Tähdellistä

Torstain huomenet jälleen.
Toimituksen lounaiskulman turhan tiedon valtatietä lanataan jälleen.
Sanalle siis.
***
Länsirannikolla on yksi ikuisuusaihe tämä valtatie kahdeksan, missä liikenne on kauniisti sanoen rujoa – tien ikääntymisestäkin johtuen tai siitä huolimatta.
Eipä ole tuota kehumista isompinumeroistenkaan teiden menossa ihan aina.
Tutkailin viikonloppuna vaihteen vuoksi ratin takaa liikennekulttuuria  sekä kymppi- ja ysiteillä.
Ainakaan viimeksi mainitulla en varsin liputtaisi turvallisuuden puolesta.  Pöllyävä lumi, tuuli, pimeys ja vilkas liikenne eivät olleet  este ohituksille, joita pyhäiltanakin sai seurata sivusta montaa  -- ei vain jokaisessa mahdollisessa paikassa vaan myös kaikissa mahdottomissa. Kuka ajoi pitkät pätkät vastaantulijoiden kaistalla ohituspaikkaa kytätäkseen, kuka vilkutteli valoja tietä saadakseen.
Autosta tämä ei ollut  kiinni, naurettavaa riskipeliä harrastivat niin pikkuinen jenkki, mattofirman Ducato kuin joku Audin-lättänäkin.  Ei yhtään lämpimiä terveisiä teille.  Hermojen pettäminen ja linjurin ohitus olisivat voineet päättyä ihan toisinkin, nyt ei vielä jouduttu kaapimaan jäännöksiä tienpinnasta.
Mitä mokomalle sitten olisi tehtävä.
No, samainen ysitie toisesta päästään on pitkän matkaa sellaista leveäkaistatietä.  Siinä ajetaan oikealla ja hätäisimmät mahtuvat ohi, vaikka vastaankin olisi joku tulossa.  Homma tuntuisi toimivan, kunhan opetellaan arvioimaan missä auton reuna kulkee, niin onnistuu se reunassa ajaminenkin.
Vaihtoehto b olisi tietysti se kohtaamisonnettomuuksia tehokkaasti ehkäisevä keskikaide, joka  kerta kaikkiaan estää sikapaikoissa ohittelun. Miinuspuolena on, että kaide estää myös ne ohitukset, jotka olisivat perusteltuja, vaikkapa hitaan traktorin sivuuttamisen.  
Osapuilleen viidennen hiukset pystyyn nostaneen ohituksen seurattuani aloin  joka tapauksessa taipua  tämän kaideratkaisun kannalle ja sitten muillakin teillä kuin äillä. . Olisi muutamalle sankarille ihan oikein, että pistetään ajamaan jonossa kuin köyhän talon possut.
Jos ei hyvällä, niin sitten se toinen vaihtoehto.
***
Tietysti tällaista aluepoliitikkoa lämmitti asiassa se, että kaikilla oli kiire nimenomaan Turun suuntaan.
***
Radiossa puhuttiin alkuviikosta siitä, miten taloyhtiöt säästävät rahaa tiputtamalla taloissa pattereissa kiertävän veden lämpötilaa.   Sikäli kun ymmärsin, jossain talossa on pidetty lämpöä sen verran päällä, että huoneistoon saa jopa 26 -27 astetta lämmintä.  
Herran tähden.  Joku lauantainen Earth Hour eli valojen sammuttaminen tunniksi on muuten  aika kevyttä kauraa, jos toisaalla samaan aikaan ei riitä, että asunnossa on sauna, vaan löylytellä  halutaan joka huoneessa.
Selittäkääs nyt sekin, että kesähelteellä 24 astetta on monesta jo aivan liikaa, vaikka istuisikin varjossa ja pieni tuulenvire silittelisi ja sisäinen nestejäähdytys pelaisi.  Sitten toisaalta 25-asteisessa tunkkaisessa asunnossa vedetään raappahousua jalkaan tarkenemisen nimissä.
Ei käy järkeen.
