Tähdellistä

Huomenia taasen.
Toimituksen etelänpuoleisessa siivessä puhkutaan nurin vähän kaikenmoista.  Käydäänpä sanalle.
***
Yksi jotenkin antoisa päivärutiini on kuunnella työmatkalla autossa radion Ykkösaamua, johon kuuluu lehtikatsaus.
Taisi olla Karjalainen –lehti, missä pohdittiin ortodoksisten piispojen puuhia, siis että miten näiden työ on soviteltavissa muihin kiinnostuksenkohteisiin. Joku aika sittenhän veivattiin sitä, miten sopii  tämän isä Mitron olla mukana politiikassa.
No, ei tietty ihan kitkatta, ainakaan isä Mitrona.
Jotenkin vaan otti jutusta korvaani sanamuoto, jonka mukaan ”on pystyttävä määrittelemään ne toimintatavat, joilla ortodoksinen papisto voi olla mukana yhteiskunnallisessa toiminnassa.”
Niin kai sitten. Mieluusti vaan tulisi mieli muistuttaa, että hehän ovat siinä jo.  Siinä ollaan sahaamassa kirkon oksaa hyvällä terällä, jos aletaan topputella että se muka ei olisi osa yhteiskuntaa. Julkisyhteisö ja kaikkea.
Ortodoksinen puoli tietty on pienempi kuin perusjaosto, mutta kuitenkin. Ei kai yhteiskunnallista toimimista ole vain se, että päästään politikoimaan, painoarvoa kun tuntuu olevan esimerkiksi yritysjohtajien sanomisilla, olivat kaverit sitten miten kaukana politiikan arkipäivästä hyvänsä.  Ulostulot vaan tuppaavat pyörimään kovempien arvojen ympärillä kuin esimerkiksi  piispojen sanomiset voisivat olla.
Sanomisen vapaudestahan tämä vaan taitaa olla kiinni.
***
Se taas on vain sivujuonne, että papinhommia ei kannata ainakaan komeamman tittelin perässä hyljätä.  Tuskin on paikallaan sanoa, että papistolla on jumalattomasti komeammat arvonimet kuin maallisella puolella, mutta kuitenkin. 
Vai eikö muka kalskahda juhlavammalta metropoliitta Ambrosius kuin joku project control manager, mitä hä?
***
Jonkinlaista kulttuuria se on tuokin, ja sitä on ilmassa muutenkin. Turun kulttuuripääkaupunkivuosi tekeytyy kaiken aikaa, Helsinki sai designpääkaupungin tittelin.
Hesarin kulttuurisivulla kommentoitiin jälkimmäistä jo, että turkulaisilla sitä tulee olemaan vaikeuksia houkutella mukaan omaan hankkeeseensa esimerkiksi  Lahtea tai Espoota, nämä kun pistävät paukkuja myös design-pääkaupunkihässäkkään.
Mene, tiedä.  Jos turkulaisten olisi syytä historiastaan jotain muistaa, niin asema Suomen porttina länteen ja se, että virtaukset ja muoti ovat sinne ensiksi tulleet yli Itämeren.
Aurajoen suulta katseet voidaan siis tässäkin asiassa yhteistyömielessä suosiolla kääntää Vantaanjoen suiston sijasta esimerkiksi Tukholman ja Kööpenhaminan suuntaan kuten jo vuosisatoja sitten. 
***
Seurasinpa tuossa päivänä eräänä, kun marketin pihassa yritettiin pakitella jotain koirankoppi-luokan autoa ruutuun.
Jos noille  lentäjille ei ole vastakaan puuhia, niin jonkunlaisen peräyttämis-alan  koulutuksen he voisivat pistää pystyyn. Taitoa on. Uutisissa luki eräänäkin aamuna, että Finnair peruuttaa monta lentoa.
***
Heip.
aku.poutanen
@pernionseudunlehti.fi

Heipä hei,  toimituksen lounaissiiven hernesoppapäivän katsaus vuoden noin vuoden neljännettäkymmenennettäneljättä kertaa.
