Tähdellistä


Huomenet vain, ja tervetuloa toimituksen lounaiskolkan vuodenvaihtajaisvalvojaisiin.
Tästäpä lähtö.
***
Metkaa katsoa, vieläkö tämä päivä toisi ihmepelastuksen Saabille.
Ruotsalaisen autonvalmistajan nykyinen omistaja on jo ilmoittanut, että tuotanto ajetaan alas jos ei ostajaa löydy, ja sikäli kun olen ymmärtänyt, aikaa joka tapauksessa on vuoden loppuun. Tätä kirjoittaessa tilanne on pahasti auki, kun viimeksi esillä olleen hollantilaispuljunkaan ostotarjous ei ole vetänyt.  Muutama tunti olisi vielä armonaikaa jäljellä.
Jotenkin sääli omalla tavallaan, nykyisenä kertakäyttökippojen aikana Saab on ollut viimeisiä vekottimia, joissa aina kaivattu individualismikin vähän kukoistaa. Suunnittelussa on aina pidetty mukana myös muistumia historiasta lentokonetehtaana, eikä sopivuutta pohjoisen oloihin ja pitkään matkaan käy kai edelleenkään kiistäminen.
Tietysti volyymeiltaan pienellä ja verraten kalliita lopputuotteita tekevällä autotehtaalla on aina  hankalampaa kuin pomminvarmoja käyttöpirssejä sarjassa syytävällä laitoksella.  
Kun kamppailua on tässä seurannut, on tullut mieleen, että olisiko ruotsalaisuus se mikä mokomassa tökkii ja ostajia karkottaa.
Yksilöllisyydestä on vielä pitkä matka eksotiikkaan, mutta sopiiko ruotsalaistuotteelle ainakaan jälkimmäinen piirre.   Jos italialainen, ranskalainen, britti tekee kulkupelin jossa on vähän ymmärtämistä, se nyt vielä hyväksytään jonkinlaisena kansanluonteen ilmentymänä. Saksalaisillakin on vielä joku oma otteensa, samoin on ollut amerikkalaisilla.  Olkoon tehtaan omistus missä vaan, ruotsalaisauton taas odottaisi herkästi olevan kuin kansankoti muutenkin, monessakin mielessä turvallinen ja suurempia intohimoja herättämätön.
Jos ja kun riittävän paksulla lompakolla varustettu ostaja vielä tässä muutaman tunnin aikana ilmaantuisi, olisi ohjelmassa varmasti ensiksi piirrättää markkinoille nopsaan taatusti katukuvassa erottumaton jaloilleenpääsy-malli. Perinteisiin voisi palata vaikka sitten, kun kassavirta taas on oikean suuntainen.
Alkuun tarvitsee muutakin kuin pitää koneet käynnissä, ja sepä se voi olla, mikä liiaksi hirvittää.
***
Liikenneasiaa tämä seuraavakin.  Maan suurimman lentoaseman holveissa kuulemma on edelleen jumissa muutama tuhat matkalaukkua ja asiakkailla pinna tiukalla.
Malttakaa nyt vielä hetki. Ei se mitään, että pakaasi on jumittunut korpikentälle, mutta valmistautukaa siihen, että siellä samassa toosassa uusien vaatteiden kanssa on alkanut sulaa ja käydä tuliaisiksi hankittu juusto ja paketillinen lihasäilykkeitä.
Toisaalta, sikäli kun minulta kysytään niin parempi camembert-arominen pusakka kuin moni muu.
***
Lentoelämässä on muutenkin sattunut ja tapahtunut, pommimiehiä on sattunut lennoille viikon mittaan parikin.  Turvaohjeita tietysti on tarkennettu, mutta kaikkien käytännönläheisyydestä en oikein tiedä. Esimerkiksi kielto käydä vessassa tuntia ennen laskeutumista tuntuu ihan reaalielämän tasolla haastavalta. Vähintään on kyse siitä, että ne 250 matkustajaa alkavat varmuuden vuoksi tuntia ja varttia ennen laskua jonottaa koneen kuuteen vessaan ja se siitä käytävien rauhoittamisesta.
