Uutiset



Kymmenestä kunnasta  yhdistynyt Salon kaupunki on ollut olemassa vuoden päivät. 
Ari Rinne, Elisa Parviainen, Keijo Kunnari, Sari Kakko.
Lue lisää...

Kuntaliitos herätti jo ennen toteutumistaan melkoisesti meteliä, kantaa otettiin puolesta ja vastaan.
Kysyimme entisten liitoskuntien alueilla, miltä elämä Salossa näyttää, kun uutta kaupunkia on vuosi katseltu -- onko jotain, joka olisi voitu hoitaa toisin, paremmin tai huonommin. Vai muuttuiko mikään?



Keijo Kunnari, Särkisalo
–En ole joutunut asioimaan missään, että olisi tullut jotain eteen.
Kunnari arvelee lupa-asioiden hoidon olevan aikaisempaa työläämpää.
–Jos vaikka rakentaa, pitää käydä asiat hoitamassa Halikossa.
Salolaisuus ei istu Kunnarin harteille.
–Aina kun tule puheeksi, olen särkisalolainen.
–Särkisalolainen on särkisalolainen.

Elisa Parviainen, Perniö
– Muutin vasta elokuussa Raaseporista Salon puolelle, ei ole vielä paljon kokemusta. Asun Koskella.
– Lääkäripalveluissa olisi parantamista. Minulla on omalääkäri Kiskossa, mutta kävisin mieluummin lääkärissä Perniössä tai Salossa, kun Salossa kerran käyn töissä.
– Perusasiat eivät tainneet juuri miksikään muuttua.

Ari Rinne, Halikko
– Hyvää on se, että saadaan turhanpäiväinen virkamieskoneisto vähitellen pienemmäksi.
– Mitään kielteisiä puolia tule nyt ainakaan omalta kohdalta mieleen. Jos asuu syrjäkylillä, niin sitten voi olla toinen tilanne.
Sari Kakko
– Itseäni liitos ei ole haitannut eikä hyödyttänyt, mutta asiakkaistani olen aistinut huolestuneisuuden.
Kakko toimii siivouspalveluyrittäjänä Kiskossa.
– Varsinkin iäkkäämmät asiakkaat pelkäävät, että kohta täältä lähtee kaikki.
– Päätin jättää hakematta veteraanien siivouspalvelun tarjoajaksi kaupungille, koska sitten minut olisi velvoitettu lähtemään esimerkiksi Pertteliin, joka on aika kaukana Kiskosta. Täälläkin kun asiakkaita riittää.


Sari Kakko, Kisko
– Itseäni liitos ei ole haitannut eikä hyödyttänyt, mutta asiakkaistani olen aistinut huolestuneisuuden.
Kakko toimii siivouspalveluyrittäjänä Kiskossa.
– Varsinkin iäkkäämmät asiakkaat pelkäävät, että kohta täältä lähtee kaikki.
– Päätin jättää hakematta veteraanien siivouspalvelun tarjoajaksi kaupungille, koska sitten minut olisi velvoitettu lähtemään esimerkiksi Pertteliin, joka on aika kaukana Kiskosta. Täälläkin kun asiakkaita riittää.

Lisää vastauksia Perniönseudun Lehdessä

Uudenkylän alueella Särkisalossa sanotaan hyvästit ruosteiselle tai suolaiselle vedelle ensi kesänä.
Eero Kunnari nosteli pöllit pois vesijohtolinjalta. Pellolla näkyy jo runkolinjan pää.
Lue lisää...

