Tähdellistä

Tervepä terve. Toimituksen koillisklinikan viikkopistokset tuikataan tässä seuraavaksi.
***
Yksi aihe on tässä ollut yli muiden. Sotesota päättyi ja kun taas on sopu maassa, ei olekaan paikallaan rakentaa sotelassairaaloita. 
Armeijateema ei sanaleikissä ole ollenkaan kaukaa haettu: joskushan nämä uudistukset ovat vähän kuin se entisen alokkaan asento, jota ei kannattanut alkaa korjata vaan oli parempi tehdä kokonaan uusi. 

Sitä vastoin kielenkäyttöä voisi uudistaa.  Kovin monessa kommentissa, uutisessa ja muussa todettiin aina, että sote kaatui.  Juuri muita verbejä ei ole havaittu, vaikka kaatuminenhan ei aina ole huono asia ollenkaan. Parhaat kaatujat näet selviävät voittajina: Virén sai 1972 olympiakultaa vaikka veti lipat, tietokoneen kaatuminen opettaa kantapään kautta mitä ei kannata tehdä, ja juopoilta ja pikkulapsilta voi aina opetella, miten mennään peffalleen pehmeästi ja noustaan saman tien takaisin kulkuun ilman, että keskinopeus putosi.  Hienosti suunnitellut viranomaisveneetkin pulpahtavat takaisin oikeaan asentoonsa, vaikka kellahtaisivat aallokossa nurin. 

Vain siinä yhdessä kappaleessa haaveet kaatuivat eikä niitä saatu enää nousemaan. Ehkä ne olivat huonoja haaveita, kun eivät nouse. 
Joku varmasti tietää sanoa, oliko tämä sotesoppa niitä keittoja, jotka kannattaa vielä kaapia takaisin kattilaan niiden kerran kaaduttua pöydälle. 
***
Sellainenkin kirja ilmestyi, jossa kerrotaan presidenttien lemmikeistä.   Monenlaista vipeltäjää on linnassa ollut. Myös lemmikkeinä. 

Tässä eräänä aamuna taloutemme kissat seurailivat meitä töihin lähtijöitä sillä majesteettisuudella, jonka vain läpipaapotut kissat taitavat.  Joku tuumasi joskus, että siinäpä kaksikko, joka tietää, kuka on herra talossa ja se oli naulan kantaan sanottu.
Että kirjoittakaa vaan siitä, miten on presidentillä koira.  Meilläpä on kuninkaalliset lemmikkinä. 
***
Heip.
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koillisauditorion viikkoseminaari  pidetään tässä seuraavaksi. 
***
Salossa on ollut puheenaiheena mahdollinen Valmet Automotiven akkutehtaan tulo vanhaan puhelintehtaaseen Meriniityn reunalle. Hyvä niin. Tiedossahan on jopa yli 300 työpaikkaa.
Toisaalta uutta ei ole: täällä peltovyöhykkeellä on ihan tuttua kauraa, että se tarkoittaa töiden alkua, kun Valmet ilmestyy pellonlaitaan.
***
Rektytoinnissa toivelistalla on toimihenkilöitä ja tuotannon työntekijöitä. Tekijöitä tarvitaan ja johtaminen on olennaista. Toteen on näytetty sekin, että edestäpäin ja esimerkillä sitä johdetaan.

Selitän. Tämä liittyy liikenteeseen siinä missä akkutehdaskin. Aluksi tulee informatiivinen osuus.

Aikaisemmin valtatie 110:lta Turun suunnasta tuleville oli Halikossa samat liikennevalot oikealle kääntyville ja suoraan jatkaville.  Kun vihreä paloi, sai posottaa kohti Helsinkiä tai kääntyä Meriniittyyn. Kääntyvien piti tietysti antaa tilaa kevytväylän käyttäjille.

 Jokin aika sitten tehtiin parannuksia ja asennettiin oikealle kääntyville nuolivalot.  Nyt saa kääntyä vasta, kun vihreä nuoli palaa ja samalla kevytväylän käyttäjille ovat tietysti valot punaisena. 

