Uutiset

Nipan nykäyksen suunnitteli Niilo Tuominen pari vuotta sitten.
Lue lisää...
Perniön Melassuonmäen asuntoalueiden takana sijaitsevissa metsissä risteilee polku jos toinenkin. Kirkonkylässä asuvien kuntoilijoiden ei tarvitse lähteä Teijon retkeilyalueelle etsimään vaellusmaastoja, niitä kyllä löytyy täältäkin.
Reiteille pääsee vaikka mistä, mutta yksi parhaista lähtöpaikoista on Melassuon urheilukeskus. Vanhan saunan kupeella ennen Erveläntien ylitystä vastaan tulee puiden oksista koottu kyltti. Taulussa lukee ”Ellun polku”. Sen vieressä on myös kartta, jonka läpi päässyt vesi on kuitenkin suurelta osin tuhonnut. Tien vastapuolella houkutteleva hyväkuntoinen kävelysilta houkuttelee kuitenkin jatkamaan eteenpäin. Baanat ovat leveät, vaikka pintaan pyrkivät puiden juuret eivät juuri juoksuun houkuttelekaan. Pian olisikin jo mahdollisuus valita useammasta vasemmalle tai oikealle lähtevästä polusta. Kun jatkaa vain eteenpäin, päätyy pian Asteljoentielle johtavalle metsätielle. Parinsadan metrin päässä Asteljoentien ylityksestä silmiin osuu opasteita vasta toisen kerran. Nyt Ellun polku –viitta käskee kääntymään vasemmalle. Pienen tarpomisen jälkeen on edessä jälleen viitta. Nipan Nykäys oikealle.

– Nipan nykäys on vasta pari–kolme vuotta vanha, kertoo reitin suunnittelija Niilo Tuominen, lempinimeltään Nipa.
– Perniön Pirteissä ajateltiin suunnitella lisälenkki piilopirtille, jotta sinne patikoidessaan ei tarvitsisi tulla ja lähteä pois samaa reittiä.
Ellun Polku on Perniön Pirteiden nimeämä polku, joka johtaa heidän Asteljoen laaksossa sijaitsevalle piilopirtilleen.
Ellu ei ole Elina, eikä edes nainen, vaikka nimestä näin voisi päätellä.
– Ellu oli Elias Pohtila, Lapista saapunut, mutta 1950 –luvulla Perniössä koulua käynyt poika. Hän oli ainakin yksi reitin kulkijoista, tietää Perniön Pirteiden puheenjohtaja Antti Allén.
Pohtilasta tuli myöhemmin Metlan pääjohtaja.
Vielä muutama vuosikymmen sitten Pirteät oli lähinnä koululaisten ja opiskelijoiden yhdistys.
Allén risti pari vuotta sitten uuden reitin Nipan Nykäykseksi. Nykäyksen baanat ovat kapeat, mutta selvä polku kuitenkin löytyy. Nykäys ylittää Kiskontien ja saapuu piilopirtille läntisempää reittiä, iäkkäämpi Ellun polku itäisempää. 
Uudella osuudella opasteitakin on tiheämmässä kuin vanhalla. 
– Niitä opasteita voisi kyllä laittaa uusiksi. Että muutkin kuin me Pirteät osaisimme reittejä käyttää, myöntää Allén.
Käyttäjistä ei näytä olevan pulaa ainakaan kirkonkylän kupeessa. Sunnuntaina vastaan tulee niin juoksijoita kuin koirienkin ulkoiluttajia. Mutta ei välttämättä ”Ellun polulla”. Reittejä kun risteilee pitkin metsiä sinne ja tänne.
