Uutiset



Liikunnan salivuorojen käyttö eivät ole sujuneet ilman ongelmia uudessa Salossa.
Kehitysvammaisten salibandyä pelaava ryhmä on jäänyt useamman kerran Perniön lukion salin ulkopuolelle, koska rakennuksen ovet ovat olleet lukossa. Viimeksi niin tapahtui toissa viikon maanantaina.
– Ajateltiin tässä, että antaa olla, jos tämä niin vaikeaa on. Jo viime keväänä teimme turhia reissuja, sanoo Seppo Holappa Juhalan pientilakodista.
Perniön-Särkisalon kehitysvammaisten tuki peruutti lopulta salivuoron pettyneenä epävarmuuteen.

Salon liikuntatoimen uudessa organisaatiossa tieto ei kulje niin kuin pitäisi. Tämän myöntää myös koulujen liikuntasalien varauksista vastaava Marko Mäkinen.
– Olen todella pahoillani. Näin ei saisi päästä tapahtumaan. Tiedonkulku vain on ollut valitettavan huonoa, myöntää Mäkinen.

Perniössä yhteiskoulun, lukion ja kirkonkylän koulun ovien aukaisu ja sulkeminen kuuluu nykyisin liikuntahallin hoitajille. Mäkinen kertoo tiedottaneensa kyllä asiasta heille, mutta unohduksia on päässyt sattumaan.

Perniön kohteissa ei ole käytössä esimerkiksi Salon monissa kohteissa ryhmien vetäjille myönnettävää kulunvalvontatunnistinta. Salon kaupungin useissa kohteissa sekä Muurlassa ryhmien vetäjät pääsevät sisälle omalla sähköisellä avaimellaan.
– Niidenkin kanssa on joskus ongelmia., myöntää Mäkinen.
– Tuskin tätä kukaan tahallaan tekee, mutta paljon kehitettävää löytyy. Nykyinen käytäntö ei ole nykyaikaa. Mielestäni ryhmien pitäisi päästä sisään ilman ulkopuolista ovenaukaisijaa. Uudet järjestelmät maksavat, mutta niin maksaa myös päivittäin tehtävät autokierrokset ovien avaamiseksi ja sulkemiseksi.
Joskus taas on tapahtunut niin, että koulujen omista tilaisuuksista ei ole muistettu ilmoittaa liikuntatoimeen.


Lehmijärventien ja kantatien 52 risteykseen kaavaillaan ensiavuksi tien leventämistä ajoradan länsipuolelle.
Kantatie 52:n ongelmaristeyksiin tutustui viime viikolla Tiehallinnon aluevastaava Markus Salminen (kesk). Paikkoja esittelivät kaupunginhalliituksen Elina Suonio-Peltosalo (vasemmalla), eläkeliton Eero Patrakka, kyläyhdistyksen Kari Sainio ja oikealla Lehmijärventien tiekunnan Olli-Pekka Laakso.
Lue lisää...


Tiehallinnon aluevastaava Markus Salminen oli  viime viikolla kutsuttu tutustumaan onnettomuusalttiiseen paikkaan.
Katselmuksen jälkeen Salminen lupasi tuoreeltaan pyytää Destialta tarjouksen siitä,  millä hinnalla  tietä ja risteysaluetta voisi hieman laajentaa Lehmijärventien suuntaan.
–  Toisella puolella ollaan lähellä radan suoja-aluetta.  Sille ei mennä, ja siitä asiasta ratahallintokeskus ei edes neuvottele, tiesi Salminen.
– Jos rahasta ei tarvitsisi välittää, siirrettäisiin koko tie vähän uuteen paikkaan.