Jos joku joskus kertoo tutkittuna tietona, että ihminen ajelee autoa pitkälti ulkomuistista, niin en ylläty. Näin on.  Nyt valoremontin jälkeen saa mainitussa risteyksessä parhaimmillaan kolmena aamuna viidestä nähdä, miten Meriniittyyn kääntyjät ajavat pokerinaamalla päin omaa punaista valoaan, palaahan se suoraan meneville tarkoitettu valo jo vihreänä. Se, josta on menovuorot viimeiset parikymmentä vuotta katsottu.

Tällä viikolla tehtiin kyseenalainen ennätys; punaisia päin menijöitä oli jonossa kerralla neljä.  Kun ensimmäinen menee, ei muissakaan autoissa kyseenalaisteta oikeutta lähteä liikkeelle.

Kolkointa on, että hyvässä uskossa omalla vihreällään liikkeelle lähteneet kävelijät ja pyöräiljät ovat tässä tosivaarassa.

 Että esimerkillä sitä johdetaan. Vaikka sitten autokulkue yli koululaisten. 

***
Liikennettä on sekin, että Pohjois-Korean johtaja matkasi viime viikon huippukokoukseen junalla. Kaverilla on kotimaassaan vissi julkikuva, mutta sen ulkopuolella ovat lehtikuvaajien kamerat valmiina ottamaan myös vähemmän puunattuja kuvia. Hilpeyttä herättikin kuvasarja, jossa johtaja pisti rautatieasemalla junan vierellä tupakaksi.  Röyhyttely ei ole niitä asioita, joista varsinaisesti kansalle huudellaan.   
Tässä tietysti olisi voinut välttyä kiskaisemalla sauhut sisällä, salapolttelun perinteiden mukaan vaikka vaunun käymälässä.  Voisi jopa sanoa, että tupakkipaikkana se toimii kuin junan vessa.
 ***
Heip.
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

 Tervepä terve.  Toimituksen koilliskulman viikkopiipulliset tuprautellaan tässä seuraavaksi. 
***
Viime viikon lehteä kootessa otti silmään leike samasta lehdestä 50 vuoden takaa.  Siinä kerrottiin, että Kouluhallitus on lähettänyt maan oppikouluihin tiedusteluja huumausaineiden käytöstä ja niin myös Perniöön.  
Juttu mainitsee, että nuorten rahankäyttöä ja Helsingin-reissuja on syytä seurailla sillä pääkaupungista sitä aineita saa. 

Eikä aihe ole vanhentunut.  Tuntuu siltä, että tästä on puhuttu viimeisen viikon ajan uutisissa enemmän kuin aikoihin.  Nykyään ei vaan tarvitse lähteä Helsinkiin ostoksille; käyttäjien sijaan tavara liikkuu. 

Eräässä uutisessa kerrottiin Tor-verkossa toimineen sivuston ylläpitäjän saaneen tuomion huumekauppoihin liittyen ja epäiltiinpä Turun puukotuksenkin liittyneen huumevelkoihin.  

Uteliaisuus heräsi.  Yritin seikkailla Tor-verkossa joskus ammoin, mutta se oli hankalaa ja sivut hitaat.  Nyt oli uuden kokeilun aika. Selaimen lataaminen tietokoneelle vei kolme minuuttia. Alle kymmenessä oli löytynyt pitkä rivi linkkejä sivustoille, joilta saa hankittua mitä vaan: palkkamurhaajan, päänsekoittajia joka lähtöön ja sen sortin alastomuutta, jota ei tarjolla pitäisi olla. 

Helpoksi tämä on tehty siis: vaatimattomalla tietokoneosaamisella ja lukioenglannilla pääsi monenlaisen kolkon tykö.

 Jännän syyllinen olo tuli heti. Sivujen selailu ei ole rikollista, mutta jo kävi mielessä, että näinköhän nämäkin käynnit joku rekisteröi ja kohta on sinivalkoiseksi teipattu Transporter ovella.   

Kiepaus oli opettavainen;  kun omassa arjessa päihdepuoli on muutama pullo keskiolutta viikottain ja rikoksista pahin on se, että ajaa maantiellä vitosen yli sallitun niin on metkaa nähdä, mikä on arkea jollekin muulle.

