Uutiset




– Minusta on väärin sanoa, että mitäs asut näin syrjässä. Valtaosa tässäkin kyydissä  
Sami Peltonen haki Eija Virtasen kyytiin ihan kotitalon nurkalta.
Lue lisää...
kulkevista on asunut koko ikänsä näissä taloissaan. Minähän se ikävä poikkeus olen, kuljen koko ajan vastavirtaan.


Näin tuumii Aila Wichmann, joka muutti vasta viime vuonna Matildaan.
– En suostu  siihen, että joku autokyyti sanelee elämääni enää, jatkaa Wichmann.


Jos ei sanele, niin vaikeuttaa kumminkin. Wichmann lähti viime viikon loppupuolella tapaamaan ystäviään Helsinkiin. Paluupäiväksi hän valitsi maanantain, koska näin hän pääsee kaupungin järjestämän palveluliikenteen kyydissä kotiovelleen saakka.

– Matildasta pääsen  aamulla koulupäivisin Saloon, mutta en takaisin kuin Teijolle asti! Sinne sitten pitäisi tilata taksi, pudistelee Wichmann päätään.


Syksyllä voimaan tullut linjamuutos on yksi heikennys Perniön seudun joukkoliikenteeseen. Perniön kirkonkylän ja Salon keskustan välillä vuoroja riittää, mutta yhtään sivummassa ei saisi asua.


Maanantaina Vainion liikenteen pikkubussi kuljetti väkeä Teijon suunnalta Perniön keskustaan ja takaisin. Menijöitä oli kuusi ja palaajia seitsemän.


Yksi toive Teijon suunnalta tulevilla kyytiläisillä olisi.
– Eikö tätä reittiä voisi ajaa vuoroviikoin aamulla ja iltapäivällä, jotta ehtisi edes joskus Perniöön laboratoriokokeisiin oikeaan aikaan, kyselee Leila Gustafsson.
Hän on soittanut asiasta myös kaupungin liikennepalvelupäällikölle Roope Virralle. Reitit ovat kuitenkin pysyneet samoina jo yli vuoden verran.


Kuljettaja Sami Peltoselle satelee kiitoksia.
– Palvelu pelaa. Minulle on kohta hammaslääkäri tulossa, ja saan kyydin vähän lähemmäs, että juuri ehdin sinne. Ihan kotioven eteen ajetaan ja kassien kanssa avustetaan, kehuu Leila Gustafsson.



Lue koko juttu painetusta lehdestä
Rafael Saifulin sai kesällä puhelun tuntemattomalta mieheltä. 
Rafael Saifulinin takana, entisen elokuvateatterin lavalla on tekeillä oleva Melodia.
Lue lisää...

– Joku soitti ja kehui, että istumme nyt täällä valtaistuimella ja hauskaa on, hän hykertelee.

Se on juuri sitä, mitä Kiskossa asuva kuvataiteilija haluaa töidensä saavan aikaan.  Taide luo viihtyisyyttä niin kaduille kuin puistoihinkin, kun sitä vain tohditaan tilata,  uskoo Saifulin.

Valtaistuin oli pronssinen valtava tuoli, joka oli pitkään keskellä Helsinkiä kaikkien nähtävänä ja koskettavana. Turun keskustan kävelykadun veistos Onnenhevonen on monelle tuttu Saifulinin työ sekin.


Onnenhevonen on nyt saamassa jatkoa.  Kiskon entiseen elokuvateatteriin rakennetussa ateljeessa on valmistumassa Melodia-niminen työ, jota Saifulin aikoo tarjota kulttuuripääkaupunki Turulle.  Parastaikaa  Saifulin on matkalla Milanoon, missä valutyö tehdään.


Venäläissyntyinen Saifulin puhuu paljon ja elehtii  vilkkaasti. Sytyttää savukkeen, näyttää valokuvia kaapistaan, kaataa lisää kahvia, herkistyy Melodian äärellä hetkeksi kuuntelemaan musiikkia. 


Puheessa toistuvat usein ystävät, joita hänellä on useissa Euroopan maissa.


Ja Kiskossa, missä on koti.
– Suomalaisten kanssa se ystävystyminen kävi hitaasti, mutta nyt tärkeitä ihmisiä on paljon.