Risteyksessä sattuu toistuvasti läheltäpiti-tilanteita ja säännöllisesti myös onnettomuuksia. 
Yksi  altistava tekijä on kantatieltä Lehmijärven suuntaan  kääntyvien ja sieltä pois tulevien autojen suuri määrä. 
–  Tien varrella on mökkejä, lomakeskuksen liikenne ja kesällä vielä kaupungin uimarannalle menevä liikenne, muistuttaa eläkeliiton talouspäällikkö, lomakeskuksessa työskentelevä Eero Patrakka.
Välillä syntyy pattitilanne. Patrakka ottaa esimerkiksi tilanteen, jossa linja-auto on kääntymässä Lehmijärventielle oikealle. Jos samaan aikaan on henkilöauto tullut risteykseen odottamaan pääsyä kantatielle, linjuri ei mahdu kääntymään sivutielle.  
Tiekunnan puheenjohtaja Olli-Pekka Laakso esitti yhdeksi toimenpiteeksi kauemmas päätiestä tulevaa pysäytysviivaa, joka tarvitsisi rinnalleen stop-merkin. 

Alava paikka on myös paikalliselle jäätymiselle herkkä .

Toisena ongelmapaikkana tutkittiin perjantaina Yliskyläntien risteystä.   Risteystä  säännöllisesti käyttävä Jussi Larke harmitteli  kehnoa näkyväisyyttä, joka hankaloittaa muun muassa kantatien yli pysäkille kulkevien koululaisten menoa.  



Salon asema äkillisen rakennemuutoksen alueena  pistää uusiksi myös yritystukien periaatteita.

Mikroyritysten lisäksi myös pk-yrityksille voidaan jatkossa maksaa investointiavustusta. 
– Tähän asti Salo on ollut tässä vähän valkoista aluetta, muistuttaa  Varsinais-Suomen TE-keskuksen rahoituspäällikkö Timo Mäkelä.

Uusia rahoituslinjauksia esiteltiin eilen.  Rahoituspalettia alettiin pistää uusiksi sen jälkeen, kun valtioneuvosto  hyväksyi viime torstaina Salon äkillisen rakennemuutoksen alueeksi. 

Kantava ajatus on, että valtion rahaa virtaa kaupunkiin erilaisina yritystukina aiempaa enemmän, mutta euromääristä ei voida vielä puhua.
– Hankkeiden määrä ja kokoluokka sen ratkaisee, painottaa Mäkelä.

Ensi vaiheessa tehtävänä on pistää liikkeelle tietoa eri tukimuodoista.
– Tietoa pitää saada yrityskentälle päin, kuvaa yritysasiamies Jouko Urmas Yrityssalo Oy:sta.
Asiassa on otettu lentävä lähtö. Viikon aikana listalla on  jo neljältä yritykseltä noin miljoonan euron investointisuunnitelmat, jotka lähtevät seuraavaksi työ- ja elinkeinoministeriöön.

Investointiavustuksia on maksettu jo aiemminkin mikroyrityksille maaseudulla.  Yritysrahoitus kulkee edelleen kahta päälinjaa pitkin, toisessa ovat alle 10 henkeä työllistävät mikroyritykset, toista kautta tulevat tuet yli 10 hengen pk- yrityksille.
Yrittäjien ja avustajien toivotaan löytävän toisensa.
Kysyä saa:
– Emme voi ajatella, että yrityksissä oltaisiin tietoisia kaikista tukimuodoista. Yhteistyötä meidän on tehtävä, muotoilee Yrityssalo Oy:n toimitusjohtaja Kari Vähä.



Lattia on leveistä lankuista ja aaltoilee jalan alla.  Keittiön seinässä näkyy vanhaa hirttä ja ovet ovat vanhat ja kapeat. 

Tarja Pölönen uskoo, että hoitola- majoitusyritys saa osan käyttäjistä alueen matkailijoista.
Lue lisää...

–  Hienosti on saatu vanhaa kunnioittaen korjattua, iloitsee Tarja Pölönen.
– Ihan suorassa täällä ei taida olla mikään, hän nauraa Raaseporin talon keittiössä Matildassa.
Vuonna 1880 valmistunut  talo on nähnyt yli sadan vuoden aikana monenmoista ja saanut nyt uudet asukkaat:  Pölösten perhe muutti  Matildaan Kirkkonummelta elokuussa. 

