Tähdellistä

Heipähän hei. Toimituksen lounaissiiven vapaa-ajantoimiston viikkokatsaus viikataan tähän jälleen.
***
Tässäkin on joskus tullut ihmeteltyä,  miksi syödään niin huonosti tässä maassa. Laiskuusko vai mikä on syynä.


Sepä se, ja nimenomaan laiskuus auton talvivarustelussa.
Tämä outo yhteys kävi ilmi sunnuntai-iltana, kun palailin mökiltä. Sauvon kirkonkylän kohdalla ohjattiin liikenne kiertotielle ja syynäpä oli – tämä selvisi ihan kohta-  kalaa kuljettaneen kuormurin kaatuminen tielle. Pitkin tietä ja penkkoja oli noin 30 000 kiloa hyvää silakkaa. 


Ja miten sitten olin tähän itse varautunut: autossa ei ollut talvea varten vielä edes hiekkaämpäriä, ei lumilapiota, jolla kalaa olisi saanut lapattua mukaansa. Ah ja voi, kun olisi purnukkaa ollut matkassa niin olisi turvattu ruokahuolto melkein adventtiin asti.


Sauvolaiset sentään olivat kaikkea muuta kuin laiskoja:  sikäli kun minua on asiasta valistettu, siellä oli löytyvillä pussit ja purkit ja silakkaa oli kerätty vähän moneen torppaan.
Tässä hommassa on tietty yksi tosisurullinen piirre,  se että  30 tonnia hyvää kalaa oli matkalla minkinrehuksi, ei  ruokakauppoihin saati ravintoloihin.
Ihan kaikkea ei kuitenkaan kerättyä pois.  Minkkiparkojen sijasta hyödyn sai sauvolaisista joku muukin kuin ihmiset.


Vaan sellaisesta tutkimuksesta ei kannata paljon rahaa maksaa, jossa todetaan että  Sauvon lokit ja supit voivat marraskuussa 2010 tavattoman paksusti.
***
Tämäkin  puhuttaa, sähköinen kirja, mistä povataan melkoista tekijää.
On siis olemassa  lukulaitteita, joihin ladataan tekstisisältö ja ei kun ruudulta lukemaan.  Kuuleman mukaan vekottimet kehittyvät jatkuvasti.


Itsellä jotenkin ei lämpiä olo mokomasta.  
Eräs lääketieteen ihminen perusteli jonkun lehden mielipidepalstalla, että hänen hommissaan lukulaite on kätevä, raporttia sun muuta on kuulemma hyvä näytöltä lukea.
Se voikin pitää paikkansa, on tässä tullut selattua jokunen tuhat esityslistaa ja selvitystä ruudulta lukien ja kyllähän tämä välttää, kun tavoitteena on vaan saada joku asia selville.


Oikean kirjan, kaunokirjallisen teoksen pitäisi kumminkin olla jotain muuta. Jo luettavaa valitessa pitäisi päästä kirjoja käpälöimään, kääntelemään, selailemaan ja melkein nuuhkimaan.  Tee se sama nyt leppoisasti lukulaitteen kanssa niin hullun maine on vissi.


Vakavissaan puhuen: eikö lukemisharrastus voisi olla viimeinen linnake, missä ei tarvita sähköä, ei käyttöliittymien osaamista, ei käyttöohjeita.  Perustelu, jonka mukaan lukulaite painaa matkalaukussa  kirjoja vähemmän, on jotenkin tosikkomainen.  On teillä vaikeaa.


Ja se yksi puoli vielä.  Meillähän on kirjastolaitos, hienoimpia länsimaisia keksintöjä savusilakan ja automaattivaihteiston ohella.  Kirja poikineen on saatavilla periaatteessa ilmaiseksi – kolikkoakaan ei tarvitse matkassa olla.  Lukulaite sitä vastoin maksaa summan x ja kai  kirjastosta lataamiseenkin keksitään joku kertamaksu, jahka aparaatit ja sähköaineistot yleistyvät. 


Kirjaan pitää olla saumaa päästä kiinni vähävaraisenkin.
***
Sellainenkin tilasto tuli vastaan, jonka mukaan lähes 160 on hukkunut jo tämän vuoden aikana.  Kuuma kesä ja vilkas vesillä olo ovat yksi syy.


