Tähdellistä

 

Toimituksen kevätallergiaosasto palautuu työnteon juhlasta ja tässäpä sitten viikkoraporttia.
***
Jos ihan toiveen saisi esittää, niin tällä tavallahan kotoisen jääkiekkokauden ja vapun pitää niveltyä toisiinsa.
Säästyy paljon vaivaa vapun juhlimisesta, kun koko ilointikiintiö tuli käytettyä jo viime viikolla kun tepsiläiset hakivat voittopystin sinne, minne se kuuluukin.
***
Vaan kaikenmoista etuutta sitä kyllä.

Viime viikolla uutisoitiin, että tämä kansanedustaja Maria Guzenina –Richardson on saavuttanut yhden kyseenalaisen paalupaikan eli ajanut taksilla talven aikana yli parintuhannen euron verran.

Eihän tässä mitään ihmeellistä ole. Listan kakkos- ja kolmossijoille kirineet pirssissäistujat ovat keränneet hekin saldoa l melkoisesti  ja onpahan tuossa toisaalta edes kuskeilla ajoa.

Aivan varmasti matkoissa olisi itse kullakin karsimisen varaa, tai ainakin valinnan varaa siinä millä päästelee menemään.

Jotain tökeröä tämän kisan voittajan toiminnassa kyllä omaan silmään on.  Tarkoitan lähinnä sitä, että Guzeninalla on säännöllinen kolumnipaikka Iltalehdessä. Uutisesta ei mennyt kamalan kauaa, kun ko. edustaja sitten käytti kirjoitusvuoronsa hyväkseen ja naputti palstan täyteen perusteluja sille, miksi on tullut ajeltua taksilla hiukka enemmän kuin aiemmin ei.

Tietysti koko kolumni oli tietty vähän kuin oikaisun vaatimista uutisesta, jossa ei ollut virhettäkään. Moni on vähemmän herkkänahkainen.

Vaan eihän se vielä ole ylipursuavaa etuoikeuksien käyttöä, jos kiirepäivinä posottaa pirssillä – niin tekee moni muukin.
Se sitä vastoin on, että käyttää vakio-kirjoituspaikkansa omien tekemistensä selittelyyn parhain päin.
***
Lisää päivänpolitiikkaa ja ulkomaita.

Kreikkalaisia ei tietysti saisi nauraa. Vaan kun tässä nyt on sikäläisen talouskurimuksen syitä avattu niin mieleen tulee hakematta brittiläinen sketsisarja Ruuvit löysällä ja sen kuvitteelliset uutiset "rebuplica"-rantavaltiosta.


Kovin kaukana ei olla siitäkään, millä englantilainen Knalli ja sateenvarjo- kuunnelmasarja on naurattanut. Sen pääosassa olevat kuvitteellisen ministeriön virkamiehet saapuvat työmaalle lähempänä puoltapäivää ja valtionhallintoa kuormittavat mitä merkillisimmät komiteat. Johtajille maksetaan hyvin hataria bonuksia eikä virkailijoita voi erottaa vaikka olisivat töpeksineet miten -- korkeintaan siirtää arkistotehtäviin Ulko-Hebrideille.

Se, mikä radiossa on naurattanut, ei tietty hymyilytä Pohjan perillä kauheasti.

Tosin ainahan näitä voi suhteuttaa. Esimerkiksi Suomen Kreikalle lainaama puolitoista miljardia on siinä kolmesataa euroa per suomalainen. Iso summa äkkiseltään annettavaksi mutta toisaalta joku ostaa samalla hintaa jonkun pelikonsolin silmää räpäyttämättä.
Tähän tietysti liittyy toive jostain paljon paremmasta kuin typerästä pelivehkeestä. Takaisinmaksun ajan koettaessa voitaisiin sopia että miksikä ei suoritusta myös hyödykkeinä, jos ei riihikuivaa löydy.

