Tähdellistä

Tervepä terve. Toimituksen koillishoivaamossa pohditaan tällä kerralla, miten on tämä kummallista.
***
Ihminen on metka. Kun koko planeetanperhana on poikkeustilassa ja väkeä lakoaa, sitä miettii helposti, miten paljon tohtii omia muka pienempiä murheitaan kerrata.

Hyvä tapa edellyttää kuitenkin, että asiat seurataan loppuun, joten tässä nyt yhden tarinan häntä, sananmukaisesti. Sitten se on livahtanut.

Tällä palstallahan on silloin tällöin tehty selkoa talouden kahden hyvin karvaisen kissan edesottamuksista ja ilmeisesti onnistuttu ilahduttamaan joitakuita.
Perheessämme näillä on liki lasten asema, tosin sillä erolla että yhdellekään ihmistaimelle en tiedä yhtä paljon lässytetyn ja annetun lempinimiä tai erivapauksia.

Nyt joukosta on yksi poissa ja hyvin karvaisia on jäljellä vain toinen. Ihan joka yllätykseen ei nykyaikainenkaan lääketiede pysty vastaamaan. Sen edustajien kunniaksi on sanottava, että tämä myönnettiin reilusti.
Viime lehti syntyi poraamisen välisissä rakosissa, mutta eiköhän tässä kohta riitä keskittymistä muuhunkin.
***
Ihminen on metka tai ainakin itsepetoksen mestari. Asunnosta puuttuu paljon, kun yksi on poissa. Kun tuttu kerä puuttuu tyynyn vierestä nukkumaan mennessä, sitä huomaa miettivänsä, että jaa, taitaapa tuo olla vielä sohvalla tai saunassa, mutta varmaan tulee kohta. Ihan vielä ei tajua, että ei tule.

Historia tuntee monia parivaljakoita, joiden maine perustuu erilaisuuteen. On Mikkiä ja Hessua, Ohukaista ja Paksukaista, Majakkaa ja Perävaunua, Holmesia ja Watsonia. Näitä riittää ja mietitään nyt ensinmainittuja: molemmat ovat samalla puolella pöytää, mutta hyvin erilaisia: toinen ensivilkaisulla se skarppi pelastaja, toinen hyväntahtoinen höppänä.
Näin on ollut meilläkin. Jo lähtenyt oli vähän kuin brittiläisen yläluokan neiti jossain Christien salapoliisikirjassa: tietoinen omasta arvostaan, mieluummin majesteettinen sivustaseuraaja ja suhtautui tietyllä penseydellä rahvaaseen kuten koiriin.
Iloksemme jääneen lähin vastine samalta saarelta on varmasti se maalaismies pubissa luonnonkivitakan äärellä: kovaääninen, kaikkiruokainen ja aina siellä, missä tapahtuu. Avaapa vaan keittiössä joku paketti, niin sen kyllä tietää kuka on kohta selän takana nenä pitkällä varmistamassa, mistä on kyse ja voisiko siitä hyötyä itse.

Pienet asiat opettelua vaativat. Kun on tottunut tervehtimään kahta nimeltä kotiin tullessaan, sen tekee melkein vielä nytkin. Toisesta suupielestä pitää vetää takaisin se toinen nimi ja toisesta silmäkulmasta poistaa kosteutta. Varmasti uuteen oppii, vaikka ei totu.

Sen kyllä tiedän, kenelle sopii oikein hyvin, jos laitan vahingossa toisenkin kerran ruokaa kahteen purkkiin.
***
Heip.
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koilliskiinteistön edustan viikkorännät aurataan tässä seuraavaksi.
***
Jotenkin näyttää tilanne rauhoittuneen, sikäli että muutakin kuin virusta mahtuu lehtiin.

Viimeksi tämä otti silmään toisesta iltapäivälehdestä, joka julisti että jotkut Martina Aitolehti ja Stefan Therman -nimiset henkilöt eroavat.

Edellinen on ollut joskus telkkarissa, jälkimmäisen tekemisistä minulla ei ennen pientä googletusta ollut aavistustakaan, mutta yhtä kaikki juttu pitää paikkansa. Nykyisellä painotekniikalla lehteen painetuista kuvista oli helppo päätellä, että eroavat he. Ainakin ulkonäöltään ainakin toisistaan.
***
Yllä olevassa on siis kahden ihmisen elämässä jokin vaihe tullut maaliin. Muuten tässä on viime aikoina pohdituttanut, miksi luonnosvaihe on usein valmista kiinnostavampi muutenkin kuin uutistyössä, missä tärkeintä olisi kertoa vasta tuloillaan tai valmisteilla olevasta asiasta. Siinä kohtaa, kun maaherra jo leikkaa nauhaa, alkaa uutisointi uudesta sillasta olla myöhäistä.

