Tähdellistä

Heipähän hei. Toimituksen lounaissiiven torstaitoffee venyy jälleen.
Arvotaan ensimmäinen aihe.
***
Kouluruoka ottaa ja puhuttaa. Kouluihin on jälleen puhuttu kasvisruokapäivää, joka koskisi kaikkia oppilaita ruokavalioon katsomatta.

Tämä kuuluu taas niihin asioihin, missä vakaumuksen varjolla voi tehdä paljon pahaa.
Pohjimmiltaan kyseessä on ihan sama asia kuin jos sekaravinnon syöjät alkaisivat vaatia kaikille pakollista lihapulla- ja paistipäivää.  Kaikki kunnia kasvissyöjille, mutta ei sitä pidä erehtyä luulemaan että se vakaumuksena olisi muita arvokkaampi.

Toisaalta kasvisruokaa syödään jo nyt. Ensimmäiseksi tulevat mieleen erilaiset sopat. Kesäkeittoa syöty maailman sivu.

Pistää vaan miettimään, että olisiko tämä kasvisruokapäivä tai pari saatu ujutettua mukaan osaksi kouluruokaloiden arkea jotenkin muuten kuin tekemällä siitä virallista ja pakollista ja mitä kaikkea. 
Kasvisruoassa itsessäänhän nimittäin ole sitten mitään vikaa, kunhan mukaan löydetään myös sellaisia lajeja joita voi 450 ipanalle tehdä. 
Yksittäin väsättäviä täytettyjä paprikoita ehkä ei kannata miettiä, mutta maukas kasvislasagne, laatikot, ihana ratatouille – ainakin, jos sattui jäämään rahaa jostain yli.  Sienetkin kai menevät tälle listalle. Yksi kysymys on, paljonko mistälie Afrikasta tuotavia kasviksia olisi tolkkua käyttää. Kotimainen tarjonta tammikuussa on kapeaa tai kallista.

Entä miksi nyt nähdään tämä vaiva, kun tähänkään asti ei ole moni korvaansa lotkauttanut vaikka listoja on köyhdytetty.  Esimerkiksi silakkaruoista on monessa koulussa luovuttu, enkä minä ainakaan tiedä juuri parempia raaka-aineita kuin tuo Itämeren pieni kala.
Jos pitäisi  valita, että silakkalaatikkoko takaisin listoille vai pakollinen vihannespäivä, niin sori vain, eväkäs polskii ohi.
***
Kisatkin saatiin pakettiin.  
Sanokaa mitä sanotte, mutta seuraaviin talviolympialaisiin on joko laskettava virallisia mitalitavoitteita tai sitten käännettävä arvotukset aivan nurinniskoin.  Ennen karkeloitahan olympiakomitea listasi, että kaksitoista killutinta pitäisi saada.

Että ensi alkuun ähäkutti: oma veikkaukseni oli kaksi hopeaa ja kaksi pronssia ja meni se nyt hilkusti lähemmälle kuin asioista mukamas perillä olevien oletukset.

No, kun tässä tätä asiantuntemusta nyt kaiketi on niin voinkin jatkaa konsultointia.

Sukupolvenvaihdoksestahan on puhuttu, esimerkiksi miesten kiekkojoukkueesta jää sivuun niin valmentaja kuin pelaajiakin.
Jotenkin tässä nyt sitten tulee mieleen, että pitäisikö koko lajikirjo päivittää.  Vaikkapa maastohiihto lähtökohtaisesti ei taida kiinnostaa nykynuoria eikä siihen taas seuraaviin seitsemään talveen ole Kajaanin alapuolella luonnonolojakaan.  Jääkiekon ihmelapsia ei nykyisissä parikymppisissä juuri ole ja suunnilleen samasta syystä.   Jos on pelaajamateriaali ohutta nyt,  niin lähivuosina on vielä vähemmän mistä ottaa.  Mäkihypystäkään ei taida olla tarpeen mainita oikein mitään.  
Niin, että miksi sitten ei kerralla nostettaisi koko lajivalikoimaa 2000-luvulle.  Hyviä lumilautalajien edustajia meillä jo on, aika pirteä naiskiekkoilijoiden sakki ja näin. Pakkoko sinne Sotsiin on lähettää  jotain hiihtojoukkueita, jos ainoa lopputulos siitä on iltapäivälehden 16-sivuinen fiasko-liite. 
