Tähdellistä

Tervepä terve. Toimituksen koillissohvan viikkohuovan alle piiloudutaan tässä seuraavaksi.
***
Paljonhan tulee uutuuskirjoja syksyyn ja hyvä niin.

Runsaasti vaikuttaisi ilmestyneen urheilijoiden elämäkertoja, mikä tietysti on vähän hullua: osassa kirjoista päähenkilöllä on tilastollisesti jäljellä vielä viisikymmentä elinvuotta mutta kirja on tehty jo nyt.
Toisaalta uutistoimittajana ymmärrän ratkaisua: suunnitteilla tai valmisteilla olevat asiathan sitä kiinnostavimpia ja tärkeimpiä ovat kerrottavaksi – siinä kohtaa ollaan jo vähän myöhässä, kun maaherra leikkaa nauhaa.

Ei sillä, ettei kirjojen kohteiden vinkkelistä tämä olisi loppuelämän kannalta helppo ratkaisu. Nyt sitä sitten voikin alkaa porsastella, kun kirja on jo tehty eivätkä siihen ehtineet kuin muutamat nuoruuden hairahdukset.

Ajan henki näkyy muuten. Lukutaidostahan on esitetty ihan ääneenkin huolta. Kansimuoti pitää huolen siitä, että sitä ei kärkeen tarvita: se on elämäkerta se, jossa on musta kansi ja lähikuva jonkun naamasta.

No, kirjoista vastaavat ammattikirjoittajat ja toivottavasti niin, että kohde itse ei ole hieronut joka pilkkua paikalleen ja kaunistellut asioita.
Kielenhän on tietysti oltava kunnollista joka tapauksessa. Urheilijahaastatteluissa kielikukkaset monesti kukoistavat sä-passiivin, kaverista puhumisen ja muun myötä. Pari suonta katkesi silmistä, kun luistelija Kiira Korpi televisiossa muisteli jonkun tapahtuman jälkeen käyneensä läheistensä kanssa ”dinnerillä”. Ystävä hyvä, se on illallinen.

Muuten kyllä voi mennä virran mukana: Kimi Räikkösestä kertova kirja on tehnyt kauppansa hyvin ja kiinnostaa itseäkin, vaikka tässä ei muuten varsinainen kilvan ajamisen ihailija ollakaan. Kaverissa on sittenkin jotain sympaattista ja olettaa sopii, että Hotakaisen teksti soljuu ja painotukset ovat kohdallaan.

Olennaista varmaan on se, että ovi johonkin raottuu nyt melkeinpä ensi kertaa; vähemmän kiinnostaa kirja, jonka aihe on jo ennen elämäkertaa avannut sen seitsemän kertaa valokuvaajille sielunsa ja vaatekaappinsa.
***
Metka juttu otti silmään Ylen uutisista. Etelä-Karjalan allergia- ja ympäristöinstituutti koesiivoaa kuutisenkymmentä kotia ja katsoo, mitä imurin pussiin jää.

Jos yhtä sorttia puuttui, suosittelen ratsaamaan sen erään räimeorkesterin siivottoman soittoluolan. Voidaan ajatella, että siellä tomun keskellä soitetaan sitä sellaista pölypunkia.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koilliskartaston viikkokäyriä tutkitaan tässä seuraavaksi.
***
Rakentamista sitä on monen sorttista. Kaikelle ei voi huutaa hurraata, mutta onpa ilonaiheitakin. Ajatus on jotenkin alkanut kulkea siihen suuntaan, että jonkinmoinen täydennysrakentaminen on viisauden alku: jos kylää tai kaupunkia pitää kasvattaa, tilkitään ensin taiten välit ja laitamat eikä lähdetä heti metsänkaatoon tai pellolle kaavoittamaan, mikä on yleensä kauhistus.

Perjantaina tie vei Tammisaareen. Keikassa oli vanhojen verestämisen makua: takavuosina kaupungissa tuli seikkailtua paljon. Kuitenkin siitä, kun koilliskulmasta on edellisen kerran lähdetty Tammisaareen oikein ajan kanssa, on vuosikausia - niin noloa kuin tämä onkin tunnustaa.
Perjantaina oli aikaa palloilla ja huomata, että siellähän on saanut useampi timpuri tehdä täyden päivätyön; pelkästään väli Pohjoissatamasta maantielle on kovin erilainen kuin joskus. Jotenkin ilahdutti se, että kaupunki on saanut kasvaa kovin itsensä näköisesti; rakentamisessa on jotain yhteistä läpi kaupungin. Vanhan viereen tehdään, mutta onneksi ei uusvanhaa sentään. Syksyisenä aurinkopäivänä koko pieni kaupunki on toki yhtä idylliä.

Kehityshän käy kuin varkain. Erään aiemman kotiosoitteeni ikkunasta näkyi oikeastaan jatkuvasti jotain rakentamista. Kuvasta hävisi vanha siilo, sen tilalle alkoi tulla omakotitaloja ja etualalle useampi kerrostalo. Kaikki tapahtui silti vähän kuin vaivihkaa; vasta, jos olisi laittanut rinnakkain syksyllä 2007 ja syksyllä 2014 otetut kuvat, olisi huomannut valtavan eron.

