Tähdellistä

Tervepä terve. Toimituksen koilliskehätien viikkopäällysteet lasketaan tässä seuraavaksi.
***
Paitsi että mennään metsään. Kävinpä tekemässä sienijuttua, ja sivuttiinpa sitäkin, että tukkuun menevien suurempien määrien poimiminen myyntiin on pikkuhiljaa vähenevää kansanperinnettä. Kotitarvepoimijoita on nuoremmissakin ihmisissä mutta kauppaa käydään netissä suoraan.

No. Setä voisi hiukan muistella ja perustella, miksi sieneen kannattaa mennä, vaikka ei edes itse sieniä söisi.
Lukioaikaan tai niillä main oli pulmana, että milläpä hankkia syysloman proviantit. Omaa rahaa ei ollut eikä lainaa kehdannut ruinata.

Siispä sieneen; varsin pienellä hikoilulla löytyi niin monta ämpärillistä suppilovahveroja, että ne myymällä pääsi ostamaan. Nykyään nuoriso on fiksumpaa ja ostaa jotain muuta kuin olutkorin, mutta ostaa kuitenkin. Kahteen pekkaan poimiessa tahti on parhaimmillaan tunti ja kestokassillinen suppilovahveroita.

Tahtoo sanoa, että metsässä olisi edelleen rahaa jaossa hakemisen vaivalla.
***
Toisaalta on tullut huomattua, että laiskuus ja nuukuus kulkevat ilmeisesti käsi kädessä ja molempia riittää.
Tässähän on menty leutoa marraskuuta, lämpötilat ulkona ovat astekaupalla plussalla edelleen.
Aiempina vuosina on ainakin kuvista päätellen ehtinyt maa käydä valkoisena ja yöt pakkasella sentään edes muutaman kerran ennen kuun puoltaväliä.

Autoilevalle ihmisellehän tämä on tarkan ajoittamisen aikaa. Koska vaihtaa autoon alle talvirenkaat. Tähän asti on tullut ajettua aina talvet nastarenkailla ja juuri loka-marraskuussa on ajatus käynyt siihen suuntaan, että olisipa kitkarenkaat niin vaihtaisin ne alle jo ajoissa, ettei talvi sitten yllättäisi. Nastarenkaiden ropinaa jotenkin ei ole halunnut aloittaa aikaisemmin kuin on pakko.

No. Kesällä auto vaihtui uudempaan ja tulokkaan mukana tuli nimenomaan kitkarenkaat talveksi.
Ja katso. Kun vaihdon nyt tänä syksynä voisi tehdä ajoissa, niin loput varmaan arvaatte. Autossa on tietysti alla edelleen kesärenkaat, kun eihän sitä nyt toki talvirenkaita vielä ole tarvittu ja kuluisivat suotta ja mitä kaikkea.

Selvää on, että tässä jatkuu sinänsä kunniakas perinne. Se, että talvirenkaat kierretään alle säkkipimeällä pihalla 16 tunnin työpäivän päätteeksi, kun ennuste yllättäen lupaakin lumimyrskyä seuraavaksi päiväksi.

Eihän tämä sikäli poikkea siitä, että jotkut painavat työpäivän jälkeen ohjattuihin harrastuksiin. Tässä tapauksessa säiden haltija antaa mahtikäskyn siitä, minä iltana pitää laiskurin rengasjumppa suorittaman.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koilliskiskojen viikkopainuma lasketaan tässä seuraavaksi.
***
Sehän on silkkaa fysiikkaa, että kuumassa asiat laajenevat ja kylmässä kutistuvat. Pulloon jäätynyt vesi voi sulaessaan halkaista astian, pakkasella puhelinlangat kiristyvät ja helteellä taas ratakiskojen päiden välissä olevat raot kutistuvat, kun kiskonpätkä pitenee.

Ja uskottava tämä on.  Salon valtuustossa puhuttiin maanantaina mahdollisesta kävelykadusta nimittäin. Ja tulipa tuota esiin sekin huoli, että jos tietty määrä katua autoliikenteeltä suljetaan, pitenevät kävelymatkat pelottavat mahdollisia ostoksille tulijoita.

No, tämä on tietysti kaupunkiin katsomatta puheenaihe, jos keskustaa myllätään. Esimerkiksi Turun puolessa puhuttaa toriparkkityömaa, joka on pannut uusiksi bussien reittejä ja sulkenut torin toisen puolen jalankulkijoilta. Yksityisautoilijalle homma näkyy käytännössä niin, että autolla ei pääse kiertämään hetkeen toria senkään vertaa kuin ennen. Parkkipaikkaa keskustasta ei ole tarvinnut luulla löytävänsä tähänkään asti paitsi halleista. Pelkona sielläkin on, että työmaan säikäyttämä väki siirtyy nyt entistä enemmän ostoksille kauppakeskuksiin, joihin pääsee autolla ja saa paljon tavaroita kertarykäisyllä.

