Tähdellistä

Heipähän hei.
Toimituksen lounaisen julkisivuosaston viskaalin viikon kootut tässä taas näin.
***
Nimittäin tästä julkisivustahan on ollut puhe viime aikoina.
Hakukoneyhtiö Google julkisti juuri uuden palvelunsa internetin käyttäjien iloksi. Google street view sallii katsella netissä nyt myös Suomesta kartalla olevia maisemia katunäkyminä.
Mainiota, mainiota.  Juuri mitään näin koukuttavaa ei sitten herneenpalkojen ole keksitty, eikä tässä ole vielä surffattu läpi kuin osa tarttiskäydä –paikoista.
No. Eikös näistä katunäkymistä ole jo joku hermostunut.  Ei riitä, että osa kuvissa olevista naamoista ja rekisterikilvistä on valmiiksi sumennettu, vaan  joitain kuvia on pyydetty tykkänään poistettaviksi.
Mahdoton sentään.  Kautta aikojen on esimerkiksi lehtikuvia otettu niillä julkisilla paikoilla. Johtosääntönä on ollut, että jos ei tavan tallaajaa esitetä pahassa valossa, niin siitä vaan kuvaa maisemasta lehteen, vaikka kuvan kulmassa joku kauppakassiaan raahaisikin.   
Ei siinä, etteikö selvästi loukkaavista kuvista pitäisikin ottaa lämpöä, vanhan käytännön mukaan. Jotenkin tässä nyt vaan alkaa tuntua siitä, että osa poistetuiksi vaadituista kuvista ei taida olla loukkaavaa nähnytkään. Toisaalla väki tunkee itsestään ties miten puolivillaisia kuvia verkon puolilleen, mutta auta armias jos nettiin päätyy kuva, minkä reunassa on itse  juuri ostamassa jäätelöä torin kioskilta.
No, voihan tuossa olla olla edellytykset vaikka mihin perhetason selkkauksiin, jos isännän auto sattuukin jossain kuvassa näkymään sen naapurikylän hemaisevan blondin talon edessä, vaikka oletuksena oli että äijä on työreissulla Limingassa.
Sitten tietysti on tämä hienohelmojen osasto, joka siivoaisi katukuvista pois niihin mahdollisesti eksyneet juopot, kylähullut,  liian vanhat kulkuneuvot ja muun  tavanomaisen.  Menee kuulemma Suomi-kuva.
Sanottaisiinko, että jos se muutamasta kadulle sammuneesta on kiinni, niin antaa mennä vaan.
***
Viikon ehdottomasti hellyttävin uutinen löytyi muuten Aamulehdestä.
Sikäläisessä vesistössä petti näet jää hirven alta ja  palolaitos lähti otusta nostamaan. Siinä vesistön rannalla taas on oppilaitos, josta puolestaan oppilaat olivat seuranneet pelastuslaitoksen työskentelyä hirven nostamiseksi, ja jäällehän eläin oli lopulta saatu.  Kun hirvi lopulta oli maannut avannon vieressä ottamassa lukua, olivat oppilaat vieneet koulun kätköistä löytyneitä huopia sen päälle, ettei viimeinenkin lämpö karkaa ja elikko toipuisi.
Lopputulos oli kaikesta huolimatta ollut murheellinen.  Stressi oli ollut hirvelle liikaa ja se oli menehtynyt myöhemmin. Lehden jututtama oppilas oli ollut perin pahoillaan tapahtuneesta.  
Jotenkin tuossa peittelyssä  nyt oli jotain sellaista arjen hyväsydämisyyttä, mitä ei ole koskaan liikaa.
***
Myös  viikon oudoimmasta uutisesta vastaa Aamulehti, joka kertoi että  jatkossa kaupasta hankittu liha voi olla koottu useammasta eri palasta. Lihanjalostamot testaavat jo ”lihaliimaa”, trombiinia, jolla voidaan yhdistää yhdeksi palaseksi useita pikkupaloja.
