Uutiset



Salon kaupungin avustus Petun lossille on ensi vuonna 3382 euroa. 
Petun lossi saa kaupungilta runsaat 3000 euroa. Arkistokuvassa lossilla matkustaa Ari Aalto.
Lue lisää...

Tekninen lautakunta päätti avustuksesta tiistaina.

Summa on samaa suuruusluokkaa kuin  viime vuonna, mutta pienempi kuin tiejaosto oli esittänyt: jaosto esitti lautakunnalle että avustusta maksettaisiin 300 euroa per vakituinen talous eli 3900 euroa kaikkiaan. 


Lautakunnassa  demarit ja vasemmiston Jouko Leppälahti olivat sitä mieltä, että viime vuoden suuruinen avustus on oikea. Kokoomus esitti, että avustus olisi määritelty kuten valtiokin määrittelee ja näin avustussummaksi olisi tullut noin 9000 euroa.  Äänestysten jälkeen pienin avustussumma voitti.


Petussa oltiin tuoreeltaan pettyneitä päätökseen.
– Ilmassa on ollut sellaisia puheita, että avustus nostettaisiin jopa ihan toiselle tasolle, summaa tienhoitokunnan puheenjohtaja Heikki Liede.
Hänen mukaansa esimerkiksi Länsi-Turunmaalla ylläpitäjät vastaavat vain noin viidestä prosentista kuluista.
Petun lossin vuosibudjetti on nelisenkymmentä tuhatta euroa.


Kysymys on myös periaatteesta, muistuttaa Liede.
– Salo on saaristo-osakunta ja sitä se on suurelta osin Petun takia.  Jos sen takia saadaan korotettua  valtionosuutta, eikö sitä pitäisi tännekin kohdentaa.



Neljätoista naista Perniöstä juoksee ensi sunnuntaina pitkin Münchenin maratonreittiä. Vaikka itse maratonille on ilmoittautunut vain Kaisa Erjala, juoksumatkoja samassa 
Nurkkilan naiset olivat lähdössä lenkille jälleen kerran. Koolla vas. Kaisa Erjala, Marianne Vainio, Anne Rokka, Riitta Ahlqvvist, Susanna Lindstedt, Merja Jalonen, Pirkko Kesänen, Marja -Liisa Leinonen, Tiina Förström ja Katri Saaristo.
Lue lisää...
tapahtumassa riittää muillekin.
– Piti valita sellainen tapahtuma, jossa on lyhyempiäkin matkoja. Emme ole kaikki maratonkunnossa, kertoo Anne Rokka.
Yhdeksän naisista juoksee puolimaratonin ja neljä kymmenen kilometriä.
Müncheniin suuntaavat naiset treenaavat yhdessä joka viikko. Lenkille lähdetään aina Nurkkilan koulun pihalta. Suurin osa juoksijoista asuu aivan lähistöllä, mutta porukkaan tullaan kauempaakin.
Nurkkilan naisten matka Müncheniin alkaa aikaisin lauantaiaamuna. Aikaa jää myös kaupungin katseluun, sillä takaisinpaluu on vasta tiistaina.
– Ei me vielä oikein tiedetä, mitä ohjelmassa on. Satu kai on sitä suunnitellut, pohtivat naiset ennen lenkkiä.
Satu Oldendorff on juoksuporukkaan kuuluvan Merja Jalosen sisko, joka on aikoinaan asunut Saksassa yli 20 vuotta.


– Pitänee koputtaa puuta. Tällä hetkellä minulla on täällä kotona vain yhdeksän kotia vailla olevaa kissaa. Onhan niitä ollut paljon enemmänkin, toteaa Leena Aho kotonaan Perniössä.
Pallo ja Hilla ovat osa Leena Ahon uutta kotia kaipaavasta kissakatraasta.
Lue lisää...

Jäätyään eläkkeelle Aholla on nyt aikaa hylätyille ja karanneille kissoille vieläkin enemmän.

Eläinsuojeluvalvojaksi hän ryhtyi vasta 2000-luvun alussa, mutta rakkaus eläimiin syntyi jo kauan sitten.