Mutta kun tämä peijakas pätee muuhunkin. Pääsiäisenä tuli esimerkiksi väsättyä pitkäperjantain päivällinen hiukan viitseliäämmin ja jälleen kerran kutkuttavin vaihe oli se, kun pöydällä on kolmetoista purkkia täynnä esivalmisteltuja aineksia ja jääkaapissa toinen mokoma.

Pohjapiirrokset ovat nekin sen sortin asiaa, jota tulee aina jäätyä katselemaan toisenkin silmällisen verran ja kaavakartat samoin. Ja tällä nyt sitten menikin viimeinenkin järki-ihmisen maine.

Samoin tulee tämän tästä ajettua erään siltatyömaan ohi ja sen seuraaminen on juuri nyt mielenkiintoisimmillaan: laudasta, lankusta ja pattingista koottu monisatametrinen valumuotti on suorastaan hieno, esittelykelpoinen rakennelma jo sinällään. En uskalla miettiä sen tarkemmin, millainen piirtäminen siinä on ollut ja montako sataa kilometriä puutavaraa siihen tarvitaan, mutta vastaus molempiin kohtiin on epäilemättä ”valtava”.

Yhtä lailla on työmäärän laita siinä, kun joku tarkan markan kaveri alkaa irrotella muottilaudoista valun jälkeen nauloja ja betoninrippeitä polttopuita saadakseen.

Taitaapa silti kevään varsinainen valtava liittyä enempi petrokemiaan ja jo valmiisiin tuotteisiin. Nimittäin ruokarasioiden ja – laatikoiden kysyntään.
***
Siinä taas ei ole mitään perää, että puolustusvoimissa olisi otettu metsämuonana käyttöön pensaat. Kyseessä ei ole mikään S.A.puska.
***
Heip.
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

 

 

 

Tervepä terve. Toimituksen koillistipun viikkoviserrykset tässä seuraavaksi.
***
Kokoontumiskielto tuo mausteensa moneen sellaiseen telkkariohjelmaan, jossa pitäisi olla paikan päällä yleisöä. Nythän niissä esiinnytään tyhjälle katsomolle. Esimerkiksi sunnuntaina oli töllötin auki ja ruudulla Talent -ohjelma, jossa kilvoittelivat oikeasti tosi taitavat tanssijat ja muut osaajat. Heille olisi suonut yleisöä paikan päällekin toki.

Mutta saa nähdä, mihin tässä vielä päädytään. Vielä, jos ohjeistusta kiristetään, niin sehän karsii ohjelmista pois myös kaahottavat juontajat ja maksusta eläytyvät tuomarit. Toivo elää.

Monihan väittää muuten vanhaa viihdettä hitaaksi, mutta se on kukkua. Kotipäivän ratoksi löytyi netin syövereistä muutama jakso Tietopörssi-visailua 90-luvulta, siis ajalta ennen jännityksennostatustaukoja ja oheishärpättimiä. Ja kiitos puutteiden, hitaudesta ei voi puhua: muutamaan minuuttiin mahtuu enemmän kysymyksiä kuin miljonääriksihaluamisohjelman koko lähetykseen. Ja pirullisempiakin vielä.
***
Tv-visan ääreen päädyttiin siksi, että katkolla on paljon esittävää taidetta. Kirjoja riittää, mutta muuten on kotioloissa jäljellä levyjen lisäksi ruumiin- ja ruokakulttuuri. Ensimmäinen pitää toki hoitaa kaukana muista ja jälkimmäinen kotona, missä keittiöön erakoituminen on sitä helpompaa, mitä vanhempi on asunto, sillä sitä varmemmin keittiö on oma erillinen tilansa.

Toisaalta nykyinen avokeittiömuoti tuo lohtua heille, jotka eivät nyt pääse marketiin: sama kai se, onko paistopiste myymälähallin vai olohuoneen nurkassa.