***
Tulipahan lauantaina nuokuttua läpi tuo euroviisujen kansallliset karsinnatkin.
Finaalia voikin katsoa jo varsin ilomielin, pahimman tähän kisaan liittyvän pettymyksenhän koki jo viikonloppuna kun selvisi, että Eläkeläiset- yhtyeen tie tässä taistossa katkeaa tähän.
Harmi. Siinä oli paitsi tervettä halot kourissa- asennetta ja se oli  lisäksi  ainoa veto, missä solistin  laulutaidottomuus ei haitannut yhtään.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Heipähän hei.
Toimituksen lounaiskulmassa luodaan höttöä pois kulkuteiltä.
Aloitetaan viskominen.
***
Sitä tässä vaan, että kannattaa varmaan alkaa laahustaa kohta kioskille päin.  Voi nimittäin olla lyhyttä pidemmät jonot lauantaina, kun kaikkien aikojen lottopotti arvotaan.  Pistävät jakoon siinä seitsemän miljoonaa, mikä tietysti on melko paljon rahaa.
Ajatusleikkivä sivupersoonani ynnäili kahvipaussin ratoksi,  paljonko rahaa se ihan vakavissaan puhuen on, jos mittayksikkönä on vanha tuttu kassillinen.
Otetaanpa keskivertoseteli eli parikymppinen. Tarkin tieto, minkä löysin, kertoo että yhden paksuus on 0,1 milliä.  Kymmenen rahaa tekisi jo millin pinon jolla on hintaa 200 euroa. Sata kappaletta on sentin nippu  ja 2000 e. Tuhannella rahalla, 20 000 euron läjällä, on korkeutta jo desimetri ja 200 000 euroa kaksikymppisinä tekisi ehkä jo metrin pinon.  Olisiko siinä sellainen summa, että menee vielä marketin kassiin liikaa sullomatta.
Sitten ei puutu enää kuin loput.  Miljoona tulee täyteen tietty viidestä metrin pinosta ja se kertaa seitsemän tekisi jo 35 metriä, eikö.
Saattaisi mennä ensimmäiset sileät setelit ihan salkunkantajien palkkoihin.  
No, toisaalta euron kolikoina koko läjä painaisi äkkiä laskien rapiat 52 tonnia.
Että  kyllä minä taidan tyytyä paperirahaan.
***
Noin arvollisesti summa tietysti on julma.
Yritin kävelylenkin ratoksi sunnuntaina miettiä, millainen lovi voittopottiin tulisi kaikesta tarttistehdä- osaston puuhastelusta.  Siinä  sitä tuli ajatuksissa ostettua niin kesäautolle tallipaikkaa kuin korjautettua polkupyörää.  Lisäksi pistin mielessäni lähipiirillekin vähän pahanpäivänvaraa ja mökillekin taisin tilata pari mottia klapia sillä aikaa poltettavaksi,  kun  itse tehdyt kuivuvat.
Ja miten kävi? Hyvä kun sai puolta miljoonaa menemään kaiken asunnonostelun jälkeenkään.
Entä sitten se loppusumma, mikä vielä jäi käyttämättä.
No, jotenkin sitä aina toivoo, että jos seitsemän oikein joskus kohdalle kosahtaisi, niin sitä osaisi jatkaa tallustamistaan enempiä ökyilemättä.    
Vaan pistetäänpä se kuukausibudjetista usein puuttuva  parisataa nokkiin joka kuun tulopuolelle tästä hamaan 80 vuoden ikään asti.  Kaikkiaan tällä pelin kuluu alle puolitoistasataa tuhatta.  Vielä on siinä kuusi  ja puoli miljoonaa seitsemän miljoonan voitosta polttamatta.
Autokauppaanhan moni kiirehtii, jahka arpa onnen suo. Ei auta sekään tähän.  Viiden vuoden välein 30 000 euron auton loppuiän ajan uuteen vaihtamalla ei pala ihmeitä. (Tuolla hinnalla saa sen verran elämää nähneen  nelivedon, että siihen raaskii kiivetä savisillakin saappailla).
