Uutiset

Perniön kiertoliittymätyömaa Kemiöntien ja Perniöntien risteyksessä etenee aikataulussa. Otera Oy:n työpäällikkö Kimmo Kanervan mukaan ongelmia ei ole ilmennyt ja kiertoliittymä valmistuu syykuussa. Alkuviikosta teiden alituksia tehtiin yöaikaan.
Risteyspaikalla riittää raskasta liikennettä yöaikaankin. Kuva on otettu puolen yön jälkeen keskiviikkoyönä.
Lue lisää...

– Ihan siitä syystä kun siinä on niin kova liikenne, yöllä on rauhallisempaa, Kanerva sanoo.
Kanervan mukaan vilkas liikenne hidastaa jonkin verran rakennustyötä, mutta merkittävää haitata siitä ei työmaalle ole.

Risteyksessä on siirrytty jo lopullisiin liikennejärjestelyihin eli kiertoliittymään. Risteystä ympäröivät kieroliittymän merkit.
– Ainoa mikä sieltä puuttuu, ovat ennakkosuunnistustaulut, Kanerva sanoo.
Kiertoliittymällä pyritään tekemään vaarallisesta risteyksestä turvallisempi. Liikenneviraston mukaan kiertoliittymän periaatteena on välttää vaarallisimpia onnettomuustyyppejä, eli nokkakolareita ja törmäyksiä risteävän ajoneuvon kanssa. Kiertoliittymissä ajonopeudet ovat pieniä ja ajoneuvojen risteämiskulmat loivia, joten vakavien onnettomuuksien riski pienenee. Liikennevirastossa viitataan tutkimukseen, jonka mukaan kiertoliittymissä tapahtuu autoilijoille henkilövahinkoon johtavia onnettomuuksia jopa yli puolet vähemmän kuin tavallisessa tasoliittymässä.
Kartanot vetävät väkeä


Salon kaupungin ideoimat torstaikierrokset ovat osoittautuneet erittäin suosituiksi. Iltatoripäivinä tehdyille kierroksille on lähdetty täysillä busseilla ja jonotuslistaankin on kertynyt pitkä rivi nimiä. Kierroksille on lähdetty torstai-iltapäivisin Salon torin kupeesta ja palattu takaisin parahiksi iltatoriohjelmaa seuraamaan.
Juha Bäckmand esitteli Teijon kartanoa viime torstaina torstaikierroksen kävijöille.
Lue lisää...

Erityisen suosittuja ovat olleet retket, joissa mukana on vierailu jossain seudun monista kartanoista.
– Retket ovat olleet niin suosittuja, että otimme loppukesän ohjelmaan vielä kaksi ylimääräistä kartanokierrosta, kertoi viime torstaina  retkeä Teijon seudulle vetänyt Salon seudun opaskillan Heljä Karjalainen-Manninen.
Ylimääräinen retki ei kuitenkaan suuntaa Teijon kartanoon. Siihen tutustuttiin osana viime viikon torstaikierrosta.
– Historia näyttää kiinnostavan, ja siihen liittyvä entisöinti ja käsityö. Kartanoissa on muutama sata vuotta ajan patinaa, näissä silmä lepää, arveli Karjalainen-Manninen kiinnostuksen syitä.
Retkeläiset tekivät noin tunnin mittaisen kierroksen kartanon kaikissa kolmessa kerroksessa.
– Väritutkimuksen ja historiatietojen perusteella tämä on paras mahdollinen arvaus siitä, millaiselta talo olisi näyttänyt, kun Kijk tänne saapui, kuvaili kartanoa sitä esitellyt Juha Bäckmand pääoven ja eteisen takaa löytyvää keltaista huonetta.
Oven pielet ja ikkunan karmit ovat vaaleansiniset.
Toinen kerros sen sijaan on erilainen kuin ennen vanhaan. Kirkkosali on purettu pois 1830-luvulla, ja huoneet on rakennettu uudestaan.
Seinillä on kartanon ja ruukin historiaan oleellisesti vaikuttaneiden herrojen muotokuvia. Myös viime kesänä Ruukin Avaimen näyttämöllä nähty Johan Jakob Kijk täältä löytyy. Tänä vuonna näytelmässä nähdään seuraavaa sukupolvea eli Bremereitä.
Kolmannen kerroksen huomiota herättävin kapistus on iso biljardipöytä.
Kierroksen jälkeen retkeläiset nousivat viereiselle mäelle tutustumaan Teijon kirkkoon. Retki jatkui vielä Mathildedalin satamaan. Alkumatkalla kierrettiin Kirjakkalan ruukkien kautta.





