Tähdellistä

Heipähän hei.

Toimituksen lounaissiiven nuhanparannusosaston viikkopärskeet heilautetaan tähän nyt kyllä.

***

Nuhastahan se pakko puhua on. Flunssista puhujat tiputtavat herkästi ensimmäisen kirjaimen pois ja lunssista taas puhuttiin jo  Juha Vainion yhden sortin kuntoilulauluissa takavuosina.  Moisesta ei nyt ole kyse.



Vaan asiaan.



Viime vuoden paras urheilijakin sai pystinsä maanantaina, ja voittaja oli suunnistaja Minna Kauppi.

Se sitä on jotenkin ilahduttavaa. Suunnistus joka tapauksessa on niitä lajeja, jotka ovat lähellä tavallista ihmistä ja tavallisen ihmisen kuntoliikkumista.  Jos urheileminen sinällään ei tunnu omalta hommalta, kuntoilumielessä omaksi iloksi harrastetun suunnistamisen voi aina naamioida kartankäyttö- ja luonnossaliikkumisharjoitukseksi. Molemmat ovat ihan yleisesti hyviä taitoja, joka tapauksessa. Alkuunkin pääsee maastokartalla, keksityillä rasteilla, lenkkareilla ja lähimetsiköllä.



Tottahan suunnistaminen MM-tasolla on tiukkaa työtä ja kaukana leppoisasta hölköttelystä. Olisiko palkinto kuitenkin koko lajille sellainen arvonkohotus, että se innostaisi metsiin painattamaan jokusen sellaisenkin, jolta oma arkikuntoilulaji vielä puuttuu.


Samat sanat voi tietty sanoa salibandymaajoukkueesta, joka sekin sai pokaalinsa.  

***

Kulttuuria kanssa.  Tämä uusin Vares- elokuva on ehtinyt jo saada enemmän kehuja kuin ne aiemmat yhteensä, ja siihenhän riittää jo se, että filmeihin on saatu taltioitua mitään kirjojen tunnelmasta. Pelkkä juonenkäänteiden kopiointi kun ei oikein riitä, ja aiemmissa Vareksissa sekin oli tehty kehnosti.


Materiaaliahan moista elokuvaa varten filmataan melko tavalla.   Moni avustaja vallankin saattaa pettyä, jos juuri se kohta, jossa itse on ollut taustalla seisoskelemassa, onkin leikattu lopullisesta versiosta pois.


Samansuuntaisia kokemuksia on täälläkin.


Kesällä tuli ajettua polkupyörällä ja tietty sitten osuttua paikalle, missä filmiä juuri kuvattiin. Turvaliivikaveri pysäytti polkemisen hetkeksi, kunnes kohtaus vähän päässä olisi saatu purkkiin.  Takaraivoon jäi kuitenkin kytemään toive siitä, että ehkäpä sitä itsekin siellä jossain kuvassa vilahtaisi.


Elokuvaa en vielä ole nähnyt mutta vähän tätä kesäeleganssini - soikeaksi pesty t-paita, reppu, paljaat koivet ja kurainen fillari - näkymistä kyllä sittenkin epäilen.  Elokuvan alaikäraja on vain 15 vuotta.

***

Mitenhän tätäkin nyt sitten pitäisi tulkita. Viikonloppuisiin kulttuuripääkaupungin avajaisiin on tulossa porukkaa pilvin pimein, kutsuvieraille on omat looshinsa ja näin.    Tiedotteen mukaan arvovieraiden joukossa on ministereitä ja muita.


Jäi nyt vaivaamaan, että onko arvovieraille sitten kerrottu että siellä parveilee kaikenlaisia poliitkkojakin seassa.

***

Sitä aina marmatetaan, että kunta tai kaupunki on niin erkaantunut tavallisen ihmisen elämästä.


Ei se ihan niinkään ole.

Lueskelin tuossa Salon teknisen toimen siivoustoimen loppuraporttia, missä on isketty mustaa valkoiselle siitä miten mitäkin kiinteistöä hoidetaan.

Ihan se ainakin oli tutun tuntuista. Erään päiväkodin kohdalla luki, että ikkunoita pyritään pesemään vuoden aikana.