Alueelle vedetään parhaillaan vesijohtoa ja viemäriä.
–Runkolinjojen pitäisi olla urakkasopimuksen mukaan valmiit huhtikuun loppuun mennessä, kertoo kaupungin rakennuttamispäällikkö Markku Heikkilä.
–Sen jälkeen tehdään tonttiliittymät.
Alueella on jouduttu turvautumaan erilaisiin puhdistusratkaisuihin. Porakaivojen vesi on monin paikoin ruosteista, toisaalla merivesi tunkee kaivoon.
–Meillä on suolanpoisto ja radoninpoisto, kalliit vehkeet, pitää kai tarjota myyntiin kun vesijohto on valmis tuuumi  Eero Kunnari maaanantaina.
Kaivanto lähestyy Kunnarien tonttia jo viereiseltä pellolta ja Eero Kunnari  korjasi kaatamansa kuuset pois johtolinjalta.
–Ei me täällä Särkisalossa ajatella, mitä kaupunki voisi tehdä meidän eteen, vaan mitä me voisimme tehdä kaupungin eteen , virnuilli Kunnari ja heitti pöllejä mönkijän kärryyn.
Vesijohto ja viemäri upotetaan monipuoliseen maaaastoon.
–Kiveä arvioitiin olevan paljon, mutta sitä on vielä enemmän,  tietää Markku Heikkilä.
Heikkilä ennakoi veden ja viemärin kiinnostavan kulmakunnan vapaa-ajan asukkaita, varsinkin kun määräykset jätevesien käsittelystä painavat päälle.
–On jo kysytty, onko putken pää tuossa.
Heikkilä arvelee mökkiläisten keskuudessa syntyvän jätevesiosuuskuntia tai porukoita, jotka rakentavat liittymälinjat runkoputkeen.
Uudenkyläntien varrella on reilut parikymmentä vakituista asuntoa.


Noin vuosi sitten näihin aikoihin särkisalolaiset Andrea Vannucchi ja Jussi Mattila palasivat kolmen kuukauden matkalta Brasiliasta. 
Dona Nazare polttaa piippuaan katsellen jo kolme päivää jatkunutta sadetta. Kuva Andrea Vannucchi.
Lue lisää...

Reissun päätarkoituksena oli tallentaa Brasilian Acren alueella asuvan kumikerääjäkansan elämää niin valokuvan kuin liikkuvankin kuvan avulla.
Vannucchi haluaisi tehdä aiheesta myös kirjan.
Miten koko matka sai alkunsa, onkin pitkä tarina. Siihen liittyy myös tärkeä osa Brasilian historiaa.
Andrea Vannucchi on itsekin lähtöisin Brasiliasta, vaikka hänen nimensä viittaakin Italiaan.
– Isovanhempani vanhemmat muuttivat aikoinaan Italiasta Brasiliaan. Italia kustansi, koska se halusi eroon köyhemmistä kansalaisista, kertoo Vannucchi nyt.
Siirtolaisuutta oli myös Brasilian sisällä 1900-luvun alussa.
Maan yhdellä reunalla  kasvoi kumipuumetsää, ja siellä elanto pystyttiin hankkimaan paremmin.
Tätä kuminkerääjäkansaa Andrean opiskeluaikojen ystävä  Augusto Postigo tutkii nyt työkseen.
– Opiskelimme aikoinaan samassa yliopistossa. Minä opiskelin fysiikkaa ja hänestä piti tulla insinööri. Kun viidentoista vuoden kuluttua tapasimme uudelleen Brasiliassa, hänestä olikin tullut antropologi ja minusta valokuvaaja, naurahtaa Andrea.
Ajatus yhteistyöstä alkoi itää.
Augusto Postigo oli tutustunut työssään erityisen hyvin yhteen sukuun, jonka vanhimmalla naisella oli erikoinen taakka kannettavanaan. Dona Nazarén poika oli nuorena sairastunut vakavasti, eikä tervehtymisestä ollut tietoa. Nainen lupasi pyhimykselle: Jos poika selviäisi, hän tekisi vartuttuaan pyhiinvaelluksen Pyhän Fransiscuksen basilikaan. Tämä sijaitsi lähellä suvun kotiseutuja yli 4000 kilometrin jokimatkan päässä.
Nyt jo lähes 60 vuoden ikään ehtinyt poika tervehtyi. Matkustamiseen ei kuitenkaan ollut rahaa, joten perheen vanhin järjesti joka vuosi tämän katolisen pyhimyksen päivänä juhlan.
– Hän järjesti juhlan 57 vuonna peräkkäin, kunnes viime vuonna pyhiinvaellukselle tarjoutui lopulta mahdollisuus, kertoo Andrea Vannucchi.
– Asuimme perheen keittiössä keskellä metsää. Seurasimme tavallista elämänmenoa. Augustolle se oli suurempi kulttuurishokki kuin meille, koska hän on suurkaupungista.