Kuka muuten on sanonut, että se on matkustaja, joka paukun tuo koneeseen. Niitäkin kapineita huollellaan ja tankkaillaan milloin missäkin, eikä siihen tarvita kuin yksi harhautunut huoltomies, joka tuo tullessaan haalarintaskussa helvetinkoneen ja nakkaa ruuman perille.
Niin, että taskut ja sukanvarret kyllä syynätään, mutta miten on laita itse aluksen kanssa.
***
Joopajoo. Kaikenmoisen laatikonsyönnin jälkeen moni palaa ruoka-asioissakin arkilinjalle.  Näöstään huolimatta mustamakkarakin on verraten kevyt eine ja sopii tähän kohtaan vuotta.
Entisiin huippu-urheiljoihin voi luottaa esikuvina myös ravitsemisasioissa. Lehtitietojen mukaan Matti Nykänenkin ajatteli muutaman siivun päälle ottaa vielä siivun Tapolaa.
***
Heip.
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Heipä hei ja niin edespäin.
Toimituksen lounaissiiven lahjavalvojaiset tässä vielä talven ratoksi.
***
Jotenkin aika ristiriitaista tämä.  Toisaalta pitäisi olla maassa rauhaa, ihmisillä hyvää tahtoa ja näin, ja sitten toisaalta saa uutisista lukea, miten nuoriso pätkii toisiaan turpaan ihan tosimielellä.  
No, kyllä tämän asian ympärillä vääntävät nyt  ymmärtäjät ja sitten hurjien rangaistuksen vaatijat.
Minusta vaan tuntuu, että ei tätä kehitystä uhalla tai rankaisemalla saada kääntymään, vaan ennemminkin puuttuu oivallusta.
Nimittäin. Jossain julkaistiin juuri tekstari, jonka yläasteikäinen hakkaaja oli uhrilleen lähettänyt.  
Sisältö oli kirosanoilla höystettyä höyryämistä, kuten olettaa saattoikin.
Asioista perillä oleva keskustelukumppanini tulkitsi sitten viestin selkokielelle. Hänen mukaansa kyse on siitä, että väkivallan tässä tapauksessa on laukaissut pelkkä kohteen olemassaolo, ilman että turpaan saadakseen olisi tarvinnut tehdä muuta kuin olla vähän nätimpi tai varakkaampi kuin toinen.  
No se oivallus, mikä pitäisi saada aikaan.  Se ei välttämättä ole sukua sen kummemmalle kuin laiskuudelle.
Siitähän nimittäin on kyse, että pitäisi keskenkasvuistenkin oivaltaa, jotta  noilla perusteilla nujakointi  on ihan loputtoman turhaa vaivannäköä.  Vaikka sitä piiskaisi koko koulunsa verille, aina on jossain joku joka on vähän rikkaampi, vähän hauskempi, parempi suustaan tai ylipäätään enemmän jotain.   Ainoa, missä voi olla paras, on omana itsenään oleminen eikä siitäkään kannata paineita ottaa vaikkei olisi kuin pm-tasoa.  Jos ei moneen muuhun  hommaan riitä viitsimistä, niin miten sitten tähän, joka on taatusti loputon suo tarvottavaksi.
Vinoilun ja tylsyyden sietokyvyn nyt pitäisi kuulua kansalaistaitoihin joka tapauksessa.
***
Mutta mitenkäs toisaalta sitä itsenään olemista voi toteuttaa, kun turpaan tulee silläkin pelin.   Hesari oli kysynyt yhden yläkoulun oppilailta, millä keinoin teini –ikäinen päätyy epäsuosioon.
Lista on pelottavampaa luettavaa kuin mikään koko vuoden aikana. Vastausten mukaan pitää pukeutua tasan oikealla tavalla, kuunnella  ihan oikeaa musiikkia, ei saa harrastaa mitään omaperäistä tai ylipäätään olla liikaa mitään mieltä.  Mustalla listalla olivat esimerkiksi tietynmerkkiset vaatteet, liian vanha musiikki ja näin.