Lue koko juttu painetusta lehdestä

Eteläisessä Salossa lähtee näilä näkymin vuodenvaihteen jälkeen onnettomuuksiin vain yhden VPK:n väkeä.   
Teijon paloasemalla oli keskivikkoaamuna hiljaista. Kaluston luvataan säilyvän asemalla, vaikka toimintaa ohjailtaisiinkin muualta käsin.
Lue lisää...

Förbyn ja Teijon palokunnat ovat päättäneet irtisanoa sammutussopimuksensa aluepelastuslaitoksen kanssa.  Pääsyy on aktiivisen jäsenistön vähäinen määrä.

Förbyn VPK:n päällikkö Tommi Heinonen kommentoi VPK:n yleisen kokouksen tekemään päätöstä vielä varovasti.
–    Tämä on vasta vuodenvaihteen asia.
Heinonen korostaa, että minkään ei kuntalaisen kannalta pitäisi muuttua, kyse on hallinnon uudistumisesta.


Myös Teijon VPK:n puheenjohtaja Jarno Elovaara vahvistaa, että päätös irtisanomissta on palokunnan puolelta tehty.


Yksi mahdollinen tapa hoitaa palokuntia jatkossa on se, että hallinto keskitetään Perniöön ja Teijosta ja Förbystä tulisi Perniön VPK:n ”sivuasemia”, jolla säilyisivät niin autot kuin muukin kalusto.
Tämä tietäisi Perniön VPK:n päällikön Hannes Aaltosen mukaan sitä, että asemia jopa kehitetään.
–    Asemat pitää siinä tapauksessa saada esimerkiksi varustukseltaan tasavertaiseksi.
Myös Aaltonen korostaa, että palokuntien uudelleenjärjestelyistä ei vielä ole tehty päätöksiä eikä neuvotteluja aluepelastulaitoksen kanssa ole käyty.
Jo nyt tilanne on se, että hälytyksiin myös Teijolle ja Förbyyn lähtee yksikkö  aina myös Perniöstä.
Jos vetovastuu kolmesta asemasta lankeaa Perniön VPK:lle, kääritään hihat ensiksi jäsenhankinnan merkeissä, uskoo Aaltonen. Tavoitteena on saada kartutettua jäsenmäärää molemmissa kylissä niin, että miehistöä hälytysosastoihin olisi omasta takaa.  
–    Ihmisistä sen pitää lähteä. Pitää saada kiinnostus palokuntaa kohtaan heräämään, kun ketään ei voi pakottaa.







Särkisalon pengersillan uuden virtausaukon hinta voi jopa tuplaantua.
Suunnittelun myötä on ilmennyt, että kova pohja on parikymmentä metriä oletettua syvemmällä. Myöskään vanha penger ei ole sitä, mitä suunnittelun alkaessa oletettiin.
Syvällä olevan kovan pohjan ja suunnittelun tarkentumisen myötä hankeen kustannusarvio on melkein kaksinkertaistunut ja voi olla jopa 1,45 miljoonaa euroa.
–Emme   pysty hanketta vielä käynnistämään, vaikka tekniset valmiudet sille alkavat olla valmiit, kertoo siltainsinööri Jari Nikki ELY-Keskuksesta.
ELY-Keskuksen ja kaupungin  hankkeeseen varaamat rahat eivät riitä.
Hankkeeseen on haettu myös työllisyysperusteista investointitukea. Tuen myötäminen hankkeelle varmistaisi vasta lopullisesti hankkeen  kokonaisrahoituksen ja sitä kautta toteutuksen.
–Rakennussuunnittelu on nyt loppusuoralla, kertoo Nikki.
Myös aikataulullisesti olisi  hyvä saada hanke käynnistettyä siten, että se saataisiin urakoitsijoille laskentaan viimeistään joulukuun aikana.

Vuoden kestäneet tuulimittaukset lääninrajan tuntumassa päättyvät muutaman viikon päästä. Mittaustulokset eivät olleet aivan sitä, mitä odotettiin.
–Eivät vastaa normaaleja tuulia, kertoo  projektipäällikkö Seppo Ilonen Tuuliwatista.
Tuuli ei käynyt niiltä suunnilta, mistä tavallisesti tuulee.

Ilonen uskoo poikkeuksellisen kesän olevan syy tuulten pyörimiseen. Myöskään talven pakkasjaksolla ei satametrisen mittausmaston päässä tuullut.
–Lopullista investointipäätöstä ei ole tehty, jatkaa Ilonen.
Myllyt ovat kuitenkin tulossa, hän uskoo.