Tarja Pölönen on hieroja ja pitänyt aiemmin hoitolaa kodin yhteydessä Kirkkonummella.   Mielessä oli kuitenkin ajatus paikasta, jossa voisi yhdistää hoitolan ja majoitusalan yrityksen.    Muutaman  katsomassa käydyn paikan jälkeen tie toi Matildaan vanhan, punaisen talon pihaan.
– Sanoin heti, että tämä se on. Tällaista olen ajatellut.
Tarja Pölösen ajatuksiin hoitola- ja majoitusrakennuksesta vastaa Raasepori mainiosti: ala- ja yläkerrassa on kaksion verran majoitustilaa,  neljälletoista ihmiselle kaikkiaan.  Aikanaan näissä hellahuoneissa asui perhe kussakin. 

Perheen pojat napisivat muuttoajatuksesta kuultuaan jonkun aikaa.
– Että mihin mummonmökkiin heitä ollaan viemässä, nauraa Pölönen.
Ensimmäinen koulupäivä muutti mieliä.
Äidin näkökulmasta perniöläiskoulu saa täydet pisteet: yhteistyö kodin ja koulun välillä tuntuisi toimivan paljon joustavammin kuin pääkaupunkiseudulla.
–  Opettajaporukka oli ihan mahtavaa, kun  heitä nyt vanhempainillassa tapasi.

Lue lisää Perniönseudun Lehdestä



Nyt on omenien mehustuksen aika.

Omenamehu syntyy ryhmätyönä: Heikki Teiro asettelee omenoita matkalle mehustuskoneeseen, Virva Niittynen kerää omenasilppua ja Mailis Teiro valmistelee pulloja.
Lue lisää...

Mailis ja Heikki Teiro poikkesivat viime viikolla mehustusasemalle Perniöön oman puun omenoiden kanssa.
– Tarkoitus on lahjoittaa mehua lapsenlapsen perheelle. Terveydenhoitaja oli huomauttanut, etteivät lapset saisi juoda paljon makeita mehuja, perusteli Mailis Teiro.
Omenatuoremehussa ylimääräistä sokeria ei ole tippaakaan. Kaikki on peräisin hedelmästä itsestään.
Mehustuskoneeseen oli matkalla monia eri lajikkeita.
– Kaikkein punaisin on Bergius, sitten on Melbaa, Valkeaa Kuulasta sekä maatiaislajikkeita, kertoo kotipuutarhuriksi tunnustautuva Heikki Teiro.

Teirojen pihalla ei hedelmistä ja marjoista ole pulaa. Tämän kesän viinimarjat, karviaiset ja vadelmat on jo tehty kattilassa joko mehuiksi tai hilloiksi.
Mehuksi Teirojen omenat ajettiin Perniön Viipurintiellä Niittysillä.  Virva Niittynen osti viime vuonna Perniön maa- ja kotitalousnaisten mehustuskoneen.
Koneen nimi on Valpuri, vankkaa suomalaista laatutyötä.
– Ikää sillä on jo ainakin 35 vuotta. 60-luvulla oli tapana hankkia tällaisia koneita yhteiskäyttöön, tietää Virva Niittynen.

Lue lisää Perniönseudun Lehdestä

Tapio Lehtonen esittelee virallisen kerääjän tuntomerkkejä. joihin kuuluvat liivi, tietynlainen nimilappu ja lipas.
Lue lisää...
Punaliivisiä ihmisiä rahankeräyslippaiden kanssa ilmestyy katukuvaan tänään.
Punaisen ristin Operaatio nälkäpäivä – keräys käynnistyy tänään torstaina ja jatkuu lauantaihin asti.
Salon seudulla keräys suoritetaan tutuilla keinoilla:  Perniön osaston tonkkakeräys suoritetaan perjantaina ja lauantaina, lisäksi osasto myy lauantaina hernekeittoa Narikalla ja keräyslippaita on koulussa sekä yrityksissä.  Salon osasto jalkautuu muun muassa torille ja kauppakeskuksiin.
Keräys värittää syysviikkoa jo 29. kertaa, ja hyvälle tuotolle olisi tarvetta.
– Maailmassa on ollut kriisejä ja katastrofirahasto on huvennut, kertoo valmiuspäällikkö Jukka Rantala.
– On maailman taloustilanne mikä vaan, meillä pitäisi olla puskuri kunnossa.
Rantalan mukaan tavoitteena on, että rahastossa olisi aina ”kenttäsairaalan hinta”, noin 2 miljoonaa euroa.
Tavoitteena on kerätä 2,7 miljoonaa euroa, satatuhatta enemmän kuin viime vuonna.
Rantala korostaa, että keräyksen tuottoa ei korvamerkitä ulkomaan kriisipesäkkeisiin, vaan apua siitä voidaan ohjata onnettomuuden uhreille kotimaassa; läheinen esimerkki voisi olla tapaus, jossa tulipalo tuhoaa perheen kodin. 
Varsinais-Suomessa apua rahastosta sai viime vuonna 78 henkilöä 10 kunnan alueella. 
Operaatio nälkäpäivä – keräyksen selkäranka ovat vapaaehtoiset. Jukka Rantala rohkaisee lähtemään kerääjäksi vaikka vain lyhyeksi aikaa.