– Osasta poluista saamme kyllä kiittää koirien ulkoiluttajia. Osa taas on vanhoja polkuja, joita pitkin hiihdettiin talvella. Lisäksi on hevosteitä. Tätäkin tietä pitkin tultiin aikoinaan hevosen kanssa Ervelästä kirkolle, sanoo Niilo Tuominen Asteljokea lähestyttäessä.
Myös Perniön vanhainkodille johti oma hevostiensä.
Nipan Nykäyksen toinen pää löytyy taas Pernänmetsän asuntoalueen kupeesta. Parinsadan metrin päässä alamäessä sijaitsee Pirteiden maja.
– Sitä olin mukana rakentamassa 70-luvulla. Pirtin hirret saatiin lahjoituksena Lupajan koulun opettajien asuntolasta. 
Suksenpyölistä Kiskontielle vaelletaan harvahkossa metsässä.
Kiskontien eteläpuoleinen reitti taas kulkee tällä hetkellä kaadetussa ja uudelleen istutetussa metsässä. Kuusentaimet ovat vain muutaman sentin pituisia. Ellun polku on jätetty kuitenkin kauniisti kiemurtelemaan raivauksen keskelle.
– Kun meijerillä pidettiin hiihtokilpailut, niin osa porukasta tuli hiihtäen täältä, tietää Niilo Tuominen.
Kirkonmäkeen rakentaminen on muuttanut Ellun polun reittiä moneen kertaan.
– Alkuperäinen reitti lähti aivan Mäntytien kupeesta. Nykyään seutu on rakennettu täyteen asuintaloja, joten reittiä on pitänyt etsiä kauempaa.
Jouko Leppälahden mukaan yt-neuvottelut eivät tarjonneet suuria yllätyksiä.
Lue lisää...
Wipro Infrastructure Engineering irtisanoo Perniön tehtaallaan 16 työntekijää. Yt-neuvottelut saatiin päätökseen viime viikolla. Suurin osa jäljelle jäävästä henkilökunnasta lomautetaan määräajaksi erilaisilla vuorolomautusmalleilla. Lomautusten pituudet vaihtelevat kahdesta viikosta vuoden loppuun kestävään vuorolomautukseen, missä henkilökunta on joka toisen viikon lomautettuna. Lisäksi reilut kymmenen työntekijää lomautetaan toistaiseksi.
– Irtisanottaviin kuuluu kymmenen työntekijää ja kuusi toimihenkilöä, kertoo työntekijöiden pääluottamusmies Jouko Leppälahti.
Leppälahti sai tiedon ratkaisusta jo torstaina. Julkisuuteen asia tuli tiistaina, kun viimeinenkin irtisanotuista oli tavoitettu.
– Ratkaisussa ei ollut yllätyksiä etenkään työntekijäpuolella. Kysynnän väheneminen ja firman tuloksen lasku on ollut jo pitkään tiedossa. Toimihenkilöpuolella irtisanomisia tuli muutama ennalta arvioitua vähemmän. Osa irtisanomisista pystyttiin välttämään toistaiseksi tapahtuneella lomautuksella, kertoo Leppälahti.
Wiprossa käytiin yt-neuvotteluita jo viime syksynä. Tuolloin irtisanomiset saatiin vältettyä eläkejärjestelyillä sekä lomautuksilla. Myös tuotekehityspuolella työskentelevä Jouko Leppälahti on ollut vuoroviikoin lomautettuna.

