Mielipide

Tiistain opetuslautakunnan kokous oli taas esimerkki siitä, miten lautakunnan jäsenten odotetaan istuvan hiljaa ja hyväksyvän virkamiesten esitykset. Kun ensin pitää hyväksyä Perniön kirkonkylän koulun väistötilat ja seuraavassa kohdassa hyväksyä linjaukset, että väistötiloja tarvittaessa selvitetään ensin kaupungin omat tilat. Kirkonkylän koulun osalta virkamiehet olivat todella tarkistaneet lähitilat, mutta Saurun koulua ei ollut edes ilmeisesti mietitty. Saurun koulusta voidaan kyllä kuljettaa oppilaat kirkonkylään, mutta toiseen suuntaan tämä ei ole edes mahdollista.

Emme ota kantaa olisiko tämä ollut toteutettavissa, mutta ihmetyttää suuresti, miksei tätä vaihtoehtoa ole edes tutkittu ja tarjottu. Osa Kirkonkylän koulun oppilaista oireilee jo niin pahasti, että väistötiloille on kiire ja nyt ne tulevat vasta elokuussa.
Käytännössä ei tarvita kuin Wilma-viesti vanhemmille, jossa kysytään olisiko heidän lapsensa kiinnostunut vaihtamaan Saurun kouluun. Samalla voisi kysyä olisiko hänellä mahdollisesti kaveri tai kavereita, jotka olisivat myös halukkaita siirtymään. Tämän jälkeen voisi pohtia käytännön järjestelyitä.

Toisena vaihtoehtona voisi olla suoraan sijoittaa luokallinen lapsia esimerkiksi Saurun kouluun tai jopa Perniön yhteiskouluun, josta ei varmaa tietoa saatu, että olisiko luokan siirto ollut mahdollista. Saurussa oppilaat ehtisivät olla reilu kaksi vuotta eli siinä yhteydessä ehtisi jo syntyä uusia kaveripiirejä. Eikö tämä ole uuden opetussuunnitelman mukaista?
Tämän haasteena on koulumatkojen pituus, kun nyt jo Kirkonkylän kouluun tullaan pidemmänkin matkan takaa ja se voi olla väärä suunta Saurun kouluun nähden. Myös Paikku-liikenteen kohdalla virkamiehet kokivat olevan haasteita siinä, että oppilaat mahtuvat bussiin. Tähän ongelmaan emme ota kantaa, mutta olisi helpolla ollut selvitettävissä, että onko asia näin.

Myös Teijon koulussa on tilaa eli jos asuu sillä suunnalla, voisi miettiä kulkemista Teijolle. Nyt jo Teijolta kuljetaan yläkouluun ja lukioon eli samalla tilausajolla kuljetus onnistuisi molempiin suuntiin, kun mietitään koulupäivien alkamisajankohta.
Koska oppilaaksiottoalueita ei enää ole, niin jo nyt vanhemmat voisivat siirtää lapsensa Saurun kouluun. Laki sanoo, että kunnan on tarjottava lapselle terveet ja turvalliset tilat ja tämä ei kaikkien osalta toteudu Kirkonkylän koulussa. Nyt tuntuu, että ainoa vaihtoehto oli väistötilat, joiden saaminen kestää ja jotka maksavat enemmän kuin jo olemassa oleviin tiloihin sijoittelu. Saimme myös perusteluksi, ettei voi hajasijoittaa oppilaita, koska se olisi koulun kannalta huono asia. Mitenkäs oppilaiden?

Tämä hajasijoittaminen onnistui Märyssä ja olihan Uskelan kohdallakin siitä ehdotus. Miten ne ovat eri asia?

Sabina Haavisto
Opetuslautakunnan jäsen
Perussuomalaiset ry.

Marianne Bonn
Opetuslautakunnan jäsen
Vihreät ry.

Reilut kaksi vuotta sitten päätettiin kaupunginhallituksessa aloittaa oppimisympäristöselvitys. Virkamiehet vielä korostivat, ettei kyseessä ole kouluverkkoselvitys vaan halutaan selvittää koulujen johtajuutta, pedagogiikkaa ja tilojen monipuolista käyttöä. Eikä konsultilta tilattu mitään kouluverkkoselvitystä vaan ulkopuolisen selvitys koulujen tilanteesta. 
Miten on siis mahdollista, että nyt yhtäkkiä selvitystyötä voidaankin suoraan käyttää kaupungin säästöjen toteuttamiseen? Kuka haistaa palaneen käryä? Ja konsultin selvitystyössä sanotaan heti alussa toimeksiannon olleen palveluverkkoselvitys.

