Uutiset

Eemeli (Eeli Hämäläinen) antaa verstaastaan käsin lemmenneuvoja piika Liinalle (Tuuli-Maija Jaarinen).
Lue lisää...
Kirakan kesäteatterissa on tänä vuonna melkeinpä enemmän uutta kuin vanhaa.  Tarina on monelle ennestään tuttu; kertomus Vaahteramäen Eemelistä, jolla on hyvä sydän ja kauniit aikeet, vaikka joskus niiden toteutus menee vähän mönkään. 

Paljoa muuta vanhaa kuin Astrid Lindgrenin tarina ei sitten olekaan: ohjaaja Lisamaria Markula on ensi kertaa teatteriohjaajana, 18-jäsenisessä näyttelijäkaartissa on noin puolet ensikertalaisia, kyseessä on Kirakan kesäteatterin ensimmäinen koko perheen näytelmä ja vielä päälle päätteeksi katsomon penkitkin ovat uudet. Kerralla katsomoon mahtuu nyt noin 200 henkeä. Samoin uutta on perhelippu ja se, että väliajallakin on lapsille suunnattua ohjelmaa.

F4-veneen ajaminen on hoikan ja notkean ihmisen puuhaa; sisäänmenoaukko on juuri niin ahdas kuin miltä se kuvassa näyttääkin.
Lue lisää...
–Kyllä se oli aikamoista tunteiden vuoristorataa, kuvaa särkisalolaislähtöinen Lauri Landen rataveneilykauden avauskilpailua.

Kausi avattiin viikonloppuna Raumalla.Synkkää oli varaslähdöstä tullut rangaistus. F4-luokassa veneet ovat lähtöviivalla koneet sammuksissa.
–Olin valmiina sormi starttinappulalla, kun hipaisin sitä vähän liian lujaa.Tuomarit kuulivat starttimoottorin loksahduksen, vaikka punainen valo paloi. Seurauksena oli ylimääräinen sakkokierros.

Parasta oli se, että kalusto toimii.
–Hyvää on, kun vauhti riittää enempäänkin, kunhan saadaan kuljettaja kuntoon, jaksoi Landen alkuviikosta jo nauraa virheelle.

Lopputuloksissa Landen oli viides ja salolainen Roope Virtanen kuudes. Kummankin seura on Salon Kilpaveneilijät. Voiton vei Porvoon Moottorivenekerhon Alexander Lindholm.

Sarja päättyy Helsingin soutustadionilla ajettavaan kilpailuun, Kotkassa jahdataan lisäksi MM-pisteitä.Tämä kesä on Lauri Landenille neljäs kausi kuljettajana, pari vuotta ennen omaa venettä hän kilpaili isä Ilkka Landenin kartanlukijana.

Susi raateli lampaan Barkkalan kylässä lähellä Kosken asemaa viime viikolla. 

Susi kävi lammashaassa keskiviikon ja torstain välisenä yönä ja jätti jälkeensä pahoin revityn raadon.
–Puolisolle tuli joku ihme etiäinen ja hän lähti katsomaan aitaukseen. Raato oli silloin vielä lämmin, selvittää Timo Pullinen.
Häntä närästää vasta viime viikolla tullut Luken susiennuste, jonka mukaan susilaumojen määrä oli kasvanut selvemmin itä-Suomessa. Luken aineistossa 2-3 suden asuttama reviiri on merkitty Kiskon paikkeille. Kemiönsaarelle on merkitty Suomen alueella liikkuva lauma.  Pullinen tahtoo korostaa, että havaintoja alueella tehdään jatkuvasti. Hänen mukaansa Parkkalassa kuuluu ulvontaa usein ja naapurikylässä Kelkkalassa on tehty aiemmin kesällä näköhavaintokin.

Pullisen pihassa kävi yöllä poliisipartio toteamassa tilanteen ja varmistamassa, että kyseessä oli ollut susi; Pullinen toteaa, että ilveksen tapa on syödä saaliista parhaat palat. Hänen tietämänsä mukaan sudella ja lehmällä olisi ollut kohtaaminen Raaseporin puolella.
Pullisella on 30 lammasta, kyseessä on sivuelinkeino. Aidassa ei toistaiseksi ole sähköä, mutta jatkossa on; lampaistaan Pullinen ei aio luopua.
–Se tässä on paha, että jää pieni karitsa. Niiden selviäminen ilman emää ei ole aina niin varmaa.