– Vielä viime kesänä oli täysi tilauskanta, mutta sitten tuli jyrkkä lasku. Syksystä saakka vain muutama työntekijäpuolen ihminen on ollut kokoaikaisesti töissä. Suurin lasku on ollut 2-toimisylinterien kysynnässä, kertoo Leppälahti.
Kahden viikon lomautukset koskevat lähinnä toimihenkilöpuolta.
Yritys pyrkii lomautusjärjestelyillä mahdollistamaan kapasiteetin kasvattamisen kysynnän jälleen elpyessä, vaikka tilanteen paranemista ei olekaan näköpiirissä.
Irtisanomisten jälkeen Wipron Perniön tehtaille jää vielä 159 työntekijää.
Wipro toimittaa hydraulisia sylintereitä ja kippikomponentteja laitevalmistajille materiaalinkäsittelyyn, puu- ja kaivoskoneisiin.

Timo Laakso (vas) on tuoreen Pääristen jätevesiosuuskunnan sihteeri, Timo Korpinen puheenjohtaja. Laakson pihassa on vielä toistaiseksi kiinteistökohtainen puhdistamo torvineen ja imeytyskenttineen.
Lue lisää...
Moni kiinteistönomistaja haja-asutusalueella on saanut viime aikoina miettiä toisenkin kerran oman taloutensa jätevesien käsittelyä. Jätevedet tulisi käsitellä uusien säännösten mukaisesti vuoden 2014 alusta lähtien, ja vaihtoehtoja vesien hoitamiseksi riittää.
Pääristen kylässä Perniön asemalla  pistetään asia kerralla kuntoon.  Kylä on perustanut jätevesiosuuskunnan, jonka aikeena on rakennuttaa kylän 25 kiinteistölle ulottuva viemäriverkko, joka puolestaan yhdistetään aikanaan kunnan runkoviemäriin.
Projektin on määrä edetä niin, että uusi verkosto olisi käytössä runsaan vuoden kuluttua.
–    Jo tänä vuonna voidaan saada maanpinta rikki ensi kertaa, kaavailee tuoreen osuuskunnan puheenjohtaja Timo Korpinen.
Kaikkiaan maahan kaivetaan Päärisissä kolmisen kilometriä viemäriä.  Hanke voi kuulostaa massiiviselta, mutta kiinteistönomistajille se koituu edullisemmaksi  kuin kiinteistökohtaiset ratkaisut. Timo Korpinen toteaa, että kiinteistöä kohti kustannuksia viemäriverkon rakentamisesta tulee  näillä näkymin noin 3000 euroa. Kiinteistökohtaisen puhdistamon hankintahinta on helposti kaksin-kolminkertainen.
–    Niissä on lisäksi sitä säiliöntyhjennystä, tai pitää vaihtaa kemikaaleja tai huoltaa sähkölaitteita, Korpinen muistuttaa.
Viemäriin liittyjä saa sitä vastoin olla varsin huoletta, kulupuolella jää vuosittain rakentamisen jälkeen maksettavaksi vain jätevesimaksu.    Pääristen viemärihankkeen kustannusarvio on tällä hetkellä 100 000 euroa.  Ympäristökeskus on tulossa mukaan kustannuksiin 20 000 eurolla ja kaupunki alustavan tiedon mukaan 25 000 eurolla.
Pääristen asukkaat ovat onnekkaassa asemassa sikäli, että viemäröinnistä on tehty jo valmiit suunnitelmat: Perniön valtuustossa istunut Kirsi Järvinen teki aloitteen alueen viemäröinnistä vuonna 2007. Kunta aloitti suunnittelutyön ja sai suunnitelmat valmiiksi viime vuoden lopulla.
–    Siinä on ihan valmiit kuvat työohjeita myöten. Aloitetta saa kiittää paljosta, kehuu Korpinen.

Lue lisää Perniönseudun Lehdestä 24/2009

Matildan työväentalon vintillä on aarteita menneisyydestä.
Lue lisää...
– Tässä on lisää nuotteja ja tässä yhdistyksen papereita, huokaa Pekka Gustafsson Matildan työväentalon vintillä.
Naapurihuoneessa on puisia laatikoita. Gustafsson kurkistaa yhteen.
– Tämä painaakin jo niin paljon, että siellä on soitin sisällä. Kaikki on tallessa, hän kehaisee.
Soitin on tässä tapauksessa torvi. Työväentalossa niitä on kaikkiaan 12. Työväenyhdistyksen historiaan kuuluu kylältä koottu oma orkesterikin, jonka  soittimet ovat yhä vissisti tallella.
Orkesteri on vain yksi sivujuoni. Historiaa riittää peräti 110 vuoden matkalle, ja yhdistys juhlii tasavuosiaan sunnuntaina.
– Vanhimpien yhdistysten joukossa tämä on, mitä pienille paikkakunnille on perustettu, tietää Gustafsson.
Yhdistyksen syntyä sen sijaan ei tarvitse ihmetellä.
– Oli aatteen paloa ja teollisuutta, muistuttaa nykyinen varapuheenjohtaja Gustafsson.
Matildassa oli tehtaan töissä parhaimmillaan yli 200 ihmistä. Nyt koko asukasmäärä on kuutisenkymmentä.
– Mutta kolmekymmentä jäsentä meillä on edelleen.
Teollisuus on kylästä kaikonnut mutta demareita koko Perniön länsirannikolla äänestetään edelleen. 
– Tänä päivänä on tosin  keskustalainenkin tervetullut talolle.
Pilke silmäkulmassa heitetty toteamus pitää silti sisällään pienen huolen.  Kun ihan samanlaista aatteen paloa kuin takavuosina ei ehkä ilmassa ole, mikä on työväenyhdistyksen tehtävä.
Yksi silmäterä on oma talo.
– Tämän ovat esi-isät saaneet aikaan ja sitä pitäisi vaalia.
Paljon on talossa tehty, ja tehdään edelleen.  Suomen kotiseutuliitto myönsi yhdistykselle yhteensä 70000 euroa avustusta talon kunnostukseen; suunnitelmissa on rakentaa maalämpöjärjestelmä ja korjata ulkoseiniä sekä eristyksiä.

