Tähdellistä

Torstaitapa taas.  Toimituksen lounaissiiven valtuustoseminaariosaston viikkokatsaus pistetään kattaen tähän alle.

Käydäänpä toimeksi.
***
Tulipahan nimittäin tässä sateisen illan ratoksi purettua digiboksilta katsomattomia ohjelmia.
Jo toisen tallenteen kohdalla tärppäsi.  Lamastalgia-niminen dokumenttisarja käsitteli yhdessä osassaan lama-ajan nuorten elämää ja kuin sattumalta ohjelmassa käsiteltiin myös koulujen sulkemisia. Aivan 1990-luvun alkuvuosilta olleessa tv-uutisten pätkässä mainittiin, että lähiakoina Suomessa suljetaan jopa satoja alle 20 oppilaan kouluja.

No, tapetilla tämä asia on kaiken aikaa.  Salossa koulu joutuu suurennuslasin alle, jos oppilasmäärä huitelee pidemmän aikaa karvan verran alle 40 oppilaassa. Aika näyttää,  tohtiiko joku vielä tehdä aiheesta päätöksiäkin.

Pisti vaan miettimään, että jos 18 vuodessa raja kiipesi sen 20 oppilasta ylöspäin, niin entä kierros numero kolme.  
Kannattaisi alkaa haalia noin 55 oppilaan kouluihin jokunen muksu lisää ennen kuin ollaan vuodessa 2028, vai mitä.
***
Viikon ruoka-aihe liittyy varusmieselämään.  Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella on tutkittu varusmiesten ruokailutottumuksia.  Tutkimuksessa saatiin selville sellainenkin ihme, että varusmiehet syövät munkin jos toisenkin metsäleirien aikana, jos milloin vaan sotilaskotiauto saapuu metsän laitaan.

Joopahan joo.  Eihän tämä poikkea huonompaan suuntaan monestakaan tutkimuksesta, yhtä lailla tässä kerrottiin virallisilla planketeilla jotain mikä jo tiedettiin ennestään.
Hesarissa tuloksia esitelleen tutkijan mukaan munkki on varusmiehelle lohturuokaa jolla palkita itsensä kun muutakaan lohduketta ole.

Jännä homma, miten tuonkin perinteisen päivänpäätöspullan saa näyttämään oikeilla sanavalinnoilla aika sosiaaliviranomaismaiselta.  Jos tässä nyt pitäisi jostain olla huolissaan niin siitä, että munkinpureminen jatkuu vielä varusmiespalvelun päätyttyäkin, vaikka ympärillä luulisi olevan muutakin lohduketta ja sitä paitsi harva munkki siviilipuolella on yhtä hyvä kuin sotkun.

Vaan eipä tyrmätä ihan täysin: osaksi  kyse on siitä, että toden totta: päivän kun on pitkin metsiä ryöminyt, maistuu illalla hillomunkki aika kepoiselta.  Kalorivajeen täyttämisestä siinä on myös kysymys, joskin yhden possun joulet on aika äkkiä juostu sileäksi.
Ja varrotaanpa vaan, kyllä tähän kohta joku terveysvalistaja iskee ja uusii sotilaskotiautojen valikoiman turvatestatuksi ja kuitupitoiseksi.    
***
Munkin turmiollisuudesta tulee tietysti mieleen tämä hyötyliikunta tai sen puute.  Jälkimmäinen tuli eräänä iltana mieleeni salolaisen marketin pihalla. Niillä  erottuvat selvästi natiivit ja muualta tulleet. Olenkin laatinut tähän pisteytystaulukon, jonka mukaan voi kätevästi tarkistaa salolaisuusasteensa. Mitä enemmän pisteitä, sitä lujemmat juuret Uskelanjoen penkassa.
Kysymys yksi.
Pysäköin auton  marketin pihassa
a.    vapaaseen parkkiruutuun mahdollisiimman lähelle ovea
b.    invapaikalle oven viereen
c.    vapaaseen ruutuun, vaikka joutuisi vähän kävelemäänkin
d.    oven eteen,  on siinä ruutu tai ei
e.    yritän ajaa jopa tuulikaappiin
Pisteytysvaihtoehdot
a)    5 pistettä
b)    10  pistettä
c)    miinus 50  pistettä
d)    15 pistettä
e)    bingo!
***
Tätä kirjoittaessa onkin vielä auki, miten käy Suomen renkutuksen Euroviisukarsinnoissa.
Sanokaa mitä sanotte, mutta hiukan selitystä se edelleen vaatisi. Missään esimerkiksi ei ole mainittu, että kuka se sitten on se Työlki, joka ellää.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Heipähän hei.