Ei tässä nauramista ole, mutta logiikka on selvä.  Verkosta saa nykyään kotiovelle kaiken.  Tavan intenetistä ruoat ja kengät ja kirjat ja luonnollisesti sitten pimeästä verkosta sen, mikä ei päivänvaloa kestäkään. 
***
Julkisuudesta tuttuja ihmisiä poistuu rivistä.  Viime viikolla levisi tieto muotimies  ja miljonääri Karl Lagerfeldin kuolemasta ja siitä, että perijä voikin olla hänen kissansa, muuta perhettä kun suunnittelijalla ei ollut.
Kissa oli suunnittelijalle jopa niin rakas, että sille oli palkattu oma kokki, assistentteja ja turvallisuushenkilökuntaa. 

Tämä oikeastaan vaan todistaa sen väitteen, että vakavaraiset pistävät rahaa tavaran ostamisen sijaan myös palvelujen ostamiseen.   Me taulukkopalkkaiset joudumme ihan itse olemaan kissojemme kokkeja ja kamaripalvelijoita.  Ja hovinarreja.
***
Heip.
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koillisvastaanoton viikkoviljelyt tehdään tässä seuraavaksi.
***
Viikon teemanhan voisi vaikka riimitellä.  Kesällä pärskyy veneen kokassa, kevättalvella ihmisparan nokassa
Sitä lajia nimittäin riittää; suunnilleen jokaisessa ystävä- tai tuttavaperheessä niistetään ja yskitään ja podetaan.  Osin kiusaa oikein influenssa, osin onneksi vain tavan nuhakuume.   Jälkimmäisestä selviää useimmiten kotikonstein, edellinen voi olla kova koitos.

Tiede on aika hienosti selvittänyt, mistä flunssassa on kyse ja samoin sen, miten sairaus tarttuu.
Joku voisi tutkimalla tutkia joskus senkin, missä määrin nuhakuumeen puhkeaminen on psyykkistä.  

Selitän.  Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun nimenomaan kesä- eli vuosiloman alkaessa iskee jonkinsorttinen tauti päälle; yleensä railakas nuha ja hauskimmillaan tähän vielä yhdistyy jonkinmoinen vatsatauti.  Yhdistelmä on hyvin mielenkiintoinen itse koettuna.
Ajoitus ei lakkaa kiehtomasta. Kun kerran kesälomien välisenä aikana ei ole mahdollisuuksia sairastaa, ihan kuin kroppa tietäisi koska aikaa siihenkin toimeen on vapautumassa ja pamauttaa lomanalkajaisiksi taudin päälle.   

 Sama kuvio pienemmässä mittakaavassa toistui viime viikolla: keskiviikkona ja torstaina vähän kutitteli nenässä ja kurkussa, torstai-iltapäivänä jo enemmän.  Varsinaisesti räkäpato murtui torstai-illalla kaupassa töiden jälkeen ja perjantai piti suosiolla pyhittää sängyssä makaamiselle ja nenäliinateollisuuden tukemiselle.   Taas kerran: ihan kuin joku kohta kropassa olisi tietoinen, että jos jonkun päivän voi pyhittää pärskimiseen niin perjantain; pistetäänpä äijä nöyräksi jo torstai-illasta alkaen. 

Ja tämähän on toisaalta ihan hieno piirre.  Moni voisi jopa maksaa siitä hyvästä, että saa tietää koska sairastuu.

 Perjantaipäivä kieltämättä pisti miettimään myös ammattitautien riskejä.  Paikallislehden tekijän hommahan on oikeastaan kaikkea muuta kuin siistiä sisätyötä.  Tässä voi itsensä yhden päivän aikana kastella ja saveta ja kylmettää ja päälle päätteeksi vielä jollain pikkutiellä liukastella ojaan.  Myyräkuumeen hankkimiseen työ on aivan omiaan ja runsaiden kättelyjen takia kyseessä on niin tiedon kuin tautienkin välityspalvelu. 