– Saadaan talo siihen kuntoon, että voidaan pitää ympäri vuoden lämpöä, kuvaa sihteeri Helena Ollikainen.

Lue lisää Perniönseudun Lehdestä 24/2009

Käsityökeskus Maakarissa istui liki puoli vuotta sitten joukko naisia intoa täynnä.
Emäntä pukuineen on täyttä käsityötä. Viimeistelytöissä Kaijja Kaarlamo, Leila Piispa, Leena Muuri ja Kaisa-Leena Kaarlonen
Lue lisää...

Porukka oli tiivis sakki Perniön Maa-ja kotitalousnaisia,joilla  oli herättää henkiin Perniön emäntänuken  valmistus. 
Into kantoi niin hyvin, että käytännön pikkupulmat kuten nuken vartalon teettäminen saatiin ratkottua: kuluvan viikon maanantaina Maakarin pöydällä oli valmiina ensimmäiset viisi ”uuden sadon” nukkea.
Ensin se runko—eli vartalo-ongelma.  Vielä talvellla oli haussa, kuka puiset vartalot voisi sorvata.
– Olisi pitänyt heti vaan miettiä, kuka nainen sen  meille voisi tehdä, nauraa Kaisa-Leena Kaarlonen.
Miehistä ei löytynyt tekijää, mutta puutöiden tekijä Raija Hämäläinen valmisti yhdistykselle 11 runkoa.
Vartalo on koivua, kädet mäntyä.
– Emännällä on nyt pehmeät kädet, myhäilee Leena Muuri.
Ensimmäiset nuket ovat valmiina tilattavaksi ja lisää syntyy, kun tarvitaan. Naiset toivottavat lisää tekijöitäkin tervetulleiksi  porukkaan.
– Näppärät sormet on oltava, vinkkaa Kaisa-Leena Kaarlonen.
Uskotaan: Leena Muuri esittelee nuken paitaa, missä pelkästään päänaukko on samaa kokoluokkaa kuin nukenvaatteissa nyt tapaa olla, mutta tämänpä saumat taitellaan ja neulotaan kokonaan käsin.   Pelkkä kankaiden kudonta on ollut oma hommansa, eikä viimeistely pääkorujen ja solkien asetteluineen ainakaan vähempää pikkutarkkuutta vaadi.
– Työtunteja menee paljon, myöntää Kaarlonen.
Edellisen kerran emäntä-nukke on myyty vuonna 2006.  Nyt tehtäviin nukkeihin merkitään pohjaan kynällä tekijöiden nimi.
– Numeroida ei aleta, mutta pidetään vähän lukua montako on tehty, sanoo Pirkko Leikkonen.
Nukkeja voi tiedustella Leila Piispalta.
Henna Ikola ja Elina Sairanen saapuivat Jyväskylästä saakka muonittamaan Matildan kävijöitä.
Lue lisää...
Kurkistus työkkärin sivuille voi joskus poikia unelmien kesätyön. Näin kävi Jyväskylässä opiskeleville Henna Ikolalle ja Elina Sairaselle. Alkutalvesta heille sattui silmään ilmoitus, jossa haettiin kahvilanpitäjiä eteläiseen Suomeen. Muutama kuukausi myöhemmin naiset istuvat jo Meri-Teijo Makasiinien kyläkonttorissa odottamassa tuotteiden saapumista.
– Ihastuimme heti maisemiin, joita löysimme netin kautta. Kesälahdella olisi ollut samantyyppinen paikka, mutta se ei kolahtanut ollenkaan samalla tavalla.
Vanhat rakennukset olivat molempien mieleen.
– Ihanaa, ei yhtään kerrostaloa, muistaa Elina Sairanen sanoneensa ensimmäiseksi seudun nähtyään.
Vilniemestä pari kerrostaloa löytyy, mutta sinne asti retket eivät vielä yltäneet.
Henna ja Elina muuttivat toissa viikonloppuna Teijon tallien läheisyyteen kesäksi.
– Yksi pakettiauto riitti siihen hyvin.
Joukkoon liittyi tällä viikolla vielä kolmaskin jäsen.
– Hän on bestikseni Saija, joka piti saada pois Kortesjärveltä, sanoo itse Alahärmästä kotoisin oleva Henna Ikola.

