Tähdellistä

Heipähän hei. Toimituksen lounaisnurkka on kaikenmoisen maakuntamatkailun ohessa valmistanut raportin lokakuun  lohduksi.
Se alkaa tästä.
***
Jotenkin eikä edes vähän huolestuttaa tämä, että kaikki mahdollinen keskittyy pääradan varteen tai niille main ja pitkin hampain kohta ihmisetkin.
Viime viikon talousuutiset kertoivat, että Lapin kulta- oluen valmistus siirretään Torniosta Lahteen.
Ymmärtäähän tuon, että torniolaisia ottaa pannuun. Käsityksenä kai oli ollut, että tehostamistoimet riittävät, eikä yli satavuotiaan laitoksen toimintaa tarvitse siirtää muualle.  Sikäli kun voisi arvata, kyse ei nytkään ole selkeästä tarpeesta vaan halusta tehostaa hela juttu viimeiseen pisaraan asti.
Hienostelijat tietty ovat olleet sitä mieltä jo pitkään, että ei tässä maassa mitään olutkulttuuria ole, talouskeskiolutta myydään lavakaupalla perjantaisin ja sitten on muutama sieluttoman hintainen tuontipullo siinä hyllyn päässä.
Myönnettävä on, että nyt tämä homma kyllä on käymässä tosilaimeaksi.  Vähintään jotain valinnanvarasta on  katoamassa, kun panimokaupunkeja on entistä harvemmassa.
On aika metkaa lukea esimerkiksi Tekniikan maailmaa jostain 35 vuoden takaa. Joka toisella sivulla on olutmainos ( ja joka kolmannella tupakkitehtaan ilmoitus).   Eroa nykyiseen on siinä, että vanhoissa ilmoituksissa tuotteet eivät ole yhdestä, kahdesta tuutista tulleita, vaan on esimerkiksi leimallisesti oululaista olutta tai porilaista, keravalaista tai tamperelaista, Aurasta tietty puhumattakaan.  Nyt edes tämänvertaista eksotiikkaa ja jänniä elämyksiä löytyy kohta lähinnä pienpanimojen tuotteista. Niistä osan rajaa mahdollisuuksien ulkopuolelle hinta, osan taas kapea jakelu.  Vaihtoehto b olisi kiertää läpi panimoravintoloita, mutta hankalaksi käy sekin.
Tampereen kaupunginjohtajasta Jarmo Rantasesta tässä tietty voisi ottaa oppia. Pyynikin panimo siirtyi Sinebrykoffin omistukseen joskus 80-luvulla ja valmistus heivattiin – kas kas, Keravalle.  Rantanen otti legendan mukaan tapauksesta sen verran lämpöä, että vaihtoi kaupungin edustusoluiden ostopaikaksi Olvin.
Kysynnän ja tarjonnan laista siis on kyse, kuten kaupankäynnissä aina.  Tekstimainontaan ei tässäkään tohdi ryhtyä, mutta länsisuomalaisenkin olisi helppo vetää olutostoksilla kotiinpäin.
***
Sellainenkin tutkimus, että katin villat tämä vaalirahahässäkkä olisi Vanhasen suosioon kaikkialla vaikuttanut.  Maaseudun tulevaisuuden teettämään kyselyyn vastanneista 42 prosenttia puoltaa miehen jatkamista pääministerin virassa.
Me puheongelmaiset sen tiesimmekin. Pääministelillä on lautainen tukijajoukko.
***
Loppuun liikenneuutisia maakunnasta.  Turun linja-autoaseman ympäristön liikenneoloja kuulemma aiotaan kohentaa ja selkeyttää.
Nyt kannattaisi kalamiesten tehdä tarjouksia. Sieltä on siis jäämässä käyttämättömäksi tehokas sumppu.
***
Heip.
***
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Heipä hei. Toimituksen lounaiskulmassa odotetaan seuraavaa räväkkää lounaistuulta.
Sitä vartoillessa asiaan.
***
Viikon mieltä painavin uutinen tuli maanantaina Kainuusta: kirjailija Veikko Huovinen on poissa. 
En tiedä, oliko yli 80-vuotiaalla kirjailijalla enää mitään vireillä, mutta julkaistu tuotanto on sekin sellainen pino kirjoja, että perässä ei kovin moni tee.   Määrä on melkoinen, laatu tasainen ja käsiala täysin oma.