***

Heip.


Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Tammikuunpa terve.  Toimituksen lounaissiiven itärajantarkkailuosaston viikkokatsaus viikataan tähän nyt juuri.
***
Ottipa nimittäin silmääni tiedote, jonka mukaan uudet varusmiehet astuvat palvelukseen ensi viikon maanantaina. Alkavat olla aika vähissä omassa, saati yli 60 cm leveässä sängyssä nukutut yöt joillain hetkeksi.
Pidetään koko puuhaa nyt järkevänä tai ei, mutta aivan hullua sekin on, mitä armeija-ajasta loppuviimeksi muistaa.    
Oman palveluksen parina-kolmena ensimmäisenä yönä jäi nukkuminen sattuneesta syystä aika vähille.  Valvoessa tuli tuijoteltua sängystä käsin kasarmin edustan katulamppua, jonka valossa lumipyry näytti aika hienolta. Vasta aamulla pyryn aikaansaamassa hangessa punnertaessa lumi ei lämmittänyt yhtään samassa määrin.
Yhtä kaikki. Jos milloin tulee nykyään maattua valveilla paikassa, missä näkee lunta pyryttävän ohi ulkovalon, pystyy aina mielessään palaamaan eräisiinkin tammikuun öihin kaukana 90-luvulla.
Tämä toimikoon rohkaisuna lähestyvää lähtöä pohtiville.  Esimiesten mäkätys ja kiväärinpurkuohjeet ja singolla tähtäyksen niksit  ja muu sellainen onneksi aika äkkiä unohtuvat.  Vaikka miten alkuun korpeaisi, kannattaa luottaa siihen että pitkän päälle mieleen jää vain rauhoittava lumihiutaleiden leijunta.
***
Itäiseen Suomeen liittyy se semmoinenkin maakuntamatkailu, mitä tuli harjoitettua vuoden viime metreillä.
Määränpää oli Loviisan tuolla puolen, mikä on jo niin lähellä valtakunnan rajaa että tienvarren liikkeiden valomainoksista ei ilman venäjän peruskurssia sano, että mikä myy kalaa ja mikä kaulakettinkejä.
No, tätä itäliikennettähän parjataan vähän tämän tästä.  Kuin sattumalta reissupäiväksi osui sellainen pyry- ja pöllykeli ettei oikein pahemmasta väliä.
Vaan katso: rauhallisempaa ajelua en ole saanut ainakaan Salon alueella todistaa varmasti ikinä.  Ohituskaistalle ei vasiten tungettu, turvavälit pitivät, takasumuvalokin oli saatu päälle eikä kovin kovaa ajanut oikein kukaan.  
Näin siis riippumatta siitä, minkä maan kilvet missäkin autossa kiinni olivat.
Salolaisilla tässä nyt ei ole mitään ylpeilyn aihetta kyllä.
***
Mitä tulee itäisen Uudenmaan touhuihin noin muuten, tärkein tuntuu olevan hallinnassa.
Paluumatkalla piti koukata Porvoon kautta, ja sikäläisessä K-marketissa oli toki tutkittava, että mitenkä on paikallista ruisleipää tarjolla. Olihan sitä, Huovilan leipomon ruislimput ja –patukat vaihtoivat omistajaa.  Eivät nuo nyt ihan kemiöläisen veroisia ole omassa suussa, erinomaisia silti ja jotain aivan muuta kuin tehdastekoiset millä lie pöhötetyt leipäset.
Kyllä vaan.  Sikäli kun tässä on pitkin maata tullut sahattua niin useimmilla paikkakunnilla oman kulmakunnan rukiista jo on tarjolla.  
Ei tarvitse ainakaan sen perästä sitten syödä huonosti, sano.
***
Kaikenmoista sitä on.  Hesarista lueskelin maanantaiaamuna juttua lumijumpasta.
Tässä nyt on tullut päivänä muutamana tehtyä eräälle pihalle lumihommia, pluukattua ja lapioitua sen verran mitä isolla pihalla tehtävänä on.   Rivakan lapiointirupeama  jälkeen kyllä kolottaa ja juilii ja mikäs sen parempi.
No, lumijumpassa idea on lehtijutun mukaan vähän samansuuntainen. Siinä mennään hankeen seisomaan ja sitten ollaan kovasti vaikkapa harjaavinaan jotain, harja saa olla kuvitteellinen eikä lumeen oikeasti kosketa.
Mene ja tiedä, sitten. Vasta pyhäiltana ihan kuntoilumielessä pistin kolaten naapurinkin pihatien, jolle on näiden poissaollessa satanut ihan tuntuva lumipatja. Se jo sai kulmakarvat nousemaan, että mitä sitä nyt turhaa vaivaa näet ja toisten liittymää kolailet.  
Pitääpi sitten siirtyä lumijumppaajien kerhoon, niin välttyy uteluilta ja maine säilyy.  Kuvittellisen lumikolan sijaan sitä voisi tietty tallustaa pitkin pihaa jopa kuvitellun lumilingon kanssa. Ensin pitää tietty harjoitella huulillapäristäminen kuntoon.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Tervepä taas.  Toimituksen lounaisosaston laatikonteko-osaston viikkomassat pursutetaan tähän nyt kyllä.
***
Monia riipii tekeillä oleva lakimuutos, joka sallisi autokorjaamoille oikeuden tehdä autojen katsastuksia.

