Kiirettä pitää, jos on tuore ylioppilas; kotona siivoamis- ja leipomisrumbaan ei voi välttyä joutumasta mukaan, ja sitten tulee kaikki muu.
Aleksi Knaapinen on yksi Perniön lukion kolmestakymmenestäkuudesta uudesta ylioppilaasta ja on tämän viikon ajan liikenteessä. Maanantaina hän vastasi puhelimeen kutsujenlähetystalkoista ja oli jo iltapäivällä matkalla lakkikauppaan. Tänään torstaina hän pähkäilee ammattikorkeakoulun pääsykokeissa Turussa.
Knaapinen kirjoitti ylioppilaskokeissa viisi ainetta, mutta plakkarissa on muutakin; hän suorittaa kaksoistutkinnon. Jo viime vuonna käteen annettiin ammattiopistosta sähköasentajan paperit ja nyt valkolakki on piste i:n päälle.
Tähtäimessä ovat sähköinsinöörin opinnot.
–Ajatus oli, että opettelen ammattikoulussa sähkön perusasiat hyvin ja sitten lukion puolella matematiikan ja fysiikan kunnolla.
Tämä tarkoittaa sitä, että lukio venyi nelivuotiseksi, ja kolmen ensimmäisen vuoden aikana leijonanosan ajasta vei ammattikoulu.
–Ensimmäisinä vuosina oli aika paljon sumplimista siinä, että saa kaikki kurssit käytyä.
Lukio- ja ammattiopinnot poikkeavat käytännössä jonkin verran toisisstaan. Lukiossa lasketaan kursseja, ammattikoulussa opintopisteitä.
–Ammattikoulussa on enemmän tekemistä ja itsenäistä toimimista sekä työssäoppimista, summaa Knaapinen.
Entä sitten valkolakin arvo nykyään?
–On siinä se tietty hohto, myöntää Knaapinen.
–Sitäkin kuuli, että ei sillä ylioppilastodistuksella mitään tee,mutta eihän lukioon sen lakin takia mennä vaan siksi, että opitaan.
Lue koko juttu painetusta lehdestä
