Tähdellistä

Heipä hei.
Toimituksen lounaisen loskassatarpomisosaston viikkoraportti on tässä nyt kyllä taas.
***
Ruokateemalla aloitetaan, kuten tavallista.

Tuli koukattua työreissu Tukholmaan.  Paluumatkan iltaruoka löytyi varustamon piikkiin seisovasta pöydästä, ja kunhan syömisen ajoittaa muuhun kuin ruuhka-aikaan niin mikäpä hänessä.  
Mutta asiaan. Puolensa ja sitten se toinen puoli näkyy olevan ilmaisen ruoan jakamisessa.  Kauhunväristyksillä seurasin erästäkin arviolta parikymppistä tyttöä.   Likka keräsi lautaselleen nakkia, perunaa, vihannesta ja keksiä jos jonkinmoista. Väliaikatulos oli tavallisen täysi lautanen. Lopputulos puolestaan oli se, että lautaselta tuli syötyä pari keksiä. Loppu jäi koskemattomana pöytään mistä se ruokailijoiden lähdettyä kerättiin pois ja heitettiin menemään.

Periaatteessa asia ei itselle kuulu mutta sen seuraaminen tuntui silti äärettömän pahalta.

Ruoan arvostuksestahan tässä vain on kyse, ja parhaillaan taidetaan elää inflaatiovaihetta.

Omalla kohdalla arvostusta voi olla vähän liikaakin. Yksi osasyy on varmalla siinä, että pienempänä tuli istuttua eräskin iltapäivä isoisoäidin keittiössä. Hän oli syntynyt vuonna 1904 ja ajan ihmisten tapaan nähnyt pakostakin sen verran pulaa ja puutetta, että vielä 80-luvun lopulla leivän putoaminen lattialle edes vahingossa oli jotain kamalaa.  Pahaa ruokaa ei hänelle juuri ollut, ja siihen asiaan ei ole mitään lisättävää.  Arvostus oli kohdallaan.
Tässä lakkojen aikana on huolena ollut, että mikähän kaupasta loppuu.  Tavan tallaajalle pitäisi tietysti riittää, että kaapissa on perunaa ja kananmunaa ja pakastimessa makkarapaketti ja pussillinen leipää. Nyt huoleksi on tuntunut muodostuvan puhtaasti ylellisyystuotteiden ehtyminen.
Jotenkin tässä on alkanut pikkuisen jo toivoa, että kestäisipä nyt lakkoa edes sen aikaa, että joudutaan edes  hetki elämään perustarpeilla.   Sitäkö kautta vasta opittaisiin pois tästä ei-penniäkään-kiinni- asenteesta.  Ei mahdottoman yltäkylläisyyden tarvitse olla itsestäänselvyys.
***
Tähän nyt tietysti liittyy tämä maitosoppakin.
Kotimaista ja Valion purkissa olla pitää, että ihmisille kelpaa maito maitona.
Vanha tuttavamme Matti Vanhanen pisti peräti yhden kaupparyhmän osaltaan boikottiin kun ei halutun merkkistä maitoa hyllyssä ollut.
Asiaa lainkaan tuntematta tulee kyllä mieleen, että aika ainutlaatuinen veto se sekin.  Kansainvälisesti lienee aika outoa, että pääministeri noin ottaa kantaa yksittäisen kauppatuotteen esille panoon.
Toisaalta niin on sekin, että aikamies yleensäkään juo maitoa.
Selittäkääs nyt sekin sitten, että maidon on oltava kotimaista, mutta sitten siitä metrin päästä kammetaan ostoskärryihin  ruotsalaista, tanskalaista, saksalaista jugurttia ja juustoa kyllä.
Noin muuten siinä ei tietty ole mitään merkillistä, että Vanhanenkin on ostomaidon varassa. Kun ammatin muistaa, voi melko varmasti päätellä että miehen oma lehmä on ojassa.
***
Tätä kirjoittaessa Turun Myllysilta on vielä kuten miten paikallaan.  Tätä luettaessa tilanne voi olla eri.
Kuin sattumalta piipahdinkin Myllysillan kupeessa sunnuntaiaamuna.
Jonkinmoisella bisnesvaistolla tässä tietysti olisi tehnyt rahaa komeasti.  Kaffeteltan perustaminen siihen sillanpieleen tuli mieleen ihan hakematta mutta tietysti päivää liian myöhään.  Kovin kaukana ei ole ajatus, että niille sillan notkumista katsomaan tulleille noin 30114134 ihmiselle olisi voinut myydä jonkun kupin mokkaakin.