Toimituksen tolppa-apinain osasto on laatinut viikkoraporttinsa, joka tuossa alempana sitten aukeaakin.

***

Otetaanpa kunnallispoliittinen katsaus heti alkuun, niin on sitten sekin hoidettu.

Maanantai-ilta meni Salon valtuustossa, missä puhuttavana oli likipitäen pelkkää roskaa – jätepoliittista työryhmää ja jäteyhtiön taloutta ja mitä kaikkea.

Mutta olipa jotain muutakin, ja tämä jäi vaivaamaan.

 Keskustan valtuutettu Reijo Tuominen teki jokin aika sitten aloitteen siitä, että Paukkulakodin henkilökunnalle asennettaisiin autojen lämmitystolpat.

Idean torppasi alkuunsa tekninen lautakunta.  Määrärahojen puute on syy numero ykkönen, toinen ja kauniimmalta kalskahtava on tasapuolisuusperiaate:  siis että Paukkulakodin väki ei voi saada tolppia kun sitten ne pitäisi kaikkien muidenkin saada.

Ei tässä olla kenenkäään asiaa ajamassa enkä edes tunne ketään Paukkulakodista. Silti tuo tasapuolisuusperiaate on joskus ennenkin saanut aikaan tahattoman koomisia tilanteita, joskus se on ihan vaan nykyisen tilanteen säilyttämisperiaate niin kuin nytkin.

Maanantaina saadun selvityksen jälkeen pikkupiru itsessäni hiipi ajatuksiin ja ajelin tiistaiaamun ratoksi vähän pitkin eteläistä Saloa.

Pikainen tilannekatsaus antoi tulokseksi seuraavaa: Perniökodin pihassa lämmitystolpat on, samoin Perniön vanhainkodin parkkialueella ja Särkisalossa palvelukeskuksen sekä koulun  pihassa myös. Perniön kirkonkylän kouluissa on myös tolpat lukiota lukuun ottamatta, samoin kotisairaanhoidon talon pihassa.

Luonnollisesti tasapuolisuusperiaatteesta on pidettävä kiinni, mikä kai sitten tarkoittaa, että eiköhän katkaista virrat näistä tässäkin luetelluista tolpista ennen syksyä. Säästyvällä sähkörahalla saa varmasti jotain, esimerkiksi ensi vuonna muutaman tolpan vaikka Hintan vanhainkodin pihaan Suomusjärvelle.

Virtaahan niihinkään ei tarvita, kun se muualtakin jo katkaistiin.

Tasa-arvoa, eiksvaa.

***

Samaisessa kokouksessa oli myös tämä IVA-menettelyn käyttöönotto puheena.

Se onkin totta, että IVAn merkeissä pitäisi kokoontua useammin,  keskiolut  tuppaa olemaan nykyään suositumpaa.

***

Kaikkea sitä kanssa löytää itsensä lueskelemasta.

Lätkän MM-kisoissa Kazakstanin joukkueen pelit eivät nyt menneet ihan parhaalla mahdollisella tavalla.

Kiinnostus silti jollain tapaa heräsi; mikäs se tämä tällainen Kazakstan sitten oikein on.  Internet päästi vähän jäljille: viimeiseksi itsenäistynyt neuvostovaltio, pikkuhiljaa nouseva maa Keski-Aasiassa. 