Etevä  kielenkäyttö on yksi osa Huovisen kirjojen viehätystä. Laaja-alaisuus on toinen. Olen nauttinut erityisesti esimerkiksi ”Lyhyistä erikoisista”, muutaman sivun jutuista jossa seikkailevat metkat hahmot äkkiseltään mitä merkillisimmiltä  näyttävissä puuhissa.  Riemastuttavat Lampaansyöjät tai Hamsterit ovat jääneet jotenkin erityisesti mieleen, samoin kuin päiväkirjamuotoinen Viime talvi.  Puukansan tarina on luontokuvauksista kauneimpia.  Huovisen viimeiseksi teokseksi jäi karu, koskettava Pojan kuolema.
Huovisen myötä poistui myös yksi heistä, jotka elävät kuten opettavat.  Kirjailija ihmetteli pintajulkisuutta ja siihen liittyvää vouhkaamista. Noin viidenkymmenen kirjailijavuotensa hän itse oli julkisuudessa lähinnä puhuakseen kirjoista ja kävi esimerkiksi Helsingissä vain välttämättömistä syistä.   Siksiköhän jäi aikaa ajatella, kirjoittaa aikaa kestävästi ja tarkkanäköisesti.
Pelkäksi humoristiksi leimaaminen ei tee oikeutta Huovisen tuotannolle.
***
Entä sitten tämä kouluasia.  Kyläkouluista ei nyt tänä vuonna ole Salossa kauheasti väännetty, mutta naapureissa toki.
Tietysti siitä on kyse, mikä maksaa mitäkin, mikä liikaa ja mitä toisaalta tarvitaan.
Numeroista tykkäävä puoleni pisteli päivänä eräänä muutamankin kaupungin järjestykseen ihan asukasluvun ja peruskoulujen suhteen perusteella.  Esimerkiksi nyt tuo tapetilla ollut Raasepori, missä peruskouluja on vielä toistaiseksi 22 ja asukkaita 29 000.  Se tietää noin 0,76:tta koulua per tuhat asukasta.
Entä sitten selkeästi suuriin kaupunkeihin kuuluva Turku, 42 peruskoululla ja 175 000 asukkaalla.  Enää 0,24 koulua per tuhat asukasta. Suurempia yksiköitä se ainakin tarkoittaa, ja muutakin kaupunkimaisempaa.
Salossa taas ei ole tästä vielä pelkoa, perusopetusta annetaan 40 koulussa ja kaupunkilaisia on 55 000, siis 0,72 koulua tuhatta kaupunkilaista kohti.
Toinen itselle jollain tapaa tuttu kuntaliitoskaupunki, Hämeenlinna. Jos laskin sivulta oikein koulut, siellä perusopetusta antaa 28 koulua. Kuntalaisia on  66 000, eli tuhatta kaupunkilaista kohden opinahjoja on  0,42. 
Entä, jos näitä perustellaan maantieteillä. Kooltaan lähellä toisiaan olevat eli Salo ja Hämeenlinna, ovat myös pinta-alaltaan liki samanmoiset, eroa on reilut sata neliökilometriä, mikä ei lähes 2000 neliökilsan alueessa enää ole kauheasti.  Hämäläiset ovat muuten pistämässä tänä vuonna kiinni kahta pikkukoulua ja parina vuonna vielä kahta lisää.  
Noin muuten jos hyvinvointi on sijainnista kiinni, sekä Salo että Hämeenlinna ovat tasan samoissa asemissa Helsinki-Tampere-Turku-kolmion sivussa kumpikin.  Moottoritie kulkee läpi kummastakin ja junakin pysähtyy.  Toinen pyrkii viherkaupungiksi, toisessa taas sloganin mukaan asuu hyvä arki.
Jonkinmoisella mielenkiinnolla tulee seurattua molempien elämää –  katukuvan perusteella samanlaisuus kun piilee lähinnä numeroissa.
***
Monenmoisten postien seassa tuli sellainenkin viesti,jossa Kotimaiset kasvikset ry kehottaa reippaasti kaalin käyttöön.
Kyllä siinä ollaan asian äärellä,  parhaillaan kaali on hyvää. Halpaa ja peijakkaan monikäyttöistä, jos ei raasteena maistu niin miksei sitten sopassa tai osana laatikkoa.
Sitä paitsi valinnan varaa on.   Erikoisen  herkullisia ja täten ilahduttavia  ovat valkokaalin lisäksi muun muassa punakaali ja savoijinkaali.
Monelle sitä vastoin  on aiheuttanut harmia viskaali.
***
Heip.