Jestas varjele. Sikanauta-jauhelihaa sitä on tähänkin asti syöty, mutta sikanauta- kokoliha kuulostaa jo aika häijyltä.  Vähän kuin valmis varras ilman keppiä, eikö.
Uusavuttomille on luvassa hauskoja hetkiä, kun vakuumista paljastuneen pötkäleen filepää kypsyy alle varttiin mutta toinen pää on paistia ja pehminnyt vasta kolmen tunnin hauduttamisen jälkeen.
Noin muuten lihanliimailussa ei ole mitään uutta, eikä tässä viitata ensiapupoliklinikan arkeen.
Sikäli, kun noita valmismarinoituja on tullut joskus kokeiltua, maku ja suutuntuma niissä ovat kuin Eri-keeperiä söisi.
***
Heip.
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Viittä vaille viikonlopun toivotukset toimituksen lounaisesta siivestä jälleen.
Siipimoottori ei vielä ole sammunut, joten tässäpä jälkituotteita.
***
Tulipahan tuossa pitkästä aikaa nostettua käteistä rahaa. Automaatille oli jonoa kuten aina, ja siinä hytistessä valkeni myös, että miksi.  
Siinä ei ole kyse sen vähäisemmästä kuin paikallisesta tekniikan ihmeen näyttelystä.  
Alkavat nimittäin olla aika harvinaisia vekottimia. Ei siksi, että automaattitiheys on mitä on, vaan siksi, että ne taitavat olla luotettavimmasta päästä teknisiä laitteita nykyään.
Mietitäänpä. Uusiin autoihin saa juuri ja juuri renkaat vaihtaa ilman että koko keksinnön pitää olla kiinni merkkihuollon töpselissä. Digiboksit jumittavat kerran päivään niin, että sähköt on katkaistava koko kaupunginosasta, jotta vehje tokenee. Matkapuhelimien oikkuiluista emme taida mainita mitään.
Listaa voisi jatkaa ties miten, ja haluttomuus  tapella typerien laitteiden kanssa onkin yksi parhaista verukkeista olla haalimatta hirveästi roinaa.
Mutta sitten tämä toinen ääripää, pankkiautomaatit.   Ajatelkaas, missä oloissa ne hommiaan hoitavat. Tuolla ne seisovat  pankkitalojen ulkoseinässä kaikki pyryt ja vaakatason räntäsateet, helteet ja 25 asteen pakkaset. Rahantuontifirman kovanaama kopeloi takapuolta ja asiakkaat rähmäisine näppeineen hiplaavat etupuolta joka kellonaikaan. Silti hyvin harvoin jos koskaan automaatti on tiltissä saati kokonaan pimeänä, olivat sitten miten päälleräittyjä ja naarmuisia hyvänsä.
Siinä puhutaan jo uskollisesta palveluksesta.
***
Automaattiasia tietysti tuli mieleeni, kun toisaalla Taka-Aasiasta kuuluu ihan vastakkaisia kummia.
Ajoneuvovalmistaja Toyota kutsuu korjattavaksi laivalastikaupalla autoja eri vikojen takia. Missä mallissa juuttuu kaasu auki-asentoon, missä taas on jarruissa häikkää.  
Merkin toimitusjohtaja  ehätti jo lehtijutussa manaamaan, että tämä sitä on kauhea isku koko merkille.
Mene, tiedä.  Onhan noita sattunut aiemminkin, moni iso ja maineikaskin tehdas on joutunut ottamaan tuotantoa takaisinpäin.  Osa vioista on ollut turvallisuuteen vaikuttavia eli perusteltuahan tuo.
Jos ihan maineenkolhuja vertaillaan, niin tottahan vaihtoehto b olisi kohtalokkaampi,  siis se että  mitään ei puhua pukahdettaisi. Montaa onnettomuutta ei tarvittaisi, kun merkki tunnettaisiin autona, missä kaasu hirttää kiinni.  Nyt toimitaan sentään kuten miten vastuullisesti.