Pahin puoli lienee, että kyseessä on sisämaavaltio eli merinäköalasta on turha haaveilla – kiipesi sitten miten korkeaan taloon vaan. Sikäli kun olen ymmärtänyt, jokunen aika korkea torni onkin jo tekeillä.

Toisaalta osa maasta on ilmeisesti edelleen siinä tilassa kuin …no, alle 20 vuotta sitten itsenäistynyt neuvostovaltio on.   Jollain tapaa olisi jopa ajatellut, että siellä nyt muutakin puuhaa on kuin kiekonpeluu. 

***

Ja samoissa kisoissa ei tykätty hyvää, kun venäläisjoukkueesta levitettiin tupakinpolttovideota julkisuuteen.

Nuuskahan se tosin on ollut kiekkoilijoiden suosima tupakkituote, mutta tässäkin ovat muoviset korvikkeet astuneet kehiin.

Vai mitä se meinasi kun jonkun tiedon mukaan joukkue tykkää nailon –biitistä.

***

Kevät tietty näkyy silläkin tapaa, että paljon on pelastuslaitoksen keikkoja ollut viime aikoina.

Lapsilukijoita voidaan lohduttaa, että sirkuksen auto ei ole ajanut ojaan vaikka eräässäkin ulosajojutussa luki, että osa auton  pelleistä kolhiutui.

***

Heip.

 Aku Poutanen

 

 

Toimituksen kevätallergiaosasto palautuu työnteon juhlasta ja tässäpä sitten viikkoraporttia.
***
Jos ihan toiveen saisi esittää, niin tällä tavallahan kotoisen jääkiekkokauden ja vapun pitää niveltyä toisiinsa.
Säästyy paljon vaivaa vapun juhlimisesta, kun koko ilointikiintiö tuli käytettyä jo viime viikolla kun tepsiläiset hakivat voittopystin sinne, minne se kuuluukin.
***
Vaan kaikenmoista etuutta sitä kyllä.

Viime viikolla uutisoitiin, että tämä kansanedustaja Maria Guzenina –Richardson on saavuttanut yhden kyseenalaisen paalupaikan eli ajanut taksilla talven aikana yli parintuhannen euron verran.

Eihän tässä mitään ihmeellistä ole. Listan kakkos- ja kolmossijoille kirineet pirssissäistujat ovat keränneet hekin saldoa l melkoisesti  ja onpahan tuossa toisaalta edes kuskeilla ajoa.

Aivan varmasti matkoissa olisi itse kullakin karsimisen varaa, tai ainakin valinnan varaa siinä millä päästelee menemään.

Jotain tökeröä tämän kisan voittajan toiminnassa kyllä omaan silmään on.  Tarkoitan lähinnä sitä, että Guzeninalla on säännöllinen kolumnipaikka Iltalehdessä. Uutisesta ei mennyt kamalan kauaa, kun ko. edustaja sitten käytti kirjoitusvuoronsa hyväkseen ja naputti palstan täyteen perusteluja sille, miksi on tullut ajeltua taksilla hiukka enemmän kuin aiemmin ei.

Tietysti koko kolumni oli tietty vähän kuin oikaisun vaatimista uutisesta, jossa ei ollut virhettäkään. Moni on vähemmän herkkänahkainen.

Vaan eihän se vielä ole ylipursuavaa etuoikeuksien käyttöä, jos kiirepäivinä posottaa pirssillä – niin tekee moni muukin.
Se sitä vastoin on, että käyttää vakio-kirjoituspaikkansa omien tekemistensä selittelyyn parhain päin.
***
Lisää päivänpolitiikkaa ja ulkomaita.

Kreikkalaisia ei tietysti saisi nauraa. Vaan kun tässä nyt on sikäläisen talouskurimuksen syitä avattu niin mieleen tulee hakematta brittiläinen sketsisarja Ruuvit löysällä ja sen kuvitteelliset uutiset "rebuplica"-rantavaltiosta.