Sikäli mikäli jäiden lohkomiseen ei tähän mennessä ole keksitty konsteja, niin jatkettaisiinko tällä ruokateemalla.  Ajatuksena luonnollisesti on perustaa sulattajaksi jättimäinen nuotio  siihen jokijäälle.   Siinä töyräällä tietty myytäisiin grillimakkaranpätkiä ja keppejä, joille sitten vaan sen verran pituutta että yltää penkalta hiillokselle asti.   Kepin paksuuden on oltava tietty, ettei sen päässä killuva makkaranpala notkahduta varpua liiaksi, mutta älkää huoliko, siellä penkalla on parhaillaan ihan muutama lujuuslaskelmien ja notkahduslaajuuksien asiantuntija.
***
Noin muutenhan silta on saanut aika hyvin huomiota ja esimerkiksi Ylen verkkosivulla oli suoraa kuvaa sillalta kaiken aikaa.
No miksipä ei, kun asiaa ajattelee. Samaa sitä kytätään hartaudella, milloin on ruudussa oma suosikki urheilukisojen alkuerissä tai tosi-tv sarjan haastekilpailussa.
Että putoaako vai eikö putoa.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Heipähän hei. Toimituksen lounaissiiven torstaitoffee venyy jälleen.
Arvotaan ensimmäinen aihe.
***
Kouluruoka ottaa ja puhuttaa. Kouluihin on jälleen puhuttu kasvisruokapäivää, joka koskisi kaikkia oppilaita ruokavalioon katsomatta.

Tämä kuuluu taas niihin asioihin, missä vakaumuksen varjolla voi tehdä paljon pahaa.
Pohjimmiltaan kyseessä on ihan sama asia kuin jos sekaravinnon syöjät alkaisivat vaatia kaikille pakollista lihapulla- ja paistipäivää.  Kaikki kunnia kasvissyöjille, mutta ei sitä pidä erehtyä luulemaan että se vakaumuksena olisi muita arvokkaampi.

Toisaalta kasvisruokaa syödään jo nyt. Ensimmäiseksi tulevat mieleen erilaiset sopat. Kesäkeittoa syöty maailman sivu.

Pistää vaan miettimään, että olisiko tämä kasvisruokapäivä tai pari saatu ujutettua mukaan osaksi kouluruokaloiden arkea jotenkin muuten kuin tekemällä siitä virallista ja pakollista ja mitä kaikkea. 
Kasvisruoassa itsessäänhän nimittäin ole sitten mitään vikaa, kunhan mukaan löydetään myös sellaisia lajeja joita voi 450 ipanalle tehdä. 
Yksittäin väsättäviä täytettyjä paprikoita ehkä ei kannata miettiä, mutta maukas kasvislasagne, laatikot, ihana ratatouille – ainakin, jos sattui jäämään rahaa jostain yli.  Sienetkin kai menevät tälle listalle. Yksi kysymys on, paljonko mistälie Afrikasta tuotavia kasviksia olisi tolkkua käyttää. Kotimainen tarjonta tammikuussa on kapeaa tai kallista.