Salo alkaa jakaa päivähoidossa ja alaluokilla oleville lapsille aterioiden jälkeen ksylitolipastillit.
Asiasta päätti opetuslautakunta tiistaina.
Kyseessä on ennaltaehkäisevä satsaus hammasterveyteen: tutkimusten mukaan 1-3 täysksylitoli- purukumia tai- pastillia päivässä edistää hampaiden terveyttä.
Salon seudun kunnissa on ollut  erilaisia käytäntöjä ksylitolin suhteen.  Salossa kuluja pastilleista tulee noin 37 000 euroa.   Kustannustenjaosta neuvotellaan vielä sosiaali – ja terveystoimen kanssa, sillä sivistystoimen talousarviossa kustannuksiin ei ole varauduttu.





Perniön VPK  seuraa  useimpien muiden Salon vapaapalokuntien jalanjälkiä ja kerää tänä vuonna  toimintansa tukemiseksi kannatusjäsenmaksua alueen asukkailta.   Keräyskirje on jaettu Perniön, Särkisalon ja Teijon  alueelle.
–   Se koskee niitä alueita, joilla ensivasteyksikkökin toimii, kertoo Hannes Aaltonen VPK:sta.
Muiden vapaapalokuntien  varainkeruuseen kannatusjäsenmaksun kerääminen on kuulunut jo vuosia jopa toiminnan yhtenä mahdollistajana.   
Kuntaliitoksen jälkeinen avustustaso kaupungilta palokunnalle on aiempaa pienempi, lisäksi  yksi reunaehto on vaatimus 50 prosentin omavaraisuudesta.
– Omaa pääomaa pitää nyt kerätä, toteaa Aaltonen.
Taustalla on myös positiivinen ongelma: menoja on, sillä  nuoriso-osastossa on yli 40 nuorta.
– Heille pitää olla varusteet. Haalarit maksavat satasen kappale, ja se on vasta haalarit, muistuttaa Aaltonen.
Kannatusjäsenmaksu ohjataan nuoriso-osaston lisäksi erityisesti ensivastetoiminnalle.
Perniössä autokalusto on parhaillaan hyvällä tolalla.
–  Paljon muuta on suoraan 80-luvulta.
Perniön VPK:lla oli viime vuonna hälytyksiä 266. Ensivastetehtäviä näistä oli lähes 60.
Ruut Rokka, Aada Sipilä, ja Siiri Siltanen suunnittelivat särjenmuotoisen istutuspaikan kukkasipuleille. Istutuspuuhissa tässä myös penkin rakenteet Remu Rokka ja Verner Laakso.
Lue lisää...
Särkisalon koulun pihalla polskuttelee nyt kookas särki. Tällä kertaa kyse ei ole kuitenkaan aidosta kalasta vaan Ruut Rokan, Aada Sipilän ja Siiri Siltasen suunnittelemasta kukkapenkistä.
– Ajattelimme, että kala sopii hyvin, kun Särkisalossa ollaan, perustelivat tytöt.
Tytöt olisivat halunneet kalalle myös evät, mutta lopulta pienistä yksityiskohdista luovuttiin.
– Tästä olisi vain saanut tulla suurempi, kaikki kukat eivät mahdu tänne, harmitteli Daniel Blackbourn.
Daniel teki kukkapenkin pohjatyöt yhdessä Verner Laakson ja Remu Rokan kanssa. Pojat kantoivat myös viereisestä kivikasasta ääriviivat kalalle.
Nyt oppilaat odottavat innolla kevättä, jolloin penkkiin istutetut kukkasipulit puhkeavat täyteen kukoistukseensa. Särkisalon koulu nimittäin anoi ja sai Suomen Kauppapuutarhaliitolta noin 300 kukkasipulin paketin. Sen sisältö istutettiin kansallisena kukkasipulipäivänä koulun julkisivua koristamaan, aivan tielle päin näkyvien kalkkikivien kupeeseen.
Opettaja Mirja Meriluoto otti istutuspuuhista kuvia, jotka lehtevät Kauppapuutarhaliiton kautta tulppaanien kotimaahan Hollantiin. Kukkasipuleita istutti myös viitisenkymmentä muuta suomalaiskoulua.