Että tämä nyt syksyn lähimatkailuvinkkinä, jos joku muukin on laiskasti liikkunut. Aina ei tarvitse matkustaa kovin kauas päivitelläkseen sitä, miten on kaikki muuttunut.
***
Sitten on tapaus keskusrikospoliisi ja sen saaristossa toteuttama operaatio. Jännittävää kerrassaan, meininkihän oli kuin Ilkka Remeksen kirjasta kommandopipoineen. Lukuvinkkinä voidaan sanoa, että Risto Isomäen kirjassa Haudattu uhka on siinäkin samansorttista menoa.

Sinänsähän toistuu vanha perinne; saaristohan on aina tarjonnut myös suojapaikkoja monenlaiselle lurjustelulle. On ollut pirtukuskit ja merirosvot ja muut. Pertsaa ja Kilua lukeneet tietävät. Siinä ei ole perää, että mielenkiinnon kohteena nyt olisi ollut tämä Airiston kelmi.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koilliskirpparin viikkolöydöt tehdään tässä seuraavaksi.
***
Teemaviikot tietävät paikkansa. Viime viikollahan vietettiin hävikkiviikkoa.

No, tästä on purnattu ennenkin, esimerkiksi siitä, miten surutta moni antaa heittää ruokaa pois buffet-ravintolassa. Fiksuus jää, kun on maksettu sapuskasta könttäsumma etukäteen.

Taannoin katkesi muutama suoni silmistä muun kertakäyttöajattelun kanssa. Sunnuntaina hajosi puhelimen suojakotelo: muovi murtui eikä laite pysy kuoressaan. Siispä tutkimaan mistä uuden saisi hankittua, ilman koteloa kun laite tärväytyy hetkessä.

Eipä tämä niin vain käy; useampi liike möi ei-oota. Sohvan toisesta päästä tiedotettiin, että voi olla, että noin vanhaan laitteeseen ei enää oikein saa kuoria.
Tässä kohdassa kiristyi pari valtasuontakin. Vekotin on nelivuotias ja toimii. Tämäkö nyt olisi niin vanha, että siihen ei suojusta saa. Ihan kuin kymmenvuotias perheauto, johon ei saa talvirenkaita.

Tässähän tulee vaikeus siitä, mihin suuntaan pitäisi kallistua. Toisaalta pitäisi lajtella muovia ja vastustaa litiumkaivoksia ja olla kestävä, toisaalta vahvana kaikuu sävel siitä ajatuksesta, että uuden puhelimen ostaminen ihan vaan ostamisen ilosta on ihan okei. Totta on, että monelle puhelin tuntuu olevan jo minuuden jatke, mutta joka ajassahan on hassutuksensa.

No, nettikaupoissa on kuorivalikoimaakin. Ehkä tämä on ikäpolviasiakin, kun etsiminen ja tilaaminen netistä ja noutaminen postista tuntuu työläämmältä kuin saman varusteen lunastaminen jostain kaupasta työmatkalla.

Tarinalla on onnellinen välitilinpäätös: lopulta kuoria löytyi erään kaupan varastosta ja liike sattuu vielä matkan varrelle. Sitä odotellessa löytyi maalarinteippiä. 30 sentillä tätä mainiota tuotetta kotelon sai harsittua kokoon. Koristeelliseksi ratkaisua ei voi sanoa, mutta arkisen puhelimen somistaminen nyt muutenkin on vähän kuin liimaisi siirtokuvia paistinpannuun.
***
Kestokina kellojen siirrosta on päättymässä sekin; mahdollista on, että kesä- ja talviajan välillä sukkuloinnista tulee loppu.

Riittääpä tuota kanniskelua silti. Jossain luki, että asuntoasioistaan huutia saanut kansanedustaja Toivola siirtää kirjansa Helsinkiin. Pihatyöosastomme suosittaa kottikärryä.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koilliskulman viikkokampanja julistetaan tässä seuraavaksi.
***
Sehän taas tulee tuo Nälkäpäivä. Siitä jotenkin viimeistään tietää syksyn alkaneen, kun näkee ruskaisena perjantaina töistä lähtiessään tonkat kadunkulmassa.

Keräyshän kokoaa varoja katastrofirahastoon, josta heltiää ensiapu esimerkiksi tulipalon uhreille. Paljolti en osaa moittia kampanjaa, vaikka moni on viime aikoina antanut koko punaiselle ristille kovaa kritiikkiä ja tässä hommassa menevät monesti iloisesti sekaisin puurot ja vellit.
Ja tämä jos mikä on sanontana tässä kohtaa sopiva. Jotenkin tuli tuossa nimittäin nostalginen olo, kun selailin vähän vanhoja kampanjamateriaaleja.