Koko tarina Perniönseudun Lehdessä


Perniöstä kotoisin oleva Petteri Laine piipahti jouluna entisellä kotipaikkakunnallaan. 
Petteri Laine sai kokea valkoisen joulun Suomessa .
Lue lisää...

Ympäristöalaa opiskeleva Petteri vietti syksyn Tanskassa, tammikuussa opinnot jatkuvat Saksassa ja kesällä on vuorossa Englanti.
Monen oppilaitoksen yhteistyössä järjestämässä koulutusohjelmassa vettä käsittelevä osuus käydään Tanskan Aalborgissa, maaosuus Saksan Emdenissä ja ilmaosuus Iso-Britannian Leicesterissa.
–Ohjelma on ollut käynnissä noin kymmenen vuotta. Opiskelijoita on ympäri maailmaa.
Suomesta on vain kaksi opiskelijaa, Petteri ja hänen tyttöystävänsä. Pari tutustui jo Kokkolassa, missä molemmat suorittivat kemiantekniikan insinöörin tutkinnon ammattikorkeakoulussa.
Kööpenhaminassa käytiin pari viikkoa sitten maailman ilmastokokous.
– Siihen ei puututtu opinnoissa, vaikka Tanskassa oltiinkin. Tietysti hieman seurasin lehtien kirjoittelua asiasta.
Ihmisen osuudesta ilmaston muutokseen Laine ei ole täysin vakuuttunut.
– Ei ole ihan itsestään selvää, että ilmaston lämpeneminen johtuu vain ihmisen toiminnasta. Tämä voi olla luonnollistakin kiertokulkua, koska ilmaston muutoksia on nähty menneisyydessä useastikin.

Eri maissa suoritettavissa opintojen moduuleissa on teorian lisäksi paljon käytännön harjoituksia.
– Tanskassa tutkimme, olivatko aikaisemmin rehevöityneelle järvelle tehdyt kunnostustoimenpiteet onnistuneet. Ennakkotietona olen kuullut, että Saksassa tutkitaan ainakin tehtaan saastuttamaa maaperää. Mitä maasta löytyville raskasmetalleille voisi tehdä?


