Mielipide

Opetusalan Ammattijärjestö OAJ valitsi vuoden 2018 kouluksi keskisuomalaisen 62 oppilaan neliopettajaisen Tarvaalan kyläkoulun.
Tuskin oli juhlallisuuksista selvitty, kun koulu päätyi lakkautuslistalle, koska oppilaita oli päättäjien mielestä liian vähän.
Vaikkei tapausta liikaa saakaan yleistää, kertoo se karua kieltä siitä arvomaailmasta, jossa monia kouluverkkokeskusteluja käydään.

Talous ja suuruus edellä, lasten hyvinvoinnista tai oppimistuloksista välittämättä.

Varsinaissuomalaiseen kouluverkkoon kohdistuu myös melkoisia muutospaineita. Kunnista esimerkiksi Salossa, Loimaalla, Nousiaisissa, Mynämäellä, Somerolla, Liedossa ja Kaarinassa käydään keskustelua pienten kyläkoulujen lakkautuksista. Toisenlaisen esimerkin tarjoaa puolestaan Naantali, joka valmistelee uutta koulurakennusta Velkualle.
Koulujen lakkautuksia on itse asiassa kuntien suunnitelmissa kaikkialla Suomessa. Viimeisten kolmenkymmenen vuoden kuluessa lakkautustahti onkin ollut raju; lähes sata koulua vuodessa. Peruskouluja on jäljellä vähän yli 2000 kappaletta. Saman verran kouluja Suomessa on ollut viimeksi vuonna 1905.

Mielikuvissa lakkautukset yhdistetään harvaan asuttuun maaseutuun, mutta eniten kouluja on viime vuosina lakkautettu Uudellamaalla. Suurin osa lakkautetuista kouluista on ollut pieniä kouluja, joiden lakkautuksia on perusteltu taloudella ja oppilasmäärillä. Tosin valtaosassa lakkautetuista kouluista oli yli 50 oppilasta.
Totta onkin, että syntyvyyden lasku vaikuttaa Suomeen ja moniin kuntiin sekä kouluihin myös jatkossa. Vuonna 2017 yli 80 kunnassa syntyi alle koululuokallisen verran oppilaita, ja onkin riski, että joissain kunnissa viimeinenkin koulu katoaa.
Kunnat osaltaan edesauttavat kehitystä ratkaisuillaan. Erilaiset ennusteet pitävät paikkaansa vain tietyn hetken, mutta niitä toistetaan helposti kiveen hakattuina totuuksina. Koulujen lakkautusta ei kuitenkaan saisi pohtia vain sivistystoimen osalta ja samoin muut kuin talousvaikutukset tulisi arvottaa. Ulkopuolisen konsultin to do -listalle etenkään jälkimmäinen ei yleensä mahdu.

Taloudelliset säästöt tai oppilasmäärät eivät ylipäätään ole kulkeneet käsi kädessä koulujen määrän kanssa. Esimerkiksi kovasti koetellussa Itä-Suomessa oppilasmäärät ovat laskeneet vuosina 1990–2017 32 %, mutta koulujen määrä 68 %.
Koulujen lakkautuksissa kyse on keskittämisen ideologiasta, jonka taustalla on tehokkuusajattelu. Pienten koulujen sijaan tulevaisuutta mietitään suurempien yksiköiden kautta. Suunta on kohti yhtenäiskouluja, jossa samassa kiinteistössä toimivat luokat eskarista yläluokkiin ja lukioon. Mallia markkinoidaan usein ainoana toimivana vaihtoehtona.
Suuremman yksikön olemassaoloa ei tarvitse perustella, vaan usein oppilasmäärän annetaan puhua puolestaan. Pahimmillaan ruokitaan vastakkainasettelua vanhempien enemmistön ja kylien välillä.
Koulujen lopettamisajatus ei välttämättä perustu oppilaiden vähäisyyteen, vaan konsultin tai säästöryhmän oletukseen, että pieni koulu on automaattisesti yksikkökustannuksiltaan kalliimpi. Asiaa ei tutkita eikä perustella, se vain otaksutaan valmiina totuutena.