Nälkäpäivähän on tempaus, jonka 1980-luvun puolivälissä koulunsa aloittanut muistaa vanhastaan. Kolme vuosikymmentä sitten kerättiin rahoja ennen muuta Afrikkaan ja sen mukaista oli kuvastokin: epäselväksi ei ajan koululaisillekaan jäänyt, että Afrikan lapsilla on nälkä. Paljon muutakin saattoi puuttua. Kamalasta aiheesta tehtiin todella tyylikkäitä julisteita, kun asiaa jälkikäteen katsoo. Jos tällaisesta asiasta nyt saa ilakoida.

No, ulkomaille menee osa keräystuotosta ja näkyypä tämä vielä kuvastossakin. Silti materiaalia silmäillessä tuntumaksi jää silti, että painopiste on muuttunut: isosti näkyvät kuvissa kerääjät ja järjestön väki ja joskus joku julkkiskin, eivät vain he joille kerätään.

Yhtä lailla mielessä on se, että yhteiskunta otti aikoinaan osaa keräykseen Nälkäpäivä-vellin avulla. Koulussa pisteltiin yksi päivä velliä ja ilmeisesti päivän ruokabudjetista näin säästetty osa ohjattiin keräykseen.
Kun tässä nyt koulun kasvisruoka- ja puuropäivät ovat ilmeisesti mahdoton asia monelle nykyihmiselle, niin tekisi kyllä mieli haastaa joku muistamaan: purnattiinko vellipäivästä joskus vuonna 1987 yhtään, ainakaan vanhemmat. Kun itseään peilistä katsoo, voi huomata, että minkäänlaiseen nääntymiseen päivä velliä ei johtanut.
***
Kaiken kuivan jälkeen on saatu muuten sadettakin – juuri sitä, minkä puute aikanaan keräytti Afrikan lapsille ruokaa.

Tässä on muitakin puolia. Taannoin vanhassa talossa avasin hanan ja lasiin tuli aluksi ihan ruskeaa vettä.
Uskottava se on. Kosteaa on, jos vesikin ruostuu.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koilliskojun viikkokahvit ryystetään tässä seuraavaksi.
***
Ihastusta ja närkästystä herätti Suomen ja Ranskan presidenttien kahvittelu. Herrat olivat painaneet kauppatorille kahvikojulle. Tarina ei kerro, oliko kupissa Presidenttiä.

Yhtä kaikki joillekin tässä oli jotain liian tavallista: soraääniä kuului muutamastakin suusta.
Vaan minusta tuo oli oiva paussi. Uutisten perusteella tässä kuitenkin kaveruksia ollaan kansat keskenään, ja kuka sitä kamuilleen asetteja ja serviettejä kattaa.
***
On siis voimissaan perinne, jossa ajatellaan ensiksi, että mitähän muut meistä ajattelevat. Tämä kieltämättä nousee pintaan joskus tilanteissa, joissa ei arvaisikaan.

Selitän. Taannoin tuli kuljettua kaupungin nurmikkokaistaleella. Minä tässä, loppuperhe tuossa ja parin metrin päässä joku mies kahden lapsensa kanssa.
Kohta kuului huuto, mies hyppäsi metrin ilmaan ja lähti lapsineen karkuun. Juoksun seasta saattoi erottaa sanat ”ampiaisia”. Niin olikin. Ensiäimistyksen jälkeen oli aikaa havahtua siihen, mitä mies oli pelästynyt niin että silmälasitkin jäivät nurmikolle. Maassa olevasta kolosta tuli ampiaisia mustana nauhana kuin sarjakuvissa ikään.
Varmasti arvaatte, kenet ampparit ottivat seuraavaksi maalikseen.

En olisi uskonut, että näillä koivilla menee kaksisataa metriä kansalliseen huippuaikaan ja samalla ampiaisia huitoen. Neljännesmailin kohdalla ampiaisten mielenkiinto onneksi loppui. Jotain piirrosfilmeistä tuttua on siinäkin: kummasti lisää vauhtia, kun ampiainen pistää takamuksiin tai sinnepäin. Nyt osumia kirjattiin kolme. Jossain muissa urheilupiireissä on vauhtia saatu toisenlaisella pistoksella.

Ja sitten se muiden miettiminen. Ihan kuin karkuun kirmatessa ei olisi ollut tarpeeksi miettimistä muutenkin, niin kaiken keskellä sitä huomasi pohtivansa, että tämäkin on muuten varmaan sivullisten silmään ihan kuin vanhoissa akuankoissa.
***
Monenlaisia pulmia on. Tässä eräänä päivänä kadunkulmassa näin jonkun uskonnollisen lahkon palvelupisteen. Siinä oli kaksi naista ja ständi, jossa teksti ”Miten saavuttaa perheonni?”

Toivottavasti joku vielä pysähtyy ja kertoo sen heille.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Uusin lukijan kuva

  • Sienet kiipesivät
  • Kuvaus: Näiltä sieniltä eivät varpaat kastu, tuumii kuvan lähettänyt Keijo Hillgen.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20