Tähdellistä

Tervepä terve. Toimituksen lounaismausoleumin viikkoluento vedetään tässä.
***
Kansalaisopiston kursseilla aiheet ovat mitä ihmeellisimmät.
Tietysti perusasioille kuten ala-asteen laskuopillekin olisi kysyntää.

Onpa tullut itsenikin sorruttua opintoihin, saaristonavigointia on tahkottu monena torstaina ja aika monta on vielä jäljelläkin.

Tässä on kyseessä sellainen takautuva sivistyminen: kun on viisitoista vuotta sahannut pitkin saaristoa, on hyvä istua yhden syksyn illat kuuntelemassa miten toisin asian olisi voinut tehdä.

Mutta laskuoppiasiaan. Ynnäämistä ja vähentämistähän navigointi pitkälti on, mutta toissakerralla olisi pitänyt jakolaskua tehdä.
Jakokulmaa toki opeteltiin jo alakoulussa ja myöhemminkin. Viimeisen kymmenen vuoden aikana vähäiset jakolaskut on tullut tehtyä kuitenkin tietokoneen tai kännykän laskimella.

Kurssilla tulikin eteen tenkkapoo, välineinä oli ruutuvihko ja lyijykynä, ja veneen nopeus olisi pitänyt laskea.
Sen muisti, että jaettava tulee vinkkelin alle ja jakaja vasemmalle, ja sitten aletaan sovittaa jakajaa jaettavaan. Mutta ensimmäiseenkö lukuun, kahteen ensimmäiseenkö vai koko lukuun? Entä kun se ei mene tasan, minne pistetään ylimääräinen numero? Sivulle, alas, kulman päälle tulevien numeroiden päälle? Ei sehän oli ynnälaskussa. Sivulle? Ei, se on kertolaskun juttuja kai se. 

Ähkin. Näkökenttä sumeni.  Ähkin lisää. Tuskanhikeä valui pulpetille tuopillinen. Kuminporoa syntyi ja alkoi harmittaa oma osaamattomuus.
Aamulla selvisi loput, Internetistä tietysti. Löytyi sivu, jolla esitellään animaation avulla jakokulman käyttöä. Vähän kerrassaan asia palautui mieleen ja muutama koelasku paperilla antoi varmuutta.

Että röyhistelkää vaan vitosluokkalaiset, olette minua fiksumpia.  Laskukertaus löytyi netistä sivulta jolla on harjoituksia nelosluokkalaisille.     
***
Euroopan velkakriisi on yksi asioista joista saa kohta ähkyn.

Pistää miettimään, että voiko lopputulos olla tolkullinen, kun uutisten mukaan asioista neuvotellaan usein läpi yön.

Liikenneturvallisuusväki on vuosia muistuttanut, että valvotun yön vaikutus ajokuntoon on sama kuin promillen humala.  Jokainen tietää, että jo promillessa tuntuu kelvolliselta sellainen lausunto tai askare, joka ei selvin päin tulisi mieleenkään.

Että miltä pohjalta päätöksiä sitten pitäisi arvoida, juopuneen toilailuina vai miten.
***
Sanojenpyörittäjää ilahdutti kovasti yksi viime viikon pikku-uutisista.  Sen otsikon mukaan metsästäjä luuli kaveriaan karhuksi ja ampui tätä reiteen.

Siinä sitä on muuttujia.  Mihin esimerkiksi  olisi ammuttu, jos olisi luultu muuksi kuin karhuksi? Ja olisiko ammuttu tarkoituksella, vai tähdättykin muualle? Entä, jos ei kyseessä ollutkaan kaveri, oliko kyseessä vahinko ollenkaan.