Kovin kaukana ei olla siitäkään, millä englantilainen Knalli ja sateenvarjo- kuunnelmasarja on naurattanut. Sen pääosassa olevat kuvitteellisen ministeriön virkamiehet saapuvat työmaalle lähempänä puoltapäivää ja valtionhallintoa kuormittavat mitä merkillisimmät komiteat. Johtajille maksetaan hyvin hataria bonuksia eikä virkailijoita voi erottaa vaikka olisivat töpeksineet miten -- korkeintaan siirtää arkistotehtäviin Ulko-Hebrideille.

Se, mikä radiossa on naurattanut, ei tietty hymyilytä Pohjan perillä kauheasti.

Tosin ainahan näitä voi suhteuttaa. Esimerkiksi Suomen Kreikalle lainaama puolitoista miljardia on siinä kolmesataa euroa per suomalainen. Iso summa äkkiseltään annettavaksi mutta toisaalta joku ostaa samalla hintaa jonkun pelikonsolin silmää räpäyttämättä.
Tähän tietysti liittyy toive jostain paljon paremmasta kuin typerästä pelivehkeestä. Takaisinmaksun ajan koettaessa voitaisiin sopia että miksikä ei suoritusta myös hyödykkeinä, jos ei riihikuivaa löydy.

Lootallinen retsinaa ja toinen sitä mainiota sikäläistä fetajuustoa riittäisi käsirahaksi ainakin meikäläiselle. Sellaista isoina paloina peltipurkissa myytävää.
***
Lääkärivenekin partioi nähtävästi taas saaristossa kesän tullen.
M/S Caritas on tuonut avun monenlaiseen akuuttiin vaivaan.
Kesäaikaan telmiessä riskit tietysti ovat monenlaiset, ja osa olisi ehkäistävissä.
Siinä ei ole mitään perää, että tätä ennaltavalistustehtävää hoitamaan olisi valjastettu S/Y Filis.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

 


Terveppä vain.
Toimituksen lounaisen valistusasian osaston viikkoraportti on nipussa tässä taas kuin parsat ikään.  
***
Monenlaista hyödyllistä elokuvaa on tullut esille kanssa viime aikoina. Erityisesti kiinnostaa kotimainen dokumentti nimeltä Reindeer spotting.   Elokuva kertoo rovaniemeläisten huumekäyttäjien arjesta ilmeisesti täysin kaunistelemattomasti.  Itseltäni pätkä on vielä näkemättä, enkä tiedä haluanko maksaa toistakymmentä euroa siitä ilosta että näen sekakäyttäjän varastavan autostereot.
Ei siinä, etteikö tämä pätkä olisi onnen omiaan muutamalle muulle. Tässä sitä olisi ilmeisesti sellainen  pakkonäyttää-pätkä yläasteille, että oksat pois . Voisivat jäädä ainakin pahimmat myrkyt kokeilematta.
Ainakin kyse on jostain muusta kuin virallisten valistusfilmien tätimäisyydestä ja tahattomasta koomisuudesta.  
Pari aika outoa ilmiötä tähän vaan liittyy.

Ikäraja on niistä ensimmäinen.  Pitkän kohkaamisen jälkeen elokuvan katsojien alaikä on  ja pysyy 18 vuodessa, mikä tietty rajaa esimerkiksi yläkoululaiset pois luvallisesta katsojaporukasta.  Harmi. 

Että jos nyt sopii toivoa opettajilta hiukan kansalaistottelemattomuutta ja elokuvan salakuljetuksen edes muutamaan luokkaan.

