Esko Lehti  katkaisee jutuilta siivet kerralla; vahvistusta ei ole saatu. Suden jälkiäkään ei väitetyiltä havaintopaikoilta ole tavattu.
Lehti toteaa, että sudet eivät kuitenkaan ole Perniön alueella tuntemattomia vieraita. Havaintoja on tehty  muun muassa Ylikulman ja Saurun suunnalla, samoin metsäisellä alueella Tenholasta Strömmaan.
– Näitä yksittäisiä kulkijoita, summaa Lehti.
Susikysymystä pohditaan tänään myös Turussa, missä suurpetoneuvottelukunta pohtii mitä vahvistuneelle susikannalle Varsinais-Suomessa tulisi tehdä.  Sudet on koettu ongelmaksi etenkin Turun pohjoispuolella, missä eläimet tulevat jopa pihapiiriin.

Juha Förström Teijon kirkon lanterniinissa.
Lue lisää...
– Katso, kun sahalla painaa niin se menee tänne sisään. Tämäkin on ihan laho paikka, esittelee Juha Förström Teijon kirkon lanterniinissa.

Lanterniini on kirkon ylin osa, jossa kello sijaitsee,  ja se otetaan alas lähiaikoina. Förström oli viime viikolla purkamassa rakenteita, jotta yläosa voidaan nosturiautolla nyppäistä kokonaisuutena maanpinnalle, missä se rakennetaan uusiksi.

Kirkon yläosan rakenteet ovat peräisin 1970-luvun alusta;  osa kirkosta tuhoutui tulipalossa vuonna 1972, kun rakennusta oli lämmitetty päivien ajan Karoliina Aarnio-Wihurin ristiäisiä varten. Yli 30 vuoden takaiset rakenteet eivät  ole kestäneet halutulla tavalla; puussa on muun muassa pahoja lahovaurioita.

– Tätä liimapalkkia ei olisi saanut käyttää ollenkaan. Hitaasti kasvanutta puuta pitäisi olla, toteaa Förström.

Uudet ylintä osaa kannattelevat pilarit ovat toiveiden mukaiset, ne on  sorvattu hidaskasvuisesta Kuusamon männystä.  

Kattorakenteiden vuoto-ongelmista saatiin aavistus joulun alla 2006, kun sade ja tuuli aiheuttivat kirkkoon kosteusvahingon.  Rakenteiden kehno kunto on kuitenkin perua jo pidempään jatkuneista vuodoista.

Koko poisnostettava osa painaa Förströmin arvion mukaan pari tonnia. Hän toivoo, että ainakin vanha katto-osa voidaan käyttää sellaisenaan.
Suomen Urheiluliitto on valinnut Perniön Urheilijat vuoden 2009 pohjoismaisten maastojuoksun mestaruuskilpailujen isännäksi.

Kilpailut pidetään Melassuon liikuntakeskuksessa lauantaina 7. marraskuuta.

Perniön Urheilijat järjesti vastaavat kisat edellisen kerran Melassuon maastoissa marraskuussa 2001.
Torikojuihin mentiin pääsiäisen aikaan sisään voimakeinoin.
Lue lisää...
Pääsiäispyhien aikana on Perniön keskustassa tehty ilkivaltaa yhden rakennuksen ympärillä.

Kirjaston takapihalla olleen traktorin hyttiin on tyhjennetty ohjaamossa ollut sammutin.  Matkalla kohti toria on liiketalon pihalla seisseestä postin autosta anastettu irtainta tavaraa, joka on paiskottu jokivarteen.

Torilla on puolestaan särjetty torikauppiaiden kojuja; väkivalloin on menty sisään liki jokaiseen ja aiheutettu korjattavaa.  Varsinkin yhtä koppia  on lisäksi murjottu  muutenkin; myyntiluukku on rikottu ja katon reunaa särjetty.

Tekosista syntyy melkoisesti siivottavaa.

– Paineilmalla yritin puhaltaa sammutusaineita pois, mutta ei se niin lähde. Nyt on pakko etsiä haalarit jalkaan ja ajaa traktori koululle niin kokeillaan painepesurilla, harmitteli traktorin omistava Lassi Tallqvist.

Rötöstely seudulla alkoi jo ennen pääsiäistä: Matildan vanhalla ruukkialueella murtauduttiin viime keskiviikon ja torstain välisenä yhteen rakennukseen mistä anastettiin työkaluja.  Voroille kelpasivat ainakin Senco-naulaimet ja sorkkaraudat.

Onni onnettomuudessa oli rakennuksessa edellisenä päivänä tehty lattian valu: ikkunasta sisään tulleista varkaista jäi lattiaan harvinaisen selvät kengänjäljet.

Varkaita on ilmeisesti joku häirinnyt, sillä valmiiksi on pakattu muitakin työkaluja jotka ovat kuitenkin jääneet rakennukseen.

Perniön Grillikioskissa kävi varkaita tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. Saalis oli sikspäkki olutta ja muutama siideri.
Ines Byman hämmästyi omaa kuvaansa Gerontologia-lehden kannessa. Andrea Vannucchi on kuvannut Ineksen perunapellolla viime keväänä.
Lue lisää...
– Kamalan hauskaa on ollut, nauraa Ines Byman istuessaan syömään naapurinsa Andrea Vannucchin keittämää hernesoppaa.

Särkisalon Förbyssä asuvat naapurukset ovat viettäneet viimeisen vuoden erityisen tiiviisti yhdessä. Ines Byman on nimittäin yksi niistä ikäihmisistä, jotka ovat antaneet Andrea Vannucchille ja Tarja Lapilalle makupaloja siitä, mikä heidän ikäisilleen ihmisille on tärkeää. Ines Bymanille sitä on esimerkiksi mustikoiden poimiminen tai perunan istutus. Yhdessä Andrean kanssa on käyty myös mattopyykillä sekä katsomassa käärmeitä kalliolla.

Byman on päässyt myös tuoreen ”Gerontologia” –lehden kansikuvatytöksi. Vanhuutta tutkivan tieteen oman lehden kansikuvat ovat jo pitkään olleet Andrea Vannucchin kuvaamia.

– Ei kauhean kallis jumppaohjelma. Muuten pitäisi mennä kuntoutukseen, pohtii Byman. 

Kansikuvassa Ines Byman istuttaa viime keväänä perunoita viereiselle pellolle.

Tarja Lapila ja Andrea Vannucchi ovat tutustuneet reilun vuoden kuluessa noin kymmeneen Perniön seudun ikäihmiseen, ja viettäneet heidän kanssaan runsaasti aikaa jokaisena vuodenaikana. Arki on ehtinyt tulla hyvin esiin. Aktiivisten ja vielä kotona asuvien vanhusten kautta tärkeitä asioita voidaan viedä myös laitoksiin esimerkiksi valokuvien muodossa. Näin pidetään yllä ikääntyneen kosketusta siihen kotona elettyyn arjen todellisuuteen, johon hänellä ei enää ole konkreettista paluuta.


Lue Lisää Perniönseudun Lehdestä!

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Kirjoittajavieras

Uusin lukijan kuva

  • Esa-Matti Ristola kuvasi silkkiuikun pesimäpuuhissa Strömmassa.New

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20