Toivottavasti sentään.
***
Heip.
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve.  Toimituksen lounaissiiven filminpoltto-osaston viikkoraina esitetään tässä nyt kyllä.
***
Jos kuka mielii tehdä kotielokuvia, niin nyt on oikea vuodenaika. En ajattele nyt ns. alan elokuvia  vaan kauhufilmejä,  vaikka kotivideopohjalta tehty aikuisviihde voi kuuleman mukaan sekin joskus olla permanentin suoristavaa katsottavaa.
Tämä tehostepuoli on näet  helppo hoitaa tähän aikaan vuodesta edullisesti.
Rakentelin hiljakkoin lindströminpihvejä, jotka ovatkin mainio ruoka ja paikallaan juuri nyt, kun punajuurta saa halvalla ja se on hyvää.  Pihvien laittaminen alkaa tietysti punajuurten raastamisella. 
Jokainen tietää myös, että punajuurimehu on maailman mahtavin aine. Se merkitsee kaiken ikuisesti punavärillä ja sillä on hurja ominaispaino.  Vaaterissa olevalta työpöydältäkin punainen mehu liikkuu omin voimin eteenpäin ja saavuttaa hetkessä hellan ja pöydän välisen raon tai hypähtää valumaan pitkin alakaapin ovea.  
Syystä tai toisesta kumolleen lennähtävä  kulhollinen raastetta muuttaakin keittiön sitten sen näköiseksi että hullu kirvesmurhaaja on tehnyt kyökissä täyden iltapuhteen. 
Tässäkin kohdassa tekisi mieleni voida käyttää ilmaisua ”kuuleman mukaan”. 
Kippaamisen jälkeen tavallinen  ihminen ottaisi esiin pari valiumia, rätin ja mopin ja sen sellaista. Filmitaidetta haluava kaivaa kameran esiin ja ikuistaa verenkarvaisen näyn  eri kulmista ja siivoaa vasta sitten.  
 Loput elokuvasta voidaan toki kuvata myöhemminkin, ja oikeastaan näin sitä on toimittu kotimaisen leffan kanssa jo perinteisesti;  tehosteet tehdään parilla eurolla ja sellaisia joutavuuksia kuin juoni voidaan miettiä vähän tuonnempanakin kunhan ne pihvit on ehditty tehdä loppuun ja syödäkin.
Kutsua ensi-iltaan odotellessa.
***
Kahvin hintaahan moni parjaa.   Ihan suotta tosin, kipuraja ei ole vielä likikään.
Tämän näytin toteen vastikään yksinkertaisella avaintempulla.  
Vielä keskiviikkona harrasteauton avain oli ollut valmiina taskussa, kun kärry piti siirtämän parin päivän päästä talvisäilöön.  Päivää myöhemmin avaimia ei ollut missään, tilalla oli vain huoli. 
Puolen päivän ajan tuli testattua tietoliikenneyhteyksien kunto eri puolilla maakuntaa, kun piti soitella vuorokauden aikana käydyt paikat läpi, josko avaimet olisivat tippuneet jonnekin.
Tippuneet olivat, mutta eivät hankalaan paikkaan vaan kotitalon rappukäytävään.  Joku ystävällinen  sielu oli ne löytänyt ja ripustanut ala-aulan ilmoitustaululle.  Suru poistui puserosta ja tilalle tuli kosolti riemua. Otin avaimet taululta ja pistin tilalle lapun, jossa luvattiin ilmainen kaffepaketti kiitokseksi löytäjälle. Ovikelloa saisi tulla soittelemaan.
Arvannette, soiko. Eipä niin.  Hetken aikaa hykerrytti vanha vitsi eläkeläisten mainiosta ilmaisen kahvin vainusta, kun alaovelle oli pari päivää lapun jälkeen parkkeerattu rollaattori, mutta ei tiemmä presidetinhimon perässä sekään.
Mihin tässä nyt luottaa sitten enää voi.
***
Turun taidemuseossa saavutti aiemmin tänä vuonna suurta suosiota tämä taiteen kultakauden näyttely.  Esillä oli kaikkein tutuimpien maalarien töitä, joita kansa vaelsi sankoin joukoin katsomaan.
Toisaalta kaikkialla ei maalaustaidetta arvosteta.  Iltapäivälehdessä luki viime viikolla, että joku poliitikko oli heittänyt huoneestaan ulos ehdan Halosen. 
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen lounaisosaston mottimetsän viikkokuutio viskellään nyt tähän.
***
Voitte lopettaa televisiossa tragikomiikan tekemisen, kisa on hävitty.  Mikään ei yhdistä makeita nauruja ja surua paremmin kuin tosielämä.