Yhtään tällä ei saisi ilakoida, mutta jotenkin ristiriitainen olo tuli lauantaina saunan päälle uimaan mennessä: ensin  löylyt, sitten jäisiä rappuja alas saunalta, ilman silmälaseja säkkipimeässä juurakkoisella polulla paljain jaloin kolmiasteiseen veteen. Riskikerroin on kylmästi ajatellen tolkuton.  Kanssasaunoja tuli sentään laiturille vahtimaan että merestä pääsee ylöskin ja liikkeellä oltiin selvin päin.


Pistää miettimään, pahastiko harkinta pettää että kirkkaalla kesäpäivällä sattuu jotain kohtalokasta. Olisiko siinä mitään sovellettavaa, että jätetään enimmät viinat kotiin ja otetaan enemmän silmäpareja mukaan.
***
Talousarvioita perkaillessa onkin mennyt viikko työmaalla olon puolesta.
Itäisestä ohikulkutiestä ei ole puhuttu juuri budjettikirjassakaan.

Kovin poliittissävytteinen projekti se olisikin tähän tilanteeseen.


Vai miten muuten kuin perin vasemmistolaiseksi pitää tulkita tie, jonka ideana on vaan kiertää keskusta tosi kaukaa.
***
Heip.
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Torstain huomenet kaikille, toimituksen lounaissiiven lounaskatsaus lanataan tähän tässä nyt.
***
Syksyn kirjauutuuksista yksi on saanut huomiota melkoisesti tultuaan suomeksi markkinoille: ruotsalainen Mats-Eric Nilsson on koonnut teoksen nimeltä Aitoa ruokaa.
Siinä hän ihmettelee miten teollista ja kummaa ruokaa ihmiset pienestä pitäen suuhunsa lappavat, vaikka valinnanvapauskin olisi.

Tarvetta moiselle  on.  Taas  katkesi  itseltäkin jokunen suoni ohimosta eräänä iltana television mainostauolla. Ensin tuli ruutuun sipuli, sitten veitsi ja sitten uimalasit. Sen jälkeen ilmoitettiin, että tälle itketykselle on vaihtoehtokin, sipulinmakuinen ruokakerma,  jota sitten loppukuvassa pannulle loroteltiinkin.


Sanokaa nyt joku, että siinä ei oltu vakavissaan vaan kyseessä oli paha uni.  Erkaantumisessa oikeasta ruoasta ollaan  pidemmällä kuin Nilsson ikinä arvasikaan, jos sellaisesta perusjutusta kuin sipulistakin tehdään jotain mystistä ja pelottavaa.  
Herranen aika, sipuli: se, mitä sitä ostaa ainakin kerran viikkoon ja jonka käsittelystä alkaa melkeinpä useimpien ruokien tekeminen.  Kai seuraavaksi aletaan pelätä perunaa.


Kiireellä, herkillä silmillä tai oikeastaan millään ei voi perustella sitä väitettä että joku kasvirasvasössöön uutettu teollinen sipulinmaku olisi parempi vaihtoehto kuin pikaisesti itse hienonnettu oikea sipuli. Rivakasti toimien ei edes paruta mokoma. Puukko terään vain.
Sanottaisiinko, että paljoa en ihmettelisi jos joku sipulimaan omistaja loukkaantuisi ihan todella.
***
Entä sitten tämä tapaus talviaika, joka taas joitakuita rassaa.  Hulluahan se onkin. Taaksepäin veivaamisen sijasta pitäisi kääntää kelloja neljä tuntia eteenpäin.   Unohdetaan nyt se, että talviaika on normaaliaika, miksei täällä voitaisi ihan reippaasti loikata omalle aikavyöhykkeelle pimeäksi vuodenajaksi.



Ei sen hullummasta syystä kuin siitä, että arki-ilta parhaillaan on toivottomuus: viideltä alkaa olla jo sen verran pimeää, että arkiaskareet kuten lenkillä käynti, joku pihahomma tai muut tehdään pimeässä tai sitten haalitaan keinovaloa ties mistä. Kelloja eteenpäin renkkaamalla saisi illan tunteihin puuttuvaa luonnonvaloa.