Siinä voisi teoriassa olla jotain hyvää. Ainakin se, että tietynmerkkisen kärryn omistaja voisi viedä rakkineensa määräaikaissyyniin ko. merkkiin erikoistuneelle pajalle, joka osaisi  katsoa ne tunnetusti heikot paikat tavan katsastajaa paremmin.


Ja tässäpä se sudenkuoppa monen mielestä on. Pelkona monella on, että katsastuksessa aletaan autosta löytää muka yllättäviä vikoja, jotka sitten tarjoudutaan  korjaamaan.
Omaa sotaratsua eräänä aamuna hangen alta esiin kaivaessa ajatus kulki vielä pykälää eteenpäin.


Lehtien huoltamotestejä lukeneille on selvinnyt, että aina korjaamolla leima huoltokirjaan ei tarkoita, että läheskään kaikki tarvittava olisi tehty.  Samanmoista fuskaamista sattuu testien mukaan merkkikorjaamoillakin.


Olisihan tässä siis tuplakeplottelulle saumaa. Ensin löytyy syynissä muka vikaa, joka sitten muka korjataan ja uusintatarkastuksessa, joka samassa talossa tehdään, vika yllättäen onkin poistunut.
Kaikki olisi hyvin, jos lopuksi vain muka laskutettaisiin.
***
Viikon sammakon päästi radiohaastattelussa suustaan Nuori Suomi ry:n uusi puheenjohtaja Petteri Kilpinen. Hänen mukaansa  huippu-urheilu tulee jatkossa olemaan Nuoressa Suomessa isossa osassa. Kilpinen toteaa, että  jos ei Suomessa ole nuorisoa huippu-urheilun parissa, ei ole kohta huippu-urheiluakaan.
Tämä tarkoittanee kääntäen sitä, että Nuoren Suomen tähän asti liputtama kaikki pelaa-periaate joutuu vähintäänkin muutosten kouriin.


