Tähdellistä

Tervepä terve. Toimituksen koillistipun viikkoviserrykset tässä seuraavaksi.
***
Kokoontumiskielto tuo mausteensa moneen sellaiseen telkkariohjelmaan, jossa pitäisi olla paikan päällä yleisöä. Nythän niissä esiinnytään tyhjälle katsomolle. Esimerkiksi sunnuntaina oli töllötin auki ja ruudulla Talent -ohjelma, jossa kilvoittelivat oikeasti tosi taitavat tanssijat ja muut osaajat. Heille olisi suonut yleisöä paikan päällekin toki.

Mutta saa nähdä, mihin tässä vielä päädytään. Vielä, jos ohjeistusta kiristetään, niin sehän karsii ohjelmista pois myös kaahottavat juontajat ja maksusta eläytyvät tuomarit. Toivo elää.

Monihan väittää muuten vanhaa viihdettä hitaaksi, mutta se on kukkua. Kotipäivän ratoksi löytyi netin syövereistä muutama jakso Tietopörssi-visailua 90-luvulta, siis ajalta ennen jännityksennostatustaukoja ja oheishärpättimiä. Ja kiitos puutteiden, hitaudesta ei voi puhua: muutamaan minuuttiin mahtuu enemmän kysymyksiä kuin miljonääriksihaluamisohjelman koko lähetykseen. Ja pirullisempiakin vielä.
***
Tv-visan ääreen päädyttiin siksi, että katkolla on paljon esittävää taidetta. Kirjoja riittää, mutta muuten on kotioloissa jäljellä levyjen lisäksi ruumiin- ja ruokakulttuuri. Ensimmäinen pitää toki hoitaa kaukana muista ja jälkimmäinen kotona, missä keittiöön erakoituminen on sitä helpompaa, mitä vanhempi on asunto, sillä sitä varmemmin keittiö on oma erillinen tilansa.

Toisaalta nykyinen avokeittiömuoti tuo lohtua heille, jotka eivät nyt pääse marketiin: sama kai se, onko paistopiste myymälähallin vai olohuoneen nurkassa.

Lisäksi tässä on tullut mieleen eräs kulttuurituote väkisin. Nimittäin vanhat brittidekkarit.
Selitän. Tässä työssähän tulee tavattua paljon ihmisiä ja käytyä keikoilla työpaikoilla ja kodeissa ja laitoksissa ja missä lie. Viime viikkoina tätä lajia on ollut vähemmän ja sekin vähä on mennyt ohjeiden mukaan ilman kättelyitä. Ja siinä samassa jää pelottavan usein oma nimi sanomatta, vaikka yleensä vastaanottajalla toki onkin ajatus siitä, kuka ovelle kolkuttava partasuti on.

Joku lihasmuisti-ihminen voisi tutkia tämänkin asian: miten tiukasti oman nimen sanominen on yhteydessä siihen, että samalla survoo toisen ihmisen kouraa omaansa. Pohjateesi on, että vahvasti.

Mutta ne muut kulttuuri-ilmiöt.
Tässähän voi meistä jokainen teoriassa olla viruksenpirukkaan isäntä, vaikka ei oma nokka vuotaisikaan.
Vanhoissa salapoliisikirjoissa ja miksei muissakin taas on usein rautatieasemalle tai hotelliin sijoittuvia kohtauksia, joissa yläluokan pakaasit ottaa hoitaakseen siihen tehtävään palkattu ihminen, jonka nimeä ei koskaan mainita. Kun nyt oma nimi jää joskus sanomatta ja virus voi olla matkassa, tässä ollaan kuin tuo onneton ammattikunnan edustaja kirjassa: tuntematon kantaja.
***
Heip ja hyvää pääsiäistä.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koilliskulman viikkoennusteet laaditaan tässä seuraavaksi.
***
Äkkiä käyvät asiat. Ei ole kuin kuukauden päivät siitä, kun tein ensimmäisen paikallisen koronauutisen. Vielä silloin oli vähän se olo, että tuleekohan tästä sen kummempaa.
Tämän jälkeen toimenpiteet ovat koventuneet. En olisi uskonut, että omana saati rauhan aikana tulee tilanne, jossa Tammisaaren-matka edellyttää hyvää syytä ja lupalappua.