Tietysti tulee mieleen, että olisiko osan korjauksista voinut delegoida osaaville yksityiskorjaamoille sen sijaan, että ihmiset pistetään raukoilta rajoilta ajamaan merkkikohtaiselle korjaamolle. Monelle reissu on äkkiä päivän homma.
***
Sellainenkin ennuste tuli vastaan, jonka mukaan  omakotirakentaminen on piristymässä.
Kaippa tämä tarkoittaa sitä, että asuntokauppa noin muutenkin kääntyy johonkin suuntaan.
Tässä tulikin viikonvaihteessa tapettua aikaa aiheen parissa virtuaaliostoksilla.  Jos mikä on viihdyttävää, niin kiinteistönvälitysfirmojen verkkosivuilla seikkaileminen.  Hintaa ja neliöitä mieleisekseen renkkaamalla saa nähtäväkseen kaiken maailman ökytaloja,  eri aikakausien edustajia ja sellaisia torakkaloukkoja, joista tulee mieleen että Karpolla olisi pitänyt olla asiaa.
Erityisesti nämä eri vuosikymmenien edustajat ovat joskus metkoja. Pyhänäkin surffaillessa vastaan tuli 70-luvun omakotitalo, jonka sisustus taisi olla viime nippeliä myöten alkuperäisessä asussa:  kylppärissä itämaistyyliin kuvioidut kaakelit ja roosanvärinen bidee, olohuoneen katossa tummat, raskaat puupaneelit ja ellei olisi ollut jossain huoneessa kokolattiamattoakin, ruskeaa tietysti. Aito asia on jotain ihan muuta kuin naistenlehtien ”70-lukuteema”, mikä tarkoittaa Unikko-verhoja ja riisipaperivalaisinta  yhteen huoneeseen.
Surffaillessa mietin, miten tulisi 30 vuoden takaisessa eleganssissa itse viihdyttyä.
Mene, tiedä. Jotenkin kuitenkin  hiipi pelko persiiseen, että tuonkin tönön ostaa joku asioista ymmärtämätön ja heivaa ensi töikseen kaiken 70-lukulaisen ikkunasta mäelle, vaikka nyt talo kävisi lähihistoriamuseosta.
Miksihän tällaisia ei juuri näe suojeltavan.
***
Olympialaisiin on aikaa enää aika vähän, ja tietty oman osansa keskustelusta saavat myös kisa-asut. Uimarien puvuilla on melkoisesti vaikutusta vauhtiin ja oma merkityksensä on kai silläkin, mitä ainetta  ovat hiihto- ja mäkimiesten kokovartalovarmuusvälineet.
Vauhtia ladulle voisi tietty löytyä tavan sotilaspuvustakin. Sellaiseen kuuluu vakiovarusteena epoletit.
***
Heip.
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Torstain huomenet jälleen.
Toimituksen lounaiskulman turhan tiedon valtatietä lanataan jälleen.
Sanalle siis.
***
Länsirannikolla on yksi ikuisuusaihe tämä valtatie kahdeksan, missä liikenne on kauniisti sanoen rujoa – tien ikääntymisestäkin johtuen tai siitä huolimatta.
Eipä ole tuota kehumista isompinumeroistenkaan teiden menossa ihan aina.
Tutkailin viikonloppuna vaihteen vuoksi ratin takaa liikennekulttuuria  sekä kymppi- ja ysiteillä.
Ainakaan viimeksi mainitulla en varsin liputtaisi turvallisuuden puolesta.  Pöllyävä lumi, tuuli, pimeys ja vilkas liikenne eivät olleet  este ohituksille, joita pyhäiltanakin sai seurata sivusta montaa  -- ei vain jokaisessa mahdollisessa paikassa vaan myös kaikissa mahdottomissa. Kuka ajoi pitkät pätkät vastaantulijoiden kaistalla ohituspaikkaa kytätäkseen, kuka vilkutteli valoja tietä saadakseen.