Lue lisää Perniönseudun Lehdestä
Kekripukki tuli lavalle komeassa olkinaamiossa.
Lue lisää...
Yhteiskoulun salissa joulutunnelmaan laskeuduttiin alkuviikosta vähän tavallisesta poikkeavalla tavalla.
Lavalla oli koko joukko ysiluokan draamaryhmäläisiä, joiden käsittelyssä vanha aika ja kekriperinne  heräsivät eloon hauskalla tavalla.   
Näytelmässä vanha isäntä muistelee lavan sivussa kiikkustuolissa omaa lapsuuttaan vuosikymmeniä sitten. Kertomus elää samaan aikaan näyttämöllä, missä silloinen pikkupoika ei pääse kekripukiksi vaan peltotöihin on lähteminen. Lopulta kokoa on karttunut sen verran, että poika saa pukin tamineet päälleen vetää. Sitä ennen on katsoja saanut aavistuksen siitä, miten peltotyöt tehtiin ja miten väliin rentouduttiin.
Kekriä vietettiin aikanaan vähän talosta riippuen syksyisin silloin, kun syystyöt oli saatu valmiiksi. Suomen kristillistyessä vainajien päivän tapoja sulautui kekriin ja  vanhaa kekriperinnettä kestitystä vaativine pukkeineen siirtyi jouluun.  Itä-Suomessa joulun arvellaan syrjäyttäneen kekrin vasta 1800-luvulla.
Yhteiskoulun jouluun saatellut esitys on osa Salon peruskoulujen Polku-projektia, jossa koulut ja päiväkodit ovat toteuttaneet omia teemojaan kulttuurialan ammattilaisten tuella.  
Ammattilaisilta tuli tässäkin tapauksessa tuki, mutta omia vaivoja eivät oppilaat ole säästelleet.
Esimerkiksi kekrinaamiot on tehty kuvaamataidon ryhmässä ja pääasia, näytelmä, on itse käsikirjoitettu.
Urakkaan otettiin alku museosta, missä tutustuttiin vanhan ajan esineisiin ja tapoihin.
Lue lisää Perniönseudun Lehdestä
Ilkka Leikkonen ja Maria Rainio-Alaranta harjoittelivat Pyhän Laurin kirkon parvella maanantaina.
Lue lisää...
– Tuonne parvelle olen yli 40 vuotta kiivennyt, kuoron kanssa, myhäilee Ilkka Leikkonen ja vilkaisee Pyhän Laurin kirkon parven suuntaan.
Loppiaisena hän kiipeää sinne taas, mutta tällä kerralla ilman kuoroa.
Syntyperäinen perniöläinen tunnetaan pitkän linjan laulunharrastajana, takana on liki 50 vuotta kuorossa.
– Jo kauan sitten mietin, että olisi jännä pitää itsekin joku konsertti.
Jonkinmoiseksi takarajaksi asettui se, että konsertti pitäisi pitää ennen kuin täyteen tulee viisi harrastusvuosikymmentä.  
Kanttori Maria Rainio- Alaranta puolestaan  kuuli Leikkosen yksinlaulua pääsiäisenä.
– Hänellä oli niin komea ääni että ajattelin, että miksei hän toistekin voisi laulaa yksin.
Ajatus konsertista kypsyi niin hyvin, että ohjelmistoa on harjoiteltu pitkin syksyä ja työn tulos esitetään loppiaisena.
Ohjelmistossa on jokaiselle jotain, tuttuja virsiä, uusia joululauluja ja spirituaalejakin.
– Kaksi ooppera-aariaakin on mukana.  Händeliä ja Mozartia, eli kyllä ne ihan turvallinen valinta ovat.
– Sellaista musiikkia olen valinnut, mistä pidän itsekin, sanoo Leikkonen.
Lue lisää Perniönseudun Lehdestä
Sara Örri kokeilee, sopisiko tonttulakki myös Jippo-hevosen päähän. Veera Örri antaa Jipon syödä tämän paketista jo
Lue lisää...
17-vuotias suomenhevonen Jippo ei malttanut odottaa jouluaattoa. Kun hevonen näki sille juuri kääräistyt joululahjapaketit, hajuaisti ja malttamattomuus veivät voiton kärsivällisyydestä. Jippo näykkäisi hampaillaan käärepaperin auki, ja pian oli jo yksi porkkana karannut parempiin suihin.
Örrin tallilla vietettiin viime viikolla jouluista tallipäivää. Syksyn mittaan kokoontuneen Jippolan heppakerhon viimeinen kerta käytettiin tallin jouluvalmisteluihin.  Karsinoita koristeltiin havuilla, hevosille käärittiin joululahjat ja alle kymmenvuotiaat kerhotontut rapsuttelivat eläinystäviään.
– Oli meillä hevostenkin tonttulakki joskus, muistaa talo emäntä Kristiina Örri.
Ihmisten tonttulakki ei mahdu kuin toiselle korvalle, ja tuntuu Jiposta epämukavalta.
– Jippo näyttää siltä, että se ymmärtäisikin jotain joulun päälle, arvelee Veera Örri.
Perinteiselle tapaninpäiväajelulle eivät Jippo ja Tuisku kuitenkaan pääse. Hevosia ei valjasteta reen eteen, kuten ennen vanhaan.


