Tähdellistä

Heipähän hei.
Toimituksen lounaissektorin kahakointiosaston viikkonujakka käydään nyt tässä kyllä.
***
Tuostahan nyt tietoja tipahtelee tämän tästä, Egyptin erimielisyyksistä.  Turisteja tuodaan kotiin eikä uusia tilalle viedä. 

Luulisi tietty jännittävän sen kotimatkankin sitten.   Kun nyt kerta kriittiset ajatukset leviävät ja vihan palo roihuaa, niin kuka sen sanoo ettei joku natiiveista keksisi ampua ihan väärään maaliiin ja antaa nokille matkailijoillekin.  Turistibussin kuski keksii koukkaista ojaan ihan vaan aatteen vuoksi vaikka, tai lentokoneen tankkaaja pistää sokeria tankkiin.

Toivottavasti ei, mutta yhtä kaikki riskinsä varmasti on jo evakuontimatkassa.
***
Monenlaiset ovat tavat tuoda tyytymättömyyttä julki.  Kuuntelin radiota kävelylenkillä pyhänä, ja siinä tulivat aika hyvin ilmi nämä erot. Ensin tuli erästä pitkän linjan puhelinohjelmaa ja sen perään uutiset.

Jälkimmäisessä ykkösaiheena olivat Egyptin levottomuudet.

Kontrasti aiempaan ohjelmaan oli melkoinen. Egyptissä hallintoon tyytymätön pistää pystyyn mielenosoituksen ja siinä sivussa tuikkaa muutaman auton tuleen.  Suomessa hallintoon tyytymätön soittaa sunnuntaina Kansanradioon.
***
Tulipa käväistyä maanantaina Kemiössä, kuten ohjelmaan pitäisi säännöllisesti kuulua.
Kemiönsaarella kevättalveen kuuluu piskuinen filmifestari, Fix film festival. Säännöllisesti saarella pyörii myös kunnallinen elokuvatoiminta.  Pääosin Bio Fix pyörittää filmejä Kemiön keskustassa ja Taalintehtaalla, mutta joidenkin kanssa mennään kauemmaksikin.

Annonsbladetin ilmoitus kertoi, että viime kuussa esimerkiksi tätä uutta Harry Potteria on käyty näyttämässä Rosalassa asti.


Siinä on sitä vastakkainasettelua taas.
Rosala on vajaan sadan asukkaan saaristokylä, talvella ihan varmasti pimeä ja hyinen kuten oikein onkin.  Lähin kaupunki Rosalaan on Hanko, minne välimatkaa jäitä pitkinkin on pitkälti toistakymmentä mailia.   Lähimmät mainosvalot ovat yhteysalusmatkan päässä Kasnäsissä. Harry Potter on taas jotenkin toinen ääripää, tietokonetrikeillä kuorrutettu kappale pop-kulttuuria.

Siitä ei tietysti ole pientäkään epäilystä, etteikö Rosalan lapsissa olisi koko liuta heitä, jotka Harryn seikkailut haluavat nähdä. Tietysti, kuten miljoonat lapset pitkin maailmaa muutenkin. Saaressa ollaan vähintään yhtä kiinni maailman menon syrjässä ja samoilla vehkeillä kuin kaupungissakin, ja ollaanhan sitä Rosalassa jo paljon lähempänä Tukholmaa kuin jossain Helsingissä.


Sitä tässä vaan nyt jäi kerrassaan miettimään, että miltä se sitten mahtaa tuntua istua hämärässä seuratalossa ulkosaaristossa uusinta uutta toimintarymistelyä seuraamassa, ulkona lumen pöllytessä pimeällä jäälakeudella.
***
Liukastahan se nyt pukkaa, kaduilla ja jalkakäytävillä ja talojen harjoilla.  Vanhaan hyvään aikaan keli tuotti työtä talkkareille, jollainen oli vähän joka talossa.


Ilman vahinkoja ei kai aina selvitty; livakkaa paikalta poistumista kuvaamaan joku koiranleuka kehitteli lauseen jossa talonmies lipeää.

