Tähdellistä

Tervepä terve.  Toimituksen lounaisluolan ilmakehäasiain osaston viikkosuojaus tehdään tässä nyt.
***
Jotain huvittavaakin oli helppo nähdä tavassa, jolla odoteltiin viikonvaihteessa amerikkalaisten satelliittia maahan putoavaksi.

Asiahan on niin, että  harva asia tällä pallolla tapahtuu pimennossa.  Netti on väärällään satelliittikuvia tai lentokoneesta näpättyjä otoksia joiden avulla pääsee selville suunnilleen siitä, minkä väriset kalsarit naapurin pyykkinarulla kuivui elokuun neljäs päivä toissa vuonna.  Satelliitin omistava Nasa mieluusti esiintyy laitoksena, joka on Telluksen huippua kaikessa yläilmoihin liittyvässä.

Ja sitten tämä.  Pikkarit  ja marsilaisten kanavat kyllä tiedetään mutta linjurin kokoista taivaalla killuvaa aparaattia ei muka saada kartoille.


Ei sillä, että Ameriikassa nyt ihan pihalla olisi oltu.   Lauantaina lukemani uutisen mukaan värkin uumoiltiin tippuvan  Atlantin valtamereen, Intian valtamereen tai Tyyneen valtamereen.    Jotka sivumennen sanoen peittävät maapallon pinta-alasta reilusti yli puolet.


Että joku haarukka sentään.
***
Mitä tulee ilmakehäasioihin noin muuten, niin syksyllä nämä tuoksut ovat tietysti ihan omanlaisensa.
Merenrannalla alkaa olla kesän kasvaneiden kaislojen aromia ja pelloilta taas tulee omanlaistaan.  Kolmas vuodenajan kertova paikka on keittiö, missä tuoksut ovat omanlaisensa.
Juureksiahan on usutettu syömään tämän tästä, ja parhaillaan mokomaa ei tarvitse edes perustella. Punajuuripussin ostaa alle eurolla, kaalit ovat mainioita ja sipulit joissain kaupoissa niin kauniita että yhtenä päivänä oli pakko ostaa muutama ihan ulkonäön perusteella. 
Kaalikääryleidenkin tekemistä sopii kyllä suositella, ensimmäinen kertani 32 vuoteen oli positiivinen kokemus.  Vaikeaa kääryletehtailusta ei saa millään, monivaiheista ja aikaaviepää korkeintaan ja ilmastoasiaan palatakseni: ei sitä keitetyn kaalin tuoksua voi oikein välttää.  Huonompi juttu, mokoma haju kun tuppaa nostamaan vettä kielelle jo kauan ennen kuin on valmista.
Vanhalla, koetellulla epätoivo-aika-indeksillä mitaten  kääryleet olivat menestyshanke. 
Jos kuka ei muista, indeksihän lasketaan sen perusteella paljonko huolta ja toisaalta hyötyä ruoasta on ollut.
 Myönnettävä on, että  hetki tuli ihmeteltyä että mihin muualle kuin epätoivoon pieni talous joutuu kahden kilon kaalista tehtyjen kymmenien kääryleiden kanssa.
Vastaus on, että ruokakauppaan, aikatekijän arvo kun oli pienempi; kääryleistä oli jäljellä puolessatoista päivästä enää muisto.
Kirjailija Antti Tuuri taisi jossain kirjoittaa syöneensä kertaistumalta kolmisenkymmentä käärylettä. Tuuri pohti, että teko ei välttämättä ollut järkevä, mutta kuvaa hyvinvalmistettujen kääryleiden vaikutusta järkeväänkin mieheen.
Ja meistä muista ei toinna sanoa mitään.
***
Heip.
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen lounaissiiven esityslistavuorikiipeilyn erikoisosaston viikkonousut suoritetaan tässä nyt.
***
Työasioissa viikolle on sattunut aika paljon asiaa Särkisalon suuntaan.  Aikeet leikata palveluja korventavat siellä  melko lailla.
Tietenkään tämä ei ole kuin osoitus siitä,  että maalla on mukavaa ja kaupungistuminen tuo ongelmat.

