Tähdellistä

Tervepä terve. Toimituksen koillistorin viikkotinkaamiset tehdään tässä seuraavaksi.
***
Monenlaista tulee postista, esimerkiksi kaupparyhmien lehdet. Jos tuotesijoittelun sivuuttaa, löytää seasta ihan asiaa ryhmään katsomatta. Viime viikolla tuli selattua uutta Pirkkaa, missä oli juttu muovista.

Totuushan riippuu siitä, keneltä kysytään. Erään tiedon mukaan esimerkiksi biohajoaviksi tarkoitetut pikkupussit eivät ole ympäristöteko nekään. Pirkan muovijutussa taas todettiin että ympäristömielessä muoviin pakattu kasvis on paperiin pakattua lihaa parempi juttu.

Mikromuovien vaarathan tiedetään ja isompienkin: julma hän, joka ei tunne pistoa sydämessään nähdessään kuvia esimerkiksi muoviroskan tappamasta linnusta.

Tietylle porukalle ympäristöasiat eivät paina niin kauan kun jossain kehitysmaassa on kaksi roskista eli tien oikea ja vasen laita. Samalla logiikalla polkupyörän voi varastaa, koska maailmassa on murhaajiakin.

No, meillä kotona sohvan valveutuneemmasta päästä tuli esitys siitä, että pitäisikö ostaa hedelmiä ja vihanneksia varten kestopussit. Varsinaisina kauppakasseinahan on jo kestokassit. Kuten tavallista, omassa päässäni sohvaa esitykseen myönnyttiin.
Hullua kyllä, omasta takaa mukana olevien pussien täyttäminen tomaateilla tai milloin milläkin tuntui ensimmäisellä ostoskerralla todella oudolta – tai ainakin siltä, että koko kanssa-asiakaskunta toljottaa. Tunne meni äkkiä ohi, kun huomasi, että on sitä hassumpiakin.

Monihan potee parantumatonta rakkautta pieniin muovipusseihin. Sikäli, kun olen tehnyt havaintoja, niihin pakataan jopa banaaniterttu, yksittäin ostettu appelsiini tai jo kelmutettu kukkakaali. Siis kaikkea sellaista, mikä missään nimessä ei pussia tarvitsisi. Eräs pariskunta pisti pussiin muovisen viinirypälerasiankin. Kun itse tulee ostettua esimerkiksi kaalit ja purjot ilman pussia, näyttää rasian sujuttaminen pussukkaan aika kummalliselta.
Ostettava tuote voi kuitenkin olla lähiä tai luomua, joten joku huolen oras on olemassa. Jos roskan määrää vähentää piti, niin työn iloa vaan siihen kampanjaan.

Voitaneen puujalkailla, että tässä tuli puhuttua itsensä kestopussiin.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

 

Tervepä terve. Toimituksen koilliskalenterin viikkopäivät tarkistetaan tässä seuraavaksi.
***
Eivät ole vuodet veljeksiä keskenään, kuuluu sanonta. Eivät kai, ja kuluvaa kevättä on moni manannut.

Kaikkihan riippuu siitä, mistä kysytään. Selasin tuossa viime vuoden lehtiä ja katsoin, että onpa käyty pellolla jutunteossa juuri näinä aikoina. Ja kas: pelloilla käy jyry nytkin joten samoissa mennään.

Ruokaanhan tämä liittyy tietysti. Sitä syntyy pelloilla ja metsissä ja jälkimmäisessä kevät on myöhässä. Yhtä lailla tuli näet selattua viime kevään kuva-arkistoja, jotka kavalsivat, että tähän aikaan viime vuonna on jo syöty eräskin korvasieni. Tänä keväänä toivo sen sortin saaliista on toistaiseksi ollut turhaa.

No, slow food-aate on ja voi hyvin. Siinä tarkoituksena on pistää hanttiin pikaruokakulttuurille ja syödä rauhassa ruokaa, jonka tekemiseenkin on mennyt aikaa.
Kieltämättä tälle on tarpeensa; monella huonohermoisella palaa pinna jo, jos mikro käy yli puolitoista minuuttia.
Korvasieni on tässä mielessä toinen ääripää; johan siinä menee viikkokausia kun odottaa kieli pitkällä ensimmäistäkään rumilusta maasta nousevaksi, ja ne ovat pitkiä viikkoja ne.