Eipä siinä, nuhapäivä tai pari ovat ekoteko nekin.  Auto ei liiku pihalta metriäkään eikä sähköä tarvita kuin hiukan radioon. Ruokavaliokin on hyvin lihatonta; keskimäärinhän flunssapäivän ape on valkosipulia valkosipulilla.   Juomapuolella suosikki on marjamehu ja sitä voi sitten ohentaa viljapohjaisella.  
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen. ;


 Tervepä terve. Toimituksen koillistien viikkohiekoitukset tehdään tässä seuraavaksi. 
***
Viime perjantai vei Loimaalle.  Joskus voi kiireisen alkuviikon jälkeen pitää perjantain vapaata ja käyttää sen siis käymällä työkeikalla jossain missä ei pitäisi. 

 Paluumatkalle eteläiseen Saloon saisi sovitettua monta kirkonkylää jos haluaisi; kaksi tulee matkalle pakosta ja seikkailunhaluisempi saisi helposti nähtyä ainakin kaksi lisää. 

Suomalainen kirkonkylä on syystäkin monen hankkeen ja yhdistystoiminnan aihe. Hajontaa on: paikoin kylät ovat pittoreskejä kuin Gardajärven matkailumainos, paikoin maisema on yhdistelmä rakennemuutosdokumenttia ja Aki Kaurismäen filmiä. Tutuinhan on kotoisin, vaikka sivullisen silmään maisema olisi kaukana kodikkaasta.

Perjantaina kävi kuten joskus retkiltä palatessa käy: tuttuja kulmia katsoi hetken aikaa vieraan silmin ja miettien, että mitä tässä näkee kulkija, joka ei koskaan ennen elämässään ole juuri tätä raittia ajanut tai tästä risteyksestä kääntynyt. Tunne on aika jännä.

Jäävään itseni arvioinnista, mutta jos joskus tuntuu siltä, että omat kotinurkat ovat viimeisen päälle hienot tai ihan onnetonta seutua, niin sietää ottaa tästä niksi käyttöön. Palatessa tienoo voi näyttää ihan eriltä kuin lähtiessä.   Lähimatkailu on harrastuksista oivimpia.
***
Loimaalle vei maitonäyttely.  Maitoa tarvitaan moneen herkkuun, mutta kahta asiaa siihen liittyen en ymmärrä.  Maito aikuisen ihmisen ruokajuomana on ensimmäinen. Toinen on maitopohjainen makaronivelli, joka tuntuu viime aikoina tulleen vastaan sieltä täältä. Ihan tolkun ihmiset raportoivat sitä tehneensä.

Pahaa ruokaa ei ole, mutta makaronivellistä oma kokemus on ohut; viimeksi tuota on tullut lusikoitua koulun perinneruokaviikolla noin 28 vuotta sitten.  Ei se huonoa ollut, mutta vaikutti vauvanruoalta jo silloin eikä innostanut.  Yhtä hennoksi jäi suhde perunapuuroon, pastanttina ja Inkoonpuurona tunnettuun. 

Sietämätön ilmiö on se, että jostain kouluruoasta on jäänyt huono muisto ja tällä varjolla loppuikä kulutetaan ko. ruokalajin välttelyyn.  Aina pitää antaa uusi tilaisuus. 

Kun sohvan toisesta päästä esitettiin vieno toive makaronivelli-illasta, oli helppo heittää vastahaasteeksi pastanttipuuropäivä.  

Tasaisen nopeuden kaavalla tässä päästään ennen vappua päiväkodista tuttuun munamaidolla hyydytettyyn vihannesvuokaan. Jos oli ruoka tarjottaessa haaleaa, niin ei ole muistokaan kaikkein lämpimin.

***Turun puolessa puhutti rinnehissi. Tosikkomaisimmat vaativat hankinnan tehneiden päitä vadille, tullut laite kun ei vastaa vanhoja havainnekuvia. Muut myhäilevät, että pääasia kun puhutaan. Laitteesta tehtiin jos ja jonkinlaista pilakuvaakin ja riemua riitti.  Kansainvälisesti voitaisiin ajatella, että se sitten tosiaan on fun ikulaari.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Kirjoittajavieras

Uusin lukijan kuva

  • Kauriit kylillä
  • Kuvaus: Terttu Rantanen kuvasi lauman metsäkauriita Perniön Lupajalla, aivan kirkonkylän kupeella.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20