Tähdellistä

Heipähän hei. Toimituksen lounaissiiven päivittäissaippuan kuplia tässä taas. Käydäänpä toimeen.
***
Aloitetaanpa peräosan uutisilla eli urheilusta.
Sunnuntaiaamu meni paikallista koripalloa ihmetellessä.   
Pikkujätti-turnaus on jo aika jätti ja ilmeisesti  asioita tehdään oikein, kun osanottajamäärä sen kun vaan paisuu vuosi vuodelta.
Tärkein on kunnossa: joukkueita on jaettu niin moneen sarjaan, että vaihtopenkillä olevan väen määrä ei pääse kasvamaan kovin isoksi.  Ollaan aika lähellä kaikki pelaa- periaatteen toimimista ja hyvä niin.
Vaan ei ilmeisesti sellaista urheilukenttää, jonka laidalla ei suhteellisuudentaju pettäisi.
Lievällä kauhulla tuli seurattua muutamaakin äitiä, joiden piltit olivat kentällä. Hyvä, ettei sekuntikelloja ollut  käsissä sen varmistamiseksi, ettei tuomari varmasti puhalla pilliin räpäystäkään liian myöhään.  Kauhea kihinä kaiken aikaa. Kentällä ei kellään ollut hätää, päinvastoin.  
Pitääkö tästä päätellä sellaista, että vieraiden aikuisten haukkuminen hiljaa mutisten on helpompaa kuin oman tenavan kehuminen.  
Että kehut täältä järjestäjille, kaikki pelaamiseen liittyvä on järjestetty hyvin.  
Mutta lisäksi vihje joillekin muille, ensi keväänä tähän liittyen voisi olla markkinarakoa.   
Kaikenlaista rientoa, tapahtumaa ja kapakkia voisi pistää pystyyn sopivan matkan päähän turnauspaikoista. Olisi vanhemmille tekemistä ja lapsille pelirauha.
***
Viikonvaihteessa otti silmääni Turun Sanomista pitkä tarina lähiruoasta.  Kenneth Oker-Blom  jaksaa puhua konstailemattoman ruoan puolesta eineksiä vastaan.   Mies on tehnyt muun muassa aika kattavan kirjan haukiohjeista.    Tätä ei ole koskaan liikaa ja jotain on jo saavutettukin.  Maaseudun tulevaisuuden teettämän tutkimuksen mukaan ruoan halpuus ja kotimaisuus ovat ne, joita suomalainen ruoassaan arvostaa.  
Sitten ei puutu enää kuin selvitys siitä, että kumpaa kaupasta kotiin kannetaan – aina nämä eivät mahdu samaan lauseeseen.
Jotain tämän asian suhteen pärjäämisessä  auttaa myös sisälukutaito.  Tässä eräänä päivänä tuli vertailtua broilerinfileitä vähän sillä silmällä.  Rinnakkain olivat  lihajalostamon versio ja kaupan oman merkin alla myytävät fileet, maustamattomina tietysti. Ylläri oli melkoinen, kun  jälkimmäisessä oli paitsi se liha, kahta, kolmea e-koodilla merkittyä lisäainetta vaikka niin piti naturellia  oleman.
Se oli myös se vaihtoehdoista karvan verran halvempi.
Saattoiko tämän arvata?
***
No tämän saattoi ainakin. Ylen rahoituksesta ei vielä päästy sopuun tiistaina.
Keskustelupalstoilla on ollut aika hilpeitä kommentteja asiaan liittyen. Pelkona tuntuu olevan, että maksu kohta ei kun kasvaa ja suurituloisia huolettaa se, että jos veroluonteiseen maksuun siirrytään, omasta palkasta menee enemmän euroja kuin pienempituloisen naapurin.
Entä, jos tämä olisi edelleen se tasasuuruinen maksu mutta lähtisi tililtä kuin verot konsanaan. Olisi vähän kuin kaikille jotain juristavaa.
Siitäkin on joku kantanut huolta, että tarjonta on aina vaan kehnontumaan päin.
Mene, tiedä.  Erinomaiset uutis- ja ajankohtaiseohjelmat omasta takaa, paljon laadukasta ostettua ohjelmaa,  toimituksia muuallakin kuin Helsingissä, ainoat kuuntelukelpoiset radiokanavat ja mahtava arkistopalvelu joka ei kun kasvaa vaan.
Marmatuksen sijaan joku voisi tietty kertoa, mitä muuta sieltä sitten vielä pitäisi odottaa. Jo nyt kiinnostavaa tarjontaa on enemmän kuin aikaa.
