Tähdellistä

Tervepä terve. Toimituksen koillisladun viikkokiri kiskotaan tässä seuraavaksi.
***
Mitä pohjoisrannalla edellä, sitä etelässä perässä. Virossa vietetään lauantaina itsenäisyyden satavuotisjuhlaa paraateineen kaikkineen.

Hullulta voi kuulostaa, että koilliskulmasta on käyty Virossa vain kahdesti; viimeisimmästä kerrasta on kohta neljä vuotta aikaa ja sitä edellinen keikka oli 1999. Osa kansastahan ravaa lahden tuolla puolen alvariinsa.

Ehkä tämä johtuu siitä, että Tukholman-lautta lähtee melkein kotiovelta, mutta Tallinnan-kyytiin päästäkseen pitää ensin raahautua itärajan pintaan.

Harmillisinta on, että monelle Viro taitaa edelleen tarkoittaa vain paikkaa, josta haetaan Hiacellinen juomia. Kun asiaa vähän penkoo, mielikuvaksi jää, että kyseessä on sympaattinen ja monikasvoinen maa, jossa riittäisi paremminkin näkemistä.

Ensimmäinen mielikuva toki on muuta; 1990-luvun taitteessa Viro irtautui rakoilevasta Neuvostoliitosta ja julistautui itsenäiseksi elokuussa 1991. Tuon ajan alakoululaiselle Viro näyttäytyi maana, jonne lähti täältä mitä monenlaisinta tavaraa ja paluukuormassa tuli oudon makuisia makeisia ja kahvia. Muutama kaveri vei lasteja tämän tästä.

Nykyisen maan rakentaminen alkoi kai aika lailla perusasioista ja työtä riitti; muistan kesällä 1997 tehneeni uutisjutun, jonka otsikossa kerrottiin, että Viron terveydenhuolto pelaa vanhentuneilla varusteilla.
Tuolloin joukko virolaisia alan ihmisiä vieraili Perniössä tutustumassa terveysasemaan. Kaukana oltiin nykytilanteesta, jossa lahden takana käydään hoidattamassa vaivaa jos toistakin.

Jos kehuttiin Suomen satavuotistaivalta menestystarinaksi joulukuussa, niin ponnekas on ollut tuo etelänaapurin viimeisin neljännesvuosisatakin.
***
Edellä annettiin tunnustusta, ja alkuvuosihan nyt on monenlaisten palkitsemisten aikaa. Sitähän valittiin taannoin esimerkiksi vuoden levy ja vuoden yhtye.

Sitten lisäksi uutisissa kerrottiin jostain miehestä, joka on ollut vuoden vankina.
***
Heip.
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koilliskasinon viikkoarpa raaputetaan tässä seuraavaksi.
***
Rahauutisia tulee Turun takaa. Laitilassa on tehty valtuustoaloite paikallisrahan käyttöönottamisesta.
Ajatus pohjiltaan on jalo: paikallisrahan katsotaan olevan konsti paikallistalouden piristämiseksi. Kokeiluja tästä on tehty muuallakin.

Olennaista on, miksi paikallisrahaa kutsuttaisiin. Mielikuvituksettomin rahan nimihän on euro. Aika vähällä muuttelulla päästäisiin, jos nimi silti johdettaisiin paikannimestä. Ennen sanottiin, että ei ole pennin latia. Kohta ei pennin Laitila.
***
Loimaalla taas on pähkäilty, kuka pelasi sikäläisessä marketissa itselleen 90 miljoonaa.

Tämähän se on vakioaihe päiväunissa: mitä tekisi, jos rahaa tupsahtaisi tilille moinen summa.
Varmasti listalla olisi korkealla se, että hoitaisi omat ja lähipiirin velat pois alta. 90 miljoonasta jäisi silti valuuttaa täysin poskettomaan loppuelämäänkin.

Toisaalta raha ei tuo onnea, ja voipi olla niinkin, että 90 milliä tilillä on vähän hallitsematon mörkö. Muutama kymppimilli tilillä muuttaa elämän perusteet kerralla. Juuri, kun kaikki oli muuten niin mukavasti.
***
Radiossa tuumittiin aamuna eräänä, että hiihto se on iloiseksi tekevä harrastus.
Näin on. Koskaan en unohda niitä koulun kilpailuja, joissa viimeinen mutka ennen loppusuoraa oli yllätysjyrkkä.