Vielä on tähteellä herra ties miten. Ruoat ja sähköt ja muut pakolliset ostaisi töistä saadulla palkalla kuten nykyäänkin ja jotenkin tässä hiipii mieleen, että mahtaisiko tuo voittopotti kiivaastikaan kulua.
En näet epäile, etteikö sitä tulisi oltua tasan yhtä saita kuin nykyäänkin kaupassa, kun miettii että tohtiiko  ostaa samaan koriin sekä juustoa että metwurstia.
Onhan nimittäin niin, että summa on käsittämätön.  Mietitäänpä vaan kuntapäättäjiä,  jotka  veivaavat eestaas jostain  kaupungin rantasaunan remontista, kun sen hinta on  muutama kymppitonni eli ihan ymmärrettävä summa.  Sitä vastoin miljoonien rahat milloin mihinkin soljuvat yleensä eteenpäin nuijan kopautuksella.
Tottahan kirjoitetussa tekstissä 35 000 näyttääkin  isommalta kuin 6,2.
Että eiköhän se sama vänkääminen jatkuisi, jos vaikka seitsemän oikein kosahtaisi kohdalle. Ei voi ostaa tuoremehua jos piti ostaa tärkeämpää pesuainetta! Loppuu rahna!
***
Tietty oikotietä onneen on monenlaista.
Sunnuntaina alkoi tämä X-Factor –laulukisa telkkarista,ja katsoahan tuo piti.
Ei siinä ole enää kauhistelun aihetta, että joku ohjelma perustuu yrittäjien nöyryytykseen, se menee jo rutiinilla.  
Sekään ei oikeastaan ihmetytä, miten pahasti venähtänyt minäkuva monella laulunluikauttajalla oli. Tyrmäys omalle, surkealle lauluesitykselle sai aikaan pahimmillaan melkoista haistattelua.
Enempikin ohjelma ilahdutti. Yrittäjien joukossa oli nimittäin lauluyhtye, mikä nykäisi komean perinnetietoisesti mutta sopivan kieli poskella version tutusta Liisan koira- rockviisusta.
Tottahan sitä kitaranvarteen tartutaan vähän joka kellarissa, mutta erottuako joukosta? No sitten pitää olla porukka nuoria sällejä, jotka treenaavat syksyn ajan stemmalaulua ja ihan vapaaehtoisesti.
Asennetta ja yritystä, sano.
***
Niin kuin tässä keskustan puheenjohtajapelissäkin, mainetta ja kunniaa joko hommaa hakemalla tai sitten sillä, että on mieluummin kotona lasten kanssa.
Jokainenhan jo tiesi, mitä miettii pesunkestävä poliitikko tullessaan huterannäköiselle köysisillalle?
– Kannattaakohan tuo silta minua.
***
Heip.
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Tervepä taas.
Jokatorstainen taikina nousee jälleen toimituksen lounaisnurkassa. Otetaanpa pyörittelyyn ensimmäinen limpullinen.
***
Jotenkin maailman epäreiluinta tuo Haiti-hommakin.
Miten sitten sattuukaan, että jos maa järisee oikein  tuhoisasti, niin tietty sitten sillä kaikkein huterimmin rakennetulla ja köyhimmällä saarella.
Apua on pikkuhiljaa kai tuhoalueelle valumassa, mutta ei kai ihan alkukankeuksitta. Jostain luvattiin rahaa, jostain jotain muuta ja Suomesta tietty täkäläistä osaamista eli kenttäsairaalat ja niihin henkilökuntaa.  
Sanokaa mitä sanotte, mutta tässä oli onnena onnettomuudessa se, mikä on samalla kamalinta. Siis että tuho on niin kaikenkattava.
Ovet ovat varmasti mahdollisimman auki auttajille tulla, kun samassa veneessä ovat niin tavan kansa kuin ei-niin-hyvämaineisen hallinnon kaveritkin.
***
Urakan suuruus on kai jotain ennenkokematonta, alkaen sellaisesta perustarpeesta kuin vesi.  Ei siis riitä, että paikataan loukkaantuneita vaan siinä sivussa pitäisi pitää huoli ettei kukaan kuole nälkään tai viluun.