***
Shanghain maailmannäyttelyssä on Suomesta esillä lehtitietojen mukaan ainakin sellaisia omaperäisiä asioita kuin joulupukki ja heavymusiikki.  Pahaa pelkään, ettei kännyköitä ja saunavihtaa ole unohdettu niitäkään.
Muusta viihteestä vastaavat täkäläiset hevibändit. Uutisen yhteydessä olevassa kuvassa oli ainakin Negative-yhtyeen kuva.
Ajankohta moiselle onkin osuva: alkuviikosta tulleen tiedon mukaan suomalaisen musiikin vienti edelleen on vain lisääntynyt.
Jos ei määrä vielä riitä, minulla on ehdotuksia lisäartisteista, jotka voisi viedä jonnekin oikein kauas.
***
Heip.
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Heipähän hei.
Toimituksen lounaisen siiven itkumuurista jokunen lohkare tässä taas.
***
Tiistain uutisten joukossa oli semmoinenkin, että paljon puheena ollut Imatran kirkkoherra Marja-Sisko Aalto eroaa virastaan.
Aalto palasi kirkkoherran virkaan paljon julkisuutta saaneen sukupuolen korjausleikkauksensa jälkeen, mutta ei omien sanojensa mukaan ole saanut synnytettyä riittävää luottamusta tehtävän hoitoon.
Uskalluksestakin  voi olla jo kohta kiinni.  Joku aika sitten nimittäin uutisoitiin puolestaan, että samaiselle Aallolle tulvii  jopa suoranaisia tappouhkauksia.     Saattaisi monella muullakin tuossa kohtaa tehdä mieli vaihtaa näkymättömämpään virkaan.  Sääli hyvää papintyön ammattilaista.
Noin muuten osa porukasta, siis se uhkauskirjeitä väsännyt osasto voisi tietysti mennä itseensä.  On tuo sukupuolenvaihdosasia itsellekin aivan vieras,  kerran olen tainnut tavata ihmisen joka vastaavaa harkitsi.   Ilmeisesti oma matalamielisyys ei ole vielä hyvää kansallista tasoa, kun ei tullut mieleenkään siltä istumalta alkaa rustata uhitteluja paperille.   Mistä muusta käsittämätön kirjetulva sitten kertoo, ellei kirjoittajien omasta pahasta olosta?  Muuta en tähän hätään ainakaan itse keksi. Reaktiot ovat täysin kohtuuttomia.
Olettaa sopii, että parhaiden vellihousuperinteiden mukaan osa kirjeistä on vielä nimettömiä.  
Tässä on sitä paitsi joku tietty ristiriita.  Vapaamielisempi siipi kirkkokansasta tuskin jaksaa nähdä asiasta vaivaa. Se ei-vapaamielisempi varmaan ottaa kirjeeseen pontimen siitä, että iso kirja ei moista sulata.
Miten on, mahtaako sulattaa nimettömät uhkauskirjeet.  
***
Vakioaiheesta, ruokapuolesta tuli tietty myös tiedote.  Michelin-tähdet on jaettu ja tämähän tietysti on kiintoisaa.  Siltä istumalta piti surffata katsomaan, millaisia eväitä tarjoavat tähtiravintolat.   
Vähän kaikennäköisiä, pakko myöntää.   Mistään kansankuppiloista ei ole kyse, jos lounashinnat alkavat eräässäkin paikassa 29 eurolla.   
Ei siinä, etteikö mokomaa voisi koettaa jos joskus naksahtaa valtionarpaisissa edes kuusi oikein.  Ajatus ja tavoite ei kai olekaan vetäistä itseään ähkyyn, mikä monesta edelleen on hyvän aterian  ainoa tuntomerkki.
Enemminkin taitaa olla kyse oivalluksesta, sen kokemuksesta mistä silloin puhutaan jos aiheena on hienoin mahdollinen ravintolaruoka.
Ei siinä, etteikö paremmin ja halvemmalla söisi jonkun kotikeittiössä.
***
Päivän sanoja on myös rasismi.   Joitakin tuntuu nyt kauheasti kiinnostavan, mitä se Veltto Virtanen lauloi ja mistä syystä.   
Hesarin kolumnisti moitti poliitikkoja siitä, että jonkinmoisen ryöpytyksen kohteeksi joutunut maahanmuuttoministeri Astrid Thors ei ole saanut juuri tukea kollegoiltaan.