Entä miksi nyt nähdään tämä vaiva, kun tähänkään asti ei ole moni korvaansa lotkauttanut vaikka listoja on köyhdytetty.  Esimerkiksi silakkaruoista on monessa koulussa luovuttu, enkä minä ainakaan tiedä juuri parempia raaka-aineita kuin tuo Itämeren pieni kala.
Jos pitäisi  valita, että silakkalaatikkoko takaisin listoille vai pakollinen vihannespäivä, niin sori vain, eväkäs polskii ohi.
***
Kisatkin saatiin pakettiin.  
Sanokaa mitä sanotte, mutta seuraaviin talviolympialaisiin on joko laskettava virallisia mitalitavoitteita tai sitten käännettävä arvotukset aivan nurinniskoin.  Ennen karkeloitahan olympiakomitea listasi, että kaksitoista killutinta pitäisi saada.

Että ensi alkuun ähäkutti: oma veikkaukseni oli kaksi hopeaa ja kaksi pronssia ja meni se nyt hilkusti lähemmälle kuin asioista mukamas perillä olevien oletukset.

No, kun tässä tätä asiantuntemusta nyt kaiketi on niin voinkin jatkaa konsultointia.

Sukupolvenvaihdoksestahan on puhuttu, esimerkiksi miesten kiekkojoukkueesta jää sivuun niin valmentaja kuin pelaajiakin.
Jotenkin tässä nyt sitten tulee mieleen, että pitäisikö koko lajikirjo päivittää.  Vaikkapa maastohiihto lähtökohtaisesti ei taida kiinnostaa nykynuoria eikä siihen taas seuraaviin seitsemään talveen ole Kajaanin alapuolella luonnonolojakaan.  Jääkiekon ihmelapsia ei nykyisissä parikymppisissä juuri ole ja suunnilleen samasta syystä.   Jos on pelaajamateriaali ohutta nyt,  niin lähivuosina on vielä vähemmän mistä ottaa.  Mäkihypystäkään ei taida olla tarpeen mainita oikein mitään.  
Niin, että miksi sitten ei kerralla nostettaisi koko lajivalikoimaa 2000-luvulle.  Hyviä lumilautalajien edustajia meillä jo on, aika pirteä naiskiekkoilijoiden sakki ja näin. Pakkoko sinne Sotsiin on lähettää  jotain hiihtojoukkueita, jos ainoa lopputulos siitä on iltapäivälehden 16-sivuinen fiasko-liite. 
***
Jaa niin, curlingissa voitaisiin alkaa taas kansallisesti pärjätä, se on aika metkaa katsottavaa.
Pyhänä päättyneissä kisoissa tietty jäi vaivaamaaan Tanja Poutiaisen kehnot laskut.  Aina iloinen ja selitttelemätön Poutiainen olisi vähän tunnustusta ansainnut.   
***
Loppuviimeksi pitäisi tietysti muistaa, että ihan tosikkomaisesti koko touhua ei saisi ottaa.
Suomen ja jenkkien lätkäpelissä maalivahti Miikka Kiprusoffillakaan  ei ollut paras päivänsä ja mies otettiinkin pois maalilta kesken ottelun.  Jälkikäteen kaveria mätkittiin julkisuudessa jokseenkin kohtuuttomasti.    Tietysti muualla ilahduttaa, jos menestyneellä turkulaislähtöisellä vahdilla käy huonosti.
Televisiokamera kuvasi Kiprusoffia vaihtoaitiossa hetki molarin vaihdon jälkeen. Mies tyrski itkua kohtuullisen avoimesti.  Sen katsominen ei tuntunut  hyvältä, ei ollenkaan.  
Tekisi mieleni väittää, että vain osa syytä itkuun oli oma huono peliesitys. Toinen puoli oli varmasti aavistuksessa siitä, millaiset otsikot mokomasta lauantain lehtiin revitään.
Loppuviimeksi kyseessä on silti vain peli, jonka tärkein arvo on viihdesellainen. 
***
Miesten lätkäjoukkueen pelejä seuratessa loihe sanaleikkivä sivupersoonani miettimään, mitä eroa on euroviisuilla ja olympialaisilla?
