Tähdellistä

Tervepä terve. Toimituksen koilliskellarin viikkokäymiset tarkastetaan tässä seuraavaksi.
***
Joskus tulee oltua utelias kauempaakin tulevasta ruoasta.
Tuttava vinkkasi hollantilaisesta juustopuodista, joka lähettää netissä kuvaa myymälästään ja paketoi tilaukset kamerain edessä. Tämä kuulosti sen verran kahelilta, että piti kokeilla.

Aluksi oli tutustuttava valikoimaan. Toinen valittu juusto oli yli kaksi vuotta kypsynyttä, toinen nuorempaa. Silti iäkästä, jos kaupan talousjuustoihin verrataan.
Sitten tilaamaan. Nettilähetys auki ja tilausta näpyttämään. Ja kas: kohta ruudulla kauppias luki hollanniksi ääneen, että jaaha, tämänniminen tyyppi tilaa tavaraa Suomeen. Tämän jälkeen kaveri leikkasi juustoista palat ja nakkasi paketoitavaksi.

Paketti oli viikon päästä postissa. Pahvirasiasta paljastui kaksi vakumoitua juustonpalasta.
Kun tässä on kuullut toisenkin soraäänen siitä, miten tiukkoja säädökset joskus ovat, niin pisti miettimään, että miten mahtaisi Suomessa onnistua sama. Pikaisesti en löytänyt verkkokauppaa yhdeltäkään suomalaisjuustolalta.

Tästä piti oikein kysäistä. Evirasta löytyi ylitarkastaja Marjo Ruusunen, joka arveli, että Hollannissa ovat yksityiskohdat hyvin hallussa ja raakamaito korkealuokkaista. Ruususen mukaan kypsytetyn juuston säilyminen jopa huoneenlämmössä ei välttämättä ole isokaan ihme. Kypsymisen aikana haittamikrobit kuolevat ja juusto tavallaan muuttuu säilykkeeksi, totesi Ruusunen.
Hän arvioi, että sama voisi olla mahdollista Suomessakin, jos kyseessä on kova ja pitkään kypsytetty juusto: valmistaja vastaa siitä, että tuote säilyy turvallisena, kun se säilytetään valmistajan ohjeiden mukaisesti.

Meillähän on mainioita juustoloita, jotka voisivat hyötyä verkkokaupasta, joten antaapa palaa. Toisaalta voi olla, että juusto tuli Amsterdamin kupeelta ehkä nopeammin kuin se olisi tullut Rovaniemeltä.

Jaa niin, maku? Mahtava.
***
Elämäkertojahan nyt julkaistaan. Entisen urheilijoiden kyseessä ollen voitaisiin puhua mustelmateoksista.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koillisviraston viikkovaakunat piirrellään tässä seuraavaksi.
***
Joku puujalanveistäjä voisi todeta, että on ollut käynnissä kataloninen kiihtymystila.Katalonian alue Espanjassa haluaisi itsenäistyä, ja asiasta yritettiin järjestää kansanäänestys.
Kuvat sunnuntailta kertoivat karusti siitä, miten äänestystä yritettiin torpata. Harvoinpa länsimaassa poliisi noin julmasti pamputtaa omia.

Monimutkaista on. Keskushallinto ja perustuslakituomioistuin eivät ole antaneet hyväksyntäänsä kansanäänestykselle. Taustalla on pelko siitä, että porukka tosiaan erkanisi emävaltiosta.

Kahtalaiselta vaikuttaa, vaan eipä sillä, etteivät lähtökohdat olisi kutkuttavat: Katalonia on vauras alue, jolla on työtä ja toimeentuloa ja alueellinen historia. Jos tässä pitäisi uuden valtion rakennuspalikoita valita, niin kyllä ne nuo olisivat.
Toisaalta taas. Kun tässä on muuten eletty yhteisön aikaa, tuntuu aika nurinkuriselta, että jonnekin vasiten alettaisiin piirtää uusia valtionrajoja.

Vielä on aikaista arvuutella aloitetaanko itsenäisyysneuvotteluja koskaan ja mikä niissä on tavoite.
Harmillisinta on, että Katalonia on jo kuin valtio valtiossa; sillä on esimerkiksi oma poliisihallinto ja opetustoimi.
Olisipa näet ollut kiehtovaa seurata sivusta, miten käy valtion perustaminen ihan tyhjästä. Eittämättä ensi viikot kinattaisiin lipun väreistä ja siitä, painetaanko vaakunaan pelikaani vai vuori. Vähitellen päästäisiin asiaan kuten vaikka päättämään, miten pitkä peruskoulu uudessa maassamme on.

