Tähdellistä

Tervepä terve. Toimituksen koillisstadionin viikkokierrokset lasketaan tässä seuraavaksi.
 **
*Monestihan sanotaan, että joku asia on oikein hyvin hallinnassa, se on iskostunut takaraivoon.Takavuosina kirjattiin ihan raivotautitapauksiakin, nykyisin muista raivon lajeista tunnetaan raivoraittius, someraivo, rattiraivo sekä parhaillaan ajankohtainen laturaivo. 

 Ensimmäiseen voi olla hyvät syynsä, toiseen  ja kolmanteen ei oikein ole ja kolmas voi purkautuessaan olla tahattoman koomista seurattavaa.  Siinä kun jonkun oman elämänsä harrikirvesniemen päivä on hitaampien takia pilalla, viuhuvat ilmassa niin herjat kuin suksisauvatkin. Nykyiset muovisauvat ovat varmasti astalo-ominaisuuksiltaan parempia kuin takavuosien bambuiset, joten kehitys todella on kehittynyt.

Toisaalta tästä kaikesta varoitettiin yli 30 vuotta sitten. Mikko Alatalo muistutti laulussaan jo 80-luvulla, että Känkkäränkkä huvittelee iskemällä kepillään. 
***
Hyvin kiinnostava ruokaohjelma tuli televisiosta hiljan. Sympaattinen mestarikokki Micke Björklund kierteli läntistä Uuttamaata ja eli viikon maakunnan annilla ja herroiksi sittenkin.  Vain kahvia jäi puuttumaan, sitä kun ei vielä Tenholan  tai Inkoon pelloilla viljellä. 

Suunnilleen kaikkea muuta olennaista alueella jo tuotetaan.  Ohjelmassa vierailtiin niin lihanjalostuspuolella kuin puutarhoissa, samoin pellolla katsomassa miten puimuri kerää halmesta satoa talteen. Nykyään puhutaan uusista viljelykasveista, mutta aikaan ennen koneiden apua sitä vasta tilallisilla papu kasvoikin

.Puimurityöskentelyn seuraaminen pisti miettimään, onko nykypäivän farmareilla ruista vanteessa. 
***
Hyvin syömällä pysyvät iskussa kroppa ja mieli, sanovat einesten äärellä nuutuvat mitä vaan.Ravinnelisäkauppiaat tietysti yrittävät iskeä kiilaa omine tuotteineen; on vitamiineja ja kivennäisaineita ja toinen toistaan kätevämpinä poretabletteina ja tietysti kaikissa elämänvaiheissa.

Sähköasentajilla tietysti kolmivaiheissa. 

***
Kroppa ja mieli pysyvät iskussa myös iskemällä.  Klapintekosesonki se lähenee ja sitä tässä vartoillaan. Paras sää moiseen on kuiva ja kylmä kuin pakinahuumori
.Muuten en voi puuasioissa auttaa.  Tämä ei ole metsäpalsta.

***
Heip

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koillisaition viikkonäytös katsotaan tässä seuraavaksi.
***
Selasin tuossa valtakunnallista kouluruokakyselyä ja kyselin perään ja lopputulos eli uutinen on tällä kerralla lähinnä se, että uutista ei oikein ole. Levikkialueen ainoassa yläkoulussa ruoka tekee kauppansa.

Hyvä niin, syötäväksi se on tehty ja lisäksi aivan hyvää.

Kaksi asiaa tässä askarruttaa: mitä ihmettä kodeissa syödään tai jätetään syömättä, jos koululounaalla vastaan tulee niin erikoista tavaraa, että siihen ei ilkeä koskea.
Vielä olennaisempi kysymys on tietysti, että eikö tule nälkä, jos aamuleivän voimin sinnittelee päivän. 

Tietysti tilastot vaatisivat jonkinmoisen tuulikorjauskertoimen. Että miten näkyy lounaaltalintsaamistilastoissa, jos sattuu pikaruokapaikka tai parikin olemaan näkömatkan päässä koulusta.
***
Satummoisin osui luettavakseni suomalaisten ruokamuistoja esittelevä Ruoka-Kalevala, joka kertoo, että ruokalajin hienous ei aina jätä makujälkeä, mutta tilanne kyllä.  Oikeassa tilanteessa syöty einespitsa jää mieleen paremmin kuin kylmän kalan seurassa natusteltu Michelin-tähtien päivällinen. 