Että se siitä väitteestä, jonka mukaan tämä aika jotain yksilönvapautta suosisi. Tsähh. Tasapaksulta kuulostaa.
Mitä tulee vaatteisiin ihmisarvon mittarina, jossain kohtaa tulee hakematta mieleen sellainen muualta tuttu juttu kuin koulupuku.
Sikäli kun olen täällä maalla kouluissa käynyt, tilanne näyttäisi kuitenkin olevan vähän parempi. Olisiko hurskastelua toivoa, että näin myös on?
***
Sekin väite tietysti joutaa romukoppaan, että nuorten elämä olisi valtavasti muka laajentunut kun saatavilla olevan informaation määrä on valtava ja yhteydenpito tästä Afrikkaan napinpainalluksen takana.
Eipä tuo edelleenkään juuri omaa asuinlähiötä ja oppilaitosta isommalta näytä.  Koko maailma murenee,  jos omaan  kouluun sattuu yksi väärännäköinen kaveri.
***
Ruoka-asioista ei passaa joulun alla puhua paljoa, joulupöytä on lastattu perinteellä kuitenkin.
Aina noita einesfirmoja morkataan, mutta mene, tiedä. Moniko perinneruoka kuten vaikka nämä laatikot olisivat kerrassaan jääneet unhoon, jos ei niitä olisi myös ollut saatavilla valmiina.
Mene, tiedä vaikka moni valmislootan syöjä saisi juuri niistä inspiraation kokeilla tekemistä itsekin.
Valmisruokien maistuvuuslistalla laatikko-osasto on sitä paitsi ihan kärkipäässä heti hernesopan jälkeen.
Omat pikku kätöset taitavat tänä vuonna kasata yhden bataattilaatikon.
***
Lopuksi urheilua ja ulkomaat.
Formulakuski Heikki Kovalainenkin tietää nyt sitten paikkansa.
Tietysti tehtävä oli haastavampi kuin Joosefilla pari tuhatta vuotta sitten.
On noita tallivaihtoehtoja paljon enemmän.
***
Skotit ovat säästäväistä kansaa kuulemma, ja pääsevät muuten vähemmillä sanoillakin.
Siellähän joulupukilta riittää, kun kysyy että onkos täällä kilttejä.
***
Hyvää joulua kaikille.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Heipä hei. Toimituksen etelän ja lännen välinen savuton osasto on valmistellut viikkoannoksensa.  Tästä lähtee.
***
Entäs tämä Kööpenhaminan ilmastokokous.  Unohdetaanpa nyt se, että muutama tuhat kokousvierasta tarkoittaa samalla aika montaa lentokonelentoa ja numeron 54 hiilijalanjälkeä ja näin.
Tämä ympäristöministeri Lehtomäki otti varsin hyvin asiaan kantaa Hesarissa.  Hänen mielestään on sääli, jos Tanskassa joudutaankin tekemään kaksi sopimusta, mikäli yhteisistä tavoitteista ei saada sovittua.
Ymmärrän mainiosti. Kantava idea taisi olla, että nyt ihan yhtä rintaa pistetään tavoitteet lukkoon ja aletaan touhuta sen mukaan, että josko päästötaso tästä joskus laskisikin.  Ja ei:  sitten jotkut turjakkeet kuten yhdysvaltalaiset ovat niin avuttomia, että niille pitää laatia joku erillinen paperi omine ehtoineen.
Sovittaisiinko ensi kerralla, että jos ei aikomustakan ole pistää kovaa kovaa vastaan, niin säästetään sitten suosiolla näissäkin kokouspullissa ja –kerosiineissa ja pysytään kotona.
***
Eipä siinä mitään, jos ei mustaa valkoiselle ihan halutusti saada, sanamuodoista sitten vaan pitää sopia.  Lehtomäki mainitsi jutussa tämän toisenlaisen sopimuksen koskettavan ehkä Yhdysvaltoja ja kehitysmaita.
