Tähdellistä

Heippa vain.  Toimituksen etelän ja lännen välisessä siivessä on tehty viikottainen annos kaaosteoriaa. Tässä se nyt on.
***
Entä  tämä lentämispuuha.  Finnairin lentäjät ovat menneet lakkoon, ja tämäkös pistää monella menot uusiksi.    Aihe tuntuu pomppaavan esiin vähän joka tiedotusvälineessä.
Aiheesta käyty keskustelu etenkin netissä  vaan tuppaa viemään mielenkiinnon koko aiheen seuraamisesta.    Kateus se vie kalatkin vedestä tai sinne päin: moni tuntuu olevan aivan satavarma siitä, että lentäjien ahneudestahan koko firman kurimus on lähtöisin.
Sitä ei käy kiistäminen, että lentäjillä on kelpo palkka, mutta  pitäisikö nyt vielä kerran tolkuttaa, että lakossa ei ole ihan kyse siitä vaan siitä, että työnantajan aikeet ulkoistaa työpaikat eivät ole lentäjien mieleen.  
Entä, jos mietitään jotain muuta joukkoliikennevälinettä, mikä lentokonekin muuten on.  Jos VR nyt ilmoittaisi, että junia ajavat vastedes  pätevät, mutta muualta tulevat ja halvemmat kuskit, niin meteli nousisi.  
Sama homma jonkun telakan kanssa: jos töitä ollaan lähettämässä muiden tehtäväksi ulkomaille, niin se on työnseisausta ja tukilakkoa heti.
Sitten ei puutu kuin selityksiä sille, miksi tavan rautakourien ulosmarssi on helpommin monen hyväksyttävissä kuin lentäjien.  
***
Ei siinä, etteikö siivottavaa taloudenpidossa olisi ehkä muuten.
Istuin  hiljakkoin pompun tästä Latviaan lentokoneessa irlantilaisen halpafirma Ryanairin tuubissa.  Kotimaista työtä pitäisi tukea, mutta joku tolkku periaatteillakin ja Finnairin lippujen hinta oli irlantilaisiin verraten moninkertainen.
Tärkein eli turvallisuus on kohdillaan. Finnairin turva-asiat ovat erinomaisella tolalla ja niin muuten Ryanairillakin.   
Mutta entä nämä raha-asiat. Vuosikertomusten mukaan  henkilöstökuluissa näiden kahden yrityksen välillä ei ole juuri lainkaan eroa, mutta tehokkuudessa on:  työntekijää kohti irlantilaiset lennättävät vuodessa kymmenen kertaa sen määrän väkeä kuin Finnair.
Miettimään jää, missä välissä – omilla lennoilla Riikaan koneissa oli juuri ja juuri matkustamon puolella enemmän porukkaa kuin ohjaamossa.
Vakavissaan puhuen; eroja tulee jonkun verran lentoajoista, verraten lyhyitä matkoja ajava Ryanair ajaa siinä välissä monta etappia, kun sinivalkoiset siivet ovat vasta puolimatkassa Thaimaaseen.  Irkkujen kulujen kurissa pitäminen on samalla  viety äärimmäisyyksiin, koneista on riisuttu jopa istuintaskut, jotta siivoamiseen menee vähemmän aikaa.
Isoin ero yhtiöiden omiin kuluihin taitaa kuitenkin tulla muusta kuin itse lentämisen kuluista,  Finnairilla on esimerkiksi omat muonituspalvelut ja näin.  Jos ja kun näistäkään ei voida leikata, voisiko oheispalveluja sitten myydä. Jos menoja ei saada leikattua, saataisiinko tuloja paisutettua?
Lentäjistä tarvittavia säästöjä ei helpolla saada, palkoissa ei  ole ihmeesti eroja, ja mieluusti näkisin Finnairin omat lentäjät firman koneiden puikoissa vastakin. Kotimainen vankka koulutus on varmasti yksi tekijä hyvän turvatason takana.
***
Osa halpalennon piirteitä on, että koneissa ei juuri elokuvia näytellä, laitteet ja esittäminen kun maksavat nekin jotain.    Vaan eipä hätää, tämän lajin kulttuuria on tarjolla muuallakin.  