Monesti osana mieleen jääneitä ruokahetkiä tuntuu olleen telkkari.  Klassikkoesimerkki ovat takavuosien lauantai-illat, jolloin noin koko Suomi  yritti ehtiä saunasta tuvan puolelle niin, että juustoleivätkin ovat valmiina Napakympin alkaessa.  

Kun perinteisen telkkarin kuolemaa on povattu, niin näinkö vielä nähdään se päivä, jolloin töllöttimellä ei ole osuutta näissä rituaaleissa.  Tallenteen katsominen ei tokikaan tuo samaa tuntua. 

***
Automatkoillahan pelastaa radio. Uniraati-ohjelmassa analysoidaan ihmisten unia, ja niissä riittää. 

Omassakin yöteatterissa oli alkuviikolla sen sortin esitys, että ei hetkeen nähty.  Päivällä olin tutkinut Tupurin asuinalueen karttaa ja lukenut brittiläisestä imperiumista sekä jutellut aurakuskin kanssa.  Loput arvaatte:  unessa tie vei kuin Alaskan erämaihin ja viimeinen etappi oli kovin Tupurin oloista mäntyrinnettä, mäet jyrkät ja talvi-ilta pimeä.  Tarkoituksena oli yhyttää määränpäänä olevasta kylästä jo vuosien ajalta tuntemani kiinteistönhuollon ammattilainen. Vaikka jossain Alaskassa oltiin, harjun päältä aukesi näköala särkisalolaisen oloiseen rantamaisemaan ja löytyipä sieltä myös kylän keskus, jossa saman katon alla olivat baari, ravintola ja kauppa. 

Veikeintä oli, että rakennukseen osui kolmen maan rajakivi: Suomen, Ruotsin ja Tongan.  Ravintolan puoli oli Tongaa, kauppa Suomea.  Varsin pian unessa selvisi, että kyseesä on uni. Kaupasta sai ostaa olutta, vaikka elettiin jo myöhäisiltaa. 
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen. 

Tervepä terve. Toimituksen koillispalstan viikkotavutukset tarkastetaan tässä seuraavaksi.
***
Mielenkiintoinen tapaus on EK:n yhdessä monien yritysten kanssa junailema Operaatio Ankka, jonka myötä kaikille tänä vuonna kymmenen täyttäville lapsille lahjoitetaan tammikuun ajan ilmaiset Aku Ankat ja keväällä sitten ruotsia äidinkielenään puhuville Kalle Ankat. Tarkoituksena on kannustaa lapsia lukemaan ja nostaa lukemista esiin perheiden arjessa.

Oivaa levikinedistämistä tuokin, mutta pohjalla olevaa tavoitetta ei voi kuin kehua.  Lukemisen hyvät vaikutukset on monesti lueteltu ja päälle tulee se, että on voittamattoman antoisaa saada matkata muihin maailmoihin oman mielikuvituksensa avulla.  Lukutaidon tärkeyttä ei voi liikaa korostaa. Sitä taas voi, että lukutaito ei vielä tarkoita sitä, että selviää kauppalistasta omin avuin. 

Huolihan ei ole uusi, mutta ajat ovat muuttuneet. Jo omina alakouluaikoina oli opettajalla paikoin vähän maanittelemista siinä, että kaikki luokassa olisivat lukeneet edes jotain.  Yhteys tähän päivään oli siinä, että joku yritti ottaa lukukirjakseen Aku Ankan taskukirjan, jonka nimessä sentään mainitaan sana ”kirja”, vaikka sarjakuvapaketista kyse olikin. Yritys ei mennyt läpi. No, nyt riittää jo sarjiskin ja sen puhekuplat.

