Uutiset

Valmiina on viitisenkymmentä opaskylttiä, näyttää Seppo Nummi.
Lue lisää...
Perniössä toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna käytävät maastojuoksun SM-kisat täyttävät liikuntahallin alueen urheilijoilla ja kirkonkylän autoilla.
–Paikalle odotetaan noin tuhattaviittäsataa kilpailijaa ja saman verran katsojia ja taustajoukkoja, kertoo apulaiskilpailunjohtaja Minna Lamminen. 

Vaikka Melassuolla käytävä juoksutapahtuma ei muuten kiinnostaisi, kisat vaikuttavat viikonlopun ajan perniöläisten elämään myös kirkonkylässä, mistä varataan parkkitilaa kaikkiaan 707 autolle.
–Parkkialueita otetaan käyttöön yhteensä kahdeksan ja ne suljetaan jo edellisenä iltana niin, että ne ovat kisapäivinä varmasti tyhjät, kertoo liikenteenohjauksesta vastaava Seppo Nummi.

Tarkoituksena on, että siirtymät kylältä pysäköintialueilta kisakeskukseen tehdään kävellen. Melassuonmäkeen lähemmäs kisakeskusta saavat pysäköidä erikseen merkityille paikoille vain bussit, toimitsijat, VIP-vieraat ja lehdistö.
Turvallisuussyistä osa Korjärventiestä suljetaan kokonaan. Melassuonmäelle tulevaa liikennettä valvotaan ja esimerkiksi Erveläntien alkuun tulee liikennepartio, joka päästää mäkeen vain mäelle pysäköintiin oikeutetut kisaihmiset sekä alueen asukkaat, joiden toivotaan tekevän tuulilasin taakse lapun, jossa lukee ”koti”.

Nummi on suunnitellut pysäköintijärjestelyjä lokakuusta lähtien. Työ on tehty pikkutarkasti: esimerkiksi karttapohjille on piirretty valmiiksi ruudut. Karttaharjoitus siirretään ennen kisoja maastoon; ruutujen paikat merkitään täplillä parkkipaikoille, jotta autot tulevat pysäköidyiksi riittävän tiuhaan. 

Koko juttu painetussa lehdessä

Särkisalolainen Juha Nyman toimii Salon kuuloyhdistyksen tiedottajana. Ensi viikolla kuuloasiat ovat tapetilla Särkisalokodissa.
Lue lisää...
Tekniikka ja asenteet ovat muuttuneet. 
Tintti-sarjakuvissa veisteltiin huumoria professori Tuhatkaunon huonokuuloisuudesta, kunnes tämä hankki kuulotorven eikä siltikään oikein pärjännyt.  Tänä päivänä kuulovammaisen apuvälineet ovat ihan muuta; kuulokojeet ovat lähes huomaamattomia, tarjoavat hyvän äänenlaadun ja auttavat arjessa pärjäämistä olennaisesti.

Ikänsä huonosti kuullut särkisalolainen Juha Nyman esittelee nykyisiä apuvälineitään; kuulokojeet toimivat digitaalitekniikalla, napit ovat pienet ja melkein näkymättömät.
–Ja nykyäänhän on paljon nappikorvia muutenkin, eikä moni heistä ole huonokuuloinen. Ainakaan vielä, Nyman hymähtää. 

Nymanin paidan alla on lisää tekniikkaa: kaulanauhassa roikkuu tietokoneen hiirtä muistuttava laite. Se on kaulasilmukka, joka on yhteydessä muun muassa kännykän, tietokoneen ja television kanssa. Laitteiden ääni kulkee kaulasilmukan kautta suoraan kuulokojeisiin.

Kuuloasiat ovat puheena syystä. Kuuloliiton kuuloauto pysähtyy ensi keskiviikkona Särkisalokodilla. Autossa voi testauttaa kuulonsa, ja Särkisalokodissa kuuloyhdistyksen koulutetut lähipalveluihmiset neuvovat, miten jatkaa, jos mittaus osoittaa, että kuulo ei ole ihan kunnossa.

Kirakan kesäteatterissa näyttää juuri nyt karulta: katsomotuolit on viety pois ja lavasteet purettu. Lavan jäänteet viedään pois lähiaikoina, kertoo Kimmo Lehto. Uudistetussa ympäristössä nähdään ensimmäisenä näytelmänä Putkinotko.
Lue lisää...
Putkinotko on ensi kesänä pohjoisessa, ainakin jos sitä katsellaan Kirakan kesäteatterin penkistä käsin.
Kesäteatterin katsomossa tehdään remontti ja samalla katselusuunta muuttuu niin, että jatkossa näyttämö on yleisöstä katsoen lähinnä pohjoisen suunnassa.
–Aiemmin on ollut etenkin päivänäytöksissä ongelmana, että aurinko paistaa silmiin, kertoo kesäteatteriyhdistyksen puheenjohtaja Kimmo Lehto.

