Tähdellistä

Tervepä terve. Toimituksen koillisompelimon viikkolangat pietään tässä seuraavaksi.
***
Isokenkäisiähän tässä ollaan. Ei asemalta, mutta anatomialta. Koomista olisikin, jos isolla ukolla on 36-koon räpylä, joskin viulukotelohuumoria on revitty myös näistä jaloista, että ei sillä.

No, liiketalouden kannalta me isot olemme pelastus.
Yksi bisneksen edellytyshän on, että ei jää tavaraa myymättä, ja isoissa kengissä tätä pulmaa ei kai ole.

Selitän. Marketista ei saa isoja kenkiä. Kenkäkaupasta saa, ja omilla rahoillaan ostava säästää käynnin alennusmyyntien aikaan. Viidenkympin kenkiä isojen miesten koossa ei ole, mutta vajaalla satasella voi selvitä, jos sattuu oikeaan aikaan paikalle. Jos ei satu, säästyy koko raha.

Ja usein näin käy: isoja kokoja tilataan kaiketi aina kolme paria, jotka on myyty loppuun hetkessä ja myöhemmin tuleville tarjotaan klassikkojalkine ei-oota.

Suomalaisten keskikoko on kasvanut. Tämän päivän vauvoista kasvaa senttikaupalla pidempiä kuin sadan vuoden takaisista. Varmasti tämä näkyy myös kenkien keskikoossa. Uutta normaalia kokoluokasta 46-48 ei ehkä tule, mutta sitä tässä vartoillaan, koska painopiste siirtyisi vähän kohti kookkaampaa. Että jos edes muutama pari lisääkin neliseiskoja joskus tilattaisiin. Kasapäin tilattuja pienempiä pareja jää takuulla varastoon ja seuraavalle sesongille. Saisi jäädä joku isompikin.

Verkosta ostaminen ei ole vaihtoehto, vaikka moni ostaa netistä taskulampunparistotkin. Piipahdus matkan varrelle osuvaan puotiin on vaivattomampaa. Hukkareissu on minuutissa tehty, kun verkossa menee yksi ilta jo selailuun. Sitten pitäisi raahautua postiin ja sovittaa kenkiä ja vielä raahautua palauttamaan sopimattomat.

Ja mieluummin sitä antaa roponsa edes naamatutulle kauppiaalle kuin kantaa kenkälaatikoita pitkin kylää.
***
Ajoituksestahan on muuten kaikki kiinni. Jos tavan tallaaja vetää pellit kiinni liian aikaisin, saadaan tupaan hormista häät. Jos ei vedetä peltejä, on kyseessä Satuhäät.
***
Heip.

aku.poutanen
@pernionseudunlehti.fi

Tervepä terve. Toimituksen koillisjään viikkoavannot kairataan tässä seuraavaksi.
***
Ei voi kiistää, ettei ihmiskunta olisi saanut jotain aikaankin. Erityisesti erilaisia tihu- ja tuhotöitä.  Tuossa otti silmään uutinen siitä, miten muoviroskaa löytyy pallonkolkilta, joilla ihmistä muuten ei juuri ole nähty.

Toisaalta lohdullisia ovat uutiset, jotka kertovat, että vielä on luotaamattomia paikkoja. Esimerkiksi syksyllä kerrottiin, että Kheopsin pyramidin sisältä on uuden tekniikan avulla löytynyt aiemmin tuntematon tila. Saavutus sinänsä, kun muuten satelliittikuvista voi jo tarkistaa, mihin kohtaan mökkitonttia tuli ne kottikärryt syksyllä heivattua.

Tutkijat tuumivat, että pyramidin uutta kammiota voitaisiin tutkia miniroboteilla.
Jos näin, en malta odottaa, mitä uumenista löytyy. Jos kyyniseksi haluaisi heittäytyä, voisi veikata että Cokis-pullo. Siinäpä nimittäin taitaa olla tuote, johon törmää missä vaan.

Toisaalta lähempääkin löytyy jänniä: Turussa remontoidaan koulun jumppasalia, ja talon alta löytyi enemmän rakennusten ja katujen jäänteitä kuin oli ennalta tiedossa.
Mielenkiintoistahan tämä on, semminkin kun suunnitteilla on pop up-museo paikalle.