***
Onpa veivaamista.    Maanantaina seurattiin uutisissa, miten sujuu Silja Europan paluu Turkuun.  Alus menetti osan ohjailukyvystään vian vuoksi ja paikalle kutsuttiin hinaaja varmistamaan turvallinen kulku.
Kollegiaalinen tunnustus on pakko antaa kyllä, asiaa käsiteltiin vallankin radiossa oikeilla termeillä.  Kyseessä tosiaan on lautta, joka sai ruorivian saaristossa.  Avomerelle jääneestä  laivasta puhuneet  voivat puolestaan tarkistaa tietonsa.   
***
No, kerrankin on  ymmärtämystä sille että ihmisen tekemillä kapineilla nyt kerta kaikkiaan on tapana hajoilla tämän tästä.   Olen joskus ounastellut, että tämä  kansa jos olisi hitaasti putoavassa lentokoneessa varmana siitä, että kohta on koko porukka kanttu vei, niin kyllä joku alkaisi perätä että kuka korvaa tulonmenetykset ja ketä tästä voi syyttää.  
Europan matkustajista monikaan ei tämän hetken tiedon mukaan ole ollut tässä mielessä pahapäinen, vaan ymmärrystä on löytynyt.  Ilmeisesti varustamon tarjoamilla ruoilla oli hyvä hyvittelyteho.
Tai sitten siellä avattiin juomahanatkin samaan hintaan.
***
No, lautan ikkunasta on ollut hyvä seurata aamua Ahvenanmaalla.  
Viime viikollahan puhuttiin uutisissa Ahvenanmaan itsenäistymisestä; suomenruotsalaisten kansankäräjien edustaja heitti, että maakunta miettii eroa Suomesta jos ruotsin kielen asemaa vielä heikennetään.   Samaan syssyyn joku ilopilleri perusti jo nettiadressinkin asian puolesta, pontimena se että näin ummikot pääsevät pakkoruotsista eroon.  
Joopa joo.  Sikäli kun olen keskusteluja seurannut, niin en suotta ihmettele vaikka tuo pikantti kappale Suomea jo huomenna irtisanoisi itsensä ja jatkaisi siteidensä  vankistamista Ruotsin suuntaan  -- en minäkään kauaa sellaista loanheittoa kuuntelisi kuin mitä verkossa saa lukea.    Monesta kirjoituksesta voi  rivien välistä aistia jotain kummallista katkeruutta tai kateutta, ihan kuin koko maakunta vähän pelottaisi pahimpia metsäsuomalaisia.  Luonnon- ja muiltakin oloiltaan  aika eksoottinen saariryhmä se vaan itsellisenä porskuttaa keskellä Ahvenanmerta ja tilastojen mukaan siellä vieläpä eletään terveempänä kuin muualla.
No, saariston kunnat ovat aina pärjänneet siinä vertailussa joten tässä ei ollut mitään uutta.
Rahaanhan moni vetoaa, maakunta saa valtiolta koko lailla korkeat tuet. Samassa lauseessa harva puhuu siitä, että saarelaiset ovat aika hyviä veronmaksajia.   Mitenhän paljon rahaa toisaalta  edes saa menemään maakuntaan, jossa asuu alle Raaseporin verran väkeä.
Hirmusti vaivaa siitä ei noin muuten ole, Ahvenanmaan itsehallinto tarkoittaa samalla sitä, että siellä päätetään jokseenkin itse peruspalveluista ja vähän muistakin.
Mutta ei siinä mitään, jos tässä oli tarkoitus vain tämä kieliasia tasapäistää.  Kai seuraavaksi  pohditaan, että pistetäänkö lihoiksi Pohjanmaata ja Helsingin seutua.  Jälkimmäisessä puhutaan hermostuttavasti venyttäen, edellisessä taas käytetään kummia murresanoja ja taivutuksia, mitkä ilman muuta on viisainta kokea uhkaksi.    Lopputulemana tietysti on, että tämä maa on yksi kulttuurinen Kerava.  
Sikäli en oikein osaa lämmetä, en Ahvenanmaasta luopumiselle enkä osasta noista jälkimmäisistäkään heitoista. Pohjanmaan rannikko on metkaa seutua.