Vaan ei sillä:  Aku Ankka on ainakin ollut tunnettu hyvästä kielestään.  Toisinaan tulee kannettua kotiin vanhoja vuosikertoja ja kieli niissä on aivan muuta kuin tänä päivänä, mutta huoliteltua yhtä kaikki.  Kuusikymmenluvun sarjoissa aukeaa jo maisema sen ajan ihannemaailmaan.

Voipa sarjakuva muutenkin antaa lukijalleen haasteen.  Mainiossa Fingerporissa on välillä sen sortin viittauksia, että hetki menee miettiessä, mitä moisella tarkoitettiin.  Tintin kanssa seikkailevan on melkein pakko ottaa selvää historiastakin, että tarinat aukenevat.  Esimerkkejä voisi kaivaa koko säkillisen. Jos porttiteoria tässä toimii, niin antaapa kulua käsissä edes sarjakuvien nyt sitten. 

Tietysti niistäkin voi joku pahastua näinä aikoina; moni takavuosien albumi on aikansa lapsi.Toisaalta on sitä hulluteltu ennenkin: joku ehkä vielä muistaa, miten 70-luvulla kohuttiin siitä, että Helsingin kaupunki ei tilannut Ankkaa nuorisotiloihin.  Syy oli arkinen, määrärahojen vähyys, vaikka pitkin ja poikin levisikin juttu, jonka mukaan syynä olisi ollut hahmojen housuttomuus ja lisäksi Akun avosuhde Iinekseen. Sattuvaa kyllä, kyseessä oli siis uutisankka. 

 Sitä paitsi housuttomuudesta huolimatta meno oli siveää; munia ei ole näkynyt.  Ankan siis. 

Lukuarvohan ei ole housuista kiinni. Moni, jonka kätköistä on löytynyt housuttomia ihmisiä esitteleviä lehtiä, on sanonut että artikkelien vuoksi nämä on ostettu.
***
Heip.
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koillishytin viikkolevot otetaan tässä seuraavaksi.
***
Ammattitaidolla on arvonsa tai sitten ei. Jännästi kuvattuja televisio-ohjelmia tulisi joskus, jos päästettäisiin maallikot asialle.

Tämä tuli mieleen siitä, että kävin joulurauhan julistusta katsomassa oikein paikan päällä.
Ehkä on ylireagointia, ehkä realismia se, että paikalle johtavat kadut suljetaan parilla kuorma-autolla niin, että alueelle ei pääse kuin jalkaisin.

No, sitten on kansanosa, joka on tehnyt itsensä raivoon lietsomisesta netissä ihan kokopäivätyön, ja aiheena on useimmiten maahanmuutto. Sivulauseessa muistetaan muistuttaa, miten tiedotusvälineet varmasti pimittävät asioita. Aattoiltana sattuikin jo vastaani nettikeskustelu, jossa vakavalla naamalla oltiin kiukkuisia siitä, että kuorma-autoja ei ollut tilaisuudesta tehdyssä tv-lähetyksessä näkynyt ja taas muka pimitettiin jotain.

No, ylempänä se on nyt sitten valtamediassakin kerrottu, että kuorkit olivat katusulkuna. Mahtoi jotakuta helpottaa tämä tieto.

Kieltämättä jäin miettimään, että miksi siinä niitä autoja muuten olisi pitänyt soittokunnan sijaan kuvata.
***
Insinöörit ovat sellainen joukko, jonka laskelmiin tulee luotettua usein ilman isompaa miettimistä. Ainakin Suomessa: sillat yleensä kestävät ja näin edelleen.

Työnäyte ovat Suomen ja Ruotsin väliä kulkevat autolautatkin jo sinällään: tietysti on silkkaa matematiikkaa, että pienen kaupungin verran väkeä ja palveluja sisältävät metallikuutiot kelluvat ja pysyvät ylipäätään pystyssä. Vaan kun ne ovat vielä ilmeisen päteviä merenkulkuominaisuuksiltaankin, sitä on pakko ihailla. Tuota toissaöistä myrskyähän tässä nyt on pyöritelty ees ja taas ja todettu, että lauttaliikenne kulki mallikkaasti, vaikka aallonkorkeus huiteli kahdeksassa metrissä.