Lue lisää Perniönseudun Lehdestä
Rinneautoiluun tutustunut Kirsti Forsbom ihaili aluksi vain maisemia, mutta kiihdytti lopulta kierros kierrokselta kovempaa.
Lue lisää...
Teijolla ajetaan sunnuntaina rinneautoilun Suomen mestaruudesta. Lajissa pidetään SM-kisat nyt seitsemättä kertaa, mutta ensimmäistä kertaa Teijolla ja soraradalla.

– Viime viikonloppuna meillä kävi kilpailijoita harjoittelemassa, koska sorarata on monille ihan uusi tuttavuus, kertoi Jarkko Rannikko tiistaina Meri-Teijon rinneautokeskuksessa.

Suomessa kehitettyä lajia harrastetaan kesäaikaan jo melkein kymmenessä laskettelurinteessä.

Kun rinneautoilu aloitettiin Teijolla vuosituhannen alussa, pohjana oli vielä pehmeää soraa. Vuosien kuluessa kokemusta on kertynyt radan oikeasta koostumuksesta. Jo usean vuoden ajan rinteissä on järjestetty kilpailuja, mutta ei SM-tasolla.

Viime vuonna SM-kisat pidettiin Påminnessä noin 45 kisaajan voimin. Saman verran väkeä odotetaan myös Teijon rinteisiin.

Kaikille avoimet rinneautoilut SM-kisat ensi sunnuntaina  Meri-Teijon rinneautokeskuksessa. Aika-ajoja ajetaan alkaen kello 10–14.30. Semifinaalit ja finaalit ajetaan kello 15 jälkeen.