Jos kaupunginhallitus alunperin olisi sanottu työn olevan kouluverkkoselvitys, olisi suoraan voitu ottaa käsittelyyn vuonna 2014 laadittu selvitys ja päivittää se nykytiedolla. Tällä olisi säästetty saman verran kuin yhden koulun lakkautuksella, siis ainakin 40 000€. Ja kaiken lisäksi olisi saatu vielä nyt toteutettua parempi selvitys.

Nyt ollaan siinä tilanteessa, että kuntalaiset, ja erityisesti kyläläiset, ovat todella pettyneitä johtavien virkamiesten toimintaan ja tämä tulee heijastumaan myös poliittisiin päättäjiin. Ei riittänyt, että vajaan kolmen vuoden aikana kuntalaisten on pitänyt vaatia oikeuksiaan aluehallintoviraston kautta ja opetuslautakunta on saanut moitteet virkamiesten toiminnan seurauksena. Nyt poliittiset päättäjät pakotetaan huonon virkamiesvalmistelun seurauksena tekemään päätöksiä, joiden seurauksesta ei ole mitään tietoa. Vai miten paljon säästettiinkään Rekijoen koulun lakkauttamisella?

Useimmat kuntalaiset ovat tyytyväisiä kaupungin suorittavan tason työntekijöihin.
Sen sijaan johtavilla virkamiehillä on valta selvästi noussut hattuun ja he surutta viis välittävät kuntalaisten mielipiteistä. Muodollinen kuntalaisten mielipiteen kuuleminen ja osallistaminen, ilman, että tuloksia otetaan huomioon päätöksenteossa, alkaa olemaan jo sitä luokkaa, että asialle on jotain tehtävä.

Ehkä johtavien virkamiesten kannattaisi verkostoitua muiden kuin kollegoidensa kanssa ja asua paikkakunnalla niin, että pääsevät osallistumaan kylien elämään.

Salon väkiluku jatkaa vähenemistään ennusteiden mukaan, jos kuntalaisia ei oteta paremmin mukaan päätöksentekoon.
Osa kuntalaisista on erittäin valveutuneita ja tiedonjanoisia ja osaavat Internetin ihmeellisestä maailmasta etsiä tietoa ja päätellä niiden merkitystä. Osa tekee työkseen samoja asioita kuin johtavat virkamiehet. Yksittäisen (johtavan) virkamiehen ei ole mahdollista sisäistää ja hyödyntää kaikkea sitä tietoa mitä tarjolla on. Luodaan Saloon uudenlainen päätöksentekomalli, jossa verkostoidutaan kuntalaisten kanssa.

Luotetaan kuntalaisiin myös siinä, että vaikeina aikoina heillä on kykyä joustaa mutta myös nähdä uudenlaisia ratkaisuja tilanteisiin.

Marianne Bonn
ex-työryhmän jäsen
opetuslautakunnan jäsen
Vihreät ry.

Opetusalan Ammattijärjestö OAJ valitsi vuoden 2018 kouluksi keskisuomalaisen 62 oppilaan neliopettajaisen Tarvaalan kyläkoulun.
Tuskin oli juhlallisuuksista selvitty, kun koulu päätyi lakkautuslistalle, koska oppilaita oli päättäjien mielestä liian vähän.
Vaikkei tapausta liikaa saakaan yleistää, kertoo se karua kieltä siitä arvomaailmasta, jossa monia kouluverkkokeskusteluja käydään.

Talous ja suuruus edellä, lasten hyvinvoinnista tai oppimistuloksista välittämättä.