Eipä kai, ja tekisipä mieli väittää että r-ilmiön lähteillä ollaan tässäkin.  Kyse ei ole kenenkään ihonväristä vaan ministeristä itsestään.  Thorshan edustaa ruotsalaista kansanpuoluetta ja on siis suomenruotsalainen, mikä tietty on jo monesta jostain syystä ihan kauheaa.
Tulee mieleen, että miten mahtaisi olla tuen laita, jos nimi olisi Tuukkanen ja puoluekin joku muu.
***
Siitähän tässä paljon puhuttiin, että voipiko pääministeri ottaa kantaa yksittäisen kaupan tai myyntiartikkelin kohtaloon.
Mene, tiedä kohtuullisuudesta muutenkaan.  
–  Yksi lähikauppahan oli otsikoissa koko viime torstain.
–  Niinkö, mikä?
–   Arkkipiispan valinta.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Heipä hei.
Toimituksen lounaisen loskassatarpomisosaston viikkoraportti on tässä nyt kyllä taas.
***
Ruokateemalla aloitetaan, kuten tavallista.

Tuli koukattua työreissu Tukholmaan.  Paluumatkan iltaruoka löytyi varustamon piikkiin seisovasta pöydästä, ja kunhan syömisen ajoittaa muuhun kuin ruuhka-aikaan niin mikäpä hänessä.  
Mutta asiaan. Puolensa ja sitten se toinen puoli näkyy olevan ilmaisen ruoan jakamisessa.  Kauhunväristyksillä seurasin erästäkin arviolta parikymppistä tyttöä.   Likka keräsi lautaselleen nakkia, perunaa, vihannesta ja keksiä jos jonkinmoista. Väliaikatulos oli tavallisen täysi lautanen. Lopputulos puolestaan oli se, että lautaselta tuli syötyä pari keksiä. Loppu jäi koskemattomana pöytään mistä se ruokailijoiden lähdettyä kerättiin pois ja heitettiin menemään.

Periaatteessa asia ei itselle kuulu mutta sen seuraaminen tuntui silti äärettömän pahalta.

Ruoan arvostuksestahan tässä vain on kyse, ja parhaillaan taidetaan elää inflaatiovaihetta.

Omalla kohdalla arvostusta voi olla vähän liikaakin. Yksi osasyy on varmalla siinä, että pienempänä tuli istuttua eräskin iltapäivä isoisoäidin keittiössä. Hän oli syntynyt vuonna 1904 ja ajan ihmisten tapaan nähnyt pakostakin sen verran pulaa ja puutetta, että vielä 80-luvun lopulla leivän putoaminen lattialle edes vahingossa oli jotain kamalaa.  Pahaa ruokaa ei hänelle juuri ollut, ja siihen asiaan ei ole mitään lisättävää.  Arvostus oli kohdallaan.
Tässä lakkojen aikana on huolena ollut, että mikähän kaupasta loppuu.  Tavan tallaajalle pitäisi tietysti riittää, että kaapissa on perunaa ja kananmunaa ja pakastimessa makkarapaketti ja pussillinen leipää. Nyt huoleksi on tuntunut muodostuvan puhtaasti ylellisyystuotteiden ehtyminen.
Jotenkin tässä on alkanut pikkuisen jo toivoa, että kestäisipä nyt lakkoa edes sen aikaa, että joudutaan edes  hetki elämään perustarpeilla.   Sitäkö kautta vasta opittaisiin pois tästä ei-penniäkään-kiinni- asenteesta.  Ei mahdottoman yltäkylläisyyden tarvitse olla itsestäänselvyys.
***
Tähän nyt tietysti liittyy tämä maitosoppakin.
Kotimaista ja Valion purkissa olla pitää, että ihmisille kelpaa maito maitona.
Vanha tuttavamme Matti Vanhanen pisti peräti yhden kaupparyhmän osaltaan boikottiin kun ei halutun merkkistä maitoa hyllyssä ollut.
Asiaa lainkaan tuntematta tulee kyllä mieleen, että aika ainutlaatuinen veto se sekin.  Kansainvälisesti lienee aika outoa, että pääministeri noin ottaa kantaa yksittäisen kauppatuotteen esille panoon.
Toisaalta niin on sekin, että aikamies yleensäkään juo maitoa.
Selittäkääs nyt sekin sitten, että maidon on oltava kotimaista, mutta sitten siitä metrin päästä kammetaan ostoskärryihin  ruotsalaista, tanskalaista, saksalaista jugurttia ja juustoa kyllä.
Noin muuten siinä ei tietty ole mitään merkillistä, että Vanhanenkin on ostomaidon varassa. Kun ammatin muistaa, voi melko varmasti päätellä että miehen oma lehmä on ojassa.
***
Tätä kirjoittaessa Turun Myllysilta on vielä kuten miten paikallaan.  Tätä luettaessa tilanne voi olla eri.
Kuin sattumalta piipahdinkin Myllysillan kupeessa sunnuntaiaamuna.
Jonkinmoisella bisnesvaistolla tässä tietysti olisi tehnyt rahaa komeasti.  Kaffeteltan perustaminen siihen sillanpieleen tuli mieleen ihan hakematta mutta tietysti päivää liian myöhään.  Kovin kaukana ei ole ajatus, että niille sillan notkumista katsomaan tulleille noin 30114134 ihmiselle olisi voinut myydä jonkun kupin mokkaakin.