Viime viikolla käsiteltiin uutisissa polttopuukauppaa.  Tieto kauppansa tekevistä uutuustuotteista  katkaisi muutaman suonen silmistä kunhan ensin olin nauranut tarpeeksi. Uutisten mukaan näet kysyntää on nyt myös muotoon sorvatuista klapeista, joista on helppo koota tulisijan vierelle sellainen pino, kuin mainoskuvissa on nähty.

Taidan kaiken uhallakin olla ylpeä siitä, että kun viimeksi hain puita liiteristä, se tapahtui kumisaappaissa ja tuulihousuissa ja siihen vanhaan banaanilaatikkoon sattui jokunen oikein vänkyrä ja risuinenkin klapi.

Hiukan tulee jonkun katalogin mukaan elämisen makua mukaan kyllä, jos klapienkin pitää näyttää muovipuristimesta tulleilta.
Jos tyystin ulkoa opitun näköistä halutaan, niin seuraava bisnes luonnollisesti on, että aletaan kaupitella takan luukkuihin liimattavia kuvia oikein mallikkaasta tulesta niin ovat liekitkin kuin mainoksissa.

Siinä se, jos kuka haluaa elää Glorian kodin keskiaukeamakuvassa.
***
Postiasiat puhuttavat nekin, kun Itella on pistämässä toimipaikkoihinsa lappuja luukulle.  Uutisiin haastateltu asiamiespostin yrittäjä kertoi, että postimerkkikauppa on se, mitä tehdään heillä päivittäin ja pakettiliikenne on satunnaisempaa.

Joopa joo. Vielä tässä mennään siihen, että merkkienkin suhteen pitää olla omavarainen.

Mietitäänpä nyt. Esimerkiksi junaliput voi jo tulostaa itse, kotona printattu lappunen oikeuttaa tiettyyn määrään valtion palvelua eli matkaan välille tästä tuonne.  Pitää vaan tietää, minne haluaa ja osata käyttää rautateiden sivuja sekä verkkopankkia.   
Arvaanpa vaan, että seuraavaksi  sama pitää osata postin kanssa, tietää mitä se oma kirje tai paketti painaa ja sitten vaan tulostetaan sivulta liimattava lappu, uuden ajan postimerkki, paketin kylkeen. Maksu hoituu verkkopankissa ja lappusiin on varmasti jonkin matikka-Maunon helppo kehitellä numerokoodijärjestelmä, jolla väärentäminen ehkäistään. 

Tähän loppuun kirjoitamme vaan puolihartaan toiveen, ettei pakinoitsijaa tälläkään kertaa oteta vakavissaan.
***
Yksi viikon puheenaiheista on ollut oluen mainostaminen ja siihen väsättävät rajoitukset.
Ehkä tässä on kyse siitä, mistä poliitikkoja usein syytetään. Siis että he eivät elä ihan samassa maailmassa tavan äänestäjien kanssa.

Varsinkin viina-asiassa voisi tietty sanaillakin ministerin elävän  pirtuaalitodellisuudessa.
***
Heip.
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Terve vaan. Toimituksen lounaisosaston viikkomitalit jaetaan tässä nyt seuraavaksi.
***
Lähi-idän ihmisiä ei käy  kateeksi. Pelkäänpä, että monen  mielessä koko alue näyttäytyy yhtenä mellakkana.

Tämä tuli mieleen uutisista viime viikolla.  Ensin kerrottiin levottomuuksista jossain Lähi-idän alueella. 

Seuraava aihe oli Nobelin kemian palkinto, joka meni sekin Lähi-itään, pystin  sai israelilainen Daniel Shechtman, joka löysi kvasikiteen.  Tämä tapahtui jo vuonna 1984, mutta muu tiedemaailma naureskeli vuosikausia löydölle.

