Tähdellistä

Tervepä terve. Toimituksen koillisklinikan viikkonäytteet otetaan tässä seuraavaksi.
***
Jos tässä jostain on näytteitä tarvittu niin siitä, että elämä jatkuu.

Viime torstaina alkoi koko alkuviikon työllistänyt koronavirus käydä luonnolle.
Piti jo kirjoittaa, että hengen päälle, mutta se voitaisiin tulkita väärin.

Yhtä kaikki piti tehdä perinteinen Ei tästä tule mitään-päivän jippo eli pakata kamera ja lehtiö autoon ja ajella lenkki vilkuilemassa, mikä kaikki jatkuu, vaikka paljon on toisin kuin toissaviikolla. Ja olihan tuota, peremmältä lehdestä löytyy.

Monin tavoin kuulee epidemiaan suhtaudutun. Iän tai muun syyn takia pitäisi monen pitää välimatkaa kanssakansalaisiin. Toisin on käynyt; aika monta otsikkoa on revitty siitä, että kaikki eivät pysy aloillaan, olipa puhe sitten nuoremmista tai vanhemmista. Mahtaneeko johonkin kesäteatteriin ilmestyä pikavauhtia klassikkokomedia Kuriton sukupolvi.
Eipä kontaktien välttäminen vain linnoittautumista tarkoita, mutta paljosta tinkimistä kyllä.

Mene ja tiedä sitten: tätä luettaessahan poikkeustilaa on menty pyöreästi viikko ja muutama lienee jäljellä. Moni ehti jo hihkaista, että nyt on aikaa laittaa pihaa ja siivota ja lukea ja mitä kaikkea. Voi olla, että jo tänään on mieli toinen ja hetken kivalta kotoilulta näyttänyt tekeminen alkaakin vaikuttaa vain tympeältä pakkolomalta.

Jos vakavissaan puhutaan, ehkä huolettomuus johtuu siitä, että viruksenpiru on ilmiönä globaali jos mikä ja luonteeltaan sukua sille, että kaikkia ei esimerkiksi ilmastoasia hetkauta. Isoksi ilmiöksi epidemia on lisäksi sittenkin näkymätön, jos hyppii aamun lehdestä osan sivuista yli ja pitää radion kiinni. Vettä tulee hanasta, huoltoasemalta saa bensaa ja ruokaa kaupasta. Monessa torpassa on meneillään poikkeustila ilman poikkeusta.

Tai sitten kyse on siitä, että arki on niin jengoilleen ruuvattua, että sitä ei hetkauta mikään. Tässä on tullut vastaan parikin kertomusta, joissa marketissa on tapahtunut pillastuminen tilanteessa, missä oma mielimakkara tai -kahvi on hamstrauksen vuoksi hetkellisesti loppu ja joku viidestätoista lähes samanlaisesta ei käy.

Leikitään nyt, että pientä isommassa marketissa on 5000 päivittäistavaratuotetta. Vaikka hyllyistä ostettaisiin loppuun neljä lajia vessapaperia, kaksi lajia makkaraa ja yksi jauhelihaa, jäljelle jää silti 4993 lajia ostettavaa. Nälänhätä tai sontaan hukkuminen eivät heti uhkaa.

Ja näkyi tuota olevan arkiruokien lisäksi herkumpaakin tarjolla, esimerkiksi taipaleiden takaa tuotua äyriäistä. Moni pitää esimerkiksi pizzassa matkaravuista.
***
Heip.
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

 

Tervepä terve. Toimituksen koilliskourien viikkopesut tehdään tässä seuraavaksi.
***
Kaksi asiaahan tässä on pyörinyt mielessä.

Ensimmäinen on se vanha margariinimainos, jossa perhe levittää Floraa leiville ja isä tuohtuu pojan kysymyksestä: ”Mitäs me laitettiin leivän päälle ennen kuin oli Floraa”.

Tähän päivään tuotuna tämä tietysti kääntyy niin, että mistäs puhuttiin ennen kuin oli koronavirus. Kovin vähän on veivattu mistään muusta tässä. Koilliskulmassa voidaan katsella asiaa toisestakin vinkkelistä, tuolla peremmällä lehdessä on vakavaa asiaa aiheesta riittämiin.

Työntekoahan homma helpottaa sikäli, että osa sivuista on varattava aiheelle, vaikka miten olisi oma kiintiö täysi.

Toinen asia liittyy syöminkeihin. Kotivaraa on moneen torppaan ostettu, vaikka vessapaperin hamstraamisen merkitys on jäänyt keittiömielessä hämäräksi. Saahan siitä varmaan tehtyä uskottavan toisinnon halvasta eineslasagnesta kyllä.