Lisää Perniönseudun Lehdestä
Makkaran valmistus sujuu Tuuli ja Sannamaija Kannarilta lihamyllyyn liitettävän lisäputken ansiosta. Suoli vedetään työn aluksi kokonaan putken päälle.
Lue lisää...
– Ei tule joulu meille ilman joulumakkaraa. Kyllä se on joulupöydän tärkein herkku, vakuuttaa Sannamaija Kannari.
Kannarin isän suku on kotoisin Pöytyältä. Siellä oli ainakin entisaikaan tapana käyttää joulukinkuiksi teurastettavat siat hyväksi viimeistä elintä myöten. Niinpä kinkun seurana joulupöydässä oli makkaraa, johon oli laitettu esimerkiksi sian maksaa, munuaisia ja kieltä. Siasta saatiin myös makkaran kuorena toimiva suoli.
– Mummini opetti äidilleni makkaranteon, ja hän jatkoi taas perinnettä eteenpäin. Perniössä en ole kuullut tällaista tapaa olleen.
Sukupolvien ketju jatkuu edelleen, sillä jo kolmatta vuotta makkaran teon päävastuussa on tytär Tuuli Kannari.
– Makkaraa on ollut meidän joulupöydässä joka vuosi niin kauan kuin muistan. Resepti on muuttunut alkuperäisestä niin, että sian sisäelimiä ei enää makkaraan laiteta, mainitsee Sannamaija Kannari.
Sian sisäelinten sijasta käytetään kalkkunanmaksaa. Pääosa makkaran lihasta on kuitenkin jauhelihaa.
Rikotut ohrasuurimot ja sipuli täydentävät kiinteiden aineiden listan.
– Sipuli pitää pilkkoa pieneksi ja kypsentää etukäteen, jotta palaset eivät riko suolta.
Lisäksi seokseen laitetaan vettä, lihalientä sekä maustepippuria.
Mainio apuväline makkaran tekoon on lihamylly.
Räjähtelyn estoa varten tökitään täytetyn suolen pinta rikki vielä terävillä piikeillä. Ja sitten uuniin.
Makkaraa tehtiin tällä kertaa Sannamaija Kannarin yrityksen Pito Pastantin tiloissa, sillä keittiöstä löytyy isot pizzauunit.
– Pizzauunissa makkarat paistuvat mielestäni parhaiten. Leivinuunikin on hyvä. Niissähän tällaiset makkarat alun perin paistettiinkin.
Paistoaika on noin puolitoista tuntia 150 asteessa.
Näin suuresta makkarasatsista riittää syötävää koko suvulle. Yhdelle isolle pellillekin mahtuu noin kahdeksan metriä makkaraa.

Lue lisää Perniönseudun Lehdestä


Pakkasaamuna palsamipihtojen keskellä tulee hyvinkin jouluinen tunnelma. Pihdat sopisivat joulupuiksi hyvin niiden metsäkuusta säännöllisemmän muodon ja neulasten pysyvyyden vuoksi. - Palsamipihdassa on lisäksi hieno tuoksu, kertoo Kaija Puputti.
Lue lisää...
Oi kuusipuu, oi kuusipuu, ja lehväs uskolliset.

Jouluna tuodaan kuusi sisälle kotiin. Se koristellaan, ja aatto voi alkaa.
Joululla ja kuusella on Suomessa pitkät yhteiset perinteet. Kukaan ei kuitenkaan kiellä tuomasta kotiin jotain muutakin puuta kuin kotimaista metsäkuusta. Käytännössä vaihtoehtoja ei kuitenkaan paljon ole.
– Jos joulukuusi haetaan omasta metsästä, niin kyllä se silloin on metsäkuusi eli Picea abies. Joulupuuksi kasvatetaan Suomessa jonkun verran myös serbiankuusta, tietää metsätalousinsinööri Kaija Puputti Metsäntutkimuslaitoksesta.
Kaija Puputin työpiste sijaitsee Bromarvissa, Solbölen tutkimusmetsän kupeessa.
Tutkimusmetsässä kasvaa monia lajeja, jotka voisivat koristaa suomalaisiakin olohuoneita.
Kierroksella Solbölen metsässä voi nähdä useampiakin pihtalajeja.
– Tässä on nuorta palsamipihtaa, jota Teijo Nikkanen kehui erinomaiseksi joulupuuksi, esittelee Puputti.
Tuoksu erottaa palsamipihdan vielä edukseen muista pihdoista. Puut näyttävät keskenään tasalaatuisilta.
Myös vieraat kuusilajit on sopeutuneet hyvin etelään.
– Täällä on kokeiltu kasvattaa yhtätoista eri kuusilajia, ja peräti kymmenen niistä on menestynyt, katsoo Puputti tilastoja.
– Alun perin on tietysti etsitty muualta sellaisia lajeja, joiden olosuhteet vastaisivat hyvin täkäläisiä olosuhteita.
Suomessa on toiminut kohta 20 vuotta  Joulupuuseura –niminen rekisteröity yhdistys. Seuran tavoitteena on edistää joulupuiden ja koristehavujen kasvatusta ja markkinointia.
Kiskolainen Pekka Uusitalo toimii seuran talous- ja jäsenasioista vastaavana. Hän kasvattaa työkseen metsäpuuntaimia, ja kiinnostui sitä kautta myös joulupuiden kasvatuksesta.
– Joulupuita kasvaa itselläni vielä vähän ja ne ovat nuoria. Ensimmäiset istutin neljä vuotta sitten ja viimeiset tänä syksynä. Taimet kasvavat tarhalla kontrolloiduissa olosuhteissa.