Liikennevalot eivät ole olleet paikallaan pengertien päisssä  kuin häthätää kesän  yli ja jo on kaikki päin seiniä.
***
Nyt Suomen kaupunkien äitiin,  minne  Salosta on noin puolen tunnin matka.
Tällä viikolla sinne lisämaustetta saadaan Ahvenanmaan tuolta puolen, kun Turussa vierailee kruununprinsessa Victoria.
Mene, ja tiedä mutta prinsessan hommia ei käy kateeksi.  Kutsuja hänelle satelee tulla vähän sinne tai tänne näyttämään nätiltä ja puhumaan fiksuja. Molempien suhteen likka onnistuu hyvin, mutta enpä ihmettelisi jos joskus tulisi kiusaus olla vähän laiskempikin vierailija.

Tarkoitan tietysti sitä, että prinsessan kyläilystä innostuneet antavat tälle lahjoja jos jonkinmoisia.  Turustakin  lähtee kuninkaallisessa matka-arkussa Ruotsiin yksi isoista hyljepatsaista, jotka ovat kesän ajan ihmetyttäneet kulttuuripääkaupunkilaisia.

Yksi hyljepatsas ehkä vielä menisi, mutta entä kun matkapäiviä on parisataa vuodessa ja joka paikassa annetaan jotain. Miettikää, jos pelkästään vuoden ensimmäisen kvartaalin saldona on  hyljepysti, kirahvi, matkagramofoni, elukan talja,  pippurimyllyjä,  kimono, kirjoja, puoli tusinaa akvaviittilaseja, soutuvene  ja kierrekynttilät.  
Osalle varmasti on käyttönsä mutta mihin sitä sitten joutuu prinsessakaan jos nurkkiin pesiytyy seitsemän kipsimursua  ja ties mitä merkillistä.

Tältä pohjalta ajatellen tympeä tapa antaa viinaa lahjaksi puoltaa paikkansa jotenkin, mokoma harvoin säilyy kovin kauaa.  Paitsi odottavan äidin tapauksessa, kuten nytkin on.

Kirja on aina paikallaan, mutta niin tietty myös hyvä syötävä.   Sekään ei vie kauaa tilaa linnan vähistä neliöistä, ja mikä piristää reissusta palattua enemmän kuin se että saa kylmälaukun pohjalta kaivaa pöydälle lahjaksi saadut silakkapihvit tai fiinimmät juustot.
Kaipa heille herkut maistuvat, luulisin.
***
Veeärrästä  jaksetaan veivata vitsiä.  Uusi lippujärjestelmä on tökkinyt melko lailla. Radiossa jututettu firman pomomies  totesi systeemin toimineen ainakin maanantaina ”ihan hyvin”.

Eihän tässä ole kyse muusta kuin hinnoista. Halpa tuote saa olla hiukan sinnepäin ja kestoltaan kehno.  Nykyisillä junalipun hinnoilla taas ei ”ihan hyvä” riitä, eikä sen todetakseen tarvitse olla kovin valveutunut.

Pitkäikäinen hankinta junamatkat  kyllä ovat, kuten kalliin ostoksen sopiikin olla. Monellahan on mennyt junamatkaan vallankin talvisin suorastaan tuntikausia enemmän aikaa kuin oli tohdittu arvioida.
***
Heip.
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve.
Toimituksen etelänpuoleisen vesiasiain  osaston viikkosaavillinen kaadetaan tähän seuraavaksi.
***
Monelle auton katsastus on jännä tapahtuma, ja joka vuosi joku yllättyy siitä, millaisia vermeiden insinööri vaatii toimivan.