Viime lauantaina avautunut kahvila ei ole ihan tavanomaisesta päästä. Tuotteiden valinnassa ei menty siitä, missä aita on matalin.
– Valitsimme tarkoituksella erikoisempia tuotteita. Esimerkiksi Pappagallo –jäätelöt ja Nokian panimon virvoitusjuomat. Ne on valittu enemmän oman arvomaailman pohjalta. Isommalta tuottajalta olisimme saaneet halvemmalla.
Syötävien joukosta löytyy mm. makeita ja suolaisia vohveleita.
Perjantai-illoiksi naiset haluaisivat kahvilaansa jotain erityisohjelmaa.
– Soittajat ja muut vastaavat saavat ilmoittautua!

Yrittäjyyttä opiskelevat nuoret naiset  ovat ehtineet olla jo monessa mukana. Omaa yritystä ei vielä ole, mutta taustalla on Jyväskylän AMK:n liiketalouden koulutusohjelman Osuuskunta Cromita.
– Osuuskunta laitettiin pystyyn lähes samaan aikaan opintojen aloittamisen kanssa. Jäseniä on 14, sanoo Henna Ikola.
– Meille sanottiin saman tien, että alkakaa yrittää, jatkaa Elina Sairanen.
Viime kesänä Henna ja Elina olivat avustamassa Pielavedellä Satamaravintola Laivurin pyörittämisessä.
Kokemusta löytyy myös muilta aloilta. Henna on avustanut Jyväskylän museoiden yhteisnäyttelyn ”Lentämisen ihme” toteutuksessa.
– Haluan yrittäjäksi jossain vaiheessa. Siinä on se oma vapautensa. En pysty näkemään itseäni minkään suuren ketjun palveluksessa.
Elina haaveilee omasta baarista jossain vaiheessa.
Sitä ennen on edessä kesä maalaismaisemassa. Uusia kavereitakin ehti löytyä jo kahdessa päivässä.
– Joo, naapurin neljä koiraa. 


Lämmin keli ajoi ihmiset Naarjärvelle
Lue lisää...
Särkisalossa ei tänä kesänä järjestetä uimakoulua omilla rannoilla . Uimakoulun järjestää tänä vuonna MLL:n sijasta kaupunki, ja käytäntöjä muutetaan siten että Särkisalosta kuljetetaan parin viikon ajan lapset Perniön Naarjärvelle uimataitoja oppimaan.
Yhtenä syynä on uimaopettajien saannin nihkeys Särkisaloon.
– Kolme opettaja tarvittaisiin ainakin.  Mielellään olisin koulun ottanut edelleen Meripirtin rantaan, toteaa MLL:n Särkisalon osaston Marja Räty.
– On se kuitenkin eri juttu opetella uimaan merenrannassa.
Aikaisempina vuosina yhdistys on hoitanut uimakoulun käytännön järjestelyt, kunta on tukenut yhdistystä rahallisesti.
– Taloudellisesti tilanne on sikäli hyvä, että opettajille maksamisesta ei tule ensimmäiseksi ongelmaa. Tapahtumien ja tempausten tuottoja on ohjattu uimakoulun pitämiseen
Räty kertoo, että kaupunki ei omia opettajiaan tarjonnut lähettämään Särkisalon uimakouluun.   Naarjärvellä Särkisalon lapset ovat näillä näkymin yhtä aikaa muurlalaisten kanssa. Myös Muurlassa MLL on hoitanut uimakoulun aikaisempina vuosina.
Perniönseudun Lehden toimitukseen yhteyttä ottaneet vanhemmat pitävät ristiriitaisena sitä, että  viherkaupunki- imagoon pyrkivässä Salossa kuljetetaan lapsia parin viikon ajan bussilla uimakouluun, eikä kaupungissa enää ole yhtään merenrantauimakoulua.
Salon liikuntasihteeri Liisa Lavén perustelee  muutosta olosuhteilla: Särkisalon rannassa ei voida suorittaa taitomerkkejä ja oppilaita on ennenkin kuljetettu Naarjärvelle merkit suorittamaan.
– Tuntuisi hassulta,että  koulua on kaksi päivää Nartsilla sekä kaksi ja puoli päivää Särkisalossa.
Särkisalon uimarannoilla ei myöskään ole ollut saunaa käytössä.
– Tuskin sauna ainakaan viihtyvyyttä huonontaa,  muistuttaa Lavén.
Yksi liikuntasihteerin huolista on uimakouluihin ilmoittautuminen. Aiemmin MLL:n järjestämiin kouluihin ei ollut tarpeen ennakkoilmoittautua. Kaupungin uimakouluihin ilmoittautuminen tarvitaan. Asiasta on mainittu muun muassa liikuntatoimen kotisivuilla ja kaupungin tiedotuslehdessä.
– Tosi vähän on tullut toistaiseksi ilmoittautumisia, totesi Lavén maanantaina.
Ilmoittautumisaikaa on ensi viikon perjantaihin asti, ilmoittautua voi netissä tai puhelimitse.

