Tähdellistä

Tervepä terve. Toimituksen koilliskojun viikkokahvit ryystetään tässä seuraavaksi.
***
Ihastusta ja närkästystä herätti Suomen ja Ranskan presidenttien kahvittelu. Herrat olivat painaneet kauppatorille kahvikojulle. Tarina ei kerro, oliko kupissa Presidenttiä.

Yhtä kaikki joillekin tässä oli jotain liian tavallista: soraääniä kuului muutamastakin suusta.
Vaan minusta tuo oli oiva paussi. Uutisten perusteella tässä kuitenkin kaveruksia ollaan kansat keskenään, ja kuka sitä kamuilleen asetteja ja serviettejä kattaa.
***
On siis voimissaan perinne, jossa ajatellaan ensiksi, että mitähän muut meistä ajattelevat. Tämä kieltämättä nousee pintaan joskus tilanteissa, joissa ei arvaisikaan.

Selitän. Taannoin tuli kuljettua kaupungin nurmikkokaistaleella. Minä tässä, loppuperhe tuossa ja parin metrin päässä joku mies kahden lapsensa kanssa.
Kohta kuului huuto, mies hyppäsi metrin ilmaan ja lähti lapsineen karkuun. Juoksun seasta saattoi erottaa sanat ”ampiaisia”. Niin olikin. Ensiäimistyksen jälkeen oli aikaa havahtua siihen, mitä mies oli pelästynyt niin että silmälasitkin jäivät nurmikolle. Maassa olevasta kolosta tuli ampiaisia mustana nauhana kuin sarjakuvissa ikään.
Varmasti arvaatte, kenet ampparit ottivat seuraavaksi maalikseen.

En olisi uskonut, että näillä koivilla menee kaksisataa metriä kansalliseen huippuaikaan ja samalla ampiaisia huitoen. Neljännesmailin kohdalla ampiaisten mielenkiinto onneksi loppui. Jotain piirrosfilmeistä tuttua on siinäkin: kummasti lisää vauhtia, kun ampiainen pistää takamuksiin tai sinnepäin. Nyt osumia kirjattiin kolme. Jossain muissa urheilupiireissä on vauhtia saatu toisenlaisella pistoksella.

Ja sitten se muiden miettiminen. Ihan kuin karkuun kirmatessa ei olisi ollut tarpeeksi miettimistä muutenkin, niin kaiken keskellä sitä huomasi pohtivansa, että tämäkin on muuten varmaan sivullisten silmään ihan kuin vanhoissa akuankoissa.
***
Monenlaisia pulmia on. Tässä eräänä päivänä kadunkulmassa näin jonkun uskonnollisen lahkon palvelupisteen. Siinä oli kaksi naista ja ständi, jossa teksti ”Miten saavuttaa perheonni?”

Toivottavasti joku vielä pysähtyy ja kertoo sen heille.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koillissohvan nurkan viikkotorkkumiset tässä seuraavaksi.
***
Televisiota paljon moititaan, mutta en minä ymmärrä miksi. Nytkin luvattiin, että se on sitten Cheekin viimeinen keikka joka lauantaina tulee.

No, oltiin miekkosesta mitä mieltä vaan, tuommoisen hullunkurisen ilmiön loppuhuipennuksen näyttäminen oli kanavalta oivaa ajattelua.

Tähän aikaan vuodesta telkkarin merkitys alkaa korostua. Mitä pimeämpää ja märempää ulkona on, sen tärkeämpää on, että ruudussa olisi hyvää ja uutta katsottavaa.
Määristä ei jää kiinni: jokaisena arki-iltanakin elokuvia tulee meillä kotona näkyviltä kanavilta likemmäs kymmenen. Kesäaikaan tarjonta ainakin kaupallisella puolella muuten on vähän ankeaa: uusintana pyörivät tositv-hutut, jotka on kertakatselulla jo pureskeltu. Kolmas esitys samaa Sukulan kuppilankunnostusta on paljon. Yksin kotona -elokuva on näytetty tänä vuonna neljä kertaa.

Ei pidä ymmärtää väärin; seassa on paljon hyvää, mutta sen seulominen viidentoista jokailtaisen Simpsonit- jakson seasta tuntuu joskus työläältä.

Nyt tulee joku ja kysyy, että kuka katsoo televisiota, kun on suoratoistopalvelut ja muut.
Minä esimerkiksi. Kun sohvalle saa kellistyä, ei jaksaisi räplätä älylaitteita tai valikoida enempää. Toive on, että ruudun takana mietittäisiin samoin kuin paremmassa ravintolassa: että keittiössä suunniteltaisiin kaikella ammattitaidolla asiakkaalle menu, jossa voi olla mukana yllättäviäkin osasia ja jotain lähtökohtaisen outoakin, mutta joka onkin kokonaisuutena maittava kokemus ja jää mieleen. Rahoituspohjalla on varmaan tekoa sen kanssa, että jossain firmassa ollaan lähempänä tätä kuin toisissa ei.