Toinen ihmettelyni aihe oli syntyä, kun jostain luin että tämänkin katsomossa oli jotakuta naurattanut.
Jotain kertoo arvomaailmasta jos naurattaa, kun toisilla menee aivan päin honkia, olkoon nyt miten vapaaehtoista hyvänsä.
***
Tietysti huumorin käsite on kovin häilyvä.   Uudessa hauskaksi mainostetussa viihdeohjelmassa nimeltä Teräspallit oli hiljakkoin kohta, jossa roolihahmo  paiskoi ruokaa ohikulkijoiden niskaan.
Aiemmin hauskuuteen vaadittiin edes joku pieni oivallus.   Se, että joku nauraa sille kun toinen paiskoo hampurilaisia, on aivan sama kuin joku nauraisi sille että toinen heittelee pieniä kiviä rannalta veteen. Tähän asti se taas on huvittanut korkeintaan oikein hitaalla käyviä tai pahasti kamoissaan olevia.

Kumpaan sitten kukin haluaa samaistua.
***
Tätä lakkoasiaa tietysti kanssa.   Sitä aina muistetaan kauhistella, että miten teollista on kotimainen lihantuotantokin.
Taannoinen liha-alan seisokki kertoi siitä jotain. Hätä tuli käteen useammalla lihatilalla – ihan siitä syystä, että tavaran eli eläinten pitäisi liikkua. Uutta porsasta syntyy tämän tästä ja vanhat pitäisi saada alta pois.  Ajatus siitä, että eläkööt nyt vielä pari päivää, lienee kerrassaan väärä.
Varmasti on valvottua, turvallista ja siistiä kotimainen tuotanto, mutta viimeistään tämä todisti että ihan idyllistä ei kai kannata puhua.
***
Mitä itse lakkoiluun tulee, niin oikeutensa siihen tietysti on.  Sitten on se toinen puoli, mikä joskus hiipii mieleen.
Siis että neljä viidestä työntekijästä on aika tyytyväisiä jo nykyisiin työoloihin, mutta kun viides ei ole niin neljäskin kiskaistaan mukaan liki puolivahingossa.  
Kaiken päälle kun hiipii mieleen ajatus siitä, että tällaiseen taantuman aikaan moni voisi olla tyytyväisen sorttinen jo kun on sitä työtä – puhutaan prosentin korotuksesta joskus nousukauden aikaan.
***
Työpaikkaromansseja jos vaikka millä alalla.
Vai mitä se tarkoitti kun lehdessä luki, että moni naispappi hamuaa piispan sauvaa.
***
Uutiskielen pitäisi tiemmä olla tiivistä.  Parantamisen varaa on jopa isommissa taloissa, kuten saimme huomata radion uutisista alkuviikolla.
Erään uutissähkeen mukaan tällä viikolla poliisi valvoo nopeuksia tehostetusti.

Kyynisesti ajatellen tässä olisi ollut uutisarvonsa, vaikka viimeinen sana olisi jätetty poiskin.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Huomentapa jälleen, toimituksen lounaissiiven ilmatilanvalvontaosaston viikkoraportti isketään tiskiin täten.
***
Nimittäin ilmastahan sitä kyse on.  Islannin tulivuori on saanut muutkin kuin synnintuntoisimmat ottamaan kasan tuhkaa niskaansa. 

Noin käytännössä seurauksia on ollut sekalaisia, ja yksi puhutuimmista on lentoliikenteen halvaantuminen.  Reissaavaisten elämä on lentorajoitusten johdosta jonkin verran hankaloitunut.
Toisaalta ymmärtää, jos joillakuilla vähän verenpaine nousee – hommia on kotipuolessa sovittuna ja sitten itse on nalkissa jossain hevonkuusessa.  
Toisaalta tekisi mieli miettiä, että kyseessä on luonnon tapa muistuttaa, minkä ehdoilla tässä mennään ja ettei liikkumisen tarvitse olla ihan itsestään selvää. Lappilaisille tai saaristolaisille tässä ei taida olla mitään outoa: kun keli nasahtaa sopivaksi, ei välttämättä liikuta kotitorpalta mihinkään aikoihin.  
Toinen tai kolmas juttu on, että ainakaan omaan silmääni ei ole sattunut juuri tietoja siitä, että tämä lentämistauko olisi aiheuttanut mitään oikein vakavia seuraamuksia kenenkään hengelle tai terveydelle.  Jopa elin- ja verikuljetukset ovat liikkuneet.  Puheita ”tuhkakaaoksesta” tulee kai siksi vähän oudoksuttua. Tuhkaa on, lentokoneilla ei ole viisasta lennellä, siinäpä tuo. Ilmassa on nyt vähän ollut sellaista asennetta, että syyllinen tähänkin olisi löydettävä.
Olisi tässä mahdollisuus jonkinmoiseen ympäristötekoonkin. Tiistain uutisten mukaan usea iso firma on moninkertaistanut videoneuvottelijoiden määrän, kerta paikan päälle palaveriin ei  kerrassaan pääse.