Tähän päivään päivitettynä se lause on tietty kömpelö kuin mikä.
Vai miltä se nyt kuulostaa sanoa, että ”lähti kuin kiinteistönhuoltoyhtiön vuokratyöntekijä jäiseltä peltikatolta”.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Tervepä taas. Toimituksen lounaissiiven kansanterveysosaston viikkoannos lusikoidaan nyt tähän.
***
Mainokset telkkarissa ovatkin  totta. Tiedättehän, nämä joissa ihmiset valittavat kun on kiire, paljon lapsia, harrastuksia tai muuta joka aiheuttaa sen että tulee syötyä huonosti ja kiireessä ja senkin ruoan ovat tehneet ”äidit”.
Totta vie.   Asia todella taitaa olla niin.   Viime viikolla tupsahti postiin tiedote, jonka mukaan alle puolet suomalaisista laittaa lämpimän ruoan päivittäin kotona.  Joka toinen päivä tekee ruokaa joka kolmas ja viidennes jollain ilveellä selviää hengissä, vaikka laittaa lämpimän ruoan kotona vain kerran viikossa tai harvemmin.

Puhutaanpa ravintoarvojen tai maun sijaan hetki tunnelmasta.   Eikö vain luokin kummasti lämmintä henkeä ja kodin tuntua, kun saapuu päivän pimeänä olleeseen, hiukan viileään asuntoon ja kohta alkaa keittiöstä tulla ruoanlaiton tuoksua, kolinaa ja vähän lämpöäkin.

Tottahan sen hengenpitimiksi tarvittavan energian saisi kylmän juustoleivän rakentelemalla, mutta jäisi siitä semmoinen olo että tässä nyt jotain odotellaan kylmässä parakissa kärvistellen.


Tuoreen tutkimuksen mukaan lämpimän ruoan kokkaaminen vastaajista tuntuu aikaavievältä tai riskialttiilta ja vaihteluakin halutaan.

Niin kai sitten.  Logiikka ei oikein aukea, jos halutaan vaihtelunhalua, jonka jälkeen ostetaan tasaisesti aromivahventeelta maistuvia eineksiä.

Ei sillä, että se kovin monimutkaista olisi omassakaan kyökissä ruoka-asia.  Mutta joku halpa  jauhelihakin arkisin taipuu moneksi;  monen sortin kastikkeeksi, keitoiksi, laatikoksi tai kiusaukseksi. Eikö siinä ole ensi alkuun.  Lopullinen valinta tehdään aikataulujen ja sen perusteella, mitä komerosta löytyy.

Ajan kuluminen on vielä poskettomampi väite.  Jotain tolkun hommaa kun  on elintarviketeollisuuskin saanut aikaan, arki-iltaisin Nobelin palkintoa sitä on tullut mielessä usein ehdotettua pakastevihannesten keksijälle. 

Eihän jotain purjoa tai paprikaa tavan ihmisellä ole varaa talviaikaan tuoreena ostella. Pakasteena hinta on olematon ja käyttö ei voisi olla helpompaa, kunhan pussin saa auki.  Pakastepaprikasta, possunsuikaleesta ja sipulista rakentaa mojovan kastikkeen, jonka valmistamiseen juuri viime viikolla meni – tämä on tutkittu juttu – seitsemän minuuttia.  Saman määrän tekee kahdelle tai kahdeksalle syöjälle, valmistaminen ei vaadi korkeakouluopintoja ja halpaakin tuo oli.


Nykyisen pakkaustekniikan tietäen jo einespakettien auki repiminen koko perheelle veisi helposti aikaa saman.
***
Ja kaiken tämän jälkeenkin paikkansa pitää vanha väittämä: valhe, emävalhe, tilasto.


Puretaanpa näet hiukan.  Siis että alle puolet suomalaisista tekee lämpimän ruoan päivittäin kotona.