Piipahdin katsomassa tästä Michael Jacksonista kyhätyn dokumentin perjantaina, ja jotenkin tuo  oli paljon parempi teos kuin olin peljännyt.   Kesällä edesmennyt poppari  jätti itsestään liki yhtä muovisen kuvan kuin aiemminkin, mutta elokuva on metka kurkistus siihen, miten nykyajan konsertti kaikkine oheisineen syntyy.   Erityisesti ilahdutti se, että leffassa ei  ollut juuri pätkääkään turhaa vetistelyä.   Musiikkia on paljon eikä sen laadusta kyllä ole valittamista.
Jälkeenpäin jäi vain miettimään, että kovin kapeasti jakautuu mainen kunnia: konserttia on kasaamassa ja suunnittelemassa satoja ammattilaisia pitkin vuotta, silti yksi vain saa nimensä valotauluun.  
***
Toinen viikon kestoaihe on tietysti sikaflunssa. Osassa paikkoja on jo saatu tietyt ryhmät hyvin hoidettua. Viime viikolla kaupunginvaltuuston kokouksessa kd-ryhmän edustaja totesi, että lapsiperheiden rokottaminen saa jo riittää.
***
Kaikkea se kiireinen ihmismieli keksii.  Kirkonmenoihin tai rippituoliin harva joutaa,  vaikka mieli tuntuisi painavan tehtyä syntiä.
Parannusta voi hakea vaikka kesken kauppareissun.  Yhteen isompaan markettiin tuossa huomasin rakennetun sovituskoppeja.
***

Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Heipä hei, taas kerran.  Toimituksen lounaismatkailuosaston kootut selitykset on koottu tähän näin.
***
Tuleepa kerrankin oltua noin suurin piirtein ajan tasalla.
Berliinin muurin murenemisesta  tuli maanantaina kuluneeksi  parikymmentä vuotta, ja samassa rytinässä  lähtien aikanaan pääsivät Baltian maat vähän kerrassaan uuteen alkuun.
Latviassa  neuvostovallankaappaus kaatui vuonna 1991  ja kuin sattumalta piti piipahtaa muutamaksi päiväksi tarkistamassa, miltä näyttää Riika nykyään.
Siispä Pirkkalasta koneeseen ja menoksi.   
***
Parikymmentä vuotta länsimaistumisen harjoittelua  on riittänyt Latviassa johonkin asti.   
Matkaoppaat muistavat aina suosittaa nähtäväksi etenkin vanhaakaupunkia.  Kirjoissa kuvaillun veroinen se onkin,huolella kunnostettu ja hyvin siisti. Englannilla pärjää ja ruokarajoitteisillekin on syötävää.  
Ei liene kaukana totuudesta ajatus, että vanhankaupungin parsiminen näyttökuntoon on ollut ja on tärkeä valtti matkailijoiden saamisessa kaupunkiin.    Palvelun laadusta homma ei jää kesken ainakaan.
Osa Riikaa on hyvin tutuntuntuista, on Prismaa, Stockmannia ja Nordeaa.   Tällä kaupungin paraatipuolella  Venäjän-kävijöiden kauhulla muistelemissa vessakäynneissäkään ei ole enää mitään eksoottista,  parhaimmillaan samassa kopissa pytty on tehty Tammisaaressa ja oven lukko Björkbodassa.
***
No, ei tämä kasvu ihan miinuksitta ole tullut.  Latvia on elänyt lihavina vuosina yli varojensa ja joutuu ottamaan yli seitsemän miljardia lainaa Kansainväliseltä valuuttarahastolta.
Lainan saamisen ehtona on, että julkinen talous pysyy kurissa.    Asia on herättänyt närää etenkin Ruotsissa, kun sikäläiset pankit ovat lainoittaneet turhan railakasta kasvua.  
Toivoa sopii, että hyvää alkua ei täysin mährätä, ilmassa on jonkinmoista tekemisen meininkiä.
***
Vaan takaisin Riikaan. Kuka muka tyytyisi pelkkään ydinkeskustaan, kun Stockmannilla voi käydä jopa Helsingissä.
Matkalla Riian automuseoon käy kyllä ilmi, että remontti-reiskat eivät ole ehtineet vielä koko kaupungin kimppuun. Kymmenen minuutin bussimatkan päässä keskustasta näkee jo elävää elämää, josta vain vanhaankaupunkiin tyytyvä jää paitsi:  neuvostohenkinen 70-lukulainen lähiö on surullisempaa nähtävää kuin mikään samanikäinen Suomessa.  