Ympäristöihmisten luulisi kiittävän, sikäli mikäli käy niin että vanhaan malliin ei enää palaillakaan.
Ajatusleikkivä puoleni alkoi miettiä, että entä jos koneet eivät nousisi ilmaan aikoihin. Mihin muotoihin tämä maanpäällinen liikkuminen vakiintuisi ja paljonko opittaisiin tinkimään kiireestä.  

Taisi olla Hesari, missä joku ennusti, ettei tämä jää viimeiseksi purkaukseksi, joten hyvä nyt vähän harjoitella pohjille.
***
Tiistai-iltana kuuntelin radiosta tulivuori-iltaa. Siinä tuli mieleen, että tämä lentoliikennehän on vain yksi ja kapea viipale kaikista seuraamuksista.
Jonkinmoinen Havukka-ajon ajattelijan perinne elää vahvana kyllä: lähetykseen soittavat kansalaiset olivat miettineet sellaisia kysymyksiä, jotka eivät ole omaan päähäni olleet lähelläkään pälkähtää.
Islannissa ovat parhaillaan lirissä muun muassa karjankasvattajat: elikoita on jouduttu siirtämään tilapäislaitumille ja isäntäväkeä sitten tietysti kanssa.  Tuhkassa on paljon fluoria, joka on karjalle vaarallista, ja ongelmana onkin, mistä ruokaa eläimille.
Sanoo Nalle Wahroos mitä vaan, kyllä ihan kehitysavun nimissä voitaisiin laivata joku paali heinää täältä saarelaisille.
***
Sitten maaliikenteen viihtyvyyden parantamiseen ja tienestipuoleen.  Nämä ovat yhteyksissä toisiinsa.
Tarkoitan tietysti jokakeväistä operaatiota  jota monesti kuulee autonsiivoukseksi kutsuttavan.
Onhan nimittäin niin, että kun autossa istuu sen kolmekin tuntia päivään, kaikenlaista orgaanista ja ei-orgaanista jätettä kertyy tiloihin huonomman kaatopaikan verran.  Toisaalta kun siellä istuu sen kolmekin tuntia päivään, niin sitä toivoisi että ympäristö ei näytä huonommalta kaatopaikalta.
Siivoamisella sitä paitsi pääsee ihan tuntipalkoille.  Ensinnäkin menopuoli. Kun turhat rojut on heitellyt mäkeen, putoaa auton painosta viitisenkymmentä kiloa ja eiköhän polttoainetalous kohene.

Lisäksi saa tulontynkääkin. Perjantain talkoissa ongin kiesin onkaloista sellaisen säkillisen tyhjiä vissypulloja, että ne kun palauttaa kauppaan, syö pieni perhe hyvin pari päivää.

Koko loppukuun ruokarahat puolestaan saa, kun myy autosta imuroidut sepelit kaupungille.
Määrä riittää hiekoittamiseen koko ensi talveksi.
***
Heip.
aku.poutanen
@pernionseudunlehti.fi

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Uusin lukijan kuva

  • Joki kauneimmillaan
  • Kuvaus: Talvipäivän tunnelmaa Perniönjoella kuvasi Terttu Rantanen.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20