No jaa.  Meillä kahden ihmisen taloudessa ruoanlaitto on useimmin yksillä harteilla. Kun ne harrastukset ja velvollisuudet eivät ole tuntematon asia, ei joka päivä tehdä ruokaa.  Maanantaina rakennetulla makaronilaatikolla mennään joskus niin, että samaa lämmitetään vielä keskiviikkonakin.   Ja katso: siinä on meikäläinen innokas kotikokki jo tipahtanut luokkaan C) tekee ruokaa kerran kolmessa päivässä.   

Viikonloppuna saa totta vie väsätä neljän ruokalajin illallisia molempina päivinä jos tässä kisassa mielii pärjätä.


Jospa siinä onkin ihan vaan tästä kyse. Keskiverto arki on tilastoiksi väännettynä ihan epäkeskivertoa.
Lohdullista tässä on edes se, että jos näin touhutaan muuallakin, tehdään ja syödään omatekemiä, ei mikromussakaa muoviruukusta.
***
Kuin sattumalta tähän sopii se, että Turun kouluissa esitellään oman maakunnan elintarvikkeita.Tiistaina ruokalistoilla oli juustomunakasta, kuten tällä munantuottajain kulmakunnalla oikein onkin.
Mitenhän mahtaa olla sitten tämän sopivuus, kun nykyään pitää ottaa nämä erilaiset uskonnot sun muut huomioon. 

Jossain päin maailmaa pidetään jo vissi huoli siitäkin, että esimerkiksi juutalaisille on tarjolla kosher-teurastettua eli uskonnollisen lain mukaan oikein valmisteltua lihaa.

Se on jo toinen ääripää tämä tämmöinen. Tähän asti on oltu huolissaan siitä että kaikki karkkisäkit ja sipsipussit ovat nykyään ihan jumalattomia.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Heipähän hei.

Toimituksen lounaissiiven nuhanparannusosaston viikkopärskeet heilautetaan tähän nyt kyllä.

***

Nuhastahan se pakko puhua on. Flunssista puhujat tiputtavat herkästi ensimmäisen kirjaimen pois ja lunssista taas puhuttiin jo  Juha Vainion yhden sortin kuntoilulauluissa takavuosina.  Moisesta ei nyt ole kyse.



Vaan asiaan.



Viime vuoden paras urheilijakin sai pystinsä maanantaina, ja voittaja oli suunnistaja Minna Kauppi.

Se sitä on jotenkin ilahduttavaa. Suunnistus joka tapauksessa on niitä lajeja, jotka ovat lähellä tavallista ihmistä ja tavallisen ihmisen kuntoliikkumista.  Jos urheileminen sinällään ei tunnu omalta hommalta, kuntoilumielessä omaksi iloksi harrastetun suunnistamisen voi aina naamioida kartankäyttö- ja luonnossaliikkumisharjoitukseksi. Molemmat ovat ihan yleisesti hyviä taitoja, joka tapauksessa. Alkuunkin pääsee maastokartalla, keksityillä rasteilla, lenkkareilla ja lähimetsiköllä.



Tottahan suunnistaminen MM-tasolla on tiukkaa työtä ja kaukana leppoisasta hölköttelystä. Olisiko palkinto kuitenkin koko lajille sellainen arvonkohotus, että se innostaisi metsiin painattamaan jokusen sellaisenkin, jolta oma arkikuntoilulaji vielä puuttuu.


Samat sanat voi tietty sanoa salibandymaajoukkueesta, joka sekin sai pokaalinsa.  

***

Kulttuuria kanssa.  Tämä uusin Vares- elokuva on ehtinyt jo saada enemmän kehuja kuin ne aiemmat yhteensä, ja siihenhän riittää jo se, että filmeihin on saatu taltioitua mitään kirjojen tunnelmasta. Pelkkä juonenkäänteiden kopiointi kun ei oikein riitä, ja aiemmissa Vareksissa sekin oli tehty kehnosti.


Materiaaliahan moista elokuvaa varten filmataan melko tavalla.   Moni avustaja vallankin saattaa pettyä, jos juuri se kohta, jossa itse on ollut taustalla seisoskelemassa, onkin leikattu lopullisesta versiosta pois.


Samansuuntaisia kokemuksia on täälläkin.