Kääntöpuolena on, että pienestä koulusta tulee usein myös pienet säästöt, koska sen kulut ovat alemmat kuin ison yksikön. Joskus kunta haluaa lopettaa kyläkoulut, jotta se saa aikaan maksimaalisen suuren oppilasmäärän, ja tätä varten voidaan rakentaa kokonaan uusi koulu kuntakeskukseen. Valtio valitettavasti ruokkii tätä ajatustapaa. Kunnat ajattelevat, että 1-2 miljoonaa euroa on ikään kuin ilmaista rahaa, joka kannattaa ottaa, kun sitä kerran saa. Ja sitten rakennetaan nopeasti potentiaalinen sisäongelmatapaus, jonka kustannusarvio ylittyy jo suunnitteluvaiheessa. Paljon järkevämpää olisi olemassa olevan infran käytön tehokkuuden – ja kestävän kehityksen - näkökulmasta, että olemassa olevan talon käyttöä mietittäisiin entistä kattavammin: mitä kaikkia toimijoita ja toimintoja voisi saman katon alle mahtua? Ehkä talon katolle voitaisiin jopa laittaa aurinkopaneelit ja tuottaa energiaa naapureillekin? Entäpä väliaikainen matkailutoiminta koululla kesän hiljaisena aikana?

Viime aikoina lakkautettuja kouluja on myös ollut melko vaikea saada kaupaksi – ainakaan odotettuun hintaan. Vanhaa koulurakennusta on saatettu määrätietoisesti ohjata saattohoitoon jättämällä huoltotoimet muutamana vuonna väliin.

Kylien kannalta koulujen lakkauttamiset ovat useimmiten surullisia.
Kylällä jo asuvat eivät yleensä muuta pois, vaikka koulu lakkautettaisiinkin. Kouluton kylä ei ole kuitenkaan houkutin, joten kyläkoulussa on kyse paljon muustakin kuin vain lasten koulunkäynnin paikasta. Se on kylän sydän, jossa usein koulupäivän jälkeen kokoontuvat erilaiset harrasteryhmät ja jossa järjestetään myös kyläläisiä ja vanhempia yhdistävät kokoukset ja juhlat.

Nyt jos koskaan maaseutumaiset kunnat voisivat erottua asukasmarkkinoinnissaan säilyttämällä kyläkoulunsa. Pieni koulu on parhaimmillaan erinomainen hyvinvoinnin tuottaja. Ehkäpä lapsi keksii vapaa-ajalleenkin kehittävämpää tekemistä kuin taksissa koulukyydityksissä istumisen.
Koulu on elinvoimatekijä, jota tulevaisuuteen katsova kunta arvottaa muutenkin kuin lasten opintojen järjestämispaikkana. Esimerkiksi paikalliset yrittäjät Salon Teijolla alueella ja Uudenkaupungin Pyhämaalla ovat jo pitkään ymmärtäneet koulun ja kylän tiiviin strategisen yhteyden.

Väestön keskittyessä on nähtävissä trendejä myös vastakkaiseen suuntaan: Nordregio on ennustanut pohjoismaisen harvaan asutun maaseudun väestön lisääntyvän vuoteen 2040 mennessä, ja Euroopan isoissa kaupungeissa, esimerkiksi Pariisissa ja Berliinissä, on havahduttu muuttoliikkeeseen maaseudun rauhan ja kohtuuhintaisen asumisen perässä.
Lähikoulujen säilyttäminen mahdollistaa asuinpaikan valitsemisen myös kasvukeskuksen ulkopuolelta. Korostaessamme perhemyönteistä yhteiskuntaa yksi teko olisi tarjota perheille mahdollisuus rauhalliseen ja edulliseen asumiseen ja lasten oikeuksien toteutumiseen.

Tauno Linkoranta
Varsinais-Suomen kyläasiamies
Varsinais-Suomen Kylät ry

Naisten ja tyttöjen syrjintää esiintyy edelleen etenkin työelämässä ja siitä pitää päästä eroon. Liian vähälle huomiolle tasa-arvokeskustelussa on jäänyt poikien syrjäytyminen.Tyttöjen ja poikien erot oppimistuloksia mittaavissa Pisa-tutkimuksissa ovat entisestään kasvaneet. Suomessa tyttöjen ja poikien välinen ero lukutaidossa on OECD-maiden suurin. Yhdeksäsluokkalaisista pojista joka kahdeksannen lukutaito on niin heikko, ettei sillä pärjää jatko-opinnoissa tai työelämässä. Tytöt ovat menneet ohi myös luonnontieteissä ja matematiikassa. Huolestuttavinta on, että tyttöjen ja poikien osaamiserot ovat suurimmillaan kaikkein heikommilla oppilailla.