***
Jaa niin, curlingissa voitaisiin alkaa taas kansallisesti pärjätä, se on aika metkaa katsottavaa.
Pyhänä päättyneissä kisoissa tietty jäi vaivaamaaan Tanja Poutiaisen kehnot laskut.  Aina iloinen ja selitttelemätön Poutiainen olisi vähän tunnustusta ansainnut.   
***
Loppuviimeksi pitäisi tietysti muistaa, että ihan tosikkomaisesti koko touhua ei saisi ottaa.
Suomen ja jenkkien lätkäpelissä maalivahti Miikka Kiprusoffillakaan  ei ollut paras päivänsä ja mies otettiinkin pois maalilta kesken ottelun.  Jälkikäteen kaveria mätkittiin julkisuudessa jokseenkin kohtuuttomasti.    Tietysti muualla ilahduttaa, jos menestyneellä turkulaislähtöisellä vahdilla käy huonosti.
Televisiokamera kuvasi Kiprusoffia vaihtoaitiossa hetki molarin vaihdon jälkeen. Mies tyrski itkua kohtuullisen avoimesti.  Sen katsominen ei tuntunut  hyvältä, ei ollenkaan.  
Tekisi mieleni väittää, että vain osa syytä itkuun oli oma huono peliesitys. Toinen puoli oli varmasti aavistuksessa siitä, millaiset otsikot mokomasta lauantain lehtiin revitään.
Loppuviimeksi kyseessä on silti vain peli, jonka tärkein arvo on viihdesellainen. 
***
Miesten lätkäjoukkueen pelejä seuratessa loihe sanaleikkivä sivupersoonani miettimään, mitä eroa on euroviisuilla ja olympialaisilla?
- Eläkeläiset eivät päässeet euroviisuihin.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Heipä hei. Toimituksen lounaiskulman ikinietoksesta tässä taas muutama lapiollinen.
Kauhomaan sitten vain.
***
Tästähän nyt on ollut puhetta, Kreikan taloudenpidosta. Alijäämä on holtiton ja tulisieluinen kansa nousee barrikadeille kun puheeksi yritetäänkään ottaa että jotain tarttis tehdä.
Entä olisiko Aasian-kokemuksia sovellettavissa tähän.  Aikanaan tsunamin jälkeen pidettiin tärkeänä, ettei Thaimaan-matkailua vähennetä – maa elää turismista ja joka kävijällä on osansa hyvinvoinnissa.
Niin, että josko nyt ei mitään keinotekoista tukemista vaan ihan sikäläisiä tuotteita ostamalla autettaisiin.  Siitä ouzosta en niin perusta, mutta jos tämä oma talkoo-osuus on kuitattavissa entistäkin määrätietoisemmalla oliivien ja vuohenjuuston syönnillä, niin mukana ollaan.
***
Entä sitten tapaus VR.  Junat eivät ole oikein kulkeneet, kiitos lumentulon ja pakkasen.
Tyytymättömyys tietysti purkautuu luokattomana käytöksenä ja tiemmä esimerkiksi konduktöörit ovat saaneet toimia sylkykuppeina.  
Ihmiset hyvät, älkää haukkuko väärää puuta. Jos oikeaa osoitetta kitkerälle palautteelle  haetaan, pitäisi katsoa ketkä ovat viime vuosikymmenien aikana olleet tekemässä päätöksiä.  
Nythän pulmana on ollut esimerkiksi sellainenkin juttu kuin  lumen pakkaantuminen radan vaihteisiin, automaattisulatuksen teho ei riitä ja harjamiehiä ei taas ole tarpeeksi paljon.
Yhtiössä on pyritty tehostamaan toimintaa ja saneerattu ja annettu lähtöpasseja jokuseen otteeseen 2000-luvunkin mittaan.  Liekö joukossa ollut sitten myös näitä raa´an työn tekijöitä joille nyt olisi hommansa.  En tarkoita, että 40 vuoden takaiseen määrään miehitystä joka pienelläkin pysäkillä  olisi mentävä, mutta kuitenkin.
Tämän sopan juuret nyt kuitenkin juontavat paljon kauemmas kuin siihen lähimpään lippukassantät…anteeksi,  hänen tilallaan onkin nyt lippuautomaatti.
***
Jotenkin kaksijakoista tuo noin muuten. Toisaalta on niin, että pitäisihän talviaikaan junain Suomessa kulkea.  Toisaalta  saaristossa alkaa jäädä väki jäätilanteen vuoksi saarroksiin, mutta siinä ei minusta ole vähääkään outoa.  