Kesällä tuli ajettua polkupyörällä ja tietty sitten osuttua paikalle, missä filmiä juuri kuvattiin. Turvaliivikaveri pysäytti polkemisen hetkeksi, kunnes kohtaus vähän päässä olisi saatu purkkiin.  Takaraivoon jäi kuitenkin kytemään toive siitä, että ehkäpä sitä itsekin siellä jossain kuvassa vilahtaisi.


Elokuvaa en vielä ole nähnyt mutta vähän tätä kesäeleganssini - soikeaksi pesty t-paita, reppu, paljaat koivet ja kurainen fillari - näkymistä kyllä sittenkin epäilen.  Elokuvan alaikäraja on vain 15 vuotta.

***

Mitenhän tätäkin nyt sitten pitäisi tulkita. Viikonloppuisiin kulttuuripääkaupungin avajaisiin on tulossa porukkaa pilvin pimein, kutsuvieraille on omat looshinsa ja näin.    Tiedotteen mukaan arvovieraiden joukossa on ministereitä ja muita.


Jäi nyt vaivaamaan, että onko arvovieraille sitten kerrottu että siellä parveilee kaikenlaisia poliitkkojakin seassa.

***

Sitä aina marmatetaan, että kunta tai kaupunki on niin erkaantunut tavallisen ihmisen elämästä.


Ei se ihan niinkään ole.

Lueskelin tuossa Salon teknisen toimen siivoustoimen loppuraporttia, missä on isketty mustaa valkoiselle siitä miten mitäkin kiinteistöä hoidetaan.

Ihan se ainakin oli tutun tuntuista. Erään päiväkodin kohdalla luki, että ikkunoita pyritään pesemään vuoden aikana.

***

Heip.


Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Tammikuunpa terve.  Toimituksen lounaissiiven itärajantarkkailuosaston viikkokatsaus viikataan tähän nyt juuri.
***
Ottipa nimittäin silmääni tiedote, jonka mukaan uudet varusmiehet astuvat palvelukseen ensi viikon maanantaina. Alkavat olla aika vähissä omassa, saati yli 60 cm leveässä sängyssä nukutut yöt joillain hetkeksi.
Pidetään koko puuhaa nyt järkevänä tai ei, mutta aivan hullua sekin on, mitä armeija-ajasta loppuviimeksi muistaa.    
Oman palveluksen parina-kolmena ensimmäisenä yönä jäi nukkuminen sattuneesta syystä aika vähille.  Valvoessa tuli tuijoteltua sängystä käsin kasarmin edustan katulamppua, jonka valossa lumipyry näytti aika hienolta. Vasta aamulla pyryn aikaansaamassa hangessa punnertaessa lumi ei lämmittänyt yhtään samassa määrin.
Yhtä kaikki. Jos milloin tulee nykyään maattua valveilla paikassa, missä näkee lunta pyryttävän ohi ulkovalon, pystyy aina mielessään palaamaan eräisiinkin tammikuun öihin kaukana 90-luvulla.
Tämä toimikoon rohkaisuna lähestyvää lähtöä pohtiville.  Esimiesten mäkätys ja kiväärinpurkuohjeet ja singolla tähtäyksen niksit  ja muu sellainen onneksi aika äkkiä unohtuvat.  Vaikka miten alkuun korpeaisi, kannattaa luottaa siihen että pitkän päälle mieleen jää vain rauhoittava lumihiutaleiden leijunta.
***
Itäiseen Suomeen liittyy se semmoinenkin maakuntamatkailu, mitä tuli harjoitettua vuoden viime metreillä.
Määränpää oli Loviisan tuolla puolen, mikä on jo niin lähellä valtakunnan rajaa että tienvarren liikkeiden valomainoksista ei ilman venäjän peruskurssia sano, että mikä myy kalaa ja mikä kaulakettinkejä.
No, tätä itäliikennettähän parjataan vähän tämän tästä.  Kuin sattumalta reissupäiväksi osui sellainen pyry- ja pöllykeli ettei oikein pahemmasta väliä.
Vaan katso: rauhallisempaa ajelua en ole saanut ainakaan Salon alueella todistaa varmasti ikinä.  Ohituskaistalle ei vasiten tungettu, turvavälit pitivät, takasumuvalokin oli saatu päälle eikä kovin kovaa ajanut oikein kukaan.  
Näin siis riippumatta siitä, minkä maan kilvet missäkin autossa kiinni olivat.
Salolaisilla tässä nyt ei ole mitään ylpeilyn aihetta kyllä.
***
Mitä tulee itäisen Uudenmaan touhuihin noin muuten, tärkein tuntuu olevan hallinnassa.
Paluumatkalla piti koukata Porvoon kautta, ja sikäläisessä K-marketissa oli toki tutkittava, että mitenkä on paikallista ruisleipää tarjolla. Olihan sitä, Huovilan leipomon ruislimput ja –patukat vaihtoivat omistajaa.  Eivät nuo nyt ihan kemiöläisen veroisia ole omassa suussa, erinomaisia silti ja jotain aivan muuta kuin tehdastekoiset millä lie pöhötetyt leipäset.
Kyllä vaan.  Sikäli kun tässä on pitkin maata tullut sahattua niin useimmilla paikkakunnilla oman kulmakunnan rukiista jo on tarjolla.  
Ei tarvitse ainakaan sen perästä sitten syödä huonosti, sano.
***
Kaikenmoista sitä on.  Hesarista lueskelin maanantaiaamuna juttua lumijumpasta.
Tässä nyt on tullut päivänä muutamana tehtyä eräälle pihalle lumihommia, pluukattua ja lapioitua sen verran mitä isolla pihalla tehtävänä on.   Rivakan lapiointirupeama  jälkeen kyllä kolottaa ja juilii ja mikäs sen parempi.
No, lumijumpassa idea on lehtijutun mukaan vähän samansuuntainen. Siinä mennään hankeen seisomaan ja sitten ollaan kovasti vaikkapa harjaavinaan jotain, harja saa olla kuvitteellinen eikä lumeen oikeasti kosketa.
Mene ja tiedä, sitten. Vasta pyhäiltana ihan kuntoilumielessä pistin kolaten naapurinkin pihatien, jolle on näiden poissaollessa satanut ihan tuntuva lumipatja. Se jo sai kulmakarvat nousemaan, että mitä sitä nyt turhaa vaivaa näet ja toisten liittymää kolailet.  
Pitääpi sitten siirtyä lumijumppaajien kerhoon, niin välttyy uteluilta ja maine säilyy.  Kuvittellisen lumikolan sijaan sitä voisi tietty tallustaa pitkin pihaa jopa kuvitellun lumilingon kanssa. Ensin pitää tietty harjoitella huulillapäristäminen kuntoon.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Tervepä taas.  Toimituksen lounaisosaston laatikonteko-osaston viikkomassat pursutetaan tähän nyt kyllä.
***
Monia riipii tekeillä oleva lakimuutos, joka sallisi autokorjaamoille oikeuden tehdä autojen katsastuksia.

Siinä voisi teoriassa olla jotain hyvää. Ainakin se, että tietynmerkkisen kärryn omistaja voisi viedä rakkineensa määräaikaissyyniin ko. merkkiin erikoistuneelle pajalle, joka osaisi  katsoa ne tunnetusti heikot paikat tavan katsastajaa paremmin.


Ja tässäpä se sudenkuoppa monen mielestä on. Pelkona monella on, että katsastuksessa aletaan autosta löytää muka yllättäviä vikoja, jotka sitten tarjoudutaan  korjaamaan.
Omaa sotaratsua eräänä aamuna hangen alta esiin kaivaessa ajatus kulki vielä pykälää eteenpäin.


Lehtien huoltamotestejä lukeneille on selvinnyt, että aina korjaamolla leima huoltokirjaan ei tarkoita, että läheskään kaikki tarvittava olisi tehty.  Samanmoista fuskaamista sattuu testien mukaan merkkikorjaamoillakin.