Alun perin tuulipuistoa suunniteltiin  lääninrajan kummankin puolen. Raaseporin kaupunki  kuitenkin katsoi, että tuulipuiston kaavoitus täytyy hoitaa maakuntakaavan kautta.
Salon puolella riittää osayleiskaava ja myllyt nousevat aikanaan Salon puolelle kantatien kummankin puolen.


Salon kaupunginhallitus hyväksyi maanantaina kaavoitukseen liittyvän maankäyttösopimuksen.
Tuulipuiston ympäristövaikutusten arviointimenettely on jätetty ELY-keskukseen.


Mielenterveyskuntoutujille asumis- ja kuntoutuspalveluita järjestävä Rehabia  Oy keskittää toimintansa Perniöön. 
Timo Saastamoinen pussitti kuntoutuskodissa maanantaina rekisterivalosarjojen osia.
Lue lisää...

Yritys luopuu Kemiön Kiilassa sijaitsevasta kuntoutuskodista asteittain vuoden loppuun mennessä. Osa Kiilan asiakkaista on jo muuttanut Perniön kuntoutuskotiin.
Rehabia on laajentamassa toimintaansa myös tehostettua palveluasumista tarjoavan kuntoutuskodin ulkopuolelle. Se on vuokrannut Perniön vanhustentaloyhdistykseltä rivitaloasuntoja Perniön asemalta. Rivitaloissa on henkilökuntaa päivisin, mutta ei öisin. Asunnoissa tarjotaan palveluasumista ja tukiasumista.
– Kunnat kaipaavat yhä enemmän palveluasumisen ja tukiasumisen tarjoajia tehostetun palveluasumisen rinnalle. Siihen kysyntään olemme nyt vastaamassa, sanoo Rehabia Oy:n toimitusjohtaja Kyösti Mäkelä.
Syksyllä Perniön kuntoutuskodissa on aloitettu myös työtoiminta. Pussitus- ja tarroitustöitä tehdään toimistorakennuksen päädyssä ahkerasti. Tällä hetkellä pussitetaan rekisterivalosarjaa. Pussit päätyvät Romaniaan saakka. Tarroja kiinnitetään Kulmalan puutarhan tuotelaatikoihin.

Lue koko juttu painetusta lehdestä

Tarja Harjunpää hankkii parhaillaan astmapätevyyttä.
Lue lisää...
Jo tänä syksynä muutama astmaa sairastava on päässyt noin tunnin ajaksi käymään läpi tilannettaan Perniön apteekissa työskentelevän farmaseutin Tarja Harjunpään kanssa.

Harjunpää opiskelee parhaillaan työn ohessa apteekkihenkilöstölle suunnattua astmanhoidon erityispätevyyttä.

Koulutus on varsin uutta, sillä Suomesta löytyy tällä hetkellä vain 13 tutkinnon suorittanutta. Koulutusta järjestää Farmasian oppimiskeskus.

– Aika monien terveyskeskusten palveluksessa on nykyään astmahoitajia, jotka tekevät samantyyppistä työtä. Salon terveyskeskuksessa sellaista ei kuitenkaan ole, toteaa Harjunpää.

Salon seudulta ei löydy vielä myöskään apteekkihenkilöstön erityispätevyyttä.

Lääkäreillä ei ole välttämättä aikaa paneutua astmaa sairastavan hoitoon niin paljon, kuin tarve vaatisi. Astmaan erikoistuneen työntekijän kanssa tämän onnistuu ilman tiukkaa aikataulupainetta.


Vielä kokeiluvaiheessa palvelu on käyttäjille ilmaista.

 

Kiinnostus astmanhoitoon heräsi Harjunpäällä myös perhesyistä.

– Suvussamme on paljon astmaa. Itse olen siltä säästynyt, mutta esimerkiksi kahdella lapsistani on jo todettu astma. Heillä sen puhkeaminen on liittynyt infektioihin. Kolmannella epäillään astmaa, tarkemmat tutkimukset ovat ensi kuussa.


Lisää asiasta painetussa Perniönseudun Lehdessä.