Lue toimittajan kommentti aiheeseen ja juttu kokonaisuudessan uusimmasta Perniönseudun Lehdestä!
Entiset hevosyrittäjät, Olli Mustamo ja Terhi Koskela-Mustamo, myivät hevostilan Ypäjältä ja ovat nyt viljelijöitä Rantamäen tilalla, Perniössä.
Olli Mustamon ja Terhi Koskela-Mustamon mailla on mansikkaa hehtaarin verran. Tämän vuoden sato alkaa vanhemmasta pellosta olla lopuillaan, mutta keväällä istutetuissa pensaissa on vielä raakileita.
Lue lisää...

Elantonsa pariskunta saa viljelemällä hevosille ja jyrsijöille heinää. Nyt tilalla korjataan myös toista kesää mansikkasatoa. Hernettä ja perunaakin löytyy sekä Aloe Vera –tuotteiden jälleenmyyntiä.
Miten kaikki kävi?
Somerolaissyntyisen Olli Mustamon isä rakennutti hevostallin Ypäjälle, aivan Terhi Koskelan kotitalon naapuriin.
– Siinä me sitten treffattiin, Terhi kertoo.
Terhi oli parikymppinen ja Olli muutaman vuoden vanhempi kun he ostivat tilan ja alkoivat hevosyrittäjiksi kuudentoista hevosen tallille. Hevosten parissa vierähti yli kymmenen vuotta.
– Niinä vuosina luulimme tekevämme paljon töitä ja varmasti teimmekin, sillä hevosten kanssa ei lasketa tunteja, Terhi muistelee.
Vuosien myötä pariskunta halusi kuitenkin vaihtaa alaa. Maatalosta kotoisin olevan Terhin haaveena oli oma maatila ja viljelykset. Perniö löytyi asuinpaikaksi ohikulkumatkalla.
– Jo Ypäjällä viljelimme heinää ja veimme sitä Tammisaareen. Kun ajoimme tästä ohi, niin sanoin, että tämä olisi viihtyisää seutua. Ja tuossa olisi vielä hyvä mansikanmyyntipaikkakin, Terhi sanoo ja osoittaa Perniön ABC:n pihaan, jossa Rantamäen tilalla on nyt oma myyntikoju.




Lue juttu kokonaisuudessaan uusimmasta Perniönseudun Lehdestä!

Kattoremontti turvaa talon säilymisen


Olli Krogars irrottelee vanhoja kattopeltejä Kaukurin rukoushuoneen katosta. Vieressä maan pinnalla odottelee iso kasa uusia peltejä. Metsän puoleinen osa katosta on kunnostettu jo valmiiksi, nyt on vuorossa harjakaton tien puoleinen osa.
Olli Krogars irrotti vanhat kattopellit Kaukurin rukoushuoneen katosta viime viikolla.
Lue lisää...

Kaukurin rukoushuoneyhdistys sai muutama kuukausi sitten EU-rahaa rukoushuoneen katon ja ikkunoiden kunnostukseen.
– Tavallisesti uskonnollisilla yhdistyksillä ei tällaiseen rahoitukseen ole mahdollisuutta. Mutta meillä on tavoitteena tehdä tästä kyläläisten yhteinen kokoontumistila. Siksi Aijala–Kaukurin kyläyhdistyskin lähti hankkeeseen mukaan, kertoo Kaukurin rukoushuoneyhdistyksen sihteeri Mirja Ylhäisi.
Aijalan ja Kaukurin kylien yhteisenä kokoontumistilana toimi pitkään kyläkoulu. Kun se lakkautettiin ja myytiin yksityisille, kylätoimintakin on etsinyt muotoaan. Koulun korvaavaa yksityistä opetustakin rukoushuoneelle suunniteltiin Kaukurin koulun lakkauttamisen aikoihin, mutta suunnitelmat eivät toteutuneet.
– Rukoushuoneella on pidetty joulumyyjäisiä ja viime kesänä järjestimme kirppiksen. Näyttää siltä, että talon käyttö on hiljalleen lisääntymässä varsinkin kesällä, kertoo Ylhäisi toiminnasta.
– Melkein kaikki lähialueen asukkaat ovat myös Kaukurin rukoushuoneyhdistyksen jäseniä. Rukoushuone on aina ollut kyläläisten itsenäisesti ylläpitämä, mutta yhteistyö on ollut  tiivistä seurakunnan kanssa.
Nykyään seurakunta järjestää pari kertaa kesässä tiloissa jumalanpalveluksen. Tilaisuudet ovat suosittuja, kylän väki tulee uskollisesti paikalle.