Laiskuus on taas palvellut ihannetta: on varmasti niin, että pihan ja sittemmin jumppasalin alle jääneet rakennelmat olisi voinut tuhota paljon perusteellisemmikin. Tarina toisaalta opettaa, että uudisrakentamisintoilijansa on ollut aina.

Olisi muuten somaa, että vanhat kellarit ja portaikot mallinnettaisiin tietokoneella ja näin päästäisiin vanhoihin rakennuksiin jatkossa virtuaalisesti, vaikka päälle ladottaisiinkin uusi pelikentän pohja. Vielä somempaa olisi, että paikka saataisiin pidettyä jatkossakin käymiskelpoisena.

Oma lukunsa ovat tapaukset, joissa jostain viidakosta löytyy tieteelle ennestään tuntemattomia eliölajeja. Ihan kuin yhdestä jääkaapin perille unohtuneesta purkistakin meillä kerran.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

 

Tervepä terve. Toimituksen koillisrannan viikkokaava hyväksytään tässä seuraavaksi.
***
Maisema muuttuu. Tosin usein tämä tapahtuu kuin peilikuvan muutos; jos ei vanhaa kuvaa ota vierelle, ei tahdo tajuta, mistä on vuosien mittaan näkymä avartunut ja minne on tullut lisää.

Maalla muutos ei ole yhtä näkyvää kuin siellä, missä pontevasti uudisrakennetaan; hakkuuinnon myötä maisemasta useammin kai katoaa tavaraa kuin tulee lisää.
Paitsi että onhan toistakin sorttia. Maakunnassa kulkiessa saa laskea tien varsilta päivässä kymmeniä uusia muuntajapömpeleitä. Sähköjohtoja kaivetaan maan alle ja solmukohtiin tarvitaan muuntajat. Tehän tiedätte, nämä grafiitinharmaat pikku mökit.

Maankäytöstä ja arkkitehtuurista kiinnostunutta tämäkin kiinnostaa. Melkein voisi sanoa, että muuntaja on tämän ajan funkkista; tarkoituksenmukaisemmaksi ei pääse. Joissain tapauksissa tosin tulee mieleen, olisiko muuntajankaan paras paikka sen kauneimman kuusikkorinteen edessä tai nätin pellon kulmalla. Eittämättä joku jossain on toki laskenut, mihin rakennelmat on sijoitettava.

Enempi tässä on käynyt ihmetyttämään se, ettei kukaan muuten mainittavammin ole tohtinut alkaa purnata siitä, että punamultapinta pitäisi olla ja valkoiset nurkkalaudat.

Tai sitten kyse on siitä, että tarkoitus pyhittää konstit. Paljonhan tuota saa kuulla puhetta, että maalla-asumista muka vasiten hankaloitetaan. Toisaalta myös edesautetaan, kuten nyt tekemällä hommia sen eteen, että sellaisestakin maaseudun perinteestä kuin säännöllisen piristävistä sähkökatkoista päästäisiin eroon.
***
Talvikausi teettää monenlaista, niin kuin latuja siellä täällä. Pelloilla ja vesistöjen jäillä näkyy, missä on sivakoitu. Kelit lienevät sallineet suksisouvin myös varusmies- ja naiskoulutuksessa.

Intin sukset on tehty perinteistä tyyliä ajatellen, olkoonkin että useimmin perinteenä armeijassa on, että hommista pyritään luistelemaan.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koillisladun viikkokiri kiskotaan tässä seuraavaksi.
***
Mitä pohjoisrannalla edellä, sitä etelässä perässä. Virossa vietetään lauantaina itsenäisyyden satavuotisjuhlaa paraateineen kaikkineen.

Hullulta voi kuulostaa, että koilliskulmasta on käyty Virossa vain kahdesti; viimeisimmästä kerrasta on kohta neljä vuotta aikaa ja sitä edellinen keikka oli 1999. Osa kansastahan ravaa lahden tuolla puolen alvariinsa.

Ehkä tämä johtuu siitä, että Tukholman-lautta lähtee melkein kotiovelta, mutta Tallinnan-kyytiin päästäkseen pitää ensin raahautua itärajan pintaan.

Harmillisinta on, että monelle Viro taitaa edelleen tarkoittaa vain paikkaa, josta haetaan Hiacellinen juomia. Kun asiaa vähän penkoo, mielikuvaksi jää, että kyseessä on sympaattinen ja monikasvoinen maa, jossa riittäisi paremminkin näkemistä.