Olisihan tässä siis tuplakeplottelulle saumaa. Ensin löytyy syynissä muka vikaa, joka sitten muka korjataan ja uusintatarkastuksessa, joka samassa talossa tehdään, vika yllättäen onkin poistunut.
Kaikki olisi hyvin, jos lopuksi vain muka laskutettaisiin.
***
Viikon sammakon päästi radiohaastattelussa suustaan Nuori Suomi ry:n uusi puheenjohtaja Petteri Kilpinen. Hänen mukaansa  huippu-urheilu tulee jatkossa olemaan Nuoressa Suomessa isossa osassa. Kilpinen toteaa, että  jos ei Suomessa ole nuorisoa huippu-urheilun parissa, ei ole kohta huippu-urheiluakaan.
Tämä tarkoittanee kääntäen sitä, että Nuoren Suomen tähän asti liputtama kaikki pelaa-periaate joutuu vähintäänkin muutosten kouriin.


Joopa joo. Kun samaan aikaan pistetään julki lasten lihavuustilastoja ja diabeteslukuja ja ties mitä muuta, niin kehottaisin miettimään toiste. Loppuviimeksi huippu-urheilua ei tarvita mihinkään, mutta jos meillä tässä olisi järjestö joka saa nappulat koneiltaan ulos huvikseen palloa potkimaan, niin eihän yksikään maalaisjärkinen voi väittää että joku hiihtomaajoukkue olisi tärkeämpi juttu.
***
Tältä pohjalta sai aikaan kieroutunutta hymyilyä Teliasoneran taannoinen lehdistötiedote. Sen mukaan penkkiurheilijoilla on muita korkeammat vaatimukset televisiopalveluilta.
Ei ole perää. Moni tyytyy katsomaan televisiosta urheilua.
***
Mitä kulttuuriin tulee, palauttavat uutisten mukaan Helsingistä Turun linnaan tämän kuulun maalauksen, missä Kaarle Herttua herjaa Klaus Flemingin ruumista.
Nyt on pakko myöntää että tämä on kerrankin ihan onnistunut Helsingistä Turun suuntaan lähetetty herjaus.
***
Sitä jouluisaa mielenalaa tässä kuulemma pitäisi ihmisiltä alkaa löytyä.  Rauhaa ja hyvää tahtoa, siis.
Joillain sitä on ympäri vuoden.
Kuuntelin viime viikolla radion klassikkoa, Luontoiltaa. Sinne soitti eräskin mies, joka oli huolissaan siitä että miten käy siilin, jos mokomaa joutuu liikuttamaan vastapiikkiin.  
Huoli oli saanut alkunsa, kun miehen pihassa oli siili ängennyt itsensä salaojaputkeen ja kaveri oli joutunut otuksen vetämään putkesta pois perä edellä.  Operaatioon oli mennyt aikaa toista tuntia ja putkeakin oli pitänyt särkeä.

Tarinan loppu oli onnellinen; siili saatiin putkesta ja pöllämystyneenä se olikin tuhistellut matkoihinsa. Mies oli pistänyt putken suulle verkon, jottei mikään eläin enää putkeen pääsisi ja kokisi kurjaa kohtaloa.  
Radion asiantuntijat vakuuttivat, että siili mitä todennäköisimmin selvisi ilman suurempia ruumiin- tai sielunvammoja.


Tämä nyt on tällaista eläinrakkautta ja yleishyvyyttä, jonka pitäisi olla itsestäänselvää joka tapauksessa, mutta jäipä lämmittämään tuo raavaan miehen siilin hyväksi näkemä vaiva ja huoli. Olisiko huomisen ja lähipäivien tavoitetta kyllin siinä, ettei mainittavasti muksita toisia eikä särjetä paikkoja.  
Voipihan tuota olla vain, vaikkei jouluttaisikaan.
***
Parempi näet  pyhien vietto joulumieltä vailla kuin joulu mieltä vailla
***
Heip ja lokoisat joulut.
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Alakategoriat

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Uusin lukijan kuva

  • Sienet kiipesivätNew
  • Kuvaus: Näiltä sieniltä eivät varpaat kastu, tuumii kuvan lähettänyt Keijo Hillgen.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20