 

Alina Ahola kutoi Perniön käsirtyökeskuksessa.
Lue lisää...
Maaliskuun toisesta viikosta asti Perniön käsityökeskuksessa on ollut paikalla ohjaaja vain kerran viikossa. Vielä tammikuussa ovet olivat auki kolmena päivänä viikossa.

Taito Varsinais-Suomen toiminnanjohtaja Tiina Aalto kertoo toimenpiteen olevan osa muutosprosessia. 
–Perniön käsityökeskusta ei olla sulkemassa, mutta taloudellisen tilanteen vuoksi meidän on ollut pakko priorisoida ja miettiä mihin resursseja osoitetaan. 

Aalto vakuuttaa, että Perniön käsityökeskuksen kävijämäärien vähyyden vuoksi yhdistys ei ole päätöstään aukioloaikojen supistamisesta tehnyt. 
– Asiakkaat eivät ole tehneet mitään väärää. Ei se ole asiakkaiden vika, jos emme ole osanneet toimia oikein. Me emme ole vain osanneet kilpailla hyvinvointisektorilla ihmisten vapaa-ajasta, toteaa Aalto.

Salon alueella käsityökeskuksia on kaksi, joista toinen Salon keskustassa, kun taas Turussa keskuksia on yksi.

 –Emme halunneet sulkea Perniötä, mutta muutoksia oli tehtävä, joten päädyimme tähän ratkaisuun.

.Palautetta Perniön leikatuista aukioloajoista on sadellut Aallolle ja tilanteesta on käyty paikan päällä keskusteluakin.
–Useinhan ajatellaan toiminnan hiipuessa, että kohta se hiipuu vielä enemmän ennen kuin loppuu kokonaan. Me toivomme kuitenkin, että resursseillamme voimme jatkossakin kehittää paikkaa, sanoo Aalto. 

Kiskon Aijalan ja Metsämontun malmiesiintymistä kerätään uutta tutkimustietoa.  Esiintymät ovat mukana Geologian Tutkimuskeskuksen akkumineraaliprojektissa, jonka osana päivitetään myös vanhojen kohteiden geologisia malleja uusiksi 3D-malleiksi.
–Teknologia on kehittynyt, ja vanhoista kairausnäytteistä saadaan paljon dataa, sanoo ryhmäpäällikkö Irmeli Huovinen Geologian Tutkimuskeskuksesta.

Ainakaan tänä vuonna Aijalassa ei tehtäne mallinnukseen liittyviä mittauksia kummempia maastotöitä, vaan ensisijaisesti töitä tehdään vanhojen kairasydänaineistojen perusteella GTK:n Lopen kairasydänvarastolla. Kairausnäytteistä irti saatu aineisto yhdistetään lopulta kartta-aineiston kanssa ja kolmiulotteisessa mallissa mukaan tulee myös syvyys. Mallien avulla voidaan kaksiulotteisia karttoja paremmin esittää tutkimusalueiden kivilajien syvyysjatkuvuuksia ja suhteita muihin kivilajeihin.

Akkumineraaliprojektin päätavoitteena on arvioida akkutuotannossa tarvittavien mineraalien esiintymistä Suomessa.   Akkumineraaleja ovat muun muassa koboltti, litium ja suomugrafiitti. Aijalassa esiintyy akkumineraaleista kobolttia ja myös kuparia. Tukes myönsi maanantaina GTK:lle varauksen noin seitsemän neliökilometrin alueelle Aijalassa.    Nyt alkava tutkimus toimii pohjana mahdollisille jatkotutkimuksille. Mahdolliset GTK:n jatkotoimenpiteet suunnitellaan uusien geologisten mallien perusteella.  Malminetsintälupaa GTK ei toistaiseksi ole hakenut.  

Magnus Storberg kiipesi pannun päälle.
Lue lisää...
Strömma-Dahlbyn kyläyhdistys kohahduttaa Avoimet Kylät -päivänä massiivisella hyörypannulla. Se on todellinen katseenvangitsija Strömman sillan kupeessa vanhan rantamakasiinin pihalla, vaikka vanhat koneet eivät kiinnostaisi yhtään. 
–Siirsimme tämän kuukausi sitten tien toiselta puolelta vanhalta Strömman sahalta. Höyrypannu on ollut sahalla käytössä vuodesta 1925 aina 50-luvun puoliväliin asti. Saha on ollut merkittävä tällä alueella, joten tämä on iso pala historiaa, kertoo Strömma-Dahlbyn kyläyhdistyksen puheenjohtaja Magnus Storberg. 