Joopa joo. Kun samaan aikaan pistetään julki lasten lihavuustilastoja ja diabeteslukuja ja ties mitä muuta, niin kehottaisin miettimään toiste. Loppuviimeksi huippu-urheilua ei tarvita mihinkään, mutta jos meillä tässä olisi järjestö joka saa nappulat koneiltaan ulos huvikseen palloa potkimaan, niin eihän yksikään maalaisjärkinen voi väittää että joku hiihtomaajoukkue olisi tärkeämpi juttu.
***
Tältä pohjalta sai aikaan kieroutunutta hymyilyä Teliasoneran taannoinen lehdistötiedote. Sen mukaan penkkiurheilijoilla on muita korkeammat vaatimukset televisiopalveluilta.
Ei ole perää. Moni tyytyy katsomaan televisiosta urheilua.
***
Mitä kulttuuriin tulee, palauttavat uutisten mukaan Helsingistä Turun linnaan tämän kuulun maalauksen, missä Kaarle Herttua herjaa Klaus Flemingin ruumista.
Nyt on pakko myöntää että tämä on kerrankin ihan onnistunut Helsingistä Turun suuntaan lähetetty herjaus.
***
Sitä jouluisaa mielenalaa tässä kuulemma pitäisi ihmisiltä alkaa löytyä.  Rauhaa ja hyvää tahtoa, siis.
Joillain sitä on ympäri vuoden.
Kuuntelin viime viikolla radion klassikkoa, Luontoiltaa. Sinne soitti eräskin mies, joka oli huolissaan siitä että miten käy siilin, jos mokomaa joutuu liikuttamaan vastapiikkiin.  
Huoli oli saanut alkunsa, kun miehen pihassa oli siili ängennyt itsensä salaojaputkeen ja kaveri oli joutunut otuksen vetämään putkesta pois perä edellä.  Operaatioon oli mennyt aikaa toista tuntia ja putkeakin oli pitänyt särkeä.

Tarinan loppu oli onnellinen; siili saatiin putkesta ja pöllämystyneenä se olikin tuhistellut matkoihinsa. Mies oli pistänyt putken suulle verkon, jottei mikään eläin enää putkeen pääsisi ja kokisi kurjaa kohtaloa.  
Radion asiantuntijat vakuuttivat, että siili mitä todennäköisimmin selvisi ilman suurempia ruumiin- tai sielunvammoja.


Tämä nyt on tällaista eläinrakkautta ja yleishyvyyttä, jonka pitäisi olla itsestäänselvää joka tapauksessa, mutta jäipä lämmittämään tuo raavaan miehen siilin hyväksi näkemä vaiva ja huoli. Olisiko huomisen ja lähipäivien tavoitetta kyllin siinä, ettei mainittavasti muksita toisia eikä särjetä paikkoja.  
Voipihan tuota olla vain, vaikkei jouluttaisikaan.
***
Parempi näet  pyhien vietto joulumieltä vailla kuin joulu mieltä vailla
***
Heip ja lokoisat joulut.
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Torstaitapa vain.
Toimituksen lounaissiiven kantrimusiikin jaosto rämpyttää vakiokeikkansa tähän nyt taas.
***
Kaikesta huolimatta jotenkin yllätti, tämä iskelmätähti Kari Tapion kuoleman jälkeen julki tullut muistojen suma.


Viime viikolla radiossa pidettiin oikein muisto-ohjelmaa johon sai soittaa ja niin kävi että läheskään kaikki ääneen halunneet eivät edes  ehtineet päästä läpi.  

Tunnoista jotain kertoo se, että linjoilla oli  jokunenkin raavas mies, jotka liki ääni väristen kertoivat mitä Tapion laulut heille ovat merkinneet.
Mikäs siinä, tietysti, on sitä koko joukko kehnompiakin laulajia näillä markkinoilla ollut, ja monta sellaista joita ei äänen perusteella tunnista.


Ehkäpä kyse on myös siitä, että jälleen hävisi kappale sellaista Suomea, jota ei enää paljoa ole.   Yli 30 vuotta julkisuudessa olleen laulajan olemuksessa oli jotain hyvällä tavalla 70-lukulaista.   Omalla tavallaan turvallista sekin, että näinä tyylikonsulttien ja kvartaalien aikana oma tyyli piti.
***
Kahden kerroksen väkeä on tässä maassa, ei voi mitään vaikka pitäisi.


Tulipa näet katseltua sunnuntaina paremman puutteessa telkkarista tällaista Plan-iltaa.
Plan- kampanjan ideana on saada suomalaisia ottamaan kummilapsia  jostain kaukaa.   Tästä ilosta pitää maksaa rahaa, ja näillä rahoilla sitten tämä kummilapsi saa koulutusta ja muuta tärkeäksi miellettyä. 


Ei siinä, ettei tällekin varmasti olisi perusteensa.   Omasta puolesta saatte kuitenkin pitää kampanjanne, korvaani särähti lievää enemmän juontajan toteamus että kummiksi pääsee pikkurahalla: vain 25 euroa kuussa ja sen voi pistää jopa suoraveloitukseen.