Pirkko hotia raottaa kattilan kantta.
Lue lisää...
Aamuseitsemältä, kun moni nuori vielä vetää unta palloon, on Yhteiskoulun keittiössä jo täysi tohina päällä.
Viime torstai ei ollut siinä suhteessa poikkeus.
Keittiössä rakennettiin jälleen kerran nälkäisiin suihin lähteväksi yli 500 annosta. Viime torstaina hyörinässä oli yksi olennainen ero tavalliseen päivään nähden: Perniössä ja Särkisalossa vietettiin lähiruokapäivää, raaka-aineista  oli hankittu verraten läheltä kaikki mahdollinen.   Entä miten lähiruoka sitten kouluruoaksi taipuu?
***
Ennen kuin perunaa nostellaan lautasille kyläkouluissa, ehtii keittiössä tapahtua joka tapauksessa paljon.
Päivän aluksi, heti seitsemältä harjoittelija Jaana Varjonen repi salaattia, vähän matkan päässä Pirkko Hotia pieni kurkkua ja tomaattia salaattiin lisättäväksi. Sen jälkeen vuorossa oli perunoiden pesu.  Varsinainen lämmin ruoka oli kalapihviä ja pinaattikastiketta.
– Lohi siinä ei ole ihan paikallista. Valkoisen  kalan, haukea tai kuhaa on luvattu olevan Särkisalon ja Ahvenanmaan väliltä, tiesi sairaslomalla ollutta pääemäntä Helena Knaapista tuurannut Annukka Hannila.
Välipalaksi veisteltiin sämpylän väliin palvikinkkua ja omenaa.  Päiväkodeissa aamuun oli mahtunut lisäksi spelttipuuroa hillosilmän kera.
Kertomus koko aamun tohinasta painetussa lehdessä
Emilia Isokangas ja Sanni Sutinen pelaavat atualalla,
Lue lisää...
Perniön Sisu otti alkusyksystä yhteyttä Perniön kirkonkylän kouluun. Kysymys kuului, voisiko oppilaita tutustuttaa sulkapalloon liikuntatuntien yhteydessä. Tutustumistunnit järjestettiinkin vajaa kuukausi sitten.
Silti urheiluseuralle oli yllätys, kuinka moni oppilas halusi jatkaa sulkapalloa tutustumisen jälkeenkin.
– Ensimmäiselle seuratunnille tuli heti yli 30 lasta. Se on harjoitusten järjestämisen kannalta ihan eri kuin mihin olemme tottuneet, kertoo Jouko Degert.
Perniön liikuntahallin lattiassa on rajat kolmelle sulkapallokentälle. Pelitilaa saatiin lisää, kun verkot viritettiin myös varsinaisten kenttien väliin.
– Tietysti toivoisimme, että saisimme vielä kahdet kaksinpelikentän rajat tuohon väliin, koska ne siihen hyvin mahtuvat, toivoo Degert.
Harjoitukset ovat tosin muutakin kuin sulkapalloa. Lämmittelyn jälkeen tehdään maassa hauskalta näyttäviä paritehtäviä. Opetusta vetää jo pitkään lajia harrastanut Sasu Lehto.
Toisena ohjaajana toimii Essi Gustafsson, jolle Degert suunnittelee jo sulkapalloliiton valmennuskoulutusta. Valmentajille on nyt tarvetta.
Kaikki pelaajat eivät suinkaan ole lapsia. Kentällä huhkivat samaan aikaan myös kehitysvammaiset. He ovat pelanneet jo vuosia, ja ovat taitavia.
Perniön Sisulla on sulkapallovuoroja keskiviikon lisäksi myöhään lauantaina sekä maanantaina yhteiskoululla. Yhteiskoululla kenttiä on vain yksi, ja lauantaina ihmisillä on usein muuta menoa. Lapsia tuskin sinne saataisiin joukolla. Nyt toiveissa onkin lisää vuoroja arki-iltoihin tai –iltapäiviin.
Emilia Isokangas ja Sanni Sutinen pelaavat atualalla,
Lue lisää...
Perniön Sisu otti alkusyksystä yhteyttä Perniön kirkonkylän kouluun. Kysymys kuului, voisiko oppilaita tutustuttaa sulkapalloon liikuntatuntien yhteydessä. Tutustumistunnit järjestettiinkin vajaa kuukausi sitten.
Silti urheiluseuralle oli yllätys, kuinka moni oppilas halusi jatkaa sulkapalloa tutustumisen jälkeenkin.
– Ensimmäiselle seuratunnille tuli heti yli 30 lasta. Se on harjoitusten järjestämisen kannalta ihan eri kuin mihin olemme tottuneet, kertoo Jouko Degert.
Perniön liikuntahallin lattiassa on rajat kolmelle sulkapallokentälle. Pelitilaa saatiin lisää, kun verkot viritettiin myös varsinaisten kenttien väliin.
– Tietysti toivoisimme, että saisimme vielä kahdet kaksinpelikentän rajat tuohon väliin, koska ne siihen hyvin mahtuvat, toivoo Degert.
Harjoitukset ovat tosin muutakin kuin sulkapalloa. Lämmittelyn jälkeen tehdään maassa hauskalta näyttäviä paritehtäviä. Opetusta vetää jo pitkään lajia harrastanut Sasu Lehto.
Toisena ohjaajana toimii Essi Gustafsson, jolle Degert suunnittelee jo sulkapalloliiton valmennuskoulutusta. Valmentajille on nyt tarvetta.
Kaikki pelaajat eivät suinkaan ole lapsia. Kentällä huhkivat samaan aikaan myös kehitysvammaiset. He ovat pelanneet jo vuosia, ja ovat taitavia.
Perniön Sisulla on sulkapallovuoroja keskiviikon lisäksi myöhään lauantaina sekä maanantaina yhteiskoululla. Yhteiskoululla kenttiä on vain yksi, ja lauantaina ihmisillä on usein muuta menoa. Lapsia tuskin sinne saataisiin joukolla. Nyt toiveissa onkin lisää vuoroja arki-iltoihin tai –iltapäiviin.