Hylätyt ja karanneet kissat ovat niitä, jotka työllistävät. Ja syksy on harhailevien kissojen sesonkiaikaa. Edessä on talvi, josta kissa ei selviä hengissä ilman suojaa.
Kuntien pitää huolehtia löytyneestä eläimestä 15 vuorokauden ajan. Jos omistajaa ei löydetä, eläin voidaan luovuttaa uudelle omistajalle tai lopettaa.
– Kissojen omistajat ilmoittautuvat vain hyvin harvoin. Löytökoirille taas omistaja löytyy kahdessa päivässä lähes aina, tietää Leena Aho.
Aivan pienet kissanpennut hän ottaa suojiinsa heti. Aikuiset kissat toimitetaan Kemiöön löytöeläinkotiin. Kissoille etsitään uusia koteja nykyään myös Facebookia hyväksi käyttäen.
Nyt talon pienin asukas on vasta viiden viikon ikäinen Kemiöstä löytynyt Hilla.


Lue koko juttu kuvineen Perniönseudun Lehdestä



– Luimme lehdestä, että Suomi on maailman paras maa, siksi päätimme tulla, naurahti terveyden edistämisen parissa työskentelevä japanilainen Yuji Kunieda. 
– Olemme toki noteeranneet myös koululaisten hyvät oppimistulokset.

Viidentoista hengen japanilaisryhmä Gifun kaupungin ympäristöstä tutustui tiistaina Lehmirannan lomakeskukseen.  Ryhmän jäsenet olivat julkisen puolen työntekijöitä.

Viikon Suomessa viettävä ryhmä oli ehtinyt jo tutustua Espoossa toimivaan vanhainkotiin ja päiväkeskukseen. Matkalla tutustuttiin myös Kansaneläkelaitoksen toimintaan.  Matkan tarkoituksena oli tutustua suomalaisten tapaan toimia vanhustenhuollon saralla.


Japani joutuu Suomen tavoin kamppailemaan lähivuosina suurten ikäluokkien tuomien ongelmien kanssa. Jo nyt noin viidennes japanilaisista on yli 65-vuotiaita, ja vuonna 2050 joka kolmannen japanilaisen arvioidaan olevan yli 65-vuotias. Myös Japanissa eläkeikää ollaan nostamassa.


Eläkeliiton lomakeskus tarjosi uudenlaisen näkökulman ikäihmisten palveluihin. Yksityisiä palveluita voi tarjota sellaisillekin eläkeikäisille, jotka ovat vielä varsin hyväkuntoisia. Ja palveluita voi tarjota yhdistys, sen ei tarvitse olla aina yritys. Myös Eläkeliiton toimintaan ja sen paikallisyhdistyksiin tutustuttiin.


Kaikesta näki, että Lehmirannan tyyppinen toiminta on vierasta Japanissa.
– Voisiko japanilainen eläkeläinen tulla tänne vieraaksi, kysyi Takashi Iriyama.


Myös palveluammattien naisvaltaisuus Suomessa kiinnitti vieraiden huomion. Japanissa vastaavissa töissä on paljon enemmän miehiä.


Särkisalon pengertien remonttiin on kaupungin puolesta tulossa ensi vuonna 260 000 euroa.
Salon teknisen lautakunnan talousarvio pistettiin pakettiin viime viikolla.

Siltarahojenkin pysyminen budjetissa oli äänestyksen takana: Timo Tammi esitti, että määräraha olisi siirretty vuodelle 2012. Äänestyksessä esitys kuitenkin hävisi luvuin 9-4.
Lautakunta karsi kuitenkin menojaan melko kovalla kädellä.  Ravitsemistyönjohtajan ja laitoshuoltajan vakansseja ei aiota perustaa.
Isommista rakennushankkeista keskusvaraston lisärakennukseen rakentamiseen oli varattu kahdelle seuraavalle vuodelle 500 000 euroa, mutta hanketta siirrettiin vuodella eteenpäin.  Halikon kunnanviraston jäähdytysjärjestelmän uusiminen jaetaan kahdelle vuodelle vuoden sijaan. Määrärahaa hankkeelle varataan yhteensä 800 000 euroa.