Sikäli mikäli jäiden lohkomiseen ei tähän mennessä ole keksitty konsteja, niin jatkettaisiinko tällä ruokateemalla.  Ajatuksena luonnollisesti on perustaa sulattajaksi jättimäinen nuotio  siihen jokijäälle.   Siinä töyräällä tietty myytäisiin grillimakkaranpätkiä ja keppejä, joille sitten vaan sen verran pituutta että yltää penkalta hiillokselle asti.   Kepin paksuuden on oltava tietty, ettei sen päässä killuva makkaranpala notkahduta varpua liiaksi, mutta älkää huoliko, siellä penkalla on parhaillaan ihan muutama lujuuslaskelmien ja notkahduslaajuuksien asiantuntija.
***
Noin muutenhan silta on saanut aika hyvin huomiota ja esimerkiksi Ylen verkkosivulla oli suoraa kuvaa sillalta kaiken aikaa.
No miksipä ei, kun asiaa ajattelee. Samaa sitä kytätään hartaudella, milloin on ruudussa oma suosikki urheilukisojen alkuerissä tai tosi-tv sarjan haastekilpailussa.
Että putoaako vai eikö putoa.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Heipähän hei. Toimituksen lounaissiiven torstaitoffee venyy jälleen.
Arvotaan ensimmäinen aihe.
***
Kouluruoka ottaa ja puhuttaa. Kouluihin on jälleen puhuttu kasvisruokapäivää, joka koskisi kaikkia oppilaita ruokavalioon katsomatta.

Tämä kuuluu taas niihin asioihin, missä vakaumuksen varjolla voi tehdä paljon pahaa.
Pohjimmiltaan kyseessä on ihan sama asia kuin jos sekaravinnon syöjät alkaisivat vaatia kaikille pakollista lihapulla- ja paistipäivää.  Kaikki kunnia kasvissyöjille, mutta ei sitä pidä erehtyä luulemaan että se vakaumuksena olisi muita arvokkaampi.

Toisaalta kasvisruokaa syödään jo nyt. Ensimmäiseksi tulevat mieleen erilaiset sopat. Kesäkeittoa syöty maailman sivu.

Pistää vaan miettimään, että olisiko tämä kasvisruokapäivä tai pari saatu ujutettua mukaan osaksi kouluruokaloiden arkea jotenkin muuten kuin tekemällä siitä virallista ja pakollista ja mitä kaikkea. 
Kasvisruoassa itsessäänhän nimittäin ole sitten mitään vikaa, kunhan mukaan löydetään myös sellaisia lajeja joita voi 450 ipanalle tehdä. 
Yksittäin väsättäviä täytettyjä paprikoita ehkä ei kannata miettiä, mutta maukas kasvislasagne, laatikot, ihana ratatouille – ainakin, jos sattui jäämään rahaa jostain yli.  Sienetkin kai menevät tälle listalle. Yksi kysymys on, paljonko mistälie Afrikasta tuotavia kasviksia olisi tolkkua käyttää. Kotimainen tarjonta tammikuussa on kapeaa tai kallista.