Huomenia vainen. Toimituksen lounaisnurkassa raotetaan kupua taas hiukan.

***

Semmoinenkin vuosipäivä tuli mittariin kuin 15 vuotta autolautta Estonian uppoamisesta.  Tuosta Euroopan suurimmasta rauhan ajan onnettomuudesta tuli tasavuosia täyteen maanantaina.

Asiasta on syntynyt yllättävänkin vilkas jutustelu netissä, onnettomuuden syistä ja tietty sen miettimistä, ovatko nykyiset lautat sitten tuon turvallisempia.

Pelastajilla  ainakin on vähän helpompaa; tiedonkulkuvehkeet ovat vähän toista kuin 1990-luvun alkupuolella ja muutakin kalustoa enemmän.   Helppoa  hommasta  ei silti millään saa.  

Entä mihin tapahtuman kokoa sitten voisi suhteuttaa.  Estonian onnettomuudessa kuoli  noin 850 henkeä.  Sama määrä ilmailussa tarkoittaisi pyöreästi kolmen  koneen putoamista.   Tieliikenteessä  kuoli vuosittain mustimpina vuosina 1970-luvulla yli tuhat henkeä.    

Kaikista on opittu jotain, esimerkiksi tieliikenteen tekemiseen turvallisemmaksi on pantu paukkuja vaikka miten, samoin kevyen liikenteen osalla ja lentoturvallisuuskin kehittyy aina vain.

Eipä jäädä huonommaksi merelläkään;   yksin Estonian onnettomuus sai aikaan erilaisia uudistuksia . Samasta asiastahan siinä on kyse, liikenneturvallisuudesta. Aika vähän noille sattuu mitään suurta.

Eihän siitä  mihinkään pääse : Estonian onnettomuus oli järkyttävä eikä vastaavaa toivo minnekään päin maailmaa.   Silti, häviäisikö järkyttävyydestä jotain jos lauttoihin osattaisiin suhtautua sinä, mitä ne ovat: liikennevälineitä  merellä joka aina voittaa yliolkaisesti suhtautuvan, eivät vain uivia ilotaloja ”jotka eivät voi upota”.

***

Turun Sanomat  kertoi viime viikolla, että sikäläiseen Giganttiin oli syntynyt ihan nujakka, kun liike oli myynyt kännyköitä kympillä.  Jutun vieressä olleessa kuvassa näytettiin pihalle asti tullutta jonoa.

Niin että  terveisiä vain  Neil Hardwickille. Monenmoista hyvää aikaan saanen kirjoittaja- ohjaajan kestävin hahmo on nyt tullut puolivahingossa nimettyä.

Tittelin saa Tankki täyteen- sarjassa monenmoista halvalla ostanut huoltoaaseman pitäjä Sulo Vilen.

Hänen perintönsä tuntuisi elävän.

***

Tietysti viikon kestoaiheisiin kuuluu tämä vaaliraha-asia.

Uskoako eli ei, mutta on siinä johonkin kysymykseen vastattukin.

Tiistaina selvisi esimerkiksi, että Kokkolan kaupunki on tukenut tämän Urpilaisen vaalipuuhia.