***
Eipä ole vieläkään napsahtanut sikaflunssa omalle kohdalle, vaikka sen nyt pitäisi tilastojen mukaan vielä osua, siitä pitää huolen jo työhön kuuluva kättelyiden määrä.
Eikä kai tuo tuomiona ole pahimmasta päästä, hoito-ohjeetkin ovat perinteiset.  Oloon auttaa lepo ja kuuma juoma. Seuraavan tehosta en tiedä, mutta monihan  tekee kovassa yskässä myös sen, että lähtee elokuviin tai konserttiin.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Heippa vain.  Toimituksen etelän ja lännen välisessä siivessä on tehty viikottainen annos kaaosteoriaa. Tässä se nyt on.
***
Entä  tämä lentämispuuha.  Finnairin lentäjät ovat menneet lakkoon, ja tämäkös pistää monella menot uusiksi.    Aihe tuntuu pomppaavan esiin vähän joka tiedotusvälineessä.
Aiheesta käyty keskustelu etenkin netissä  vaan tuppaa viemään mielenkiinnon koko aiheen seuraamisesta.    Kateus se vie kalatkin vedestä tai sinne päin: moni tuntuu olevan aivan satavarma siitä, että lentäjien ahneudestahan koko firman kurimus on lähtöisin.
Sitä ei käy kiistäminen, että lentäjillä on kelpo palkka, mutta  pitäisikö nyt vielä kerran tolkuttaa, että lakossa ei ole ihan kyse siitä vaan siitä, että työnantajan aikeet ulkoistaa työpaikat eivät ole lentäjien mieleen.  
Entä, jos mietitään jotain muuta joukkoliikennevälinettä, mikä lentokonekin muuten on.  Jos VR nyt ilmoittaisi, että junia ajavat vastedes  pätevät, mutta muualta tulevat ja halvemmat kuskit, niin meteli nousisi.  
Sama homma jonkun telakan kanssa: jos töitä ollaan lähettämässä muiden tehtäväksi ulkomaille, niin se on työnseisausta ja tukilakkoa heti.
Sitten ei puutu kuin selityksiä sille, miksi tavan rautakourien ulosmarssi on helpommin monen hyväksyttävissä kuin lentäjien.  
***
Ei siinä, etteikö siivottavaa taloudenpidossa olisi ehkä muuten.
Istuin  hiljakkoin pompun tästä Latviaan lentokoneessa irlantilaisen halpafirma Ryanairin tuubissa.  Kotimaista työtä pitäisi tukea, mutta joku tolkku periaatteillakin ja Finnairin lippujen hinta oli irlantilaisiin verraten moninkertainen.
Tärkein eli turvallisuus on kohdillaan. Finnairin turva-asiat ovat erinomaisella tolalla ja niin muuten Ryanairillakin.   
Mutta entä nämä raha-asiat. Vuosikertomusten mukaan  henkilöstökuluissa näiden kahden yrityksen välillä ei ole juuri lainkaan eroa, mutta tehokkuudessa on:  työntekijää kohti irlantilaiset lennättävät vuodessa kymmenen kertaa sen määrän väkeä kuin Finnair.
Miettimään jää, missä välissä – omilla lennoilla Riikaan koneissa oli juuri ja juuri matkustamon puolella enemmän porukkaa kuin ohjaamossa.
Vakavissaan puhuen; eroja tulee jonkun verran lentoajoista, verraten lyhyitä matkoja ajava Ryanair ajaa siinä välissä monta etappia, kun sinivalkoiset siivet ovat vasta puolimatkassa Thaimaaseen.  Irkkujen kulujen kurissa pitäminen on samalla  viety äärimmäisyyksiin, koneista on riisuttu jopa istuintaskut, jotta siivoamiseen menee vähemmän aikaa.
Isoin ero yhtiöiden omiin kuluihin taitaa kuitenkin tulla muusta kuin itse lentämisen kuluista,  Finnairilla on esimerkiksi omat muonituspalvelut ja näin.  Jos ja kun näistäkään ei voida leikata, voisiko oheispalveluja sitten myydä. Jos menoja ei saada leikattua, saataisiinko tuloja paisutettua?