Lootallinen retsinaa ja toinen sitä mainiota sikäläistä fetajuustoa riittäisi käsirahaksi ainakin meikäläiselle. Sellaista isoina paloina peltipurkissa myytävää.
***
Lääkärivenekin partioi nähtävästi taas saaristossa kesän tullen.
M/S Caritas on tuonut avun monenlaiseen akuuttiin vaivaan.
Kesäaikaan telmiessä riskit tietysti ovat monenlaiset, ja osa olisi ehkäistävissä.
Siinä ei ole mitään perää, että tätä ennaltavalistustehtävää hoitamaan olisi valjastettu S/Y Filis.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

 


Terveppä vain.
Toimituksen lounaisen valistusasian osaston viikkoraportti on nipussa tässä taas kuin parsat ikään.  
***
Monenlaista hyödyllistä elokuvaa on tullut esille kanssa viime aikoina. Erityisesti kiinnostaa kotimainen dokumentti nimeltä Reindeer spotting.   Elokuva kertoo rovaniemeläisten huumekäyttäjien arjesta ilmeisesti täysin kaunistelemattomasti.  Itseltäni pätkä on vielä näkemättä, enkä tiedä haluanko maksaa toistakymmentä euroa siitä ilosta että näen sekakäyttäjän varastavan autostereot.
Ei siinä, etteikö tämä pätkä olisi onnen omiaan muutamalle muulle. Tässä sitä olisi ilmeisesti sellainen  pakkonäyttää-pätkä yläasteille, että oksat pois . Voisivat jäädä ainakin pahimmat myrkyt kokeilematta.
Ainakin kyse on jostain muusta kuin virallisten valistusfilmien tätimäisyydestä ja tahattomasta koomisuudesta.  
Pari aika outoa ilmiötä tähän vaan liittyy.

Ikäraja on niistä ensimmäinen.  Pitkän kohkaamisen jälkeen elokuvan katsojien alaikä on  ja pysyy 18 vuodessa, mikä tietty rajaa esimerkiksi yläkoululaiset pois luvallisesta katsojaporukasta.  Harmi. 

Että jos nyt sopii toivoa opettajilta hiukan kansalaistottelemattomuutta ja elokuvan salakuljetuksen edes muutamaan luokkaan.

Toinen ihmettelyni aihe oli syntyä, kun jostain luin että tämänkin katsomossa oli jotakuta naurattanut.
Jotain kertoo arvomaailmasta jos naurattaa, kun toisilla menee aivan päin honkia, olkoon nyt miten vapaaehtoista hyvänsä.
***
Tietysti huumorin käsite on kovin häilyvä.   Uudessa hauskaksi mainostetussa viihdeohjelmassa nimeltä Teräspallit oli hiljakkoin kohta, jossa roolihahmo  paiskoi ruokaa ohikulkijoiden niskaan.
Aiemmin hauskuuteen vaadittiin edes joku pieni oivallus.   Se, että joku nauraa sille kun toinen paiskoo hampurilaisia, on aivan sama kuin joku nauraisi sille että toinen heittelee pieniä kiviä rannalta veteen. Tähän asti se taas on huvittanut korkeintaan oikein hitaalla käyviä tai pahasti kamoissaan olevia.

Kumpaan sitten kukin haluaa samaistua.
***
Tätä lakkoasiaa tietysti kanssa.   Sitä aina muistetaan kauhistella, että miten teollista on kotimainen lihantuotantokin.
Taannoinen liha-alan seisokki kertoi siitä jotain. Hätä tuli käteen useammalla lihatilalla – ihan siitä syystä, että tavaran eli eläinten pitäisi liikkua. Uutta porsasta syntyy tämän tästä ja vanhat pitäisi saada alta pois.  Ajatus siitä, että eläkööt nyt vielä pari päivää, lienee kerrassaan väärä.
Varmasti on valvottua, turvallista ja siistiä kotimainen tuotanto, mutta viimeistään tämä todisti että ihan idyllistä ei kai kannata puhua.
***
Mitä itse lakkoiluun tulee, niin oikeutensa siihen tietysti on.  Sitten on se toinen puoli, mikä joskus hiipii mieleen.
Siis että neljä viidestä työntekijästä on aika tyytyväisiä jo nykyisiin työoloihin, mutta kun viides ei ole niin neljäskin kiskaistaan mukaan liki puolivahingossa.  
Kaiken päälle kun hiipii mieleen ajatus siitä, että tällaiseen taantuman aikaan moni voisi olla tyytyväisen sorttinen jo kun on sitä työtä – puhutaan prosentin korotuksesta joskus nousukauden aikaan.
***
Työpaikkaromansseja jos vaikka millä alalla.
Vai mitä se tarkoitti kun lehdessä luki, että moni naispappi hamuaa piispan sauvaa.
***
Uutiskielen pitäisi tiemmä olla tiivistä.  Parantamisen varaa on jopa isommissa taloissa, kuten saimme huomata radion uutisista alkuviikolla.
Erään uutissähkeen mukaan tällä viikolla poliisi valvoo nopeuksia tehostetusti.