Idea höyrypannun siirtoon oli kytenyt jo pitkään yhdistyksen riveissä, mutta vasta nyt se sai konkreettisen päätöksen. –Meille tuli vähän yllätyksenä sen paino. Pannu oli sahalla osittain puiden peittämänä, kun sitä kaivinkoneella sieltä kaivettiin esiin. Vasta sitten sen koko alkoi paljastua.

–Nosturia siinä tarvittiin, sillä se painaa arviolta 8000 kiloa. Matka ei ollut pitkä, mutta sen paino yllätti meidät, kertoo Storberg. 

Jonas ja Taija Jokilehto esittelevät Antsun sinapin uutta ilmettä.
Lue lisää...
–Tässä on hauska jatkumo, kun miettii että ennen täällä on tehty makkaraa ja nyt sitten tehdään sinappia, myhäilee Taija Jokilehto Perniön Lihan vanhassa tuotantotilassa. 

Vanhaksi tilaksi paikkaa ei tosin heti uskoisi; sisäpihan rakennuksessa on kevään aikana remontoitu parisataa neliötä uuteen uskoon.  Jatkossa tiloissa valmistetaan sinappia vanhan ohjeen mukaan.  

Somerolla on valmistettu Antsun sinappia vuodesta 1963 lähtien. Aluksi kioskiyrittäjä teki sinappia omaan käyttöönsä, mutta somerolaisten päästyä sinapin makuun sitä alettiin valmistaa myös pullotavarana myytäväksi.  Vuodet vierivät, kioskiyrittäjä ikääntyi ja sinapin valmistus siirtyi jokioislaiselle yritykselle, jolle sinappi ei kuitenkaan ollut ydinliiketoimintaa ja siitä haluttiin hankkiutua eroon.  Jokilehdot päättivät tarttua eteen tulleeseen tilaisuuteen.

Anni Salomaa kehui tiivistä porukkaa ja muisteli, että kolmen vuoden ajalle mahtuu myös kommellus jos toinenkin.
Lue lisää...
Perniön lukiossa lakitettiin lauantaina kuusitoista ylioppilasta. Ikäluokka on pieni, mutta ei se määrä vaan laatu, korosti rehtori Arttu Karhulahti. 

Päivän teema oli malttaminen ja vaihtoehtojen haarukoiminen. Ylioppilaan puheen pitänyt Anni Salomaa rohkaisi tuoreita valkolakkeja siitä, että oma ääni varmasti löytyy jokaiselle ja sen etsimiseen saa kulua vähän aikaa. Salomaa muistutti, että lakkiaispäivänä sopii puhua muustakin kuin arvosanoista.
–Siinä on takana kahden ja puolen vuoden urakka. Sen sijaan, että kysytte ylioppilaalta, mitä hän kirjoitti, voisitte kysyäkin että miltä nyt tuntuu.

Salomaa arvioi, että pienuuden hyvä puoli on tuttuus:  porukka on tiivis  ja jokaiselle riittää opettajilta aikaa. 

Riemuylioppilaitten puheen pitänyt Ilkka Hirvilahti korosti, että vahvasti lukkoonlyödyn suunnitelman lisäksi olisi elämässä  oltava myös vaihtoehdot a, b, c ja niin edelleen.
–Jos kirjaimet loppuvat kesken, voi jatkaa numeroilla.
Riemuylioppilaat ovat 50 vuotta sitten kirjoittaneita.
–Teillä on edessä varmasti akuutteja haasteita, mutta myös sellainen loistava tulevaisuus, joka meidänkin tekisi mieli nähdä. Voimme olla teille vähän kateellisia, Hirvilahti pohdiskeli.

 

Kirkkojärven rannassa pidetään helatorstaina talkoot ja sen perään kyläyhdistyksen kokous, kertovat Pertti Vallittu ja Arja Vainio.
Lue lisää...
Kiskon Kirkkojärven rannassa oli jo viime viikolla kokko valmiina.   Huomenna on tarkoituksena pistää ranta muuten kuntoon; siivoustalkoot järjestää Aijala-Kaukurin kyläyhdistys. Talkoissa ei ole mitään ihmeellistä, mutta yhdistys ansaitsee maininnan. Se ehdittiin kerran jo lakkauttaa ja sitten käynnistää uudestaan. 
–Lakkauttamisesta jäi vähän se olo, että siitä ei tullut oikein tietoa mistään. Lehdestä saatiin lukea asiasta, muistelee Arja Vainio.