Varsinaissuomalaiseen kouluverkkoon kohdistuu myös melkoisia muutospaineita. Kunnista esimerkiksi Salossa, Loimaalla, Nousiaisissa, Mynämäellä, Somerolla, Liedossa ja Kaarinassa käydään keskustelua pienten kyläkoulujen lakkautuksista. Toisenlaisen esimerkin tarjoaa puolestaan Naantali, joka valmistelee uutta koulurakennusta Velkualle.
Koulujen lakkautuksia on itse asiassa kuntien suunnitelmissa kaikkialla Suomessa. Viimeisten kolmenkymmenen vuoden kuluessa lakkautustahti onkin ollut raju; lähes sata koulua vuodessa. Peruskouluja on jäljellä vähän yli 2000 kappaletta. Saman verran kouluja Suomessa on ollut viimeksi vuonna 1905.

Mielikuvissa lakkautukset yhdistetään harvaan asuttuun maaseutuun, mutta eniten kouluja on viime vuosina lakkautettu Uudellamaalla. Suurin osa lakkautetuista kouluista on ollut pieniä kouluja, joiden lakkautuksia on perusteltu taloudella ja oppilasmäärillä. Tosin valtaosassa lakkautetuista kouluista oli yli 50 oppilasta.
Totta onkin, että syntyvyyden lasku vaikuttaa Suomeen ja moniin kuntiin sekä kouluihin myös jatkossa. Vuonna 2017 yli 80 kunnassa syntyi alle koululuokallisen verran oppilaita, ja onkin riski, että joissain kunnissa viimeinenkin koulu katoaa.
Kunnat osaltaan edesauttavat kehitystä ratkaisuillaan. Erilaiset ennusteet pitävät paikkaansa vain tietyn hetken, mutta niitä toistetaan helposti kiveen hakattuina totuuksina. Koulujen lakkautusta ei kuitenkaan saisi pohtia vain sivistystoimen osalta ja samoin muut kuin talousvaikutukset tulisi arvottaa. Ulkopuolisen konsultin to do -listalle etenkään jälkimmäinen ei yleensä mahdu.

Taloudelliset säästöt tai oppilasmäärät eivät ylipäätään ole kulkeneet käsi kädessä koulujen määrän kanssa. Esimerkiksi kovasti koetellussa Itä-Suomessa oppilasmäärät ovat laskeneet vuosina 1990–2017 32 %, mutta koulujen määrä 68 %.
Koulujen lakkautuksissa kyse on keskittämisen ideologiasta, jonka taustalla on tehokkuusajattelu. Pienten koulujen sijaan tulevaisuutta mietitään suurempien yksiköiden kautta. Suunta on kohti yhtenäiskouluja, jossa samassa kiinteistössä toimivat luokat eskarista yläluokkiin ja lukioon. Mallia markkinoidaan usein ainoana toimivana vaihtoehtona.
Suuremman yksikön olemassaoloa ei tarvitse perustella, vaan usein oppilasmäärän annetaan puhua puolestaan. Pahimmillaan ruokitaan vastakkainasettelua vanhempien enemmistön ja kylien välillä.
Koulujen lopettamisajatus ei välttämättä perustu oppilaiden vähäisyyteen, vaan konsultin tai säästöryhmän oletukseen, että pieni koulu on automaattisesti yksikkökustannuksiltaan kalliimpi. Asiaa ei tutkita eikä perustella, se vain otaksutaan valmiina totuutena.

Kääntöpuolena on, että pienestä koulusta tulee usein myös pienet säästöt, koska sen kulut ovat alemmat kuin ison yksikön. Joskus kunta haluaa lopettaa kyläkoulut, jotta se saa aikaan maksimaalisen suuren oppilasmäärän, ja tätä varten voidaan rakentaa kokonaan uusi koulu kuntakeskukseen. Valtio valitettavasti ruokkii tätä ajatustapaa. Kunnat ajattelevat, että 1-2 miljoonaa euroa on ikään kuin ilmaista rahaa, joka kannattaa ottaa, kun sitä kerran saa. Ja sitten rakennetaan nopeasti potentiaalinen sisäongelmatapaus, jonka kustannusarvio ylittyy jo suunnitteluvaiheessa. Paljon järkevämpää olisi olemassa olevan infran käytön tehokkuuden – ja kestävän kehityksen - näkökulmasta, että olemassa olevan talon käyttöä mietittäisiin entistä kattavammin: mitä kaikkia toimijoita ja toimintoja voisi saman katon alle mahtua? Ehkä talon katolle voitaisiin jopa laittaa aurinkopaneelit ja tuottaa energiaa naapureillekin? Entäpä väliaikainen matkailutoiminta koululla kesän hiljaisena aikana?

