Tähdellistä

Tervepä terve.  Toimituksen koillisklinikan viikkopistokset isketään tässä seuraavaksi. 
***
Jonkinmoinen perinne on, että loman alku vie Suomen-kierrokselle. Tällä kertaa sille suunnalle, missä takavuosina jahdattiin leijonaa tuloksetta.

Kyse on vain lajinvalinnasta, jos haluaa että jahdissa tulee saalistakin.
Jo pitkään on näet käynnissä omalla kohdalla ollut erinomaisen pizzan metsästys.  Levikkialueella varsin hyvin maaliin on tullut osuttua ainakin Mathildedalissa ja retkellä taas kaato tuli niinkin epätodennäköisessä paikassa kuin keskellä imatralaista omakotitaloaluetta.  Napolista aineiden kanssa pizzakioskin pitoon tullut leipuri ja pikku-Fiatin kokoinen puu-uuni olivat tällä kerralla voittava arpa. 

Jahti jatkuu edelleen, joten pitäkäähän uunit kuumana maakunnissa.  Tämä puuha on muuten sukua peuranpyynnille: saatavaa tuntuu olevan vuosi vuodelta enemmän.

***
Monellahan musiikki vie lomatunnelmiin: käynti vaikka oopperakekkereillä vapauttaa vapaalle. Niin tai näin, unohtumattoman loman ainekset ovat myös nelisoinnussa saunan kuistilla.

Selitän.   

Mökillä on sauna ja sillä ikää.  Seinänkorjaaja oli tilattu, mutta hänen tieltään piti purkaa lattia pois. Tässä pohjasävelenä kuultiin ala-apuviivalta soitettu ”kräk”,  kvintin verran korkeampi ”kviik”, siihen perään kuudestoistaosan kestoinen ”pulp” ja sen jälkeen F-avainviivastolle kirjoitettu ”perr....”. 

Ensimmäisen äänen päästi lattiaan uppoava rautakanki, toisen irtoava lattialauta, kolmannen ulospullahtava selän välilevy ja neljäs ääni tuli metriä ylempää.  

Iskias on ovela vaiva: pari päivää se vähän juilii, kolmantena tai neljäntenä iskee koko voimalla ja pistää kekseliääksi. Enpä ennen tiennyt, että vessassa pienemmällä asialla voi isokin mies käydä niin, että on yhtä aikaa yhden jalan seisonnassa ja kylkiasennossa, kun tavalliseen tapaan seisomaan ei pysty.  Tästä ette halua kuulla enempää.

Terveydenhoitojärjestelmää voi vain kehua, ja tässä kohdassa kiitokset menevät Kemiönsaarelle. Tunnin päähän luvattu takaisinsoitto tuli viiden minuutin päästä, ulkopaikkakuntalaisuudesta ei marmatettu sanallakaan ja lääkäriaika löytyi niin nopeaan, että ennemmin tuli kysymys siitä, ehtiikö potilas mökiltä vastaanotolle.   

Saaristo-oloissahan iskiaksen kanssa pitää aikatauluttaa asiat taiten: puoli tuntia venematkaan, puoli automatkaan ja puolitoista siihen, että saa vääntäydyttyä autoon .Paluumatkalla oli laukku täynnä kovia troppeja ja olo jo paljon siedettävämpi. Jopa niin, että myöhemmin seuranneissa lattiantekotalkoissa osui kohdalle lankunsahaajan pesti. Joka itse asiassa oli kuin keikka Las Vegasiin: jiirisahan kahvan käyttely on kuin yksikätistä rosvoa rämpläisi, sisään laitteeseen lykätään rahanarvoista tavaraa, joku huutelee numeroita ja lopulta ollaan kaatohommissa. 

Saunan lattiasta tekee näet hyvän sama seikka kuin metsurin työpäivästä. Kunnon kaato pitää olla ja mieluusti oikeaan suuntaan. 