Lopputulemana oli hiihtäjä yhdessä katajassa, toinen suksi jalassa ja toinen läheisessä männyssä.
Ohi hiihtäneissä tämä herätti tosiaan iloa, ellei jopa suoranaista riemua.
***
Olympiakisat ovat vauhdissa ja ensimmäisen kerran kauhisteltavaa saatiin jo ennen alkua. Kisakylässä oli jätetty asuntojen viimeistely vähän vaiheeseen ja urheilijat olivat saaneet itse tarttua itse moppeihin ja harjoihin.

Pistää miettimään, oliko tässä nyt syytä siihen, että curling-porukka ei menestynyt alkuun ihan odotetusti. Oli tuota ylikuntoa.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koillispubin viikkovisaa pidetään tässä seuraavaksi.
***
Tietokilpailujen pulaahan tuli tässä taannoin harmiteltua.

Eikä vähä mitään; jossain kuultiin murina. Yle Femin visailu Vem vet mest on pyörinyt ruudussa jo jonkun aikaa.

Sarja on mainio samasta syystä kuin saksalaiset dekkarit, joissa murha tehdään ensi minuutilla ja lopputekstit täräytetään ruutuun heti, kun rikollinen on heivattu poliisiautoon. Ei loppukevennyksiä eikä torvimusiikkia.

Sama on meno ruotsalaisvisailussa: kysely alkaa jo esittelykierroksella, dramatiikkataukoja ei ole ja sitä paitsi udeltavat asiat ovat välillä ihan epätoivoon suistavia. Jo vain kelpaa.
***
Tietysti visailut mittaavat vaan knoppitietoa ja yksityiskohtien muistamista. Arjen dilemmat sitä joskus ovat pahempia.

Joskus lapsena olin sitä mieltä, että aikuisuudessa ylevintä on se, kun saa tulla töistä kotiin kauppakassien kanssa.
Kun tätä nyt itse harrastaa, kuvitelmat ylevyydestä ovat karisseet. Yhtä kaikki pientä arkifilosofiaa voi harjoittaa tässäkin yhteydessä.

Kun on juuri pakannut kaupan kassalla kolme kestokassillista sapuskaa täyteen ja tietysti niin, että vähän joka pussissa on vähän kaikkea, sopii alkaa pohtia, mikä näistä kasseista olisi se, jonka kanssa mieluiten haaksirikkoutuu autiolle saarelle.
***
Saatiinpa sitten lukea sekin iloinen perheuutinen, että presidenttiparille vauva.
Poika tuli, ja aiheesta otettiin ilo irti viikonloppuna, jopa liian kanssa. Melkein on kerrottu, kenen kanssa samassa huoneessa poika syntyi.

Minkäänlaisesta julkisesta vauvapäiväkirjasta ei kuitenkaan ole kyse, vaikka myöhemmin keväällä saisi lukea lehdestä, että leijonat toivat pojan kotiin.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koillissalin viikkovalvojaiset vietetään tässä seuraavaksi.
***
Keittiöpsykologeilla oli tekemistä sunnuntaina. Presidentinvaalien vaalivalvojaisissahan tuloksessa ei ollut pitkään jännäämistä, mutta muussa toki. Silmät puhuivat ja katseet kertoivat kuin iskelmässä konsanaan.

Jos kesäteatteriin kaivataan vielä sanattoman viestinnän taitajaa, ottaisin itse ehkä yhteyttä tähän Vanhaseen. Sen verran suurta helpotusta miehen olemus kieli kotisohvalle asti, kun oli varmaa, että toreilla hytiseminen loppuu hetkeksi tähän.

Muutenhan vaali-ilta televisiossa oli kuin aikamatka vuosikymmenien taa; lopputulos melkein Kekkosen ajan luvuin, Väyrynen jossain kohdassa ruutua eikä tarvitse olla väritelevisiota. Riittää, kun ruutu toistaa mustanpuhuvia ilmeitä.