 Ei vähä mitään, minustapa katsastuksessa vaadittavia varusteita pitäisi olla nykyistä enemmänkin. 
Ihan pistämätön pakollinen varuste olisi nimittäin muutaman euron kumilasta.

Yöt ja aamuthan ovat tähän aikaan vuodesta kuin tropiikissa, eivät yhtä kuumia mutta kosteutta piisaa.  Sen huomaa hyvin aamulla liikkeellelähtiessään;  kärryssä on joka ikkuna läpinäkymättömän märkänä.   Kaupungissa ajaessa lasit eivät kuivu moneen kilometriin.
Tuulilasille on  pyyhkijä, takalasillekin ehkä, mutta sivulasit pitäisi nekin jollain saada läpinäkyvään tilaan. Milläs sen kätevämmin teet kuin halpahallin kumilärpäkkkeellä. 

Tämä siksi, että ihan liian paljon näkee aamuisin autoja, joista ei koko työmatkan aikana nähdä sivuikkunoista ulos yhtään mitään.
Parempi aloittaa tästäkin naputtaminen ennen kuin varsinainen krapauskausi on likimainkaan alussa.
***
Toisaalta jossain kyllä on oivallettu tarpeet, ja edellä olevastakin pääsee jos vaihtaa pirssin veneeseen, mikä toisaalta onkin ihan kiehtova ajatus.

Käväisin pitkästä aikaa keikalla viranomaisveneitä rakentavassa Marine Alutechissä tiistaina.
Veneihminen katsoo värkkejä ihaillen, ammattilaisille mietityissä paateissa on toteutettu hyvin moni sellainen asia joiden päälle kalliissakaan huviveneissä ei ymmärretä.   Ikkunoissa on lämmitykset, kunnon pyyhkijät vähän joka ruudussa ja kuskinpaikkakin mitoitettu ihmiselle orangin sijaan.   Kaikki kannella kestää, vaikka työsaapas vähän kovempaa potkaisisikin.

Saa nähdä, tulisiko edes näistä näkyvyysasioista huviveneisiinkin muoti vai jatketaanko siellä tekemällä muotoilukukkasia ja miettimällä tuotteet siitä lähtökohdasta, että elokuun jälkeen ei vesillä olla, kuten joskus vähän vaikuttaa.
***
Mene ja tiedä, mutta kaipaanko kotomaiseen politiikkaan sittenkään yhtään enempää mitään viihteellisyyttä. Tahatonta komiikkaa se tarjoaa jo nyt, mutta enempiä ei liene syytä hurskastella.

Tämä nyt tuli mieleen, kun yhtenä aamuna radiouutisissa  puhui tämä Yhdysvaltain päämies Obama.
Puhe päättyi tietysti toivotukseen  ”God bless you”.