Teknisen lautakunnan investointeja on jäljellä karsimisen jälkeenkin yli 11 miljoonan euron verran.
Lautakunta karsi listaltaan muun muassa katu – ja puistohankkeita. Esimerkiksi Horninpuiston peruskunnostukseen varattu 90 000 euroa ja Viitanlaakson vihertöihin esitetyt 110 000 euroa  tiputettiin pois ensi vuoden hankkeiden joukosta.
Perniöläislapsia sitä vastoin ilahduttaa tieto, että 80 000 euroa Somerikon alueen leikkipuiston rakentamiseksi varattu määräraha pysyi mukana lautakunnan talousarviossa.




–    Nythän on hienot olot, mutta sitten se on varmasti kova keli, kun jotain oikeasti sattuu, totesi Jari Miettinen lauantaina Särkisalon Niksaaressa meripelastusvene Drakenin
Etsijät vietiin saareen meripelastusvene Drakenilla.
Lue lisää...
puikoissa.
Lauantaina olivat Särkisalon vesillä Drakenin lisäksi SPR:n lääkärivene Caritas ja rajavartiolaitoksen vene sekä koko joukko sellaisia vapaaehtoisia, joiden puhelin soi jos ja kun jotain sattuu.    Meripelastusharjoituksessa mukana oli ihmisiä meripelastusseuran lisäksi niin Vapaaehtoisen pelastuspalvelun kuin SPR:n ja Salon radiokerhon riveistä.  Ihmisten lisäksi treenaamassa olivat koirat.

Lavastettu tilanne oli haastava: kahden nopean veneen yhteenajo merellä.  Lauantaina harjoiteltiin niin   onnettomuuden uhrien etsimistä lähisaarista kuin merimaalien paikantamista vedestäkin.

Paimiolainen Timo Kulmala oli harjoituksessa mukana lastenlastensa kanssa.  Nuoret eivät vielä pääse tositoimiin, mutta olivat lähdössä maastoon etsittäviksi.
– Kokemusta haetaan, linjasi Kulmala.
Pitkän linjan SPR:läinen miettii hetken sitä, mikä saa tekemään vapaaehtoistyötä vuosi toisensa jälkeen ja ajaa vielä harjoituksiinkin koko syyslauantaiksi.   
– Auttamisen halu on syistä suurin, uskoo Kulmala.


Samaa sanoo Nuka- koiransa kanssa etsimässä ollut Saana Kokko-Virtanen.
Tosipaikan tullen koirapartio on etulinjassa ja olot luultavasti vaikeat.
– Yöllä soi puhelin ja pitää lähteä jonnekin lumimyrskyyn kadonnutta ihmistä etsimään….




Lue koko juttu kuvineen Perniönseudun Lehdestä


Tuusulassa autoliiikkeiden keskellä on yhden hallin yläkerrassa kämmenelle mahtuva Perniön museo. 
Antero Peijonen ja Marco Planting tekivät viimeisiä tarkennuksia pienoismallin talojen paikkoihin.
Lue lisää...

Samoin Perniön seurojentalo, Vuorilinna ja paljon muuta ja kaikki vain ison tikkuaskin kokoisia.

Perniön museo juhlii marraskuussa 80-vuotispäiviään ja juhlavuoden kunniaksi teetetään pienoismalli Perniön raitista siinä asussa, kun se 1930-luvun alussa, museon valmistuessa on ollut.   

Maanantaina  oltiin koolla tekemässä viimeisiä muutoksia, tarkennuksia ja lisäyksiä.   Osa rakennuksista, hennosta muovilevystä koottuja, on jo muodossaan ja värjättyinä odottamassa kiinnitystä mallin pohjaan.
–    Tästä eteenpäin pääseekin tekemään kymmenen tunnin työpäiviä, myhäili mallin rakentava Marco Planting.
Museo on mallin itseoikeutettu keskipiste.  Mukana on koko kylä nykyiseltä Lupajantien sillalta Vuorilinnalle asti. Kirkko on mukana oheisnäyttelyn kautta, mallin maisema ei kirkolle asti yllä.
Kotiseutuyhdistyksen Antero Peijonen muistuttaa mallin opettavan jotain siitä, miten paljon maisema ja rakennuskanta ovat muuttuneet myös Perniössä.   Hävinneitä puutaloja on todella monta, näkyvimpinä Lottala, seurojentalo ja aivan keskustassa ollut ns. Tammelinin talo.   
Marco Planting toteaa, että joka talolla on ollut oma juttunsa, joka pitää myös mallirakentajan muistaa. Esimerkiksi erkkerit tai muut omintakeiset somisteet pitää ottaa mukaan.
– Ne ovat sellaisia pikkudetaljeja, mitkä tekevät sen ilmeen, vaikka jotain vesirännejä en alakaan tehdä.