Jotain metkaa on siinä, että kadun toisella puolella asuintalot ovat kaatumassa niille sijoilleen, toisella puolella katua myydään uusia Audeja lasiseinäisessä design-myymälässä.  
Automuseo on taas ehdottomasti käymisen väärti paikka;  halpa, siisti ja iso. Kokoelman helmiä ovat kulkupelit Kremlin kokoelmista.   Osa näyttelystä kertoo, miten tavan latvialaiset pysyivät tien päällä suunnitelmatalouden aikaan:  Ladalla, polkupyörällä tai muulla kevytkalustolla.  Alakerran mersut oli kai varattu muille.
***
Entä sitten tämä ruokapuoli.   Itsepalveluravintola Lidoissa  päässee  vähimmällä vaivalla jyvälle latvialaisesta ruoka-arjesta, jos valmiiseen pöytään haluaa.  Muuten vasiten latvialaista haluavan on suorastaan etsittävä  ruokapaikkansa.   Sikäläistä olutta löytyy joka kuppilasta, maussa ei ole valittamista eikä hinnassakaan. Ydinkeskustan kymmenkerroksisen kuppilan huipulta on hyvät näköalat.
Osa menneisyydestä on siivottu tyystin sivuun; venäläisravintolaa ei silmääni ottanut.
Jotain tietysti kertoo perinteistä se, että viikon aikana paras vastaan tullut annos oli jättimäinen kulhollinen papusoppaa.    Keitto eri papuineen oli jopa niin hyvää, että mokoman väsäämistä on kokeiltava itsekin.
***
Toinen konsti päästä tästä ruoka- asiasta kärylle on paarustaa torille ja halleille.   Kauppahallin tiski on vähintään samaa tasoa kuin tiskit Suomen halleissa, valinnanvara on jotain ihan muuta kuin markettien valmismaustetut kananriekaleet.   Tummanpuhuvat kestomakkarat nostavat veden kielelle.  
Marketista tarttui matkaan paketti sikäläistä hapanleipää. Hyvää kuin mikä.  
***
Osan kaupungista näkee vaivatta vaikka bussin ikkunasta. Lipulla on hintaa noin euron.  Eksoottinen vaihtoehto on johdinauto eli trollikka.
Tietysti jalkaisin ehtii perehtyäkin.  Kaupunkilomaoppaiden suosittelemat tukevat kengät ja reppu ovat tietty tärkeä osa asustusta.   Muiksi tamineiksi Itämeren rantakaupunkiin suuntautuvalla lomalla näin viimaisella viikolla marraskuussa suosittelemme koivistolaista sekä pilkkihaalaria.   
Keskinopeus jää muuten kovin vaatimattomaksi, jos pitää joka toiseen krouviin pysähtyä sulamaan.  Se taas on reissun tuhlaamista se.
***
Heip.
Huomenia vain.
Toimituksen etelän ja lännen välisen elintasovatsasiiven viikkokatsaus tällä kerralla alkaa tästä.
Käydäänpä sanalle.
***
Sellainenkin juttu tuossa puhutti, että joku jannu oli saanut kenkää haukuttuaan työnantajiaan facebookissa.
Eipä siitä muuta, kuin että toivottavasti mokoma pelästytti muut vastaavaa nautamaisuutta miettivät.
Paljonhan tuosta facebookista on puhuttu ja väännetty muutenkin.  Sanokaa mitä sanotte,  mutta sillä sivustolla on kohtuullisesti hyötykäytettynä puolensakin.
Sekä tietysti ne huonot puolensa, esimerkiksi se että sinne on vähän turhan helppo kirjoittaa harmituksen aiheet heti tuoreeltaan. Entisaikaan, jos ei sopivaa kuuntelijaa ollut heti saatavilla, piti antaa myrskyävän mielen vähän asettua, ja huomisaamuun mennessä pulma olikin yleensä jo asettunut oikeisiin mittasuhteisiinsa.  
Tottahan tuo pomomiesten morkkaaminen saunailloissa on ikumuistoinen osa suomalaista työkulttuuria.   Siinä yleensä jakelukanavat olivat yleensä vaan aika paljon kapeammat kuin nyt, kun facebookiin kirjoitettu solvaus on periaatteessa kaikkien noin kahden miljardin netinkäyttäjän luettavissa. Puolustautumismahdollisuuttakohteella  ei ole.  