Ei voi mitään, mutta uskottavuus voisi olla koetuksella, jos kotoinen presidentti loppuun aina huikkaisi, että ” siunatkoon. ”
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Heipähän hei.  Toimituksen etelän ja lännen välisen siiven munakashautomon viikko-omeletti pakerretaan nyt tähän.
***
Tuokin on tätä luettaessa jo toista viikkoa käytössä, Helsingin musiikkitalo.
Maakunnissa harmitellaan edelleen koko hökötystä.  Moni jaksaa muistuttaa, että keskiverron pikkukaupungin vuosimenojen verran meni taloon, joka  palvelee aika pientä porukkaa ja aluetta.  Paljoa ei ole lohduttanut, vaikka tässä on koettanut selvittää että valtaosasta Suomea katsoen talo kyllä on periferiassa.
Mutta tämä toinen kysymys.  Minä olisin eri mieltä rahankäytön holtittomuudesta.  Summa on suuri, mutta taitavasti eurot loppuivat siihen mihin pitikin.
Hesarissa oli nimittäin viime viikolla avajaisten alla juttu, missä kysyttiin että olisiko pihalle voinut saada jättiruudun, josta kadun kansa olisi voinut seurata televisioituja avajaisia.
Vastaus oli, että ei tule ruutua, koska siihen ei ole varaa.
Vot, siinäpä hienoa täsmätuhlailua. Tupa saatiin valmiiksi ja siihen loppui ostokuittien tulo.
Tavan ihmisen rakentamisessa tuo meinaisi siis sitä että viimeisillä lanteilla ostetaan ruuvit piipunhattuun mutta fiikus jää jo ikkunalle hankkimatta.  Mainiota.
***
Eipä sillä, etenkin kunnallisesta taloudenpidosta tulee varmaan raapusteltua syksyn mittaan vielä lisää.
Säästökohteita mietittäessä liipaisimella on usein kaikki kulttuurinsukuinen.
Toisaalta siinä voittaisivat kaikki, jos sieltä puolelta ryhdyttäisiin vähän keräämään myös.
Tarkoitan tietysti kirjastojen poistomyyntihyllyjä, jotka ovat halpuudessaan kohtalokkaita.    Silloin tällöin pistetään poistokirjoja jakoon jopa  ilmaiseksi. Pukinkontti ei ole kuin näyttää, kun siinä tulee haalittua helmiä mukaan.  Vielä keskiverto kahdenkymmenen sentin kipalehintakaan ei pahemmin jarruta ostelua.   Muutaman euron hinta edes silloin tällöin pistäisi kyllä miettimään, ostaako juuri tänään  lavallisen vaiko vaan yhden opuksen.  Kaupungin kassa saisi hiukan isompia rahoja ja säästyisi samalla tuo omakin terveys.
Joissain perheissä kun tiemmä on käyty  tiukkasävyisiä keskusteluja miehen ostettua omin päin vaikkapa moottoripyörän, pontikkapannun tai muuta itsemurhavälineistöä.  Kokemuksesta voi kertoa, että paljon löysempi ei sävy ole, jos kotiin viemisinä on peräkärryllinen poistokirjoja turhan usein.
Että jos nyt vähän kovemmat hinnat edes muutaman päivän ajan kuussa (ja ilmaispäiviä sinne sekaan).
***
Ja tietysti myös aihe keskiolut on retostelujen kohteena.  Milloin pitäisi laimentaa ja milloin taas terästää pilsneriä.
Toisaalta homma hoituu itsellään; riittävän monta isoa kolmosta kun juo, alkaa Pikku kakkonen tuntua ihan luontevalta seuraavalta vaihtoehdolta.
***
Heip.


 

Tervehän terve.
Toimituksen lounaissiiven pätkäsorvaamo toimii lomien jälkeen täten jälleen.
***
Lähi on päivän sana. On lähipalvelua ja lähihoitajia ja sellaista.  Viimeiset neljä viikkoa on tullut oltua muun muassa melko lähiruokaihminen.

Kemiönsaaren annilla pääsee alkuun. Kun pataan nakkaa Dragsfjärdin tomaattia, sipulia ja paprikaa, kemiöläisperäistä kesäkurpitsaa ja oman pihan basilikaa, ollaan voiton puolella. Merisuolankin voi kuvitella läheltä kuivatetuksi. Tarveaineista vain pippuri tunnetusti kasvaa jossain pitkällä.  

Rysään käyneiden ahvenien koosta ei sen enempää, kun ette kuitenkaan usko.  Muista lähiverkoista en tiedä mitään, neljä viikkoa meni internetittä ja nyt oikein harmittaa, kun sen kanssa joutuu vehtaamaan.
Sieniä on lähes Hangon leveysasteilla yhä niin, että kantarellia ja tattia pukkaa sen, minkä jaksaa kerätä.  
***
Puhumattakaan lähikulttuurista.  Loman saldo on alun kolmattakymmentä luettua kirjaa ja laiska kun olen, valtaosa oli dekkareita.