Jossain mielessä hallituksen osa muistuttaa lapsikatraan komentamista: ensin pyydetään nätisti olemaan riehumatta, sitten kovemmin ja kun juuri on palkeiden täydeltä komentamassa, kopsahtaa jonkun pää kirjahyllyyn, poru alkaa ja räkätauti ehti siinä välissä hypätä nokasta toiseen.

Sehän on inhimillinen piirre kai, että viranomaismääräyksiä yritetään kiertää. Monet ne tarinat, joissa on tuotu aikoinaan määräyksiä isompi määrä tuliaisviinejä ja näin.
Kun Uudenmaan eristämisestä alettiin puhua, alkoi mieli askaroida sen parissa, että montaako tietä rajan yli taas pääsikään. Sen verran poliisissakin oltiin hajulla, että jo torstaina vakuutettiin pikkuteiden ja veneväylienkin valvonnan pelaavan. Nyt sitten nähdään, minkä määrän vaivaa kansalaiset ovat valmiita näkemään rajan yli päästäkseen huvin ja urheilun nimissä. Onhan tuolla metsäpolkuja ja jostain saa mopon lainaksi. Parempiakin kansanhuveja voi tässä tilanteessa keksiä.

Maakuntakyltin varjossa partioineen virkavallan huumorintaju ei muuten vielä maanantaina ollut nuupahtanut sille asteelle, että poliisiauton radiosta olisi soinut Matin ja Tepon ikihitti ”Et voi tulla rajan taa”.

Hämmentävissä yksityiskohdissa varautuminen näkyy: kaupan kassalta on seuraavan asiakkaan pulikat viety ja monessa paikassa vastaavasti maalattu turvavälimerkit kassajonon kohdille.

Vaan onhan hyvä, että tämä sattuu nykytekniikan aikana. Etäopetusmahdollisuuksia on tullut kehuttua ja lauantaina tuli kokeiltua sitä, miten toimii illanistuminen kokoustekniikan avulla: olohuoneen pöydälle avataan läppäri ja sitten vaan otetaan yhteys tuttaviin eri puolilla Suomea. Kukin särpii mitä särpii ja juttelee niitä näitä ja naamat näkyvät ruudulla ja puhe kuuluu. Kelpo ensiapu kyllä.

Perinteinen tekniikka tuo sekin iloa iltoihin: niin ikään lauantaina kannettiin kellarista kassillinen C-kasetteja ja aloitettiin sen selvittäminen, mitä on tullut joskus nauhoitettua. Ensi lauantaina jatkettaneen VHS-nauhojen kanssa ja minähän tiesin, että ne ja nauhuri kannatti pitää jemmassa.

Mene ja tiedä sitten. Ääninauhoilta paljastui jos ja mitä nuoruuden päivinä hyvänä pidettyä musiikkia, vanhoja kiekkoselostuksia ja nykyvinkkelistä katsoen käsittämättömistä syistä taltioituja radio-ohjelmia. Videonauhojen sisältöä ei arvaa veikatakaan. Yhtä kaikki oireet ovat selvät: koronaa ei ole, mutta niskan punoitusta ja halua vajota maan alle tultaneen havaitsemaan jälleen.
***
Heip.
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koillisklinikan viikkonäytteet otetaan tässä seuraavaksi.
***
Jos tässä jostain on näytteitä tarvittu niin siitä, että elämä jatkuu.

Viime torstaina alkoi koko alkuviikon työllistänyt koronavirus käydä luonnolle.
Piti jo kirjoittaa, että hengen päälle, mutta se voitaisiin tulkita väärin.

