Tähdellistä

Tervepä terve. Toimituksen koillislohkon viikkokastelut tehdään tässä seuraavaksi.
***
Jossain riittää kokousilmoituksia julkaistavaksi. Tässä viime päivinä on pidetty esimerkiksi G7-palaveria, puoluekokouksia ja kahden metkan kaverin eli Yhdysvaltain ja Pohjois-Korean vetäjien tapaaminen.

Mitään pikaratkaisujahan näissä ei saada aikaan, enempi pistetään jotain alulle. Paljon jo on ehditty pohtia, että oliko viimemainitussa tapaamisessa laadittu sopimus liiankin ympäripyöreä. Korean päässä vain luvattiin hurskaasti pyrkiä kohti ydinaseetonta niemimaata.

Entä, jos sopimuksiin olisi isketty selvästi päivämäärä, johon mennessä pitää ydinvekottimien olla purettuna ja asekehittäjien kunnon töissä. Ihan varmasti silti olisi kuultu epäilyksiä, että näinköhän tätä kuitenkaan tapahtuu – vaikka vain koko maailma katsoo. Koijaaminen tuommoisessa on vähän kuin yrittäisi rikkoa salaa näyteikkunaa keskellä kaupunkia ruuhka-aikaan ja silti sitä sopii epäillä. Ovat ne vaan veijareita nuokin.

Vaan ainahan sitä näitä uutisia lukiessaan alkaa kiinnittää huomiota epäolennaisuuksiin.
Mieleen on jäänyt uutiskuva, jossa herrat istuvat kirjahyllyn edessä. Sehän jo tiedetään, että paljon tehdään näille eteen; joku kirjoittaa puheen, joku valitsee kravatin, joku tuo kahvit. Sikäli, kun olen kuvaa tihrustanut, kirjahyllyssä oli tarjolla historiaa ja Singapore-aiheita ja muuta tietopuolista. Yhtä kaikki joku epäilemättä tarkasti etukäteen hyllyn ja päätti, mitä siinä saa kuvassa näkyä ja kotiseututeokset ovat tietysti peeärrää kaupungille.

Siinäpä se olisi toisaalta metka, toisaalta hyvin huolestuttava virka, tämä kirjahyllysensorin toimi. Selväähän on, että Singapore kuvina-teosta enemmän olisi herättänyt hilpeyttä, jos hyllyyn olisi jäänyt rivi Tenavia. Pino Korkeajännityksiä olisi sopinut ihan teemaankin, ei sillä.
***
Jotenkin huomaa, että opiskelijat ovat lähteneet kesäksi kotikonnuilleen. Jos käy moneen korkeakoulu- tai yliopistokaupunkiin liike syksyllä, niin taitaapa kuormia kulkea myös poispäin keväisin.

Voitaneen todeta, että lääketieteen opiskelijoiden yhteisasunnon lopputarkastusta tekevä vuokraisäntäkin tekee solututkimusta.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koillissanaston viikkotavutukset tehdään tässä seuraavaksi.
***
Joskushan kaipaa, että sana ”vanha” kuuluisi reilusti sanavarastoon. Itse ainakin haluaisin tulevaisuudessa olla vanha tai ainakaan en seniori tai harmaa pantteri. Sitä paitsi tukassa on jo nyt harmaata ja pantterin notkeus menetettiin vuosia sitten.
On tässä sisäänleivottuna tietysti sekin toive, että jos on vanha, ei varmaan ole kuollut kovin nuorena.

Sama väistely koskee vanhaa tavaraa. Se, mikä ennen oli iänkaikkista rojua, muuntuu turhan monesti puheissa vintageksi tai jopa retroksi, mikä on vielä hölmömpää.

Katsotaanpa. Soitinpuoli on jotenkin itselle tuttu. Sieltä on mieleen iskostunut ajatus, että vanhasta halvasta soittimesta ei tule ikääntyessään vintagea vaan vain vanhaa. Käyttöarvoa voi olla, mutta haluttavuutta nostava vintagehehku tulee vuosien mittaan vain tietynmerkkisten ja -maalaisten vekottimien päälle.

Soppaa sekoittaa se, että moni haksahtaa puhumaan retrosta, kun tiskissä on oikeasti vanhaa tavaraa. Lähtöjään retro kuitenkin tarkoitti uutta tavaraa, jonka muotoilussa on otettu vaikutteita vanhasta. Joskus lopputulos on korni.

Oma lukunsa on uustuotanto, jossa tavaran luonne ja koko ratkaisevat. Uustuotantona valettu vanhanmallinen ovenkahva 1700-luvun pappilassa voi olla kuin nenä päässä, mutta uusvanha kokonainen talo saa monesti permanentin oikenemaan.