Keskeinen syy remonttiin on kuitenkin rakenteiden ikääntyminen ja kehno kunto. Esimerkiksi puurakenteinen yläkatsomo on varsin pehminnyt, samoin lava ja lavasterakenteet olivat myös käyttöikänsä päässä.
–Niin vettynyt lava oli, että VPK ei saanut sitä poltettua, Lehto naurahtaa.

Paljon vuosien mittaan kertynyttä tavaraa kuitenkin siivouksen nimissä poltettiin. Loput lavan jäänteet kuljettaa pois maanrakennusurakoitsija, joka aloittaa uuden katsomoalueen pengertämisen lähiaikoina. 

Yhteiskuva kuuluu asiaan. Henkka Remes vieraili Perniön yhteiskoulussa tiistaina.
Lue lisää...
Henkka Remestä naurattaa. Hän on viime viikolla rikkonut lempikynänsä huudattaessaan yleisöä Salossa. 
–Se meni ihan palasiksi, rip kynä, hän virnistää. 

Huudattaminen tapahtui Tubecon-tapahtumassa, jossa Remes on mukana yhtenä tubettajana.
–Se on monelle tosi tärkeä asia päästä tapaamaan meitä ihan naamatusten. Somessa syntyy  kuin yksipuolinen ystävyyssuhde. Minä en tietenkään voi tuntea seuraajiani, mutta tubettajasta voi tulla monelle vähän kuin kaveri, Remes miettii.

Henkka Remes on esimerkki siitä, miten omana huvina alkanut tekeminen voi muuttua työksi ja miten äänen voivat saada ne, joilla sitä ei välttämättä muuten olisi.  Alussa olivat Remeksen Youtubeen tekemät videoblogit, vlogit.
–Ajatus oli, että niissä saan mielipiteitäni kuuluviin.

Kohta aukesi uusi ovi, kun Remes pääsi sisällöntuottajaksi sekä Ylen Summeriin että Tubeconiin. Yksi huippuhetkiä on ollut tänä keväänä Areenassa julkaistu sarja Mikä v*tun trans? Sen jaksoissa Remes pohtii muun muassa, voiko ihmistä lokeroida, mikä määrittää sukupuolen ja millaisia arkiongelmia transsukupuolinen kokee.

Palaute sarjasta on ollut pääosin myönteistä, etenkin nuorilta. Hiukan varttuneempi väki pistää joskus tulemaan törkeääkin palautetta – vieläpä nimimerkkien takaa.
–Jotkut eivät vaan halua oppia ja ymmärtää, Remes harmittelee.
Perniöön hänet toi tiistaina yhteiskoulun mediakerho.

Koko juttu painetussa lehdessä

Rymättylän Märssyvahtien Oravien joukkue kajautti tsemppihuutonsa ennen starttia. Vasemmalta Silja Mäkinen, Tuuli-Maria Roine, Helmiina Flinkman, Milla Järvinen ja Emmi Törne. Vartioon kuului lisäksi Niko Liitola.
Lue lisää...
Lounais-Suomen partiopiirin kevätkilpailut toivat Alikulman nuorisoseuran talon ja Latokartanokosken maastoihin ennennäkemättömän määrän väkeä viime lauantaina: noin viisisataa kilpailijaa ja huoltojoukot päälle.

Perniön Pyhän Laurin Ritarit järjesti kisat yhdessä muiden Salon seudun lippukuntien kanssa. Valtaosa kilpailijoista sen sijaan tuli muualta. Esimerkiksi Rymättylän Märssyvahdeilla oli kolme joukkuetta. Pitkä päivä oli alkanut herätyksellä jo aamukuudelta. Kun rymättyläläiset olivat saapuneet kisapaikalle, huoltajiin kuuluva Maria Arminen keräsi mustaan säkkiin kaikki joukkueen matkatavarat, joita kisamaastossa ei tarvita. Oravien johtaja Milla Järvinen allekirjoitti vielä ilmoittautumislomakkeen ja lähti viemään sitä sisälle.
– Partiossa kivointa on se, että tehdä asioita yhdessä luonnossa, arvioi Emmi Törne.
– Nämä kisat ja leirit ovat parasta, lisää Helmiina Flinkman.
Kovin paljon kokemusta Oravilla ei ole vielä kisaamisesta, mutta Tuuli-Maria Roine on ehtinyt kiertää jo kahdet kisat.
– Viimeiset taisivat olla Uudessakaupungissa. Muistaakseni siellä tehtiin kokkausrastilla aurinkokiisseliä, muistelee Tuuli-Maria.