Lue juttu kokonaisuudessaan uusimmasta Perniönseudun Lehdestä!

Vauhti ja virittäminen ovat aina kiinnostaneet Ari Nurmista





Perniössä on työn alla katamaraani-mallinen kilpavene. Vene on tarkoin varjeltu, sillä se sisältää rakenteellisia ratkaisuja, joita ei ole ennen kilpaveneissä nähty.

Perniöläinen Ari Nurminen aloitti veneen rakentamisen viime syksynä ja nyt työssä ollaan jo loppusuoralla. Vene on suunniteltu julkaistavan lauantaina Tammisaaressa, Predium Jippo –venetapahtumassa.  Vielä ei tosin ole varmuutta saadaanko vene esittelykuntoon siihen mennessä.
Nurminen on oppinut venettä tehdessä sen, että ennen ei voi tietää mitä osaa, ellei kokeile.
Lue lisää...


Nurminen rakentaa venettä itselleen kilpakäyttöön. Sillä on tarkoitus kilpailla 3C –sarjassa.
– Se on isoin sarja mitä Suomessa ajetaan, Nurminen sanoo.
Ensimmäiset kisat, joihin Nurminen haluaisi mukaan, ovat jo parin viikon päästä Kotkassa.
– Ja sitä ennen olisi hyvä päästä vähän ajelemaan.
Nurminen edustaa Finnish Offshore Clubia. Hän ei ole aiemmin kilpaillut, mutta huviajelumielessä kilpaveneet ovat kyllä tuttuja.

Nurminen alkoi suunnitella nyt rakenteilla olevaa venettä tamperelaisen Rauno Kossilan avustuksella. Varsinaista valmistustyötä Nurminen teki alkuun pitkälti yksin. Myöhemmin hänen veljensä tuli auttamaan projektissa ja keväämmällä mukaan tuli vielä yksi apuri. Nurmisella on päivätyö, omakotitalo ja perhe, joten veneprojekti on edennyt pääosin iltaisin.
– Päivät olin töissä, sitten tein kotihommia ja kun sain pojan nukkumaan niin tulin tänne, nyt kesälomalla venettä viimeistelevä Nurminen sanoo.
Kilpaveneissä on tarkat mittavaatimukset ja niinpä Nurmisenkin vene on säädösten mukainen. Leveyttä on noin kaksi ja puoli metriä ja pituutta laskentatavasta riippuen lähes seitsemän metriä ilman moottoria. Moottorissa on 200 hevosvoimaa. Nurminen ei vielä osaa sanoa kuinka kovaa vene tulee kulkemaan.
– Ei varmaan tarpeeksi kovaa, hän naureskelee.
– Jos ei me nyt kierroksella jäädä niin sitten on hyvä.
No jos suurin piirtein arvioi, montako kilometriä tunnissa?
– Kyllä sen yli 150 kilometriä tunnissa pitäisi kulkea.








Lue juttu kokonaisuudessaan uusimmasta Perniönseudun Lehdestä.

Nykyaikainen risteilyalus pitää kaiken sisällään




Jorma Ihalainen saa elantonsa Itämeren sarvesta, Suomenlahdelta. Sen takia miehen huoli merestä on aitoa  ja edennyt sanoista tekoihin.
Ihalaisen omistaman Iha-Linesin uusi risteilyalus on varusteluvaiheessa Teijolla.
Alus rakennetaan EU-direktiivin mukaan ja eikä risteillessä Helsingin edustan saaristossa siltä ei lasketa mitään mereen.
Jorma Ihalainen (oik.) ja Pasi Määttä ihailevat valmistuvaa laivaa alhaalta käsin.
Lue lisää...