Eihän tässä muutenkaan logiikkaa ole. Koronavirusta vältellään, mutta sattuipa maanantainakin työmatkalle pari kanssa-autoilijaa, jotka näpyttivät ajaessaan puhelinta. Joku kuolemanhalveksunnan tapa se on aina oltava, vaikka miten uisi käsidesissä suojahaalari päällä.

Noin muuten pitää todeta, että alueelliset eronsa on. Pienemmillä paikkakunnilla vessapaperin särpimeksi on ostettu jauhelihaa; toisaalta tie vei isomman kaupungin isompaan marketiin, ja jotain kasvisruokavalion yleistymisestä kertoo ehkä, että säilykepavut ja tomaattimurska olivat tarkimmin loppuun ostetut.
Karanteenia eli ei, mutta ei sitä ollenkaan huonosti syödä silloinkaan, arvaan. Eikä kai viihdytä huonosti muutenkaan: kirjastossa oli alkuviikosta suoranainen ruuhka.

Samassa isommassa marketissa tuli pohdittua sitä, että kotikasvatus joskus kiusaa. Vessan koppiosasta tuli ulos mies, joka jatkoi matkaansa kauppaan pesemättä käsiään vessa-asioinnin jälkeen. Se on normaalistikin lähinnä ellottavaa ja nyt vielä enemmän. Missähän tulee vastaan se raja, että moisesta kehtaa sanoa. Toisaalta ei haluaisi uskoa, että aikuista pitää erikseen kehottaa käsienpesuun.

Jos tässä ruokavaliosta jotain on jäänyt pois, niin kynnet. Vähäkin pureskelu on ollut aika helppo lopettaa. Vaikka itse sairastaisi käytännössä oireettomana, ei riskiryhmiä tarvitse hakea kaukaa.

Eihän tämän tarvitse kaikkea tekemistä lopettaa. Lähimatkailun kulta-aika on käsillä: polttoaine on halpaa, ajokelit hyvät ja omaan autoon eristäytyneenä ei tartuta muita. Vaikka muuten on uutisten mukaan kulkemista rajoitettu, niin lentoliikennettä seuraavan Airtraffic-palvelun ja meriliikennettä seuraavan Marine traffic -sivuston vilkaiseminen melkein nauratti: taivas on edelleen mustana lentokoneista ja vesillä käy kuhina.

Noin muuten juopa viranomaistiedon ja nurkkapöydistä löytyvien kaikkien alojen asiantuntijoiden välillä on toki olemassa. Matkustelulla etelänaapuriin on osuutta asiaan. Virologeja tuntuu nyt olevan siellä täällä.
***
Ja simuloidahan voi aina. Tarkoitan sitä, että tuli napattua kirjallinen huomautus nopeuskamerasta kehäkolmoselta hiljakkoin. Tehän tiedätte, se viisisekuntinen kun vakionopeussäädin ei satu olemaan päällä.

Yhtä kaikki tässä on paljon yhteistä varsinaisen matkavalmistelun eli passikuvassa käymisen kanssa. Ensin välähtää ja sitten kauhulla odotetaan, mitä sieltä tulee.
***
Heip.
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

 

Tervepä terve. Toimituksen koilliskentän viikkopaitsiot vihelletään tässä seuraavaksi.
***
Tässäpä on tullut usein purnattua siihen suuntaan, että ei ole pakko höystää kotimaisia nimiä englannilla jos ei pakko ole.

No, nyt purnaa moni muukin ja kotimaisesta sanasta. Viime viikolla revittiin Tampereen uuden monitoimihallin nimestä huumoria ja pelihousuja. Hallin nimeksi on valittu Uros Live.

Nimi on sikäli looginen, että se on annettu yhteistyökumppanin mukaan ja näitähän riittää tässäkin maakunnassa: on esimerkiksi Marli Areena Turussa ja Laukamo Areena Somerolla ja Jääkukko Laitilassa.
Tuoreimmassa tapauksessa nimi tietysti viittaa koiraspuoleen ja tästä riemu repesi. Ehkä tuota olisi tullut mietittyä itsekin hetki, pakko myöntää.

Mitään uuttahan tässä ei tosiaan ole: muistetaan 30 vuoden takaa esimerkiksi Turun silloisen uuden jäähallin nimi. Pääsponsorina oli paikallinen pankki, jonka nimi oli lyhennettynä TYP. Kun mukaan sekoitettiin karmeaa TV-mainoshuumoria, saatiin nimeksi Typhoon eli äännettynä taifuun. Jostain syystä jäähallin nimen haluttiin viittaavan trooppiseen myrskyyn, mutta mistäs näistä tavallinen ihminen tietää.

Nykyään tietysti läpisuomalainen nimi voi monen silmään näyttää vain ironiselta. Jos oven päällä lukisi ”Tampereen uusi jäähalli”, sitä alkaisi äkkiä miettiä, että minkämoisen palkkion nimen keksinyt muodikas mainostoimisto laskutti.