Niinpä niin.  Kuin sattumalta   Turun Sanomien Extra-liite ja Yle kertoivat juuri,  miten vähävaraisten suomalaisten  lapsille haalitaan jouluksi edes pikkupaketteja lahjoitusvaroin.    Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän Lahja lapselle –keräyksen tavoitteena on hankkia jotain pukinkonttiin jopa kahdeksallesadalle rahattoman perheen lapselle.  Ylen jututtama vapaaehtoistoiminnan toiminnanohjaaja Kaisa Lundén kertoo, että saajien joukossa on perheitä jotka eivät pysty edes maksamaan laskujaan.


Sama suomeksi tarkoittaa sitä,  että tolkuttoman monelle perheelle se 25 euroa ei ole vain 25 euroa, vaan iso raha joka pistettäisiin satavarmasti ruokakaupan kassalle eikä tuntemattomien afrikkalaisten koulunkäyntiin.  Jos moinen summa nyt sattuisi olemaan ylimääräisenä, siis.  
Ei saisi puhua ”vain pikkurahasta” julkisesti oikein paljon koskaan kyllä.
***
Seurakunnilta tuo tietysti on sellaista toimintaa, jolle ei luulisi pahimmankaan ateistin nyrpistelevän.
***
Aamulehti puolestaan kertoi, että Suomen teillä on käytössä miljoona yli kymmenvuotiasta autoa.
Metkaa metkaa.  Sellaisenkin arvion joku esitti, että määrästä noin kolmannes on ns. haamuautoja, ei-ajossa olevia kärryjä joista ei kuitenkaan ole kilpiä palautettu, ja nämä sitten vääristävät tilastoja.
Liikennevakuutuskeskus otti reippaasti kantaa uutiseen ja huomautti, että vanhat autot ovat turvallisuusriski.
Voi olla niinkin, tekniikassa on tapahtunut näiltä osin kyllä kehitystä samaan aikaan kun tienpäälliskulttuurissa on tapahtunut taantumista.  Uusien autojen kuskit ulosmittaavat turvalaitteiden hyödyn ylimielisellä ajotavalla.
Ympäristöihmisten en ole nähnyt vielä ottavan ponnekkaasti kantaa tutkimukseen.   Edelleen taitaa sen suhteen loppupäätelmä vaihdella sen mukaan keneltä kysytään:  onko parempi käyttää merkkitavara loppuun kuten yleensäkin vaiko  ostaa uutta kertakäyttökamaa parin vuoden välein.
***
Talvisotamaisiin keleihin sopii hyvin uutinen siitä, että armas Puolustusvoimat  uusii kalustoaan.

Puoli vuosisataa käytössä ollutta suksisidettä eli ns. rotanloukkua ollaan päivittämässä tuoreempaan malliin.


Rotanloukkujen kanssa on onnistuttu pelaamaan hyvälläkin menestyksellä.  Antaas katsoa sitten, miten uudet pelaavat.  Ensin pitää tietty odottaa, että johonkin lähivuosien saapumiserään sattuisi joku hiihtotaitoinenkin alokas.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Heipähän hei.
Toimituksen lounaiskulman lumienharjaamisosaston viikko-otos vedostetaan tähän alle nyt taas.
***
Lentoemojen lakkoahan sitä nyt vatvotaan.    Tätä kirjoittaessa tukilakkoilu on jo hyvällä alullaan ja yhtenä vaihtoehtona  Finnair väläyttää henkilökunnan vuokraamista ulkoa.  Työajoistahan tässä on kyse, emännät kokevat että  yötyötä  on tulossa liian kanssa ja vapaata liian vähän.


Eihän tämä uutta ja ihmeellistä ole.  Siinä, missä nyt kinataan kulmahuoneen kavereita vastaan, olivat takavuosina napit vastakkain lentoemännät ja koneen keulapään väki.


Lueskelin   tässä Antti Tervasmaan muistelmakirjaa Tavallinen kapteeni.  Tervasmaa teki pitkän uran Finnairilla, deecee-kolmosesta 50-luvulla alkanut putki päättyi DC-10:n kippariksi ja viimeisen lennon Atlantin yli mies teki vuonna 1982.   