– Tuosta pitäisi kuusi lavaa lähteä Keskoon, viittaa Vesa Siponen hallin ovensuuhun pinottuihin kurkkusäilykkeisiin. 
Vesa Siposen vieressä nousee korkeuksiin osa vuoden säilyketuotannosta.
Lue lisää...

Siposten yrityksessä, Salon Vihanneshallissa käsitellään vuodessa noin 800 tonnia kurkkua.  
Valtaosa jalostetaan maustekurkuksi.  Tuotanto jatkaa matkaa Helsingin suuntaan keskusliikkeisiin kuten Keskoon ja lähtee niistä marketteihin koko maahan, osa myös Salon seudulle.
Yrityssalo Oy lanseerasi viikolla uuden SaloFood-tuotemerkin.  Sen alle pyritään ottamaan Salon alueen elintarviketuottajia, tekemään tuottajia tunnetuiksi ja kehittämään logistiikkaa niin että tuotteet löytävät tiensä myös paikallisiin kauppoihin ja sitä kautta ostoskoreihin. 

Vesa Siponen nostaa myös juuri logistiikan yhdeksi pullonkaulaksi.  Toimivan jakeluverkoston rakentaminen tuottajavetoisesti olisi kallista ja raskasta: keskusliike puolestaan ottaa tavaraa kerralla nuppikuormallisen ja jakelu toimii siitä eteenkinpäin.
Siponen korostaisikin paikallistukkujen tärkeyttä.  
– Ne ovat ihan avainasemassa jakelussa.
Monelle tuttu esimerkki paikallistukusta on salolainen Kimmon Vihannes.
– Sinne voi itsekin viedä jonkun lavallisen, sanoo Siponen.
Tutuksi salolaisille tuottajat tulevat jo  huomenna, jolloin  järjestetään useiden tuottajien yhteinen esittäytymistapahtuma kauppakeskus Plazassa.
Perjantaina avautuu myös verkkoportaali, jonne on koottu paikallisten tuottajien tietoja.
– Voi hakea vaikka sen mukaan, haluaako saada lihoja, kaloja, vihanneksia ja miltä alueelta, kertoo yritysasiamies  Riikka Nurmi Yrityssalosta.

Riikka Nurmi muistuttaa, että mahdollisesti korkeampi hinta ei ole se, mikä asiakkaat karkottaa: yli puolet kuluttajista ei pidä hintaa ratkaisevana tekijänä. Samalla päivittäistavarakauppa on se, mistä lähiruokakin haluttaisiin ostaa.