Osaksihan sunnuntaissa tosin taas tuoksahti se henkilöpalvonta, josta tulee näppylöitä. Varsin ei haittaa, jos joku musikantti tai leffatähti on idoli, mutta kun hurraukset ja ihastuneet katseet saa osakseen poliitikko, se jotenkin huolestuttaa.

Sivuttiinpa tuossa vaalien loppumetreillä myös kaupungistumiskehitystä ja sitä, onko koko maa pidettävä asuttuna.
Kysymys lienee ikuisensorttinen. Voidaan toki yrittää pitää, ei sillä. Mutta entä jos se ei pysy.
***
Vaalivakiohan on se, että hyvästä tuloksesta kiitellään, vaikka ääniä olisi tullut kourallinen.
Katteettomassa kehumisessa on se riski, että menevät sekaisin Putous ja valvojaiset. Ruudun kulmassa lukee, että suora lähetys ja kuvassa puhutaan jotain ihan tästä maailmasta irrallista.

No, valinta on tehty. Jatkuvuutta haluttiin, eikä sillä: kuusi vuotta varmasti antaa tiettyä pääomaa homman hoitamiseen.
Presidentin yhdeksi vahvuudeksi on mainittu kontaktit sinne ja tänne, ja monella muullakin alalla on tiemmä etu, että on hyvä verkosto.

Nousiaisissa on kohta peräti kloorattu sellainen.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koillispainon viikkoniteet sidotaan tässä seuraavaksi.
***
Toivo elää. Viime vuoden myydyin kirja oli Mauri Kunnaksen uutuus, Koiramäen Suomen historia.

Jos tästä voi jotain päätellä niin sen, että lapsille luetaan ja lapset lukevat. Tärkeämpää ei voi olla.
Sivuhuomio on, että kuten laadukkaita lasten- ja nuortenkirjoja usein, Kunnaksia sopii selailla aikuistenkin.

Viime vuoden myyntilista julkistettiin viime viikolla. Jostain otti silmääni tieto, jonka mukaan kaikkien aikojen myydyin kirja Suomessa on sekin lapsille ja nuorille suunnattu, Harry Potter -sarjan teos.

Tietokirjapuolella kärkipäässä viime vuonna olivat elämäkerrat Jere Karalahdesta ja Pentti Linkolasta.
Puoli-ilkeästi tekisi mieli arvata, että kauhistelunhalu on joillekin syy tarttua näihin. Herrathan ovat olleet framilla muidenkin kuin varsinaisten ansioidensa takia. Arvostelujen mukaan tosin ainakin Linkola-kirja pysyy olennaisuuksissa, joten siunailemaan ei päästä ja hyvä niin.

Lukemista voi perustella vaikka millä, ja päivästä riippuu, mitä omaan reppuun kirjastoreissuilla päätyy.

Parhaimmillaan käy niin, että kirjan loppuminen saa aikaan suoranaisen kulttuurishokin; on palattava kotiin jostain ihan toisesta maailmasta.

Yhdeksi uhaksi lukemiselle on nähty pelit ja älylaitteet. Totta on, että kirjan lukeminen on toista maata kuin sovelluksesta toiseen säntäily ja muu hysteria.

Kokenutkin lukija menee joskus vipuun. Muutaman kerran on käynyt niin, että jos älypuhelin on ollut ulottuvilla, on tullut vilkaistua netistä, miltä vaikka joku kirjassa kuvailtu paikka näyttää.

Pari tällaista munausta opetti pitämään koko rakkineen riittävän kaukana lukusohvasta. Kyllä pää kirjan maisemat keksii silmien eteen, kun sille antaa luvan. Siitä on kyse ja se on hienoa.
***
Säistä ei enempää kuin että tätä lukiessa pakkanen on vaihtunut tuttuun ja turvalliseen vesikeliin.

Urheilusivulla voidaan raportoida sohjoismaiden mestaruuskisoista.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Alakategoriat

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Uusin lukijan kuva

  • Sienet kiipesivätNew
  • Kuvaus: Näiltä sieniltä eivät varpaat kastu, tuumii kuvan lähettänyt Keijo Hillgen.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20