Tähdellistä

Heipä vaan.
Toimituksen etelälounaisen hääkuvaamon  vinttiä tuuletetaan taasen.  Käydäänpä sanalle.
***
Manselaisilla ei päätä palele, mitä tulee kouluruoka-asiaan.
Vasta laantui viime meteli edellisestä säästöyrityksestä, kun uutta pukkaa.  Puhun tietysti Tampereen aikeesta poistaa opettajilta ”ilmaiset” ruoat, mikä tarkoittaa sitä että jatkossa kansankynttilät joutuisivat joko ihan selvällä rahalla maksamaan ruoastaan tai sitten syömään eväitä.
Kovin kauaa ei tarvitse verkossa pyöriä, kun löytää mitä pöyristyttävimpiä  keskusteluja asiasta. 
Se nyt ainakin tuntuu jäävän vähälle monelta vaahtoajalta, että kyllä verottaja tai palkanlaskija niihinkin muka ilmaisiin ruokiin säännöllisesti puuttuu ja ottaa oman siivunsa.  
Yksi ihan tolkun näkökulma on ollut se, että opettajien olisi tärkeää syödä oppilaiden kanssa samassa ruokalassa, jotta käytös pysyy asiallisena kuten ruokailussa kuuluu.   Totta varmaan onkin, että yksi virallinen valvojaopettaja ei ihmeitä järjestykselle tee, jos ja  kun pöytätavat ovat hakusessa.
Mene, tiedä, jotenkin sympatisoisin opettajia hiukan tässä. Ihan täydestä ruokarauhasta tuskin voi puhua, jos hommaan kuuluu tietty määrä silmälläpitoa ja opastamista; paljonko siitä vasemmalla kädellä hotkitusta  ateriasta sitten kehtaa rahaa vielä pyytää.
Metkaa sekin, että enempi tästä ovat pitäneet meteliä kaikki paitsi ne, joita asia suoraan koskee.  Ehdin jo herkutella ajatuksella, että entä jos ammattijärjestössä tempaistaisiin pystyyn pieni eteläeurooppalais-henkinen reaktio asiaan; jos nakkimakkarankaan vertaa muuttuu maksulliseksi niin se on kuukauden työnseisaus heti.
Ainakaan se kuuluisa kateus ei ole vieläkään ihan selätetty luonnonvara. Tähän asti on oltu huolissaan siitä, että kouluruoka on liiankin säästettyä ja nipistettyä ja suurkeittiöt kumiperunoineen tiedetään. Nyt kun joku pukkasi julkisuuteen, että sekin ruoka on joillekin muka ilmaista, niin vähän moni onkin äkkiä sitä mieltä että kyllä siitä ravintolatason ateriasta maksaa pitää. 
***
Sekään tilastojuttu ei yllättänyt, minkä bongasin sanomalehdestä tiistaiaamuna.
Sen mukaan järviin hukutaan helpommin kuin mereen, mistä tekisikin omiin havaintoihin perustuen tehdä muutama yleistys. 
Yksi syy on varmasti siinä, miten siihen ympäristöön suhtaudutaan. 
Näin rannikolla kasvaneen vinkkelistä  järven rannassa oleminen on vähän kuin pesuvadin laidalla istuisi, ja sepä siinä taitaa hämätä monet muutkin.  Järvessä harvemmin on juuri huomioon otettavaa, edes sen vertaa aallokkoa ettäkö siitä soutuvenettä isommille veneille haittaa olisi, ja senhän voi aina kiertää.  Veneilyssä tämä näkyy ihan siinä, että järvillä liikutaan pahimmillaan maantiekartan avulla.  Merellä vastaavaa harva toiste kokeilee, siellä liikutaan ja sen rannassa toimitaan luonnon  ehdoilla ja pahimmilla keleillä ei liikuta  ollenkaan. 