Paikallisihminen tietysti murehtuu sitäkin, että joku Uros Live ei haiskahda tippaakaan ympäristöltään. Ellei sitten parin vuoden päästä, kun kivijalassa on usemman poikakoiran hajumerkit. Aiemmissa kolmessa esimerkissä on sentään vähän paikallinen maku, ainakin jos sikäläistä elinkeinoelämää tuntee.

Aika näyttää miten nimen alkuosan kanssa käy mutta yhtä hömelö on loppu eli ”live”. Mikä on itse asiassa yhtä hömelö kuin areena-sanan pakkokäyttö. Ja yhtä hömelöä kuin se, että sanan ”palkintokoroke” on urheilijakielessä korvannut sana ”podium”. Jostain syystä ei ilmeisesti käy puhua jää- tai edes urheiluhallista tai monitoimisellaisesta.

Ollapa tämä sattunut joskus vuosikymmeniä sitten jo. Hallin maskuliinisuus olisi ollut huipussaan, kun sen olisi suunnitellut maineikas saksalaissyntyinen arkkitehti, tämä Ludwig Mies van der Rohe.
***
Sitten on tämä koronavirus, jota on seurailtava. Nimi ei kyllä lupaa pahaa: koronastahan tulee mieleen ensiksi ihan litku meksikolaisolut, sitten aurinko, sitten se vanha peli. Melkein rimmaava toinen tauti kertoo jo nimellään, mistä on kyse. Siinähän tavara tulee norona.

Neuvot koronan suhteen ovat helpot. Pitäisi pysyä kotona, pestä kädet ja rykiä hihaan. Pyykinpesuainetehtaan osakkeiden kurssin voi ennustaa kohta nousevan.

Aamutelevisiossa kerrottiin maanantaina, että netissä leviävät kotikonstit kannattaa unohtaa. Lähetyksessä todettiin muun muassa, että valkosipuli ei estä tartuntaa, ei myöskään kotitekoinen käsidesi.

Toisaalta näistä on apua siihen, että suositeltu turvaväli kanssakansalaisiin pysyy, etenkin jos tuli nautittua valkosipulin päälle se käsidesi sisäisesti.
***
Heip.
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koillisristeyksen viikkoryhmittyminen sössitään tässä seuraavaksi.
***
Kotimainen tiede juhli viime viikolla. Turun yliopisto fiirasi sataa vuottaan ja hyvä niin.

Jos jotain tekee yliopistoista mieli nostaa framille, niin tutkimus, mitä tehdään monenlaista. Osan tärkeys aukeaa heti maallikollekin, osa viistää hienosti yli hilseen kuten asiaan kuuluu. Sisun merkitystäkin on tutkittu. Jos kyse ei ollut kuorma-autoista niin sitten tämän on liityttävä todellista vähemmän juopuneen esittämiseen. Vanhastaanhan on sanottu, että selvä mies ei Sisulle tuoksu.

Vaan leikki leikkinä. Yhtä kaikki samaan aikaan toisella puolella on kuuleman mukaan joukko tiedevastaisia ihmisiä, mutta sitä minä kyllä epäilen. Todellako joku voisi vastustaa esimerkiksi sitä, että tieteen avulla on opittu parantamaan sellaisia sairauksia, jotka vielä jokunen vuosikymmen sitten tiesivät sitä, että arkkukaupan numero kannattaa laittaa puhelimen pikavalintoihin.

Tätä näkemystä tietenkään ei ole tieteellisesti todistettu, joten mene ja tiedä.
***
Tieteen kanssa käsi kädessä kulkee tekniikka. Jotenkin tulee mieleen, että tekniikka tuo tasapuolisuutta jos ei ihan tasa-arvoa. Arkisimmillaan niin, että kaukana kaikesta sijaitseva koulu voi tekniikan avulla saada sellaisen aineen oppitunteja, jotka muuten jäisivät saamatta.

Viime viikolla lueskelin uudistuvasta tieliikennelaista ja siinä selvisi, että myös tien päälle kehitys tuo tasa-arvoa. Uudessa laissa pakettiautoilta poistuu ajoneuvokohtainen kattonopeus ja jatkossa tiekohtainen nopeusrajoitus määrää sen, miten kovaa saa päästellä.

Tästä tuli oikein nostalginen olo, onhan takana ajokokemusta 80-luvun pakettiautoilla.
Olisipa vaan 90-luvulla annettu vapaus, että päästelepä sataakahtakymppiä nyt sitten, jos rajoitus sen sallii.
Nykytekniikkahan sen jo mahdollistaa, mutta sen aikaisella tekniikalla eli takatuuppari-Volkkarilla ei vaan olisi vastatuulessa noin kovaa päässyt vaikka olisi halunnutkin.
***
Sitten on tuo koronavirus, josta revitään otsikko jos toinenkin.