Tuli jotenkin mieleen tämä, kun tuli vietyä talveksi klapeja saareen.
Alkaa olla kohtuullisen haastava homma kun yhtä ja samaa kuorma-autoa pitäisi saada rannassa käänneltyä niin että kaukovalojen patterista piisaa samalla kertaa valoa klapien pussittamiseen, säkkien veneeseen kantamiseen ja mieluusti vielä pitäisi nähdä pysyä laiturillakin. 



Märistä vaatteista tuntee klapireissulla epäonnistuneen.
***
Sellainenkin uutinen otti silmääni, että Helsinkiin viritellään kokopuista asuinaluetta. Ekologista ja hiilineutraalia pitää oleman.


Joskus muinoin tämä tietty tuli luonnostaan, kun hätäisimmät pykäsivät torppansa ihan siitä rakennuspaikalta kaadetusta materiaalista, siis puusta.


Sama jos olisi nykyään vielä käytäntönä niin kaavoituspolitiikan tietäen kyllä nousisi peltosavimajoja paljon tässä maassa.
***
Joskushan toki tulee mieleen, että ihan suotta tässä yrittää jotenkin selittää maailmaa.  Noin 27 vuotta nuoremmat osaavat sen paremmin.  


Ystäväni Oskari, reilut kolme vuotta, kävi kylpylässä ja luonnehti koko laitosta hyvin ytimekkäästi.
– Se on semmoinen uimahalli, missä voi olla yötä.
***
Heip.
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Heipähän hei.
Toimituksen lounaissiiven Itämeri-työryhmän viikkokatsaus aukeaa aavana tästä alaspäin. Hypätkääpä sekaan.
***
Alkuviikon hyviä uutisia on tietty se, että Viking Line tilaa uuden  lauttansa Turun telakalta.
Kuissattuikaan. Tiedote asiasta tuli maanantaiaamuna, ja vasta vuorokautta aiemmin oli Turun Sanomissa näyttävästi pohdittu sitä, miten käy telakan ammattilaisten kun nykyinen projekti on pukattu rannasta matkaan.

Hyvin käy, bussikortin kotoa telakalle saa leimata jatkossakin.

Sivujuonne asiassa oli tilauksen ympärille koottu ryhmä facebookissa.  Siinä porukka lupasi käyttää tietyn verran Vikingin aluksia, jos uudet purkit tilataan suomalaistelakalta.  Lupauksen on antanut tätä kirjoittaessa  yli 20 000 henkeä.


Mene, tiedä oliko ryhmällä sitten vaikutusta,  mutta siinä verkossa alkanut kampanja joka tapauksessa hoidettiin loppuun kunnolla. Ryhmän perustajat kävivät henkilökohtaisesti viemässä vetoomuksen  Vikingin toimitusjohtajalle  Mikael Backmanille.  Kavereilla oli järkeenkäypät perustelut kampanjalleen ja ihan kelpo tyyli ne esittää.   Ei ihan huuhaaksi jää aina virtuaalimaailmassa alkanut kansanliike.
Pistää miettimään, että missä muissa asioissa tämä voisi toimia; paljonko verkossa tapahtuvalla olisi vaikutusta tosielämässä. 
Ihan pikkurahat eivät tietty ole olleet houkuttimena: keskiverto risteilylläkävijä mennä törsää reissuunsa kolminumeroisten summan eikä ensimmäinen luku ole ykkönen.  Tulee paatti maksettua, vaikka sitten suklaalevy kerrallaan.

Eihän maanantaiaamu vaan sitä luokkahitsaria Turussa lämmitä, huokaistiin sitä varmasti vähän joka pultti- ja kynnyslistapajassa pitkin maakuntaa.
***
Hiukan vanhempia aluksia tähän väliin. Tulipa kiepahdettua syyslomapäivän verran Tukholmassa ja siellä Vasa-museossa.
Näyttelyn keskipiste on vuonna 1628 neitsytmatkallaan nurin ja pohjaan kipannut Vasa-laiva. Vuonna 1961 nostettu laiva on ollut nimikkomuseossaan esillä parikymmentä vuotta.  Kapine on jokseenkin uskomaton käsityötaidon näyte, vaikka ammattimaisuutta sen rakentamisesta muuten puuttuikin:  laivan painopiste jäi liiallisten koristeiden ja tykkien takia liian ylös ja tämä aiheutti  aluksen kaatumisen.
Vaikuttavaa on sekin, miten saman katon alle vänkään rakennukseen on koottu likimain kaikki mahdollinen alukseen liittyen: rekonstruktio sisätiloista, esityksiä uppoamisesta, irtaimistoa ja miehistön jäännökset .
Enemmän tästä oppii ajan merielämästä kuin Hollywood-rainoista.   Ihan vähäinen houkutin ei ole, että alle 18-vuotiaille keikka on ilmainen ja opastuksetkin monella kielellä. Sietää piipahtaa, jos jollekin muulle tulee joku tunti aikaa tapettavaksi niillä kulmilla.
***

