Tähdellistä

Tervepä terve. Toimituksen koillispoliisin viikkohälytykset kuitataan tässä seuraavaksi.
***
Kaikenmoiset asiat sitä yhdistyvät, niin kuin eräs kesäuutinen ja matkasimulaattori, ihan noin vaan lauantai-illassa.

Selitän. Moni tuttava tuntuu suunnanneen viime aikoina matkalle Norjaan. Etenkin Lofootit tuntuvat olevan suosiossa. Ja mikä ihme tämä on: harmaankarunkaunis seutu kiehtoo itseäkin. Knalli ja sateenvarjo- kuunnelmasarjan ulkoa osaavana olen herkutellut myös ajatuksella Ulko-Hebrideistä, joilla niin ikään riittänee nummimaisemaa, kiviaitoja, merituulta ja siellä täällä parveilevia lammaslaumoja.
Paitsi että alkuun pääsee jo kotoisessa saaristossa. Riittää tuulta ja lampaita.

Taannoin lauantaiajelu vei kohti Nauvoa. Eläinten jumalat olivat suosiollisia sikäli, että vältettiin lampaiden ja ison kissan törmäys. Jälkimmäinen on auton kutsumanimi, ensin mainitut päivystivät 20 yksilön voimin keskellä maantietä erään mutkan jälkeen. Hoksottimet toimivat kerrankin sen verran, että osumilta vältyttiin.

Mikä siinä auttoi muu kuin yrittää ensin ratkaista tilanne itse. Auto penkalle ja lampaita hätistelemään. Paha vaan, että eläimet tästä tai muustakaan viis veisasivat. Samalla kun kanssaseurue jatkoi hätistämistä, soitti yksi hätäkeskukseen.
Ja siinä tuli mieleen lukemani uutinen, jonka mukaan helteillä väki soitteli hätänumeroon milloin mistäkin pikkuasiasta. Jännästi tuommoinen jää takaraivoon ja alkaa miettiä itsekin, että onko tämä asia hätäkeskukseen kilauttamisen väärti – niin kuin nyt parikymmentä lammasta.

Soitinpa kuitenkin, harvoinhan sitä saa esittää huolensa siitä että täällä voi kohta sattua lammaskolari. Jo ajatus kuulostaa Monty Pythonista lainatulta. Päivystäjä lupasi pistää tietoa eteenpäin ja kohta paikalle matkasi hätiin pari lähistön asukasta, jotka tiesivät hyvin, mistä lauma on karussa. Paluumatkalla mokomista näkyi enää muisto papanoina tien pinnalla, joten turvaan ne oli saatu.

Ilmeisesti lampaankarkottamisen taidossa vielä on harjoittamisen varaa omalla kohdalla. Kaikkiruokaisten vuohien kanssa olisi joukkojensiirto kai helpompaa; sen kun ripustaisi pyykkinarun jonnekin, niin eivätkö ne kohta tulisi appeelle.

Laulamalla olisi voinut koettaa lampaita pelotella jos kohta kovemmalla hevirokilla ehkä ei kannata. Ainakaan sellaisella kappaleella, jossa rumpukomppi menee että tuku tuku.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koillispuiston viikkoviljelmät kastellaan tässä seuraavaksi.
***
Totista on: kuivuuden takia osa luonnosta näkyisi jo luovuttavan. Kallionpäällispuut ovat oransseja ja perjantain puhurissa lehdet saivat kyytiä. Tuoksut ovat sen mukaiset: harvoinpa elokuun alussa maassa lahoavien omenoiden tuoksua saa aistia ja palanut ruoho haisee kuin villimmän lähiötalon rapussa.

Tuoksumuistihan on muuten hauska ilmiö. Maku tai haju vie paremmin menneeseen kuin kuulo- tai näköhavainto.
Joskus mielleyhtymät vaan ovat virheellisiä. Kävinpä tuossa näet tutustumassa erääseen uuteen julkiseen rakennukseen, ja kuten tapana on, oli pihan istutusten alle lapioitu kuorikatetta reippaasti.

Eikä voi mitään. Samansorttinen rouhe tuoksuineen on tuttu monen mökin pihapiiristä ihan eri käytöstä. Ja kieltämättä vähän oudoksutti oivaltaa, että tässä pakasta vedetyn koulun pihassa on muuten ihan ehta hyvin hoidetun ulkohuusin tuoksu.
***
Sitten on tapaus Muumi-muki. Viime viikolla julkaistu juhlamuki sai aikaan ostoryntäyksen ja parranpärinää, kun verkkokaupan tekniikka oli temppuillut ja kaikille ei ollut mukeja riittänyt. Toisaalta nopeimmin kyllästyvät pistivät mukinsa myyntiin jo samana päivänä, olkoonkin että satasia kalliimmalla.