Entä miksi nyt nähdään tämä vaiva, kun tähänkään asti ei ole moni korvaansa lotkauttanut vaikka listoja on köyhdytetty.  Esimerkiksi silakkaruoista on monessa koulussa luovuttu, enkä minä ainakaan tiedä juuri parempia raaka-aineita kuin tuo Itämeren pieni kala.
Jos pitäisi  valita, että silakkalaatikkoko takaisin listoille vai pakollinen vihannespäivä, niin sori vain, eväkäs polskii ohi.
***
Kisatkin saatiin pakettiin.  
Sanokaa mitä sanotte, mutta seuraaviin talviolympialaisiin on joko laskettava virallisia mitalitavoitteita tai sitten käännettävä arvotukset aivan nurinniskoin.  Ennen karkeloitahan olympiakomitea listasi, että kaksitoista killutinta pitäisi saada.

Että ensi alkuun ähäkutti: oma veikkaukseni oli kaksi hopeaa ja kaksi pronssia ja meni se nyt hilkusti lähemmälle kuin asioista mukamas perillä olevien oletukset.

No, kun tässä tätä asiantuntemusta nyt kaiketi on niin voinkin jatkaa konsultointia.

Sukupolvenvaihdoksestahan on puhuttu, esimerkiksi miesten kiekkojoukkueesta jää sivuun niin valmentaja kuin pelaajiakin.
Jotenkin tässä nyt sitten tulee mieleen, että pitäisikö koko lajikirjo päivittää.  Vaikkapa maastohiihto lähtökohtaisesti ei taida kiinnostaa nykynuoria eikä siihen taas seuraaviin seitsemään talveen ole Kajaanin alapuolella luonnonolojakaan.  Jääkiekon ihmelapsia ei nykyisissä parikymppisissä juuri ole ja suunnilleen samasta syystä.   Jos on pelaajamateriaali ohutta nyt,  niin lähivuosina on vielä vähemmän mistä ottaa.  Mäkihypystäkään ei taida olla tarpeen mainita oikein mitään.  
Niin, että miksi sitten ei kerralla nostettaisi koko lajivalikoimaa 2000-luvulle.  Hyviä lumilautalajien edustajia meillä jo on, aika pirteä naiskiekkoilijoiden sakki ja näin. Pakkoko sinne Sotsiin on lähettää  jotain hiihtojoukkueita, jos ainoa lopputulos siitä on iltapäivälehden 16-sivuinen fiasko-liite. 
***
Jaa niin, curlingissa voitaisiin alkaa taas kansallisesti pärjätä, se on aika metkaa katsottavaa.
Pyhänä päättyneissä kisoissa tietty jäi vaivaamaaan Tanja Poutiaisen kehnot laskut.  Aina iloinen ja selitttelemätön Poutiainen olisi vähän tunnustusta ansainnut.   
***
Loppuviimeksi pitäisi tietysti muistaa, että ihan tosikkomaisesti koko touhua ei saisi ottaa.
Suomen ja jenkkien lätkäpelissä maalivahti Miikka Kiprusoffillakaan  ei ollut paras päivänsä ja mies otettiinkin pois maalilta kesken ottelun.  Jälkikäteen kaveria mätkittiin julkisuudessa jokseenkin kohtuuttomasti.    Tietysti muualla ilahduttaa, jos menestyneellä turkulaislähtöisellä vahdilla käy huonosti.
Televisiokamera kuvasi Kiprusoffia vaihtoaitiossa hetki molarin vaihdon jälkeen. Mies tyrski itkua kohtuullisen avoimesti.  Sen katsominen ei tuntunut  hyvältä, ei ollenkaan.  
Tekisi mieleni väittää, että vain osa syytä itkuun oli oma huono peliesitys. Toinen puoli oli varmasti aavistuksessa siitä, millaiset otsikot mokomasta lauantain lehtiin revitään.
Loppuviimeksi kyseessä on silti vain peli, jonka tärkein arvo on viihdesellainen. 
***
Miesten lätkäjoukkueen pelejä seuratessa loihe sanaleikkivä sivupersoonani miettimään, mitä eroa on euroviisuilla ja olympialaisilla?
- Eläkeläiset eivät päässeet euroviisuihin.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Heipä hei. Toimituksen lounaiskulman ikinietoksesta tässä taas muutama lapiollinen.
Kauhomaan sitten vain.
***
Tästähän nyt on ollut puhetta, Kreikan taloudenpidosta. Alijäämä on holtiton ja tulisieluinen kansa nousee barrikadeille kun puheeksi yritetäänkään ottaa että jotain tarttis tehdä.