Lue Perniönseudun lehdestä, miten auringonpalvojat viettivät hellepäivää Naarijärvellä sivulta 5




Heikki Liede seurasi Rolle-koiran kanssa tiistaiaamuna, keitä lossi tuo Petun saareen.
Lue lisää...
Petun lossilla oli arkiaamuna vilkasta. Heti yhdeksältä saareen tuli peräkkäin pari lossillista autoja: yksi puutavararekka ja monta henkilö – ja pakettiautoa.
Lossilla onkin vuosittain 25000 ylitystä.  Petun lossi on yksityinen ja vuokrattu tiekunnalle tieliikelaitos Destialta. Lossi työllistää kolme kuljettajaa.

Petussa tiekunnan huolena ovat nyt talousasiat: lossin menot ovat vuodessa noin 215 000 euroa, valtiolta tulee 166  000 euroa ja kunnan osuus on ollut kolmisentuhatta euroa.  Pulmana on reilut 40 000 euroa, joka  jää osakkaiden katettaviksi.
–    Se on aika paljon osakasta päälle, tiekunnan puheenjohtaja Heikki Liede toteaa.
Osakkaita on noin 160 ja vakituisia  asukkaita tien varrella 12. 
Heikki Liede toivoo, että Salon kaupunki ottaisi nyt Petun lossin samalle viivalle kuin missä lähialueiden muut yksityislossit ovat. Hänen mukaansa esimerkiksi Länsi-Turunmaalla kunta maksaa puolet valtion osuuden yli menevästä summasta eli kymmenisen prosenttia kokonaismenoista.
Hän näkisi pienen satsauksen tekona sen puolesta, että Pettu olisi vastakin houkutteleva asuinpaikka.
Lossi aloitti vuonna 1986, ja melko pian Pettuun alkoi nousta kesämökkejä. Nyt näillä mökeillä aletaan Lieden mukaan  miettiä sukupolvenvaihdoksia ja  rakennuksia kunnostetaan jopa ympärivuotisiksi asunnoiksi: HeikkI Liede uskoo, että pikkuinen muuttoliike Salon sisälläkin voisi käydä Petun suuntaan, kunhan liikenneasiat ovat kunnossa.
Salon teknisen toimen toimialajohtaja Mika Mannervesi vastaa, että yksityistieavustuksista käsitellään ensimmäinen erä teknisessä lautakunnassa kesäkuussa. Tällöin myös päätettäneen se, mikä on kaupungin linja lossin suhteen jatkossa.


Katossa se piileskelee, näyttää Joona Vuorenpää sprinklerijärjestelmän suutinta lähiturvatalossa.
Lue lisää...
Heinäkuussa avattavilla Valkeakosken asuntomessuilla esitellään perniöläinen ”Lähiturvatalo”.
Taloa viimeistellään parhaillaan Teijo-Talojen tehtaalla.  Se on syntynyt yhteistyössä talotehtaan ja turva-alan yritysten kanssa.
Merkittävin turvavaruste on kiinteä sammutusjärjestelmä, harvinaisuus toistaiseksi pientaloissa.
–  Asuntosprinklauksesta on saatu hyviä kokemuksia ulkomailla, kertoi talon esittelytilaisuudessa Lähivakuutuksen Juha Laine.
Asuntopalosta ei yleensä ehditä pelastamaan ihmisiä, koska palo kehittyy hengenvaaralliseksi 2-3 minuutissa. Sprinklerjärjestelmä pystyy pitämään lämpötilan noin sadassa asteessa, jolloin savukaasut eivät syty. Uponorin järjestelmässä putket asennetaan kattorakenteisiin  piiloon.
Koska asuntomessut ovat Pirkanmaalla, kehitystyössä on mukana Pirkanmaan aluepelastuslaitos.
Palotarkastaja Pekka Mutikainen kertoi tavoitteena oleva sadan vuosittaisen palokuoleman tiputtaminen puoleen.
– Tavoitteeseen pääseminen ei näytä hyvältä, sanoi Mutikainen.
Alkoholi on merkittävässä osassa palokuolemia. Kuolleista 75 prosenttia on ollut humalassa ja sen tai muun päihteen takia paloon ei reagoida tarpeeksi äkkiä. Lisäksi palovaroittimia puuttuu edelleen.
Suuri osa talon muustakin turvavarustuksesta estää ensisijaisesti tulipaloa.