Lue lisää Perniönseudun Lehdestä

–Koskaan ei ole ollut näin hyvin, riemuitsi Meri-Teijo Skin rinnepäällikkö Jarkko Rannikko tiistaina.
Jarkko Rannikko tutkaili sääennusteita lumenteon lomassa.
Lue lisää...


Teijon rinteissä on tykitetty lunta muutama päivä, monta monimetristä kasaa odotti levitystä ja lisää tuli.
Nyt pakkanen on kieppunut kymmenen asteen tienoilla ja kuiva tuuli on puhaltanut idän ja pohjoisen väliltä. Sama meno näyttää Rannikon käyttämien ennusteiden mukaan jatkuvanjouluun.
–Saadaan rinteet kerralla kuntoon.

Usein on lumetettu ja lopetettu ja lumetettu ja lopetettu sen mukaan kuinka lämpötilat ovat sahanneet.
–Lauantaina aukeaa koko tivoli, saamme pikkurinteet auki ja yhden pitkän rinteen, kertoo Rannikko.

Myös murtsikkahiihtäjät voivat kaivaa kohta sivakkansa esiin.
– Levitämme tykitetyn lumen sunnuntaina neljän traktorin voimin. Viimeistään tiistaina pääsee Melassuolla hiihtämään, lupaa Hyrräpyörän Kimmo Flink.
Perniön Urheilijoiden lumitykki on ollut päällä viime sunnuntaista saakka miltei yötä päivää. Keskiviikkoaamuna Melassuon mäellä oli kuitenkin oudon hiljaista.
– Tykki jäätyi viime yönä, ja on nyt sulamassa hallissa. Kohta saadaan taas lisää lunta.
Tavoitteena on jumalanpalveluselämän laajentaminen koko seurakunnan alueelle kunkin alueen ominaispiirteet huomioon ottanen, linjataan toiminnan tavoitteita  Salon seurakunnan talousarviossa.
Tavoitteeseen pyritään  muun muassa erikoismessuja lisäämällä ja aktivoimalla seurakuntalaisia osallistumaan jumalanpalvelusten toteuttamiseen.
Uusista viroista yksi koskee Särkisaloa: Kirkkoneuvoston pääosin hyväksymässä talousarvioehdotuksessa on Särkisalon alueelle ehdotettu kanttorin virkaa.

Seurakunnan talouspäällikkö Kari Kulmala sanoo uuden seurakunnan ensimmäisen todellisen  budjetin tavoite on saada pohja kuluseurannalle.
Tavoitteena on myös henkilökuntakulujen kasvun pysäyttäminen ja lopulta kääntäminen laskuun.
Seurakunnassa on parhaillaan  183 työntekijää.
Seurakunta tekee alijäämää noin 1,3 miljoonaa euroa vuodessa. Seurakunnan talous kuitenkin kestää kahden kolmen vuoden suhdannenotkahduksen, ilman että toiminta kärsii. Sen aikaa seurakunta syö rahastojaan. Seurakunta  saa kirkollisveroa arvion mukaan 8,2 miljoonaa euroa ja yhteisöveroa 2 miljoonaa euroa.