Lisäksi tässä on tullut mieleen eräs kulttuurituote väkisin. Nimittäin vanhat brittidekkarit.
Selitän. Tässä työssähän tulee tavattua paljon ihmisiä ja käytyä keikoilla työpaikoilla ja kodeissa ja laitoksissa ja missä lie. Viime viikkoina tätä lajia on ollut vähemmän ja sekin vähä on mennyt ohjeiden mukaan ilman kättelyitä. Ja siinä samassa jää pelottavan usein oma nimi sanomatta, vaikka yleensä vastaanottajalla toki onkin ajatus siitä, kuka ovelle kolkuttava partasuti on.

Joku lihasmuisti-ihminen voisi tutkia tämänkin asian: miten tiukasti oman nimen sanominen on yhteydessä siihen, että samalla survoo toisen ihmisen kouraa omaansa. Pohjateesi on, että vahvasti.

Mutta ne muut kulttuuri-ilmiöt.
Tässähän voi meistä jokainen teoriassa olla viruksenpirukkaan isäntä, vaikka ei oma nokka vuotaisikaan.
Vanhoissa salapoliisikirjoissa ja miksei muissakin taas on usein rautatieasemalle tai hotelliin sijoittuvia kohtauksia, joissa yläluokan pakaasit ottaa hoitaakseen siihen tehtävään palkattu ihminen, jonka nimeä ei koskaan mainita. Kun nyt oma nimi jää joskus sanomatta ja virus voi olla matkassa, tässä ollaan kuin tuo onneton ammattikunnan edustaja kirjassa: tuntematon kantaja.
***
Heip ja hyvää pääsiäistä.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koilliskulman viikkoennusteet laaditaan tässä seuraavaksi.
***
Äkkiä käyvät asiat. Ei ole kuin kuukauden päivät siitä, kun tein ensimmäisen paikallisen koronauutisen. Vielä silloin oli vähän se olo, että tuleekohan tästä sen kummempaa.
Tämän jälkeen toimenpiteet ovat koventuneet. En olisi uskonut, että omana saati rauhan aikana tulee tilanne, jossa Tammisaaren-matka edellyttää hyvää syytä ja lupalappua.

Jossain mielessä hallituksen osa muistuttaa lapsikatraan komentamista: ensin pyydetään nätisti olemaan riehumatta, sitten kovemmin ja kun juuri on palkeiden täydeltä komentamassa, kopsahtaa jonkun pää kirjahyllyyn, poru alkaa ja räkätauti ehti siinä välissä hypätä nokasta toiseen.

Sehän on inhimillinen piirre kai, että viranomaismääräyksiä yritetään kiertää. Monet ne tarinat, joissa on tuotu aikoinaan määräyksiä isompi määrä tuliaisviinejä ja näin.
Kun Uudenmaan eristämisestä alettiin puhua, alkoi mieli askaroida sen parissa, että montaako tietä rajan yli taas pääsikään. Sen verran poliisissakin oltiin hajulla, että jo torstaina vakuutettiin pikkuteiden ja veneväylienkin valvonnan pelaavan. Nyt sitten nähdään, minkä määrän vaivaa kansalaiset ovat valmiita näkemään rajan yli päästäkseen huvin ja urheilun nimissä. Onhan tuolla metsäpolkuja ja jostain saa mopon lainaksi. Parempiakin kansanhuveja voi tässä tilanteessa keksiä.

Maakuntakyltin varjossa partioineen virkavallan huumorintaju ei muuten vielä maanantaina ollut nuupahtanut sille asteelle, että poliisiauton radiosta olisi soinut Matin ja Tepon ikihitti ”Et voi tulla rajan taa”.

Hämmentävissä yksityiskohdissa varautuminen näkyy: kaupan kassalta on seuraavan asiakkaan pulikat viety ja monessa paikassa vastaavasti maalattu turvavälimerkit kassajonon kohdille.

Vaan onhan hyvä, että tämä sattuu nykytekniikan aikana. Etäopetusmahdollisuuksia on tullut kehuttua ja lauantaina tuli kokeiltua sitä, miten toimii illanistuminen kokoustekniikan avulla: olohuoneen pöydälle avataan läppäri ja sitten vaan otetaan yhteys tuttaviin eri puolilla Suomea. Kukin särpii mitä särpii ja juttelee niitä näitä ja naamat näkyvät ruudulla ja puhe kuuluu. Kelpo ensiapu kyllä.