Aisapariksi elvyttämään löytyi Pertti Vallittu, joka uudelleen toiminnan käynnistäneessä kokouksessa valittiin myös puheenjohtajaksi.    Huomenna helatorstaina pidetään talkoot aamuyhdeksästä lähtien, ja iltapäivällä yhdeltä jatketaan sääntömääräisen vuosikokouksen merkeissä. 
–Toive on, että Aijalan suunnastakin löytyisi väkeä hallitukseen, Vallittu sanoo. 

Keskeinen ajatus on, että yhdistys tarvittaisiin kylän yhdistäjäksi.Vuonna 2003 Aijala-Kaukurin kyläyhdistys oli vuoden kylä Varsinais-Suomessa ja silloin teemana oli ”Kylien lapset ja nuoret”.   Koulu sulki ovensa, mutta lapset ja nuoret eivät ole hävinneet mihinkään.
–Tänne on muuttanut paljon  uusia ihmisiä ja lapsiperheitäkin löytyy, Vainio sanoo.

Tarvitaanko voimahahmoa vai riittääkö hyvä porukka?–Porukka tärkein on ja se, että ei jäisi kauhean pitkää taukoa tapaamisten väliin, Vainio puntaroi.Kyläyhdistyksellä olisi omana paikkana Kaukurilla sijaitseva uimaranta ja Kaukurin rukoushuone palvelee tarvittaessa kuin kylätalo.  Kaukurista Aijalaan on maanteitse viitisen kilometriä.   Pertti Vallittu miettii, että esimerkiksi Aijalan kenttä voisi olla yksi kohentamisen kohde.

Marjo Ujasella on menemistä muun muassa teattereissa. Taustan taulun hän ehti tuoda Thaimaasta, mutta enää pitkät lentomatkat eivät ole vaihtoehto.
Lue lisää...
Haastatteluaikaa Marjo Ujasen kanssa ei olekaan helppo löytää .Kalenteria täyttävät toimintaterapia, fysioterapia ja puheterapia sekä paljon muuta ohjelmaa.

Noin 9000 suomalaista sairastaa MS-tautia ja Ujasen tarina on yksi näistä yhdeksästätuhannesta.   Se kannattaa kertoa siltä varalta, että siitä olisi apua jollekulle toiselle diagnoosin saaneelle.
–Luovuttaa ei saa koskaan.  Joskus on sellaisia päiviä, että ei huvita mikään, mutta seuraavana päivänä on jo toisin, Ujanen sanoo.

MS antoi ensimmäiset merkkinsä Ujaselle vuonna 1998. Puheen katoaminen vei kiireellä lääkäriin ja magneettikuvaan, mikä paljasti merkit sairaudesta.  Diagnoosin tulon jälkeen monta vuotta jatkui kuin ennenkin.
–11 vuotta sujui niin, että ei ollut juuri mitään.  Joskus oli vähän tasapaino-ongelmia, Ujanen muistelee.

MS etenee aaltoillen, välillä on pahenemisvaiheita ja oireettomia kausia.  Noin puolella diagnoosin saaneista sairaus muuttuu eteneväksi parinkymmenen vuoden kuluessa.    Marjo Ujasen kohdalla käänteen teki  yksi viikko, jonka aikana hänen kuntonsa heikkeni selvästi. Kulkuvälineeksi tuli pyörätuoli, mutta siihen Ujanen ei aio yksin tyytyä, eikä jäädä neljän seinän sisälle;  nainen on avustajan tuella kiertänyt niin konsertteja, keikkoja kuin teattereitakin, ja sama meno jatkuu tulevanakin kesänä.   Jo kuntoutuskäynnit vievät Saloon ja Turkuunkin asti .Parhaimmillaan teatterin katsomossa käy niin, että tuoli unohtuu hetkeksi.  