- Eläkeläiset eivät päässeet euroviisuihin.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Heipä hei. Toimituksen lounaiskulman ikinietoksesta tässä taas muutama lapiollinen.
Kauhomaan sitten vain.
***
Tästähän nyt on ollut puhetta, Kreikan taloudenpidosta. Alijäämä on holtiton ja tulisieluinen kansa nousee barrikadeille kun puheeksi yritetäänkään ottaa että jotain tarttis tehdä.
Entä olisiko Aasian-kokemuksia sovellettavissa tähän.  Aikanaan tsunamin jälkeen pidettiin tärkeänä, ettei Thaimaan-matkailua vähennetä – maa elää turismista ja joka kävijällä on osansa hyvinvoinnissa.
Niin, että josko nyt ei mitään keinotekoista tukemista vaan ihan sikäläisiä tuotteita ostamalla autettaisiin.  Siitä ouzosta en niin perusta, mutta jos tämä oma talkoo-osuus on kuitattavissa entistäkin määrätietoisemmalla oliivien ja vuohenjuuston syönnillä, niin mukana ollaan.
***
Entä sitten tapaus VR.  Junat eivät ole oikein kulkeneet, kiitos lumentulon ja pakkasen.
Tyytymättömyys tietysti purkautuu luokattomana käytöksenä ja tiemmä esimerkiksi konduktöörit ovat saaneet toimia sylkykuppeina.  
Ihmiset hyvät, älkää haukkuko väärää puuta. Jos oikeaa osoitetta kitkerälle palautteelle  haetaan, pitäisi katsoa ketkä ovat viime vuosikymmenien aikana olleet tekemässä päätöksiä.  
Nythän pulmana on ollut esimerkiksi sellainenkin juttu kuin  lumen pakkaantuminen radan vaihteisiin, automaattisulatuksen teho ei riitä ja harjamiehiä ei taas ole tarpeeksi paljon.
Yhtiössä on pyritty tehostamaan toimintaa ja saneerattu ja annettu lähtöpasseja jokuseen otteeseen 2000-luvunkin mittaan.  Liekö joukossa ollut sitten myös näitä raa´an työn tekijöitä joille nyt olisi hommansa.  En tarkoita, että 40 vuoden takaiseen määrään miehitystä joka pienelläkin pysäkillä  olisi mentävä, mutta kuitenkin.
Tämän sopan juuret nyt kuitenkin juontavat paljon kauemmas kuin siihen lähimpään lippukassantät…anteeksi,  hänen tilallaan onkin nyt lippuautomaatti.
***
Jotenkin kaksijakoista tuo noin muuten. Toisaalta on niin, että pitäisihän talviaikaan junain Suomessa kulkea.  Toisaalta  saaristossa alkaa jäädä väki jäätilanteen vuoksi saarroksiin, mutta siinä ei minusta ole vähääkään outoa.  
Eikä saarelaistenkaan mielestä. Siellä on hankittu pakastimet täyteen tavaraa ja tenavilta jäänee vähän koulua käymättä, loppuaika  pistetään puita pesään ja  odotellaan, josko yhteydet taas aukeaisivat.
Saaristoon muuttava, joka ei ymmärrä että näinkin saattaa käydä, olisi auttamatta väärässä. Toistaiseksi sieltä main ei vaan  ole kuulunut yhtään marinaa tilanteesta.  
***
Tulipa tuota naisten jääkiekkoakin olympiakisoista seurattua, viimeksi Ruotsi-Usa-peli.
Viihdyttävää.  Vauhtia puuttuu hiukan miesten vastaavaan verraten mutta niin myös sählinkiä.  Parhaimmillaan naisten kiekko on varsin nokkelaa.
Tietysti siitä on jo joku hermostunut, että miksi moista pitää pelata kun tasoerot ovat vielä sarjassa melkoiset.
No miksi ei.  Eikö idea ollut, että tuolla mittelevät kunkin maan parhaat ja niin edespäin.   