Lentäjistä tarvittavia säästöjä ei helpolla saada, palkoissa ei  ole ihmeesti eroja, ja mieluusti näkisin Finnairin omat lentäjät firman koneiden puikoissa vastakin. Kotimainen vankka koulutus on varmasti yksi tekijä hyvän turvatason takana.
***
Osa halpalennon piirteitä on, että koneissa ei juuri elokuvia näytellä, laitteet ja esittäminen kun maksavat nekin jotain.    Vaan eipä hätää, tämän lajin kulttuuria on tarjolla muuallakin.  
Piipahdin katsomassa tästä Michael Jacksonista kyhätyn dokumentin perjantaina, ja jotenkin tuo  oli paljon parempi teos kuin olin peljännyt.   Kesällä edesmennyt poppari  jätti itsestään liki yhtä muovisen kuvan kuin aiemminkin, mutta elokuva on metka kurkistus siihen, miten nykyajan konsertti kaikkine oheisineen syntyy.   Erityisesti ilahdutti se, että leffassa ei  ollut juuri pätkääkään turhaa vetistelyä.   Musiikkia on paljon eikä sen laadusta kyllä ole valittamista.
Jälkeenpäin jäi vain miettimään, että kovin kapeasti jakautuu mainen kunnia: konserttia on kasaamassa ja suunnittelemassa satoja ammattilaisia pitkin vuotta, silti yksi vain saa nimensä valotauluun.  
***
Toinen viikon kestoaihe on tietysti sikaflunssa. Osassa paikkoja on jo saatu tietyt ryhmät hyvin hoidettua. Viime viikolla kaupunginvaltuuston kokouksessa kd-ryhmän edustaja totesi, että lapsiperheiden rokottaminen saa jo riittää.
***
Kaikkea se kiireinen ihmismieli keksii.  Kirkonmenoihin tai rippituoliin harva joutaa,  vaikka mieli tuntuisi painavan tehtyä syntiä.
Parannusta voi hakea vaikka kesken kauppareissun.  Yhteen isompaan markettiin tuossa huomasin rakennetun sovituskoppeja.
***

Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Heipä hei, taas kerran.  Toimituksen lounaismatkailuosaston kootut selitykset on koottu tähän näin.
***
Tuleepa kerrankin oltua noin suurin piirtein ajan tasalla.
Berliinin muurin murenemisesta  tuli maanantaina kuluneeksi  parikymmentä vuotta, ja samassa rytinässä  lähtien aikanaan pääsivät Baltian maat vähän kerrassaan uuteen alkuun.
Latviassa  neuvostovallankaappaus kaatui vuonna 1991  ja kuin sattumalta piti piipahtaa muutamaksi päiväksi tarkistamassa, miltä näyttää Riika nykyään.
Siispä Pirkkalasta koneeseen ja menoksi.   
***
Parikymmentä vuotta länsimaistumisen harjoittelua  on riittänyt Latviassa johonkin asti.   
Matkaoppaat muistavat aina suosittaa nähtäväksi etenkin vanhaakaupunkia.  Kirjoissa kuvaillun veroinen se onkin,huolella kunnostettu ja hyvin siisti. Englannilla pärjää ja ruokarajoitteisillekin on syötävää.  
Ei liene kaukana totuudesta ajatus, että vanhankaupungin parsiminen näyttökuntoon on ollut ja on tärkeä valtti matkailijoiden saamisessa kaupunkiin.    Palvelun laadusta homma ei jää kesken ainakaan.
Osa Riikaa on hyvin tutuntuntuista, on Prismaa, Stockmannia ja Nordeaa.   Tällä kaupungin paraatipuolella  Venäjän-kävijöiden kauhulla muistelemissa vessakäynneissäkään ei ole enää mitään eksoottista,  parhaimmillaan samassa kopissa pytty on tehty Tammisaaressa ja oven lukko Björkbodassa.
***
No, ei tämä kasvu ihan miinuksitta ole tullut.  Latvia on elänyt lihavina vuosina yli varojensa ja joutuu ottamaan yli seitsemän miljardia lainaa Kansainväliseltä valuuttarahastolta.
Lainan saamisen ehtona on, että julkinen talous pysyy kurissa.    Asia on herättänyt närää etenkin Ruotsissa, kun sikäläiset pankit ovat lainoittaneet turhan railakasta kasvua.  