Tämä olisi opettavaista. Monestihan sitä kesäloman viime päivinä miettii, millä ehdoin voisi julistaa mökkitonttinsa itsenäiseksi valtioksi, milloinkaan palaamatta. Kataloniasta voisi katsoa mallia, miten homma käy.

Ei sillä, ettei jotain jo olisi saarivaltion suhteen etukäteen päätettynä. Ainakin valtion ruokalistan laatijan nimi, joka sattumalta on sama kuin saunamajurinkin.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koillispasaati puhaltaa tässä seuraavaksi.
***
Murheellista on lukea uutisia hirmumyrskyistä. Kurjuutta ei toivo kenellekään, ja viime aikoina tuhoa on tullut vielä siellä, missä ei välttämättä ole liikoja resursseja varautumiseen tai jälleenrakentamiseen.

Toivottomalta tuntuisi sekin, että Karibian saarilta lähdettäisiin pakosalle paremman toivossa. Ylitettävänä olisi vettä vähintään Välimeren verran, ja silläkin on käynyt monelle huonosti.
***
Mutta tämäkö kertoo ilmastonmuutoksesta. Ehkä niin. Toki ilman myrskyjäkin pitäisi olla kirkasta, että asioita pitää miettiä ympäristö edellä.

Monesti kahvipöydässä tapetilla ovat liikenne, lentäminen ja lihansyönti, ja näitä on joskus metka pohtia arkiesimerkkien kautta.
Räknäsin tuossa, että autossani on 650 000 kilometrin matkalla palanut pyöreästi 48 000 litraa dieselöljyä. Synti, ilman muuta, mutta suhteellinen sellainen.
Nettilähteiden mukaan esimerkiksi B757-matkustajakone voi ottaa polttoainetta 43 000 litraa. Kerralla siis melkein saman kuin farmarimersu 25 vuodessa.

Toisaalta, lasketaanpa menekki per matkustaja; 200 matkustajaa vetävän lentokoneen tankkaamisesta tulee 215 litraa nuppia kohti – pari Lapin-keikkaa autolla siis. Lentsikalla pääsee samalla määrällä kauemmas.

Miten tässä tulee väkisin mieleen, että sitä paremmin ovat asiat, mitä useampi istuu julkisessa kulkuneuvossa. Tietysti lentelyssä ovat absoluuttiset litramäärät hurjia, vaikka löpöä menisi niukasti henkeä kohti.

Julkisiahan tietysti käytetään siellä missä niitä on ja missä niihin on totuttu. Jäipä nimittäin mieleen taannoin Helsingissä käydessä, että koko keskustan alueella ei sattunut silmään päivän aikana yhtään mopoautoa.
***
Ruokavalio on merkittävä asia sekin, ja hyönteisruoasta kovasti puhutaan.
Tosin luomuhyönteisiä syödessä palaa fossiilisiakin. Siis kun ajetaan moottoripyörällä kesäillassa suu auki.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koillisateljeen viikkoerkkerit piirretään tässä seuraavaksi.
***
Kieli puhuttaa; Aamulehti julisti käyttävänsä sukupuolineutraaleja nimikkeitä lehdessä, joten esimerkiksi palomies on jatkossa pelastaja.
Kaukana ovat ajat, jolloin haettiin tekijää myyjättären toimeen. Ja olivatkohan kaikki työt tuolloin kaikille: onko koskaan kuultu maalarittaresta.

Päivittämisen varaa ehkä on, ja palomies on oiva esimerkki. Takavuosina hälytysosastoissa oli valtaosin miehiä ja tehtävät tulensammutusta. Nythän hälytyksiin lähtee miehiä, naisia ja ehkä heitäkin, jotka eivät koe olevansa kumpaakaan. Listalla on muutakin kuin tulipaloja. Sikäli vanha nimitys ei tee oikeutta. Ja kas: pelastustoimen miehistövirkaan pääsemiseksi tarvitaan – niin, pelastajan ammattitutkinto.