–Perunankeittovesikin menee umpisäiliöön, kertoo Ihalainen.
Kaikki vedet pumpataan satamassa kaupungin viemäriverkkoon.
Varustamo sai Helsingin kaupungin ympäristöpalkinnon tänä vuonna, juuri uuden aluksen tekniikasta ja osallistumisesta muutenkin Itämeren suojeluun.
Kolmekymmentä vuotta omilla laivoilla seilannut Ihalainen on innostunut uusimmasta laivastaan. Ympäristöystävällisyyden lisäksi aluksessa paljon käyttökelpoisuutta lisääviä ominaisuuksia.
–Tässä on matala ylärakenne, me päästään siltojen alta – Lauttasaaren siltojenkin alta- Kalastajatorpalle.
Alus voi käyttää pienen syväyksensä ansiosta sisempänä kulkevia venereittejä ja siinä on keulassa hydraulinen maihinnoususilta.
–Me voimme ajaa keulan maihin kiinni ja matkustajat pääset keulasta laivaan.
Usein laiturin ovat niin kehnokuntoisia, että kiinnittyminen on mahdotonta.
Laivaa suunniteltiin jo kolmisen vuotta sitten.
–Silloin oli korkeasuhdanne, hinnat taivaissa ja toimitusaika vuosia.
Kun tuli lama, hinnat painuivat.
–Ei tämä ole halpa vieläkään, kuittaa Ihalainen.
Itämeren huomioon ottaminen kasvatti miljoonaluokan hankkeen hintaa pari kolme prosenttia.
Tarjouskilpailussa oli mukana telakat Porvoosta, Perniöstä, Uudestakaupungista ja Oulusta.
Teijon telakka eli Western Shipyard oli kokonaistaloudellisin, eikä Ihalainen löydä moittimista  jäljessäkään.
–Se on tämä sijainti, tämä on lähellä.





Lue juttu kokonaisuudessaan Perniönseudun Lehdestä.

Seurakunnan kesäkodilla tuli neljännesvuosisata täyteen




Lapset leikkivät pihalla ”norjalaista”. Sivusta joutuu seuraamaan kauan, ennen kuin tajuaa, mistä on kyse. Piirissä kunkin vuorollaan pitää koskettaa jalallaan edessä olevan jalkaa ja jättää oma jalka siihen paikkaan. Kosketetun pitää irrottaa kosketettu jalka ja siirtää se koskettamaan piirissä seuraavana olevan jalkaa. Tasapainon pettäminen merkitsee piiristä putoamista. Hauskaa näyttää olevan.
Kaarina Virtanen viime viikolla suklaavahtoa nuorten leiriläisten iloksi.
Lue lisää...


Seurakunnan kesänviettopaikka Krailassa täytti juhannuksena 25 vuotta. Paikalla sijaitsi aikaisemmin toinen rakennus, joka ehti olla jonkin aikaa myös seurakunnan käytössä.
– Edeltävä rakennus oli pensionaatti, joka oli tehty vain kesäkäyttöä varten, tietää kappalainen Jukka Pukkila.
Pukkila oli mukana jo edellisessä pestissään Perniön seurakunnassa uuden leirikeskuksen suunnittelutoimikunnassa. Hänen käden jälkensä näkyy mm. saunan kiukaan paikan suunnittelussa.
– Saunassa löylyt yltävät lattiatasolle saakka, mikä ei ole itsestään selvyys.
Vieraskirjassa kerrotaan, miten leiriä pidettiin ensimmäisen kerran vuoden 1985 juhannuksen tienoilla vielä keskeneräisessä talossa.

Maukkaat leiriateriat on valmistunut jo viitisentoista vuotta Kaarina Virtanen apulaisineen. Viikko sitten keittiössä valmistui lounaaksi perunamuusia ja nakkikastiketta. Jälkiruoaksi oli suklaavaahtoa.
– Lihapullat on yksi nuorten ehdoton suosikki. Huomenna on broileripastaa, sekin maistuu hyvin, tietää Virtanen.