Olisiko rumaa epäillä, että nauramisen syynä oli pitkälti juuri miehen kansallisuus ja tämä länsimainen ylemmyydentunto.  
***
Toisen pellepelottoman vei tuoni.  Apple- tietokonefirman perustaja Steve Jobs menehtyi sairauteen ja kaveria on muisteltu  monin tavoin. 

Puheet eivät ole olleet pelkkää hymistelyä. Asiasta perillä olevat tahot ovat  tehneet listoja, joiden mukaan Applella ei ole keksitty paljoa  itse vaan lähinnä napsittu kehittelyyn muiden ideoita.

Toisaalta asiaa voi ajatella niinkin, että lopputulos ratkaisee, ja sillä on varmasti ollut vaikutuksensa näiden kaiken kansan tietokoneiden  käytettävyyteen, että on ollut joku Apple, joka kiihkeän nokkamiehen johdolla kirittää muitakin tuotekehittämään.
Jännää onkin seurata, jääkö kehitys jatkossa vallan polkemaan paikalleen ja paljonko sen jälkeen sitten syödään verenpainelääkkeitä.
***
Suomalaisen kirjallisuuden päivää vietettiin maanantaina.

Yksi alan helmiä on Anni Blomqvistin Myrskyluoto-sarja, joka  kertoo elämästä Ahvenanmaan saaristossa 1800-luvulla.   Saaristo on lempeä ja lämmin kirjan muutamassa luvussa, mutta useimmissa ei.

Pimeä se on nytkin.  Vietin taas viikonvaihdetta saaressa, minkä plussapuoliin kuuluvat mainosvalottomuus ja autottomuus, noin kahta mainitakseni.

Sisällä tuvassa ei ole paljoa eroa kaupunkiin, lämpöä riittää ja televisiossa on Tervo, jos niin valitsee.

Ulkona on toisin. Sitä huomaa viettäneensä liikaa aikaa rakennetussa ympäristössä, kun yllättyy siitä, että pihavalon sammuttamisen jälkeen ei näe tuumaakaan eteensä.

Eipä sitä sen puoleen eteenpäin  olisi pitänytkään katsoa, vaan ylös.  Draconidien meteoriparvi sai aikaan lauantaina taivaalla tähdenlentojen sarjan, pitkiä valojuovia meni pitkin mustaa taivasta kuin Tove Janssonin piirroksissa.
Mikään kaapelia pitkin huoneeseen tuleva ei voi olla yhtä kiehtovaa.
***
Saaressa ollaan myös naurettavien uutisten ulottumattomissa.
Yhden viikon uutisen mukaan EU suosittelee, että lapset eivät jatkossa puhaltaisi ilmapalloja. Se onkin ihan oikein. Ostaa ne pitää, monen pikkunilkin ura on alkanut ilmapallo puhaltamalla ja siitä on sitten edetty aina vaan kalliimpiin kapineisiin.
***
Heip.
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve.
Toimituksen lounaissiiven ravintorasvaosaston viikkosipaisut vedellään tässä nyt.
***
Viikon kirjainyhdistelmä on THL.   Kyse ei ole tästä palstasta, vaikka yhdistelmä sopisi tähänkin. Tässä kun on hyvin usein  Tosi Huonoa Läppää.
Puhe on tietysti  Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta, joka on päässyt otsikoihin pariinkin otteeseen.

Kieltämättä on eroja siinä, miten käsitteitä tulkitaan siellä ja täällä.
Virallinen herra Kevyttuote,  THL:n  pääjohtaja Pekka Puska loihe lausumaan lehdessä, että voin syönti on ohimenevä muoti-ilmiö.
Niin kai sitten.   Ainakin, jos unohdetaan se että voita on syöty keskiajalta lähtien eli tuommoiset seitsemänsataa vuotta tai ylikin,  levitesössöjä muutama vuosikymmen. 
Ehkä jälkimmäinen sitten on pidempi aika, vaikka näin lukiopohjalta voisi toisin luulla.