Yhtä kaikki piti tehdä perinteinen Ei tästä tule mitään-päivän jippo eli pakata kamera ja lehtiö autoon ja ajella lenkki vilkuilemassa, mikä kaikki jatkuu, vaikka paljon on toisin kuin toissaviikolla. Ja olihan tuota, peremmältä lehdestä löytyy.

Monin tavoin kuulee epidemiaan suhtaudutun. Iän tai muun syyn takia pitäisi monen pitää välimatkaa kanssakansalaisiin. Toisin on käynyt; aika monta otsikkoa on revitty siitä, että kaikki eivät pysy aloillaan, olipa puhe sitten nuoremmista tai vanhemmista. Mahtaneeko johonkin kesäteatteriin ilmestyä pikavauhtia klassikkokomedia Kuriton sukupolvi.
Eipä kontaktien välttäminen vain linnoittautumista tarkoita, mutta paljosta tinkimistä kyllä.

Mene ja tiedä sitten: tätä luettaessahan poikkeustilaa on menty pyöreästi viikko ja muutama lienee jäljellä. Moni ehti jo hihkaista, että nyt on aikaa laittaa pihaa ja siivota ja lukea ja mitä kaikkea. Voi olla, että jo tänään on mieli toinen ja hetken kivalta kotoilulta näyttänyt tekeminen alkaakin vaikuttaa vain tympeältä pakkolomalta.

Jos vakavissaan puhutaan, ehkä huolettomuus johtuu siitä, että viruksenpiru on ilmiönä globaali jos mikä ja luonteeltaan sukua sille, että kaikkia ei esimerkiksi ilmastoasia hetkauta. Isoksi ilmiöksi epidemia on lisäksi sittenkin näkymätön, jos hyppii aamun lehdestä osan sivuista yli ja pitää radion kiinni. Vettä tulee hanasta, huoltoasemalta saa bensaa ja ruokaa kaupasta. Monessa torpassa on meneillään poikkeustila ilman poikkeusta.

Tai sitten kyse on siitä, että arki on niin jengoilleen ruuvattua, että sitä ei hetkauta mikään. Tässä on tullut vastaan parikin kertomusta, joissa marketissa on tapahtunut pillastuminen tilanteessa, missä oma mielimakkara tai -kahvi on hamstrauksen vuoksi hetkellisesti loppu ja joku viidestätoista lähes samanlaisesta ei käy.

Leikitään nyt, että pientä isommassa marketissa on 5000 päivittäistavaratuotetta. Vaikka hyllyistä ostettaisiin loppuun neljä lajia vessapaperia, kaksi lajia makkaraa ja yksi jauhelihaa, jäljelle jää silti 4993 lajia ostettavaa. Nälänhätä tai sontaan hukkuminen eivät heti uhkaa.

Ja näkyi tuota olevan arkiruokien lisäksi herkumpaakin tarjolla, esimerkiksi taipaleiden takaa tuotua äyriäistä. Moni pitää esimerkiksi pizzassa matkaravuista.
***
Heip.
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

 

Tervepä terve. Toimituksen koilliskourien viikkopesut tehdään tässä seuraavaksi.
***
Kaksi asiaahan tässä on pyörinyt mielessä.

Ensimmäinen on se vanha margariinimainos, jossa perhe levittää Floraa leiville ja isä tuohtuu pojan kysymyksestä: ”Mitäs me laitettiin leivän päälle ennen kuin oli Floraa”.

Tähän päivään tuotuna tämä tietysti kääntyy niin, että mistäs puhuttiin ennen kuin oli koronavirus. Kovin vähän on veivattu mistään muusta tässä. Koilliskulmassa voidaan katsella asiaa toisestakin vinkkelistä, tuolla peremmällä lehdessä on vakavaa asiaa aiheesta riittämiin.

Työntekoahan homma helpottaa sikäli, että osa sivuista on varattava aiheelle, vaikka miten olisi oma kiintiö täysi.