Sikäli kun minulta kysytään, kehitysmaan vastakohta on tällainen maa jossa on paukkuja pistää myös ympäristöasioihin.
Lehtomäen lausuntoon voidaankin kätevästi lisätä vain yksi sana ja ollaan taas raiteilla. Siis ”...ja muita kehitysmaita”.
***
Kielenkäyttöhän näin muutenkin on tämän tästä puheena.   Lounaissuomalais-hämäläisessä perheessä kieli aiheuttaa tietty omat koukeronsa, kun omat omituiset sanansa joutuu joskus pikauusimaan yleiskielellä, jos haluaa ettei tieto jää matkalle.
Jossain lehdessä kyllä rohkaistiin, että kielellä pitää leikkiä.
Minä olen eri mieltä. Ruoalla leikkiminen on vähän niinjanäin.
Mikä tässä varsinaisesti otti eräänä päivänä silmääni, on se, että hienoja sanoja on viljelty kuusi vuosikymmentäkin sitten.   
Luinpa arkistossa vanhoja lehtiä, ja huomasin että  muun muassa vuoden 1949 Perniönseudun Lehdessä mainosti Perniön Osuuskassa.  Ilmoituksen mukaan Osuuskassan pääkonttori on ollut Kirkonkylässä ja sittenpä on lisäksi ollut Ylikulmalla ja Asemaseudulla – ta daa- asioimistot!
Niin, että puhukaa te vaan haarakonttoreista tai muusta, asioimisto sen olla pitää.
***
Vanhassa on muutenkin joskus vara parempi.
Tämä tuli mieleen sunnuntaina alkaneesta Savuna ilmaan-  sarjasta.  Alkutilanne oli lupaava, kun kehuttiin, että luvassa on vallan kotimaista, uutta jännityssarjaa ja vielä jonnekin maalle sijoittuvaa.   
Mene, tiedä, mutta kauheasti siinä ainakin on kaikkea.  Sarjassa kyläkauppias alkaa selvittää, mihin katoaa pankinjohtaja joka ei anna lainaa toraisen perheen pyörittämälle kalansavustusfirmalle. Kun ekan parin tunnin aikana samaan soppaan on jo lisätty outoja poliiseja, muistumia menneisyydestä ja monenlaista supatusta, niin ei ihme jos välillä tuntuu tulevan kiire.
Iso plussa kyllä siitä, etteivät  näyttelijät ole niitä läpitutuimpia, ja henkilöitä ei ole ihan tolkuttomasti.
Ismo Sajakorven 80-luvun lopussa ohjaaman Painajainen –jännärisarjan kanssa tällä tietysti ei ole mitään jakoa, mutta melkoisen kikkailematon homma yhtä kaikki.
***
Sopuisan kylmää tuntuu piisaavan.   
Tässä nyt ei ole mitään perää, että pakkasrintama olisi saanut muutaman mukavuudenhaluisen jäämään töistä kotiin, olivat syyt nyt miten hyväksyttäviä tahansa.  
Kuten nämä käyttämättömät sairaslomat.
***
Heip.
aku.poutanen
@pernionseudunlehti.fi

Heipä hei.
Toimituksen lounaisen akvaarion tursastelunurkkaus tässä taas. Siispä toimeen.
***
Kertokaapa nyt totuus tästä lautassotkustakin, siis että kuka saa osallistua eeuu-huippukokoukseen ja kuka ei.  Koko touhussa on jotain outoa.
On varmasti niinkin, että presidentti saa raportit kokouksen kulusta ja näin. Toimittajat nyt vallankin tietävät, että raporteillakin vaan  saattaa olla sitä vikaa että tieto suodattuu sen mukaan, minkä laatija katsoo tarpeelliseksi ja taas pitää soitella perään ja kysyä lisää.
Lähinnähän tässä tulee mieleen, että presidentinpelko se vaan taitaa elää aika vahvassa. Ajatuskulku tietty on looginen; jos ei liikaa tietoa eli valtaa jollekulle jaeta, ei se sitä voi käyttääkään. 