Lue koko juttu Perniönseudun Lehdestä


Pieniin ja tehottomiin nostokoneisiinsa kyllästyneet perniöläiset juurikkaanviljelijät päättivät vajaa vuosi sitten investoida kunnon nostokoneeseen. 
Juha Peltonen loikkaa ohjaamosta kahville. Erkki Salminen tuli tarkistamaan, miten työ sujuu.
Lue lisää...

Yksitoista juurikkaanviljelijää perusti osakeyhtiön nimeltä Jurttipois. Nyt osakeyhtiön hankkima kone on jo ehtinyt aloittaa nostot Perniössä.
Käytettynä hankitulla itse kulkevalla kuusirivisellä nostokoneella koneella on ikää noin kaksi vuotta. Perniössä kävi myös kouluttaja opastamassa koneen käyttöön.
Jurttipois Oy:n viljelijöistä kolme on lupautunut koneen kuljettajaksi. Yksi kuljettajista, Juha Peltonen, oli maanantaina nostamassa juurikasta Erkki Salmisen pellolta.
– Minullakin oli ennen vain yksirivinen nostokone. Nostoaika oli rankkaa, usein mentiin vain neljän tunnin yöunilla. Tämä uusi kone on ainakin kymmenen kertaa nopeampi, kehuu Peltonen pitäessään kahvitaukoa.
Jurttipois Oy:n nostoala on vuosittain noin 240 hehtaaria.
Konetta testattiin jo toissa viikolla Matti Erjalan pellolla. Juurikkaan nosto syyskuun puolessa välissä vaikuttaa aikaiselta, mutta vaihtoehtoakaan ei ole. Sokeritehdas Säkylässä käynnistyy ensi tiistaina, ja osa perniöläisviljelijöiden juurikkaista toimitetaan tehtaalle heti ensimmäisissä kuormissa.
Perniön Maa- ja Kotitalousnaiset keräsivät viime viikon loppupuolella koreihinsa mitä erilaisempia sieniä. Samaiset sienet pistettiin näytille Perniön torilla perjantaina.  
Pirkko Leikkonen ja Outi Laine pelasivat varman päälle näyttelysieniä hakiessaan: sienikirja oli visusti mukana.
Lue lisää...




Maija Pöyhönen heitti yhdistykselle haasteen sieninäyttelyn pitämisestä Perniönseudun Lehden yleisöpalstalla, ja naiset päättivät tarttua heti toimeen.



Pirkko Leikkonen ja Outi Laine suuntasivat Kestriikkiin, missä sienistä ei näyttänyt olevan pulaa. Ensimmäisenä vastassa olivat suuret ja kauniit punaiset kärpässienet. Yksi tunnetuimmista sienistämme on myrkyllinen, mutta näyttelyyn sekin kelpasi.

Se kaikkein vaarallisin sienistä, valkoinen kärpässieni, ei ole aivan yhtä tunnettu. Tänä syksynäkin on tullut ilmi vaikeita myrkytystapauksia, jossa vasta kasvun alussa oleva valkoinen kärpässieni on sekoitettu herkkusieneen.



Kestriikissä kasvoi erittäin paljon vaaleanruskeita sieniä vieri vieressä. Sienikirjaa selaava Pirkko Leikkonen ei löydä niille paikan päällä nimeä. Illan kokoontumisessa sekin selviää – nummitatti. Kyseessä on hyvä ruokasieni.



– Meidän nuoruudessamme suppilovahveroa ei pidetty oikein minään. Ei siitä kukaan edes puhunut, ja nyt se on niin kauhean suosittu, hämmästelee Leikkonen.

Kanttarelli on toinen tämän ajan suosikkisieni. Suosioon vaikuttaa taatusti helppo tunnettavuus. Rakkaalle lapselle on annettu monta nimeä. Keltavahveroksi ja keltasieneksikin sitä kutsutaan.



