Tähdellistä

Heipähän hei.
Toimituksen lounaisterassin viikkoarvonta raaputellaan tähän saumaan täytteeksi nyt.
***
Viikon voittajiin voitaisiin lukea kotimainen tuontiteollisuus.

Maaseudun tulevaisuudessa oli aika metka tarina näet.  Tarja Hallan kirjoittamassa jutussa oli käyty kaupassa ja blokattu koriin kotimaiseksi miellettyä ruokaa.
Tehän tiedätte, Valiota, Vaasaa tai Hookoota vaikka.


Niinpä niin. Juttu kertoo, että esimerkiksi Puolasta tulevat Suomeen kansallistuotteet Amerikan pekoni, Turun Sinappi ja Jyväshyvän kekseistäkin osa. Vaasan leipäpaketissa kehutaan leivän olevan Suomen ensimmäinen sataprosenttinen ruispaahto.  
Voi olla, mutta Tallinnassa leivottua yhtä kaikki. 

Kuvaan sopii, että Vaasan päätti hiljan pistää Turun-leipomoltaan väkeä kävelemään.



Viikon häviäjä on sitten kotimainen äidinkielenopetus. Jos tarkoitus oli opastaa valitsemaan kotimaista tuotetta kaupassa, niin kuviksentunneilla se tapahtuu jatkossa. Joutsenlippu tai Sirkkalehti-merkki kertovat heti, että kyseessä on suomalaisperäinen tuote, tuotemerkki ei sitä välttämättä tee.


Logojen tunnistuksesta on jatkossa kyse,  tästedes pitää sisälukutaidon sijaan osatakin yhdistää oikea kuva oikeaan valmistusmaahan sen sijaan että pitäisi osata lukea tekstit.
***
Tietysti tämä kotimaisuuskin on suhteellinen käsite ja jatkossa entistä useammalle  suomalaiselle muu kuin Suomessa tehty on kotimaista.

Vaalien jälkeen moni ilmoitti muuttavansa jonnekin hyvin kauas.
***
Viikon sitkeyspalkinto menee sekin jonnekin kauas, Länsi-Siperiaan tarkkaan ottaen.
Helsingin IFK otti näet jääkiekkomestaruuden ja aiheesta sikäli, toistakymmentä vuotta mokomaa on yritetty.

Tuon alueen liigajoukkueista Hifkissä on länsisuomalaisen silmään ainoana jotenkin aidon asian maku. Sattuvasti hiukan samaan tapaan kuin Hartwallin Jaffassa, vaikka limutehdashallia isännöikin joku muu.
***
Viikon häviäjiä tiemmä on Keskustapuolue.


Sitä ei käy ihmetteleminen, että yhdet kommentit tuloksesta antoi telkkarin  tulosillassa Väyrys-Paavo, jolla onkin ollut hyviä selityksiä aina. 


Väykky on myös jakanut mielipiteitä. Pyrkivä? Ehkä. Itseriittoinen? Varmasti.
Ja ehkä siksi jo jotenkin vilpitön, sunnuntaina harvinaisen peittelemättömästi myös maansa myynyt.   
***
Ei sillä, ettei itsevarmuutta tai uhoa uhkuisi nyt joku muu.

Yhtä kaikki oli  hyvin kuvaava ilmaisu, millä tämä Soini kuvasi tulevia hallitusneuvotteluja. Hänen mukaansa vielä koittaa aika, jolloin piipusta valkoinen savu pöllähtää.


Niinpä kyllä.  Vaalea savu on tupannut pöllähtää piipusta Vatikaanissa, kun katolinen nokkamies on valittu.


Katoliselta ministeriehdokkaalta aika rohkeasti veikattu.
Aikanaan nähdään, voittaako veikkauksessa ristin sijaan yksi tai kaksi.
***
Heip.
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Tervepä terve.
Toimituksen lounaissiiven saaristoasiainyksikön viikkovenytys aloitetaankin nyt numeroita veivaamalla, eikä ole kyse puhelinperinteestä.
***
Nämähän ovat niitä aikoja, kun silkan tuskastumisen ja kuivajalkaisena kulkemisen välillä on noin kolme vuorokautta.   Sattumaako lie, että olen jo parina vuotena osunut aloittamaan saarikauden juuri sillä viikonlopulla, kun kevät tosiaan tulee.

Torstai-iltana viisikymmenkiloisen ahkion vetäminen rantoja pitkin kohti mökkiä oli siinä paikkeilla, että  olisi itkettänyt ellei olisi naurattanut.    Joka toisella askeleella upposi hankeen vasen jalka reittä myöten, joka toisella oikea.
Sunnuntaina mantereelle päin kävellessä lumen paksuudesta oli hävinnyt jalan mitta, siis yli jalan verran. Onneksi paluukuormaa ei juuri ollut, ja kuivassa kanervikossa sai kiskoa suunnilleen tyhjää pulkkaa. 