Kieltämättä tuo nyt on vähän länsipainotteista noin muuten, esimerkiksi Tsekiltä ei edes nyt meneillään olevissa kisoissa ole edes naisjoukkuetta.
Se, mikä tässä  on tärkeintä, on tietysti peli –ilo.  Miesten vaihtopenkillä syljeskellään verta ja hampaankappaleita ja ollaan niin mahdottoman pahapäisiä.  Naisten vaihtoaitiossa näkyy hymyileviä naamoja.  Kiitos kokomaskin, hymyissä ei ole edes aukkoja.
***
Piispantarkastus kiersi hiljan Sauvo-Karunan seurakuntaa.  Yleisöä ei ollut juuri paljon liikkeellä, mikä ei tietty ole mikään ihme. Kautta aikain ovat piispat olleet sauvoista tuttuja.
***
Joskin olkoon uskonnonvapaus ilonamme aina.
– Rabbi olla on hyvä olla, totesi eräskin.
***
Heip.
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Heipähän hei.
Toimituksen lounaisen julkisivuosaston viskaalin viikon kootut tässä taas näin.
***
Nimittäin tästä julkisivustahan on ollut puhe viime aikoina.
Hakukoneyhtiö Google julkisti juuri uuden palvelunsa internetin käyttäjien iloksi. Google street view sallii katsella netissä nyt myös Suomesta kartalla olevia maisemia katunäkyminä.
Mainiota, mainiota.  Juuri mitään näin koukuttavaa ei sitten herneenpalkojen ole keksitty, eikä tässä ole vielä surffattu läpi kuin osa tarttiskäydä –paikoista.
No. Eikös näistä katunäkymistä ole jo joku hermostunut.  Ei riitä, että osa kuvissa olevista naamoista ja rekisterikilvistä on valmiiksi sumennettu, vaan  joitain kuvia on pyydetty tykkänään poistettaviksi.
Mahdoton sentään.  Kautta aikojen on esimerkiksi lehtikuvia otettu niillä julkisilla paikoilla. Johtosääntönä on ollut, että jos ei tavan tallaajaa esitetä pahassa valossa, niin siitä vaan kuvaa maisemasta lehteen, vaikka kuvan kulmassa joku kauppakassiaan raahaisikin.   
Ei siinä, etteikö selvästi loukkaavista kuvista pitäisikin ottaa lämpöä, vanhan käytännön mukaan. Jotenkin tässä nyt vaan alkaa tuntua siitä, että osa poistetuiksi vaadituista kuvista ei taida olla loukkaavaa nähnytkään. Toisaalla väki tunkee itsestään ties miten puolivillaisia kuvia verkon puolilleen, mutta auta armias jos nettiin päätyy kuva, minkä reunassa on itse  juuri ostamassa jäätelöä torin kioskilta.
No, voihan tuossa olla olla edellytykset vaikka mihin perhetason selkkauksiin, jos isännän auto sattuukin jossain kuvassa näkymään sen naapurikylän hemaisevan blondin talon edessä, vaikka oletuksena oli että äijä on työreissulla Limingassa.
Sitten tietysti on tämä hienohelmojen osasto, joka siivoaisi katukuvista pois niihin mahdollisesti eksyneet juopot, kylähullut,  liian vanhat kulkuneuvot ja muun  tavanomaisen.  Menee kuulemma Suomi-kuva.
Sanottaisiinko, että jos se muutamasta kadulle sammuneesta on kiinni, niin antaa mennä vaan.
***
Viikon ehdottomasti hellyttävin uutinen löytyi muuten Aamulehdestä.
Sikäläisessä vesistössä petti näet jää hirven alta ja  palolaitos lähti otusta nostamaan. Siinä vesistön rannalla taas on oppilaitos, josta puolestaan oppilaat olivat seuranneet pelastuslaitoksen työskentelyä hirven nostamiseksi, ja jäällehän eläin oli lopulta saatu.  Kun hirvi lopulta oli maannut avannon vieressä ottamassa lukua, olivat oppilaat vieneet koulun kätköistä löytyneitä huopia sen päälle, ettei viimeinenkin lämpö karkaa ja elikko toipuisi.