Kyynisesti ajatellen tässä olisi ollut uutisarvonsa, vaikka viimeinen sana olisi jätetty poiskin.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Huomentapa jälleen, toimituksen lounaissiiven ilmatilanvalvontaosaston viikkoraportti isketään tiskiin täten.
***
Nimittäin ilmastahan sitä kyse on.  Islannin tulivuori on saanut muutkin kuin synnintuntoisimmat ottamaan kasan tuhkaa niskaansa. 

Noin käytännössä seurauksia on ollut sekalaisia, ja yksi puhutuimmista on lentoliikenteen halvaantuminen.  Reissaavaisten elämä on lentorajoitusten johdosta jonkin verran hankaloitunut.
Toisaalta ymmärtää, jos joillakuilla vähän verenpaine nousee – hommia on kotipuolessa sovittuna ja sitten itse on nalkissa jossain hevonkuusessa.  
Toisaalta tekisi mieli miettiä, että kyseessä on luonnon tapa muistuttaa, minkä ehdoilla tässä mennään ja ettei liikkumisen tarvitse olla ihan itsestään selvää. Lappilaisille tai saaristolaisille tässä ei taida olla mitään outoa: kun keli nasahtaa sopivaksi, ei välttämättä liikuta kotitorpalta mihinkään aikoihin.  
Toinen tai kolmas juttu on, että ainakaan omaan silmääni ei ole sattunut juuri tietoja siitä, että tämä lentämistauko olisi aiheuttanut mitään oikein vakavia seuraamuksia kenenkään hengelle tai terveydelle.  Jopa elin- ja verikuljetukset ovat liikkuneet.  Puheita ”tuhkakaaoksesta” tulee kai siksi vähän oudoksuttua. Tuhkaa on, lentokoneilla ei ole viisasta lennellä, siinäpä tuo. Ilmassa on nyt vähän ollut sellaista asennetta, että syyllinen tähänkin olisi löydettävä.
Olisi tässä mahdollisuus jonkinmoiseen ympäristötekoonkin. Tiistain uutisten mukaan usea iso firma on moninkertaistanut videoneuvottelijoiden määrän, kerta paikan päälle palaveriin ei  kerrassaan pääse.

Ympäristöihmisten luulisi kiittävän, sikäli mikäli käy niin että vanhaan malliin ei enää palaillakaan.
Ajatusleikkivä puoleni alkoi miettiä, että entä jos koneet eivät nousisi ilmaan aikoihin. Mihin muotoihin tämä maanpäällinen liikkuminen vakiintuisi ja paljonko opittaisiin tinkimään kiireestä.  