Todennäköisesti juuri osaamiseroista johtuen jää miesten koulutustaso alhaisemmaksi kuin naisten. Kun kolmekymppisistä naisista melkein puolella on korkeakoulututkinto, on sen saavuttanut vain reilu kolmannes miehistä. Pelkän peruskoulun varaan jää 19% miehistä, naisista 11%. Pelkän peruskoulututkinnon varassa taas on tänä päivänä enää hyvin vaikeaa työllistyä, vain alle puolet (41,6%) työllistyy sen varassa.

Syrjäytyneistä yli 60000 nuorestamme suurin osa onkin sitten miehiä.Synkimmillään sukupuolten väliset erot ovat terveydessä ja elinajanodotteessa. Rikkaan ja köyhän miehen elinajanodotteen ero on yhdeksän vuotta, mutta rikkaan naisen ja köyhän miehen eliniässä on tilastojen mukaan huima 13 vuoden ero. Osaltaan tätä selittää miesten naisia suurempi alkoholinkäyttö, tapaturma-alttius ja jopa itsemurha-alttius.Miten poikien ja miesten tilannetta voitaisiin parantaa?

Koulussa tukea pitää antaa sekä tytöille että pojille niin paljon, että jokainen oppii. Armovitosia ei pidä antaa. On välttämätöntä huolehtia siitä, että myös jokaisella pojalla on perustaidot, kuten lukeminen, kunnolla hallussa peruskoulun päätyttyä. Rinteen hallituksen tavoite oppivelvollisuuden pidentämisestä auttaa syrjäytymisen ehkäisyssä, sillä toisen asteen tutkinnon suorittamisen jälkeen työllistyminen on helpompaa. Terveydentilaa saataneen parannettua, kun tavoite nopeasta hoitoon pääsystä perusterveydenhuoltoon toteutuu.Sekä tytöt että pojat ovat ansainneet valoisan tulevaisuuden.

Eeva-Johanna Eloranta,
kansanedustaja, sdp,
kolmen pojan ja yhden tytön äiti

Suomi ei ole suojassa ilmastonmuutoksen vaikutuksilta. Vaikutukset ovat radikaaleimpia olemassaolostaan taisteleville saarivaltioille, mutta näkyvät jo Suomessakin. Suomen hiilijalanjälki on suuri ja meidän tulee olla esimerkkinä ja vastuunkantajana  kääntämässä nykyisen, ihmiskunnalle tuhoisan kehityksen suuntaa.Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat nähtävillä myös meillä. Talvemme ovat leudompia. Arktiset lajit ovat yhä ahtaammalla. Muutokset merissä sekä jää- ja lumiolosuhteissa koskevat myös Suomea.

Suomi voi johtaa esimerkillä. Olemme hallitusohjelmassa sitoutuneet olemaan hiilineutraali vuonna 2035. Se edellyttää merkittäviä lisäpäätöksiä ilmastotoimista nopealla aikataululla. Yhtälö on haastava, sillä samaan aikaan on huolehdittava ilmastotoimien sosiaalisesti ja alueellisesti oikeudenmukaisesta kohdentumisesta. Myös tähän koko hallitus on sitoutunut.Ilmastonmuutoksen hillinnän lisäksi meidän on samaan aikaan sopeuduttava muutokseen. Se tarkoittaa varautumista ja ennakoimista esimerkiksi rakentamisessa sekä elinkeinoelämässä. Ääri-ilmiöt kuten tulvat, kuivuus ja metsäpalot koettelevat jatkossa ihmiskuntaa yhtä useammin. 

Olen huolissani yhteisvaikutuksista, joista ei vielä tiedetä tarpeeksi. Esimerkiksi vesistöjen rehevöityminen, jota ilmastonmuutos vain kiihdyttää, on yksi esimerkki tästä.IPCC julkaisi keskiviikkona uusimman meriä ja merenpinnan nousua kuvaavan raporttinsa. Samaan aikaan vietetään ilmastoviikkoa ja perjantaina koululaiset kokoontuvat jälleen mielenosoituksiin ympäri maailmaa.Haluan välittää kiitokseni nuorille ilmastoaktiiveille. Te pidätte meitä päättäjiä hereillä joka viikko, joka päivä ja niin pitääkin. Poliittisen järjestelmän ja meidän päättäjien täytyy nyt koota voimansa ja näyttää, mihin pystymme. Vastuu ei ole lasten, se on meidän, joiden käsiin valta muutokseen on annettu.