Kirakan kesäteatterissa kaavaillaan katsomon uudistamista. Kesäteatteriyhdistys on saanut Ykkösakselilta tukea runsaat 11 000 euroa eli puolet kustannuksista. Katsomon lisäksi uusitaan näyttämöaluetta muutenkin.

Myös Särkisaloon menee tukea: Karl Forsström Ab saa kesäkahvilan rakentamiseen 20 prosentin tuen eli 19 600 euroa.

Krista Gustafsson toteaa, että keskieurooppalaisten matkailijoiden kesälomasesonkia on loppukesä, kun taas suomalaiset lomailevat useimmiten heinäkuussa.
Lue lisää...
Jos matkakuumetta poteva ihminen vaikka Belgiassa, Italiassa tai Ranskassa mielii lomalle Suomeen, hän varmaankin katselee etukäteen netistä, minne täällä menisi ja mitä tekisi.
Todennäköisyys sille, että eteen tulee jopa eteläisen Salon kohde, on melkoinen. Jonkinmoisella varmuudella matkakuumeen potija näet päätyy Visit Finlandin sivustolle ja sitä kautta kohteita esittelevälle My Stay -sivuille.
– Salosta on My Stay -sivustolla jo 30 kohdetta, eikä se ole ihan vähän, toteaa Mathildedalin ruukkitehtaiden Krista Gustafsson.
My Stay -palveluun päästäkseen yrityksen on täytettävä tietyt kriteerit.
–Isoista asioista ei ole kyse, vaan esimerkiksi siitä, että on verkkosivut myös englanniksi, Gustafsson sanoo.

Ruukkitehtailla on sopimukset muutaman eurooppalaisen matkanjärjestäjän kanssa.
Matkailukohteen päätyminen My stay -sivuille on moniportainen tapahtuma; matkanjärjestäjä ottaa yhteyttä Visit Finlandiin, josta tieto kulkee paikallistasolle, tässä tapauksessa Salon tai Kemiönsaaren yhdyshenkilöille, jotka tuntevat alueensa valikoiman ja vinkkaavat matkanjärjestäjän suuntaan, mitä kohteita alueella olisi. Tämä voi johtaa siihen, että matkanjärjestäjän edustajat vierailevat alueella ja päättävät vierailun perusteella, ottavatko kohteen ohjelmaansa.

Gustafsson korostaa sitä, että matkailutuotteet myydään paketteina; arkisimmillaan paketti voi olla kaksi tuntia ohjattua mustikanpoimintaa. Toisaalta pakettiin voi kuulua monenlaisia vierailukohteita, ruokailuja ja mitä matkailija keksiikään toivoa.

Gustafsson korostaa, että tässä nousee arvoonsa myös Salon ja Kemiönsaaren yhteistyö:
–Pitää tuntea, mitä naapurissa on tarjolla ja myydä myös niitä kohteita.

Perniönseudun Lehden toimituksessa käytiin viime viikolla puhelu, joka olisi voitu käydä samassa talossa viimeksi yli 30 vuotta sitten.
Yrityssalon, Salon ja Someron kaupunkien, ammattiopiston ja Turun AMK:n Yritysharava-projektissa käydään läpi yli 3000 yrityksen kehittämistarpeet puhelinhaastatteluin.

Viime viikolla soi puhelin toimituksessa, ja Yritysharavan asialla ollut soittaja tiedusteli henkilöä nimeltä Kaarlo Saariluoma.

Puhelu herätti lähinnä hämmennystä: Saariluoma on Pernön kunnan entinen kunnanjohtaja, joka menehtyi vuonna 1985. Hänellä ei ole muuta yhteyttä lehteen kuin se, että kunnanjohtaja työskenteli kunnantalossa, ja lehti on nykyään samassa talossa vuokralla. Postiosoite on siis sama, mutta muuta kytköstä ei ole.

