Tähdellistä

Tervepä terve.  Toimituksen koillisluokan viikkotunti pidetään tässä seuraavaksi.
***

Jos vaikka kielenkäyttö uudistuukin, niin samalla historia toistaa itseään.   
Tarmo Koiviston Mämmilä-sarjakuva on varmaan tarkkanäköisintä kirjallisuutta 70-80-lukujen kehityksestä pienessä kirkonkylässä, ja siitä tuli eräs kohta mieleen viikonloppuna.  

Yhdessä Mämmilä-albumissa pahansisuinen Toivo Rönkä hiissataan kotoaan hoitoon, ja Toivo puhuu paikasta vähätellen vaivaistalona. Paikan johtaja toteaa, että ei sellaisia enää ole, on vain viihtyisiä vanhainkoteja ja palvelutaloja. 

Ehkä vanhainkoti kuulostaa moneen korvaan nykyään kolkolta, eikä ihme:  janan toinen pää on nimittäin kaukana. Sattuipa tuossa näet silmien eteen mainos, jossa Turussa toimintansa aloittava alan yritys mainostaa itseään ”ikärikkaiden hoivakotina”.   

Hetken vapinan jälkeen siivosin kahvit lattialta ja jäin miettimään.  Ei käy kateeksi esimerkiksi maahanmuuttajia kieliopinnoissaan.   Ei se mitään, että oppii sijamuodot ja taivutukset, mutta kun vielä pitäisi oppia peiteilmaisutkin.  

Joskus muinoin elettiin vauvasta vanhaksi tai edes vaariksi, raadollisemmin kehdosta hautaan. Nyt sitten masuasukista ikärikkaaksi. 

 ***
Maataloudesta on jäänyt paljon kielenkäyttöön ja järjestyskin on oikea: juuri oli budjettiriihi, ja sen jälkeen alkaa talousarvion puinti.  Näin ammoin oli: vilja leikattiin lyhteiksi pelloilta, vietiin riiheen ja puinti eli jyvien irrotus tapahtui vasta tämän jälkeen. 

Jotain maataloushenkistä oli viime viikon jutussa, jonka tein opettajien koulumatkoista.  Siemen kylvettiin keväällä, kesän ajan aihe sai kasvaa ja viimeisten parin viikon aikana se tuleentui.  

Sitten tuli vielä harrastettua jälkipuintia eli mietittyä omia kouluaikoja toisenkin kerran. Juttuhan syntyi siitä huomiosta, että melkein joka syksy opettajanhuoneessa on uusia pitkämatkalaisia.  Kuitenkin muistikuva oli, että joskus eli omana kouluaikana valtaosa opettajista asui kävely- ellei näkömatkan päässä työpaikastaan. 

Aikojen muuttuminen näkyy kyläkuvassakin.  Usea se paikkakunta, jossa on aikoinaan rakennettu opettajille asunto tai asuntoja.  Niin Perniössäkin. En tiedä, mitä takavuosien kansankynttilät vaativat; lukittavalla ovella varustettua suojaa säätä vastaan vai enemmänkin.   Ainakin Perniön asunnot olivat hyvää aikansa tasoa.   

Vaan koskahan viimeksi on missään uutta koulua suunniteltaessa edes mietitty, että samassa paketissa voisi olla asunto tai muutama noin houkuttelun helpottamiseksi.   Ja mitä vaaditaan.  Kaupungin houkutus taitaa olla niin iso, että siellä majapaikaksi kelpaa sekin, mikä maalla ei tulisi asumuksena kysymykseenkään.

***
Tätä tietenkään ei pidä tulkita niin, että jotenkin vanhoja aikoja ihannoitaisiin. Kyseessä ei ollut kaunomuistelu.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve.  Toimituksen koilliskirjaan viikkoupottaudutaan tässä seuraavaksi.
***
Millainen mies, sellainen kirja.  Monitoimitaiteilija Vesa-Matti Loirin hahmosta hävisi jokunen vuosi sitten ripeästi muhkeutta, ja sama toistui viime viikolla, kun miehen elämäkerta julkaistiin.  Jo iltapäivällä laareista oli hävinnyt enemmän kirjoja kuin niitä oli jäljellä. 

Oma osuus asiaan oli yksi ostettu kirja.  Samalla romahti oma osuus illan kotitöistä; teos vei mukanaan ja yhtäkkiä luettuna olikin jo yli kolmesataa sivua ja kohta loputkin.  Myyntilistoilla kirja noussee ylös, ja mikä sen parempi: on lohdullista nähdä edes tietokirjalaarien tyhjenevän. 