Tietty samainen syyslomapäivä opetti, että joku hullu idea olisi mahdollista pistää rahoiksi.

Joskus  visioin kätevää sänkyä kasasta kuormalavoja.  Suurimmat tikut pois pinnasta, väri päälle ja lavoja haluttu määrä pinoon ja riviin ja patja päälle.   Minusta sillä olisi edelleen puolensa; funkkis ulkonäkö, vankkuus ja laajennettavuus, purettavuus  ja ne kolot sivussa, joihin voisi tunkea kaikkea sängyn lähellä tarvittavaa: herätyskellon, kirjoja, huulirasvaa ja muuta.

Lienee turha mainita, että tätä suunnitelmaa mietin ammoisina poikamiesaikoina.


Toteuttamatta tämä jäi, vaan pahkeinen vie, eikös Tukholmassa sitten jonkun muun keksimänä semmoinen lavalaveri nököttänyt yhden erähenkistä rättiä myyvän kaupan ikkunassa.  Olisi nyt edes mallisuojaa tajunnut hakea moiselle niin olisivat virallisia lounaisnurkan loikoilulavastoja ne,  ja provikat tilille kiitos.
***
Jotain tietty on länsinaapurissa ehditty ennen kuin meillä eikä aina vain oltu jäljessä.
Tässähän on käyty pikku polemiikkia siitä, miten meillä on pikaruokakojuissa vaan kaikkea muualta tuotua, pitsaa ja hot dogia,vaan karjalanpiirakkaa ei tarjolla näy.

No, pikkuilkeästi ajatellen voisi todeta että ruotsalaiset ovat jo oman kulinaarisen ihmeensä tuoneet myös kiireisten tarjolle.