Punaisen ristin edustajan mukaan päivässä pitää jakaa vettä jopa  muutamalle sadalletuhannelle ihmiselle. Kova homma, eikä äkkiä ohi, jos ja kun pahasti levinneestä pääkaupungista halutaan jälleen asuinkelpoinen.
Ensimmäisiä tuhoraportteja lukiessa tuli mieleen, että milloinkohan joku keksii  auttajien asemesta liikuttaa haitilaisia. Siis että pusketaan nopeasti rauniot yhteen läjään  ja etsitään ihmisille uusi asuinpaikka kelle mistäkin.
Näemmä sitkeys vie voiton, ja hyvä niin,  kokemus on osoittanut että vähääkään pakotettu muutto ei usein suju ilman pulmia.  
Jos kuka tapakristitty oli huolissaan omien kirkollisverojen käytöstä, niin tällä nyt selittyy osa. Kirkon ulkomaanapu on Haitissa iso toimija.  Eli pelko pois, jos eivät äyrit ole tulleet omaan sielunhoitoon, tämä on vähintään yhtä tärkeää.
Jotain yhteisen hyvän tajusta kertoo sekin, että kansan käsi on ollut keräyslippailla nyt aika karttuisa.
***
Onneksi kotimaassa ovat nämä otsikot olleet vanhoja tuttuja.  Työllisyystilanne näyttää kehnolta, Paavo Väyrynen haluaa taas pykälää paremmalle paikalle ja loppuaika tapellaan siitä, mitä Kaarina Hazard kolumnillaan tarkoitti.  
Tätä luettaessa verkossa moni kihisee edelleen kiukkua Hazardin Halme-kolumnin johdosta.  Juttu  on luettu väärin joko tahallaan tai tarkoituksella ja meno on sen mukaista.
Näissä Hazardia edesvastuuseen vaativissa kommenteissa ei ihmetytä eniten edes puuttuva lukutaito vaan arviointikyky.     Ei kai kukaan vakavissaan kuvitellut, että alan ammattilainen Kaarina Hazard kirjoittaisi valtakunnalliseen lehteen jutun, jossa tarkoituksella halventaa vastikään kuollutta ihmistä.  
Mediakritiikkiä, jota juttu muuten oli, sitä vastoin voi esittää aina, kuolemista johtuen tai niistä huolimatta.
***
Paineita tästä vaan tulee. Sikäli kun olen oikein tulkinnut noita pahimpia kannanottoja netin keskustelupalstoilla,  Hazardin tukijat voivat vähintään kutsua itseään elitisteiksi ja muuksi hienoksi.
Varjele. Ja tässä kun piti vaan olla ihan tavallinen.
***
Noitahan nyt näkee monessa taloudessa, kirkasvalolamppuja.  Kuulemma terästää aamuherätystä, kun pistää toosan loimottamaan etukäteen niin, että saa herätä kirkasvalolampun jo palaessa.
Tsähh, sanon minä. Piristystä tammikuiseen aamuun saa pienemmälläkin satsauksella.
Viime maanantaiaamu meni ensimmäisten parin tunnin osalta jokseenkin perinteisesti;  kello ei soinut, vyö hajosi, diesel hyytyi  auton polttoaineensuodattimeen ja näin päin pois.
Unensikkarassa tuli harrastettua kuitenkin puolitahatonta tuotetestausta. Kaikesta huolimatta piti purukalusto pestä, ja tiedättehän, että ilman rillejä puoliunessa touhutessa  muovituubi on vain muovituubi, ja ensimmäisen käteen osuvanhan sitä sitten ottaa.
Testimme ”tästäkö kehon yleispesuaine” tulos on toisaaltaan masentava.  
Ei, Bodyshop-merkkisestä naisten naamanpesuaineesta ei ole hammastahnaksi. Vaahtoaa huonosti ja huuhtoutuu hankalasti ja ei se laventelin maku oikein kyllä…
Toisaalta kirkasvalolampun tämä pesee mennen tullen sen omimmalla alueella. Kyllä siinä viimeisetkin unet karisevat, kun huomaa levittäneensä hampailleen harjallisen ”vitamin e facial washia” ja kiirekin muka olisi.