Mene ja tiedä. Osa vanhemmista mukeistahan on arvokkaita. Koillisnurkan kaapissakin on pari, joista maksettaisiin jo kolminumeroinen summa. Näitä ei toki ole trokaus- tai pääomamielessä ostettu, vaan aikanaan uutena ja nyt hinta on noussut.

Näinhän keräilykappaleiden hinta perinteisesti on syntynyt; ajan kanssa ja joskus puolivahingossakin. Ehkä on jotenkin nykyajan ilmiö, että pitää jo etukäteen kertoa tai tietää, minkä esineen hinta tulee varmasti nousemaan. Joskus aikanaan keräilyesineen omistaminen oli arvo sinänsä, ei se että sillä voi tehdä rahaa.
***
Ensi vuoden läheneminen näkyy siinä, että ensi vuoden talousarvioita jo valmistellaan. Valtiovarainministeri kertoi viime viikolla jo jotain siitä, miten ensi vuonna aiotaan rahavirtoja ohjailla.
Tosin eihän ne suuret tulot vaan pienet kulut, kuten tiedetään.

Paitsi nyt tietysti Ursassa, missä lienevät kaikki menot tähtitieteellisiä.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koillistilin viikkokorot lasketaan tässä seuraavaksi.
***
Onhan nimittäin niin, että kuuma heinäkuu oli talousmielessä mitä parhain. Ilmastointilaitekauppiaille ja meille muillekin. Ruokalaskua ei juuri kertynyt, kun viikkokausia päivällispuoli kuitattiin kolmella tomaatilla, kahdella tuumalla lenkkimakkaraa ja jälleen yhdellä litralla vissyä.

Kolikon kääntöpuolella on lisäksi se, että puuvajan nurkkaan on säkeissä kumuloitunut pieni omaisuus. Hanavettä olisi voinut litkiä koko loman, vaan tietysti oheen tuli ostettua toinenkin kottikärryllinen kuplavesiä ja limppareita. Ja kas; nytpä on tyhjien pullojen ja tölkkien muodossa pesämunaa kerrakseen.
***
Puuvajat ja kellarithan ovat muuten varsinaisia aarreaittoja. Niihinhän ei koskaan taltioida roinaa, ainoastaan hyvin tärkeää tavaraa ja sellaisia kapineita, joista voi tulla jopa keräilyesineitä. Ainakin omassa mielikuvituksessa.
Keräilytavaraa ainakin meillä päin ovat olleet lähinnä vanhat maalipurkit ja akut. Kiertävä ongelmajätekeräys on ottanut talteen toisenkin purkin.

Noin muutenhan nämä tyhjät muovipullot ovat malliesimerkki. Ensinnäkin siitä, että muovipullojen ei tarvitse olla ympäristöongelma: suomalainen palautusjärjestelmä on varsin yliveto.
Ja toiseksi siitä, että mitä arkisempi kapine, sen enemmän sillä on kysyntää. Miljoonalaatikon ruuveille, narunpätkille ja kangaskasseille on käyttöä enemmän kuin uskoisikaan ja yhtä lailla tyhjiä, kierrekorkillisia muovipulloja on oltava muutama kaapin perillä. Tämän huomaa, kun pitäisi saada äkkiä jostain vesipullo mukaan fillarilenkille tai hakkuupölkyn juurelle tai astia ranskanperunoiden paistorasvan kiikuttamiseksi roskiin tai muuta. Jos joku nyt huomauttaa pullosäkistä kuistilla, niin harrastustarvikkeita ne vaan.
***
Sitten on tämä elinkeinoelämä. Startup-yritystä ja muuta riittää. Ilmeisesti toimialat ovat nykyään aika lailla monipuoliset. Joku tuossa todisti nähneensä kaupungilla ihan suojatien kohdalla yliajoyrityksen.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koillisvajan viikkoklapit pinotaan tässä seuraavaksi.
***
Niinhän on, että edellinen neljä viikkoa meni neljän koon merkeissä. Kuumuuden, kirjojen, klapinteon ja kekkuloinnin. Viime mainittu on sitä, että haahuillaan aika vähissä vaatteissa rannan ja talon välillä.

Tulostavoitetta ei ollut onneksi muuhun asetettu; puuhommissa suuremman uhon sai jättää sikseen. Lämmin tuli jo kirvestä liiterin ovensuusta hakiessa.