Perinteinen tekniikka tuo sekin iloa iltoihin: niin ikään lauantaina kannettiin kellarista kassillinen C-kasetteja ja aloitettiin sen selvittäminen, mitä on tullut joskus nauhoitettua. Ensi lauantaina jatkettaneen VHS-nauhojen kanssa ja minähän tiesin, että ne ja nauhuri kannatti pitää jemmassa.

Mene ja tiedä sitten. Ääninauhoilta paljastui jos ja mitä nuoruuden päivinä hyvänä pidettyä musiikkia, vanhoja kiekkoselostuksia ja nykyvinkkelistä katsoen käsittämättömistä syistä taltioituja radio-ohjelmia. Videonauhojen sisältöä ei arvaa veikatakaan. Yhtä kaikki oireet ovat selvät: koronaa ei ole, mutta niskan punoitusta ja halua vajota maan alle tultaneen havaitsemaan jälleen.
***
Heip.
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koillisklinikan viikkonäytteet otetaan tässä seuraavaksi.
***
Jos tässä jostain on näytteitä tarvittu niin siitä, että elämä jatkuu.

Viime torstaina alkoi koko alkuviikon työllistänyt koronavirus käydä luonnolle.
Piti jo kirjoittaa, että hengen päälle, mutta se voitaisiin tulkita väärin.

Yhtä kaikki piti tehdä perinteinen Ei tästä tule mitään-päivän jippo eli pakata kamera ja lehtiö autoon ja ajella lenkki vilkuilemassa, mikä kaikki jatkuu, vaikka paljon on toisin kuin toissaviikolla. Ja olihan tuota, peremmältä lehdestä löytyy.

Monin tavoin kuulee epidemiaan suhtaudutun. Iän tai muun syyn takia pitäisi monen pitää välimatkaa kanssakansalaisiin. Toisin on käynyt; aika monta otsikkoa on revitty siitä, että kaikki eivät pysy aloillaan, olipa puhe sitten nuoremmista tai vanhemmista. Mahtaneeko johonkin kesäteatteriin ilmestyä pikavauhtia klassikkokomedia Kuriton sukupolvi.
Eipä kontaktien välttäminen vain linnoittautumista tarkoita, mutta paljosta tinkimistä kyllä.

Mene ja tiedä sitten: tätä luettaessahan poikkeustilaa on menty pyöreästi viikko ja muutama lienee jäljellä. Moni ehti jo hihkaista, että nyt on aikaa laittaa pihaa ja siivota ja lukea ja mitä kaikkea. Voi olla, että jo tänään on mieli toinen ja hetken kivalta kotoilulta näyttänyt tekeminen alkaakin vaikuttaa vain tympeältä pakkolomalta.

Jos vakavissaan puhutaan, ehkä huolettomuus johtuu siitä, että viruksenpiru on ilmiönä globaali jos mikä ja luonteeltaan sukua sille, että kaikkia ei esimerkiksi ilmastoasia hetkauta. Isoksi ilmiöksi epidemia on lisäksi sittenkin näkymätön, jos hyppii aamun lehdestä osan sivuista yli ja pitää radion kiinni. Vettä tulee hanasta, huoltoasemalta saa bensaa ja ruokaa kaupasta. Monessa torpassa on meneillään poikkeustila ilman poikkeusta.

Tai sitten kyse on siitä, että arki on niin jengoilleen ruuvattua, että sitä ei hetkauta mikään. Tässä on tullut vastaan parikin kertomusta, joissa marketissa on tapahtunut pillastuminen tilanteessa, missä oma mielimakkara tai -kahvi on hamstrauksen vuoksi hetkellisesti loppu ja joku viidestätoista lähes samanlaisesta ei käy.

Leikitään nyt, että pientä isommassa marketissa on 5000 päivittäistavaratuotetta. Vaikka hyllyistä ostettaisiin loppuun neljä lajia vessapaperia, kaksi lajia makkaraa ja yksi jauhelihaa, jäljelle jää silti 4993 lajia ostettavaa. Nälänhätä tai sontaan hukkuminen eivät heti uhkaa.

Ja näkyi tuota olevan arkiruokien lisäksi herkumpaakin tarjolla, esimerkiksi taipaleiden takaa tuotua äyriäistä. Moni pitää esimerkiksi pizzassa matkaravuista.
***
Heip.
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

 

Alakategoriat

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Kirjoittajavieras

Uusin lukijan kuva

  • Esa-Matti Ristola kuvasi silkkiuikun pesimäpuuhissa Strömmassa.New

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20