Autosta tämä ei ollut  kiinni, naurettavaa riskipeliä harrastivat niin pikkuinen jenkki, mattofirman Ducato kuin joku Audin-lättänäkin.  Ei yhtään lämpimiä terveisiä teille.  Hermojen pettäminen ja linjurin ohitus olisivat voineet päättyä ihan toisinkin, nyt ei vielä jouduttu kaapimaan jäännöksiä tienpinnasta.
Mitä mokomalle sitten olisi tehtävä.
No, samainen ysitie toisesta päästään on pitkän matkaa sellaista leveäkaistatietä.  Siinä ajetaan oikealla ja hätäisimmät mahtuvat ohi, vaikka vastaankin olisi joku tulossa.  Homma tuntuisi toimivan, kunhan opetellaan arvioimaan missä auton reuna kulkee, niin onnistuu se reunassa ajaminenkin.
Vaihtoehto b olisi tietysti se kohtaamisonnettomuuksia tehokkaasti ehkäisevä keskikaide, joka  kerta kaikkiaan estää sikapaikoissa ohittelun. Miinuspuolena on, että kaide estää myös ne ohitukset, jotka olisivat perusteltuja, vaikkapa hitaan traktorin sivuuttamisen.  
Osapuilleen viidennen hiukset pystyyn nostaneen ohituksen seurattuani aloin  joka tapauksessa taipua  tämän kaideratkaisun kannalle ja sitten muillakin teillä kuin äillä. . Olisi muutamalle sankarille ihan oikein, että pistetään ajamaan jonossa kuin köyhän talon possut.
Jos ei hyvällä, niin sitten se toinen vaihtoehto.
***
Tietysti tällaista aluepoliitikkoa lämmitti asiassa se, että kaikilla oli kiire nimenomaan Turun suuntaan.
***
Radiossa puhuttiin alkuviikosta siitä, miten taloyhtiöt säästävät rahaa tiputtamalla taloissa pattereissa kiertävän veden lämpötilaa.   Sikäli kun ymmärsin, jossain talossa on pidetty lämpöä sen verran päällä, että huoneistoon saa jopa 26 -27 astetta lämmintä.  
Herran tähden.  Joku lauantainen Earth Hour eli valojen sammuttaminen tunniksi on muuten  aika kevyttä kauraa, jos toisaalla samaan aikaan ei riitä, että asunnossa on sauna, vaan löylytellä  halutaan joka huoneessa.
Selittäkääs nyt sekin, että kesähelteellä 24 astetta on monesta jo aivan liikaa, vaikka istuisikin varjossa ja pieni tuulenvire silittelisi ja sisäinen nestejäähdytys pelaisi.  Sitten toisaalta 25-asteisessa tunkkaisessa asunnossa vedetään raappahousua jalkaan tarkenemisen nimissä.
Ei käy järkeen.
***
Tulipahan lauantaina nuokuttua läpi tuo euroviisujen kansallliset karsinnatkin.
Finaalia voikin katsoa jo varsin ilomielin, pahimman tähän kisaan liittyvän pettymyksenhän koki jo viikonloppuna kun selvisi, että Eläkeläiset- yhtyeen tie tässä taistossa katkeaa tähän.
Harmi. Siinä oli paitsi tervettä halot kourissa- asennetta ja se oli  lisäksi  ainoa veto, missä solistin  laulutaidottomuus ei haitannut yhtään.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Heipähän hei.
Toimituksen lounaiskulmassa luodaan höttöä pois kulkuteiltä.
Aloitetaan viskominen.
***
Sitä tässä vaan, että kannattaa varmaan alkaa laahustaa kohta kioskille päin.  Voi nimittäin olla lyhyttä pidemmät jonot lauantaina, kun kaikkien aikojen lottopotti arvotaan.  Pistävät jakoon siinä seitsemän miljoonaa, mikä tietysti on melko paljon rahaa.