Jäistä on tätä luettaessa hävinnyt varmasti sekin rantoja kiertänyt, pohjaan tukeutunut kapea kaista, jota vielä lauantaina saattoi kävellä riskikin mies.


Hangon läntisen selän reunalla on muuten aika hiljaista vielä huhtikuun alussa, lähes ihanteellista. Äänien perusteella Taalintehtaan Ovakolta lähti yksi laiva torstaina, ja jossain tehtiin puita konevoimalla.


Taivaalla sentään tapahtuu, asialla ovat muutkin kuin luonnonsiivekkäät.   Ero mielenrauhan ja jonkinmoisen vouhottamisen välillä on muutama kilometri.
Kemiönsaaren eteläreunalla on näet vaikea olla huomaamatta, että Sunnan majakka Björkbodassa on monen lentoreitin mutkapaikka.  Ylhäällä jymisee verraten usein.


Lauantaina saunassa tämä tuppasi myhäilyttämään.  Aika metkaa oli kuulla lauteille etäinen lentokoneen humina.   Jotkut istuvat taivaalla alumiiniputkessa, partavedeltä haisten ja ovat niin menevää ja hyväkäytöksistä kuin vain länsimainen ihminen joskus olla voi.  Samaan aikaan itse hikoaa jäisen merenlahden rannalla hämärässä hirsisaunassa, ilman vähäisintäkään vaatetta ja miettii löylynheittojen välissä korkeintaan niitä näitä.


Aika on sama, maailmojen ero enemmänkin kuin se muutama kilometri Amerikan-koneen ja Aito-kiukaan välillä.  Yhteistähän näillä on niukalti, sekä kiuas että lentovehje ovat metallipönttöjä. Kummankin leviämisestä tulee paha mieli.  Hikeä pukkaa molempien likellä.
***
Saunan nurkalta Taalintehtaalle on matkaa vähän vähemmän kuin siihen Björkbodassa mutkan tehneeseen lentokoneeseen, merenkulun mittayksiköitä käyttääkseni puhutaan joistakin maileista.

Kuin sattumalta työ toi maanantaina heti Taalintehtaalle jätevesikapinaa seuraamaan.


Viikon viimeinen ero koskeekin sitä, mikä erottaa täyden rauhan ja täyden sotatantereen toisistaan?
Muutama maili jäistä merenselkää.
***
Heip.




Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Heipähän hei.
Toimituksen lounaisosaston vaaliteltan viikkolupaus tehdään katteetta tässä kyllä.
***
Nimittäin tämä vaaliasia se on, mikä on viime päivien ajan työllistänyt.

Vaalisarjaa tehdessä ei voi välttää vaalikarjaa, ja elukkateemaa voi jatkaa sikäli että jo presidentti Koivisto puhui politiikkoja hihoista repivistä toimittajista sopuleina.
Paitsi että laji pitää päivittää:  jyrsijän sijaan matkasaarnaamista harjoitetaan vaalikojuilla nyt ihan sikana.
Sydämelle parempana sellaisena vai ei, siitä en ole vielä päässyt varmuuteen.


Elukkakatras on koko lailla täysi, kun viikonlopun mökkilomalla erehtyy tuijottamaan muuta paneelia kuin makuuhuoneen katossa olevaa.  Karhut jääkaapissa, lammas uunissa ja ne sopulit tai porsakset televisiossa. Haahkoista puhuminen viittamalla muuhun kuin rannan siivekkäisiin olisi rumaa.


Toisaalta asia on niin, että makuuhuoneen paneeli voi viedä voiton, tai sitten järeämpi tavara eli saunan hirret joita voi katsoa myös sisäpuolelta eli lauteilta käsin. Hirsien väliin pääsee vallan alastonna, paneeliin pääseminenhän  vaatisi jäsenkirjaa ja missäs sitä ilman taskuja kuljettaa.
Saunan hirret ovat tiukkaa tavaraa, löysästä hirrestä ei voi puhua, jos sattuu telkkarin vaalitentissä hyvinkin grillaus onnistumaan.
Siinä on kyse eri tentistä kuin siinä, missä englantilainen leiriytyy. Viimeksi mainitussa grillaamista ei voi suositella, ellei halua työllistää palokuntaa.


Noin muuten vaaliohjelmista ei sovi puhua varomattomasti. Joka puolueella on oma ohjelmansa ja televisiofirmoilla omansa.  Uusin innovaatio alalla ovat ohjelmat, joissa on kerrallaan vain kaksi kust…joka puolueesta.
Entisaikaan vieraita oli koolla pitkä rivi. 