***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koillisviraston viikko-ohjeet annetaan tässä seuraavaksi.
***
Juhannuksesta riittää jälkipelejä ja vääntöä kokoista; metsäpalovaroitus oli voimassa monien maakuntien alueella, vaan tämäkö olisi estänyt kokonpolttoa. Lehtitietojen mukaan eräänkin kylän Facebook-ryhmässä oli todettu, että maalaisjärki voitti, kun kokko kieltoalueella oli kuitenkin sytytetty.
Miten vain, mutta se on haljusti sanottu tuo. Selitän.  Meillähän on viranomaisia, jotka sammuttelevat tulipaloja vertauskuvallisesti ja käytännössä ja siinä sivussa yrittävät ennaltaehkäistä vahinkoja esimerkiksi metsäpalovaroituksia julistamalla.
Asuin- ja työvuodet maaseudulla ovat opettaneet, että maalla asuu harkitsevaisia, osaavia, kaikin puolin fiksuja ihmisiä.  Se, että poltetaan kokkoa metsäpalovaroituksen aikaan ja maaston ollessa rutikuivaa ei ole maalaisjärkeä vaan ihan vaan karkea virhearvio.
***
Koilliskulma pitää tauon, seuraavat viikot olisi määrä lomailla.  Toimitukseen jää mainio joukko lehteä tekemään, joten ei hätää.
Radiossa psykologian alan ihminen kertoilikin vinkkejä lomanaloitukseen ja totesi, että yleispäteviä neuvoja on paha antaa; jollekin sopii sekin, että esimerkiksi selailee sähköpostejaan lomalla. Kieltämättä. Onhan töitä joka lähtöön. 
Pisti miettimään, että miltä mahtaisi loman odotus tuntua, jos takana olisi esimerkiksi talvi tasamittaisia päiviä, ei tällaisia miten sattuu alkavia ja päättyviä.   Itse työntekoa voisi vielä jaksaakin, ruutu- ja hälinäkiintiö ovat täynnä.  Jossain kohtaa mennään aina senkin rajan yli, että työmatkamusiikki muuttuu hälyksi.
Ruusuista vouhotetaan, mutta jos jokin tulokaslaji viikatetta kaipaa, niin englannista lennelleet kielikukkaset.  Eräänä aamuna radiossa joku nuorimies lauloi radiossa, miten  ”voidaan ottaa beibisteppei”  ja kohta perään sattui vastaan kiinteistönvälittäjän teksti, jossa todettiin eräässä asunnossa olevan ”master makuuhuone”.  Hälyn lisäksi on siis kovalevy aika täynnä karmeaa kieltä. Luotan siihen, että  maakunnan kirjastojen kautta löytyy riittävän monta säkillistä vaihtoehtoja.
***
Kieleen liittyen sitä voisi listata onnistuneen loman aakkosia miettimällä joka kirjaimelle jonkun lomapuuhan.  Niin kuin omalla kohdalla Aalle Auran (olut tai joki), B:lle saaristoon sopivasti bastun tai båtin, C:lle Citroenin ja S. ja F-lokerot voi täyttää Suomi-Finlandilla eli kotimaanmatkalla. Ässään pannaan muuten saari ja koohon klapinteko.
Murrealueittain eroja saattaa olla, esimerkiksi Forssan puolessa tiemmä laitettaisiin kirves lokeroon V niin kuin Viskars. Geen grillistä päästään loppuun eli äähän ja ähkyyn ja monellahan on ihan lomaongelmana öl. 
*** 
Heip.
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koillispirtin viikkolattia lakaistaan tässä seuraavaksi.
***
Tässä on tullut joskus ihmeteltyä tavaran ostamista tavan vuoksi. Toisaalta siinä, että joku vaihtaa televisiota aina kaukosäätimen paristojen tyhjentyessä, on hyvätkin puolensa.  Kauppias voi hyvin ja käytetty, mutta käyttöarvoltaan uutta vastaava tavara vaihtaa omistajaa murto-osalla uuden hinnasta. 

Tämä näkyy meillä kotona vähän joka huoneessa vajaa myöten: telkkari hankittiin muutamalla kympillä ystävänkauppana vuosia sitten, stereolaitteiden keski-ikä on 25 vuotta ja kaikki kulkupelitkin ovat jonkun toisen uutena ostamia.  

Vaan eipä päde tämä kaikkeen. Kävi nimittäin niin, että mökillä pölynimuri heitti henkensä.  Tämä ei tietenkään ole ihme, heikompi luonne olisi tukehtunut jo murto-osaan siitä hiekasta, minkä kapine on saanut lattioilta vuosien mittaan sisäänsä kiskoa.  

Kun nuuka pitää olla, kävi tie ensiksi netin kauppapalstoille tarjontaa kyttäämään: näinkö löytyisi edullisesti uudenkarhea imuvehje.  Ja katso.  Tarjontaa on muuten kanasta keinutuoliin, mutta maakunnassa käytettyä imureita oli tarjolla ensivilkaisulla yksi ja sekin uuden hintainen.  Loppuviikosta tarjontaa oli jo vähemmän.