Liekö sitten sillä lailla, että pienemmät vesistöt mielletään niin puhtaasti huoletonta virkistyskäyttöä varten olemassa oleviksi, että  vääränlainen huolettomuus hiipii käytökseen rannoillakin kuin varkain.
Joku on hukkunut kylpyammeeseenkin.
***
Se taas on toinen ja kolmas asia, että paatissa hyvällä kelillä lähtee ajatus hyvään lentoon ja lakkaa ahdistamasta.
Ettei voisi jopa sanoa, että henki kulkee vetten päällä.
***
Heip.


Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Heippahan hei.
Toimituksessa toivutaan myös lounaisosastolla, myöhemmässä kerrotaan että mistä.
***
Nuohan tietty olivat valtavan huomion kohteena, suuret purjelaivat Turussa. Ihan hyvin ne jokivarressa olivat niiden tuhannen kaljateltan välistä nähtävissä, ja moni olikin itse asiasta kiinnostunut.
No, tapahtuman kautta kulki joku määrä rahaa myös Itämeren suojeluun.  Jossain haastattelussa uumoiltiin, että tapahtuma oli hyvä siinä mielessä, että siinä saatiin laivojen nuorille miehistöillekin kerrottua meren hoidon tärkeydestä ja keinoista.
Muuten hyvä, mutta minä arvelen että se porukka on juuri sitä jolle asiasta ei erikseen tarvitse kertoa vaan se on hallussa muutenkin.  Omaa kieltään arvomaailmasta kertoo varmasti se, että hankkiutuu purjelaivalle hommiin ja ristiin rastiin Itämerta ajelemaan. 
Ikävä kyllä jotain taitaa kertoa sekin, millainen määrä roinaa tapahtuman kävijöiltä puolestaan pitkin jokivartta jäi.  
***
Sellainenkin otsikko, että tämä Veikka Gustafsson on saavuttanut tavoitteensa eli kiivennyt kaikille yli 8000 metrin huipuille.
Näinä lyhytjänteisyyden aikoina on pakko kehua. Tärkeintähän tuo lienee Gustafssonille itselleen, mutta yhtä kaikki sitkeä sissi joka teki minkä oli aikonutkin. Vuosia kului ja rahaa paloi, mutta ei kai se ollut yllätys.
Sikäli mikäli olen perillä asioista, Gustafsson hoitaa myös tämän roskaamisasian oikein; kaikki tulee vuorilta alas mikä on ylös viety, ja kuulemma vähän enempikin.
***
Jotenkin luontoasiaan liittyy sekin, että metka uutuus on tullut markkinoille. Kyyttökarjan maitoa myydään jo kahdessa kauppahallissa Suomessa.  Homman juju on se, että tavara on ns. raakamaitoa, eli sitä ei ole pastöroitu eikä iskukuumennettu.  Tietysti sitä ei tässä direktiivien maassa saa myydä elintarviketiskissä, mutta kun pullon kylkeen kirjoittaa  ”kylpymaitoa” niin ei kun kaupantekoon.
No, kiitos ja ylistys, uteliaita riittää. Tätä kylpymaitoa juoneet nimittäin ovat kehuneet kilvan tavaraa; jopa maitoallergikoille tuote on sopinut juotavaksi.   
Ei tässä suinkaan monopolimeijerien tuotteita auta haukkua, ne ovat tasavarmasti terveellisiä ja turvallisia mutta samalla ollaan taas hilkulla sen suhteen, että liian käsitelty  ei ole hyvästä sekään.   
Tärkeintä tietty on se, että kuuleman mukaan tässä tinkimaitonakin tunnetussa kamassa on vielä maidon makukin tallella, kuin silloin joskus.
Näinköhän tässä olisi sitten tullut kaupan terveellinen kappale elävää lähihistoriaa.  Pitääpä käydä kupillisella.
***
Jotkut ääripäät olivat vastakkain tiistain radiouutisissa,  joissa kerrottiin kuntien sähköisestä laskutuksesta.  Etelässä siihen opetellaan, sitä vastoin Utsjoen kunnanjohtaja myönsi että heillä ei vielä ole tehty asian eteen paljon mitään .