Yrityssalon Tommi Virtanen lupasi ottaa selvittääkseen, mitä kautta entisen viranhaltijan nimi on lehden kohdalle päätynyt.
Yrityssalo on hankkinut yritysaineistot Asiakastiedolta.
–Soittajat joutuvat tekemään joskus töitä yrityksen yhteyshenkilöt tavoittaakseen, jos rekistereissä on vaikka vanhentunut puhelinnumero. Näin karkeaa mokaa ei kyllä ole tullut toista vastaan, Virtanen sanoo.

Hän uumoilee, että virhe on voinut olla alkuperäisessä aineistossa tai sitten vanha nimi on tullut jostain mukaan, kun aineistoa on siirretty soittajien käyttämään tietokantaan. Soitot tekee ulkopuolinen call center.
Virtanen oli yhteydessä Asiakastietoon, mutta toistaiseksi ei ole selvillä, miten vanha nimi on lehden yhteystietojen joukkoon päätynyt.

 

Perniön terveysasema aukeaa suunnitelmien mukaan väistötiloissa ensi maanantaina.
–Tila on oikein hyvässä mallissa, kertoo vastaava terveydenhoitaja Riitta Ahlqvist.

Muuttoon oli varattu aikaa pari viikkoa. Siinä ajassa kaikki remonttiin menevältä terveysasemalta väistötiloihin siirretty irtaimisto ja hoitotarvikkeet on puhdistettu.
–Kaikki mikä on ollut järkevää puhdistaa, niin näin on tehty.

Koneet on käytännössä purettu ja siivottu sisältä ja päältä.
Pääosa avaamattomissa pakkauksissa olevista hoitotarvikkeista käytetään uudessa paikassa, mutta pihassa olleelta lavalta selviää, että paljon tavaraa menee myös hylkyyn.
–Joitain halvempia tarvikkeita ei ollut järkevää säästää.
Puhdistus olisi maksanut enemmän kuin uusien hankkiminen.

Terveysaseman väistötilat on vuokrattu kolmeksi vuodeksi ja sopimukseen sisältyy yhden lisävuoden optio.

 

Uusiokäyttöä kaikki tyynni: pieni rekki on tehty vanhasta puumateriaalista ja itse vaatteet jo kertaalleen käytössä olleista tekstiileistä, kertoo Nina Juvonen.
Lue lisää...
Pihassa on kohopenkit kylvöjä odottamassa ja ikkunalla kasvaa purkeissa taimi poikineen; tomaattia, yrttejä, tupakkaakin. Epäilemättä ollaan talossa, jossa kotitarveviljely on arvossaan.

–Se on tarkoitus, että pikkuhiljaa mennään kohti omavaraistaloutta. Muutaman vuoden päästä ehkä 60,70 prosenttia ruoastamme voisi olla itse viljeltyä. Samalla se tietysti tarkoittaa, että se on aika kasvispainotteista, puntaroi Santtu Juvonen.
–Eläimiä ei ole tarkoitus ottaa, jatkaa puoliso Nina Juvonen.

Juvosten kolmilapsinen perhe asuu Perniön asemalla, pienessä talossa pienen tien päässä.
Kasvimaa ja pyrkimys omavaraisuuteen ovat linjassa sen kanssa, että käsin tekeminen ja tavaroiden uudelleen käyttäminen ovat Juvosilla kovassa kurssissa. Nina ja Santtu Juvonen ovat käsityöläisiä, tekstiiliartesaani ja puuseppä. Nina Juvosen käyttämät materiaalit löytyvät esimerkiksi kirppareilta ja kierrätyskeskuksesta.
–Hiljakkoin haimme kierrätyksestä monta säkkiä vaatteita ja otimme villaiset ja puuvillaiset erilleen jatkokäyttöä varten, hän kertoo.

Santtu Juvosen hankintapaikkana toimivat usein teollisuusyritykset; esimerkiksi ulkomailta tulleissa trukkilavoisssa voi olla hyvinkin arvokasta puumateriaalia, mutta yrityksille lavat ovat roskaa, josta ne haluavat eroon.

Toinen hankintakanava on perinteisempi: purkurakennukset. Vaaterekki keittiössä on tehty vanhan navetan puista, keittiönpöytä on vanhoista lattialankuista koottu ja kasvihuoneessa Juvonen käyttää kerrostalon ikkunoita.
–Ne vaihdettiin uusiin ja vanhat olisivat menneet jätelavalle, hän äimistelee.

Lue koko juttu painetusta lehdestä

Lauri Helle toi Madridista rinnuksentäyden mitaleita.
Lue lisää...
Perniön Urheilijoita edustava Lauri Helle ei hellitä. Madridissa käydyissä Euroopanmestaruuskisoista tuomisina oli viisi kultamitalia. Voitot tulivat viidessä heittolajissa: kuulantyönnössä, kiekonheitossa, moukarinheitossa, painonheitossa ja keihäänheitossa.

