Tähdellistä

Tervepä terve.  Toimituksen lounaiskulman tieliikenneosaston päällystysohjelma lanataan tähän nyt kyllä.
***
Näihin aikoihin ilmaantuu lehtiin juttuja, joissa muistutetaan että vallankin kesälomareissulla saisi tien päällä olla järki mukana.
Toive ei ole järin hurskas, mutta tarpeellinen kyllä.


Aamuna eräänä oli töihin ajellessa kammiovärinän paikka.
Keli oli sellainen, kun se nyt alkukesästä usein tuppaa olemaan: vettä tuli taivaan täydeltä.   Jonkin matkaa edellä ajoi kasettiauto ja nosti komean vesisumun tiestä ympärilleen.

Tämän kuormurin takana ajoi punainen Focus, jonka kuskille tuli äkisti pakottava tarve päästä kasettiautosta ohi.


Paikka ohitukselle oli taiten valittu: oikealle kaartuva tien kohta, jossa on mäennyppylä, risteys vähän päässä ja sulkuviivakin vielä.  Kauempaa saattoi nähdä että vastaan on tulossa auto, Focuksen kuski ei sitä nähnyt.


Focuksen ja vastaantulijan nokkakolari oli noin neljän metrin päässä toteutumisestaan.




Saman teeman sovellus oli käytössä toissaviikolla Halikossa: jonkun piti päästä ohi täysperävaunusta vanhan Turuntien sillalla vastaantulijan ollessa saman sillan toisessa päässä.
Se on jo jotain, lähin väistöpaikka on Halikonjoki metallikaiteen takana, metrikaupalla tieltä alas.

Usein pakinanikkari mielestään tietää paljon asioita ja neuvoja tipahtelee ihan pyytämättä.   Nämä pelottavan yleiset ohituskohellukset ovat siitä outoja, että lausuntoa ei olekaan antaa tuosta vain. Mielessä on vain kysymys vailla vastausta: mistä tuon sortin keksitty kiire ja oman menemisen tärkeys kumpuaa.



Itsekäs huolenaihe tämä tietysti vain on. Jos heti aamusta saa seurata kun joku ajaa itsensä ihan tahallaan säkilliseksi jauhelihaa, niin päivähän siinä on pilalla.
***
Ruoka-asiaa, kas kas. Ja lihateemalla jatketaan.

Maanantain uutisissa kerrottiin, että kaupoissa myymättä jääneet raa´at lihat on toimitettava vastedes EU-säädökset täyttävään käsittelylaitokseen. Aiemmin lihat sai viedä kaatopaikalle. Enää ei saa, syynä uutisten mukaan on se että ne voivat sieltä päätyä eläinten rehuksi ja eläintautien riski kasvaa.
Kauppiaita koko homma tietysti ärsyttää, pahimmillaan hävikkilihaa kuskataan satoja kilometrejä.
Sanavalinta uutisessa kävi oudoksuttamaan. Vai että rehuksi.  Eikö kuitenkin rehu ole jotain millä ruokitaan,  ei elikon itse hankkimaa ruokaa.


Oudot on pelot, jos joku jossain olettaa, että eläintenpitäjät hakevat kaatiskuormasta otuksilleen leivänjatkoa ja sen nojalla pitää sitten oikein valmistaa säädöskin.


Samalla logiikalla tässä tietysti tullaan kohta siihen että kotitalouksissa käyttämättä jäänyt liha pitää sekin tavan roskiksen sijaan pistää erikoispurkkiin ja sitä kautta erikoislaitokseen.  Kai huolestujien filee rehuksi kelpaa, oli se lähtöisin Rosson tai Toropaisten keittiöstä.


Mene ja tiedä sitten, jos lajittelun tämä osa laajenisi myös kotikeittiöihin.  Olisiko kuskatun tavaran määrän mukaan laskuttaminen mikään konsti hävikin pienentämiseen.
***
Useampaan lehteen päätyi alkuviikolla uutinen, jonka mukaan tytöt hallitsevat seksuaalisesti latautuneet tilanteet.
Pitäneekö tuosta sitten päätellä, että pojat eivät hallitse.  Yhtä kaikki ajat ovat muuttuneet. Takavuosina hallinta ei ollut ykköstavoite.