Suoratoistopalvelujen tai uusintojen varaan jättäytyminen on vähän kuin tyytyisi pitsaan omavalintaisin täyttein nyt ja aina. Että pelkkää helppoa lempparia olla pitää. Telkkari on sellaiseen liian hieno väline.
***
Toisaalta nettipalveluissa on puolensa. Vastikään tuli katsottua Areenasta ties monettako kertaa läpi Sisko ja sen veli, mikä on malli kestävästä sarjasta. Ensikierrokset sitä katsoo komediana, nyt traagisena pakettina, vaikka dialogi hillittömän hauskaa onkin. Avausjaksossa kuolee isä, myöhemmissä veli on häntäheikki pummi ja viimeisessä jaksossa perheväkivalta leijuu ilmassa. Pientä Jami-poikaa käy oikein sääliksi.

Kaiken päällä on silti opetus siitä, että välillä nokkapokkaakin harjoittavat sisarukset ovat silti toistensa parhaat ymmärtäjät ja tukijat.
***
Paljon kohkatusta armeijan kasvisruokakokeilusta ei sen enempää kuin että antaa palaa vaan. Jos kasvisruoasta jää heti nälkä, se on ehkä laitettu väärään paikkaan eikä suuhun. Puolustusministerikin veti herneen nenäänsä.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koillispoliisin viikkohälytykset kuitataan tässä seuraavaksi.
***
Kaikenmoiset asiat sitä yhdistyvät, niin kuin eräs kesäuutinen ja matkasimulaattori, ihan noin vaan lauantai-illassa.

Selitän. Moni tuttava tuntuu suunnanneen viime aikoina matkalle Norjaan. Etenkin Lofootit tuntuvat olevan suosiossa. Ja mikä ihme tämä on: harmaankarunkaunis seutu kiehtoo itseäkin. Knalli ja sateenvarjo- kuunnelmasarjan ulkoa osaavana olen herkutellut myös ajatuksella Ulko-Hebrideistä, joilla niin ikään riittänee nummimaisemaa, kiviaitoja, merituulta ja siellä täällä parveilevia lammaslaumoja.
Paitsi että alkuun pääsee jo kotoisessa saaristossa. Riittää tuulta ja lampaita.

Taannoin lauantaiajelu vei kohti Nauvoa. Eläinten jumalat olivat suosiollisia sikäli, että vältettiin lampaiden ja ison kissan törmäys. Jälkimmäinen on auton kutsumanimi, ensin mainitut päivystivät 20 yksilön voimin keskellä maantietä erään mutkan jälkeen. Hoksottimet toimivat kerrankin sen verran, että osumilta vältyttiin.

Mikä siinä auttoi muu kuin yrittää ensin ratkaista tilanne itse. Auto penkalle ja lampaita hätistelemään. Paha vaan, että eläimet tästä tai muustakaan viis veisasivat. Samalla kun kanssaseurue jatkoi hätistämistä, soitti yksi hätäkeskukseen.
Ja siinä tuli mieleen lukemani uutinen, jonka mukaan helteillä väki soitteli hätänumeroon milloin mistäkin pikkuasiasta. Jännästi tuommoinen jää takaraivoon ja alkaa miettiä itsekin, että onko tämä asia hätäkeskukseen kilauttamisen väärti – niin kuin nyt parikymmentä lammasta.

Soitinpa kuitenkin, harvoinhan sitä saa esittää huolensa siitä että täällä voi kohta sattua lammaskolari. Jo ajatus kuulostaa Monty Pythonista lainatulta. Päivystäjä lupasi pistää tietoa eteenpäin ja kohta paikalle matkasi hätiin pari lähistön asukasta, jotka tiesivät hyvin, mistä lauma on karussa. Paluumatkalla mokomista näkyi enää muisto papanoina tien pinnalla, joten turvaan ne oli saatu.

Ilmeisesti lampaankarkottamisen taidossa vielä on harjoittamisen varaa omalla kohdalla. Kaikkiruokaisten vuohien kanssa olisi joukkojensiirto kai helpompaa; sen kun ripustaisi pyykkinarun jonnekin, niin eivätkö ne kohta tulisi appeelle.

Laulamalla olisi voinut koettaa lampaita pelotella jos kohta kovemmalla hevirokilla ehkä ei kannata. Ainakaan sellaisella kappaleella, jossa rumpukomppi menee että tuku tuku.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koillispuiston viikkoviljelmät kastellaan tässä seuraavaksi.
***
Totista on: kuivuuden takia osa luonnosta näkyisi jo luovuttavan. Kallionpäällispuut ovat oransseja ja perjantain puhurissa lehdet saivat kyytiä. Tuoksut ovat sen mukaiset: harvoinpa elokuun alussa maassa lahoavien omenoiden tuoksua saa aistia ja palanut ruoho haisee kuin villimmän lähiötalon rapussa.