Ilmeisesti jotain sitten on kuitenkin opittu käyttämään loppuun asti ja imurit poistuvat rivistä täysin palvelleina.  Tämä tietysti pisti miettimään, että ei käy kateeksi imurinsuunnittelijoita. Iso porukka isoissa tehtaissa miettii ominaisuuksia, suotimia, materiaaleja ja muotoilua.  Räväkimmän näköiset laitteet antavat hyvin uskottavan vaikutelman siitä, miltä näyttäisi katumaasturin ja pyöräilykypärän lehtolapsi. 

Ja kaiken tämän panostuksen jälkeen laitteilla on edelleen niin vähän minkäänlaista status- tai näyttöarvoa, ettei niitä haluta vaihtaa uuteen aina, kun markkinoille tulee vähän päivitetty malli.  Komeroissa pysyvät siivouspäivien ulkopuolella imurit, vaikka miten olisivat designiä.

Ilmeisesti tässä nyt tie käy kodinkonekauppaan, vaan kerranko sitä.  Se toisaalta onkin ollut perinnetavoista käsittämättömimpiä, että mökeille on ainakin takavuosina kärrätty kaikki se, minkä kanssa ei jakseta kotona tapella.   Ihan kuin kauan kaivatuilla vapailla olisi jotenkin siedettävämpää antaa televisiolle turpaan ennen kuin se suostuu näyttämään kuvaa. 

Poikkeuksia tietysti on.  Mökillä nukkuu hyvin sellaisellakin patjalla, jolla kotona ei saanut kuin univelkaa ja iskiaksen. Psykiatrimme tulkitsee tämän teille ensi numerossa.
***
Se on ihan totta, että helteillä ei tukeva ateria maistu.  Salaattiaate toisaalta on ottanut valtaa jo metsäseuduillakin.  Tampereen puolessahan käytiin viikonloppuna tämä Rucolan viesti.
***
Turvallista juhannusta ja heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve.  Toimituksen koillisbistron viikkosalaatit pilkotaan tässä seuraavaksi.
***
Onkin mennyt pari viikkoa ilman ruokapuheita. Ilmoja ei voi muuten moittia, mutta tässä mielessä kyllä: varsinainen huhkiminen keittiössä ei aina innosta, jos jo ennen hellan käynnistämistä lämpötila on huonon saunan luokkaa. 

Monihan on sitä mieltä, että yksin syöminen ainakin ravintolassa on kurja kokemus ja paljon puhutaan sitä, että ruoanlaitto yhdessä voi olla antoisaa ajanvietettä.  Joskus onkin.  Ja joskus kanssakäyminen voi johdattaa kerrassaan uuden ruoka-ajatuksen jäljille.

Sattuipa näet marketissa taannoin niin, että kassalla edellä jonottavalla kanssa-asiakkaalla oli maksullisia tuotteita ja sitten pullea pussillinen tavaraa, josta ei pitänyt maksaa mitään – nimittäin kukkakaalin lehtiruoteja.  Juuri niitä, jotka ihmiset nuukuuksissaan yleensä repivät pois ennen punnitsemista ja joita vihannesosastolla olikin kukkurainen laatikollinen. 

Ammattiuteliaan piti nykäistä hihasta kassahihnan päässä ja kysyä, mihin käyttöön ruodit menevät.  Pannulle toki, osaksi wokkia: sekaan chiliä, lihaa ja mitä muuta tapana on laittaa, ja ei kun ääntä kohti.  Maukkautta ei sovi epäillä, onpa noita tullut joskus jäystettyä ihan siltään, mutta pannulle viskaaminen olikin uutta.    

Vaan arvaanpa toki, että joku nyrpistää jossain jo nenäänsä.  Onhan tavattu sellainenkin outous kuin ihminen, joka nyhtää uuden sadon sipuleista varret pois ja kelpuuttaa pussiinsa vain pullean osan.  Hävikintorjunnasta puhuminen tuntuu tässä aika turhalta vaivalta, jos ruokaa heitetään menemään ennen kuin sen on annettu vahingossa pilaantuakaan.