Lue juttu kokonaisuudessaan uusimmasta Perniönseudun Lehdestä.
Perniössä kasvaa yli kuudellakymmenellä peltohehtaarilla kiinankaalia, jota kukaan ei syö. Kaaleja kasvatetaan siementuotantoon. Viime vuonna kokeilulla alkanut viljely on ainutlaatuista Suomessa.
Urban Silén käy vähintään joka toinen päivä kiinankaalilohkolla. Uusi viljelykasvi kiinnostaa ja vaatii jatkuvaa tarkkailua
Lue lisää...

Keskikesän pitkät päivät saavat kiinakaalin riehaantumaan ja lykkäämään kukkavartta. Pitkän päivä lisäksi tarvitaan huonot olosuhteet.
–Kyllä niitä pitää vähän kiusata, eikä missään nimessä kastella, selvittää Urban Silén kiinankaalin kasvatuksen taktiikkaa.
–Kasville tulee hätä lajin jatkumisen puolesta ja se alkaa lykätä äkkiä kukkavartta ja jälkeläisiä.
Kiusaamalla ei kuitenkaan päästä pitkälle, kaalin kasvatus on äärimmäisen tarkkaa ja suurta huolellisuutta vaativaa työtä.
Lajien puhtaudesta pidetään tiukkaan huolta. Perniössä kaaliringissä on kahdeksan viljelijää, joiden pelloilla kasvaa viittä eri lajiketta kiinankaalia. Tilojen välillä pitää  olla vähintään pari  kilometriä, etteivät tuulipölytteiset lajit sekaannu.  Yhdellä tilalla viljellään vain yhtä lajia.
–Tälle tilalle ei tule koskaan mitään muuta kiinankaalilajia.
Kiinankaali kylvetään juurikkaankylvökoneella ja puidaan leikkuupuimurilla.
Riveihin kylvämisellä helpotetaan tarkastusta pellolla.




Lue juttu kokonaisuudessaan uusimmasta Perniönseudun Lehdestä.

– Alkaa huolestuttaa omakin tulevaisuus. Nyt ollaan vanhainkotejakin täältä lopettamassa, tuumi Pirkko Halonen Perniön torilla perjantaina.
Vanhainkodin asukkaaksi Halonen on ainakin kaupungin mielestä vielä liian hyväkuntoinen. Palveluiden hankkiminen pitää hoitaa vielä suureksi osaksi omatoimisesti. Hän on jonottanut Salon terveyskeskuksen päivystykseenkin useita tunteja kerrallaan.
Päivi Ojala (oik.) nautiskeli Perniön torin kesäsäästä yhdessä ystävänsä Ritva Kitulan kanssa. Ojalalle kirjasto oli tärkeä silloinkin kun hän ei vielä virallisesti ollut paikkakuntalainen.
Lue lisää...

– Taksilla joudun sinnekin menemään. Ja taksilappuja saadakseen pitäisi asioida ensi Kelassa, ja sekin on nykyisin Salon keskustassa.
– Viimeksi kun siellä olin, niin näytti kuin kaikki perniöläiset olisivat tulleet yhtä aikaa koolle. Niin paljon täällä asuvia siellä oli jonottamassa.
Ikäihmisillä ei ollut antaa paljon kehuja palveluille Perniössä. ”Poliisi ja Kela takaisin” oli viesti Juhani Vuorisalon täyttämässä palautekyselyssä.
– Poliisin läsnäolo rauhoittaisi elämää. Nyt jos jotain tapahtuu, niin kaukaa lähdetään.
Miesporukka pohdiskeli, että rautatieasema ja toinen raide olisi hyvä raiteillakin kulkevaa paikallisliikennettä varten.
Perniöön viime talvena paluumuuttanut Tuula Oravisto-Salmio on vihainen aikeista lakkauttaa Perniön lukio. Oravisto-Salmio kirjoitti Perniössä aikoinaan ylioppilaaksi, mutta työt veivät hänet sen jälkeen ympäri maailmaa.
– Lukiota ei saa missään tapauksessa lakkauttaa. Yhtä älyttömältä kuulostaa myös kirjaston alasajo. Ja
mikseivät Särkisalon vanhukset saisi nauttia kotiseutunsa merellisistä maisemista ja leikkivistä lapsista naapurissa?