Pete Parkkosen show tempaiisi nuoren yleisön mukaansa.
Lue lisää...
- Ollaan oltu melkein jokaisella keikalla, viimeksi Raisiossa. Yleensä kierretään porukalla.
Turkulainen Ninja ja Kemiöstä kotoisin oleva Vilma tulivat lauantaina Perniön liikuntahallille katsomaan Idols-kilpailusta julkisuuteen ponnahtaneen Pete Parkkosen keikkaa. Neljätoistavuotiaat tytöt olivat ottaneet varman päälle eturivipaikan suhteen ja saapuneet liikuntahallille jo kahdelta odottelemaan illan kohokohtaa.
Alkuillasta jonoa ei ollut kertynyt vielä paljoakaan, mutta hallin sisällä oli vilkasta. Konsertin valmistelut alkoivat olla kunnossa ja talkoolaiset keskittyivät keskustelemaan miten toimia, kun kiljuva fanilauma ryntäisi sisälle kellon lyödessä seitsemän.
Samaan aikaan Pete Parkkonen odotteli takahuoneessa hyväntuulisena illan esiintymistä.
- Ikärajattomat keikat on hauskoja, tämä on kiertueen kolmas tai neljäs. Nuoremmat on välillä vaan vähän ujoja yleisössä. Vanhemmat taas uskaltaa parin bissen jälkeen tehdä ihan mitä vaan.
Pete oli juuri herännyt unilta keikkabussista ja istui tyytyväisenä hänelle valmistettujen eväiden ääressä. Vaatimaton nuori mies oli pyytänyt kahvia, hedelmiä, leipiä ja limua.
Kello seitsemään mennessä jono hallin edessä oli moninkertaistunut. Järjestysmiehet menivät paikoilleen.
Kun ovet lopulta aukenivat, fanijoukko ryntäsi sisään vauhdilla. Lavan edusta täyttyi heti ja loput yleisöstä virtasi sisään pikkuhiljaa. Kun tunnin odottelun jälkeen valot vihdoin sammuivat, enimmäkseen nuorista tytöistä koostunut pieni, mutta äänekäs yleisö villiintyi täysin. Hetken päästä savupilven keskeltä kuuluikin tuttu ääni.
- Hyvää iltaa Perniö!

Lisää Perniönseudun Lehdestä



Satu Mikkonen-Hirvonen esittelee kiskolaisyrityksen tekemää uutta kylttiä, joilla jatkossa merkitään muinaiskohteet.
Lue lisää...
–    Ei varmaan saisi sanoa, että on lempikohteita mutta kyllä tämä minun suosikkejani on, hymyilee Museoviraston tutkija Satu Mikkonen-Hirvonen  Perniön Lupajalla ja katselee ympärilleen.
Liki samalla silmäyksellä voikin nähdä Lupajan pronssi- ja rautakautiset kalmistot.
Tänä kesänä Mikkonen –Hirvonen saa palata ryhmineen kulmakunnalle useaan otteeseen: Perniön ja lähialueiden muinaiskohteita kunnostetaan ja ehostetaan kesän aikana.  Perniön kruunuilta poistetaan turhaa kasvillisuutta, kohteille pitäisi myös uusia opaskyltit. Lain nojalla rauhoitettujen kohteiden merkitsemiseksi on myös laadittu uudet kyltit, jotka kertovat kaikille mistä on kyse.
–    Yllättävän vähän on kyllä ollut ilkivaltaa, kertoo Mikkonen-Hirvonen.
Kiskossa hoidetaan tänä vuonna Haapaniemen linnanrauniota.  Raunioilla niitetään kasvillisuutta ja kunnostetaan polkua.
Mikkonen- Hirvonen haastaisi myös maanomistajat hoitotöihin.  Muinaisjäännösten hoitoa voivat toteuttaa myös maanomistajat yhdessä esimerkiksi kyläyhdistyksen kanssa.  Homma alkaa ottamalla yhteyttä Museovirastoon. 
Lisää Perniönseudun Lehdestä


– Uskon, että tässä jokainen tukee toisiaan. Keskustaan ei haluttu parkkipaikkojenkaan vuoksi, täällä on tilaa ja tähän ajaa kuitenkin torilta viidessä minuutissa, sanoo Riitta Aarnio.