Lopputulos oli kaikesta huolimatta ollut murheellinen.  Stressi oli ollut hirvelle liikaa ja se oli menehtynyt myöhemmin. Lehden jututtama oppilas oli ollut perin pahoillaan tapahtuneesta.  
Jotenkin tuossa peittelyssä  nyt oli jotain sellaista arjen hyväsydämisyyttä, mitä ei ole koskaan liikaa.
***
Myös  viikon oudoimmasta uutisesta vastaa Aamulehti, joka kertoi että  jatkossa kaupasta hankittu liha voi olla koottu useammasta eri palasta. Lihanjalostamot testaavat jo ”lihaliimaa”, trombiinia, jolla voidaan yhdistää yhdeksi palaseksi useita pikkupaloja.
Jestas varjele. Sikanauta-jauhelihaa sitä on tähänkin asti syöty, mutta sikanauta- kokoliha kuulostaa jo aika häijyltä.  Vähän kuin valmis varras ilman keppiä, eikö.
Uusavuttomille on luvassa hauskoja hetkiä, kun vakuumista paljastuneen pötkäleen filepää kypsyy alle varttiin mutta toinen pää on paistia ja pehminnyt vasta kolmen tunnin hauduttamisen jälkeen.
Noin muuten lihanliimailussa ei ole mitään uutta, eikä tässä viitata ensiapupoliklinikan arkeen.
Sikäli, kun noita valmismarinoituja on tullut joskus kokeiltua, maku ja suutuntuma niissä ovat kuin Eri-keeperiä söisi.
***
Heip.
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Viittä vaille viikonlopun toivotukset toimituksen lounaisesta siivestä jälleen.
Siipimoottori ei vielä ole sammunut, joten tässäpä jälkituotteita.
***
Tulipahan tuossa pitkästä aikaa nostettua käteistä rahaa. Automaatille oli jonoa kuten aina, ja siinä hytistessä valkeni myös, että miksi.  
Siinä ei ole kyse sen vähäisemmästä kuin paikallisesta tekniikan ihmeen näyttelystä.  
Alkavat nimittäin olla aika harvinaisia vekottimia. Ei siksi, että automaattitiheys on mitä on, vaan siksi, että ne taitavat olla luotettavimmasta päästä teknisiä laitteita nykyään.
Mietitäänpä. Uusiin autoihin saa juuri ja juuri renkaat vaihtaa ilman että koko keksinnön pitää olla kiinni merkkihuollon töpselissä. Digiboksit jumittavat kerran päivään niin, että sähköt on katkaistava koko kaupunginosasta, jotta vehje tokenee. Matkapuhelimien oikkuiluista emme taida mainita mitään.
Listaa voisi jatkaa ties miten, ja haluttomuus  tapella typerien laitteiden kanssa onkin yksi parhaista verukkeista olla haalimatta hirveästi roinaa.
Mutta sitten tämä toinen ääripää, pankkiautomaatit.   Ajatelkaas, missä oloissa ne hommiaan hoitavat. Tuolla ne seisovat  pankkitalojen ulkoseinässä kaikki pyryt ja vaakatason räntäsateet, helteet ja 25 asteen pakkaset. Rahantuontifirman kovanaama kopeloi takapuolta ja asiakkaat rähmäisine näppeineen hiplaavat etupuolta joka kellonaikaan. Silti hyvin harvoin jos koskaan automaatti on tiltissä saati kokonaan pimeänä, olivat sitten miten päälleräittyjä ja naarmuisia hyvänsä.
Siinä puhutaan jo uskollisesta palveluksesta.
***
Automaattiasia tietysti tuli mieleeni, kun toisaalla Taka-Aasiasta kuuluu ihan vastakkaisia kummia.