Ajatusleikkivä sivupersoonani ynnäili kahvipaussin ratoksi,  paljonko rahaa se ihan vakavissaan puhuen on, jos mittayksikkönä on vanha tuttu kassillinen.
Otetaanpa keskivertoseteli eli parikymppinen. Tarkin tieto, minkä löysin, kertoo että yhden paksuus on 0,1 milliä.  Kymmenen rahaa tekisi jo millin pinon jolla on hintaa 200 euroa. Sata kappaletta on sentin nippu  ja 2000 e. Tuhannella rahalla, 20 000 euron läjällä, on korkeutta jo desimetri ja 200 000 euroa kaksikymppisinä tekisi ehkä jo metrin pinon.  Olisiko siinä sellainen summa, että menee vielä marketin kassiin liikaa sullomatta.
Sitten ei puutu enää kuin loput.  Miljoona tulee täyteen tietty viidestä metrin pinosta ja se kertaa seitsemän tekisi jo 35 metriä, eikö.
Saattaisi mennä ensimmäiset sileät setelit ihan salkunkantajien palkkoihin.  
No, toisaalta euron kolikoina koko läjä painaisi äkkiä laskien rapiat 52 tonnia.
Että  kyllä minä taidan tyytyä paperirahaan.
***
Noin arvollisesti summa tietysti on julma.
Yritin kävelylenkin ratoksi sunnuntaina miettiä, millainen lovi voittopottiin tulisi kaikesta tarttistehdä- osaston puuhastelusta.  Siinä  sitä tuli ajatuksissa ostettua niin kesäautolle tallipaikkaa kuin korjautettua polkupyörää.  Lisäksi pistin mielessäni lähipiirillekin vähän pahanpäivänvaraa ja mökillekin taisin tilata pari mottia klapia sillä aikaa poltettavaksi,  kun  itse tehdyt kuivuvat.
Ja miten kävi? Hyvä kun sai puolta miljoonaa menemään kaiken asunnonostelun jälkeenkään.
Entä sitten se loppusumma, mikä vielä jäi käyttämättä.
No, jotenkin sitä aina toivoo, että jos seitsemän oikein joskus kohdalle kosahtaisi, niin sitä osaisi jatkaa tallustamistaan enempiä ökyilemättä.    
Vaan pistetäänpä se kuukausibudjetista usein puuttuva  parisataa nokkiin joka kuun tulopuolelle tästä hamaan 80 vuoden ikään asti.  Kaikkiaan tällä pelin kuluu alle puolitoistasataa tuhatta.  Vielä on siinä kuusi  ja puoli miljoonaa seitsemän miljoonan voitosta polttamatta.
Autokauppaanhan moni kiirehtii, jahka arpa onnen suo. Ei auta sekään tähän.  Viiden vuoden välein 30 000 euron auton loppuiän ajan uuteen vaihtamalla ei pala ihmeitä. (Tuolla hinnalla saa sen verran elämää nähneen  nelivedon, että siihen raaskii kiivetä savisillakin saappailla).
Vielä on tähteellä herra ties miten. Ruoat ja sähköt ja muut pakolliset ostaisi töistä saadulla palkalla kuten nykyäänkin ja jotenkin tässä hiipii mieleen, että mahtaisiko tuo voittopotti kiivaastikaan kulua.
En näet epäile, etteikö sitä tulisi oltua tasan yhtä saita kuin nykyäänkin kaupassa, kun miettii että tohtiiko  ostaa samaan koriin sekä juustoa että metwurstia.
Onhan nimittäin niin, että summa on käsittämätön.  Mietitäänpä vaan kuntapäättäjiä,  jotka  veivaavat eestaas jostain  kaupungin rantasaunan remontista, kun sen hinta on  muutama kymppitonni eli ihan ymmärrettävä summa.  Sitä vastoin miljoonien rahat milloin mihinkin soljuvat yleensä eteenpäin nuijan kopautuksella.
Tottahan kirjoitetussa tekstissä 35 000 näyttääkin  isommalta kuin 6,2.