Tämä toisaalta ei todista kuin että monessa meissä asuu pieni tirkistelijä. Vahva takapuolituntuma näet on, että kirjailija Tervo ja päähenkilö Loiri jakavat mielipiteitä vahvasti.  Osa ei voi sietää, osa jumaloi.  Mutta niin vaan tekee teos kauppansa, kun tuoreeltaan on luvattu, että kansien väliin mahtuu peitonheilutusta ja viinamäenkin juttuja.

Tosielämästä ammentavien tekstien laatijana Tervo on aina ollut eniten mieleeni: omaelämäkerralliset kirjat ja kolumnit ovat nasahdelleet melko hyvin maaliin. Niin tälläkin kerralla; sata tuntia haastatteluja ja muut lähteet päälle on paketoitu ennemmin hyvin kuin huonosti. 

Tärkeintä tietysti on, mitä teksti kohteestaan kertoo.  Loirin suuret ja pienemmätkin huolet on revitelty lööpeissä ihmeteltäväksi eikä Turhapuroilta ole voinut välttyä kukaan.  Kirjan ensimmäiset sata sivua todistivat silti, että vähänpä tuota tietää siltikään tästäkään hepusta. Siellä välissä on nimittäin se asiakin: miten pikkupojasta Elannon näyttämön kautta ja onnekkaastikin tulee nuori näyttelijä, sitten kokeneempi ja epäpoliittinen hahmo muuten läpipoliittisena aikana. 

Spede-yhteydet olivat jo tuttuja, joten vieraammat Lapualaisoopperan ja Seitsemän veljeksen vuodet tuli luettua suorastaan ahmien. 

Pari päivää lukemisen jälkeen tuli mieleen, että kohutut rellestämiskohtaukset itse asiassa eivät tuoneet kirjaan varsinaisesti lisää muuta kuin myyntiä. Antti Heikkisen erinomaisessa Juice-elämäkerrassa sävy oli vaivoja ja sairauksia kuvailtaessa sittenkin mieleisempi.

Selvää on, että jotain jää kertomatta edelleen.   Vähälle jää esimerkiksi se, millainen mies taitelija on perhearjessa ollut.  Tai sitten perhearkea ei monen rivin edestä ole ollutkaan.  Kirja on melko hyvä elämäkerta mutta siinä samalla kelpo opus muutaman vuosikymmenen takaisesta Suomesta.  Tai ainakin Helsingin taiteilijapiirien jostain osasta.  Toissaviikonloppuna lukuohjelmassa oli Kalle Päätalon elämäkerta, jossa oli siinäkin paljon samaa tämän Loiri-kirjan kanssa: aika ja paikka olivat erit,  mutta samanmoista pään seinään lyömistä, epätoivoa ja korkin päälle astumista se on ilmeisesti nuoren miehen elämä aina. 

Seuraavaksi otetaan työn alle Kauko Röyhkän omaelämäkerran ensimmäinen osa, joka vertailun vuoksi kertoo, miten sama tehtiin Oulussa.
***
Heip.
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koillissivun viikkopalsta täytetään tässä seuraavaksi.
***
Hävikkiviikkoa mennään ja asiaa sivuttiin jo viime viikolla ja yksi sivujuoni vei sisämaahan. 

Salossahan on toivottu, että kouluista ylijäävä ruoka pitäisi saada jakoon tai myyntiin.  Sohvan toisessa päässä tiedettiin, että onnistuu sekin, ainakin siellä mistä sitä ollaan lähtöisin. Hattulasta löytyikin langan päähän sivistysjohtaja Jari Wihersaari, joka kertoi, että näin todella on: kunnan alakouluissa ylijäämäruokaa ovat ikäihmiset ja työttömät tervetulleita syömään lounasajan puitteissa ja sillä varauksella, että ruokaa jää yli. 

Ehkä pienessä kunnassa ollaan notkeampia mutta tämä ilahdutti: parempi ruoka mamman tai papan vatsassa kuin syväkeräysastian.  

***
Teemaviikko keskittyy ruokahävikkiin, mutta osataan muuallakin. Yle kertoi, että käyttämättömiä työvaatteita tuhotaan, kun julkiset ostajat kilpailuttavat valmistajat, ja sopimuksen päättyessä loppuvarastoa ei aina lunasteta. 

Keväällä uutisoitiin, että muotitalo Burberry polttaa vanhoja mallistoja ihan vaan brändiä suojellakseen, mutta kerranko sitä herkkähipiäisiä ollaan. Sitä vastoin työvaatekuvio jäi oudoksuttamaan. Ettäkö kannattaa asut polttaa ennemmin kuin riipiä liiat tunnukset pois ja yrittää myydä edes osa muille. Eihän parempia kamppeita olekaan. 