–    Meillä ei ole toimivia nettiyhteyksiä, jotta niitä voisi lähettää ihmisille. Houkuttelevia kirjeitä ja viestejä olemme kyllä saaneet, joissa kerrotaan, miten autuaaksi e-laskutus tekee elämän, totesi Ylen uutisten haastattelema Viljo Pesonen.
Tässä oli jotain mahdottoman riemastuttavaa.  Etelän kasvukeskuksissa luodaan illuusiota siitä, että pitää olla mobiilia sitä ja mokkulan kautta tätä ja langatonta verkkoa koko taloon ja miniläppäriä ja mitä kaikkea.   Moni taapero onkin mennyt lankaan ja vartti erossa kännykästä vastaa teholtaan ihan juurihoitoa.
Samaan aikaan tunnin lentomatkan päässä mutta saman maan rajojen sisällä ei ole sen vertaa puhelinverkkoa, että edes lääkärilaskut niitä pitkin kunnolla kulkisivat.    Olisiko niin, että puuhaa riittää jossain olennaisemmassakin.
***
Tuleva viikonloppu tässä kaupunginosassa tietty on markkinaa täynnä. 
Lienee viikinkikuninkaita  tulossa sinnekin: ohjelman mukaan tapahtumat keskittyvät Markkina- Torin läheisyyteen.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Heipähän hei. Toimituksen lounaisen siiven räpistelyt on taas koottu yhteen sivunkulmaan.
Käydäänpä sanalle.
***
Kaikesta sitä itsensä löytää, niin kuin miettimästä, että olisiko kannattanut mennä aikanaan tuubatunneille.
Asiahan on nimittäin niin, että mutkattomaan pukeutumiseen ihastuneelle ihmiselle on kauhun paikka, kun posti pamauttaa luukusta kutsuja häihin.  Tuskanhiki kihoaa, kun kuulee että häihimään ei voi tulla mustassa t-paidassa vaikka miten haluaisi, ja tähän ikään on selvinnyt hyvin ilman että kaappiin on mistään ilmestynyt suoria housuja, kravatista puhumattakaan.
No, ollapa nyt sotilassoittokunnan jäsen, niiden tuubatuntien ansiosta. Sen kun rykäisisi firman juhlapuvun päälleen ja ei kun menoksi.
***
Noin muuten ei tarvitse ihmetellä, miksi pukuvuokraamot tekevät kesäaikaan hyvää tiliä. Pukupaketin saa käyttöönsä parhaimmillaan viikoksi alle saturaisella. Keskivertoperheessä satanenkin on paljon rahaa, mutta ei sillä vaatekaupassa kuuhun mennä.
Kaupassa tietty tulee se sama pulma vastaan, mikä aina kevättalvisin on vihannestiskiä silmäillessä.  Sitä tietää, että kotimaista pitäisi hankkiman, kun se on parempaa ja kaikki muut vakioperusteet, vaikka hinta kirpaisisikin.  Sama juttu juhlatamineita valitessa. Tavallaan mieluusti tukisi pohjalaista kengäntekotaitoa ja ostaisi ne satasen monot. Toisella puolella on tieto siitä että samaisilla jalkineilla ei ole mitään käyttöä taas kahdeksaan vuoteen, ja vieressä olisi murto-osan maksavia kertakäyttöisiä takaintialaisia. 
No, ison miehen pelastus on taas siinä, että tuontitohvelien koot loppuvat nelivitoseen tai –kutoseen eli sieviläisiksi meni taas kerran.
***
No, tärkeähän se hääpäivä parille on, ei sitä käy kiistäminen. Joskus on kyllä pyörinyt mielessä, onko se sittenkään ihan harkittu homma sitä koko elämän tärkeimmäksi mainita.