Niin, että jos joku nyt vielä mietti mihin kunnat ovat rahansa hassanneet kun ei niitä hoitajiakaan ole lisää palkattu, niin tuota.

***

Enkä sitä paitsi osaisi kyllä tuomita tätä Vanhastakaan.  Vähän etäiseltä tuntunut kaveri on tässä nyt ihan ollut kuin kuka vain jokapoika.  En nyt tarkoita sitä tuppeensahatusta koivusta tehtyä kirjahyllyä, joka kuulostaa pahemmalta kuin tuppeennyljetty ahven.

Mutta tämä laskuhomma, siinä on jotain tuttua ja turvallista.  Esimerkiksi meillä kotona hiljakkoin ihmeteltiin internet-yhteydentarjoajalta tullutta maksumuistutusta.  En tiedä, oliko se ollenkaan aiheellinen, kun en muistanut mitä laskuja olin edellisenä palkkapäivänä avannut ja maksanut ja oliko ko. nettilasku ollut siinä nipussa.

Mutta että näin. Tässä sitä vaan lehdessä kerrotaan ettei ihan joka laskunmaksua muisteta. Ihan ollaan kuin pääministeri vallan.

***

Heip.



Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Heipä hei. 
Toimituksen lounaisnurkan uudelleenorganisointiosasto on laatinut viikkoraporttinsa. Ei kolmena kappaleena, mutta kumminkin.
***
Viime viikon puheenaiheisiin kuului Kaari Utrion ajatus  ”kuolemapillereistä” :sen mukaan  jokaisella tulisi olla oikeus päättää lähtönsä hetki ainakin, jos sillä välttyy päätymästä viime metreillä laitoshoitoon.
Metakkahan tästä nousi ja kirjailija joutui tarkentamaan, että kyseessä oli ennemminkin hätähuuto kuin sanatarkka esitys:  pitää sanoa riittävän pahasti,  että joku reagoi.
Ja jokuhan reagoi.  Esimerkiksi radion ykkösaamussa oli  onni, että Utrio oli mukana lähetyksessä puhelimitse ja vain täysin eri laitaa edustava  professori Sirkka- Liisa Kivelä istui studiossa.  Muuten olisi kuultu aamun ratoksi radioitu nyrkkeilyottelu.
Menköön nyt keskustelunherättäjänä tuo, mutta entä sitten. Heitossa oli yksi ikävä yksityiskohta, johon  moni on  turhaan tarttunut.  Ei nimittäin olisi kannattanut ottaa mitään ikärajaa mukaan puheisiin.   Eihän se  70 vuotta ole kuin näyttää.  
Ensimmäisen esimerkin voi ottaa melko lailla ihailemastani Jörn Donnerista, joka selätti pari syöpää ja julkaisi juuri tässä uuden kirjan ja elokuvan  ja ennen seuraavia projekteja esittää yhä tutun teräviä mielipiteitä.  Mies täyttää seuraavaksi 77. 
Itse ajattelin olla yhtä vedossa  aikanaan.  Työikä tässä pitää pysyä edes joidenkin kanssa väleissä, mutta eläkkeellä pitää ehtiä aiheuttaa pahennusta senkin edestä.
Mutta miten keskustelua jatketaan.   Jos nyt sovitaan, että ei puhuta tietyn iän ohittaneista ihmisistä, niin minkä ohittaneista sitten.  Kuka sitten arvioi ja kuka päättää, että tämä tässä on riittävästi elänyt.     Eipä sitä elämisen velvoitetta voi kellekään antaa, mutta olisi se vähän likilaskuinen loppu tablettikin.
Jotenkin tässä alkaa kummasti olla sen Tanskan kotihoito- mallin kannalla.  Miksi ei sitä meillä osattaisi.
***
Tietty  voi jokainen vaikuttaa siihen, miten tämä maallinen tomumaja viime metreille asti kulkee.
Jotenkin ilahdutti alkuviikon tutkimustulos, jonka mukaan kevytmargariinit eivät ole se paras vaihtoehto.  Rasvaa on vähemmän, mutta se on kovemmassa eli huonommassa muodossa.  Voissakaan ne eivät ole parhaassa muodossa.  Rypsiöljy on  aika hyvä.
Jätetään nyt yleistykset vähemmälle, vaikka moni tunteekin teräskankia, jotka elävät satavuotiaiksi terveinä ja iloisina, vaikka kuitupitoisimmat asiat jääkaapissa ovat koskenkorva ja kuohukerma.    
Arvannen, että moni kevytkaman nimiin vannova nimittäin ulosmittaa hyödyn siinä, että määrät ovat sitten paljon isompia. 
Voileipähän tässä tietty on yksi malliesimerkki.  Miksi sille pitää läntätä kaikki mahdollinen ja vähän mahdotonkin joka kerta: jättileipomon  höttösämpylän päälle kasvirasvasössöä, muutama siivu  nollaprosenttista juustoa ja  seitsemän ohuenohutta leikkelettä.    Vaihtoehto b on pala kemiöläisestä ruisleivästä, mikä ei tarvitse päälleen edes margariinia;  viipale kunnon juustoa ja muutama kurkunkappale ja siinä se: maku on rehevä, elämäniloinen ja suutuntumakin kunnon ruoan. 
Se on sitten jo bonus, että tietää mitä syö.
***
Tämä tietty jaksaa puhuttaa, työttömyys ja työllistyminen ja uudelleenkoulutus ja kaikki sellainen.
No, ainakin telkkarissa osataan antaa ihmisille ihan itse kunkin  lahjoja vastaavia hommia.
Näin tässä eräänä päivänä vahingossa sen Big brother- ohjelman mainoksen, missä oli katkelma illan ohjelmaa. Siinä kilpailijoiden tehtäväksi oli annettu lappaa muovikauhoilla vettä ammeeseen.
***
Heip.


Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.


Heipähän hei.
Toimituksen lounaista lohkoa kynnetään jälleen. Käydäänpä rukiille.
***
Jonkinmoista kahden kerroksen väkeä  tässäkin maassa. 
Hesarin tiistaisessa kolumnissa pohdittiin, pitäisikö vanhustenhoito  rahoittaa toisin kuin parhaillaan; maksajana voisi olla valtio, joka keräisi kyllä rahat kunnilta mutta eri perustein kuin nyt.
Ensimmäisten joukossa ehti kommentoida  joku parempituloinen, joka oli sitä mieltä että kyllä jokaisella jää elämän aikana sukanvarteen rahaa, joten loppumetrien hoidon voi maksaa itsekin.
Tämä tietty kiitettävästi osoittaa,  että jos ei ole  tietoa kansalaisten talousasioista valtakunnanpoliitikoilla niin ei aina kanssaihmisilläkään.  Eihän tässä tarvitse ottaa esimerkiksi  kuin parilapsinen, noin keskipalkkainen ja tavallisen asunto- ja autovelkainen perhe.  Sikäli kun minä tiedän, niin kuun lopussa jos tällaisessa klaanissa on selvää rahaa  jäljellä kaikkkiaan satanen, se on jo hyvin.   Yleensä maksuun on sitten  tällaisessa vaiheessa tulossa dieselveroa tai muuta pakollista, eli sillekin rahalle on ottajansa. Tähän pääsee hyvin ilman, että ohjelmassa olisi isompia matkoja tai turhaa ostelua. Uudet farkut kerran vuoteen ei nimittäin vielä  ole ylellisyyttä.
Eläkevakuutusihmiset aina kehuvat, paljonko eläkettä kertyy jos joka kuu maksaa  työikänsä sen kolme- neljäkymppiä.  No, kertyyhän sitä mutta  monessa torpassa ajatus ei  lämmitä; neljäkymppiä per aikuinen on jo liki satanen yhteensä ja sepä voi olla tekemätön paikka ennen kuin ollaan viisissäkymmenissä ja vähintään potkittu tenavat omilleen.
No, tämä kaikki tietysti pätee vain, jos elämäänsä haluaa keskipalkkaisten työvuosienkin ajan jotain sisältöä.    Kai sitä saisi menoja tiristettyä, jos uskaltaisi täristellä paikasta toiseen vuoden 1991 japsilla ja kuluttaisi iltansa  ja viikonloppunsa television edessä lojumalla. 
Siinähän sitä olisi tietty ansainnut sen ihmisarvoisen vanhuuden, jos työikä meni muissa  tunnelmissa.
***
Priorisoidaan sitä kyllä muuallakin, ainakin bussifirmoissa ehkä.
Sarjassamme ”havaintoja moottoritieltä” voitaisiin tällä viikolla evästää, että oma ilmainen ajanvietteensä voisi olla seurata erimaalaisten turistibussien puuhia ja olemusta.