Taisi olla Hesari, missä joku ennusti, ettei tämä jää viimeiseksi purkaukseksi, joten hyvä nyt vähän harjoitella pohjille.
***
Tiistai-iltana kuuntelin radiosta tulivuori-iltaa. Siinä tuli mieleen, että tämä lentoliikennehän on vain yksi ja kapea viipale kaikista seuraamuksista.
Jonkinmoinen Havukka-ajon ajattelijan perinne elää vahvana kyllä: lähetykseen soittavat kansalaiset olivat miettineet sellaisia kysymyksiä, jotka eivät ole omaan päähäni olleet lähelläkään pälkähtää.
Islannissa ovat parhaillaan lirissä muun muassa karjankasvattajat: elikoita on jouduttu siirtämään tilapäislaitumille ja isäntäväkeä sitten tietysti kanssa.  Tuhkassa on paljon fluoria, joka on karjalle vaarallista, ja ongelmana onkin, mistä ruokaa eläimille.
Sanoo Nalle Wahroos mitä vaan, kyllä ihan kehitysavun nimissä voitaisiin laivata joku paali heinää täältä saarelaisille.
***
Sitten maaliikenteen viihtyvyyden parantamiseen ja tienestipuoleen.  Nämä ovat yhteyksissä toisiinsa.
Tarkoitan tietysti jokakeväistä operaatiota  jota monesti kuulee autonsiivoukseksi kutsuttavan.
Onhan nimittäin niin, että kun autossa istuu sen kolmekin tuntia päivään, kaikenlaista orgaanista ja ei-orgaanista jätettä kertyy tiloihin huonomman kaatopaikan verran.  Toisaalta kun siellä istuu sen kolmekin tuntia päivään, niin sitä toivoisi että ympäristö ei näytä huonommalta kaatopaikalta.
Siivoamisella sitä paitsi pääsee ihan tuntipalkoille.  Ensinnäkin menopuoli. Kun turhat rojut on heitellyt mäkeen, putoaa auton painosta viitisenkymmentä kiloa ja eiköhän polttoainetalous kohene.

Lisäksi saa tulontynkääkin. Perjantain talkoissa ongin kiesin onkaloista sellaisen säkillisen tyhjiä vissypulloja, että ne kun palauttaa kauppaan, syö pieni perhe hyvin pari päivää.

Koko loppukuun ruokarahat puolestaan saa, kun myy autosta imuroidut sepelit kaupungille.
Määrä riittää hiekoittamiseen koko ensi talveksi.
***
Heip.
aku.poutanen
@pernionseudunlehti.fi
Heipähän hei. Toimituksen lounainen rukiinkulutusosasto viikkokatsauksineen tässä nyt.
***
Tästähän on ollut puheita, että mikä loppuu kaupasta jos elintarvikeala lakkoilee pitkään. Einekset ja tehdastekoiset osaruisleivät kuulemma ensiksi.

Pienleipomoiden kannattajana olen tietty hyvilläni siitä tiedosta, että niissä lakon aikanakin leivotaan, mikä ehditään.

Sekään ei kävisi harmittamaan, jos kaikenmoiset ihmejugurtit jäisivät vähemmälle. Tiedättehän, nämä turvotusta laskevat ja vatsan toimintaa edistävät, joiden mainoksissa puhutaan aikuiskatsojille kuin vähämielisille.

Tähän kaikenlaiseen kropan vajaatoimintaan nimittäin on lääkettä ihan lähellä. Oikein pisti vihakseni lukea jostain naistenlehdestä maakuntien leipäherkuista. Varsinais-Suomen kohdalla "maakunnan makuna"oli makea setsuuri.

On puolensa siinäkin, mutta kunnon rukiisen kanssa ei mitään jakoa. Esimerkiksi vähän päässä lounaiskulmasta, Kemiössä rakennellaan ensiluokkaisia ruisleipiä reikäleipänä, limppuna ja patonkina. Lisäaineitta, käsin ja paikallisista jauhoista.

Kisassa pärjää mainiosti myös turkulainen Vilmunen & Vilmunen, jonka reikäleivän Jyrki Sukula nimesi joku vuosi sitten maan parhaaksi. Samassa kaupungissa Kosken leipomo väsää erinomaiset ruisleivät. Salolaista Kuiroakaan ei sovi sivuuttaa.
No, mitenkö tämä kaikki nyt liittyy yhteen.

Siten, että joutavaako ihmejugurttia litkimään. Sama teho on kunnon rukiisella, vatsa pelaa ja hatutus kaikkoaa. Kaikki vitamiinit, hivenaineet ja kotimaisen työn tukeminen tulevat samaan kauppaan. Ruisleivän saa paperikääreessä.