Kauppakeskuksen kioskista myytiin mukaan ostettavaksi Blå bandin pussikeittoa.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Tervepä taas.
Toimituksen lounaissiiven teemaillassa hiukan kuntapolitiikkaa ja sitten jotain henkistäkin ja ruumiinrasitukset päälle. Kas tästä nyt sitten.
***
Aika hyvään saumaan osui tämä Ylen homoiltakin.
Seurakuntavaaleja viritellään ja tätä kirjoittaessa ohjelman jälkeen on jo kirkosta eronnut 20 000 ihmistä.
Hyvä kun puhutaan, mutta kyllä jälkimainingeissa osutaan ohikin maalin.
Ei tässä voi Päivi Räsäsen kommentteihin juuri yhtyä, mutta jollain muotoa harmittaa että samaan syssyyn kyllä leimataan koko kristillisdemokraattien porukka.  
Ei ehkä pitäisi, paikallistasolla senkin puoleen riveissä on tolkun ihmisiä ja hyviä ajatuksia.  
Tietysti näitä kytköksiä nähdään ihan missä halutaan.  Outoa, että  esimerkiksi vihreisiin ei kai ole tullut mitään jäsenryntäystä vaikka sikäläinen kansanedustaja Tynkkynen  oli mukana ja ihan eri mieltä kuin Räsänen. Luulisi sen sitten näille kirkostaeronneille kelpaavan.
Ei siinä,  aika vaikealta tuntuu uskoa että kirkkoa muutettaisiin muuten kuin jäsenenä olemalla.
Metkaa katsoa sekin, vieläkö joku ehtisi viritellä omasta asenteestaan vähemmistöihin liittyen liittyen ihan vaaliteeman tai –aseen.  Vai pistetäänkö ihan vaan iskien pöytään lupauksia mahtavista jäseneduista, tavoitteena joukkopaon jatkuminen, ja että katsotaan sitä asenneuudistusta sitten myöhemmin.
Pääasia, ettei vaalilause ole pelkkää yksisilmäistä suvaitsevaisuuden hokemista.  Kauhea käsite sekin, suvaitsevaisuus.  Ei mitään  typerää  tarvitse hyväksyä.
***
Sellainenkin telkkarimainos pyörii, jossa kehutaan hyvää hyvitystä vanhasta ulkotakista vaihdossa uuteen, ja vanha rotsi kai sitten lähetetään tarvitseville jonnekin vähän kauemmas.
Ei siinä, ettei käyttöä olisi lähempänäkin.
Olen tässä polkupyöräilyharrasteen ohessa tarkkaillut kanssakuntoilijoita ja päätynyt luokittelemaan kuntoliikkujat karkeasti kolmeen alalajiin; himohikoilijat, näyttäytyjät ja tavan turvenuijat.  Ulkoasu ja mittarit, joilla lenkin tehokkuutta mitataan, määräävät luokan.
Himohikoilijan tuntee viimeisen päälle vedetyistä varusteista: on Haltin kuoritakkia ja säämiskäistä pyöräilyhousua jolla pistetään vauhtia hiilikuitufillariin.  
Mittarit: sykemittarit ja gps- laite.
Näyttäytyjä piipahtaa kadulle vähintään yhtä kalliissa kamppeissa, sporttisuudesta ja vauhdista kyllä voi tinkiä. Nämä esiintyvät usein pareittain.
Mittarit: moniko silmäpari kääntyy katsomaan perään ja poskien pitäisi alkaa punoittaa.
Viimeisessä ryhmässä voin käyttää esimerkkinä itseäni. Varustelu alkaa koiransyömistä lenkkareista ja vuoden 1995 Peugeot-polkupyörästä.  Loput verhotaan tuulihousuihin ja hupparitakkiin.
Mittari ja tavoite: että takki peittäisi jonain päivänä koko mahan myös suorana seistessä.  
***
Eikä siihen tarvita toisaalta edes kuntoilua, että tarvetta takille jos toisellekin on.  Perjantaina tuli pyyhkäistyä saareen  pitkästä aikaa. Merellä viidentoista solmun vauhti, lokakuinen ilta ja vain kohtalainen luoteistuuli ovat sellainen yhdistelmä että kolmet kalsarit eivät ole liioittelua.
Yksinhän ei vesiliikenteessä vielä tähän aikaan vuodesta olla, veneliikenne oli – jos ei kesän veroista niin vilkasta kuitenkin. Oikein pistää ihmettelemään, mitä se väki miettii joka nostaa purkkinsa vedestä jo joskus elokuun lopussa.  
Ristiriitaistakin syysmökkeily tietty on. Toisaalta sitä on hyvin tyytyväinen kun pääsee  turvallisen matkan päähän  väkijoukoista ja kauppakeskuksista ja autoista. Toisaalta sitä on yhtä lailla tyytyväinen kun siinä kapeassa salmessa näkee hämärän keskeltä jostain loimottavan valon: tuolla ja tuollakin ollaan mökillä. Se lienee puhdasta iloa jonkun muun puolesta.
***
Ehkä koko käsite kesämökki pitäisi vaan muuttaa joksikin muuksi, kun sitä kerta voi kevät-, syys- ja talvimökkeilläkin.
Pistää pelottamaan, onko virkamieslähtöinen kapulasana kakkoskoti sittenkin aika osuva.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.


Torstaita vain kaikille. Toimituksen lounaiskulmassa ollaan tänään työmatkaliikenteessa ja vähän muussakin.
***
Viime viikolla postiin tulleista tiedotteista yhtä lukiessa ei tiennyt, olisiko alkanut huutonauraa vai mitä. Silmistä kumminkin repesi taas suonia.  Puhutaan nyt  mitä vaan kielen kehittymisestä, mutta joskus tulee mieleen,että onko pelkkä englanninkielisten sanojen käyttö jonkun asian kertomiseen vain  laiskuutta.

Pistivät nimittäin lähettäen Nissanilta tiedotteen uuden autokaupan avajaisista Helsingissä. 

Vaikutelmaksi  jäi, että  kouluenglannilla ei  kaupassa pärjää. Onhan tämä  nyt avautuva Juke Point tiedotteen mukaan ”täysin uudenlainen pop-up storen, showroomin ja tapahtumien yhdistelmä, jossa samasta yleisöstä ja lifestylestä kiinnostuneet brändit tekevät yhteistyötä.”