Eikä saarelaistenkaan mielestä. Siellä on hankittu pakastimet täyteen tavaraa ja tenavilta jäänee vähän koulua käymättä, loppuaika  pistetään puita pesään ja  odotellaan, josko yhteydet taas aukeaisivat.
Saaristoon muuttava, joka ei ymmärrä että näinkin saattaa käydä, olisi auttamatta väärässä. Toistaiseksi sieltä main ei vaan  ole kuulunut yhtään marinaa tilanteesta.  
***
Tulipa tuota naisten jääkiekkoakin olympiakisoista seurattua, viimeksi Ruotsi-Usa-peli.
Viihdyttävää.  Vauhtia puuttuu hiukan miesten vastaavaan verraten mutta niin myös sählinkiä.  Parhaimmillaan naisten kiekko on varsin nokkelaa.
Tietysti siitä on jo joku hermostunut, että miksi moista pitää pelata kun tasoerot ovat vielä sarjassa melkoiset.
No miksi ei.  Eikö idea ollut, että tuolla mittelevät kunkin maan parhaat ja niin edespäin.   
Kieltämättä tuo nyt on vähän länsipainotteista noin muuten, esimerkiksi Tsekiltä ei edes nyt meneillään olevissa kisoissa ole edes naisjoukkuetta.
Se, mikä tässä  on tärkeintä, on tietysti peli –ilo.  Miesten vaihtopenkillä syljeskellään verta ja hampaankappaleita ja ollaan niin mahdottoman pahapäisiä.  Naisten vaihtoaitiossa näkyy hymyileviä naamoja.  Kiitos kokomaskin, hymyissä ei ole edes aukkoja.
***
Piispantarkastus kiersi hiljan Sauvo-Karunan seurakuntaa.  Yleisöä ei ollut juuri paljon liikkeellä, mikä ei tietty ole mikään ihme. Kautta aikain ovat piispat olleet sauvoista tuttuja.
***
Joskin olkoon uskonnonvapaus ilonamme aina.
– Rabbi olla on hyvä olla, totesi eräskin.
***
Heip.
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Heipähän hei.
Toimituksen lounaisen julkisivuosaston viskaalin viikon kootut tässä taas näin.
***
Nimittäin tästä julkisivustahan on ollut puhe viime aikoina.
Hakukoneyhtiö Google julkisti juuri uuden palvelunsa internetin käyttäjien iloksi. Google street view sallii katsella netissä nyt myös Suomesta kartalla olevia maisemia katunäkyminä.
Mainiota, mainiota.  Juuri mitään näin koukuttavaa ei sitten herneenpalkojen ole keksitty, eikä tässä ole vielä surffattu läpi kuin osa tarttiskäydä –paikoista.
No. Eikös näistä katunäkymistä ole jo joku hermostunut.  Ei riitä, että osa kuvissa olevista naamoista ja rekisterikilvistä on valmiiksi sumennettu, vaan  joitain kuvia on pyydetty tykkänään poistettaviksi.
Mahdoton sentään.  Kautta aikojen on esimerkiksi lehtikuvia otettu niillä julkisilla paikoilla. Johtosääntönä on ollut, että jos ei tavan tallaajaa esitetä pahassa valossa, niin siitä vaan kuvaa maisemasta lehteen, vaikka kuvan kulmassa joku kauppakassiaan raahaisikin.   
Ei siinä, etteikö selvästi loukkaavista kuvista pitäisikin ottaa lämpöä, vanhan käytännön mukaan. Jotenkin tässä nyt vaan alkaa tuntua siitä, että osa poistetuiksi vaadituista kuvista ei taida olla loukkaavaa nähnytkään. Toisaalla väki tunkee itsestään ties miten puolivillaisia kuvia verkon puolilleen, mutta auta armias jos nettiin päätyy kuva, minkä reunassa on itse  juuri ostamassa jäätelöä torin kioskilta.
No, voihan tuossa olla olla edellytykset vaikka mihin perhetason selkkauksiin, jos isännän auto sattuukin jossain kuvassa näkymään sen naapurikylän hemaisevan blondin talon edessä, vaikka oletuksena oli että äijä on työreissulla Limingassa.