No, kauas omavaraistalouden ajatuksista ei päästy aina lukiessakaan. Murhajuttujen lomaan löytyi tuoreehko Pentti Linkola -elämäkerta.
Jotenkin tuli siinä lukiessa mieleen, että Vanajaveden kalastaja-kirjailijalla ja pitkän linjan lauluntekijöillä on jotain yhteistä; se, että nämä onnettomat ovat hittiensä vankeja. Juicelta tunnetaan kourallinen kappaleita tuhannesta, Linkolalta muutama tölväyksenomainen lausahdus kaiken sanotun ja ajatellun seasta. Näinpä Riitta Kylänpään kirjoittama elämäkerta tuli luettua melkein ahmaisemalla ja hyvä niin: kuva laajeni vielä melko tavalla. Vähintään karisivat kuvitelmat siitä, että metsämökin kalastajan elämässä varsinaisesti kalastajaromantiikkaa olisi. Toisaalta vankistui se kuva, että kaiken takana on oikea huoli ja että eletty on kuten opetettu. Lintukartoittajana mies on tehnyt uraauurtavaa työtä.

Kirja sietää lukea, kiinnostivatpa elämäntarina tai oman ympäristökuormituksen vähentäminen. Teoksesta saa jo jonkinmoisen kuvan siitä, mitä on, jos oikeasti haluaa jättää pienen jäljen.

Ei sillä, ettei sitä olisi tuntenut itseään pieneksi, mitä aikaansaamiseen tulee. Keskivartalolihavalle kesälomalaiselle riittää jo kahden hehtaarin harvennushakkuualueessa tekemistä, vaikka apuna miten olisi tekniikkaa ja käsipareja. Kirja taas mainitsee kalastajan siivonneen polttopuumielessä yli 20 hehtaaria samanmoista sarkaa, pokasahalla.

Yksi kirjan kantavia ajatuksia liittyy ihmiseen; selväksi tehdään, että Linkola pitää ihmisistä mutta ei innostu ihmiskunnasta.
Kun tässä kesän aikana lukemiaan tai kuuntelemiaan muita juttuja muistelee, niin huoleen todella on aihetta. Yhdessäkin pätkässä valotettiin trofee-metsästäjien ajatusmaailmaa ja toisessa kerrottiin varta vasten, miksi metsäpalovaroitus on syytä ottaa vakavasti.
***
Muutenhan kesä on tähän asti ollut hikimuistoinen.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koilliskaistan viikkomaalaukset supaistaan tässä seuraavaksi.
***
Pakinassa harvemmin kerrotaan uutisluontoisia asioita, mutta tämä viikko tekee poikkeuksen.
Juhannus- ja muustakin viikonloppuliikenteestä päätellen monelle tulee nimittäin uutisena, että Perniön ja Taalintehtaan välisellä tiellä vallitseva nopeusrajoitus todella on 80 km/h.
***
Liikenneasioitahan tulee lomanalusviikolla muutenkin mietittyä. Jos vanhat merkit paikkaansa pitävät, nähdään lomalla ratin takaa joku uusikin kolkka Suomesta.

Vanhoja merkkejä on muuten tien päällä jo ennen sitä; veteraanikuormurien kesäkeikka koukkaisee Teijolle huomenna.
Kävin tekemässä aiheesta ennakkojuttua ja jutustellessa kävi ilmi, että vanhojen kuormurienkin letkalle näytellään keskisormea. Ja tätä nyt on vaikea ymmärtää. Se toki tiedetään, että alle rajoituksen ajavat ärsyttävät monia, ja oudoksuttaa se joskus itseäkin, jos nykyautolla joku ajaa kuuttaviittä kahdeksankympin alueella. 

Hölmöläiset tokaisevat tässä kohtaa, että pitää pysyä kotona jos ei uskalla ajaa suurinta sallittua. Se on tietysti höpöhöpöä; heikoimpien tahtiin mennään. Viisas laskee kymmeneen ja luottaa siihen, että joskus pääsee ohi.
Mutta että museokalustollekin irvistellään ja sitä ahdistellaan, se ei mene jakeluun. Lähtökohtaisesti kuitenkin tekisi mieli ajatella, että museoautoharrastus on myönteinen ja kannustettava asia ja vuosikymmenien takainen piikkinokkakuormuri tai jälleenrakennusvuosien linjuri tien päällä ilahduttava näky – vaikka sen takana nyt sitten hetki pitäisikin ajaa.

Sormen valinnasta on siis kyse: peukkua pitäisi näyttää eikä sitä keskimmäistä.
***
Yksi ilahduttavimpia nykyisiä kotimaisia musiikintekijöitä on Olavi Uusivirta, jolla on jotain omaa otetta.
Mene ja tiedä, vaikka kaveri olisi lahjakas vaikka siirtyisi iskelmään.
Sitten voitaisiin jopa veikkailla, että tässäkö uusi Virran Olavi.
***
Heip ja palataan asiaan elokuussa.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Alakategoriat

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Uusin lukijan kuva

  • Tapaninpäivän rauhaa
  • Kuvaus: Perniön kirkonkylä uinuu tapaninpäivän illassa Joonas Aaltosen ottamassa kuvassa.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20