Muuta en oikein keksi, kun missään ei kerta kaikkiaan ole kerrottu, mitä se suorastaan haittaakaan jos presidentti kokouksissa istuu.
***
Gallupien aiheena tämä on ollut verraton. Erään lehden kyselyssä joku kaveri ilmoitti, että pääministeri on oikea hemmo näihin kokouksiin siksi, kun on sentään mies.
Joopa joo.  Sääli, kun siellä Suomusjärven Rirassa pistettiin lappu luukulle. Tämä vastaaja olisi voitu jäljittää ja pistää vitriiniin, olisi saatu sinne kaiken muun lisäksi näytille myös ihka-aito kivikautinen asenne.
***
Liikuntaahan nyt kovasti pitäisi harjoittaa.
Siinä lienee vinha perä, että uiminen on tehokas konsti jos joku.  Lämpö ainakin tuntuisi nousevan. Juuri lauantaina pulahdin Suomenlahteen ja jo parin vedon jälkeen rannalle noustua tuntui pariasteisessa  viimassa ilman vaatteitakin tosi lämpimältä.
Toimii se.
***
Vedestä tulee mieleeni tämä kalanmyynti, ja ollaanpa hetki vakavia.
Kuluttajaliitto hermostui, kun selvisi että marketeissa saattaa olla aivan samat kalat kaupan niin vakuumissa hyllyllä kuin ilman muovia palvelutiskissä. Jälkimmäisistä vaan on napattu paketti pois ja lyöty vähän hintaa lisää.
Mene, tiedä. Kirjolohesta on aika houkuttelevanhintaisia tarjouksia ollut ihan hiljakkoinkin, ja juuri näistä muoviin pakatuista. Melkein tekisi mieli luottaa vieraassa kaupassa enemmän mokomiin, on kalan iskeminen vakuumiin miten epähienoa hyvänsä. Paketeissa on yleensä hyvin merkitty pakkauspäivät, viimeiset käyttöpäivät sun muut. Jos numerot ovat päin prinkkalaa, niin siinäpä vaan sitten jättää otuksen niille sijoilleen.
Tiskitavaran ikääntyneisyydestä  puhuttiin jo syssymmällä, eikä kai siihen vieläkään ole muuta luottamista kuin kuulla kauppiaan sanaa.
Itselle ei ole sattunut ikinä vastaan vanhentunutta kalaa kaupasta, joten luotto on korkealla.
Joku silti potkii itseään jalkaan tällä. Jos ei suoraan irtomyyntiin tulevaa tavaraa enää kohun jälkeen kierrätetäkään ylen aikaa tiskiin ja takaisin, niin onko tässä nyt jollekin auennut hieno sauma saada jo ikääntyvänoloiset vakuumikalat sitten hyvään hintaan kaupaksi.
***
Maanantai-ilta kului taas Salon valtuustossa. Illan asiat ovat pätkittynä tuolla lehdessä peremmällä, ja puhettahan riitti.
No, tietty paperin- ja numerontäyteiseksikin joku voi tuon ottaa. Toisaalta tuo on näköalapaikka siihen, miten jatkossa ollaan ja touhutaan.
Mene, tiedä onko sattumaa sekään että kielenkannat tuntuivat kokouksen loppua kohti mentäessä vertyvän.
Joku kehui, että kahvitauolla oli jaettu rohkaisua.
***
Eikä kyse ole siitä, että kaupunkia näivetettäisiin.
Tunnelin päässä näkyvää valoa ei säästöjen nimissä sammuteta.
***
Pikkujoulutkin moni ottaa harjoituksen kannalta.
Kuulin tuossa, että jonkun vpk:n kekkereissä oli heti kärkeen ollut alkupaloja, mutta sen verran hyvin ovat hommat hanskassa että ennen pitkää kaikki olivat sammuneet.
***
Heip.


aku.poutanen
@pernionseudunlehti.fi

Huomenia taasen.