Siinä, missä ennen aikaan oli ideana saada asiakkaalle uusi kärry persien alle, ei siitä ole nyt niin väliksi.  Onneksi on myös sentään aika viihtyisä asunto meillä. Ei tarvitse vain ajantappomielessä lähteä autokauppaan luuhaamaan vaikka sekin kai olisi suotavaa.  Näet Juke Point  tiedotteen mukaan ”on elämyskeskus, josta auton voi myös ostaa. Paikka, jossa autobrändi tulee yleisönsä luo, eikä päinvastoin. JUKE POINT tarjoaa toimintaa ja ohjelmaa (brandertainment), kiinnostavia ihmisiä, infoa sekä inspiraatiota ja palvelua tasolla, johon multibrand dealership -maailmassa ei muuten pystytä. ”
Mikäpä siinä sitten.  Vasta viime riveillä selvisi, että mistään teollisen muotoilun huipusta ei nyt taida olla kyse. Tiedotteessa väitetään että tämä uutuusauto, Juke,  tulee muuttamaan kaupunkimaiseman.


No, samaa sanottiin 70-luvulla lähiörakentamisesta. 


Vanhan liiton miehet tietty tietävät että hauskin vehje kaupunkikuvan muuttamiseen on kauhakuormaaja.
***
Eipä siinä, tuo nyt on tuommoista sisäsiistiä ja määrämittaista yksilöllisyyttä jota nykyään harrastetaan.  Sille on helppo höröttää, kun tuli ajettua vilpittömästi alkukantaisen hauskaakin kärryä yhtenä päivänä.


Kävipä tässä niin, että vein yhden maasturinpennun huoltoon Turun suuntaan.  Korjaamolta piti saamani sijaisauto, ja maasturihuollossa sekin puoli tietty on tyylin mukaista. Ainoat oikeat maastoautot tehdään Englannissa ja Itävallassa.


No, kaikkialla ei  pelata jotain showroomia.   Sijaisautoa kysyessäni korjaamon omistaja pyyhkäisi kädet rasseliin, silmäsi pitkin pihaa ja   lampsi vanhan Land Roverin luo luo. Mies nosti sen  takakontista pari pakillista työkaluja halliin jemmaan ja tokaisi, että otapa vaikka tämä.
-    Krouvilta se vaan näyttää.


Vaikka ei se ole krouvia vaan asiaankuuluvaa, jos auto on varusteltu sen mukaan että sillä pääsee metsään ja takaisinkin: renkaat traktoriluokkaa, konehuoneesta katolle vedetty ilmanottotorvi, järeä vinssi keulalla, lisävaloja ja lommoja vähän joka kulmassa ja sen verran korkealla ohjaamon kynnys, että leninki on ainoa vaate joka siinä kiipeilyssä ei repeä.
Muuten työmatka oli lystiä:  vanha britti on etevä laite tielläkin ja oikein harmitti, että ei sattunut päivälle mitään maaseutukeikkoja.


Mitä taas tulee tuohon erottuvuuteen, niin pitääpä palata asiaan.  Nimittäin tuota lainapirssiä kyllä toljotettiin maantasalta monesta ns. yksilöllisestä sukkulasta vähintään kunnioittaen ellei peräti ihmetellen.


Pitääpä  nakittaa joku sellaiseen elämyskeskukseen hakemaan yksi Juke joskus ja ajaa sillä sama lenkki. Että vieläkö pyörivät päät.
***
Tämä jätevesiasetus se vaan jaksaa närästää.   Kaupungissa on totuttu viemärinkäytöstä joku lati maksamaan, vaan monessa torpassa harvamassa (taajaman vastakohta) ihmetellään kulunkeja kyllä. Että mitä tämä perin jokapäiväinen liemien lasku sitten jatkossa kustantaa. 


Nimenomaan sitä se ei enää tee, kun kuusenjuurella käynti kriminalisoidaan:  ei saa vaan ilmaiseksi kust antaa.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Alakategoriat

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Uusin lukijan kuva

  • Sienet kiipesivätNew
  • Kuvaus: Näiltä sieniltä eivät varpaat kastu, tuumii kuvan lähettänyt Keijo Hillgen.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20