Entäs sitten,  kun päivä kääntyy iltaan ja on kohta ohi. Sen jälkeen tulee vielä viitisenkymmentä vuotta toivon mukaan hienoja päiviä, mutta pitääkö tämä sitten tulkita niin että pelkkää alamäkeä ne kaikki sen jälkeen kun tärkein meni jo.
***
Yhtä merkkipäiväähän on juhlittu hela viikko vähän joka paikassa. Ensimmäisestä kuulennosta on  40 vuotta ja tämä se tietysti on muistelun paikka.
Ei nyt mennä siihen, että ne ovat aika kiehtovia teorioita, joiden mukaan koko lentohässäkkä oli sumutusta.
Tottahan on, että aivan uskottavaa avaruuskuvaa on tehty elokuviin vuosikausia ilman, että näyttelijät olisivat filmistudion yläkertaa korkeammalle poistuneet.
No, tässä on kertoiltu myös siitä, miten ensimmäisille kuu-ukoille sitten kävi.  Ensimmäisenä kuulle astunut Neil Armstrong esimerkiksi on vetäytynyt täysin julkisuudesta kyllästyttyään siihen, että jopa hänen parturiin jäämillään hiuskiehkuroillaan yritettiin tehdä rahaa.
Jotenkin tuota kyllä ymmärtää. On se jotain, että on kuussa käynyt, mutta entä jos sitä haluaisi maahan palattuaan luoda uraa vaikka torikauppiaaana, posliinimaalarina tai maailman parhaana pianonvirittäjänä. Ei onnistu. Aina vaan pitäisi samat kuujutut kertoa ja aina uudestaan.
***
Kuuhan taas noin muuten on niitä paikkoja, jotka eivät ole kehonrakentajien mieleen. Se kun on sellainen painoton tila.
***
Heip.
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Heippa hei.
Toimituksen lounaisen hautomon annista väsätään jokaviikkoinen kokkeli tässä ja nyt.
***
Asuntomessut taitavat jäädä tältä ihan aikataulusyistä väliin.
Sääli, tänä vuonna siellä Aamulehden raportin mukaan on palattu arkeen, mitä tarjontaan tulee.
No, jonkun toisen lehden jutussa taas jo manattiin hartaasti sitä että juuri irrottelua ja uusien materiaalien tai ideoiden kokeilua ei ole messutaloissa harrastettu.
Toivon totisesti että aamulehteläiset ovat tässäkin asiassa oikeilla jäljillä  ja joku tolkku on taas messutaloissa mukana. Osapuilleen viimeiset kolme kertaa asuntomessut kun eivät ole olleet juuri muuta kuin uusien materiaalien ja ideoiden kokeilua. Pitäähän niitäkin testata, mutta mieluusti ei ihmisillä.
***
Samaisessa Aamulehdessä oli hiljakkoin metka juttu kesämökistä. Tämä Pirkkalassa sijaitseva mökki on ollut vuosikausia ilkivallan kohteena: nuoriso viettää mökillä aikaansa ja siinä ohessa paikkoja tietty on särjetty ja sotkettu raskaamman kautta, polttopuut pöllitty ja näin. Lehden jututtamat, asiasta enemmän tietävät nuoret selittävät jutussa monen luulleen, että kyseessä on autiotalo.
Joopajoo. Jätetään nyt se itsestäänselvyys väliin, että autiotaloonkaan ei saa murtautua tai nurkkia murjoa. Nekin yleensä omistaa joku. Luulen, että tämä kuuluu niihin asioihin joita ei kannata selittää, jos niitä yleensä on tarpeen selittää. Ei mene jakeluun kuitenkaan.
Tästä olisin vaan kaivannut lisätietoa, että mikä sitten vallitsevan käsityksen mukaan määrittää autiotalon.  Jotenkin olettaisi, että kesämökilläkin joku elämänmerkki on, semminkin kun omistajat ymmärtääkseni ovat paikan päällä käyneet.  Meneekö touhu seuraavaksi siihen, että pihamaalle pitää pistää kyltti jossa asiasta kerrotaan, elleivät omat hoksottimet pihaan sattumalta tulevalle kerro että jonkun mökkihän se tämä, tehdäänpä u-käännös.