Olisiko ohjenuorana hyvä se, että se minkä tohtii sanoa päin naamaa, vaikka asiaa hetken harkittuaan, on sitten soveliasta nettiinkin kirjoitettavaa.
Nuoria opastettiin joskus olemaan laittamatta verkkoon ihan mitä vaan.  Peruste oli ihan siinä,  että kerran nettiin pistettyä kuvaa tai tekstiä ei enää saa välttämättä sieltä ikinä pois, jos ne on jo joku kerran tallentanut.
Sopisi sama periaate vähän vanhemmillekin.
***
Onpa odotettavaa vuodenkin päähän.
Jättiristeilijä Oasis of the seas lähti matkalleen Turusta perjantaina.  Lehtitietojen ja –kuvien perusteella tämä laitos kaikkine sisäluisteluratoineen, nousevine baareineen sun muineen olisi vielä muutama vuosikymmen sitten tuomittu aivan haihatteluksi.
Insinööritaidonnäyte tuo ilman muuta on, laitteen kun pitäisi kaiken muun hyvän lisäksi kai olla myös kelvollinen laiva merenkulkuominaisuuksiltaan.
Ei hyvää uutista ilman huonoa, ja se on se että telakalla on tekeillä nyt vielä yksi jättilaiva, mutta sen jälkeen ei paljon mitään. Erikoistuneille alihankkijoille tämä tietty on paha paikka, mutta miksei myös tavallisemman tavaran toimittajille. Tekisi mieleni arvata nimittäin, että telakka on myös melkoinen ”metritavaran” käyttäjä eli hitsilankaa, maalia, pulttia, prikkaa ja ruuvia menee myös laatikkokaupalla kun laivaa kootaan.
Jaa, että mitäkö vuoden päästä? No, silloin lähtee liikkeelle se nyt tekeillä oleva alus.  Josko sen jo muistaisi pistää kalenteriinsa ja hankkiutua näköalapaikalle.
***
Mahtavat repiä tukkaansa muutkin hyvän ruoan avomieliset ystävät kuin minä.
Vuosikausia ovat nimekkäät keittiömestarit ja muut ruokaihmiset puhuneet rehellisten, aitojen makujen puolesta. Toiveena on ollut, että tarjolle ruoka- ja juomavalikoimiin tulisi niin vähän käsitelyjä ja prosessoidun makuisia tuotteita kuin vain suinkin.
Tietysti koko touhu voi tuntua taistelulta tuulimyllyjä vastaan, kun katsoo miten markkinat huutoihin vastaavat.  Viime viikolla julkisti Hartwall uutuustuotteensa Otto Virtasen, joka ei ole sen vähempää kuin energiajuoman makuinen lonkero.
***
Tällä viikolla en hiippaile pitkin etelä-Saloa vaan tätä luettaessa tutustun Itämereen sen etelälaidalta käsin.
Palataan asiaan taas ensi viikolla.
Heip.


Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Huomenet vain. 
Toimituksen lounaissiiven lamantapporyhmän katsaus on katettu.
***
Sellainenkin mainos tuli vastaan,  jossa kehuttiin jotain uutta pelikonsolia.
Entiseen pelaamiseen kuuluneen  passiivisen ruudun tuijottamisen sijaan uutuuslaitteella voi pelata urheilupelejä; kuvaan kuuluu jonkinlainen lauta tai matto jolla  jumpataan,  ja laite tietää, miten pelaaja on liikkunut ja sen mukaan tulee pisteitä.
Hötkymisen ohella saa sitten tuijottaa ruudulta omaa suoritustaan.
Joopa joo. Onhan tuo varmasti elektroniikkateollisuuden taidonnäyte mutta muuten tulee kai oltua a) vanha tai b) oikeassa kun en vaan ymmärrä ainakaan perusteita, jolla vekotinta myydään.
Korvaani otti erityisen pahasti mainoksen idea siitä, että tässäpä koko perheelle yhteistä puuhaa. 