Toisaalta on toinen puoli. Meillähän on se kansanosa, joka pistää kaiken viikkoa vanhemman surutta roskalavalle vain, koska se on niin vanhaa. Lukuisat ovat tarinat siitä, miten jätekontista on pelastettu Artekia. Näinköhän ylenpalttinen vintagen hehkuttaminen johtaisi siihen, että vähän harkitummin tavara lentäisi kohti loppusijoitusta.

Kaikkea ei voi tallentaa, mutta aikakausikeräilijällehän takavuosien halpiskin voi joskus olla kiinnostavaa, jos ei muuten niin arjen kuvaajana. Ja mikä sen kiinnostavampaa olisi.
***
Kaikkeen sitä kutsutaan. Tulipa taannoin tieto siitä, että Turun puolessa järjestetään avoin tappajaetanajahti. Luulenpa, että pakollisiin jahtivarusteisiin ei nyt kuulu juoksukengät.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koillisvastaanoton viikkosohvalle käydään tässä seuraavaksi.
***
Jos johonkin ryhmään on helppo samaistua, niin dekkarien poliiseihin, muihinkin kuin vararenkaansa kanssa kipuilevaan Wallanderiin. Alitajunta laukkaa joskus yhtä metkasti.

Selitän. Usea se kirja tai filmi, jossa setvitään vaikka murhaa, eikä iso joukko tinanappeja saa pähkäiltyä ratkaisua. Lopulta yöllä jääkaapilta nakkia hakeva yksinäinen konstaapeli keksii yhtäkkiä, miten kaikki kävi. Ikään kuin lamppu syttyy. Takaisin asemalle karauttava poliisi löytää paperipinosta asiakirjan, johon vasta mieleen tullut teoria sopii ja todistaa, että Lahtinen on murhaaja.

No. Joskus lehteen jää virheitä, vaikka ei saisi. Viime viikolla omaan piikkiin menee, että mopoauto-onnettomuudesta kertoneesta uutisesta puuttui kuvateksti. Teksti oli tippunut taittovaiheessa pois eikä virhe ottanut vedoksistakaan silmään. Oma vika mikä oma vika.

Ja loput arvaatte. Eihän asiaa miettinyt keskiviikkoiltana ollenkaan. Ei. Torstain vastaisena yönä sitten piti nousta vessaan, ja valokatkaisijaa hamuillessa tuli jostain salaman lailla mieleen ajatus: kutossivulta puuttuu kuvateksti.
Aamulla lehden tultua selvisi, että näin tosiaan on. Seinähullua vaan on tuokin: silmät ovat kyllä rekisteröineet puutteen jo päivällä ja havainto on sitten jäänyt muhimaan jonnekin aivokuoreen, mistä se puoli vuorokautta myöhemmin tulee esiin.

Sattuuhan tätä muutenkin. Liikenteestä tiedetään tilanne, jossa tutun matkan jälkeen alkaa miettiä, että oliko tuosa jotain outoa. Seuraavana päivänä selviää, että välille on tullut kolme uutta liikennemerkkiä.

Varmaan Freud tai joku muu sanoisi tästäkin jotain. Muuten voidaan todeta, että muita diagnooseja ei ole tarpeen tehdä. Ei ole välttämättä elimellistä vikaa, vaikka vessasta aamulla puoli neljältä kuuluisi syvä tuskanhuokaus. Kuvatekstien puutetta se vain.
***
Ilmeisesti tässä on kesän aikana käyttöä myös tällaisella ihmisellä, jolla koiven nostaminen kahden rapun verran aiheuttaa venähdyksiä. Joku tuossa jutteli, että aidantolppatalkoisiin tarvitaan kankea.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koillismankelin viikkoketjut kiristetään tässä seuraavaksi.
***
Tällä viikolla tutkaillaan kahta iloista ilmiötä eli polkupyörää ja veroja.

Koilliskulmasta käsin on aina tykätty pyöräillä; se on kuntoilua ohimennen samalla kun kotiseutu tulee tutuksi. Polkupyörä on jonkinmoinen kulttuurinen ilmiö ja toisaalta arkinen kapine: useat he, joille pyörä on ainoa oma kulkuneuvo, ei vain vaihtoehto.

Isoilla kaupunkiseuduilla Suomessa ja muualla on käytössä kaupunkipyöriä. Viimeksi nämä on saanut käyttöön Turku, ja Föli-pyöristä on tullut suosittu palvelu. Eikä ihme: kaupunkivilinässä pyörä on vikkelä ja kätevä.