Viime aikoina lakkautettuja kouluja on myös ollut melko vaikea saada kaupaksi – ainakaan odotettuun hintaan. Vanhaa koulurakennusta on saatettu määrätietoisesti ohjata saattohoitoon jättämällä huoltotoimet muutamana vuonna väliin.

Kylien kannalta koulujen lakkauttamiset ovat useimmiten surullisia.
Kylällä jo asuvat eivät yleensä muuta pois, vaikka koulu lakkautettaisiinkin. Kouluton kylä ei ole kuitenkaan houkutin, joten kyläkoulussa on kyse paljon muustakin kuin vain lasten koulunkäynnin paikasta. Se on kylän sydän, jossa usein koulupäivän jälkeen kokoontuvat erilaiset harrasteryhmät ja jossa järjestetään myös kyläläisiä ja vanhempia yhdistävät kokoukset ja juhlat.

Nyt jos koskaan maaseutumaiset kunnat voisivat erottua asukasmarkkinoinnissaan säilyttämällä kyläkoulunsa. Pieni koulu on parhaimmillaan erinomainen hyvinvoinnin tuottaja. Ehkäpä lapsi keksii vapaa-ajalleenkin kehittävämpää tekemistä kuin taksissa koulukyydityksissä istumisen.
Koulu on elinvoimatekijä, jota tulevaisuuteen katsova kunta arvottaa muutenkin kuin lasten opintojen järjestämispaikkana. Esimerkiksi paikalliset yrittäjät Salon Teijolla alueella ja Uudenkaupungin Pyhämaalla ovat jo pitkään ymmärtäneet koulun ja kylän tiiviin strategisen yhteyden.

Väestön keskittyessä on nähtävissä trendejä myös vastakkaiseen suuntaan: Nordregio on ennustanut pohjoismaisen harvaan asutun maaseudun väestön lisääntyvän vuoteen 2040 mennessä, ja Euroopan isoissa kaupungeissa, esimerkiksi Pariisissa ja Berliinissä, on havahduttu muuttoliikkeeseen maaseudun rauhan ja kohtuuhintaisen asumisen perässä.
Lähikoulujen säilyttäminen mahdollistaa asuinpaikan valitsemisen myös kasvukeskuksen ulkopuolelta. Korostaessamme perhemyönteistä yhteiskuntaa yksi teko olisi tarjota perheille mahdollisuus rauhalliseen ja edulliseen asumiseen ja lasten oikeuksien toteutumiseen.

Tauno Linkoranta
Varsinais-Suomen kyläasiamies
Varsinais-Suomen Kylät ry

Naisten ja tyttöjen syrjintää esiintyy edelleen etenkin työelämässä ja siitä pitää päästä eroon. Liian vähälle huomiolle tasa-arvokeskustelussa on jäänyt poikien syrjäytyminen.Tyttöjen ja poikien erot oppimistuloksia mittaavissa Pisa-tutkimuksissa ovat entisestään kasvaneet. Suomessa tyttöjen ja poikien välinen ero lukutaidossa on OECD-maiden suurin. Yhdeksäsluokkalaisista pojista joka kahdeksannen lukutaito on niin heikko, ettei sillä pärjää jatko-opinnoissa tai työelämässä. Tytöt ovat menneet ohi myös luonnontieteissä ja matematiikassa. Huolestuttavinta on, että tyttöjen ja poikien osaamiserot ovat suurimmillaan kaikkein heikommilla oppilailla.

Todennäköisesti juuri osaamiseroista johtuen jää miesten koulutustaso alhaisemmaksi kuin naisten. Kun kolmekymppisistä naisista melkein puolella on korkeakoulututkinto, on sen saavuttanut vain reilu kolmannes miehistä. Pelkän peruskoulun varaan jää 19% miehistä, naisista 11%. Pelkän peruskoulututkinnon varassa taas on tänä päivänä enää hyvin vaikeaa työllistyä, vain alle puolet (41,6%) työllistyy sen varassa.