***
Olympialaisetkin lähestyvät. Lätkäjoukkueesta ei sen enempää kuin että rapakon takaa tulevien uutisten perusteella siinä porukassa on kohta niin vähän omin voimin käveleviä, että joukkue voi kohta jättää nämä kekkerit väliin ja leimata passit kevään paralympialaisiin.
***
Heip.
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Suomen etelälaidalla oli lauantaina hiljaista
Lue lisää...
Huomenia vainen, toimituksen lounaiskulmasta on taas levitetty viikottainen lannoiteannos tähän sivun alalaitaan.
Käydäänpä toimeen.
***
Kaikkineen metka homma tämä valelääkäri-soppa jota nyt on viime päivät hämmennetty.
Nokkela nuorimies ehti hoitaa terveyskeskuslääkärin virkaa Karkkilassa ja Karjaalla pitkään ennen kuin kärähti siitä, että ei ole käynyt mitään terveydenhuoltoalan opintoja – mitä nyt hakenut pari kertaa lääkikseen.  Mies on diagnosoinut potilaita, kirjoittanut reseptejä mutta ei ainakaan tehnyt operaatioita.  Väärillä papereilla on maanantain lehtitietojen mukaan työskennellyt lääkäri myös Kokkolassa.
Niinpä niin. Kai lääketieteellisen pääsykoekirjojen tavaileminen jotain osviittaa antaa, niin että puuhassa voi olla jonkin aikaa kohtuullisen uskottava.
Silti koko touhu kyllä hirvittää, jos kohta ei yllätä, ei pätkääkään.
Vuosia sitten tein johonkin pikku sähkeuutisen tapauksesta, missä autoliikkeen pihassa olleesta autosta oli anastettu keskellä päivää vanteet.
Sekään ei silloin suorastaan jaksanut kulmia kohottaa. Kenellepä sitä mieleen tulisi, että keskellä päivää irrotellaan liikkeen pihassa autosta pyöriä, ellei irrottaja sitten ole ihan oikealla asialla.  
Samalla ajatusmallilla mennään tässäkin. Eihän lääkäri voi olla muu kuin lääkäri, jos ei kutsumusammatissa,  niin kuitenkin paljon koulutettu ja osaava.  Muun väittäminen olisi liian kaukana arkitodellisuudesta, ja riittävän röyhkeä vilpintekijä pärjääkin näemmä  yllättävän pitkälle.
No, asian positiivinen puoli on että potilaille ei tämänhetkisten tietojen mukaan ole  mainittavaa vahinkoa syntynyt.  
Enempi olisin huolissani siitä, millaisen kolhun tämä tekee terveyskeskusjärjestelmän maineelle.  Itsellä on kokemusta terveyskeskuksista lähinnä lounaisesta Suomesta; Perniön, Salon, Kemiön ja Turun terkkareissa palvelu on ollut aina moitteetonta.   Jotenkin tässä nyt ei toivoisi ainakaan, että se ihan periaatteen vuoksi julkisterveydenhuollosta mariseva porukka saa yhtään lisään vettä myllyynsä.
Huijarin logiikkaa pitää noin muuten ihmetellä; miksi vahingoittaa laitosta, johon kaikesta päätellen haluaa kovasti töihin.
***
Lauantai kului maakuntamatkailun parissa Hankoniemellä.
Jotain eksoottista Hangossa on, ja talvella vielä erityisesti.  Helppoa koettavaa hakevat tietty jurputtavat, että ei se tähän aikaan ole kuin viittä vaille selvitystilassa oleva, kuolemanhiljainen pikkukaupunki.
No, myönnettäköön että  pääosin  Suomen Saint-Tropez huviloineen on pakattu koko lailla kevättä odottamaan. Jäljellä ovat palvelut kouralliselle hankolaisia.  Heitä taas on sen verran vähän, että esimerkiksi talvilauantain illansuussa lämmintä ruokaa saa parista pitseriasta, mutta vierassataman ympärillä olevat monet ravintolat ovat kiinni.  