Voidaan siis sanoa, että alusten suhteen on tehty hienoa laskutyötä, vaikka tähän aikaan vuodesta useimmat paatit on nostettu.

Ja se, mikä on jäänyt insinööriltä huomaamatta, on helppo hoitaa itse. Tunnettuahan on, että kovemmassa kelissä tulee ongelmaksi sängyssä pysyminen. Purjeveneissä asia on hoidettu myrskypunkilla, joiden laita nousee ylös. Pitkin palloa purjehtinut Pertti Duncker otti sänkyyn viereensä lepuuttajan, jolla kiilasi itsensä sopivan tiukasti sänkyyn. Matkustaja-aluksissa samanmoista varustusta harvemmin on; tosin buffetissa käynnin jälkeen sänkyyn ei enää sitä lepuuttajaakaan mahdu.

Matkustajia tuskin haittaisi, vaikka vuoteissa olisi vähän reunaa jo varustamon puolesta; risteilyillähän näkee joskus hyvin laitamyötäistä väkeä.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koilliskaavan viikkomuistutukset tehdään tässä seuraavaksi.
***
Silmään otti sellainenkin uutinen, jonka mukaan kaivosalan ammattilaiset pitävät Helsingin ja Tallinnan välille pohdittua tunnelia toteuttamiskelpoisena.

Mene ja tiedä, mutta minä kysyisin muiltakin. Alan ammattilaiset olivat varmoja siitäkin, että Talvivaara toimii.
***
Sitten sivistyspuolta. Koilliskulmassa ollaan lukemisen ja kirjastojen asialla. Uusi Oodi on vielä käymättä, mutta oikeastaan ei ole vastaani tullut kirjastoa, jossa vieraileminen ei olisi ollut jotensakin mukava kokemus. Käynnit tahtovat aina venyä ja mieli rauhoittuu.

Uutistyössä pitäisi pitäytyä puolueettomana, mutta myönnettäköön, että esityslistoja selaillessa tuli syksyllä osa-aikaiselle västanfjärdiläiselle pientä eteislepatusta, kun Kemiönsaarella viriteltiin ajatusta kylän kirjaston lakkauttamisesta. Sittemmin hanke torpattiin, joten toistaiseksi kaikki hyvin.

Mieleen tuli sanapari ”valoa ikkunassa”. Samanniminen iskelmä on monelle tuttu, ja olipa tuonniminen radio-ohjelmakin joskus.
Mielikuvahan on selvä: talvi-ilta, pelto, tummaa taivasta vasten vielä mustempana erottuva metsänreuna ja sen laidassa torpan ikkunasta tuikkiva valo, joka kertoo, että joku muukin sentään on valveilla kylmässä maailmassa. Valo ikkunassa on lohdullinen ilmiö.

Kunta ei tietysti voi törsäillä, mutta kirjasto ei kai koskaan ole syypää siihen, että säästölistoja joudutaan tekemään. Kirjasto on varmasti halvin tapa, millä kunta asumisviihtyvyyttä pitää yllä. Ankeudenpoistajana on vertaansa vailla, jos edes kirjaston ikkunassa tuikkii valo talvi-iltaan.

Se on sitten eri asia, onko siellä oltava henkilökuntaa koko aikaa: omatoimikirjasto on helppo ja joustava ja aukioloajat saa rukata vapaasti vaikka miten pitkiksi. Turun puolessa omatoimikirjastot ovat auki joulunakin aamuseitsemästä iltayhdeksään. Tekisipä mieli ajatella, että edes kirjastoon pääseminen voi pelastaa jonkin yksinäisen joulun siinä vaiheessa aattoa, kun oman yksiön seinät kaatuvat päälle.
***
Pehmeitä paketteja ja kovia paketteja ja lieneepä sitä joku sellainenkin paketti, johon kääritään sepän lahjaksi takomia tuotteita. Siinä voidaan puhua jouluahjoista.
***
Rauhallista joulua.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Alakategoriat

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Kesälehti Tortone

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Uusin lukijan kuva

  • Mitäs mulkoilet?_1
  • Kuvaus: Oskari Itälä kuvasi komean sammakon.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20