Kirjaa lukeva oppii, että jo 70-luvulla olivat työajat tapetilla ja emäntien  asenne vanhaa verstastasoa: kun kello tulee neljä, tippuvat työkalut käsistä vaikka homma olisi miten kesken.  
Lentäessä tämä tarkoitti sitä, että välilasku oli emännistä tehtävä vaikka vain Tanskaan,  sillä kun saatiin matkustamohenkilökunta saadaan vaihdettua ja ylitöiltä vältyttiin.   
Tervasmaa itse esiintyy kirjassa yhtiön miehenä, joka välttelee turhia laskuja, haluaa koneen  takaisin Helsinki-Vantaalle seuraavaa lentoa varten ja matkustajat koteihinsa.   


Kirjaan otetussa Kätsyn pilapiirroksessa on kolme emäntää laskuvarjot selässä tekemässä lähtöä koneesta kesken lennon. Yksi emännistä huikkaa penkissään istuvalle matkustajalle, että herra on hyvä ja keittää itse kahvinsa, meillä päättyi työaika viisi minuuttia sitten.
Jos niiltä syviltä riveiltä kysyttäisiin, kuvan saisi painaa sellaisenaan lehteen tänäkin vuonna. Nettikeskusteluissa ei lakkoa varsin ymmärretä. 


Paljon on 70-luvulta muuttunutkin. Eipä ole kapteenillakaan ollut vuosikausiin oikeutta pidentää matkustamon väen työaikoja, jos kohtuullisella pidentämisellä päästään kumminkin sloganin mukaan illaksi kotiin.


Parhaillaanhan kotoa ei edes lähdetä.


Yhtä kaikki, parempi tämä näin. Kirjasta käy kohtuullisen selvästi ilmi, miten siinä on jo turvallisuusriskiä, jos työajoista aletaan maailmalla tai jopa koneessa neuvotella. Huomiota menee vääriin asioihin.

Että tapelkaa nyt Seutulassa tämä asia valmiiksi ja lennelkää taas sitten vasta.
***
Ei siinä, etteikö kiristämisen varaa ainakin jossain ole. Jos tässä on mitään ymmärtänyt, paras lentokone on sellainen lentokone joka ei suinkaan seiso kentällä vaan rouskuttaa hintaansa pois ilmassa ihmisiä tai roinaa kuljettaen.


Silläpä otti korvaan Finnairin suunnitelmat hoitaa osa lennoista lakon aikana muiden yhtiöiden koneilla.
Metkastipa on muualla tyhjää aikatauluissa, jos vielä on mahdollistaa revetä muiden vuoroja ajamaan.
***
Lähimatkailusta opimme sen, että Turkuhalli on nyt nimeltänsä HK-halli.
Lyhenteitä voi jokainen miettiä tykönään. Tämä Iglesias kun tulee taas laulamaan, niin moinen voi tietty olla vaikka Hirveetä Kailotusta- halli.  Seksimessujen aikaan se on tietty Heppien Karonkka – halli ja toivoa sopii että loppukauden ajan Hyvää Kiekkoa- halli.


Lihajalostepuljultahan HK-kirjaimet ovat tulleet. Turussa tietty  olisi ollut omiakin alan firmoja, Reino Jokisen lihaliikkeet ja muut.  
Vaikka ne nyt tietty ovat jo ennestään hallista tuttuja.
***
Luulisi toisaalta, että maaleja tehdään lätkäliigassa joka tapauksessa melkoisesti. Viimeksi matsia kuunnellessani selostaja totesi heti kärkeen, että maalivahdit ovat jo päissään.
***
Maalimiehistä tunnetuimpia on eräs Michelangelo, joka kulutti aikanaan seitsemän vuotta yhden kappelin katon maalaamiseen.

Hän kuuluikin tietty ammattiliittoon.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Alakategoriat

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Uusin lukijan kuva

  • Sienet kiipesivät
  • Kuvaus: Näiltä sieniltä eivät varpaat kastu, tuumii kuvan lähettänyt Keijo Hillgen.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20