Jotain on jäljellä, kuten ainutlaatuinen luonto.   Maisema on paikoin täyttä Espanjaa, muutaman kilometrin päässä taas jotain ihan muuta.     Samaan, toisella tapaa omintakeiseen sarjaan kuuluvat vaikka nämä kehutut ruukkikylät lääninrajan tällä puolen.
Olisiko tämä pienuus ja hiljaisuus sitten valjastettavissa minkäänlaiseksi matkailuvaltiksi, miten onnistuisi sen hehkuttaminen, millaista on kävellä pitkin hiljaista hiekkadyyniä purevassa viimassa.   
Jotain aitoa siinä vissisti on, jos vertaa hehtaarikylpylässä lillumiseen kehäkolmosen kainalossa.
***
Viikon takuuaiheisiin kuuluu myös Tony Halmeen poismeno.  
Julkisuudessa olemisen perusteisiin nähden kuoleman saama huomio eri tiedotusvälineissä oli käsittämätön.
Kovalla uhoamisella varmistuneen kansanedustajapestin aikana mies ei juuri saanut aikaan ja oli sen jälkeen julkisuudessa lähinnä sellaisista syistä, joista julkisuudessa ei pitäisi kovin mittavasti olla.
Uran alussa, showpainijana pärstä tietysti kuului tiettyyn mittaan asti telkkariin ja lehtiin.  Entisen showpainijan menehtymisenä tätä olisi voitu käsitellä nytkin, pienesti ja napakasti kuten menneiden aikojen julkkisten poismenot yleensäkin.  
***
Raideliikenne se tietysti puhuttaa.
VR:n mukaan junaliikenne on nyt viimeviikkoisen hotelliin törmäyksen jälkeen palautumassa normaaliksi.
Asioista perillä olevat tahot kyllä kommentoivat, että olisi se voinut saman tien alkaa kulkea aikataulussa.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Tammitorstaita vain kaikille.
Toimituksen lounaiskulman vakiomiehistö on palannut ruotuun.
***
Aletaanpa kauppakeskuksista ja tällä vakavamman sortin asialla.
Uudenvuoden aattona sattunut ampumavälikohtaus se vasta otattaakin ihmisillä lämpöä.  Ei ole yksi tai kaksi verkkokeskustelua, joissa on ainakin henkisesti nostettu haulikot seinältä ja ollaan valmiit ajamaan varmuuden vuoksi nyt ainakin useimmat ulkomaalaissyntyiset takaisin aluevesirajojen tuolle puolen.
Siitä sitten, mutta ei tuo tietty hirveän yhteisvastuulliselta tunnu. Mitäs pahaa ulkomailla sitten on tehty, jos  sinne voidaan lähettää kaikki epätasapainoiset ja suhteelllisuudentajunsa menettäneet?
Ei, tämä ei tarkoita sitä ettäkö tässä mitenkään yritettäisi ymmärtää tuota ampumista. Tapaus oli  järkyttävä ja siinä kuoli monta ihmistä tavalla, jolla kenenkään ei pitäisi kuolla.  
Ratkaisu tähän vaan ei taida sittenkään löytyä aseet tai ulkomaalaiset kieltämällä.
Jos tätä nyt lukee joku vastaavia veritekoja suunnitteleva, niin ensi alkuun kehotus siitä, että jättäkää mokoma pelleily oitis sikseen. Mikään ei tuollaisella ratkea.   
Jos kehotus ei tehoa, niin kertokaa sitten edes,  mitä itsensä hengiltä ottaminen näissä tapauksissa loppuviimeksi palvelee.  Jos tarkoitus oli näyttää kiusaajille, mistä kana pissii niin ei tuo nyt kovin voittajaksi selviämiseltä näytä, että päätyy itsekin turpeen alle.
Ja onhan se tietysti aika raukkamaistakin.
***
No, syitä näihin kerran vuoteen osuviin väkivallan purskauksiin on haettu sysistä ja sepistä.