Metkaa kyllä, syksyn sieniä ja muita ei odota ollenkaan samalla lailla vauhkona kuin näitä kesän ensimmäisiä.
***
Muutenhan mennään sitä aikaa, että moni koukkii kasvimaallaan. Monestihan viljelmät vievät ajan niin, että moni muu meno jää tekemättä.
Tästähän laulaa jo Vicky Rosti vanhassa hitissään: jäi äiti kitkemään ja niin edelleen.
***
Silmään otti sellainenkin uutinen, jonka mukaan teiltä puuttuu ohituskaistoja.

Miten senkin nyt ottaa. Voisi tuon tulkita niinkin, että meiltä puuttuu. Kieltämättä vanhan dieselin kanssa ohituspaikkoja on harvassa. Toisaalta viikottain saa nähdä ihan kaistoja ohituksia.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koillisnuotan viikkosaalis irrotellaan tässä seuraavaksi.
***
Paitsi, että ei. Viikolla sattui vastaan pari huolestuttavaa silakkauutista. Ensimmäinen kertoi, että kiintiöt ovat täyttymässä ja että ihmisruoaksi silakkaa ei ehkä loppuvuodesta saada, vaikka kalaa meressä piisaakin. Hesarissa taas pohdittiin, miksi kohkata hyönteisruoasta, kun samaan aikaan silakka ei kelpaa kuin koilliskulmaan ja parille tutulle.

Brändäämisestä on puhuttu. Jännästi muikku on kai halutun maineessa, vaikka ei maultaan ja monikäyttöisyydeltään silakalle pärjääkään. Eipä muikkujalosteitakaan ihmeesti näy. Puruveden muikusta on kuitenkin saatu käsite, vaikka mahtaako kaikki myytävä muikku olla sieltä päinkään.

Siinä, missä muikku on metsäseutujen järvien kala, on silakka paitsi saaristolainen, myös urbaani elukka: hyvin stadilainen juttu ja turkulainen yhtä lailla. Vaikea kuvitella helsinkiläistä klassikkoravintolaa ilman silakkaa. Turussa tarjonta jostain syystä on ohuempaa.

Kun kaupungistuminen on suuntaus ja cityä oleman pitää, niin eikö se tästä lähde: annetaan ymmärtää, että tämä se vasta on kaupunkilainen valinta ja halvempaa kuin jauheliha. Näyteruoat saisivat olla muuta kuin se iänikuinen voissa paistettu.

Henri Alen sai kastikereseptillään kaupat tyhjäksi yhdenmerkkisestä tomaattimurskasta, niin on se ihme jos ei tähän joku keulakuva auta. Sitä paitsi sen kastikkeen tekoon meni enemmän aikaa kuin siihen, että tekee pellillisen silakkapihvejä uunissa. Että jos arkiruoista puhe oli.
***
Kesämökkikausikin on aluillaan. Ideoita tuvan tuunaamiseen jaetaan lehdissä ja televisiossa. Monesti puhuttaa, että onko se enää mökki ollenkaan, jos Huvila ja Huussi -ohjelma on sen käynyt kohentamassa.

Siinä taas ei ole perää, ettäkö ohjelmasta olisi suunnitteilla oheissarja vaatimattomamman varustetason asumuksille. Eikä siinä, että sarjan työnimenä on Mökki ja makki.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koillisluokan viikkokokeet tarkastetaan tässä seuraavaksi.
***
Osa lehdentekoa ovat koulukäynnit; kouluista nousee jutunaiheita ja mikä ettei. Alueen opinahjoissa touhuaa tuhti siivu alueen väestä.

Käynneillä on usein puhuttu uusista oppimisen menetelmistä. Aikoinaan koulunkäynti tarkoitti kirjaa ja pulpettia ja edessä puhuvaa opettajaa, nyt jotain muuta.

Tekniikka helpottaa, on dataprojektorit ja tabletit ja muu. Omana kouluaikana videosta puhuminen tarkoitti VHS-kasetteja ja tabletti sitä, että opettaja uusi verenpainelääkereseptinsä.

No, on osattu ennenkin. Eilisestä Turun Sanomista löytyi tuttuja; vuoden ruotsinopettajaksi on valittu Raisiossa nykyään opettava Maarit Rainio.