Katja Taimela 
kansanedustaja
ympäristövaliokunnan sd-ryhmän vastaava

Sosiaali- ja terveyslautakunta seuraa säännöllisesti odotusaikoja ympärivuorokautiseen hoitoon pääsemiseksi. Keskimääräinen tilanne ympärivuorokautiseen hoitoon pääsemiseksi on hyvä. Kaikille edellytykset täyttäville pystytään kohtuuajassa tarjoamaan paikka joko kaupungin omissa, yleishyödyllisten tai yksityisten palveluntarjoajien hoivayksiköissä.

On ymmärrettävää, että kriteerit ympärivuorokautiseen hoivaan saattavat yksittäistapauksissa tuntua liian tiukoilta. Salossa ei kuitenkaan ole mahdollisuutta poiketa nykyisestä linjasta. Hoivayksikköjen rakennuskanta Salossa on suurelta osin tulossa käyttöikänsä päähän, eivätkä yksiköt myöskään mahdollista ns. vanhainkotien muuttamista tehostetun palveluasumisen yksiköiksi. Kaupunki vastaa yli 500:sta ympärivuorokautisesta hoivapaikasta. Ostopalvelujen osuus siitä on 23 %  ja kaupungin omat yksiköt säilynevät valtavirtana myös jatkossa. Ympärivuorokautisen hoivan piirissä on 8 % salolaisista 75 -vuotta täyttäneistä ja vastaavasti 92 % asuu kotonaan. Arvion mukaan tarvitsemme noin 100:n ympärivuorokautisen hoivapaikan lisäyksen vuoteen 2025 mennessä. Samaan aikaan tarvitaan ikääntymiskehityksestä johtuen lisää voimavaroja kotihoitoon ja monipuoliseen kotona asumisen edistämiseen.

Tulevaisuuden tarpeita tuskin pystytään tyydyttämään ympärivuorokautisessa hoidossa 30 -paikkaisilla yksiköillä. Uudet yksiköt voivat olla 30 -paikkaisia tuntuvasti suurempia ja monipuolisempia, jotta samasta paikasta voidaan saada palveluja kohdennetusti tarpeiden mukaisesti. Alkuvaiheessa asiakkaat osallistuvat kustannuksiin tarpeidensa mukaan enemmän ja tarvittaessa siirtyvät ympärivuorokautiseen hoitoon ilman, että heidän on muutettava uuteen hoivayksikköön.

Salossa tästä on hyviä esimerkkejä yleishyödyllisten palveluntarjoajien järjestämänä. Vuoden 2019 kuluessa valmistuu keväällä aloitettu työ Salon vanhushuollon uudeksi kehittämisohjelmaksi. Perustana ovat vanhuspalvelujen tulevaisuuden tarpeet, valtakunnalliset ohjeistukset, Varsinais-Suomen kuntien yhtenäinen menettely ja sote-valmistelu.  Ohjelmaluonnos tulee laajasti arvioitavaksi ja viime kädessä valtuuston päätettäväksi.Kaupunginvaltuuston äänestyspäätös uuden hoivayksikön perustamiseksi vuoden 2017 lopulla ei täytä avoimen valmistelun vaatimusta, eikä näin merkittävässä päätöksessä ole käytetty virkamiesvalmistelua.
Päätös on irrallinen ja kaupungin taloudellisen tilan ja hoitajamitoituksen aiheuttamat lisäkustannukset huomioon ottaen vaarantaa vanhuspalveluiden tasapainoisen kehittämisen. Sosiaali- ja terveyslautakunta on vuotta 2018 koskevan päätöksen jälkeen käsitellyt kaksi kertaa vanhusten hoivayksikön perustamista ja molemmilla kerroilla tehnyt yksimieliset päätökset, joiden mukaan kaupungin oman yksikön perustamiselle ei ainakaan tässä vaiheessa ole toiminnallisia ja taloudellisia perusteita. 