Salon kaupungin nuorisotiloissa on otettu käyttöön Nuokkarikortti. Nuoren kuvan ja syntymäajan sisältävä Nuokkarikortti tarvitaan jatkossa jokaiselle, joka käyttää Salon kaupungin
Ida Valtonen näyttää tuoretta nuokkarikorttia. Saara Savolainen arvelee, että kortille olisi käyttä etenkin, jos olisi usein asiaa Salon keskustan nuorisotiloihin.
Lue lisää...
nuorisotiloja.
Nuoriso-ohjaajat antavat nuorisotilaan tulevalle lomakkeen, joka pitää palauttaa nuoriso-ohjaajalle huoltajan allekirjoituksella varustettuna. Korttia varten tarvitaan myöskuva nuoresta.
– Haluamme vanhempien yhteystiedot, jotta vanhempiin voidaan ottaa yhteyttä tarpeen niin vaatiessa. Näin voi käydä esimerkiksi, jos nuori pyrkii nuorisotilaan päihtyneenä, kertoo Salon nuorisotoimen johtaja Johanna Siekkinen.
Alkuvuodesta nuoriso- ja liikuntalautakunta teki päätöksen, jonka mukaan nuorisotalot kuuluvat vain alle 18-vuotiaille. Nuokkarikortin avulla myös ikä tulee samalla valvotuksi.
– Narikassa on myönnetty jo vajaa sata korttia, kertoo nuoriso-ohjaaja Janne Juuse.
Kortin pitäisi olla nuoren mukana aina, kun hän tulee nuorisotilaan.
– Ei me sitä täällä aina tarkasteta, jos nuori on tunnettu.
Saara Savolaiselta kortti oli tällä kertaa unohtunut kotiin. Ida Valtosen laukusta se kuitenkin löytyy.
– Vähän turhalta tämä minusta vaikuttaa. Ei sitä ole nyt kysytty, eikä se ole muutenkaan vaikuttanut täällä toimimiseen, arvelee Ida Valtonen.



– Olen liikenteessä, jätä viesti. Hyvää vointia!  
Pirkko Lahti jaksaa auttaa ihmisiä vielä eläkkeelle siirryttyäänkin.
Lue lisää...

Pirkko Lahden ääni puhelinvastaajassa kantaa huolta lähimmäisten jaksamisesta. Vaikka hän jäi eläkkeelle Suomen mielenterveysseuran puheenjohtajan tehtävästä jo nelisen vuotta sitten, hän auttaa edelleen apua tarvitsevia.  
Pirkko Lahti kuuntelee ihmisten huolet ja murheet, eikä ole muuttanut puhelinnumeroaan salaiseksi.
– Eilen yritin hankkia yksinhuoltajaperheelle asuntoa. Ja tänään tänne ajellessa selvitin kahtakin avioeroasiaa. Kyllä puheluita tulee edelleen paljon, vaikka numeroani ei olekaan niin helppo löytää, tunnustaa Lahti.
Kiskosta kotoisin oleva Lahti puhui viime torstaina Salon vanhusneuvoston järjestämässä kulttuuripäivässä Lehmirannassa.
Lehmirantaan Pirkko Lahti ajoi kotoaan Helsingistä. Kotona hän haki vain autonsa, sillä hän saapui etelään aamulennolla Oulusta. Illalla oli taas edessä uusi tilaisuus Helsingissä.
Auttajan roolista ei ole helppo irtautua, eikä Lahti sitä oikeastaan haluakaan.
– Jos joku puhelu vie viisi minuuttia aikaani, niin se on tosi pieni aika minulta. Pelkkä kuunteleminenkin auttaa ihmistä usein jaksamaan eteenpäin.
Eläkkeelle jääminen kuuluu elämän käännekohtiin, josta toiset selviävät paremmin, toiset huonommin.
Ne selviävät parhaiten, joiden elämässä on paljon muutakin kuin työ.
– Äkkiä onkin päivässä 24 tuntia omaa aikaa. Elämä pitää rytmittää uudelleen. Itselläni eläkeiän pari ensimmäistä kuukautta menivät kuin huumassa. Ajattelin, että nyt mieli lepää. Mutta sitten alkoi tuntua, että pitäisi alkaa tehdä jotain, muistelee Pirkko Lahti omaa eläkkeelle siirtymistään.
Lue koko juttu painetusta lehdestä

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Uusin lukijan kuva

  • Joki kauneimmillaan
  • Kuvaus: Talvipäivän tunnelmaa Perniönjoella kuvasi Terttu Rantanen.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20