Sitten tietysti on tämä hienohelmojen osasto, joka siivoaisi katukuvista pois niihin mahdollisesti eksyneet juopot, kylähullut,  liian vanhat kulkuneuvot ja muun  tavanomaisen.  Menee kuulemma Suomi-kuva.
Sanottaisiinko, että jos se muutamasta kadulle sammuneesta on kiinni, niin antaa mennä vaan.
***
Viikon ehdottomasti hellyttävin uutinen löytyi muuten Aamulehdestä.
Sikäläisessä vesistössä petti näet jää hirven alta ja  palolaitos lähti otusta nostamaan. Siinä vesistön rannalla taas on oppilaitos, josta puolestaan oppilaat olivat seuranneet pelastuslaitoksen työskentelyä hirven nostamiseksi, ja jäällehän eläin oli lopulta saatu.  Kun hirvi lopulta oli maannut avannon vieressä ottamassa lukua, olivat oppilaat vieneet koulun kätköistä löytyneitä huopia sen päälle, ettei viimeinenkin lämpö karkaa ja elikko toipuisi.
Lopputulos oli kaikesta huolimatta ollut murheellinen.  Stressi oli ollut hirvelle liikaa ja se oli menehtynyt myöhemmin. Lehden jututtama oppilas oli ollut perin pahoillaan tapahtuneesta.  
Jotenkin tuossa peittelyssä  nyt oli jotain sellaista arjen hyväsydämisyyttä, mitä ei ole koskaan liikaa.
***
Myös  viikon oudoimmasta uutisesta vastaa Aamulehti, joka kertoi että  jatkossa kaupasta hankittu liha voi olla koottu useammasta eri palasta. Lihanjalostamot testaavat jo ”lihaliimaa”, trombiinia, jolla voidaan yhdistää yhdeksi palaseksi useita pikkupaloja.
Jestas varjele. Sikanauta-jauhelihaa sitä on tähänkin asti syöty, mutta sikanauta- kokoliha kuulostaa jo aika häijyltä.  Vähän kuin valmis varras ilman keppiä, eikö.
Uusavuttomille on luvassa hauskoja hetkiä, kun vakuumista paljastuneen pötkäleen filepää kypsyy alle varttiin mutta toinen pää on paistia ja pehminnyt vasta kolmen tunnin hauduttamisen jälkeen.
Noin muuten lihanliimailussa ei ole mitään uutta, eikä tässä viitata ensiapupoliklinikan arkeen.
Sikäli, kun noita valmismarinoituja on tullut joskus kokeiltua, maku ja suutuntuma niissä ovat kuin Eri-keeperiä söisi.
***
Heip.
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Viittä vaille viikonlopun toivotukset toimituksen lounaisesta siivestä jälleen.
Siipimoottori ei vielä ole sammunut, joten tässäpä jälkituotteita.
***
Tulipahan tuossa pitkästä aikaa nostettua käteistä rahaa. Automaatille oli jonoa kuten aina, ja siinä hytistessä valkeni myös, että miksi.  
Siinä ei ole kyse sen vähäisemmästä kuin paikallisesta tekniikan ihmeen näyttelystä.  
Alkavat nimittäin olla aika harvinaisia vekottimia. Ei siksi, että automaattitiheys on mitä on, vaan siksi, että ne taitavat olla luotettavimmasta päästä teknisiä laitteita nykyään.
Mietitäänpä. Uusiin autoihin saa juuri ja juuri renkaat vaihtaa ilman että koko keksinnön pitää olla kiinni merkkihuollon töpselissä. Digiboksit jumittavat kerran päivään niin, että sähköt on katkaistava koko kaupunginosasta, jotta vehje tokenee. Matkapuhelimien oikkuiluista emme taida mainita mitään.
Listaa voisi jatkaa ties miten, ja haluttomuus  tapella typerien laitteiden kanssa onkin yksi parhaista verukkeista olla haalimatta hirveästi roinaa.
Mutta sitten tämä toinen ääripää, pankkiautomaatit.   Ajatelkaas, missä oloissa ne hommiaan hoitavat. Tuolla ne seisovat  pankkitalojen ulkoseinässä kaikki pyryt ja vaakatason räntäsateet, helteet ja 25 asteen pakkaset. Rahantuontifirman kovanaama kopeloi takapuolta ja asiakkaat rähmäisine näppeineen hiplaavat etupuolta joka kellonaikaan. Silti hyvin harvoin jos koskaan automaatti on tiltissä saati kokonaan pimeänä, olivat sitten miten päälleräittyjä ja naarmuisia hyvänsä.