Lasse Ojanen ja Markku Koskinen esittelevät vanhaan autotalliin kunnostettua protopajaa. Tilat olivat tiistaina valmiina käyttäjien tulla.
Lue lisää...
Perniön kirkonkylässä on kunnostettu kaikessa hiljaisuudessa yhtä kellaritilaa varsin ehoon kuntoon.
Ydinkeskustan liikerakennuksen alakertaan perustetaan Perniön keksijäyhdistyksen toimesta protopaja.
Käyttöä tilalle on jo tiedossa: yhdistyksen ja Salon kansalaisopiston yhteistyönä aloitetaan puukaasutin- kurssi, jonka ensimmäinen kokoontumiskerta oli tiistai-iltana.
Puukaasutinkurssillakin saa poiketa asiasta: ideointi ja uusien keksintöjen kehittely eri aiheista on sallittua ja jopa toivottavaa.
Itse puukaasutinkurssi, ei pyri keksimään pyörää uudestaan.
– Autoihinhan se on tullut jo joskus 30-luvulla. Nyt pyritään kehittämään siitä mahdollisimman pienikokoinen ja mahdollisimman tehokas, kaavailee keksijäyhdistyksen Markku Koskinen.
Taustalla on ajatus ympäristöasioista ja omavaraisuudesta.
Teijo- Talojen yrittäjä Lasse Ojanen on myös pajan rakennuksen omistavan kiinteistöyhtiön takana.
Ojasen mietteissä omavaraisuus on ollut jo aiemmin, hän on suunnitellut muun muassa taloa joka olisi riippumaton sähkö- ja vesilinjoista.
– Puukaasutin saataisin pyörittämään polttomoottoria, joka taas lataa akkuja. Loppu voidaan kanavoida lämmöksi, pohtii Ojanen.
Pajamestareita on kolme.
– Normaalisti ollaan koolla tiistaisin, mutta mestarien kanssa voi sopia muistakin illoista, kertoo Koskinen.
Luvassa on paitsi käytännön työtä, myös syksyn mittaan muutama luento aiheesta.
Teijo kirkon korjauksissa ollaan loppumetreillä eli siivouksessa: Hannu Paunila heitteli puutavaraa kottikärryihin viime viikolla.
Lue lisää...
Teijon kirkkoyhdistys suunnittelee luovuttavansa Teijon kirkon Salon seurakunnalle seuraavien neljän vuoden aikana.
– Nyt on saatu haasteellinen korjaus pois alta, ja voidaan antaa kirkko ilman tämän remontin tarvetta eteenpäin, toteaa yhdistyksen puheenjohtaja Hannu Paunila.
Teijon kirkon koko ylin huippu korjattiin kesän aikana kosteusvaurioiden vuoksi.
Hannu Paunila kertoo, että luovutus seurakunnalle jollain aikataululla  on ollut johtotähtenä jo kirkon huutokaupasta lähtien.
Kirkkoyhdistykselle kirkko päätyi huutokaupassa vuonna 1999, kun valtion omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal myi silloisen Meri-Teijon konkurssipesää palasina uusille omistajille.
–   Nyt on seurakunnallakin niin iso organisaatio, että tähän on voimavaroja, uskoo kirkkoyhdistyksen Urho Elo.
Kirkkoyhdistyksen hartiat sitä vastoin ovat vähän turhan kapeat.
Viimeinen suuri voiman ponnistus oli torniremontti, joka vei aikaa kesän ja rahaa noin 100 000 euroa.
Kun viimeistely on tehty, Paunila luopuu puheenjohtajuudesta.
– Annan seuraajalle vain ohjeet, että tämän pitäisi olla toiminnallinen kirkko.

Airikki Jokela sijoitti kirjansa tapahtumia Perniöön ja Normandiaan
Lue lisää...
– Tässä käy vähän samoin kuin Hercule Poirotille, saa hieroa harmaita aivosolujaan, hymyilee Airikki Jokela ja näyttää päätään.
Yhteistä on myös se, että aivot pitää vireessä murhamysteeri.
Perniössä asuva Jokela on joutunut työssään kirjoittamaan koko ikänsä, töissä valtionhallinnossa esimerkiksi muistioita, pöytäkirjoja ja puheita. Eläkepäivillä kirjoitus on pysynyt tärkeänä harrastuksena, mikä on nyt tuottanut tulosta: dekkari nimeltä Viimeinen tahto julkaistiin hiljakkoin, ennen vuodenvaihdetta tulossa on vielä lastenkirja, joka syntyy yhdessä kuvittaja Noora Katon kanssa.
Viimeinen tahto- jännärin tapahtumat lähtevät liikkeelle Perniössä: rouva Järvinen kuolee liukastuttuaan postinhakureissullaan. Ruumiinvammat antavat aiheen olettaa, että kyseessä ei ole ihan puhdas vahinko.
Jokela kertoo,että jännärin lisäksi hän on halunnut saada kirjaan toisenlaistakin, yhteiskunnallista näkemystä. Yhtenä juonteena on huoli yli 50-vuotiaiden naisten asemasta työmarkkinoilla.
Nykyinen asuinpaikka tarjoaa osan puitteista, samoin Helsinki, missä Jokela asui yli 30 vuotta. Henkilöhahmoissa voi olla vuosien varrelta vastaan tulleista ihmisistä piirre jos toinenkin.
– Työuralla kohtasin tuhansia ihmisiä ministereitä myöten, sieltä on jäänyt mieleen monenlaisia persoonallisuuksia.
Lue lisää Perniönseudun Lehdestä

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Uusin lukijan kuva

  • Sienet kiipesivätNew
  • Kuvaus: Näiltä sieniltä eivät varpaat kastu, tuumii kuvan lähettänyt Keijo Hillgen.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20