Lue juttu kokonaisuudessaan uusimmasta Perniönseudun Lehdestä.


Tuohitussa ei suostuta mukisematta nielemään maaseudun palvelujen alasajoa. Vastaiskuksi keskustakeskeisyyttä vastaan Tuohikotoon pystytetään kahdeksi viikoksi kuuden taiteilijan yhteinen taidenäyttely. Avajaisia vietetään tulevana sunnuntaina kello 14–16.
Maija Leirola, Seppo Saarikoski, Kerttu Neuvonen, Heidi Lundberg, Merja Mäki, Helmi Salomaa ja Merja Kalenius tuovat taidetta Tuohikotoon.
Lue lisää...

Näyttelyyn voi sunnuntain jälkeen käydä tutustumassa kahden viikon ajan joka päivä kello 12–18. Näyttelyn loppu huipentuu kahteen kirpputoripäivään 24.–25. heinäkuuta. Tuolloin kuka tahansa voi tulla myymään omia tavaroitaan Tuohokodon pihalle.
– Emme peri mitään paikkamaksua, tervetuloa vaan kaikki, toivottelee Helmi Salomaa.
Salomaa on kerännyt taiteilijat yhteen, mutta tempauksen takana on Tuohitun kyläyhdistys.








Seitsemän voimalla

Edellisestä Tuohikodon taidenäyttelystä ehti vierähtääkin jo kymmenen vuotta. Silloin Salomaa, Maija Leirola ja Sikke Kivirinta pitivät yhteisnäyttelyn, joka osoittautui menestyksekkääksi. Salomaa ja Leirola ovat nytkin mukana, mutta joukko on kasvanut kuuteen. Kerttu Neuvonen, Merja Kalenius, Merja Mäki ja Heidi Lundberg täydentävät joukon.
Lemmikkieläinliike Pinserin vuoden alussa perustanut Lundberg  piirtää ja maalaa mielellään eläimiä. Hiilellä on syntynyt mm. piirros hänen mummonsa Helmi Salomaan löytämästä kissanpennusta.
Eläin löytyy myös Maija Leirolan maalauksesta.
– Tämä Pelle-koira ei ollut luonteeltaan metsästyskoiran tyyppinen, vaikka olikin suomenajokoira.  
Merja Kaleniuksen ominta alaa on luonnon valokuvaaminen. Perttelissä asuva Merja Mäki taas on keskittynyt keramiikkaan. Harrastuksen hän aloitti jo vuonna 1973 Salon kansalaisopistossa ja on sittemmin myös vetänyt kansalaisopiston kursseja. Helmi Salomaan maalaukset vievät ajatukset avaruuteen.




Lue juttu kokonaisuudessaan uusimmasta Perniönseudun Lehdestä.


Sagalundin museo Kemiönsaarella juhli viime viikon torstaina 110-vuotista taivaltaan. Museon lähihistorian suurin muutos tapahtui kuntaliitoksen myötä, kun Sagalundin museosäätiön alaisuuteen annettiin myös Taalintehtaan ruukinmuseo, Björkbodan lukkomuseo ja Kobbölen vesimylly. Yhteensä säätiön vastuulla on yli 50 museorakennusta neljällä eri alueella Kemiön saarella. Nyt Sagalundin museosäätiön uusi johtokunta on ideoinut uusia tapoja ylläpitää museoita. Puheenjohtaja Kristian Lindroosin ajatusta rakennuskummeista lähdettiin toteuttamaan.
Eeva Karslon paistaa ohrarieskoja kokeeksi testatakseen leivinuunin kuumuutta.
Lue lisää...