Sitä joskus miettii, mitä kuuluu vanhoille opettajille - myös heille, jotka kävivät lukuvuoden tai pari oppia päähän takomassa ja joihin ei sen koommin ole törmännyt. Ja juuri palkitun Rainion tunneilla tuli istuttua kai yhden lukuvuoden ajan 1990-luvun jälkipuoliskolla.
Eilisessä jutussa opettaja kertoo pitävänsä tunteja, joilla itse viihtyisi: ruotsia opitaan Vaisaaressa muun muassa pelaamalla ja puhumalla ja opettajan askarteluinnolla on osansa asiaan.

Yli 20 vuotta sitten sama into tarkoitti muistaakseni ainakin opettajan laatimia ristisanatehtäviä. Muistelen, että paljon silloin ruotsia puhuttiinkin.

Eilen Kirkonkylän koulun kirppiksellä vastaan tuli kirjo vanhaa opetuskalustoa; rainoja ja C-kasetteja, kirjoja ja opetustauluja joista yksi jotenkin tarttui matkaan.
Tämä pisti miettimään, että olikohan jo kuusikymmentä vuotta sitten enemmän innosta kuin kamppeista kiinni, miten oppi uppoaa.

Noin muuten tuntui vanhalta. Yläaste- tai lukioiässä voi olla niitä aamuja, että yhtä ainutta opettajaa ei tekisi mieli kohdata. Ja nyt suorastaan ilahtuu, kun vanha ruotsinmaikka tulee vastaan lehdestä heti aamukahvipöydässä.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koillismaljan viikkovedet pirskotellaan tässä seuraavaksi.
***
Kuninkaallisissa on viihdearvonsa, joskin monarkkimuksujen julkisuuteen tuomisesta tulee vähän sama olo kuin aivan finaalissa olleen paavin julkisesta näyttämisestä aikanaan. Että onko arvokasta, vai irvo-.

Sikäli ilahduttaa, että Suomessa ollaan hillittyjä.
Tässähän on tasavallan presidentille ja tämän vaimolle syntynyt vauva, josta on saatu tietää syntymäpaikka ja -päivä ja aivan kivat nimet. Tämä riittää ja saa riittää muillekin.

Mutta nimiasiaa jäin miettimään.
Sehän tiedetään, että julkisuuden ihmisten tekemisiä ja sanomisia sopii arvioida, tyypistä ja puuhista riippuu miten ja missä määrin.
Silloinkin pitäisi muistaa, mitä pöyhiä. Puheen sisältöä toki, puhetapaa ei, olkoonkin että vaikka imitaattorien on poimittava esittämistään persoonista ne ulkoiset piirteet, joilla hahmosta tulee tunnistettava. Esimerkiksi entisen presidentin hahmo tehdään usein punaisella tukalla ja pehmeällä ärrällä.

Jotenkin on vaan vahvistunut ajatus siitä, että nimi on vihoviimeisiä ivattavia asioita. Jos ei saa herjata toisen paksuutta, niin ei ainakaan nimeä, joka jos mikä on iso osa identiteettiä. Vararenkaasta voi hankkiutua eroon, mutta tekisi mieli väittää että nimen vaihtaminen muuttaa olemusta vielä enemmän. Siksi annettua pitäisi kantaa ylpeydellä.

Tämä siitä huolimatta, että varmasti herättää monessa torpassa keskustelua, jos vastaan tulee oikein harvinainen nimi.

Kamalinta on, jos pilkan pelko tasapäistää tarjontaa. Käyskentely jollain vanhalla hautausmaalla opettaa, että nimien kirjo ei ole uusi asia.
***
Lopuksi sananen agraaritaloudesta. Hyönteisfarmejahan perustellaan ja vastaajasta riippuu, onko ekoteko pihvi vai paistettu sirkka.
Sen sanon, että petyn jos yksikään heinisfarmari ei perusta tilansa hallinto-osastoa Sirkkalankadulle.

Tähän astihan vain hevostilallisilla on voinut joku teko olla pollea.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Alakategoriat

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Uusin lukijan kuva

  • Sienet kiipesivätNew
  • Kuvaus: Näiltä sieniltä eivät varpaat kastu, tuumii kuvan lähettänyt Keijo Hillgen.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20