Erisnimet ovat oma asiansa; Merimieskirkko, Varamiespalvelu ja mitä näitä on. Veikkaanpa, että ennen kun näitä fiilataan, on virrannut paljon vettä Vantaassa. Siinä Veromiehen eteläpuolella.

Mutta arvokas avaus kuitenkin. Voisi sanoa jopa, että poikaa.
***
Perjantai vei Ateneumiin ja Alvar Aalto-näyttelyyn, joka on muuten vielä hetken auki.

Katsaus opettaa, että Aalto toimi kuten arkkitehdin pitää eli ideoi eikä vain kopioinut punaista tupaa ja perunamaata. Jonkun tokaisu siitä, että tasakattolaatikoita piirsi, kertoo esittäjänsä tietämättömyydestä.

Maalihan on helppo: jos Aallon talossa ikkunat vuotavat, asia pistetään arkkitehdin syyksi, vaikka ala on kuin kirjallisuus; valmis kirja ei ole yksi yhteen käsikirjoituksen kanssa, vaan välissä on ainakin kierros kustannustoimittajalla. Yhtä lailla Aallon toimistossa joku muu taisi raapustaa varsinaiset tekniset piirustukset, kunhan yrittäjä itse oli pohtinut esimerkiksi rakennuksen yleisilmeen, sovituksen ympäristöön ja muuta. Aallon tuotantokin on laaja; yhden talon nähtyään ei ole nähnyt kaikkia. Listallehan mahtuu lamppuja ja kahvoja, kaavoja ja tyyppitaloja, huviloita ja virastoja.

Toki keikka pisti miettimään omaa vakautta. Maksaa nyt siitä ilosta, että pääsee katsomaan kuvia Kelan pääkonttorista.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koillismuseon viikkoperinteet uudistetaan tässä seuraavaksi.
***
Metkasti aiheet lehdessä kasaantuvat maantieteellisesti. Jos nyt tulee menoa suunnalle x, on varmaa, että samalle kylälle saa kaartaa pian uudestaan. Joskus tulee syyllinen olo siitä, että miten sitä on jollain viikolla näin paljon juttua tuolta eikä toisaalta mitään.

No, näkyy olevan kasaantumista muutenkin ja viikon taikasana on kääriminen. Tarkoitan, että jos jutut käsittelevät kaalikääryleitä ja tupakkaa, niin siinäpä sitä. Lisäksi eräällä talolla aiotaan kääriä hihat.
***
Vanhan vitsin mukaan urheilija ei tervettä päivää näe. Ehkä ei, mutta toisaalta hiukan kuntoilemalla voi vaikuttaa siihen, näkeekö vanhuudenpäivänsä. Eikä suoritus ole vaarallisin asia, vaan sen lopetus.

Koilliskulmassahan on tykätty pyöräillä. Fillari yhdistää kotiseutu-uteliaisuuden ja kuntoilun.
Maanantain kierroksella petti vain varustepuoli; uudet ja aiempaa väljemmät housut takertuivat uuteen, aiempaa tahmeampaan satulaan, kun piti laskeutua aiempaa notkeammin satulasta liikennevalojen vaihtumista odottamaan, onneksi pyörätiellä. Loput arvaatte.

Kansanluonnetta ei voi kuin kehua. Perinteisesti on tavattu suhtautua huvittuneen ymmärtäväisesti humalaisiin, mutta näemmä samaa saa osakseen myös, jos onnistuu mahdottomassa eli kaatumaan paikoiltaan katuun ja saamaan niskaansa polkupyörän. Kiitos nostoavusta.

Logistiikkahan siinä tuli mieleen. Nykyäänhän erilaiset näytteet, esimerkiksi koeputkelliset verta, kulkevat pitkin maata tutkittavaksi ja potilas ei voi aavistaa, missä oma leppä mikroskoopin alle joutuu.
Oman näytteen sijainti han on varmasti tiedossa. Noin neljännellä laatalla reunasta laskien Kuninkaankartanonkadulla.
***
Sateiset illathan muuten ovat lukemisen ja juuresten aikaa. Tässä eräänä iltana tuli ahmittua best selleriä.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Alakategoriat

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Uusin lukijan kuva

  • Sienet kiipesivät
  • Kuvaus: Näiltä sieniltä eivät varpaat kastu, tuumii kuvan lähettänyt Keijo Hillgen.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20