Toisaalta kuka tietää, mihin tämä valikoivuus johtaa.  Kun nautaeläimestä kelpaavat useimmille vain fileenpätkät ja jauhelihat, niin kohta on jossain se valtava jämäosien laari, josta voivat herkkusuut hakea hakemisen riemusta kielet ja maksat ja muut itselleen vähän kuin ne ruoditkin.   Kalanperkeitähän saa monelta torilta melkein kiitoskaupalla niitäkin ja kohta jo porisee hellalla suorastaan perkeellinen sopanpohja. 

***
Tätä viitsimättömyyttä hikoilla lieden ääressä on nyt ilmassa taiteellisemmissakin piireissä; juuri tuossa joku musikanttikin totesi, että ei ole piisihommat oikein edenneet. 
***
Toisaalta poutainen ilma on se monesta paras ilma siihen, että voi astua torpasta pihalle.Eräskin mietti, että on hyvät nämä mulkoilusäät. 
***
Heip.
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

 Tervepä terve. Toimituksen koillisoperaattorin viikkoviestit tarjotaan tässä seuraavaksi. 
***
Evoluutiosta on hyvä aloittaa. Räpylöitä ei ole ihmiselle kasvanut, mutta puhelin on monelle kuin kiinteä käden jatke. 

Arkisuudestaan huolimatta kapine tuottaa lehtijuttuja, monesti kriittisiä. Taannoin Hesarin haastattelema nainen kertoi, miltä tuntuu, kun puhelin vie miehen huomion kohteena aina voiton puolisosta.

Moni suhtautuu laitteeseen melkeinpä kiihkolla, mutta loppuviimeksi kyseessä on vain tämän päivän kortteliralli.

Selitän. Kortteliralli kuului takavuosina nuorison harrastuksiin etenkin maalla ja pikkukaupungeissa. Rumempiakin nimiä toiminnalle oli, mutta ydin oli sama: ajaa autolla edestakaisin ainakin perjantai- ja lauantai-illat. Keskeistä oli, että ilta piti pysyä parin kadunkulman alueella, ihan siltä varalta että alueella saattaa tapahtua jotain olennaista  nähtävää. 

Nykyään ei ajella entiseen tapaan ajokortteja eikä turhaan, mutta kun asiaa miettii, puhelimen pakkoliikkeenomainen plärääminen ajaa saman asian. Kahta, kolmea palvelua tai sivua sitä sieltä selaa kaiken varalta ja koskaan anti ei ole mitään kovin tärkeää. 

Ja laite on pirullinen.  Lukiessa tai televisiota katsoessa se on luvattoman helppo kaapata tämän tästä kouraan muka jonkun asian tarkistamisen varjolla, ja aina tulee se olo, että ei taas tätä – ja kohta se olo, että tästä se Hesarinkin jutun nainen valitti. Jälkimmäisen nojalla laite onkin helppo viedä takin taskuun tai vielä kauemmas. 

Taannoin tuli toimitukseen uusi puhelin, ja tietysti merkkiä, johon ei seuraavana päivänä tulleiden uutisten mukaan kohta ehkä saakaan tärkeitä päivityksiä.  Tilanne on kuin hakisi uuden Toyotan ja seuraavalla viikolla kerrottaisiin, että huoltopalvelut päättyvät.  Kirottua on se, että puhelimen ostajan pitää olla laitteista kiinnostunut, vaikka ei kiinnostaisi.

Ei pidä ymmärtää väärin; työkaluna ja jonkinmoisena apukapulana kapine on oiva.  Saa katsottua postit ja paljon muuta työhön liittyvää missä vaan. Tietäisittepä, missä on tullut sähkeuutisia kirjoitettua. On sen mahdollistamalla viihteelläkin arvonsa; on suoratoistopalvelut ja muut, kun on niiden aika.

Loppuviimeksi laite on kuin kyy: mustankiiltävänkaunis tapaus, josta on hyötyä, mutta jonka tullessa liian lähelle sen kyllä on valmis toivottamaan synkimpään hiiteen. Ja joka hyytyy talvipakkasessa ennen aikojaan. 
***
Kirjoittamisen tapaa laitteet ovat toki muuttaneet; tekstin sijaan emootioista kerrotaan usein kuvin.Toista oli ennen.  Vanhaan hyvään aikaan sitä tilli-, tulitikku- ja lahjekaupoilla puhui mieskin punteistaan. 
***
Heip. 

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Kirjoittajavieras

Uusin lukijan kuva

  • Enkelipilvi asemalla
  • Kuvaus: Anni Hietanen kuvasi enkelin taivaalla Perniön asemalla elokuun viimeisenä päivänä.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20