Siinä puhutaan jo uskollisesta palveluksesta.
***
Automaattiasia tietysti tuli mieleeni, kun toisaalla Taka-Aasiasta kuuluu ihan vastakkaisia kummia.
Ajoneuvovalmistaja Toyota kutsuu korjattavaksi laivalastikaupalla autoja eri vikojen takia. Missä mallissa juuttuu kaasu auki-asentoon, missä taas on jarruissa häikkää.  
Merkin toimitusjohtaja  ehätti jo lehtijutussa manaamaan, että tämä sitä on kauhea isku koko merkille.
Mene, tiedä.  Onhan noita sattunut aiemminkin, moni iso ja maineikaskin tehdas on joutunut ottamaan tuotantoa takaisinpäin.  Osa vioista on ollut turvallisuuteen vaikuttavia eli perusteltuahan tuo.
Jos ihan maineenkolhuja vertaillaan, niin tottahan vaihtoehto b olisi kohtalokkaampi,  siis se että  mitään ei puhua pukahdettaisi. Montaa onnettomuutta ei tarvittaisi, kun merkki tunnettaisiin autona, missä kaasu hirttää kiinni.  Nyt toimitaan sentään kuten miten vastuullisesti.
Tietysti tulee mieleen, että olisiko osan korjauksista voinut delegoida osaaville yksityiskorjaamoille sen sijaan, että ihmiset pistetään raukoilta rajoilta ajamaan merkkikohtaiselle korjaamolle. Monelle reissu on äkkiä päivän homma.
***
Sellainenkin ennuste tuli vastaan, jonka mukaan  omakotirakentaminen on piristymässä.
Kaippa tämä tarkoittaa sitä, että asuntokauppa noin muutenkin kääntyy johonkin suuntaan.
Tässä tulikin viikonvaihteessa tapettua aikaa aiheen parissa virtuaaliostoksilla.  Jos mikä on viihdyttävää, niin kiinteistönvälitysfirmojen verkkosivuilla seikkaileminen.  Hintaa ja neliöitä mieleisekseen renkkaamalla saa nähtäväkseen kaiken maailman ökytaloja,  eri aikakausien edustajia ja sellaisia torakkaloukkoja, joista tulee mieleen että Karpolla olisi pitänyt olla asiaa.
Erityisesti nämä eri vuosikymmenien edustajat ovat joskus metkoja. Pyhänäkin surffaillessa vastaan tuli 70-luvun omakotitalo, jonka sisustus taisi olla viime nippeliä myöten alkuperäisessä asussa:  kylppärissä itämaistyyliin kuvioidut kaakelit ja roosanvärinen bidee, olohuoneen katossa tummat, raskaat puupaneelit ja ellei olisi ollut jossain huoneessa kokolattiamattoakin, ruskeaa tietysti. Aito asia on jotain ihan muuta kuin naistenlehtien ”70-lukuteema”, mikä tarkoittaa Unikko-verhoja ja riisipaperivalaisinta  yhteen huoneeseen.
Surffaillessa mietin, miten tulisi 30 vuoden takaisessa eleganssissa itse viihdyttyä.
Mene, tiedä. Jotenkin kuitenkin  hiipi pelko persiiseen, että tuonkin tönön ostaa joku asioista ymmärtämätön ja heivaa ensi töikseen kaiken 70-lukulaisen ikkunasta mäelle, vaikka nyt talo kävisi lähihistoriamuseosta.
Miksihän tällaisia ei juuri näe suojeltavan.
***
Olympialaisiin on aikaa enää aika vähän, ja tietty oman osansa keskustelusta saavat myös kisa-asut. Uimarien puvuilla on melkoisesti vaikutusta vauhtiin ja oma merkityksensä on kai silläkin, mitä ainetta  ovat hiihto- ja mäkimiesten kokovartalovarmuusvälineet.
Vauhtia ladulle voisi tietty löytyä tavan sotilaspuvustakin. Sellaiseen kuuluu vakiovarusteena epoletit.
***
Heip.
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Torstain huomenet jälleen.
Toimituksen lounaiskulman turhan tiedon valtatietä lanataan jälleen.
Sanalle siis.
***
Länsirannikolla on yksi ikuisuusaihe tämä valtatie kahdeksan, missä liikenne on kauniisti sanoen rujoa – tien ikääntymisestäkin johtuen tai siitä huolimatta.