Peruslaiska ei jaksa ottaa liikaa lämpöä asiasta ja toiveena on, että jos ei nyt muutenkaan lämpö tämän tiimoilta nousisi.

Suojautumisesta ja varautumisesta on puhuttu Suomessakin: ainakin kotikaranteeniin päätyvällä olisi oltava kotivaraa. Näin toki olisi hyvä olla muutenkin eli pitää ryyniä ja jauhoa ja makaronia ja muuta kaapissa.

Sen verran totisesta aiheesta on kyse, että voidaan puhua nuiva-ainevarastosta.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koillispuntarin viikkolukemat kirjataan tässä seuraavaksi.
***
Ennen muuta syynissä on ilmapuntari. Ainakin politiikan sellaisessa on ollut korkea- tai matalapainetta, riippuen vähän miten asiaa katsoo.  Paikallispolitiikan ohella on kiehtonut valtakunnansellainen.

Kantaa ei tällä palstalla oteta, mutta tottahan huomiota kiinnittivät Ps-nuorten varapuheenjohtajan tekemiset. Nuorimies heitti puheessaan olevansa etnonationalisti, traditionalisti ja fasisti ja joukko hassuja vielä erehtyi taputtamaan.
Viimeinen sana oli liikaa monelle ja niin pitää ollakin. Lähinnä saman aatteen kanssa silmää iskeneistä muistuu mieleen takavuosien kulttihahmo Pekka Siitoin, mutta ehkä joku muu olisi kuitenkin parempi esikuva.

Ei sillä, ettei vastapuolellakin pettäisi harkinta: moni se kommenttiketju, jossa naljaillaan jo kertaalleen munanneen ulkoisesta olemuksesta vaikka puheista kyse oli.

Ennemmin tässä kiinnostaa toinen sana eli traditionalisti ja mitä se pitää sisällään. Jouluverhojen ripustamisen ensimmäisenä adventtina, kahvin nauttimisen sunnuntaisin kermalla mutta arkena käy kurrikin?
Perinteeksi kutsuttuja päähänpinttymiähän toki riittää meillä kaikilla, mutta mistä vedetään raja ismin puolelle, se tässä lähihistoriaihmistäkin pohdituttaa.

Ennen muuta kai esillepanossa perinteen tulee elää ja valokuvassa olla ihan kuten aina ennenkin. Tähänkin tarinaan liittyy nimittäin otos, missä päähenkilö pönöttää virolaisministerien kanssa.
Olennaista on siis asettua kuvaan rivissä sen verran harvaan, että turvallinen olo säilyy ja kuvan katsoja saa myöhemmin ihmetellä, miksei kuvaaja käskenyt tiivistämään.
Ja sitten se tärkein: kädet on pidettävä housujen vetoketjun päällä ristissä, oltiinpa muistomerkillä, seuraamassa ohimarssia, siunaustilaisuutta tai ristiäisiä.
Tämän ohjeen kun pitää mielessä, lienee jo hyvässä alussa traditionalistin tiellä. Hymynkare kuvassa palauttaa kohti lähtöpistettä.

Pitää vaan varoa, ettei lipsahda modernin puolelle. Jalkapallossahan sitä sopii jatkossakin odottaa menestystä maajoukkueelle eli uutta ja ihmeellistä on tiedossa.
Ja niiltä kentiltähän tämä käsienasentoasia on tuttu, vapaapotkua odottavien rivistä.
***
Maanantaina otti korvaan radiouutisista juttu laivojen painoista. Suuntaus on sitä kohden, että laivat olisivat jatkuvasti kevyempiä.

Ymmärtäähän tämän, taloudellisuudesta on kyse. Ja keventämisen kohteita riittää: itse laivatekniikassa riittää osasia, ja matkustajillekin tutummissa palikoissa: jos joka hytin vaatekaappi painaa sata grammaa vähemmän kuin ennen, kertyy kokonaispainoa jo melko lailla.

Eikä siinä, etteivät matkustajatkin ottaisi osaa talkoisiin. Kerrankin näin, miten siellä yöravintolan puolella eräskin tanssipari kevensi vaatetustaan jo kesken humpan.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Alakategoriat

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Kirjoittajavieras

Uusin lukijan kuva

  • Myrskyn jälkiä rannalla
  • Kuvaus: Särkisalolainen Matti Lindqvist lähetti kuvan rannalta, missä sotkua riittää. Korkea vesi ja tuuli on saanut ilmeisesrti vanhoista ponttonilaitureista irtoavat styrox-pallerot leviämään pitkin rantoja. Lindqvist kantaa huolta linnuista; nokkimisjäljistä päätellen ehkä lokki on pistellyt styroxia.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20