Vaan se, että ylipäätään pääsisi tuommoisiin tilanteisiin.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Toimituksen lounaissiiven kisakatsomoa puretaan tässä nyt kyllä.
***
Kansansairauksia ei maanantaina tarvinnut kauaa arpoa. Vallitseva tauti oli punasilmäisyys. Sen oireita ovat äänen käheys ja vanhalta viinalta lemahtaminen.
Taudin saaminen oli helppoa, ei tarvinnut kuin seurata jääkiekkofinaalia asiaankuuluvin rohdoin pyhäiltana.
Vain herra tietää, mitä seurauksia jälkijuhlinnalla sitten on epideemiseltä kannalta.  Voiton varmistuttua vähän joka puolella kun kapsahdeltiin kauloihin,  hyvä ettei pussailtu päälle.
Toisaalta turuilla ja toreilla oli sillä lailla vilpitöntä jonkun asian juhlimista ettei vappuna koskaan. Onpa pitkästä aikaa joku yhteinen aihe.
Tosin kansahan vain siivestää.  Suurin voittaja on maajoukkue, jonka peli oli viimeinkin sellaista kuin on kolmisenkymmentä vuotta toivottu. Tilanteet pelataan loppuun asti eikä paljoa sähellä juuri kukaan. 
Kerrostalossa  ei tarvinnut jäädä pyhänä paitsi mistään vaikka ei olisikaan ollut joka hetki ruudun ääressä.  Muistaakseni  5-1-maalin kohdalla olin vessassa kun näytti siltä, että juuri nyt ei tapahdu mitään.  Naapurihuoneistosta seinän läpi kantautunut ulvonta kavalsi,  että tapahtuipa sittenkin.  Avoimista ikkunoista raikasi kadulle sen perhanallinen meteli jo 2-1 –maalin kohdalla ja siitä eteenpäin yli puolenyön. 
Euroviisuissa flopanneen kaverin onni lätkävoitto oli. Lauantain kehno menestys laulukisassa ei kiinnostanut sunnuntai-iltana enää ketään.
***
Yksi osa iloa on ollut ruotsalaisten lehtien seuraaminen. Yleistä hilpeyttä herätti Expressen-iltalehden ratkaisu pistää otsikoksi  reippaasti suomeksi ”Perkele”.
Ymmärtäähän tuon.  Ruotsinkielessä ei monista hyvistä puolista huolimatta ole oikein käypäisiä voimasanoja.  ”Fan” on aika rumannäköinen koko sivun leveydelle taitettuna ja ”sjutton” kuulostaa kolerapotilaan aivastukselta.  Kuuden palstan levyinen ”fittan” taas on enempikin miestenlehdistä tuttu juttu.
***
Tietysti juhliin mahtuu  ylilyönti jos toinenkin. Uutiset kertoivat, että länsirajan pinnassa on nujakoitu ja päälle poltettu Ruotsin lippuja, mikä tietty on vain tympeää örveltämistä.
Pistää toki miettimään, että entä jos finaalissa olisi pesty vaikka Venäjä. Olisiko yksikään itänaapurin lippu palanut?  Kun muistaa, miten nämä naapureihin liittyvät kompleksit toisistaan eroavat niin minä hiukan epälen.
***
Jos kohta lukutaito ei ole hääveissä kantimissa joukkueellakaan, mutta Jukka Jalonen lupasi että asiaa aletaan nyt treenata. Torilla kuulemma tavataan.
***
Lopuksi vinkki vielä kesätyötä vailla oleville. Autonsiivouspalvelulla pääsee kiinni selvään rahaan ja  makeaan elämään aika pienellä vaivallla. 
Talven saastojen kerääminen autosta oli  itsellä ohjelmassa lauantaina. Parissa tunnissa oli onkaloista kaivettu paitsi 82 litraa hyvää sepeliä, myös kaksi suklaakonvehtia, tölkillinen keskiolutta ja neljä euroa selvää rahaa. 
Nokkela tietysti puhuisi talven säästöjen keräämisestä.
***
Heip.
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