Sagalundin rahoituspohja koostuu tällä hetkellä kunta- ja valtiorahoituksesta, projektirahoituksesta ja omarahoituksesta.
– Museon perustajan, Nils Oskar Janssonin palkka oli puuro ja peti, loput menivät Sagalundille. Sillä museo toimi pitkään, Lindroos kertoo.
Museon perustamisesta on kuitenkin aikaa jo 110 vuotta ja toiminnan kehittyessä myös menot ovat lisääntyneet. Kemiönsaaren kunnan synnyttyä ja museoiden yhdistyttyä Sagalundin vuosibudjetti lähentelee 500 000 euroa.
– Kaikesta huolimatta aina tarvitaan lisää rahaa, Lindroos sanoo.
Nyt sekä yksityisten että yritysten on mahdollista ryhtyä Sagalundin rakennuskummiksi. Kummiksi alkava voi valita yli 50 rakennuksesta itselleen mieleisen kohteen ja suunnatta lahjoittamansa avustuksen esimerkiksi sen nimenomaisen rakennuksen katon kunnostukseen.
– Juristi voi valita käräjätalon ja puutarhuri voi valita ruusutarhan, Lindroos ehdottelee.


Lue juttu kokonaisuudessaan uusimmasta Perniönseudun Lehdestä.
Sivulliset katkaisivat selvästi humalaisen autoilijan matkan perjantaina aamupäivällä ABC-aseman pihalla.
Ihmisten huomio kiinnittyi autoilijaan, joka törmäsi tullessaan pysäköityyn autoon. Poislähtö onnistui yhtä huonosti, pysäköidyn auton etuovi kolhiintui käyttökelvottomaksi.
Sivulliset ottivat autosta avaimet ja pidättelivät rattijuoppoa poliisin tuloon saakka.

–Nyt jäi St-ykkönen toiseksi, tokaisi Mauri Määttänen maanantaina, kun ensimmäisen tuulimyllyn konekoppa pantiin kiinni ja toisen koneisto nosto alkoi.
Perniön ensimmäisessä tuulipuistossa Järvenkylässä jauhaa elokuussa sähköä kolme tuulimyllyä.
Lekaa tarvitaan. Mauri Määttänen ojentaa, korissa Mikko Määttänen.
Lue lisää...

–Sadan kilowatin myllyjä.
–Jos tuulee kaksituhatta tuntia vuodessa, niin myllyt tuottavat 300-600 megawattia sähköä. Parinkymmenen omakotitalon kulutuksen verran, selvittää Määttänen.
Mauri Määttänen on Takametsän Voima Oy:n pääosakas ja idean isä.
Sähköstä elantonsa saava mies etsi alun perin pientä vesivoimalaa ja lisäsi listaan puoli leikillään aurinkopaneelin ja tuulimyllyn. Myyjällä sattui olemaan tarjolla kolme käytettyä tuulimyllyä.
–Sellainen heräteostos, viidenkymmenen kilowatin vesivoimalan sijaan sain kolmensadan kilowatin tuulivoimalan, nauraa Määttänen.
Alun perin Tanskassa Pohjanmeren rannalla pyörineet myllyt on käyty läpi parin vuoden aikana.
–Kaikki on käyty läpi, jarrut, hydrauliikka.  
Konekopan alla on kaksi generaattoria. Kevyille tuulille pienempi ja koville isompi.
–Neljässä metrissä se lähtee pyörimään ja kestää 27 metrin tuulen.
Kotimaista tanskalaisessa myllyssä on Valmetin tekemä vaihdelaatikko.
Ohjausjärjestelmä korvataan kokonaan uudella. Järjestelmä muun muassa kääntelee myllyä tuulen suunnan mukaan ja pitää roottorin  nopeuden vakiona.
Myllyn koneisto painaa reilut viisi tonnia, maston korkeus on 22 metriä ja lapojen pituus yhdeksän metriä.
–Tämä on kompakti laitos, joka mahtuu kokonaan yhteen kuorma-autoon. Mylly voitiin helposti viedä pientenkin teitten taakse.
Tarkkasilmäinen kulkija keksii uudet maamerkit, joskin ne näkyvät aika yllättävissä suunnissa.
Takametsän Voima myy sähkön valtakunnan verkkoon, aina kun tuulee.
Määttänen ei kerro mitä kolmen myllyn tuotantokuntoon saattaminen on tullut maksamaan.
–Jos uudessa voimalaitoksessa lasketaan megawatin maksavan miljoonan, niin siihen nähden tämä on halpa.

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Uusin lukijan kuva

  • Sienet kiipesivät
  • Kuvaus: Näiltä sieniltä eivät varpaat kastu, tuumii kuvan lähettänyt Keijo Hillgen.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20