Harmi muutos, meillä kun olisi nyt se laajakuvatelevisiokin, johon kyllä mahtuisi.   Steroäänellekään ei oikein ole käyttöä, puheen sisällön perusteella ei ole aina niin väliä tuleeko se oikeasta tai vasemmasta laidasta.
Vähän maalaisliittolainen olo tosin tuli sen edellisen toosan kanssa vaalipaneelia katsoessa, siinä kun kaikki ääni tuli keskeltä.


Raha-asiathan ne noissa paljon puhuttavat.  Siitä puhe, mistä puute ja ilmankos viinaverosta ei ole tähän hätään juuri kukaan tohtinut ottaa aiheekseen.
Maksamaan joutuu joka tapauksessa, ja aika syntiset ovat tuumat kaikkine veroillepanoineen.


Tämä on tietty kuntapuolelta anastettu asia, siellä moni päätös saa lainvoiman vasta julkipanon jälkeen.  Siivotontahan se, vaikka kuuluu tähän vuodenaikaan.  
Kukista ja mehiläisistähän on kyse, ja biologian kirjasta muistamme miten siellä hommat pelaavat. Tällaisessa julkisessa jumppaamisessa  ei siis ole kyse oikeastaan kummemmasta kuin keväisestä katupölytyksestä.
***
Heip.


Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Heippa hei.  Toimituksen lounaissiiven höytyliikuntasalin viikkotaivutus on vuorossa tässä nyt.
***
Tätä  on paljon veivattu,  että kodinkoneiden käyttöikä on tavallisen tulo-, kärsivällisyys- ja ympäristötietoisuustason perheelle sietämättömän lyhyt.  Uuden telkkarin, pesukoneen tai pakastimen ikä on pahimmillaan pari vuotta ja laitteen taru on usein kerrasta poikki. 
Tietysti on kauhisteltu tehtailijoiden ahneutta joka saa aikaan sen, että käyttöiästä ei yritetä tehdä pitkää ja koditonta  roinaa kertyy jessuksembal.
Toisaalta ei ole tarjontaa ilman kysyntää, ja varmasti kalustoa uusitaan turhankin kovalla tahdilla ja varman päälle.
Vai mitä siitä pitää päätellä, että muutaman vuoden ikäisiä, toimivia isoja putkitelevisioitakin  ovat kaikki nettihuutokaupat ja ekotorit  pullollaan. 
Ei siinä, että siitä osapäivävihreä osaisi olla ihan täysillä pahoillaan: tavaran kierto toimii edes jotenkin, vaikka en ihan  ymmärräkään ajatusta vaihtaa telkkari uuteen vain ostamisen ilosta. 
Yhtä kaikki isoon ruutuun ja hyvään kuvaan pääsee noissa tapauksissa kiinni rahalla, jolla ei saa olutlaatikkoa lähikaupasta, ja televisio kestää joka tapauksessa kauemmin.  
Jos ja kun uusiotelkkari sitten aikanaan hajoaa, sen kuskaaminen loppusijoitukseen ei tunnu niin pahalta kuin toimivan vehkeen vieminen jätelavalle  tai edes kierrätykseen.
Hep.  Kyllä noita joku tehtailee, jos kysyä osataan. Niin tekisitte itsekin.
***
 Sen jo joku arvasi, että vuodatuksen juuret ovat omassa olohuoneessa.
Tottahan.  Ruudultaan tenniskentän kokoinen putki-Sony tuli jumpattua neljänteen kerrokseen, ja antaapa olla enemmät kyselyt tykyttävästä otsasuonesta.
Tietää tulleensa vanhaksi, kun kaipaa jopa parin tunnin ähkimistä polvillaan uuden telkkarin edessä sormi kivistäen ja hioten. 
Analogisten lähetysten aikaan telkkarin virittämisessä nimittäin oli puuhaa.  Piti laskeutua verkkoon kytketyn toosan luo ja  etukannen alta pientä pyörää pyörittämällä tai nappulaa nitkuttamalla  hakea kanavat paikoilleen. Jos homman sai tehtyä alle kahden tupakkiaskin ja yhden hermokohtauksen, saattoi kokea hetkellisesti kunnon voittamisen riemua.
Nykyään senkin ilon ovat insinöörit vieneet. Uuden näköradion käyttöönotto oli lapsellisen helppoa, aparaatti hyllyyn, polvilleen sen taakse ja kaapeli digiboksista telkkarin persuksiin ja siinäpä se.
Toisaalta tietää tulleensa vanhaksi kun pelkkä telkun taa kurottautuminen tietää samaista ähkimistä ja ankaraa hikoilua.
***
Isolla putkitelkulla on tietty myös jotain yhtäläisyyttä puuhellaan.  Molemmat kertovat ilmanpaineista, hella vetämättömyydellä ja telkussa sen tekee sääennuste. Lisäksi kumpaakaan ei alle kolmen riutuneen rosvon kopla vie yön hämyssä sitten senttiäkään. Ähäkutti.
***
Heip.
Heipähän heip. Toimituksen lounaiskulman jatkoflunssaosaston  viikkokröhäisy  suoritetaan nyt tässä kyllä.
***
Yhdistelläänpä sitten vaaliasiat ja voimala-asiat sun muut.
Viime tiedon mukaan vihreät eivät mielikseen lähde ydinvoimaa ajavaan hallitukseen, eikä siinä nyt ole missään valossa juuri uutta.
Työministeri Anni Sinnemäen piti viime viikolla piipahtaa Salossa.  Reissu peruuntui ja Anni jäi näkemättä, mutta piskuinen ahaa-elämys löi läpi saman päivän iltana, kun pengoin levyhyllyäni.   
Jos kuka muistaa, Sinnemäki teki ennen politiikkaan sotkeutumistaan tekstejä muun muassa veikeälle Ultra Bra-yhtyeelle.   Sen ensimmäisellä täysipitkällä puolestaan on Sinnemäen sanoittama kappale nimeltä Kahdeksanvuotiaana.  Laulun päähenkilö on tiedostava ipana ja varma siitä, että maailma tuhoutuu ”taistelussa suurvaltojen”.   
Niinpä laulun tekstissä ensin haetaan kartalta paikkaa, joka välttäisi laskeuman.   
Ei vaan pääty hyvin sekään: ”Kumitossut ja huppari päälläni, otsa kurtussa, löysin Pääsiäissaaret Tyyneltämereltä.  Myöhemmin tuli ilmi että juuri sillä merellä tehdään ydinkokeita missä on Pääsiäissaaret”, laulettiin vuonna 1996 tällä albumilla Vapaaherran elämää.
Hep. Vanha vakaumus siis tämä tämmöinen jo, ainakin jos hiukan puolivelmusti asiaa ajattelee.
***
Ja sitä kulttuuria.   Turun taidemuseo on pistänyt jokseenkin komean kattauksen Suomen taiteen kultakaudelta.  Yli sadan teoksen näyttelyssä on  töitä niiltä kaikkein nimekkäimmiltä tekijöiltä, Shjerbeckit ja Haloset ja Edelfeltit ja mitä kaikkea.
Lauantaina piti lentsua uhmaten kiivetä museonmäelle, mikä ehdottomasti kannatti.  
Sillä leuhkiminen on tympeää, että on nähnyt nyt ihan sen ja sen teoksen omin silmin, mutta tuolla kyllä kannattaa poiketa ihan joka tapauksessa.    Kultakauden maalaukset ovat palasia historiasta ja samalla niin hykerryttäviä maalaustaidon näytteitä, että oksat pois.   Viimeistään Victor Westerholmin isot maisemakuvat todistavat väitteen todeksi.   
Se väittämä sitä vastoin on ihan puppua, että museoon ei kannata mennä kun samat kuvat näkee netistä.
Ei näe.  Näköispainokset korkeintaan ja  esimerkiksi wikipediaan isketty kuva Westerholmin maalauksesta Lehmiä koivumetsässä on  surkea.  Paikan päällä koettuna puolestaan tuntuu, kuin astuisi itse yli sadan vuoden takaiseen maisemaan hetkeksi itsekin.  Siinä noiden maalausten teho ja taika.
***
Viime viikolla tässä jo veisteltiin laajasta Pohjanmaasta.  On se, jopa niin että Vaasa ei olekaan enää edes pitkän päivämatkan päässä vaan vielä pidemmällä. Vai mitä siitä pitää päätellä, että tavaratalosta matkaan tarttunut Vaasan-merkkinen patonki onkin kääreen mukaan leipaistu Puolassa.
Äkkiseltäänhän ihan hullulta tuntuu,että sellaista pilaantuvaa kamaa kuin leipää kannattaa uittaa yli itämeren.
Samasta paketista toki selviää logiikka ja se, miksei leipä ole pahentunut.
Sähköiset laskut ja muut kulkevat lankaa pitkin äkkiä pitkiäkin matkoja.
Tuoteselosteen mukaan tässäkin on kyseessä varsinainen e-patonki.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Alakategoriat

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Uusin lukijan kuva

  • Joki kauneimmillaan
  • Kuvaus: Talvipäivän tunnelmaa Perniönjoella kuvasi Terttu Rantanen.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20