Tuoksumuistihan on muuten hauska ilmiö. Maku tai haju vie paremmin menneeseen kuin kuulo- tai näköhavainto.
Joskus mielleyhtymät vaan ovat virheellisiä. Kävinpä tuossa näet tutustumassa erääseen uuteen julkiseen rakennukseen, ja kuten tapana on, oli pihan istutusten alle lapioitu kuorikatetta reippaasti.

Eikä voi mitään. Samansorttinen rouhe tuoksuineen on tuttu monen mökin pihapiiristä ihan eri käytöstä. Ja kieltämättä vähän oudoksutti oivaltaa, että tässä pakasta vedetyn koulun pihassa on muuten ihan ehta hyvin hoidetun ulkohuusin tuoksu.
***
Sitten on tapaus Muumi-muki. Viime viikolla julkaistu juhlamuki sai aikaan ostoryntäyksen ja parranpärinää, kun verkkokaupan tekniikka oli temppuillut ja kaikille ei ollut mukeja riittänyt. Toisaalta nopeimmin kyllästyvät pistivät mukinsa myyntiin jo samana päivänä, olkoonkin että satasia kalliimmalla.

Mene ja tiedä. Osa vanhemmista mukeistahan on arvokkaita. Koillisnurkan kaapissakin on pari, joista maksettaisiin jo kolminumeroinen summa. Näitä ei toki ole trokaus- tai pääomamielessä ostettu, vaan aikanaan uutena ja nyt hinta on noussut.

Näinhän keräilykappaleiden hinta perinteisesti on syntynyt; ajan kanssa ja joskus puolivahingossakin. Ehkä on jotenkin nykyajan ilmiö, että pitää jo etukäteen kertoa tai tietää, minkä esineen hinta tulee varmasti nousemaan. Joskus aikanaan keräilyesineen omistaminen oli arvo sinänsä, ei se että sillä voi tehdä rahaa.
***
Ensi vuoden läheneminen näkyy siinä, että ensi vuoden talousarvioita jo valmistellaan. Valtiovarainministeri kertoi viime viikolla jo jotain siitä, miten ensi vuonna aiotaan rahavirtoja ohjailla.
Tosin eihän ne suuret tulot vaan pienet kulut, kuten tiedetään.

Paitsi nyt tietysti Ursassa, missä lienevät kaikki menot tähtitieteellisiä.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koillistilin viikkokorot lasketaan tässä seuraavaksi.
***
Onhan nimittäin niin, että kuuma heinäkuu oli talousmielessä mitä parhain. Ilmastointilaitekauppiaille ja meille muillekin. Ruokalaskua ei juuri kertynyt, kun viikkokausia päivällispuoli kuitattiin kolmella tomaatilla, kahdella tuumalla lenkkimakkaraa ja jälleen yhdellä litralla vissyä.

Kolikon kääntöpuolella on lisäksi se, että puuvajan nurkkaan on säkeissä kumuloitunut pieni omaisuus. Hanavettä olisi voinut litkiä koko loman, vaan tietysti oheen tuli ostettua toinenkin kottikärryllinen kuplavesiä ja limppareita. Ja kas; nytpä on tyhjien pullojen ja tölkkien muodossa pesämunaa kerrakseen.
***
Puuvajat ja kellarithan ovat muuten varsinaisia aarreaittoja. Niihinhän ei koskaan taltioida roinaa, ainoastaan hyvin tärkeää tavaraa ja sellaisia kapineita, joista voi tulla jopa keräilyesineitä. Ainakin omassa mielikuvituksessa.
Keräilytavaraa ainakin meillä päin ovat olleet lähinnä vanhat maalipurkit ja akut. Kiertävä ongelmajätekeräys on ottanut talteen toisenkin purkin.

Noin muutenhan nämä tyhjät muovipullot ovat malliesimerkki. Ensinnäkin siitä, että muovipullojen ei tarvitse olla ympäristöongelma: suomalainen palautusjärjestelmä on varsin yliveto.
Ja toiseksi siitä, että mitä arkisempi kapine, sen enemmän sillä on kysyntää. Miljoonalaatikon ruuveille, narunpätkille ja kangaskasseille on käyttöä enemmän kuin uskoisikaan ja yhtä lailla tyhjiä, kierrekorkillisia muovipulloja on oltava muutama kaapin perillä. Tämän huomaa, kun pitäisi saada äkkiä jostain vesipullo mukaan fillarilenkille tai hakkuupölkyn juurelle tai astia ranskanperunoiden paistorasvan kiikuttamiseksi roskiin tai muuta. Jos joku nyt huomauttaa pullosäkistä kuistilla, niin harrastustarvikkeita ne vaan.
***
Sitten on tämä elinkeinoelämä. Startup-yritystä ja muuta riittää. Ilmeisesti toimialat ovat nykyään aika lailla monipuoliset. Joku tuossa todisti nähneensä kaupungilla ihan suojatien kohdalla yliajoyrityksen.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Alakategoriat

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Uusin lukijan kuva

  • Sienet kiipesivät
  • Kuvaus: Näiltä sieniltä eivät varpaat kastu, tuumii kuvan lähettänyt Keijo Hillgen.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20