Selitän. Jo edesmennyt toveri teki ikänsä työtä asfalttiasemilla. Perinnöksi jäi jokunen viisaus ja rekillinen käyttämättömiä työvaatteita: takkeja  ja housuja joka keliin. Vuodet ovat osoittaneet, että etevämpiä rospuuttoajan veneilyvaatteita ei ole, ainakin jos pysytään taulukkopalkkalaisen ostovoiman rajoissa. Vaatteet pitävät veden ja tuulen, huomioväreissä piisaa ja taskut pitävät sisällään, mitä niihin on kerran laitettu. Pintamuotia niistä ei saa ja hyvä niin. 

 Käytetyille armeijan vaatteille on vissi ostajakuntansa, luulisi että osa muistakin työvaatteista löytää käyttäjänsä.  Parempi vaate veneilijän päällä kuin arinalla.

***
Tämä tuli mieleen siitä, että viikonvaihteessa avautui yllättäen mahdollisuus pinkaista saareen. Kauppakäynti aloitti retken, mutta kuten mökeillä usein, meilläkin on keittiössä pieni kuivavarasto.Jos on tullut joskus hekumoitua ajatuksella siitä, että jäisi yöksi lukkojen taakse hypermarkettiin, niin veikkohuovismaisesti tuli pohdittua sitäkin, että mitäpä rakentaisi kaapin antimista, jos myrsky estäisi kauppareissut. Tonnikalapastasta hernekeiton kautta keksikahveihin päättyvä lista ei ollut huono. 

Säilykehyllyllä kaupassa tulee joskus mietittyä yhä huovismaisesti, että mistä sitä kuivakaappinsa sisällön ensi kesänä tekisi.  Purkkien seassahan on jänniä herkkuja joskus. 

Huovisen kuolemasta tulee kuluneeksi kymmenen vuotta ja osa perintöä on kai tämäkin säilykkeistä viehättyminen.  Parempi miete sardiinipurkissa kuin jossain vallan tolkuttomassa.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve.  Toimituksen koillliskulman viikkotankki täytetään tässä seuraavaksi.

***
Shoppailu on sanana monessa, vaikka kamalaa fingelskaa onkin. Esimerkiksi monet vanhemmat kuulemma koulushoppailevat ja mainitsipa joku viikolla, että posti sopimusshoppailee, kun osalle työntekijöistä aiottiin hakea uutta työsopimusta. 

Piirre on meissä syvässä: pitäisi saada parempaa ja halvemmalla ja miksei enemmänkin. 
Aikoinaan erästä budjettiuutista tehtäessä puhuttiin ennaltaehkäisemisestä ja joku livautti sinänsä oikean ajatuksen: joskus pitää satsata, että pääsee säästämään. Toteamus on sukua tuumalle, jonka mukaan köyhän ei kannata ostaa halpaa. 

Hesarissa ruodittiin viikonvaihteessa itärajan bensarallia.  Kirjeenvaihtaja myönsi, että tulee itsekin tankattua rajan toisella puolella siellä käydessä, mutta sankka on joukko, joka lähtee asioikseen asti tankkaamaan Venäjän kamaralle  Shoppailua on sekin, samoin ilmeisesti jatkuvasti yleistyvä tapa käydä huollattamassa autoa Tallinnassa ellei kauempanakin.

Äkkiä miettien vaiva vaikuttaa kohtuuttomalta ja säästöt kyseenalaiselta.  Mene ja tiedä, omalla kohdalla on välillä tekemistä, että ehtii viedä kärryn ajallaan huoltoon edes omalla postinumeroalueella.

Etenkin pakettiauton omistajilla ulkomaan huoltokeikat ovat ilmeisesti joskus kokonaisvaltaisia: paluumatkalla on koneessa ja vaihteistossa uudet synteettiset öljyt ja lastitilassa nuottiöljyä. 

***
Viinarallihan on konsteista klassisimpia. Röyhistellä ei ole aie, mutta kesälomalla sattunut selkärikko pisti näiltä osin elämää uusiksi. Lääkkeiden vuoksi saunakaljakin meni kieltoon ja vaivan helpotettua ei tavan vuoksi napattuja työviikonpäällisoluita tehnyt edes mieli.

Ei pidä ymmärtää väärin.  Hyvä olut on hyvää ja hauska ilta krouvissa on hauska ilta krouvissa ja niistä on jäänyt monet muistot.  Mutta pelkkänä  tapana aukinarauttaminen tuntuu parhaillaan jotenkin kehnolta.