Monen lempilapsi on tietokoneella istuminen, joka automaattisesti joidenkin mielestä tarkoittaa jonkinmoista syrjäytymistä.
No ei siinä, tylsältä se minustakin vaikuttaa mutta ei siitä voi suoraan yhtäläisyysmerkkejä vetää mihinkään suuntaan.  
Kevennetääs hiukan, mutta ei erkauduta teemasta.
Katselinpa tuossa nimittäin eräässäkin porukassa elokuvia, ja kas kas, osa teoksista olikin ostetun tai vuokratun sijaan näitä verkosta ladattuja.  Laitontahan tuo, tietysti, mutta ensi kysymys rainan alkaessa ei ollut se, että mistäs tämä raina on hommattu.
No, tarinan opetus? Se, että samaiset hiukan liikaa tietokoneella istuvat tehtailevat kaiken muun hyvän lisäksi suomenkielisiä tekstityksiä verkossa ladattavina oleviin elokuviin.  Eivätkä pöllömmin teekään, sen pahemmin käännös- kuin kielikukkasiakaan ei katsotusta pätkästä omaan silmääni ottanut.  Jos olisin  kieltenopettaja, en ensiksi huolestuisi kuullun ymmärtämisestä saati kyvystä tuottaa tiivistä tekstiä. Molemmat näkyvät olevan hallinnassa.
Tämä oli yksi asian positiivisista puolista.
***
Elokuvateemaa on ollut tässä muutenkin mielessä.
Sellainenkin leffa kuin Avatar on ollut aiheena vähän monella elokuvasivulla ja katsomot ovat kai olleet aika täynnä joka teatterissa.
Homman jujuhan oli siinä, että tämä on kolmiulotteisten elokuvien saralla kai ihan tämänhetkisen osaamisen huippua.   Viimeiset 60 vuotta hommaa on harjoiteltu, ja nyt digitekniikan myötä se kai vain sujuvoituu.
Ennakkoon kohistu leffa piti tietty käydä katsomassa, utelias kun aina on oltava.
Kieltämättä, kieltämättä.    Ei tuo uusi tekniikka huonoa elokuvaa hyväksi muuta,  eikä Avatarista mitenkään järisyttävää elokuvakokemusta saa.  
Metkaa silti, miten aivoja on helppo huijata. Vaikka hyvin tietää, että kuvassa lentelevät hyönteiset ovat valkokankaalla,  kyllä ne vaan näyttävät leijuvan paljon lähempänä.
Sikäli kun ennen leffaa esitettyihin mainospaloihin on luottaminen, jotain jo kertaluokkaa vakuuttavampaa on tulossa, ainakin kolmiulotteinen versio vanhasta tutusta teoksesta Liisa Ihmemaassa. Mainoksen Irvikissa näytti tulevan tosiaan ihan naaman eteen.
Sitten  vaan jäädään odottelemaan, että joku keksii ihan aidosti uuden tarinan, jota uusi tekniikka palvelisi.
***
Mitä tulee siihen, että kolmiulotteisen katsominen vaatii edelleen ne erikoislasit, niin pelko pois.
Eivät ne sen vertaa purista, että niihin turtuisi, ja mahtuivat ainakin omalle nokalleni myös tavan silmälasien kanssa.
Huomiotta tässä jätetään kommentit siitä, että olipa kerrankin alustaa, jolle asettaa vaikka kolmaskin pari rillejä.
***
Ja kuntoiluvinkkiä joulukilojen karistamiseksi onkin sitten joka toinen naistenlehti pullollaan.
Minäpä tiedän, mistä tietää kuka on ottanut neuvosta vaarin.
Jolla on kuntosalilla käydessä  paino pudonnut, sillä on varpaat paketissa.
***
Heip.
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Alakategoriat

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Kirjoittajavieras

Uusin lukijan kuva

  • Enkelipilvi asemalla
  • Kuvaus: Anni Hietanen kuvasi enkelin taivaalla Perniön asemalla elokuun viimeisenä päivänä.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20