Tämä sivumennen sanoen on palvelu, jota Salossakin ehkä sietäisi harkita. Keskusta-alue olisi pyörällä kulkemiseen oivan kokoinen, pyöräteitä on aika hyvin mutta mäkiä ei yhtään.
Jos tällaiseen mennään, niin varoitetaanpa, että on asiassa se toinenkin puoli eli pakollinen purnaus.

Tässä on tullut seurattua Turussa käytyä keskustelua. Auran rannoilla on joukko tyytyväisiä kaupunkipyörän käyttäjiä, ja tietysti sitten se porukka, jolle pyörissä on jotain liian elämäniloista tai ainakin telineet pilaavat maiseman. Tietysti on esitetty myös klassikkokysymys: paljonko verorahoja meni näihinkin pyöriin.

Ja kun asiaa miettii, siinäpä on kysymys, jossa ei aina ole mitään tolkkua. Mukana on heti epäily, että joku tuhlaa.
Mainittakoon muuten, että Föli-fillarit on hankittu kaupungin rahojen lisäksi hanke- ja mainosrahoituksella.

Ja vaikka ei olisi, taitaa olla niin, että paheksuvalle kysyjälle jää käteen vesilesti. Veikkaanpa nimittäin, että iso on se joukko, joka ilomielin antaa luvan käyttää pieni siivu omista veroista juuri kaupunkipyöriin.
***
Ottipa silmään sellainenkin uutinen, jonka mukaan Finlandia-taloon kaavaillaan julkisivuremonttia. Pulmallinen marmorihan päätyi pintaan vähän kuin mutkan kautta; arkkitehti itse oli tiemmä jossain vaiheessa pohtinut jopa mustaa graniittia.

Nähtäväksi jää, kietaistaanko talo marmoriin vielä kolmannenkin kerran. Aalto-peltiä ei nyt kukaan koiranleuka ole vielä esittänyt.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koilllisaition viikkoesitykset katsotaan tässä seuraavaksi.
***
Paljon puhuttaneesta euroviisuesityksestä ei enempää kuin että sijoitushan oli odotettu eli toinen. Tosin peräpäästä laskien.

Ylen tiedotteessa todettiin, että esitys jää historiaan. Näin on. Monesta takavuosien viisustahan sitä suorastaan toivoo, että ne hautautuisivat historiaan.

Eipä tuo muuten yllättänyt. Tämän vuoden kisa-artistillehan tyypillistä on hyvän esittämisen sijaan esittää hyvää esittämistä, ja tämä on omiaan vieroksuttamaan kuulijaa.

Yhtä kaikki jälleen käytiin kotikatsomoissa ja nettipalstoilla jälkipelejä siitä, mikä se on kisoissa tämä poliittinen ulottuvuus.
Jos koilliskulmasta kysytään, ei mikään. Kyseessä on kuitenkin pohjimmiltaan vain hömppä laulukilpailu, olkoonkin että työteliäästi toteutettu ja näyttävä. Ei sellaisella saisi olla mitään vaikutusta mihinkään. Lähinnä kyseessä on jokakeväinen sisäpiirivitsi; saadaanpa sohvalla nauraen veikkailla, miten naapurukset antavat pisteitä toinen toisilleen.

Lopuksi on tapaus Israel, joka kisat voitti. Siinäpä on maa, jossa ei mene putkeen; levottomuuksia ja ihmisoikeusongelmia riittää. Moni jo kuuluu todenneen, että viisuvoittajan järjestämiin kisoihin ei pitäisi mennä mukaan ollenkaan.

Tai sitten pitäisi. Tässä nyt on pari vaihtoehtoa; pitääkö ongelmanuori mukana porukassa ja sitä kautta edes yrittää vaikuttaa johonkin. Vai sulkeako ovi, ja toivoa, että kyllä se itsekseen pihalla tokenee. Minusta ehkä a.
***
Ihan harvinaista ei ole, että entinen huippu-urheilija sortuu päihteiden tielle, kun aktiiviura on takana. Jääkiekkopuolelta tunnetaan useampikin tapaus tätä sorttia.

Selvää toki on, mitä yhteistä on viimeisen huumeannoksen vuoksi tehdyssä verityössä ja kovassa lämärissä.
–Laukaus viivasta.
***
Ja valasparka Lottaa on irrotettu jo paristakin pyydyksestä Suomen merialueilla. Lajimääritys on helppo: sehän on tämä rysävalas.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Alakategoriat

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Uusin lukijan kuva

  • Sienet kiipesivätNew
  • Kuvaus: Näiltä sieniltä eivät varpaat kastu, tuumii kuvan lähettänyt Keijo Hillgen.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20