Eniten jurnuttaa vastaan se, että juomanpiru määrää loppupäivän luonteen.   Yhden jälkeen ei voi enää lähteä autoajelulle, toisen jälkeen ei saa oikein luettua, kolmannen jälkeen ei jaksa keskittyä elokuvaan tai ainakaan valvoa sen loppuun ja neljännen jälkeen mielessä on vain viides ja aamusta tulee ankea.

Ei sillä, ettei olisi tullut pullonkuskaukseen syyllistyttyä. Taannoin Tukholman-reissulle tuli mukaan suvun säilöntää harrastavamman osaston kauppalappu. Toiveissa oli muutama pullo kirkasta, jollaista ei Suomesta saa, mutta joka on etevämpää kuin kotimaiset.  Kieltämättä siinä alkoi vähän rajatarkastuksia kaivata. Ei muusta väliä, mutta olisi ollut mukava nähdä tullimiehen naama, kun repun pohjalta paljastuu useampi litran pottu vahvaa etikkaa.

***
Heip.
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve.  Toimituksen koillisteatterin viikko-ohjelmistosta kerrotaan tässä seuraavaksi. 
***
Pienellä näyttämöllämme syksyn uutisiin pohjautuva tragikomedia ”Taistelu jäisestä maasta” James Bondin ja komisario Palmun hengessä. Suurvaltajohtaja haluaisi ostaa toisille kuuluvan alueen ja tästä seuraa sanailua pikaviestipalvelussa yli valtameren.  Näe, miten vanhan liiton öykkäröinti muuttuu huvittavasta naurettavaksi ja jännitä sitä, selvittääkö yrmeä komisario älypuhelimen sormenjäljistä, kuka presidentin twiitit todella kirjoittaa.  Johtavatko jäljet öljy-yhtiön kulmahuoneeseen, asevarikolle vai pihavajaan!  

***
Suurella näyttämöllämme kumpuaa päivän uutisista tragedia ”Taistelu palavasta maasta” öykkäröinnin hengessä ja Kummelin Kouhiaa kunnioittaen.  Eteläamerikkalainen presidentti varmistelee omaa äänisaalistaan ja poltattaa sademetsää.  Savu peittää maan ja happea tuottavaa metsää häviää, joten takaamme, että tätä katsellessa ottaa henkeen muuallakin kuin tupakkahuoneessa!

***
Lämpiössämme satiirinen komedia Kyllä, ministerin ja Monty Pythonin hengessä. ”Taistelu hyvinvoinnista” kertoo satiirin keinoin, miten palturia lehteen kirjoittamalla voi nousta lopulta pääministeriksi ja pelkällä jääräpäisyydellä saattaa liriin oman kansakuntansa ja koko joukon muitakin.   Kuka ajautuu vararikkoon, keneltä loppuvat lääkkeet kesken.  Varaudu passintarkastukseen ovella. Sisäänkäynti pääovista, uloskäyntien päällä (br)exit-kyltit.

***
Kesäteatterimme ohjelmisto on valmistumassa. Öykkäröinnin ja vierassatamien hengessä esitämme näytelmän Lännen Median uutiseen arktisen alueen matkailuun pohjautuen.  ”Kun on pakko tunkea joka paikkaan” -kamarinäytelmä kuvaa tilannetta, jossa joukko vakavaraisia matkustaa loistoristeilijällä jäävuoria katselemaan. Näytelmä on sovitettavissa kaikkiin niihin matkailukohteisiin, joissa paikkakuntaa tärkeämpää on näkyä muille ja että tarjoilu pelaa.  Selfiekeppejä jaetaan lipunmyynnissä. 

***
Koko perheen näytelmänä esitetään luontoteemainen ”Avaa, sulje, ahdistu ja älä”. Se kertoo siitä, miten yhtä tärkeää on avata sanomalehti kuin teatterinkin ovi ja molemmat pitää myös sulkea, kun on saanut ajattelemisen aihetta.   Dialogin keinoin korostetaan, että sanomalehdistä ei ole väärin vähän murehtuakin, syksyn lehdet kyllä maatuvat eliöiden ruoaksi haravoimattakin.  Väliajalla askartelemme siilinpesiä. Onpa edes joku, joka saa tuhista tyytyväisenä. 

***
Heip. 

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Alakategoriat

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Kirjoittajavieras

Uusin lukijan kuva

  • Syksyinen kirkkotie
  • Kuvaus: Syksyn lehdet innostivat myös Riitta Heleniuksen ikuistamaan Perniötä, tällä kerralla kirkolle johtavaa tietä.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20