Tervepä terve. Toimituksen koillisviljelmien viikkoharsot levitetään tässä seuraavaksi.
***
Onhan tämä nimittäin sitä aikaa, kun maanviljelys näkyy ja kuuluu; koneet jyrisevät pelloilla, kohta jotain jo pilkistää mullasta.
Tämä ei voi olla näkymättä lehdentekijänkin päiväohjelmassa, ja hyvä niin. Viime viikko vei erääseenkin kasvihuoneeseen ja samalla sai kunnianpalautuksen vanha tuttu eli kurkku, tuo leivänpäällisvihannesten ykkönen.

Omenasta, tomaatista tai vaikka perunasta puoli-innokas kotikokki tietää, että lajikkeita riittää. Perunan osalta osaa jopa sanoa suunnilleen, minkälainen lajike käy mihinkin toimeen. Chileissä lajikkeita on satoja ja niiden ympärille onkin kehkeytynyt ihan oma harrastaja- ja kasvattajakuntansa.

Mutta että kurkku. Harmillisen usein se on mielikuvissa vain se vihreä pötkö; joko pitkä kasvihuonekurkku, lyhyempi avomaanmalli tai valmiiksi etikkaliemessä lilluva maustekurkku.

Mutta eihän tämä ole koko totuus, kun asiaa alkaa yhtään penkoa. Eräskin verkkokauppa tarjoaa lähes 20 lajikkeen siemeniä ja onhan tuota eroa: vihreiden lisäksi tyrkyllä on kelmeänvaaleaa, keltaista, melkein pallomaista ja toisaalta melkein banaanin näköisen Armenia Long Yardin siemeniä.

Hyötykasviliiton sivu taas kertoo muun muassa sitruunakurkusta, joka tekee kermanväriset, pyöreät hedelmät. Ollapa moista joskus kaupan tiskissä, toistaiseksi en ole törmännyt. Vaikka miten lähiä ja luomua suosia pitäisi.

Hyötykasviliitto kertoo muuten senkin nippelitiedon, että kurkku on yksikotinen kasvi.
No, näemmä ei yksitotinen.
***
Viljelyn ja säiden lisäksi puhuttaa tietysti maataloudessa aina kannattavuus.
Rahaa liikkuu kai myös lopputuotteiden osalta ilmeisesti aika paljon: yksi panimoyrittäjä tuossa jutteli joutuvansa maksamaan maltaita.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.