Ensimmäinen mielikuva toki on muuta; 1990-luvun taitteessa Viro irtautui rakoilevasta Neuvostoliitosta ja julistautui itsenäiseksi elokuussa 1991. Tuon ajan alakoululaiselle Viro näyttäytyi maana, jonne lähti täältä mitä monenlaisinta tavaraa ja paluukuormassa tuli oudon makuisia makeisia ja kahvia. Muutama kaveri vei lasteja tämän tästä.

Nykyisen maan rakentaminen alkoi kai aika lailla perusasioista ja työtä riitti; muistan kesällä 1997 tehneeni uutisjutun, jonka otsikossa kerrottiin, että Viron terveydenhuolto pelaa vanhentuneilla varusteilla.
Tuolloin joukko virolaisia alan ihmisiä vieraili Perniössä tutustumassa terveysasemaan. Kaukana oltiin nykytilanteesta, jossa lahden takana käydään hoidattamassa vaivaa jos toistakin.

Jos kehuttiin Suomen satavuotistaivalta menestystarinaksi joulukuussa, niin ponnekas on ollut tuo etelänaapurin viimeisin neljännesvuosisatakin.
***
Edellä annettiin tunnustusta, ja alkuvuosihan nyt on monenlaisten palkitsemisten aikaa. Sitähän valittiin taannoin esimerkiksi vuoden levy ja vuoden yhtye.

Sitten lisäksi uutisissa kerrottiin jostain miehestä, joka on ollut vuoden vankina.
***
Heip.
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koilliskasinon viikkoarpa raaputetaan tässä seuraavaksi.
***
Rahauutisia tulee Turun takaa. Laitilassa on tehty valtuustoaloite paikallisrahan käyttöönottamisesta.
Ajatus pohjiltaan on jalo: paikallisrahan katsotaan olevan konsti paikallistalouden piristämiseksi. Kokeiluja tästä on tehty muuallakin.

Olennaista on, miksi paikallisrahaa kutsuttaisiin. Mielikuvituksettomin rahan nimihän on euro. Aika vähällä muuttelulla päästäisiin, jos nimi silti johdettaisiin paikannimestä. Ennen sanottiin, että ei ole pennin latia. Kohta ei pennin Laitila.
***
Loimaalla taas on pähkäilty, kuka pelasi sikäläisessä marketissa itselleen 90 miljoonaa.

Tämähän se on vakioaihe päiväunissa: mitä tekisi, jos rahaa tupsahtaisi tilille moinen summa.
Varmasti listalla olisi korkealla se, että hoitaisi omat ja lähipiirin velat pois alta. 90 miljoonasta jäisi silti valuuttaa täysin poskettomaan loppuelämäänkin.

Toisaalta raha ei tuo onnea, ja voipi olla niinkin, että 90 milliä tilillä on vähän hallitsematon mörkö. Muutama kymppimilli tilillä muuttaa elämän perusteet kerralla. Juuri, kun kaikki oli muuten niin mukavasti.
***
Radiossa tuumittiin aamuna eräänä, että hiihto se on iloiseksi tekevä harrastus.
Näin on. Koskaan en unohda niitä koulun kilpailuja, joissa viimeinen mutka ennen loppusuoraa oli yllätysjyrkkä.

Lopputulemana oli hiihtäjä yhdessä katajassa, toinen suksi jalassa ja toinen läheisessä männyssä.
Ohi hiihtäneissä tämä herätti tosiaan iloa, ellei jopa suoranaista riemua.
***
Olympiakisat ovat vauhdissa ja ensimmäisen kerran kauhisteltavaa saatiin jo ennen alkua. Kisakylässä oli jätetty asuntojen viimeistely vähän vaiheeseen ja urheilijat olivat saaneet itse tarttua itse moppeihin ja harjoihin.

Pistää miettimään, oliko tässä nyt syytä siihen, että curling-porukka ei menestynyt alkuun ihan odotetusti. Oli tuota ylikuntoa.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Alakategoriat

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Uusin lukijan kuva

  • Sienet kiipesivät
  • Kuvaus: Näiltä sieniltä eivät varpaat kastu, tuumii kuvan lähettänyt Keijo Hillgen.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20