Heikki Liede (kok.)
Marjatta Hyttinen (kok.)
Kirjoittajat ovat kaupunginvaltuutettuja jasosiaali- ja terveyslautakunnan jäseniä 
 
 
    
   
     




 
     




   

Vastaamme Perniönseudun Lehdessä 22.8. julkaistuun mielipidekirjoitukseen.
Kansalaisen soittaessa hätäkeskukseen tekee hätäkeskuspäivystäjä puhelimessa saamiensa tietojen perusteella riskinarvion Sosiaali- ja terveysministeriön ohjeistamalla tavalla. Kaikki puhelut eivät johda ambulanssin hälyttämiseen, vaan asia voi hoitua hätäkeskuspäivystäjän antamalla neuvonnalla ja ohjauksella.

Hälyttäminen on kuitenkin etupainotteista – apua lähetetään tarkoituksella liian herkästi, jotta kukaan apua tarvitseva ei jäisi ilman sitä. Tämä johtaa siihen, että kaikkia ensihoitajien kohtaamia potilaita ei tarvitse kuljettaa päivystykseen ambulanssilla, vaan potilas voi mennä päivystykseen omalla kyydillä tai taksilla tai hän voi jäädä joskus kotiinkin.Kaikkia potilaita ei ole mielekästä kuljettaa tai ohjata päivystykseen tarpeettomien käyntien ja päivystyksen turhan kuormittumisen takia. Myöskään ambulanssikuljetusta tarvitsemattomia potilaita ei ole tarkoituksenmukaista kuljettaa ambulanssilla, jotta rajallinen ambulanssiresurssi olisi välitöntä apua tarvitsevien käytettävissä.

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin alueella on vuosittain noin 67 000 ensihoitotehtävää. Lopulta noin kaksi kolmasosaa tehtävistä johtaa potilaan kuljettamiseen päivystykseen ambulanssilla, mikä on samaa suuruusluokkaa kuin vastaava luku muuallakin Suomessa. Yli 5 000 tehtävässä potilas saadaan hoidettua kohteessa ilman päivystyskäyntiä. Kyseessä voi olla esimerkiksi epilepsiaa sairastavan henkilön kouristuskohtauksen hoito, matalan verensokerin aiheuttaman tajuttomuuden hoito tai haavan sitominen. Tyypillisesti nämä potilaat ovat tyytyväisiä siitä, että heidät saadaan hoidettua kotikuntoisiksi tapahtumapaikalla ja että heidän ei tarvitse lähteä päivystykseen.

Noin 5 000 tapauksessa potilas ei tarvitse ensihoitajien arvion mukaan ambulanssikuljetusta vaan kuljetus voidaan toteuttaa turvallisesti esimerkiksi invataksilla tai omaisten autolla, ja noin 10 000 tehtävässä potilas tarvitsee lähinnä neuvontaa ja ohjausta varsinaisen hoidon tai päivystyskäynnin sijaan.Hoidon tarpeen ja kuljetusmuodon arvioiminen lyhyessä ajassa rajallisin tutkimusvälinein ei ole helppoa.

Ensihoitajilla on käytettävissään kuljettamatta jättämistä koskeva yleisluontoinen ohjeistus, mutta päätöksenteko perustuu aina kokonaisharkintaan, jossa tulee huomioida lääketieteellisen tilan lisäksi potilaan ikä, toimintakyky, omaiset, olosuhteet sekä hygienia- ja siisteysnäkökulmat. Lisäksi ensihoitajilla on mahdollisuus konsultoida lääkäriä, mutta lääkärinkään arvio ei valitettavasti aina osu oikeaan. 

Turun yliopistossa on käynnissä tutkimushanke, jonka tavoitteena on selvittää kotihoitoon jättämisen ja vaihtoehtoisten kuljetusmuotojen turvallisuutta. Toivon, että pystymme uuden tiedon tuella tarjoamaan entistä parempaa ensihoitopalvelua alueemme asukkaille.

Timo Iirola
Ensihoidon ylilääkäri
Ensihoidon ja päivystyksen liikelaitosVarsinais-Suomen sairaanhoitopiiri 

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Kirjoittajavieras

Uusin lukijan kuva

  • Myrskyn jälkiä rannalla
  • Kuvaus: Särkisalolainen Matti Lindqvist lähetti kuvan rannalta, missä sotkua riittää. Korkea vesi ja tuuli on saanut ilmeisesrti vanhoista ponttonilaitureista irtoavat styrox-pallerot leviämään pitkin rantoja. Lindqvist kantaa huolta linnuista; nokkimisjäljistä päätellen ehkä lokki on pistellyt styroxia.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20