 


 

Tervepä terve.
Toimituksen lounaiskylmäkaapin viikkoviilennys löyhytellään tässä nyt.
***
Nimittäin talvilajienhan aikaa tämä on varsin vahvasti.   Lätkää pelataan Slovakiassa sen minkä jaksetaan, eikä ollenkaan huonosti tähän asti. Ilmeisesti kotoinen Suomi jatkaa pelejä juuri tänään.  Jos lupaukset vesisateesta pitävät paikkansa, niin antaa pelata vaan.  Parina lämpimänä päivänä jäähallin tunnelmaan oli kotona telkkarin ääressä vähintään vähän vaikea eläytyä.

Ei se kyllä ole Suomi, jonka pelejä on silti tullut eniten sympattua.   Puolivakavissaan tuli seurattua Kanadan ja Ranskan peliä alkusarjassa, eikä se nyt suuremmin yllättänyt että Kanada vei melkein kaksinumeroisilla luvuilla.

Mutta ei sillä, ettei yritystä olisi, paratkoon, ollut. Ranskalaisten pelaamisessa oli sen sortin yritystä ja ylpeyttä kumminkin, että huonona päivänä ei Suomen pelissä koskaan.  Tasoerot ovat taas ihan toinen juttu.

Ei sillä, ettei Ranska kiekkomaa olisi. Joskus muinoin ostin oikein suuren camembert-kiekon eikä siitä kyllä keksi pahaa sanottavaa.
***
Juustosta tietysti tulee mieleen toinen telkkari-ilmiö, tämä Jamie Oliver. Kaveri esiintyy tulevana suvena vähän joka kanavalla ja vähän joka merkeissä.  On kouluruokaohjelmaa ja Amerikan –kiertuetta ja Jamien possukoulua ja vaikka mitä.

Eipä sitä ihmetellä tarvitse, että ohjelmia syntyy.  Tuleehan sitä mittaa kun joka jaksossa kerrotaan samat itsestäänselvyydet seitsemän kertaa. 
Yhtä kaikki, ei käy Jamieta vain soimaaminen.   Jos  kohkaamisen alle jaksaa katsoa, selviää että tarkoitus oli hyvä: kertoa, miten pieni homma oikean ruoan laittaminen loppuviimeksi on.  

Tarpeensa ohjelmille on.  Samaisissa pyhäilloissa joissa brittikokki pyrkii pistämään ruokatottumuksia ruotuun, tulee myös kummallinen ohjelma nimeltä Kuuluisat kuppilat.  
Sarjassa yliaktiivinen kaveri kiertää Amerikan takamaiden ahmimispaikkoja ja yrittää selvitä haasteista. Keskimääräisessä haasteessa pitää syödä joko lumilapiollinen jotain oikein tunkkaista tai pienempi vasullinen jotain oikein tulista.   Hyvään amerikkalaiseen tapaan alkupuoli ohjelmasta omistetaan lipevälle kaveraamiselle ja toistensa kehumiselle. 
Loppupuolella ohjelmasta  kantava periaate on se, että enemmän on parempi ja pulkallinen patonkia kera majoneesin pitää syömän, vaikka sitten kannustamalla.  
Sen rinnalla Jamie on sittenkin tästä kaksikosta hyvän ruoan asialla.  

Vielä paremmin homma hoidetaan tietty Vaasan rantaniityillä Strömsössä
***
Portugalin ja muiden rahoittaminenhan on tätä kirjoittaessa peräti auki vielä.

Pelkona tiemmä on ollut, että siellä sijoittajat pistävät tukirahat liiveihinsä.

Toisaalta oikein selkärangattomaan aikaan pistettiin rahat tukiliiveihin.
***
Heip.