Salon osalta en kantaisi tällaista huolta: kauppakeskus on jo nyt keskustassa ja kaupungin ydin on joka tapauksessa niin pieni, että käveltävää ei tule koskaan paljon, vaikka joku kadunpätkä autoilta vapautettaisiinkin. Kehittäkää vaan, sille on tarvetta.
Kävelymatkoilla kuitenkin perustellaan sitä, että autolla olisi päästävä oven eteen tai muuten tie vie ostoskeskukseen.

Vaan mittasinpa tuossa piruuttani kartalta parin Turun alueen kauppakeskuksen mitat. Netin karttapalvelu tarjoaa tähän oivat työkalut.
Ja kas. Jos auton jättää jossain Myllyssä kauimpaan hallinnurkkaan ja koluaa läpi muutamankin liikkeen eri kerroksissa ja tönön eri päissä, niin siinä tulee kävelyä aika lailla vaivatta kilometrin verran oitis. Muutama harharetki ja vähän palloilua suuressa päivittäistavarakaupassa ja matka ei kun pitenee vaan. Metkaa, että tämä kävely ei paina kenenkään kintereissä, mutta muutama sata metriä kaupasta toiseen ulkoilmassa on ylikäymätön haaste.

Ei voi kuin päätellä, että lämpötila todella vaikuttaa mittoihin. Kauppakeskuksen tasalämmössä metri on lyhyempi kuin ulkona.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koillishihan viikkokilluttimia väläytellään tässä seuraavaksi.
***
Sitähän on asioita, joita en käsitä. Niin kuin kevytlimsat, Kaija Koon uudemman tuotannon suosio ja jalankulkijat ilman heijastinta. 

Toisaalta viimeksimainituilla on ehkä kunniakas pyrkimys säästää julkisia varoja. Joskushan käy niin, että mustissaan pimeää piennarta kulkenut jalankulkija ei koskaan tarvitse kallista vanhainkotipaikkaa.

Heijastinhan on kuin kesäkissa. Joka vuosi molemmista asioista kampanjoidaan ja aina on joku houkka, joka viisaista neuvoista viis veisaa.

Jos ei henkikullan säilyminen ole hyvä peruste käyttää heijastinta, olisiko se, että siinä voi jatkaa mainostolppana olemista.

Selitän. Monesti merkkivaatteissa on kissankokoisilla kirjaimilla valmistajan nimi selässä tai rinnuksissa. Jotkut haluavat mainostaa vaatemerkkejä ja sillä kai nämä tekevät kauppansa.
Vaan entä, jos juuri siitä on kyse, että kyläkapakan tai museon tunnuksella varustettu heijastin koetaan noloksi eikä sitä haluta mainostaa, mutta Hilfigerin logolla kimmeltäjä kelpaisi kyllä. Jos näin, niin alkapaahan Adidaksella tai jossain tehtailu.

Provisiot ideasta voi lähettää tänne toimitukseen. Rekalla mahtuu pihaan.
***
Suomalaisen kirjallisuuden helmiä on Mämmilä-sarjakuva. Siinä kuvataan hämäläistä pitäjää ja kuuluupa kalustoon myös paikallislehti toimittajineen.

Yhdessä albumissa Mämmiviestin päätoimittaja kirjoittaa dekkarin. Hän ammentaa kirjaan aineksia omasta ympäristöstään, mutta muuttaa nimet ja irvailee esimerkiksi kylän hiihtotähdestä aika railakkaasti. Kirjakaupassa mainittu hiihtäjä tulee kiittelemään kirjailijaa, että eikö vaan olekin se naapurikylän laturaakki, josta tässä kerrotaan. Toiselle, mielestään hahmot tunnistaneelle lukijalle, kirjailija joutuu selostamaan, että kyseessä on dekkari, ei dokumentti.

Jotenkin tämä tuli nyt mieleen, kun luin uutisia siitä, että Noora Vallinkosken romaani Perno Mega City on otettu poliisitutkintaan. Syynä on se, että kirjan lukeneet ovat kokeneet, että siinä kerrottaisiin liian tunnistettavasti tosielämästä.
Kirjailija itse on todennut kirjoittaneensa teokseen stereotyyppisiä lähiöhahmoja, jotka voidaan tunnistaa missä vaan. Perästä kuuluu.

Hieno syksy. Tosielämä seurailee 80-luvun sarjakuvaa.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

 

Tervepä terve. Toimituksen koillisterraarion viikkoruokinta suoritetaan tässä seuraavaksi.
***
Onhan niin, että on joskus vaikea päättää, mihin jyrsijään samaistuisi. Presidentti Koivisto vertasi toimittajia sopuleihin, mutta äänen voisi antaa myös oravien heimoon kuuluvalle murmelille.

Selitän. Vuonna 1993 valmistui mainio elokuva nimeltä Päiväni murmelina. Siinä televisiotoimittaja (!) saapuu pieneen kaupunkiin tekemään juttua vuotuisesta murmelipäivästä, mutta huomaa heräävänsä joka aamu samaan päivään.

Tämä tuli mieleen viime viikon lehteä tehdessä. Tiistaina klo 10 kävin jutunteossa siideritalo Lepolassa: siellä vastassa oli remontoitu vuonna 1927 valmistunut talo, hihaan kiinni käyvä ystävällinen koira, perhe jonka mies on muuttanut Suomeen toiselta puolelta maailmaa – ja ilopillerinä parivuotias tytär.