Euroopan rankinglistalla Helle on kymmenen parhaan joukossa.
Olosuhteet olivat erikoiset vaikka Espanjassa kilpailtiinkin.
–Ulkokentällä kilpailtiin ja siellä oli nollakeli ja lätäköt jäässä.
Urheilijan kannalta tärkeä lämmittely oli vaikeaa ja sekin vähä meni hukkaan.
–Järjestäjät vaativat, että kilpaillaan urheilupaidassa ja samaan aikaan toimitsijoilla oli karvalakit korville, ei sillä tavalla mitään tuloksia saada.
Helle kilpailee kolmatta vuotta ysikymppisten sarjassa.
–Nyt on tullut niin paljon nuoria sarjaan, että se alkaa ottaa aika koville, virnuilee tyytyväinen mestari suuret mitalit kaulassa.

Muoto on perniöläisille tuttu, mutta valo uutta. Virve Leikko-Saarinen tutkailee Sähkö-Lindroosin tiloihin koottua koetähteä.
Lue lisää...
Perniön kirkonkylässä voivat ensi jouluna taas palaa suuret jouluvalot.

Monena jouluna keskustaa koristivat katuvalopylväisiin kiinnitetyt joulutähdet, jotka yrittäjäyhdistys, pankit ja kunta vuosituhannen taitteessa hankkivat. Vuosien mittaan tähdistä pimeni valoja ja lopulta ne jätettiin ripustamatta, sillä pimeiden osuuksien vaihtaminen tiedettiin kalliiksi ja työlääksi.

Valaisimia oltiin jo heittämässä pois, mutta kaupungilla työskentelevä Jukka Saaristo katsoi, että ne olisi hyvä pitää tallessa.
Valaisimet ovat olleet viime vuodet kaupungin varastossa, mutta kohta ne voivat herätä uuteen eloon.

Asia sai käänteen taannoin, kun Sähkö-Lindroos Oy:n Jari Hairisto selaili uutta tuotekuvastoa ja hänen silmäänsä otti uudenlainen valonauha.
–Siitä se ajatus lähti, että siinähän on nauhaa, jonka voisi kiinnittää vanhoihin valorunkoihin, Hairisto kertaa.
Koekappaleen hän askarteli omin käsin: yksi valorunko tuotiin varastosta, Hairisto irrotti vanhat valot ja kiinnitti uutta valonauhaa tilalle.
–30 metriä nauhaa ja pussillinen nippusiteitä menee per valo, ja noin tunnin homma se oli. Uusi nauha on vanhaa kevyempi käsitellä ja paljon helpompaa korjattavaakin, jos siitä pimenee osia, hän kiittelee.

Jään alla voi lymytä tällainenkin veijari. Puukko antaa mittakaavaa villataskuravulle. Kuva Jyrki Sahlström
Lue lisää...
Mathidedalissa verkoilla tiistaina olleet Jyrki Sahlström ja Carl-Henrik Löfberg saivat yllättyä, kun kalojen asemesta jäälle nousi myös saksiniekka.
Sahlström arveli rapua villataskuravuksi ja kuvan perusteella tämän vahvisti myös Turun yliopiston Eläinmuseon konservaattori Ari Karhilahti.
Villataskurapu on harvalukuinen laji, joskaan ei ihan ennennäkemätön tuttavuus Suomessa.
Ensimmäinen havainto tehtiin Turun seudulla 1930-luvun alussa.
–Harvakseltaan noita on koko rannikolla, mutta vain isoja, koska laji ei lisäänny lähellä Suomea, Karhilahti muistuttaa.
Aiemmin laji tunnettiin villasaksirapuna.
Kyseessä on tulokaslaji, jota on tullut Itämereen ja Suomen vesialueille laivojen painolastitankeissa, todennäköisesti Pohjanmereltä.
Laji on lähtöisin Kiinasta, missä sitä pidetään arvossaan ruokana. Maailmanlaajuisesti sitä pidetään haitallisena vieraslajina.
Villataskurapu on kaikkiruokainen ja käyttää ravinnokseen muun muassa verkkoihin takertuneita kaloja, äyriäisiä ja raatoja.

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Kirjoittajavieras

Uusin lukijan kuva

  • Minkki kevätauringossaNew
  • Kuvaus: Kevätauringossa paistattelevan minkin kuvasi Örössä Kari Väyrynen.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20