Vielä puuttuu pituutta, arvioi Erkki Laurila heinästä. Hän uumoilee tämän kesän sadosta viimevuotista parempaa.
Lue lisää...
Toukokuun alkupuolen pakkaset eivät ole vaikuttaneet Perniössä ainakaan heinän kasvuun. 
– Nyt näyttää aika hyvältä, vaikka on ollut kylmää. Heinä on tällä hetkellä kasvanut hyvin ja tähkä on tuloillaan, kertoo Arpalahden tilan isäntä Erkki Laurila heinäpellon laidalta.

10 vuotta Etelä-Suomen Laatuheinärenkaassa mukana ollut viljelijä ei ole huomannut vuosien aikana heinän viljelyssä ihmeellisiä eroja.
– Epävakaista on aina silloin, kun pitäisi olla paalaamassa. Erilaisia sääpalveluita tutkitaan silloin tarkasti. Siinä ei ole paljon aikaa odotteluun, kun heinän tähkä on ulkona. 
Viime vuonna Laurila pääsi korjaamaan ensimmäistä säilöheinäsatoaan jo kesäkuun 7. päivänä. 
– Nämä viimeiset sateet tekivät hyvää kasvustolle. Nyt saisi olla poutaa, että päästään parin viikon päästä pellolle. Sen 15-25 senttiä se saisi vielä kasvaa, arvioi Laurila. 

Lue lisää...

Karhunlaukka, ruotsiksi ramslök. Miedosti valkosipulille maistuva ja tuoksuva kevätkasvi. Se on kirjailija-toimittaja Bitte Westerlundin lempikasvi ja sen hän myös esittelee viime viikolla julkaistussa Smaka på Västnyland -kirjassa.
– Olen koettanut saada sitä leviämään omaan puutarhaani, sillä olen hulluna karhunlaukkaan, paljastaa Westerlund.

Villi- ja lähiruoka on naiselle sydämen asia. Se lienee äidinmaidon peruja, sillä hän on kotoisin Karjaan Meltolasta, karjatilalta.
– En usko, että olisin kiinnostunut näistä asioista, jos minulla ei olisi yhteyttä maaseutuun. Kirjan idea lähti minulta, mutta Slow Food Västnyland perustaja ja puheenjohtaja Diana Lindholm oli myös puskemassa asiaa eteenpäin.

Vapaasti suomennettuna Maista Länsi-Uusimaata -kirja vie lukijan kulinaristiselle matkalle Inkooseen, Raaseporiin ja Hankoon useamman ruokaintoilijan opastamana. Julkaisu ei ole mikään tavallinen keittokirja, vaikka muutaman erikoisen reseptin sisältääkin.
– Keittokirjoja on paljon ja ihmiset katsovat netistä ohjeet. Sen vuoksi nostimme tähän kirjaan vain muutamia erikoisempia reseptejä, jotka liittyvät johonkin tiettyyn paikkaan.

Nälkä kasvaa syödessä. Niin kävi tekijäporukallekin kirjan alkumetreillä. He huomasivat, että alueella toimii paljon erilaisia tuottajia, joiden pariin tekijät olisivat halunneet matkailijat ja kesävieraat opastaa.
– Alue oli ensin laajempi, mutta sitä oli pakko rajata, sillä muuten kirja olisi paisunut valtavaksi. Ideoita ja hyviä kohteita jäi paljon pois, joten jos saamme rahoitusta, niin varmasti teemme myös jatko-osia. Haemme parhaillaan rahoitusta myös suomenkielistä julkaisua varten, sanoo Westerlund.

Koko juttu 29.5.lehdessä.

 

Perniön kirjaston aukioloajat supistuvat loppukesästä. 
Kirjasto on ensin suljettuna juhannusviikosta elokuun alkuun ja palvelee sen jälkeen aiempaa lyhyemmin aukioloajoin. 

Alkuviikolla kirjasto on ollut avoinna klo 13-19, jatkossa ovet aukeavat vasta klo 14.  Loppuviikosta ovet on avattu klo 10, jatkossa klo 11.  Sulkeutumisajat pysyvät ennallaan; alkuviikolla kirjastoon pääseee klo 19 asti, torstaina ja perjantaina klo 16 asti.

Supistukset ovat osa Salossa lautakunnille asetettuja säästötavoitteita. Kirjastojen säästöistä päätti vapaa-ajanlautakunta.

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Kesälehti Tortone

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Kirjoittajavieras

Uusin lukijan kuva

  • Enkelipilvi asemalla
  • Kuvaus: Anni Hietanen kuvasi enkelin taivaalla Perniön asemalla elokuun viimeisenä päivänä.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20