Toimituksen etelänpuoleisessa siivessä puhkutaan nurin vähän kaikenmoista.  Käydäänpä sanalle.
***
Yksi jotenkin antoisa päivärutiini on kuunnella työmatkalla autossa radion Ykkösaamua, johon kuuluu lehtikatsaus.
Taisi olla Karjalainen –lehti, missä pohdittiin ortodoksisten piispojen puuhia, siis että miten näiden työ on soviteltavissa muihin kiinnostuksenkohteisiin. Joku aika sittenhän veivattiin sitä, miten sopii  tämän isä Mitron olla mukana politiikassa.
No, ei tietty ihan kitkatta, ainakaan isä Mitrona.
Jotenkin vaan otti jutusta korvaani sanamuoto, jonka mukaan ”on pystyttävä määrittelemään ne toimintatavat, joilla ortodoksinen papisto voi olla mukana yhteiskunnallisessa toiminnassa.”
Niin kai sitten. Mieluusti vaan tulisi mieli muistuttaa, että hehän ovat siinä jo.  Siinä ollaan sahaamassa kirkon oksaa hyvällä terällä, jos aletaan topputella että se muka ei olisi osa yhteiskuntaa. Julkisyhteisö ja kaikkea.
Ortodoksinen puoli tietty on pienempi kuin perusjaosto, mutta kuitenkin. Ei kai yhteiskunnallista toimimista ole vain se, että päästään politikoimaan, painoarvoa kun tuntuu olevan esimerkiksi yritysjohtajien sanomisilla, olivat kaverit sitten miten kaukana politiikan arkipäivästä hyvänsä.  Ulostulot vaan tuppaavat pyörimään kovempien arvojen ympärillä kuin esimerkiksi  piispojen sanomiset voisivat olla.
Sanomisen vapaudestahan tämä vaan taitaa olla kiinni.
***
Se taas on vain sivujuonne, että papinhommia ei kannata ainakaan komeamman tittelin perässä hyljätä.  Tuskin on paikallaan sanoa, että papistolla on jumalattomasti komeammat arvonimet kuin maallisella puolella, mutta kuitenkin. 
Vai eikö muka kalskahda juhlavammalta metropoliitta Ambrosius kuin joku project control manager, mitä hä?
***
Jonkinlaista kulttuuria se on tuokin, ja sitä on ilmassa muutenkin. Turun kulttuuripääkaupunkivuosi tekeytyy kaiken aikaa, Helsinki sai designpääkaupungin tittelin.
Hesarin kulttuurisivulla kommentoitiin jälkimmäistä jo, että turkulaisilla sitä tulee olemaan vaikeuksia houkutella mukaan omaan hankkeeseensa esimerkiksi  Lahtea tai Espoota, nämä kun pistävät paukkuja myös design-pääkaupunkihässäkkään.
Mene, tiedä.  Jos turkulaisten olisi syytä historiastaan jotain muistaa, niin asema Suomen porttina länteen ja se, että virtaukset ja muoti ovat sinne ensiksi tulleet yli Itämeren.
Aurajoen suulta katseet voidaan siis tässäkin asiassa yhteistyömielessä suosiolla kääntää Vantaanjoen suiston sijasta esimerkiksi Tukholman ja Kööpenhaminan suuntaan kuten jo vuosisatoja sitten. 
***
Seurasinpa tuossa päivänä eräänä, kun marketin pihassa yritettiin pakitella jotain koirankoppi-luokan autoa ruutuun.
Jos noille  lentäjille ei ole vastakaan puuhia, niin jonkunlaisen peräyttämis-alan  koulutuksen he voisivat pistää pystyyn. Taitoa on. Uutisissa luki eräänäkin aamuna, että Finnair peruuttaa monta lentoa.
***
Heip.
aku.poutanen
@pernionseudunlehti.fi

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Uusin lukijan kuva

  • Joki kauneimmillaan
  • Kuvaus: Talvipäivän tunnelmaa Perniönjoella kuvasi Terttu Rantanen.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20