Jonkinmoinen oivallus oli olevinaan, että Kemiönsaaren etelälaidan saarella on helppo lukea lähikirjallisuutta. Alkajaisiksi tuli pisteltyä muutama Matti Remeksen kirja, ja näitä naputellaan kai pitkälti Hangossa, näkömatkan päässä siis.  Välipalana meni taalintehtaalaista tuotantoa, Juha Ruusuvuorta nimittäin. Edelleen näkömatkan päästä. 

Loppuviimeksi lukuun löytyi Hiittisissä asuvan Eppu Nuotion dekkarisarja, missä on mukavasti omanlaisensa maku.  Melkein näkömatkan päästä tulee sekin.
***
Kesäkauden rauhanrakentajan palkinnon saa rantojemme oma jussipaita eli kyykäärme.

Olen joskus raportoinut tässä elämästä perheessä, johon kuuluu myös hyvin karvainen kissa.
Otus talvikauden ajan muistuttaa pakasteseitillä käyvää paimentolaismattoa jossa on jalat nurkissa. Kesäloma ja ulkoilu kuorivat turkin sisältä esiin ahman vertaisen pedon, joka tuo  nähtäväksi kitakaupalla linnunraatoja ja muuta.

Lomailona oli oman kissan lisäksi hoitokissa. Normaalisti näiden välillä on sananmukaisesti kissanhännänvetoa  ja jopa suoranaista toraa saattaa esiintyä.

Yhtenä aamuna oli toisin. Rantakivikosta näkyi polulle vain kaksi pystyä kissan häntää. Suurta päättelykykyä ei tarvittu sen aavistamiseen, että meneillään on  jotain kyseenalaista.  
Lähemmäs päästyä selvisi kaikki, sähinä kiven takaa oli aikamoista. Kyy se siellä, ja molemmat kissanrötköt kerrankin yksissä tuumin, onneksi hyvän matkan päästä, sohivat kohti matelijaa.
Kissat tottelivat kerrankin oikuttelematta poistumiskäskyä ja säntäsivät kauemmas seuraamaan tapahtumien kulkua.
Kaikki kunnia kyylle, mutta saunapolulta tai pihalta sen minäkin poistan.

Ei muuta kuin karahkan ja saappaiden hakuun ja takaisin kivikkoon käärmeenhäätöön.

Luulisi, että armeijalle kelpaa sen vihreän sijaan myös mustavalkea kuviointi, siksi hyvin se naamioi.  Seisoin sohimassa hyvän tovin ja arvelin matelijan jo kaikonneen.  Mitään ei näkynyt. Yhtäkkiä aavemainen kohina kuului hyvin läheltä.  Nytpä otti käärme silmään.
Siinä kuulkaa permanentti oikenee, kun 2000-luvun missiä hiukan paksumpi matelija kohottaa itsensä iskuasemiin ihan vieressä. Saappaat jalassa eli ei, tottumattomalle elikko on herkästi ihan liian lähellä.

Kesän akrobatiapalkinnon saan itse, loikka suorilta jaloilta takaviistoon ison kiven päälle oli uniikki suoritus.  Voin vaikka vannoa kissojen nauraneen verannan kaiteella.
Jaa niin, käärme? Otti ja lipui jonnekin sellaisella vauhdilla että tätä luettaessa se lienee Jurmon paikkeilla. Kannattaa pitää varansa, pulleudesta päätellen otuksen laskettu aika on lähellä.
***
Ei sillä, ettei lomaa voisi pitää onnistuneena.  Sen tarkoitus kai muun hyvän lisäksi on virkistää ja piristää.

Niin kai sitten. Vai mitä siitä voi päätellä, että viimeisenä yönä ennen töihin paluuta ei nukuttanut yhtään.
***
Heip.
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Alakategoriat

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Kirjoittajavieras

Uusin lukijan kuva

  • Kauriit kylillä
  • Kuvaus: Terttu Rantanen kuvasi lauman metsäkauriita Perniön Lupajalla, aivan kirkonkylän kupeella.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20