Ajoneuvovalmistaja Toyota kutsuu korjattavaksi laivalastikaupalla autoja eri vikojen takia. Missä mallissa juuttuu kaasu auki-asentoon, missä taas on jarruissa häikkää.  
Merkin toimitusjohtaja  ehätti jo lehtijutussa manaamaan, että tämä sitä on kauhea isku koko merkille.
Mene, tiedä.  Onhan noita sattunut aiemminkin, moni iso ja maineikaskin tehdas on joutunut ottamaan tuotantoa takaisinpäin.  Osa vioista on ollut turvallisuuteen vaikuttavia eli perusteltuahan tuo.
Jos ihan maineenkolhuja vertaillaan, niin tottahan vaihtoehto b olisi kohtalokkaampi,  siis se että  mitään ei puhua pukahdettaisi. Montaa onnettomuutta ei tarvittaisi, kun merkki tunnettaisiin autona, missä kaasu hirttää kiinni.  Nyt toimitaan sentään kuten miten vastuullisesti.
Tietysti tulee mieleen, että olisiko osan korjauksista voinut delegoida osaaville yksityiskorjaamoille sen sijaan, että ihmiset pistetään raukoilta rajoilta ajamaan merkkikohtaiselle korjaamolle. Monelle reissu on äkkiä päivän homma.
***
Sellainenkin ennuste tuli vastaan, jonka mukaan  omakotirakentaminen on piristymässä.
Kaippa tämä tarkoittaa sitä, että asuntokauppa noin muutenkin kääntyy johonkin suuntaan.
Tässä tulikin viikonvaihteessa tapettua aikaa aiheen parissa virtuaaliostoksilla.  Jos mikä on viihdyttävää, niin kiinteistönvälitysfirmojen verkkosivuilla seikkaileminen.  Hintaa ja neliöitä mieleisekseen renkkaamalla saa nähtäväkseen kaiken maailman ökytaloja,  eri aikakausien edustajia ja sellaisia torakkaloukkoja, joista tulee mieleen että Karpolla olisi pitänyt olla asiaa.
Erityisesti nämä eri vuosikymmenien edustajat ovat joskus metkoja. Pyhänäkin surffaillessa vastaan tuli 70-luvun omakotitalo, jonka sisustus taisi olla viime nippeliä myöten alkuperäisessä asussa:  kylppärissä itämaistyyliin kuvioidut kaakelit ja roosanvärinen bidee, olohuoneen katossa tummat, raskaat puupaneelit ja ellei olisi ollut jossain huoneessa kokolattiamattoakin, ruskeaa tietysti. Aito asia on jotain ihan muuta kuin naistenlehtien ”70-lukuteema”, mikä tarkoittaa Unikko-verhoja ja riisipaperivalaisinta  yhteen huoneeseen.
Surffaillessa mietin, miten tulisi 30 vuoden takaisessa eleganssissa itse viihdyttyä.
Mene, tiedä. Jotenkin kuitenkin  hiipi pelko persiiseen, että tuonkin tönön ostaa joku asioista ymmärtämätön ja heivaa ensi töikseen kaiken 70-lukulaisen ikkunasta mäelle, vaikka nyt talo kävisi lähihistoriamuseosta.
Miksihän tällaisia ei juuri näe suojeltavan.
***
Olympialaisiin on aikaa enää aika vähän, ja tietty oman osansa keskustelusta saavat myös kisa-asut. Uimarien puvuilla on melkoisesti vaikutusta vauhtiin ja oma merkityksensä on kai silläkin, mitä ainetta  ovat hiihto- ja mäkimiesten kokovartalovarmuusvälineet.
Vauhtia ladulle voisi tietty löytyä tavan sotilaspuvustakin. Sellaiseen kuuluu vakiovarusteena epoletit.
***
Heip.
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Alakategoriat

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Uusin lukijan kuva

  • Tapaninpäivän rauhaa
  • Kuvaus: Perniön kirkonkylä uinuu tapaninpäivän illassa Joonas Aaltosen ottamassa kuvassa.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20