Että eiköhän se sama vänkääminen jatkuisi, jos vaikka seitsemän oikein kosahtaisi kohdalle. Ei voi ostaa tuoremehua jos piti ostaa tärkeämpää pesuainetta! Loppuu rahna!
***
Tietty oikotietä onneen on monenlaista.
Sunnuntaina alkoi tämä X-Factor –laulukisa telkkarista,ja katsoahan tuo piti.
Ei siinä ole enää kauhistelun aihetta, että joku ohjelma perustuu yrittäjien nöyryytykseen, se menee jo rutiinilla.  
Sekään ei oikeastaan ihmetytä, miten pahasti venähtänyt minäkuva monella laulunluikauttajalla oli. Tyrmäys omalle, surkealle lauluesitykselle sai aikaan pahimmillaan melkoista haistattelua.
Enempikin ohjelma ilahdutti. Yrittäjien joukossa oli nimittäin lauluyhtye, mikä nykäisi komean perinnetietoisesti mutta sopivan kieli poskella version tutusta Liisan koira- rockviisusta.
Tottahan sitä kitaranvarteen tartutaan vähän joka kellarissa, mutta erottuako joukosta? No sitten pitää olla porukka nuoria sällejä, jotka treenaavat syksyn ajan stemmalaulua ja ihan vapaaehtoisesti.
Asennetta ja yritystä, sano.
***
Niin kuin tässä keskustan puheenjohtajapelissäkin, mainetta ja kunniaa joko hommaa hakemalla tai sitten sillä, että on mieluummin kotona lasten kanssa.
Jokainenhan jo tiesi, mitä miettii pesunkestävä poliitikko tullessaan huterannäköiselle köysisillalle?
– Kannattaakohan tuo silta minua.
***
Heip.
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Tervepä taas.
Jokatorstainen taikina nousee jälleen toimituksen lounaisnurkassa. Otetaanpa pyörittelyyn ensimmäinen limpullinen.
***
Jotenkin maailman epäreiluinta tuo Haiti-hommakin.
Miten sitten sattuukaan, että jos maa järisee oikein  tuhoisasti, niin tietty sitten sillä kaikkein huterimmin rakennetulla ja köyhimmällä saarella.
Apua on pikkuhiljaa kai tuhoalueelle valumassa, mutta ei kai ihan alkukankeuksitta. Jostain luvattiin rahaa, jostain jotain muuta ja Suomesta tietty täkäläistä osaamista eli kenttäsairaalat ja niihin henkilökuntaa.  
Sanokaa mitä sanotte, mutta tässä oli onnena onnettomuudessa se, mikä on samalla kamalinta. Siis että tuho on niin kaikenkattava.
Ovet ovat varmasti mahdollisimman auki auttajille tulla, kun samassa veneessä ovat niin tavan kansa kuin ei-niin-hyvämaineisen hallinnon kaveritkin.
***
Urakan suuruus on kai jotain ennenkokematonta, alkaen sellaisesta perustarpeesta kuin vesi.  Ei siis riitä, että paikataan loukkaantuneita vaan siinä sivussa pitäisi pitää huoli ettei kukaan kuole nälkään tai viluun.
Punaisen ristin edustajan mukaan päivässä pitää jakaa vettä jopa  muutamalle sadalletuhannelle ihmiselle. Kova homma, eikä äkkiä ohi, jos ja kun pahasti levinneestä pääkaupungista halutaan jälleen asuinkelpoinen.
Ensimmäisiä tuhoraportteja lukiessa tuli mieleen, että milloinkohan joku keksii  auttajien asemesta liikuttaa haitilaisia. Siis että pusketaan nopeasti rauniot yhteen läjään  ja etsitään ihmisille uusi asuinpaikka kelle mistäkin.
Näemmä sitkeys vie voiton, ja hyvä niin,  kokemus on osoittanut että vähääkään pakotettu muutto ei usein suju ilman pulmia.  