Eipä sillä, ruokalaskun pienentäjinä kevytlevitteet keskimäärin ovat oiva veto.  Eivät siksi, että rasian hinta olisi voita merkittävästi alhaisempi vaan siksi, että jos levitettä käyttää osaksi paistorasvana,  on kohtalaisen sama mitä teurasjätettä seuraksi pannulle pistää. Lopullisen ruoan maku on oleva levitteen maku.  Sama pätee tietysti leipään.

Toinen ja kolmas asia  on se, että rasvahan voissa ihmiskuntaa pelottaa.  Vastaheitto usein on, että onko mokomaa pakko holvata leivälleen tuuman patja.   Kevytlevitteidenkin käyttäjistä moni tyytyy ohueen hermokerrokseen.

Ruokatutkimuksiahan on tehty kautta maailman sivu ja niitä yhdistää se että kaikkien tulokset ovat keskenään ristiriidassa.  Syövän tai karsastusta  saa  milloin mistäkin ruoasta ihan riippuen siitä, keneltä kysyy.   Houkutus uskoa niitä tutkimuksia, joiden mukaan ihminen tarvitsee kyllä  rasvaakin, on suuri.  Levitteisiin lisätyt hyödylliset aineet ovat varmaan kiistatta hyödyllisiä, mutta aika huonosti saa syödä jos niitä ei saa muualta.

Mikä tietysti voi olla pelottavan totta monessa torpassa sekin.
***
Samaisen laitoksen kehittämispäällikön Saini Mustalammen nimiin pistettiin ajatus siitä, että lasten ei olisi hyvä olla lähellä televisiota lauantaina lottoarvonnan aikaan.   Jättipotin kyörääminen kun muka jättää jälkensä lapsiin ja voiton sattuessa tapahtuva iloitseminen sitäkin enemmän.

Seuraava askel on sitten pakollinen ilonhallintakurssi kaikille suomalaisille.  Jos sen kerran, kun natsahtaa edes kuusi ja lisänumero oikein, ei saa hymyillä niin että umpisuoli näkyy niin milloin sitten. Että  viisi miljoonaa tipahti tilille, mutta ei nyt iloita siitä kuitenkaan.

Huoli on muutenkin toisaikainen. On totta, että kolmesta miljoonasta lottoajasta 2 999 999 seuraa vertaa ruudulle tulevia numeroita ja kuponkiaan lasittunein katsein kuin viikon vanha savukampela.  Veikkaanpa kuitenkin, että suupielestä purkautuvassa jupinassa ei tule sellaisia pimeydenjumalien nimiä, joita nuori ei olisi jo koulumatkalla kuullut. 
Sitä paitsi ainakin ne lapset ja nuoret keiden kanssa minä olen tässä töissä saanut asioida, ovat oikein fiksuja ja oivaltavia.  Lottoarvonnan seuraaminen sivusta voisi hyvinkin olla oiva vihje siihen suuntaan, että viisikymppiä viikossa voi pistää possuun eikä lottokuponkiin.
Ja matkustaa vuoden lopussa rahoilla pitkäksi viikonlopuksi vaikka Riikaan.
***
Tottahan oli odotettavissa, että joku keksii lotonkin traumatisoivan ipanat. Mikäpä sitä ei tekisi. Seuraavaksi samaa epäillään liikennemerkkien antamista määräyksistä, mistä seurauksena esimerkiksi väistämisvelvollisuuden osoittavat merkit poistetaan.

Jonka seurauksena sitä vasta onkin traumaosastoilla tunkua. 
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Alakategoriat

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Kesälehti Tortone

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Uusin lukijan kuva

  • Ei olla sokerista_1
  • Kuvaus: Paula Laine nappasi kuvan viime viikon keskiviikon kunnantalon puiston lauluillasta, jonne oli kurjasta säätä huolimatta saapunut runsaasti väkeä.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20