 

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

 

Heipähän hei. Toimituksen lounaisholvin humuosaston viikkoripitys  suoritetaan tässä.
***
Näitähän kuninkaallisia häitähän piti sivusilmällä seurata.
Joo  joo, ovat turhaa rahanpolttoa ja mitä kaikkea.
No,  brittiläisistä kummallisuuksista pitäville häät olivat kuitenkin  aito asia ja riemastuttavaa syynättävää vallankin, jos samalla suoritti vertailuja kotimaisiin hääohjelmiin, joita herra paratkoon  riittää.
Automiehellehän seremoniat olivat kuolaamisen aihe, saattueissa oli liuta Range Rovereita ja  limusiinit päälle.  Satuhäissä istutetaan pariskunta laina-Mazdaan  ja ajetaan imemään viinaa pahvimukeista, mikä ei nyt ole ihan sama juttu.
Järjestelyjen juhlaahan häät ennen muuta olivat.  Melkoinen porukka on varmistellut, että on oikea määrä torvensoittajien karvahattuja,  pillit vireessä, katsojien edessä oikea määrä mellakka-aitaa ja matto pesty.  
Tavan kesähäissä juhlahuoneiston rapuilla notkuu  jokunenkin setämies tarjoilun alkamista odotellessaan,  kuninkaallisissa häissä ei kirkon ovella seissyt taatusti yhtään ylimääräistä paappaa ja asiallisella asiallakin olijat oikeilla sijoilla.
Elävää perinnettähän tuo on  pukuine päivineen, on rähinäremmiä ja vitjaa ja kunniamerkkiä.   
Mahtipontisuuden päälle oli mukavaa huomata, että tärkeimmässä asiassa, hääparissa ei lopultakaan ole niin eroa tavan kansalaisiin.  Nuoria ja sieviä olivat, tutun oloisesti tuskanhikeä pukkasi pintaan, ja käsiään hieroskeli prinssi yhteen.
Ja hieroskelun taito tietty näin lätkäpelien käydessä jatkuvasti jännemmiksi onkin ihan hyvä treenata kuntoon.
Onnea tuoreelle avioparille joka tapauksessa.
***
Mitä taas tulee uuteen ajatteluun noin muuten, sitä kuulemma on Turkuun nousseessa Ikituuri-kerrostalossa. 12 kerroksen korkuinen, pohjaltaan pyöreä talo  on otettu käyttöön ja ennen sitä  tornissa pidettiin avoimet ovet.
Mene ja tiedä, mutta jos istuisin kulttuuripääkaupunkivuoden konttorissa niin huolestuisin.   Kaupungin pisimmät jonot avoimien ovien päivänä olivat kulttuuririentojen sijaan pyöreän talon kattoparvekkeelle.
Eipä sillä, kiipeäminen kannatti. Yläkerrasta on mellevät näkymät työn ja tiedon puistoihin, kauimmillaan erottuvat  talot Hirvensalossa asti. 
Mikä etteivät pohjaltaan edam-lohkon muotoiset asunnot olisi tavallaan herttaisia, vaikka tuntuukin järjen köyhyydeltä  piirtää asunto ilman kunnon eteistä.
Hauskinta on se, että kerrostalokin kiinnostaa, jos se on vähän muuta kuin tavan kuutiot.
Jotain on pysyvääkin, kaikesta huolimatta. Päivänä eräänä talon ohi ajaessani huomasin, että verhoista tinkii opiskelija edelleen kuten tapana on ollut. Ainakin yksiin Ikituurin ikkunoista on ripustettu lakanat.
***
Tämä tietty sai vapun alla suupielet vaahtoamaan, esitys laimentaa keskiolutta ja siideriä.
Ainahan juttu on sama, meteli nousee  kun pyhiin nesteisiin aiotaan kajota. Bensauudistuksellakaan ei ollut oikein ymmärtäjiä.
Toisaalta harva kyllä harmistuisi, jos kaljan kanssa tehtäisiin sama kuin bensan. Että viisi prosenttia enemmän viinaa joukkoon ja hinnasta vähän pois.  Sen jälkeen vaan jännättäisiin, minkäikäisiltä käyttäjiltä pykii sisuskumi ensin  ja onko satunnaiskäytöllä mitään haittavaikutuksia.
***
Heip.
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Heipähän hei.Toimituksen lounaissiiven viikkoauringonpalvonta hoidetaan tässä ja nyt.
***
Viikon iloinen ruokauutinen löytyi Turun Sanomista lauantaina. Juttu kertoi, että uhanalaiset kalat häviävät kauppojen tiskeiltä pikkuhiljaa.
Se on tietty oikein, jonkun tuoreen tonnikalan ostaminen Suomessa alkaa olla lähellä puhdasta ökyilyä. 