Eipä ole tuota kehumista isompinumeroistenkaan teiden menossa ihan aina.
Tutkailin viikonloppuna vaihteen vuoksi ratin takaa liikennekulttuuria  sekä kymppi- ja ysiteillä.
Ainakaan viimeksi mainitulla en varsin liputtaisi turvallisuuden puolesta.  Pöllyävä lumi, tuuli, pimeys ja vilkas liikenne eivät olleet  este ohituksille, joita pyhäiltanakin sai seurata sivusta montaa  -- ei vain jokaisessa mahdollisessa paikassa vaan myös kaikissa mahdottomissa. Kuka ajoi pitkät pätkät vastaantulijoiden kaistalla ohituspaikkaa kytätäkseen, kuka vilkutteli valoja tietä saadakseen.
Autosta tämä ei ollut  kiinni, naurettavaa riskipeliä harrastivat niin pikkuinen jenkki, mattofirman Ducato kuin joku Audin-lättänäkin.  Ei yhtään lämpimiä terveisiä teille.  Hermojen pettäminen ja linjurin ohitus olisivat voineet päättyä ihan toisinkin, nyt ei vielä jouduttu kaapimaan jäännöksiä tienpinnasta.
Mitä mokomalle sitten olisi tehtävä.
No, samainen ysitie toisesta päästään on pitkän matkaa sellaista leveäkaistatietä.  Siinä ajetaan oikealla ja hätäisimmät mahtuvat ohi, vaikka vastaankin olisi joku tulossa.  Homma tuntuisi toimivan, kunhan opetellaan arvioimaan missä auton reuna kulkee, niin onnistuu se reunassa ajaminenkin.
Vaihtoehto b olisi tietysti se kohtaamisonnettomuuksia tehokkaasti ehkäisevä keskikaide, joka  kerta kaikkiaan estää sikapaikoissa ohittelun. Miinuspuolena on, että kaide estää myös ne ohitukset, jotka olisivat perusteltuja, vaikkapa hitaan traktorin sivuuttamisen.  
Osapuilleen viidennen hiukset pystyyn nostaneen ohituksen seurattuani aloin  joka tapauksessa taipua  tämän kaideratkaisun kannalle ja sitten muillakin teillä kuin äillä. . Olisi muutamalle sankarille ihan oikein, että pistetään ajamaan jonossa kuin köyhän talon possut.
Jos ei hyvällä, niin sitten se toinen vaihtoehto.
***
Tietysti tällaista aluepoliitikkoa lämmitti asiassa se, että kaikilla oli kiire nimenomaan Turun suuntaan.
***
Radiossa puhuttiin alkuviikosta siitä, miten taloyhtiöt säästävät rahaa tiputtamalla taloissa pattereissa kiertävän veden lämpötilaa.   Sikäli kun ymmärsin, jossain talossa on pidetty lämpöä sen verran päällä, että huoneistoon saa jopa 26 -27 astetta lämmintä.  
Herran tähden.  Joku lauantainen Earth Hour eli valojen sammuttaminen tunniksi on muuten  aika kevyttä kauraa, jos toisaalla samaan aikaan ei riitä, että asunnossa on sauna, vaan löylytellä  halutaan joka huoneessa.
Selittäkääs nyt sekin, että kesähelteellä 24 astetta on monesta jo aivan liikaa, vaikka istuisikin varjossa ja pieni tuulenvire silittelisi ja sisäinen nestejäähdytys pelaisi.  Sitten toisaalta 25-asteisessa tunkkaisessa asunnossa vedetään raappahousua jalkaan tarkenemisen nimissä.
Ei käy järkeen.
***
Tulipahan lauantaina nuokuttua läpi tuo euroviisujen kansallliset karsinnatkin.
Finaalia voikin katsoa jo varsin ilomielin, pahimman tähän kisaan liittyvän pettymyksenhän koki jo viikonloppuna kun selvisi, että Eläkeläiset- yhtyeen tie tässä taistossa katkeaa tähän.
Harmi. Siinä oli paitsi tervettä halot kourissa- asennetta ja se oli  lisäksi  ainoa veto, missä solistin  laulutaidottomuus ei haitannut yhtään.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Alakategoriat

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Uusin lukijan kuva

  • Sienet kiipesivätNew
  • Kuvaus: Näiltä sieniltä eivät varpaat kastu, tuumii kuvan lähettänyt Keijo Hillgen.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20