Toivoa sopii, että hyvää alkua ei täysin mährätä, ilmassa on jonkinmoista tekemisen meininkiä.
***
Vaan takaisin Riikaan. Kuka muka tyytyisi pelkkään ydinkeskustaan, kun Stockmannilla voi käydä jopa Helsingissä.
Matkalla Riian automuseoon käy kyllä ilmi, että remontti-reiskat eivät ole ehtineet vielä koko kaupungin kimppuun. Kymmenen minuutin bussimatkan päässä keskustasta näkee jo elävää elämää, josta vain vanhaankaupunkiin tyytyvä jää paitsi:  neuvostohenkinen 70-lukulainen lähiö on surullisempaa nähtävää kuin mikään samanikäinen Suomessa.  
Jotain metkaa on siinä, että kadun toisella puolella asuintalot ovat kaatumassa niille sijoilleen, toisella puolella katua myydään uusia Audeja lasiseinäisessä design-myymälässä.  
Automuseo on taas ehdottomasti käymisen väärti paikka;  halpa, siisti ja iso. Kokoelman helmiä ovat kulkupelit Kremlin kokoelmista.   Osa näyttelystä kertoo, miten tavan latvialaiset pysyivät tien päällä suunnitelmatalouden aikaan:  Ladalla, polkupyörällä tai muulla kevytkalustolla.  Alakerran mersut oli kai varattu muille.
***
Entä sitten tämä ruokapuoli.   Itsepalveluravintola Lidoissa  päässee  vähimmällä vaivalla jyvälle latvialaisesta ruoka-arjesta, jos valmiiseen pöytään haluaa.  Muuten vasiten latvialaista haluavan on suorastaan etsittävä  ruokapaikkansa.   Sikäläistä olutta löytyy joka kuppilasta, maussa ei ole valittamista eikä hinnassakaan. Ydinkeskustan kymmenkerroksisen kuppilan huipulta on hyvät näköalat.
Osa menneisyydestä on siivottu tyystin sivuun; venäläisravintolaa ei silmääni ottanut.
Jotain tietysti kertoo perinteistä se, että viikon aikana paras vastaan tullut annos oli jättimäinen kulhollinen papusoppaa.    Keitto eri papuineen oli jopa niin hyvää, että mokoman väsäämistä on kokeiltava itsekin.
***
Toinen konsti päästä tästä ruoka- asiasta kärylle on paarustaa torille ja halleille.   Kauppahallin tiski on vähintään samaa tasoa kuin tiskit Suomen halleissa, valinnanvara on jotain ihan muuta kuin markettien valmismaustetut kananriekaleet.   Tummanpuhuvat kestomakkarat nostavat veden kielelle.  
Marketista tarttui matkaan paketti sikäläistä hapanleipää. Hyvää kuin mikä.  
***
Osan kaupungista näkee vaivatta vaikka bussin ikkunasta. Lipulla on hintaa noin euron.  Eksoottinen vaihtoehto on johdinauto eli trollikka.
Tietysti jalkaisin ehtii perehtyäkin.  Kaupunkilomaoppaiden suosittelemat tukevat kengät ja reppu ovat tietty tärkeä osa asustusta.   Muiksi tamineiksi Itämeren rantakaupunkiin suuntautuvalla lomalla näin viimaisella viikolla marraskuussa suosittelemme koivistolaista sekä pilkkihaalaria.   
Keskinopeus jää muuten kovin vaatimattomaksi, jos pitää joka toiseen krouviin pysähtyä sulamaan.  Se taas on reissun tuhlaamista se.
***
Heip.
Huomenia vain.
Toimituksen etelän ja lännen välisen elintasovatsasiiven viikkokatsaus tällä kerralla alkaa tästä.
Käydäänpä sanalle.
***
Sellainenkin juttu tuossa puhutti, että joku jannu oli saanut kenkää haukuttuaan työnantajiaan facebookissa.
Eipä siitä muuta, kuin että toivottavasti mokoma pelästytti muut vastaavaa nautamaisuutta miettivät.