Samainen juttu kertoo, että suosittu pangasius on saamassa ympäristömerkin.  Merkistä tuntee kalan, jonka viljely on tehty kestävästi; että työläiset on palkattu asiallisesti ja työolot olleet kelvolliset nekin.

Sillä lailla. Joku logiikkahan tässä varmaan on, keksisin vaan mikä.
Norjalainen viljelty lohi saa siellä täällä  lämpöjä nousemaan: tulee kuljetusmatkaa, työt ovat poissa suomalaisilta ja kalankasvattamot pilaavat viimeistenkin vuonojen vedet. Samaan aikaan päiviä matkaava pangasius on muka käypä vaihtoehto. 


Antaas katsoa, miten tasoittuu kysyntä, jahka pangasiuksen hinta merkin myötä pompsahtaa.
***
Imagostahan kyse on. Kuhafilee tekee herkkuna kauppansa, vaikka hinta on suolainen. Ahvenfileelläkin on jutun mukaan ostajansa, jos mokomaa tiskissä on.
Sitä vastoin silakkaa kysyy vain vanhempi kansanosa.

Kuha-asian tajuaa. Maine on vuosien mittaan syntynyt. Jos milloin on ravintolassa kalliimpi kala-annos, se on äkkiä kuhaa, miksei siikaa tai ahventakin.  
Mielenkiintoista vain on, mitä haastateltu kalatiskin hoitaja sanoo: että ahvenfilettä osaavat valmistaa nuoretkin, silakkaa eivät.

Logiikkansa tuossakin, sikäli että ruokaa molemmista syntyy aivan samoilla ohjeilla. Silakan paistoon menee pari minuuttia ja ahveneen hiukan kauemmin. Edellisessä ei ole mitään syömistä häiritsevää, ahvenenkin ruodot ovat luokkaa olematon.  Maku menee tasan, silakkakilon hinnalla ostaa ahventa  niukemmin.  


Mielenkiintoinen on ihmisen mieli, mitä kalakauppoihin tulee.
***
Tuulivoimalathan puhuttavat, etenkin propellit. Voimalinjoista harva on ollut huolissaan. Syytä olisi.
Työläinen tosin tuskin astuu johtoon, ne kun on usein vedetty kauas maanpinnasta. Lintujen osalta huolissaan sopisi ollakin.

Ympäristöliikkeestä lähtenyt vihreät voisi ottaa tämän asiakseen, siellä muutenkin erikoistutaan langattomuuteen.
Uutiset kertoivat viime viikolla, että kiitos vaalitappion, puolueen lehteä eli Vihreää lankaa joudutaan ohentamaan ellei jopa pätkäisemään.

Niinpä tietty. Vaalien alla oltiin jo sitä mieltä, että vähän joka porukalta on kateissa punainen lanka.
***
Kansansuosikki Soini puolestaan lankamaistuu. Iltapäivälehden mukaan miehen painosta on kadonnut niin ja niin paljon.

Pitäneekö päätellä, ettei kaveri ole enää takavuosien malliin makealle persu.
***
Heip.
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Alakategoriat

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Uusin lukijan kuva

  • Joki kauneimmillaan
  • Kuvaus: Talvipäivän tunnelmaa Perniönjoella kuvasi Terttu Rantanen.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20