Sitten ei tarvita kuin selitys siitä, miksi perheen yhteinen puuha tai edes liikuntaharrastus muka onnistuu vasta, jos on uudenlainen pelitoosa.    Käytännössä jokaisella suomalaisella on varsin vaivaton pääsy  esimerkiksi lähimetsikköön, lähikirjastoon, uimahalliin, mitä näitä on. Eihän tämän kansan mielikuvitus ole voinut yhdessä yössä hävitä.   Luetelluissa tosielämän paikoissa pystyy oikeasti  touhuamaan yhdessä eivätkä sääntöjä eivät ole laatineet pelin koodanneet nörtit , vaan puuha saa olla  jopa omaehtoista.    Pelatessa tavoite ja maailma ovat tasan ne, mitkä joku näppylänaama Japanissa on peliin ajanut,  löytämisen riemua on vaikea havaita.  Leveämmän siivun tosielämää näkee jo kun istuu iltapäivän katsomassa ulos  ikkunasta parkkipaikalle.
Sekin vielä, että urheilupelaamiseen taitaa liittyä pahasti tämä kilpaileminen ja tulosten riviin pistäminen.
Kiesus. Eikö edes perheen kesken saa enää puuhata leikilläänkään ilman, että jonkun on oltava paras ja joku saa tiskivuoron.
***
Lauantaiaamuna muuten oli nälkä. Tuli nimittäin otettua suunta kohti Turun silakkamarkkinoita ja saman päätöksen oli neljän päivän aikana tehnyt liki satatuhatta muutakin.
Omassa sarjassaan tapahtuma on sittenkin paremmasta päästä, ihan alkaen siitä että ihan paria mitä lie sormikkaanmyyjää ja taulukauppiasta lukuun ottamatta päähuomio on itse asiassa, kalassa, kalajalosteissa ja hyvissä ruokatuotteissa.  Silakkamarkkinat ovat malliesimerkki siitä, mitä herkkuja rannikkokaistale tuottaa syötäväksi; kalakojujen lomassa  myytiin niin saariston omenia, kemiönsaarelaisia suppilovahveroita, perniöläisiä marjajalosteita.  Lammaskin taisi olla vakkasuomalaista.
Mutta se nälkä.   Rantakadulle olisi pitänyt kiiriä vähintään ylensyöneenä. Nyt ohuen aamiaisen jälkeen  oli itsehillintä koetuksella, kun kojuista leijui toinen toistaan parempia hajuja. 
Itse silakan osalta taidetaan muuten olla siinä pisteessä, että kaikki tästä eteenpäin on hienosäätöä. Tuo suomen paras kala ui purkeissa vähän monenmoisessa liemessä – sitruunasta sinappiin, viinimarjasta viherpippuriin.  Liki kaikki taitaa olla jo keksitty, mutta emme valita.
Erinomaisen tärkeää on tietty sekin, että markkinat tuovat keskelle kaupunkia tuulahduksen jostain muualta.    Kalastusyrittäjän ammatti voi olla toimeentuloltaan niukka, mutta ainakin oma vapautensa siinä varmasti ainakin on.
Pilkkihaalarissa kalaa veneestä henki huuruten myyvä yrittäjä vaikuttaa sitä paitsi verraten tyytyväiseltä.
Vertailun toisen osan kohtasin poispäin kävellessäni. Näin ikkunan läpi, miten taidekahvilassa joku joi huivi kaulassa  espressoa kroonisen nääntyneen oloisena.
***
Tämä työn tehostaminenhan sitä on päivän sana.
Kauppaliikkeissä olisi kohta skarppaamisen paikka, ettei sellaista tyhjän hosumista ainakaan tulisi.
Kävin isommassa city-marketissa tässä juuri, ja siellä tarjontaa katsellessa tuli mieleen että alkaa olla nimittäin  seuraavaksi ihan turhaa hommaa viedä jouluhörhelöitä ollenkaan välillä varastoon.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Heipähän hei. Toimituksen lounaissiivelläelämisosaston viikkokatsauksessa tänään vähän kaikenmoista.
Aloitetaan tästä.
***
Mahtanee johtua tästä työstä, että muistakin lehdistä tulee luettua kuntauutisia aika paljon.
Viime viikolla kerrottiin esimerkiksi  Turun  kaupungin säästötoimista, mitkä tarkoittavat muun muassa lomautuksia.  Sikäläisessä koulussa joku luokka on jo käynyt viikon koulua ilman omaa opettajaa. Tehtävät ovat taululla ja vastuu noin muuten oma.