Hän avasi Eräeläin- lemmikkitarvikeliikkeen  Perniöön kolme vuotta sitten.  Ensi maanantaina avataan Eräeläimen toinen myymälä  Halikossa entisen Pinetan tiloissa. 
Toinen toisiaan tukevat ovat tässä tapauksessa eläinalan yrityksiä;  uuden myymälän lisäksi saman  katon alla toimivat ennestään niin eläinlääkäriasema kuin eläintuotteita maahantuovakin yritys.  Rakenteilla on lisäksi muun muassa koulutustilaa.
Tuloillaan on lisäksi muun muassa fysioterapeutin palvelut.

Uudessa myymälässä on tilaa kolmisensataa  neliötä, ja Perniön myymälänkin tavaraliikenne kulkee
Vaikka taantumauutisia tuntuu riittävän, eläintarvikekauppa ei ole se mistä lama ensiksi puraisee.
– Viime laman aikaan tämä ala pärjäsi verraten hyvin, muistuttaa Aarnio.
– Ihmisillä on enemmän aikaa ja halua olla lemmikkien kanssa. Kertaostos voi pienetä mutta niitä tehdään enemmän.
Kasvussa on edelleen etenkin koiraharrastus, mille löytyy tukea muun muassa kennelliiton tilastoista.  Toinen, pulmallisempi puoli asiassa ovat koirat, jotka eivät näy tilastoissa: ulkomailta tuodut tai ”pentutehtailijoiden” koirat. 

Lisää Perniönseudun Lehdestä

Salon keskustassa asuvia houkutellaan tutustumaan Meri-Teijon alueeseen kesäkuun ensimmäisenä lauantaina. Meri-Teijon alueen matkailuyrittäjät järjestävät yhteistyössä kaupungin kanssa tutustumiskierroksen alueen kohteisiin.
Pysähdyspaikkoja ovat mm. Meri-Vihannes, Teijon talli, Meri-Teijo Ski ja Golf, Matildan Marina, Ravintola Terho ja Teijon luontotalo. Teijon suuntaan lähtijät voivat osallistua eri paikoissa järjestettävään ohjelmaan ja tutustumisiin ja jatkaa matkaa taas seuraavalla bussilla.
Bussit kiertävät Salon keskustasta Meri-Teijoon ja takaisin yhteensä viisi kertaa. Ensimmäinen lähtö on heti aamuyhdeksältä ja viimeinen iltayhdeksältä. Takaisin Salon keskustaan pääsee vielä vuorokauden vaihtumisen jälkeen. Illalla Matildan Marinassa järjestetään nimittäin Hämiksen konsertti.
Bussit kiertävät esimerkiksi Kirjakkalan ruukkialueen läpi, vaikka siellä ei pysähdytäkään. Kyläpäällikkö Tauno Kavén kertoo bussissa alueen maamerkeistä ja nähtävyyksistä.
Päivän aikana voi mm. tutustua rinneautoiluun, seurata Ruukin Avain –näytelmän harjoituksia, opetella melontaa ja golfia sekä tutustua ratsutallin toimintaan.
Luontotalolla kilpaillaan mm. päivän suurimmasta kalasaaliista. Lapsille on tarinatuokioita Täti Sinisen kanssa jopa seitsemän kertaa päivässä.
– Viime syksynä pistimme pystyyn tällaisen markkinoijien yhteistyörenkaan. Otimme yhteyttä kaupunkiin päin, voisivatko hekin osallistua jotenkin. Kaupunki kustantaa bussikuljetukset Salosta, kertoo yhteistyötä aloittelemassa ollut Tapani Kakko.

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Uusin lukijan kuva

  • Sienet kiipesivätNew
  • Kuvaus: Näiltä sieniltä eivät varpaat kastu, tuumii kuvan lähettänyt Keijo Hillgen.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20