***
Tämä jo arvattiin. Ruoka-asiaa.  Maa- ja metsätalousministeriössä valmistellaan asetusta, joka hankaloittaisi kalakukkojen valmistusta pienleipomoissa.  Kyse on siitä, että perinteen mukaan kukot ovat saaneet jäähtyä kaikessa rauhassa ja vasta illalla ne on pistetty kylmään.  Uuden ukaasin mukaan kukot pitäisi kipata heti uunista viileään, että katkeamaton kylmäketju voidaan taata.
Tässä on tietty riskinä, että alan kuulostaa agraari-ihmiseltä kun seuraavaksi ajattelin puuskahtaa, että kaikkea höpönhöpöä ee-uusta käsin tuleekin. Unionin kiristyvät säädökset tässä nimittäin ovat taustalla.
Joopa joo. Sen verran veikkaan kylmiltään, että hidas jäähdyttäminen on sen tae, että kukko säilyy iskussa ja mehevänä.  Kiinnostuksella kuulisinkin, onko tämän vuoden aikana aiempaa useampi saanut kukosta tautia, kun niistä yhtäkkiä on tullut niin vaarallisia, että vuosisatainen osaaminen pitäisi hyljätä.
Entä sitten nämä etelä-eurooppalaiset, samoin vuosisataisilla konsteilla pelaavat elintarvikealan yritykset. Epäilen, että kiristyy säädös tahi ei, siellä haistatetaan unionilla kukkaset ja veivataan salamit ja patongit ihan samalla tavalla kuin viisi sukupolvea sittenkin.  Käyttäkää nyt, hyvät savolaiset, sanomisen lahjaa jos sitä kerta on sinne main jaettu ja tehkää sama perässä.
Tällaiselta lounaissuomalaiselta jää nimittäin  äkkiseltään monttu auki, kun pitäisi kuvailla miltä kuulostaa standardien mukainen, pikajäähdytetty vakuumikalakukko.
***
Joopahan. Uusia varusmiehiäkin on taas astunut palvelukseen. Toisesta päästä pukataan siviiliin muutamaa kokemusta rikkaampia nuorimiehiä.
Tämähän tietty on ollut yksi huolenaihe, nuuskan käyttö varuskunnissa.
Hiukan  pistää tietty miettimään, että entä sitten tämä tatuointiharrastus. Sen suhteen varsin vilkkaalta paikalta kuulostaa Hennalan kasarmi.
***
Heip.
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.




Heipähän hei.
Neljä viikkoa meni meriliikennettä seuratessa jotta hurahti. Nytpä käy kuitenkin niin, että halusitte tai ette,
lomat on lusittu ja toimituksen lounaiskulman jauhinkivet vapautetaan jälleen pyörimään.
***
Aloitetaan luonto- tai ainakin oikeamielisyysaiheilla.
Katselinpa viime viikolla televisiota sadepäivän ratoksi, kun ruutuun ilmestyi hätätiedote piippauksen kera.  Aloin jo katseellani haeskella suojaa sen varalta, josko olisi lahden toisella puolella taas ydinvoimala kössähtänyt, kapina alkanut tai muu oikea hätä tulossa.
No, eipä ollut tästä kyse: tiedotteen sisällys lyhykäisesti oli, että karhu on purrut lenkkeilijää Lappeenrannan laitamilla ja suunnannut sen jälkeen kohti kaupungin keskustaa.
Loppuilta oli sitä samaa hysteriaa mitä aina näissä tapauksissa. Otusta jahtaamaan oli valjastettu rajavartiolaitoksen helikopterit ja poliisit ja mitä lie paikallisia pyssymiehiä.
Ja arvaahan tuosta loput. Karhulta lähti henki ja sen pennuilta samoin.