Paljonhan tuosta facebookista on puhuttu ja väännetty muutenkin.  Sanokaa mitä sanotte,  mutta sillä sivustolla on kohtuullisesti hyötykäytettynä puolensakin.
Sekä tietysti ne huonot puolensa, esimerkiksi se että sinne on vähän turhan helppo kirjoittaa harmituksen aiheet heti tuoreeltaan. Entisaikaan, jos ei sopivaa kuuntelijaa ollut heti saatavilla, piti antaa myrskyävän mielen vähän asettua, ja huomisaamuun mennessä pulma olikin yleensä jo asettunut oikeisiin mittasuhteisiinsa.  
Tottahan tuo pomomiesten morkkaaminen saunailloissa on ikumuistoinen osa suomalaista työkulttuuria.   Siinä yleensä jakelukanavat olivat yleensä vaan aika paljon kapeammat kuin nyt, kun facebookiin kirjoitettu solvaus on periaatteessa kaikkien noin kahden miljardin netinkäyttäjän luettavissa. Puolustautumismahdollisuuttakohteella  ei ole.  
Olisiko ohjenuorana hyvä se, että se minkä tohtii sanoa päin naamaa, vaikka asiaa hetken harkittuaan, on sitten soveliasta nettiinkin kirjoitettavaa.
Nuoria opastettiin joskus olemaan laittamatta verkkoon ihan mitä vaan.  Peruste oli ihan siinä,  että kerran nettiin pistettyä kuvaa tai tekstiä ei enää saa välttämättä sieltä ikinä pois, jos ne on jo joku kerran tallentanut.
Sopisi sama periaate vähän vanhemmillekin.
***
Onpa odotettavaa vuodenkin päähän.
Jättiristeilijä Oasis of the seas lähti matkalleen Turusta perjantaina.  Lehtitietojen ja –kuvien perusteella tämä laitos kaikkine sisäluisteluratoineen, nousevine baareineen sun muineen olisi vielä muutama vuosikymmen sitten tuomittu aivan haihatteluksi.
Insinööritaidonnäyte tuo ilman muuta on, laitteen kun pitäisi kaiken muun hyvän lisäksi kai olla myös kelvollinen laiva merenkulkuominaisuuksiltaan.
Ei hyvää uutista ilman huonoa, ja se on se että telakalla on tekeillä nyt vielä yksi jättilaiva, mutta sen jälkeen ei paljon mitään. Erikoistuneille alihankkijoille tämä tietty on paha paikka, mutta miksei myös tavallisemman tavaran toimittajille. Tekisi mieleni arvata nimittäin, että telakka on myös melkoinen ”metritavaran” käyttäjä eli hitsilankaa, maalia, pulttia, prikkaa ja ruuvia menee myös laatikkokaupalla kun laivaa kootaan.
Jaa, että mitäkö vuoden päästä? No, silloin lähtee liikkeelle se nyt tekeillä oleva alus.  Josko sen jo muistaisi pistää kalenteriinsa ja hankkiutua näköalapaikalle.
***
Mahtavat repiä tukkaansa muutkin hyvän ruoan avomieliset ystävät kuin minä.
Vuosikausia ovat nimekkäät keittiömestarit ja muut ruokaihmiset puhuneet rehellisten, aitojen makujen puolesta. Toiveena on ollut, että tarjolle ruoka- ja juomavalikoimiin tulisi niin vähän käsitelyjä ja prosessoidun makuisia tuotteita kuin vain suinkin.
Tietysti koko touhu voi tuntua taistelulta tuulimyllyjä vastaan, kun katsoo miten markkinat huutoihin vastaavat.  Viime viikolla julkisti Hartwall uutuustuotteensa Otto Virtasen, joka ei ole sen vähempää kuin energiajuoman makuinen lonkero.
***
Tällä viikolla en hiippaile pitkin etelä-Saloa vaan tätä luettaessa tutustun Itämereen sen etelälaidalta käsin.
Palataan asiaan taas ensi viikolla.
Heip.


Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Alakategoriat

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Uusin lukijan kuva

  • Sienet kiipesivät
  • Kuvaus: Näiltä sieniltä eivät varpaat kastu, tuumii kuvan lähettänyt Keijo Hillgen.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20