Syrjäytyneistä yli 60000 nuorestamme suurin osa onkin sitten miehiä.Synkimmillään sukupuolten väliset erot ovat terveydessä ja elinajanodotteessa. Rikkaan ja köyhän miehen elinajanodotteen ero on yhdeksän vuotta, mutta rikkaan naisen ja köyhän miehen eliniässä on tilastojen mukaan huima 13 vuoden ero. Osaltaan tätä selittää miesten naisia suurempi alkoholinkäyttö, tapaturma-alttius ja jopa itsemurha-alttius.Miten poikien ja miesten tilannetta voitaisiin parantaa?

Koulussa tukea pitää antaa sekä tytöille että pojille niin paljon, että jokainen oppii. Armovitosia ei pidä antaa. On välttämätöntä huolehtia siitä, että myös jokaisella pojalla on perustaidot, kuten lukeminen, kunnolla hallussa peruskoulun päätyttyä. Rinteen hallituksen tavoite oppivelvollisuuden pidentämisestä auttaa syrjäytymisen ehkäisyssä, sillä toisen asteen tutkinnon suorittamisen jälkeen työllistyminen on helpompaa. Terveydentilaa saataneen parannettua, kun tavoite nopeasta hoitoon pääsystä perusterveydenhuoltoon toteutuu.Sekä tytöt että pojat ovat ansainneet valoisan tulevaisuuden.

Eeva-Johanna Eloranta,
kansanedustaja, sdp,
kolmen pojan ja yhden tytön äiti

Suomi ei ole suojassa ilmastonmuutoksen vaikutuksilta. Vaikutukset ovat radikaaleimpia olemassaolostaan taisteleville saarivaltioille, mutta näkyvät jo Suomessakin. Suomen hiilijalanjälki on suuri ja meidän tulee olla esimerkkinä ja vastuunkantajana  kääntämässä nykyisen, ihmiskunnalle tuhoisan kehityksen suuntaa.Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat nähtävillä myös meillä. Talvemme ovat leudompia. Arktiset lajit ovat yhä ahtaammalla. Muutokset merissä sekä jää- ja lumiolosuhteissa koskevat myös Suomea.

Suomi voi johtaa esimerkillä. Olemme hallitusohjelmassa sitoutuneet olemaan hiilineutraali vuonna 2035. Se edellyttää merkittäviä lisäpäätöksiä ilmastotoimista nopealla aikataululla. Yhtälö on haastava, sillä samaan aikaan on huolehdittava ilmastotoimien sosiaalisesti ja alueellisesti oikeudenmukaisesta kohdentumisesta. Myös tähän koko hallitus on sitoutunut.Ilmastonmuutoksen hillinnän lisäksi meidän on samaan aikaan sopeuduttava muutokseen. Se tarkoittaa varautumista ja ennakoimista esimerkiksi rakentamisessa sekä elinkeinoelämässä. Ääri-ilmiöt kuten tulvat, kuivuus ja metsäpalot koettelevat jatkossa ihmiskuntaa yhtä useammin. 

Olen huolissani yhteisvaikutuksista, joista ei vielä tiedetä tarpeeksi. Esimerkiksi vesistöjen rehevöityminen, jota ilmastonmuutos vain kiihdyttää, on yksi esimerkki tästä.IPCC julkaisi keskiviikkona uusimman meriä ja merenpinnan nousua kuvaavan raporttinsa. Samaan aikaan vietetään ilmastoviikkoa ja perjantaina koululaiset kokoontuvat jälleen mielenosoituksiin ympäri maailmaa.Haluan välittää kiitokseni nuorille ilmastoaktiiveille. Te pidätte meitä päättäjiä hereillä joka viikko, joka päivä ja niin pitääkin. Poliittisen järjestelmän ja meidän päättäjien täytyy nyt koota voimansa ja näyttää, mihin pystymme. Vastuu ei ole lasten, se on meidän, joiden käsiin valta muutokseen on annettu.

Katja Taimela 
kansanedustaja
ympäristövaliokunnan sd-ryhmän vastaava

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Kirjoittajavieras

Uusin lukijan kuva

  • Tämän talven lumet
  • Kuvaus: Talvi on lauha, mutta sen verran ehti lumi käydä maassa, että Markku Varjus ottaa kuvan.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20