Olen joskus ajatusleikkinyt  ihan ennakkokäsitysten perusteella, missä maassa sitä Suomen lisäksi mieluiten joutuisi sairaalahoitoon.  Pohjoismaista kaikissa, Hollannissa ja miksei Saksassakin.  Kaikista on syntynyt jotenkin siistin ja säntillisen maan mielikuva, olkoon että joku Hollantikin tunnetaan myös  huimausaineista ja muista.
Mutta nämä linja-autot. En tiedä, saako siinä joku ennakkoluulo vahvistusta, jos kertoo että venäläiskilvissä olevat bussit tuppaavat olemaan eniten maantietä nähneitä, harmaimpia ja savuttavimpia.   Hollantilaisilla on sairaimmat väriyhdistelmät mutta aika siisti kalusto. Saksalaisilla on varman päälle molemmat, ja sikäli kun olen ohittaessani  ehtinyt katsoa, myös vakavin tunnelma.   Venäläisissä autoissa puolestaan on havaittu iloinen korttirinki jo aamukahdeksan jälkeen.   Paljon näkee myös perin siistejä, tanskalaisia autoja, joiden peräpeilin tekstejä en myöskään suosittele tavaamaan sataneljäkymppiä taulussa. 
Jos turisteja joku mieli palvella, niin tämän otannan perustella joku muukin kieli kuin englanti voisi olla käypäinen.
***
Viikon ruoka-aiheessa yhdistyvät nämät talousasiat ja itärajan terveiset.
Erään uutisen mukaan  opiskelijat tinkivät taantumassa  ensin ruokamenoistaan.
Älkää hyvät ystävät sentään.   Kunnolla syöminen pitää mielen terässä.
Tämä nyt tietysti tuli mieleen, kun rakentelin karjalanpaistia tässä päivänä eräänä. Siinähän sitä kiireisen ja vähärahaisen opiskelijan sapuska on: kympin aineksista tekee sitä sellaisen panoksen, että siitä syö yksi ihminen viikon.  Lisäksi se on niin helppoa tehdä että jos siitä ei selviä, kannattanee harkita omillaan asumista uudestaan muutenkin.  Ja pikaistakin, periaatteessa:  lihojen käristämiseen menee se viisi minuuttia, minä aikana silvotaankin ne kasvikset, sipulit ja lantut ja muut.  Emmeet pataan, vettä ja suolaa ja pippuria päälle ja loppuehtoon paketti saakin muhia uunissa.   Kun homman tekee pyhäillan ratoksi kuntoon, onkin pitkälle arkiviikkoon päivälliset olemassa.  
Että lakatkaa nyt lässyttämästä siitä nuudelimuhjusta ja tonnikalasäilykkeistä.
***
Jossain luki juuri, että Tapani Kansalla on ollut jotain epäselvää esiintymispalkkioiden saamisissa.
Ymmärtäähän tuon, jos taiteilijaa jurppii.  Etenkin, kun iltapäivälehdessä kerrottiin  että joku kansanedustajaparikunta kävi etelässä kansan rahoilla.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Uusin lukijan kuva

  • Sienet kiipesivätNew
  • Kuvaus: Näiltä sieniltä eivät varpaat kastu, tuumii kuvan lähettänyt Keijo Hillgen.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20