Jotain metkaa tuossa on. Jäinpä vaan miettimään, että minkä ikäinen tenava sitten on likikään oikeassa iässä pänttäämään itsekseen.  Ei eka-toka-kolmasluokkalainen ainakaan,  enkä jotenkin jättäisi vielä paria vuotta vanhempiakaan keskenään.  Jos ei joka hommaan avitusta tarvitsekaan, alkaa toisaalta olla jo rohkeutta touhuta ehkä muutakin kuin vain tehtävien tekoa. Yläaste ja kapinaikä…no, te ymmärrätte. Lukiossa taas ainakin omana aikana tuntui, ettei osasta hommia tahtonut saada tolkkua opettajan kanssakaan, saati itsekseen.
Niin, että jotenkin hätävarjelun liioittelulta tuntuu ajatus opettajien lomautuksesta.  Meillä täällä ollaan huolissaan, jos jossain päiväntasaajan tuolla puolen olevassa koulussa ei ole tuplaikkunoita ja sähkötaulua tai sisävessaa.    Yleisradion hyväntekeväisyyskampanja Nenäpäivä kerää tänä vuonna varoja juuri afrikkalaislasten opetuksen hyväksi.
Alkaa vaan tuntua siltä, että kohteita on kohta lähempänäkin.
***
Eipä siinä, yhtiöittäminehän ja tilaaja-tuottajamallihan  sitä kuntapuolella ovat päivän sanat. On vesilaitososakeyhtiötä  ja sellaista. Toisessa mallissa taas esimerkiksi kuvitteellinen teknisen toimen alainen Kunnan ruoka Oy voi järjestää ruoat vanhainkodille, jota ylläpitävä taho taas maksaa sille osakeyhtiölle.
Päähäni pälkähti päivänä eräänä idea,  minkä joku vielä lausuu ääneen. Siis että tätä mallia aletaan vielä soveltaa opetukseenkin.
No, olisipa toisaalta ainakin lamantorjuntatyöryhmien toiveiden mukaista sekin. Siis että sivistystoimen alainen Opetus Oy tuottaisi opettajapalvelua tilaliikelaitoksen omistamissa tiloissa, joihin lämpöä tuottaa kunnallinen kaukolämpösakeyhtiö, ruoat tuo  se aiemmin mainittu ruokayhtiö ja vuokraa maksaa vähän jokainen jokaiselle. Raha pysyisi komeasti liikkeessä, olkoonkin että vain vasemmasta taskusta oikeaan, mutta persuksen kautta kiertämällä sille tietty tulee matkaa vähän enempi. 
Ei-kuntapuolen ihmisellä tietty ei näin äkkiä ole tolkun vastausta siihen, mistä se opettajayhtiö tulonsa kerää, mutta odotetaan vain, kyllä siihenkin joku vielä jonkun kuningasidean saa.
***
No, äkkiä tekisi mieli tulkita että ainakin joku porukka on onnistunut imagonkohottamisessaan. Nimittäin nämä baltit.  Kun ympärilleen katselee, vähän moni tuntuu suunnittelevan matkaa Latvian Riikaan.
Tylsin perustelu matkalle on vedota elämisen halpuuteen, reissussa kuitenkaan harvoin säästellään.  Tottahan se kyllä on, että esimerkiksi ravintolassa Riiassa syö koko porukka herroiksi sillä rahalla minkä Suomessa saisi tärvättyä kuppilaan helposti itsekin.
Sen sijaan itse matkan hinta  voikin olla se, mikä tässä kiehtoo, halvimmillaan lentoja saa muutamalla kympillä tai senkin alle.
Osapäivävihreäni hiukan äimistelee moista lentointoa tietysti, mutta onpahan lyhyt loikka kuitenkin.  Lähimatkailuminäni on toisaaltaan hyvillään siitä, että nyt sitä uutta ja ihmeellistä ei lähdetä etsimään jostain palmurannalta asti.
***
Lehtitiedon mukaan moniosaaja Tony Halme on saanut kenkää roolistaan Talvisota-näytelmässä.
Sääli. Siinä olisi ollut rooliin mies, jolla on tarvittavaa kokemusta. Eikös se sotakin tuppaa olemaan ammuskelua ja pahan puhumista ulkomaalaisista.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.




K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Uusin lukijan kuva

  • Sienet kiipesivätNew
  • Kuvaus: Näiltä sieniltä eivät varpaat kastu, tuumii kuvan lähettänyt Keijo Hillgen.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20