Toinen asia liittyy syöminkeihin. Kotivaraa on moneen torppaan ostettu, vaikka vessapaperin hamstraamisen merkitys on jäänyt keittiömielessä hämäräksi. Saahan siitä varmaan tehtyä uskottavan toisinnon halvasta eineslasagnesta kyllä.

Eihän tässä muutenkaan logiikkaa ole. Koronavirusta vältellään, mutta sattuipa maanantainakin työmatkalle pari kanssa-autoilijaa, jotka näpyttivät ajaessaan puhelinta. Joku kuolemanhalveksunnan tapa se on aina oltava, vaikka miten uisi käsidesissä suojahaalari päällä.

Noin muuten pitää todeta, että alueelliset eronsa on. Pienemmillä paikkakunnilla vessapaperin särpimeksi on ostettu jauhelihaa; toisaalta tie vei isomman kaupungin isompaan marketiin, ja jotain kasvisruokavalion yleistymisestä kertoo ehkä, että säilykepavut ja tomaattimurska olivat tarkimmin loppuun ostetut.
Karanteenia eli ei, mutta ei sitä ollenkaan huonosti syödä silloinkaan, arvaan. Eikä kai viihdytä huonosti muutenkaan: kirjastossa oli alkuviikosta suoranainen ruuhka.

Samassa isommassa marketissa tuli pohdittua sitä, että kotikasvatus joskus kiusaa. Vessan koppiosasta tuli ulos mies, joka jatkoi matkaansa kauppaan pesemättä käsiään vessa-asioinnin jälkeen. Se on normaalistikin lähinnä ellottavaa ja nyt vielä enemmän. Missähän tulee vastaan se raja, että moisesta kehtaa sanoa. Toisaalta ei haluaisi uskoa, että aikuista pitää erikseen kehottaa käsienpesuun.

Jos tässä ruokavaliosta jotain on jäänyt pois, niin kynnet. Vähäkin pureskelu on ollut aika helppo lopettaa. Vaikka itse sairastaisi käytännössä oireettomana, ei riskiryhmiä tarvitse hakea kaukaa.

Eihän tämän tarvitse kaikkea tekemistä lopettaa. Lähimatkailun kulta-aika on käsillä: polttoaine on halpaa, ajokelit hyvät ja omaan autoon eristäytyneenä ei tartuta muita. Vaikka muuten on uutisten mukaan kulkemista rajoitettu, niin lentoliikennettä seuraavan Airtraffic-palvelun ja meriliikennettä seuraavan Marine traffic -sivuston vilkaiseminen melkein nauratti: taivas on edelleen mustana lentokoneista ja vesillä käy kuhina.

Noin muuten juopa viranomaistiedon ja nurkkapöydistä löytyvien kaikkien alojen asiantuntijoiden välillä on toki olemassa. Matkustelulla etelänaapuriin on osuutta asiaan. Virologeja tuntuu nyt olevan siellä täällä.
***
Ja simuloidahan voi aina. Tarkoitan sitä, että tuli napattua kirjallinen huomautus nopeuskamerasta kehäkolmoselta hiljakkoin. Tehän tiedätte, se viisisekuntinen kun vakionopeussäädin ei satu olemaan päällä.

Yhtä kaikki tässä on paljon yhteistä varsinaisen matkavalmistelun eli passikuvassa käymisen kanssa. Ensin välähtää ja sitten kauhulla odotetaan, mitä sieltä tulee.
***
Heip.
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

 

Tervepä terve. Toimituksen koilliskentän viikkopaitsiot vihelletään tässä seuraavaksi.
***
Tässäpä on tullut usein purnattua siihen suuntaan, että ei ole pakko höystää kotimaisia nimiä englannilla jos ei pakko ole.

No, nyt purnaa moni muukin ja kotimaisesta sanasta. Viime viikolla revittiin Tampereen uuden monitoimihallin nimestä huumoria ja pelihousuja. Hallin nimeksi on valittu Uros Live.