Investoinneista suurin on Perniön emäkirkon katon korjaus. Pohjoislappeen paanukaton uusimiseen on varattu 340 000 euroa.


Lue lisää Perniönseudun Lehdestä


–Murre häviää vain, jos puhuja itse haluaa sen häviävän, jos hän lakkaa puhumasta murretta, sanoi suomen kielen lehtori Tommi Kurki Turun yliopistosta.
Kurki piti juhlaesitelmän murretta vaalivan Meripirtin Kerhon 60-vuotisjuhlassa.
Syy murteen hylkäämiseen voi olla häpeä.
–Murretta lakataan usein puhumasta, kun puhuja häpeilee tai arastelee käyttää omaa murrettaan.
Murteen tutkijat ovat selvittäneet eri murrealueilla asuvien käsityksiä omasta ja muista murteista. Karjalaisilta kysyttiin rumimmasta murteesta, niin etelä- kuin pohjoiskarjalaisten mielestä Turun murre on ruminta. Toiseksi rumimmaksi nimettiin Helsingin murre.
Murretutkimuksessa suomi jaetaan kahteen isompaan lohkoon, länsi ja itämurteisiin.
Länsimurteiden ensimmäinen alue on lounaismurteet, joka jaetaan kahteen, itäisiin ja pohjoisiin lounaismurteisiin. Itäisten alue on suurinpiirtein Turunsa itään lääninrajalle, pohjoinen Turusta ohi Rauman. Lounaismurteiden ja hämäläismurteiden välissä on kapea lounaisten välimurteiden alue.
–Murrerajat eivät ole ehdottoman erottelevia, muistutti Kurki.
Esimerkiksi hän otti katajan, joka särkisalolaisittain on katava, samoin kuin välimurteisiin kuuluvissa Karjalohjan, Sammatin ja Somerniemen murteissa.
Tommi Kurki kiitteli Meripistin Kerhon työtä murteen vaalijana.
–Murre säilyy rikkaana, jos on hyvä itsetunto ja on ylpeä omasta murteestaan.


Lue lisää Perniönseudun Lehdestä


Koululaisten energiajuomien lipittelylle pistetään rajoituksia kouluissa eri tavoin.

Jyrkät keinot on otettu käyttöön esimerkiksi tamperelaisessa Johanneksen koulussa, missä yksiselitteisesti kiellettiin karkkien, limsojen ja energiajuomien tuominen kouluun. 

Perniön Yhteiskoulussa energiajuomien litkiminen ei ole vieras ilmiö. Liiallinen käyttö on lähinnä yksittäisten oppilaiden kohdalla ongelma, eikä juomia ole toistaiseksi pistetty täyskieltoon.

Rehtori Maija Syrjäläinen kertoo, että juomien haittavaikutuksista on kerrottu ja kehotettu oppilaita itse miettimään, voisiko energiajuomien käytöstä luopua.
–  Muutenkin nuorten elämässä on paljon määräyksiä  ja kieltoja,  ja tässä voisi toimia paremmin jos keskustelun kautta saadaan muutos aikaiseksi.
Energiajuomien liiallinen käyttö saattaa aiheuttaa esimerkiksi jännittyneisyyttä, ärtyneisyyttä ja levottomuutta. Juomissa on muun muassa kofeiinia. 

Maija Syrjäläinen muistuttaa, että happamat juomat ovat myös hampaiden terveydelle pahasta.
– Oma lukunsa on, että juomat ovat aika kalliita. Rahaa menee paljon.
Koulun puolesta janojuomaksi tarjotaan vettä,  vuosia aulassa olleesta juoma-automaatista on luovuttu.

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Uusin lukijan kuva

  • Sienet kiipesivätNew
  • Kuvaus: Näiltä sieniltä eivät varpaat kastu, tuumii kuvan lähettänyt Keijo Hillgen.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20