Jos kuka tapakristitty oli huolissaan omien kirkollisverojen käytöstä, niin tällä nyt selittyy osa. Kirkon ulkomaanapu on Haitissa iso toimija.  Eli pelko pois, jos eivät äyrit ole tulleet omaan sielunhoitoon, tämä on vähintään yhtä tärkeää.
Jotain yhteisen hyvän tajusta kertoo sekin, että kansan käsi on ollut keräyslippailla nyt aika karttuisa.
***
Onneksi kotimaassa ovat nämä otsikot olleet vanhoja tuttuja.  Työllisyystilanne näyttää kehnolta, Paavo Väyrynen haluaa taas pykälää paremmalle paikalle ja loppuaika tapellaan siitä, mitä Kaarina Hazard kolumnillaan tarkoitti.  
Tätä luettaessa verkossa moni kihisee edelleen kiukkua Hazardin Halme-kolumnin johdosta.  Juttu  on luettu väärin joko tahallaan tai tarkoituksella ja meno on sen mukaista.
Näissä Hazardia edesvastuuseen vaativissa kommenteissa ei ihmetytä eniten edes puuttuva lukutaito vaan arviointikyky.     Ei kai kukaan vakavissaan kuvitellut, että alan ammattilainen Kaarina Hazard kirjoittaisi valtakunnalliseen lehteen jutun, jossa tarkoituksella halventaa vastikään kuollutta ihmistä.  
Mediakritiikkiä, jota juttu muuten oli, sitä vastoin voi esittää aina, kuolemista johtuen tai niistä huolimatta.
***
Paineita tästä vaan tulee. Sikäli kun olen oikein tulkinnut noita pahimpia kannanottoja netin keskustelupalstoilla,  Hazardin tukijat voivat vähintään kutsua itseään elitisteiksi ja muuksi hienoksi.
Varjele. Ja tässä kun piti vaan olla ihan tavallinen.
***
Noitahan nyt näkee monessa taloudessa, kirkasvalolamppuja.  Kuulemma terästää aamuherätystä, kun pistää toosan loimottamaan etukäteen niin, että saa herätä kirkasvalolampun jo palaessa.
Tsähh, sanon minä. Piristystä tammikuiseen aamuun saa pienemmälläkin satsauksella.
Viime maanantaiaamu meni ensimmäisten parin tunnin osalta jokseenkin perinteisesti;  kello ei soinut, vyö hajosi, diesel hyytyi  auton polttoaineensuodattimeen ja näin päin pois.
Unensikkarassa tuli harrastettua kuitenkin puolitahatonta tuotetestausta. Kaikesta huolimatta piti purukalusto pestä, ja tiedättehän, että ilman rillejä puoliunessa touhutessa  muovituubi on vain muovituubi, ja ensimmäisen käteen osuvanhan sitä sitten ottaa.
Testimme ”tästäkö kehon yleispesuaine” tulos on toisaaltaan masentava.  
Ei, Bodyshop-merkkisestä naisten naamanpesuaineesta ei ole hammastahnaksi. Vaahtoaa huonosti ja huuhtoutuu hankalasti ja ei se laventelin maku oikein kyllä…
Toisaalta kirkasvalolampun tämä pesee mennen tullen sen omimmalla alueella. Kyllä siinä viimeisetkin unet karisevat, kun huomaa levittäneensä hampailleen harjallisen ”vitamin e facial washia” ja kiirekin muka olisi.
***
Olympialaisetkin lähestyvät. Lätkäjoukkueesta ei sen enempää kuin että rapakon takaa tulevien uutisten perusteella siinä porukassa on kohta niin vähän omin voimin käveleviä, että joukkue voi kohta jättää nämä kekkerit väliin ja leimata passit kevään paralympialaisiin.
***
Heip.
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Uusin lukijan kuva

  • Sienet kiipesivät
  • Kuvaus: Näiltä sieniltä eivät varpaat kastu, tuumii kuvan lähettänyt Keijo Hillgen.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20