Nimi on sikäli looginen, että se on annettu yhteistyökumppanin mukaan ja näitähän riittää tässäkin maakunnassa: on esimerkiksi Marli Areena Turussa ja Laukamo Areena Somerolla ja Jääkukko Laitilassa.
Tuoreimmassa tapauksessa nimi tietysti viittaa koiraspuoleen ja tästä riemu repesi. Ehkä tuota olisi tullut mietittyä itsekin hetki, pakko myöntää.

Mitään uuttahan tässä ei tosiaan ole: muistetaan 30 vuoden takaa esimerkiksi Turun silloisen uuden jäähallin nimi. Pääsponsorina oli paikallinen pankki, jonka nimi oli lyhennettynä TYP. Kun mukaan sekoitettiin karmeaa TV-mainoshuumoria, saatiin nimeksi Typhoon eli äännettynä taifuun. Jostain syystä jäähallin nimen haluttiin viittaavan trooppiseen myrskyyn, mutta mistäs näistä tavallinen ihminen tietää.

Nykyään tietysti läpisuomalainen nimi voi monen silmään näyttää vain ironiselta. Jos oven päällä lukisi ”Tampereen uusi jäähalli”, sitä alkaisi äkkiä miettiä, että minkämoisen palkkion nimen keksinyt muodikas mainostoimisto laskutti.

Paikallisihminen tietysti murehtuu sitäkin, että joku Uros Live ei haiskahda tippaakaan ympäristöltään. Ellei sitten parin vuoden päästä, kun kivijalassa on usemman poikakoiran hajumerkit. Aiemmissa kolmessa esimerkissä on sentään vähän paikallinen maku, ainakin jos sikäläistä elinkeinoelämää tuntee.

Aika näyttää miten nimen alkuosan kanssa käy mutta yhtä hömelö on loppu eli ”live”. Mikä on itse asiassa yhtä hömelö kuin areena-sanan pakkokäyttö. Ja yhtä hömelöä kuin se, että sanan ”palkintokoroke” on urheilijakielessä korvannut sana ”podium”. Jostain syystä ei ilmeisesti käy puhua jää- tai edes urheiluhallista tai monitoimisellaisesta.

Ollapa tämä sattunut joskus vuosikymmeniä sitten jo. Hallin maskuliinisuus olisi ollut huipussaan, kun sen olisi suunnitellut maineikas saksalaissyntyinen arkkitehti, tämä Ludwig Mies van der Rohe.
***
Sitten on tämä koronavirus, jota on seurailtava. Nimi ei kyllä lupaa pahaa: koronastahan tulee mieleen ensiksi ihan litku meksikolaisolut, sitten aurinko, sitten se vanha peli. Melkein rimmaava toinen tauti kertoo jo nimellään, mistä on kyse. Siinähän tavara tulee norona.

Neuvot koronan suhteen ovat helpot. Pitäisi pysyä kotona, pestä kädet ja rykiä hihaan. Pyykinpesuainetehtaan osakkeiden kurssin voi ennustaa kohta nousevan.

Aamutelevisiossa kerrottiin maanantaina, että netissä leviävät kotikonstit kannattaa unohtaa. Lähetyksessä todettiin muun muassa, että valkosipuli ei estä tartuntaa, ei myöskään kotitekoinen käsidesi.

Toisaalta näistä on apua siihen, että suositeltu turvaväli kanssakansalaisiin pysyy, etenkin jos tuli nautittua valkosipulin päälle se käsidesi sisäisesti.
***
Heip.
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Kirjoittajavieras

Uusin lukijan kuva

  • Myrskyn jälkiä rannalla
  • Kuvaus: Särkisalolainen Matti Lindqvist lähetti kuvan rannalta, missä sotkua riittää. Korkea vesi ja tuuli on saanut ilmeisesrti vanhoista ponttonilaitureista irtoavat styrox-pallerot leviämään pitkin rantoja. Lindqvist kantaa huolta linnuista; nokkimisjäljistä päätellen ehkä lokki on pistellyt styroxia.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20