En millään muotoa väheksy tapauksen harmillisuutta, lenkkeilijältä meni varmasti pilalle loppukesä ellei enempikin. Silti tapauksen hoidossa on piirteitä, jotka nostavat sykettä aika miehekkäästi.
Aloitetaanko tämän purkaminen vaikka siitä, että joku tolkku noihin hätätiedotteisiin. Ei voi olla valtakunnallisen kampanjan väärti tieto, että jossain liikkuu karhu, vallankin kun televisiomme nurkalta Lappeenrantaan on siinä neljäsataa kilometriä.    Valtakunnallisella hätäsanomalla ei lietsota kuin päivittelyä ja petovihaa.
Enempi tässä nyt taitaa kuitenkin  ottaa aivoon tämä tasa-arvottomuus.  Karhu kun puraisee jotakuta, siinä kyllä liikekannallepannaan puoli maakuntaa. Kun joku pikkukriminaali lääkepäissään puukottaa satunnaisia vastaantulijoita, rajavartiolaitoksen kopteri tasavarmasti ei nouse ilmaan kaveria yhyttämään.  Ensi kerralla kun Seppo Sekakäyttäjä iskee päähänpistosta torilla kanssaihmistään  puukolla,  vaadin joka kanavalle telkkariin tiedotteita tapahtumasta sekä lisäksi tietoa siitä, että  puukkomies liikkuu nyt sinne ja sinne, pysykää sisällä ja keittäkää juomavetenne, paitsi pyssynomistajat kokoontukaa paikkaan x.  Tasa-arvon nimissä jahti-ilta voitaisiin kruunata sillä, että sikäläisen hirviseuran jäsen ampuu junkkaria polveen. 
Vaihtoehto B on että seuraavan peto- ihmiskohtaamisen sattuessa suhtaudutaan asiaan vähän vähemmän ylimielisesti kuin nyt.
Näissä on  se sellainenkin ero, että karhu hyvin harvoin käy ihmisen kimppuun ihan syyttä, toisin on laita näiden huvikseen puukottajien kanssa.
***
No, eipähän tätä ole elukantapotta selvitty itsekään. Menneen neliviikkoisen opetuksiin kuuluu sekin, että ei sitä katiskaan uinutta haukea kannata suoralta kädeltä hyljeksiä vaikka moni niin tekisi.  
Aika hyvää tulee aika pienellä vaivalla: otus fileiksi ja uunipannulle. Niskaan  rusennetaan mehut yhdestä sitruunasta, ronskilla otteella suolaa ja pippuria ja hakattua persiljaa tasainen matto. Puukonlappeellinen voita per filee ja seiskööt näine hyvineen aluksi puoli tuntia.  Sen perästä pannu uuniin puoleentoistasataan asteeseen ja jahka väri on muuttunut, käydään kimppuun. Haittaa ei ole, jos pohjalle kertyneellä liemellä pari kertaa matkan aikana valelee kalaa.
Höpöpuheet hauesta huonona ruokakalana voidaan lopettaa tähän.
***
Siihen taitaa kyllä olla vielä jonkun verran matkaa, että haukea vielä juhlapöydässä nähtäisiin. Saariston jouluhauki on oma juttunsa, mutta koskas se sellainen ihme nähdään että otusta esimerkiksi häissä  tarjotaan.
***
Juhlatarjoiluista noin muuten ei enempää, kuin että rauhoittukaa toki. Tiemmä yksilläkään tasavuotispäivillä tai sellaisilla ei ole tarjoiltu kotipolttoista. Siinä on kyse jostain muusta, kun lehdessä ilmoitetaan että pannu kuumana koko päivän.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.


Lisää artikkeleita...

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Uusin lukijan kuva

  • Sienet kiipesivätNew
  • Kuvaus: Näiltä sieniltä eivät varpaat kastu, tuumii kuvan lähettänyt Keijo Hillgen.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20