Keskiviikkona kello 10 oli sovittuna keikka Gammelbyn kouluun, joka on vuonna 1927 valmistunut remontoitava talo, jossa pihalla tuli vastaan hihaan kiinni käyvä ystävällinen koira, perhe jonka mies on muuttanut Suomeen toiselta puolelta maailmaa – ja vaunuissa kaksivuotias tytär.

Päälle päätteeksi molemmat tapaukset vielä sattuivat saman tien varrella, toinen vaan Strömman kanavan tuolla puolen ja eri puolella tietä. Eteläpuolella tietä oltiin remontissa vähän pidemmällä kyllä.
***
Tuo lakko on puhuttanut. Useimpia asia taitaa koskettaa niin, että lapsille on pitänyt laittaa eväät mukaan kouluun, eikä tätäkään tarvetta ole ollut joka koulussa.

Bisnesideanhan tämä toi mieleen. Eräässäkin lehtijutussa äiti harmitteli, miten ei ollut voinut laittaa tenaville eväsleipien väliin kinkkua ja juustoa, koska kylmätiloja ei koulussa ole ollut käytettävissä.

Hep. Vielä on markkinarakoa vanhoille sanomalehden sivuille, joihin kääriä leivät kylmävaraajan kanssa aamupäivän ajaksi. Jos nyt kieppi voipaperia löytyy avauskerrokseksi omasta takaa. Nyt alkoi lehtikorin siivoaminen lyödä leiville, sananmukaisesti.
***
Hääohjelmissa on viihdearvonsa ja etenkin tässä Neljät häät-ohjelmassa. Syvällisempää antia sarjalla ei ole, mutta tositeevee-hutun seassa tämä lienee harmittomammasta päästä.

Ohjelmassa esitellyt juhlabudjetit tietysti nuukaa oudoksuttavat ja monihan ottaa kalaaseihin lainaakin.
Selvää on, että hääpari tanssii tällöin tutun klassikkokappaleen. Vekselin ja Elinan häävalssin.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koillissarakkeen viikkodebit lasketaan tässä seuraavaksi.
***
Vuodenkohdan tietää ainakin kolmesta asiasta. Siitä, että kotona on jääkaapin alalokerot täynnä juureksia, että ulkona on pimeä liian aikaisin, ja että töissä tulee vastaan asioita koskien ensi vuoden taloudenpitoa.

Omituisen maine tässä kasvaa, jos toteaa, että tavallaan kuntatalous on mielenkiintoinen asia. Talousarviokirjoja selatessa näkee edes jotenkin sen, mihin rahaa menee ja mistä tulee – ja oivaltaa, että jos taloudenpito olisi niin helppoa kuin miksi se joskus some-palstoilla oletetaan, se ehkä olisi tehty.

Heimoeroistahan on väännetty vitsiä maailman sivu. Laihialaiset ovat nuukan maineessa, ja miten sattuikaan: jotain talousasiaa piti netistä selvittämäni, ja yksi hakutulos ohjasi Laihian kunnan sivulle, jolla oli oikein selväsanaisesti kerrottu, miten kunnan tulos lasketaan ja muuta.

Tässä toki oli jotain huvittavaa: totta kai Laihialla jos missä kerrotaan vissisti se, mihin tässä rahat holahtavat.

Sivumennen sanoen samanlainen esitys saisi olla vähän joka kunnan tai kaupungin sivulla.
***
Ei paikkaa ilman älytekniikkaa, ja paikkansa sillä onkin. Sehän on osaltaan mahdollistanut joka taskussa kulkevan sosiaalisen median, jonne käyttäjät postailkoot mitä haluavat. Itse tulee laiskanlaisesti arjen menoista kerrottua. Siitä huolimatta eräs vanhan hyvän ajan piirre tuntuu iäksi kadonneen.

Joskus kauan sitten tuli paljon ajeltua huvikseen autolla. Kun lauantaiaamuna lähti tien päälle, ehti päivän mittaan piipahtaa kunnon lenkin ja palata illaksi kotiin.
Reissuilla oli useimmiten iso merkitys sillä tunteella, että kukaan ei tiedä missä juuri nyt menen. Se oli kutkuttava ja vapauttava olo. Kun povitaskussa nyt on puhelimen myötä koko ajan näkymätön lanka kanssaihmisiin, on tuo tunne kovin vaikea nykyään saavuttaa.

Vaikka ei olisi koko ajan tavoitettavissa, on kuitenkin jotenkin koko ajan valmiina astumaan kartalle.
***
Sienimetsässä on koppa pussia parempi, ja ilmeisesti näistä on oikein pulaa.
Hedelmäpelirivissä pelataan rahasta, mutta liikuntahallissa koko talvi korista.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Alakategoriat

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Uusin lukijan kuva

  • Sienet kiipesivät
  • Kuvaus: Näiltä sieniltä eivät varpaat kastu, tuumii kuvan lähettänyt Keijo Hillgen.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20