Entä olisiko Aasian-kokemuksia sovellettavissa tähän.  Aikanaan tsunamin jälkeen pidettiin tärkeänä, ettei Thaimaan-matkailua vähennetä – maa elää turismista ja joka kävijällä on osansa hyvinvoinnissa.
Niin, että josko nyt ei mitään keinotekoista tukemista vaan ihan sikäläisiä tuotteita ostamalla autettaisiin.  Siitä ouzosta en niin perusta, mutta jos tämä oma talkoo-osuus on kuitattavissa entistäkin määrätietoisemmalla oliivien ja vuohenjuuston syönnillä, niin mukana ollaan.
***
Entä sitten tapaus VR.  Junat eivät ole oikein kulkeneet, kiitos lumentulon ja pakkasen.
Tyytymättömyys tietysti purkautuu luokattomana käytöksenä ja tiemmä esimerkiksi konduktöörit ovat saaneet toimia sylkykuppeina.  
Ihmiset hyvät, älkää haukkuko väärää puuta. Jos oikeaa osoitetta kitkerälle palautteelle  haetaan, pitäisi katsoa ketkä ovat viime vuosikymmenien aikana olleet tekemässä päätöksiä.  
Nythän pulmana on ollut esimerkiksi sellainenkin juttu kuin  lumen pakkaantuminen radan vaihteisiin, automaattisulatuksen teho ei riitä ja harjamiehiä ei taas ole tarpeeksi paljon.
Yhtiössä on pyritty tehostamaan toimintaa ja saneerattu ja annettu lähtöpasseja jokuseen otteeseen 2000-luvunkin mittaan.  Liekö joukossa ollut sitten myös näitä raa´an työn tekijöitä joille nyt olisi hommansa.  En tarkoita, että 40 vuoden takaiseen määrään miehitystä joka pienelläkin pysäkillä  olisi mentävä, mutta kuitenkin.
Tämän sopan juuret nyt kuitenkin juontavat paljon kauemmas kuin siihen lähimpään lippukassantät…anteeksi,  hänen tilallaan onkin nyt lippuautomaatti.
***
Jotenkin kaksijakoista tuo noin muuten. Toisaalta on niin, että pitäisihän talviaikaan junain Suomessa kulkea.  Toisaalta  saaristossa alkaa jäädä väki jäätilanteen vuoksi saarroksiin, mutta siinä ei minusta ole vähääkään outoa.  
Eikä saarelaistenkaan mielestä. Siellä on hankittu pakastimet täyteen tavaraa ja tenavilta jäänee vähän koulua käymättä, loppuaika  pistetään puita pesään ja  odotellaan, josko yhteydet taas aukeaisivat.
Saaristoon muuttava, joka ei ymmärrä että näinkin saattaa käydä, olisi auttamatta väärässä. Toistaiseksi sieltä main ei vaan  ole kuulunut yhtään marinaa tilanteesta.  
***
Tulipa tuota naisten jääkiekkoakin olympiakisoista seurattua, viimeksi Ruotsi-Usa-peli.
Viihdyttävää.  Vauhtia puuttuu hiukan miesten vastaavaan verraten mutta niin myös sählinkiä.  Parhaimmillaan naisten kiekko on varsin nokkelaa.
Tietysti siitä on jo joku hermostunut, että miksi moista pitää pelata kun tasoerot ovat vielä sarjassa melkoiset.
No miksi ei.  Eikö idea ollut, että tuolla mittelevät kunkin maan parhaat ja niin edespäin.   
Kieltämättä tuo nyt on vähän länsipainotteista noin muuten, esimerkiksi Tsekiltä ei edes nyt meneillään olevissa kisoissa ole edes naisjoukkuetta.
Se, mikä tässä  on tärkeintä, on tietysti peli –ilo.  Miesten vaihtopenkillä syljeskellään verta ja hampaankappaleita ja ollaan niin mahdottoman pahapäisiä.  Naisten vaihtoaitiossa näkyy hymyileviä naamoja.  Kiitos kokomaskin, hymyissä ei ole edes aukkoja.
***
Piispantarkastus kiersi hiljan Sauvo-Karunan seurakuntaa.  Yleisöä ei ollut juuri paljon liikkeellä, mikä ei tietty ole mikään ihme. Kautta aikain ovat piispat olleet sauvoista tuttuja.
***
Joskin olkoon uskonnonvapaus ilonamme aina.
– Rabbi olla on hyvä olla, totesi eräskin.
***
Heip.
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Alakategoriat

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Uusin lukijan kuva

  • Sienet kiipesivät
  • Kuvaus: Näiltä sieniltä eivät varpaat kastu, tuumii kuvan lähettänyt Keijo Hillgen.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20