Koko juttu ruokavinkkeineen Perniönseudun Lehdestä

Henri Tiainen (vas) kuvaa Pesänlammesta jokeen menevän putken. Neuvonpidossa kaupungin Kari Raita ja Markku Pihakivi.
Lue lisää...
Perniön keskustassa keväällä tulvineen Pesänlammen tulevaisuudessa on kaksi vaihtoehtoa, lampi ennallistetaan tai tilalle rakennetaan kosteikko.
Kosteikkoa pidetään turvallisempana vaihtoehtona, jos toukokuisen tapaiset rankkasateet toistuvat.
Perniön VPK on luvannut hoitaa lampivaihtoehdossa tarvittavan padon avaamisen tulvan uhatessa.
Keskiviikkona pidetyssä kiinteistöjen omistajien ja kaupungin edustajien neuvonpidossa päätettiin tutkia ensimmäiseksi lammesta jokeen johtavan putken kunto.

Henri Tiainen Salon Imuautoista kuvaa putken parin viikon sisällä.
Perniön liikekeskuksen isännöitsijä Toni Tammi kävi putkessa jo kesällä.
– Putkessa on kiviä ja muuta, kertoi Tammi.

Neuvonpidossa päädyttiin hahmottelemaan lampi ja kosteikkovaihtoehtoja ja niiden kustannuksia. Asiaan palataan syksymmällä.

Kaupungin katumestari Kari Raita on kosteikon kannalla.
–Kosteikko olisi teknisesti helpoin ratkaisu.

– Jos yhdistymissopimus nyt revitään tästä auki, niin ties mistä se seuraavaksi avataan, pisteli kaupunginvaltuutettu Eeva Koskinen (vihr) tiistaina, kun Perniössä keskusteltiin 
Tuuli Turunen vakuutti, että lukiolaisilla on paljon sanottavaa koulunsa puolesta, vaikka kaikki eivät keskustelutilaisuuteen tulleetkaan.
Lue lisää...
kouluverkosta.
Koskinen ei ollut yksin käärmeissään, vaan keskustelu kävi vilkkaana.
Kuumaksi aiheeksi nousi odotetusti Perniön lukio, josta ei tiistaisen perusteella luovuta ilman taistelua. Erityisesti närästi aikataulu, jolla kouluverkko on otettu syyniin.  Yhdistymissopimuksen mukaan koulujen jatkoedellytyksiä tarkastellaan vasta, jos viiden vuoden aikana oppilasluku käy kolmasti alarajassa.   

Salon lukion vs. rehtori Pia Setälä toppuuttelisi Perniön lukion sulkemista. Setälän mukaan laadullisia, pedagogisia tai edes taloudellisia hyötyjä ei ole esitetty selkeästi.  Setälän mukaan yhteiset opettajat yhteiskoulussa ja lukiossa ovat vahvuus. Salon lukiossa ryhmäkoot ovat jo nyt isoja.


Perniön lukion oppilas Tuuli Turunen tiivisti oppilaiden mietteet.
–Ei meillä ole mitään Salon lukiota vastaan, mutta ei sinne kukaan viimeiseksi vuodeksi haluakaan.
Turunen pohti, mahtuvatko kaikki perniöläisoppilaat yhteen linja-autoonkaan.
–Mihin se säästö sitten menee, kunnantalon rappusiinko?


Turunen piti yhteisiä opettajia ehdottomasti hyvänä ratkaisuna.  Yhteiskoulun rehtori Maija Syrjäläinen pelkäsi puolestaan, että lukion loppu tuntuu yhteiskoulussakin, ja mistä sitten tulevat opettajat pitämään muutaman tunnin pätkiä.
–Jos Salosta ajetaan, se jo alkaa maksaa. Nyt lukiolta kävelee tähän.


Tarja Laurila toi teräviä terveisiä Kainuusta, missä kolme pikkulukiota on yhdistetty yhdeksi hallintoyksiköksi.
–Siellä on siis yksi lukio, jolla on kolme toimipistettä.
Laurila tiedusteli, onko tällaista vaihtoehtoa mietittykään.