Tosin tietty kohtalokas meininki näissä on. Riippuvuussuhde syntyy oitis. Esimerkiksi Kemiön ruispatonkiahan sitä murtaa oston jälkeen heti tuuman pätkiä siltään syötäväksi samalla kun ajelee kohti uusia seikkailuja. Parin euron patongista tulee liki täyteen, mitä samanhintaisesta jugurttipurkillisesta ei voi sanoa.

Noin muuten vahinkoa koituu tietty vain mainostoimistoille. Kunnon hapan tekee kauppansa ilman prime-timeen myytyä mainospalaakin.
***
Ettäkö mikä muu sitten loppuu? Käynti isossa Prismassa maanantai-iltana opetti. Ainakin jauheliha ja valmiiksimaustetut kananriekaleet.

Paljoa hyvän päälle ei näemmä ymmärretä: kastikelihasiivuja, eli niitä joista kunnon soosit tekisi, oli jäljellä vaikka miten.


Viikon parhaan kysymyksen esitti autiolle lihahyllylle äitinsä kanssa tullut pieni tyttö.
- Syökö ihmiset niin paljon lihaa, että tämä hylly on ihan tyhjä?
***
Liikenteessäkin on ollut ihmeteltävää.
Maanantaiaamuna tuli ykköstiellä vastaani uudehko Golf ja ihan sen perässä joku uudehko Toyotanräppänä.

No, tässähän ei vielä ole mitään ennennäkemätöntä. Vasta kohdikkain ollessamme huomasin, että välimatkaa autojen välillä oli kirjaimellisesti tappituntuma, noin kaksi metriä – ja edellä ajava Volkkari oli autokoulun auto, oppilas ratissaan.

Että terveisiä vain Toyota-miehelle jos tätä lukee: omaa rattimiehen vikaa, kärryn kulkupuolta ja kiireisyyttä voi esitellä paremmin jossain muualla, jos ihan pakko on. Siellä kouluautossa on varmasti ratin takana riittävästi jännitystä ja täysi työ päällä ilmankin, että joku ajaa aanelosen mitan päässä puskurista.

Sitä unohtamatta, että kouluautokin voi tehdä jonkun yllättävän liikkeen. Jos siihen suhtautuu kuten hitaampaan ajoneuvoon yleensä, pääsee vähemmällä. Valkoinen kolmio peräpeilissä ei ole ihan koristeeksi kumminkaan.
***
Joopajoo. Keskustan puheenjohtajakisa on käynnissä. Asiakysymyksistä on puhuttu ja muista. Kiertueen aluksi oli kuultu, että Väyrys-paavo opiskelee käyttämään pyykkikonetta ja joku toinen on tavallinen käymällä kaupassa.

Hesarin politiikantoimittaja loihe kommentissaan lausumaan, että nämä kysymykset ovat ennemminkin kiertueen viihdepuolta.

Pesukone ei siis ole politiikkaa.

Paitsi ne Anna Tapion koulun masiinat tietty.
***
Heip.
aku.poutanen @pernionseudunlehti.fi
Heipähän hei.
Toimituksen lounaissiiven saaristoasiainosaston kevätraportti onkin suunnilleen tässä taas.
***
Kiirastorstaina tuli mieleeni, että eihän tätä menoa koko Lappia tarvita edes matkailumielessä juuri paljon mihinkään.
Useastihan kuulee ihmisten lähtevän lomillaan pohjoiseen lumen perässä.
Joutavaa vaivannäköä se sellainen.  Hilpaisin kiirastorstaina pääsiäisenviettoon lounaissaaristoon, jossa lumiennusteiden mukaan ei ollut paljon lunta.
Ennusteesta emävale, vai miten se oli. Mökkimatkan viimeinen osuus tähän aikaan vuodesta tietää reipasta kävelyä saaren halki kulkevalla polulla. Helpommin mietitty kuin tehty.  Ennusteista poiketen lunta nimittäin oli kevyesti yli saappaanvarren ja alavilla paikoilla haaruksiin asti.   Matalamieliset viittaukset mahdolliseen persjalkaisuuteen voidaan jättää omaan arvoonsa, liki parimetrinen saaristoasiain toimittaja upposi joka toisella askeleella metriä syvälle kinokseen. Apua ei ollut, vaikka saappaannumerokin on lähes luokkaa lumikenkä.   Koko lystin suola oli selässä kiikkuvassa täydessä rinkassa ja siihen sidotussa ahkiossa, jossa välttämättömyystarpeiden saamiseksi perille on tietysti paras mahdollinen vaihtoehto.   Pakollisista tauoista viisi käsitteli aihetta läähätys, yksi pidettiin tavaroiden muovisäkkiin pakkaamisen nimissä.  Vettähän sitä alkoi sataa suunnilleen kolme minuuttia taipalelle lähdön jälkeen.
Kokemuksesta voidaan nyt todeta, että vielä on tuotekehittelyllä vaatetusalalla paikkansa. Luhdan toppatakki pitää kylmän ilman ulkopuolella mutta hyinen vesi tulee ihan iholle asti.  
***
Tietysti koko tarinan toinen puoli liittyy paluuseen.
Saariston lumista hävisi pyhien aikana noin kolme neljännestä. Siinä, missä  torstaina sai kiskoa täyttä pulkkaa halki umpihangen, piti palatessa nykiä samaa keksintöä puolityhjänä ihan kuivassa heinikossa.    Jos pyhinä olikin virinnyt ajatus istua itse pulkkaan ja lasketella  vapaalla paluumatkan alamäet, maanantaina koko idean sai haudata.
Tässä on jotain samaa luonnonoloihin liittyvää kohtuuttomuutta kuin aikanaan talvileireillä armeijassa. Silloinhan muutamaankin otteeseen hakattiin neljä päivää umpijäiseen nummeen poteroa kuokan ja lapion kanssa. Lopputuloksena oli noin hansikkaan tilavuuden verran vetävä monttu.  Lopulliseen kulmaansa v-käyrä asettui tietty vasta leirin lopulla, kun kaivanto piti luoda takaisin umpeen.
***
Tietysti radiouutiset pitävät huolen siitä, että kaikenmoinen maailman pahuus ei pääse unohtumaan edes jääkenttien keskellä. Mitä lie itsemurhapommittaja-aiheita sitä olikaan.
Sen verran kulttuurishokkia talvimökkeilyssä ja olemisessa matkojen päässä lähimmästä katuvalosta on,  että aina mieluusti ensimmäisen yön pitää radiota hiljaa jorisemassa ja torkahtaa siihen. Seuraavana aamuna itsekseen höpöttävä toosa alkaa jo tuntua luonnonrauhan häiritsemiseltä.  
Sitä paitsi seitsemännet  uutiset joissa jäät eivät vieläkään olleet vieneet koko Saloa mennessään, alkoivat tuntua itsensä toistolta.
***
Tietysti ne raportit, joiden mukaan kevät tulla tupsahti toisena pääsiäispäivänä, eivät ole järin vääriä.   Kemiönsaaren teillä oli maanantaina suorastaan vilkasta.  Ei autoista, mutta kävelijöistä, pyöräilijöistä, pyöräilemään opettelevista ja ties mistä.   Taalintehtaalla rantapenkalla istui joku ihan silkkaa auringonpalvontaa harjoittamassa ja pellonreunoilla oli bongareita sen verran, että isommalle lakeudelle olisi ollut tarvetta.
Eipä siinä mitään, kunhan kukaan ei keksi taas tehdä jotain naurettavia tilastoja työtehokkuudesta.   Notkahdus on tulossa.  Maanantaina sitä sai huomata, että monella pihalla oli jo kaivettu vene esiin pressun alta, tuotu kuokat ja haravat valmiiksi pihanojennustalkoita varten, kiivetty tellingeille ties mitä varten.   Kyllä sen nyt aavistaa, että seuraavat viisi viikkoa keskivertotyöläisen mieli askartelee työasioiden sijaan kotona vartoavissa tärkeämmissä projekteissa.
Toisaalta, onpa edes pirteä mieli, se askarteleva.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Alakategoriat

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Uusin lukijan kuva

  • Helle on hyvästä
  • Kuvaus: Viiniköynnös se vaan nauttii kuumasta kesästä. Kuvan hyvinvoivasta kasvustosta lähetti Fredrik Koivusalo.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20