– Vielä on vähän keskentekoista, mutta eiköhän tästä huoneesta kohta tule meidän näköisemme, uskoo Anne Kössi Perniön seurakuntatalon entisessä taloustoimistossa.  
Hanna Hannula ja Anne Kössi alkavat tutustua eteläiseen Saloon.
Lue lisää...

Taloutta pyöritetään nyt Salon keskustassa ja huoneen jakavat Anne Kössi ja Hanna Hannula.   Naiset ovat Perniön ja Särkisalon alueen uudet diakoniatyöntekijät.  Särkisalossa etenkin muutos on samalla uudistus, edellisestä omasta diakonista on aikaa vuosia.
Yhdessä asiassa diakonia on viimeisiä linnakkeita: palvelu menee tarvitsijan kotiin, jos niin tarvitaan.
– Voi olla huolta, murhetta tai yksinäisyyttä, mistä halutaan puhua, sanoo Anne Kössi.
Diakoniatyöntekijältä vaaditaan siinä kohdassa herkkää korvaa ja tilannetajua, jos omat keinot eivät riitä.
– Jossain kohdassa pitää osata neuvoa ihminen myös eteenpäin apua saamaan, toteaa Hanna Hannula.
Kotikäynnit ovat silti vain yksi sivujuonne työssä.   Diakoniatyöntekijöiden päivään voi mahtua esimerkiksi koulukäyntejä, rippikoululaisten kanssa työskentelyä tai puhelinpäivystystä.
–  Olemme oikein jokapaikanhöyliä, naurahtaa Hanna Hannula.
Aiemmat työmaat naisilla olivat Suomusjärvellä ja Kiikalassa. Perniö ja Särkisalo ovat tuttuja lähinnä pintapuolisesti.   Vain osa opettelemista on se, että oppii alueen kartalla. Lisäksi pitäisi tulla tutuksi puolin jos toisin.
– Osaltaan on kiehtovaa aloittaa ihan uudessa paikassa. Toisaalta siinä menee aikansa, että tulee tutuksi ja saa sen luottamuksen, miettii Anne Kössi.


Perniön Ylönkylässä pellosta nousee rinnakkain erinäköisiä sipulinvarsia.
Hanna Holma esittelee siroa salaattisipulia.
Lue lisää...


Tavallisen nippusipulin näköinen tavara ei kuitenkaan ole sitä, mitä luulisi.

Paimiolainen Holman tila viljelee ensimmäistä kautta erilajisia salaattisipuleja Ylönkylässä ja koko maan mittakaavassa meneillään on ainutlaatuinen kokeilu.
–    Kotipuutarhoissa salaattisipulia on kasvateltu, mutta tässä mittakaavassa kerta on ensimmäinen, kertoo Hanna Holma.
Vanhastaan salaattisipuli tunnetaan talvi- tai pillisipulin nimellä.


Ensimmäisen kauden kokemukset painetaan tarkasti mieleen, esimerkiksi lannoitus ja mikä lajike pärjäsi parhaiten.   Tarkoituksena oli löytää sopiva kasvi paikkaamaan kautta vuoden loppupuolella, kun nippusipuli on jo kerätty.  Salaattisipuli on suosittu viljelykasvi etelämpänä Euroopassa.
–    Viljelyssä pitää soveltaa aika paljon itse, kun ohjeet on tehty jonnekin etelä-Ranskaan, nauraa Holma.


Viimeiset salaattisipulit nostetaan Hanna Holman arvion mukaan marraskuussa.





Perniöstä sipulit lähtevät omaan pakkaamoon Muurlaan ja siitä keskusliikkeisiin pääkaupunkiseudulle.
–    Sen pidemmälle emme pysty jäljittämään.


Kokeilu on kyseessä myös markkinoiden kannalta: salaattisipulia ei ole totuttu kaupoissa näkemään ja se pitäisi nyt juurruttaa ruokapöytään. Makeanmieto kasvi sopii siltään salaattiin ja erinomaisesti vaikka wok-ruokiin.

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Kesälehti Tortone

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Uusin lukijan kuva

  • Mitäs mulkoilet?_1
  • Kuvaus: Oskari Itälä kuvasi komean sammakon.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20