Tähdellistä

Huomentapa jälleen, toimituksen lounaissiiven ilmatilanvalvontaosaston viikkoraportti isketään tiskiin täten.
***
Nimittäin ilmastahan sitä kyse on.  Islannin tulivuori on saanut muutkin kuin synnintuntoisimmat ottamaan kasan tuhkaa niskaansa. 

Noin käytännössä seurauksia on ollut sekalaisia, ja yksi puhutuimmista on lentoliikenteen halvaantuminen.  Reissaavaisten elämä on lentorajoitusten johdosta jonkin verran hankaloitunut.
Toisaalta ymmärtää, jos joillakuilla vähän verenpaine nousee – hommia on kotipuolessa sovittuna ja sitten itse on nalkissa jossain hevonkuusessa.  
Toisaalta tekisi mieli miettiä, että kyseessä on luonnon tapa muistuttaa, minkä ehdoilla tässä mennään ja ettei liikkumisen tarvitse olla ihan itsestään selvää. Lappilaisille tai saaristolaisille tässä ei taida olla mitään outoa: kun keli nasahtaa sopivaksi, ei välttämättä liikuta kotitorpalta mihinkään aikoihin.  
Toinen tai kolmas juttu on, että ainakaan omaan silmääni ei ole sattunut juuri tietoja siitä, että tämä lentämistauko olisi aiheuttanut mitään oikein vakavia seuraamuksia kenenkään hengelle tai terveydelle.  Jopa elin- ja verikuljetukset ovat liikkuneet.  Puheita ”tuhkakaaoksesta” tulee kai siksi vähän oudoksuttua. Tuhkaa on, lentokoneilla ei ole viisasta lennellä, siinäpä tuo. Ilmassa on nyt vähän ollut sellaista asennetta, että syyllinen tähänkin olisi löydettävä.
Olisi tässä mahdollisuus jonkinmoiseen ympäristötekoonkin. Tiistain uutisten mukaan usea iso firma on moninkertaistanut videoneuvottelijoiden määrän, kerta paikan päälle palaveriin ei  kerrassaan pääse.

Ympäristöihmisten luulisi kiittävän, sikäli mikäli käy niin että vanhaan malliin ei enää palaillakaan.
Ajatusleikkivä puoleni alkoi miettiä, että entä jos koneet eivät nousisi ilmaan aikoihin. Mihin muotoihin tämä maanpäällinen liikkuminen vakiintuisi ja paljonko opittaisiin tinkimään kiireestä.  

Taisi olla Hesari, missä joku ennusti, ettei tämä jää viimeiseksi purkaukseksi, joten hyvä nyt vähän harjoitella pohjille.
***
Tiistai-iltana kuuntelin radiosta tulivuori-iltaa. Siinä tuli mieleen, että tämä lentoliikennehän on vain yksi ja kapea viipale kaikista seuraamuksista.
Jonkinmoinen Havukka-ajon ajattelijan perinne elää vahvana kyllä: lähetykseen soittavat kansalaiset olivat miettineet sellaisia kysymyksiä, jotka eivät ole omaan päähäni olleet lähelläkään pälkähtää.
Islannissa ovat parhaillaan lirissä muun muassa karjankasvattajat: elikoita on jouduttu siirtämään tilapäislaitumille ja isäntäväkeä sitten tietysti kanssa.  Tuhkassa on paljon fluoria, joka on karjalle vaarallista, ja ongelmana onkin, mistä ruokaa eläimille.
Sanoo Nalle Wahroos mitä vaan, kyllä ihan kehitysavun nimissä voitaisiin laivata joku paali heinää täältä saarelaisille.
***
Sitten maaliikenteen viihtyvyyden parantamiseen ja tienestipuoleen.  Nämä ovat yhteyksissä toisiinsa.
Tarkoitan tietysti jokakeväistä operaatiota  jota monesti kuulee autonsiivoukseksi kutsuttavan.
Onhan nimittäin niin, että kun autossa istuu sen kolmekin tuntia päivään, kaikenlaista orgaanista ja ei-orgaanista jätettä kertyy tiloihin huonomman kaatopaikan verran.  Toisaalta kun siellä istuu sen kolmekin tuntia päivään, niin sitä toivoisi että ympäristö ei näytä huonommalta kaatopaikalta.
Siivoamisella sitä paitsi pääsee ihan tuntipalkoille.  Ensinnäkin menopuoli. Kun turhat rojut on heitellyt mäkeen, putoaa auton painosta viitisenkymmentä kiloa ja eiköhän polttoainetalous kohene.

Lisäksi saa tulontynkääkin. Perjantain talkoissa ongin kiesin onkaloista sellaisen säkillisen tyhjiä vissypulloja, että ne kun palauttaa kauppaan, syö pieni perhe hyvin pari päivää.

Koko loppukuun ruokarahat puolestaan saa, kun myy autosta imuroidut sepelit kaupungille.
Määrä riittää hiekoittamiseen koko ensi talveksi.
***
Heip.
aku.poutanen
@pernionseudunlehti.fi
Heipähän hei. Toimituksen lounainen rukiinkulutusosasto viikkokatsauksineen tässä nyt.
***
Tästähän on ollut puheita, että mikä loppuu kaupasta jos elintarvikeala lakkoilee pitkään. Einekset ja tehdastekoiset osaruisleivät kuulemma ensiksi.

Pienleipomoiden kannattajana olen tietty hyvilläni siitä tiedosta, että niissä lakon aikanakin leivotaan, mikä ehditään.

Sekään ei kävisi harmittamaan, jos kaikenmoiset ihmejugurtit jäisivät vähemmälle. Tiedättehän, nämä turvotusta laskevat ja vatsan toimintaa edistävät, joiden mainoksissa puhutaan aikuiskatsojille kuin vähämielisille.

Tähän kaikenlaiseen kropan vajaatoimintaan nimittäin on lääkettä ihan lähellä. Oikein pisti vihakseni lukea jostain naistenlehdestä maakuntien leipäherkuista. Varsinais-Suomen kohdalla "maakunnan makuna"oli makea setsuuri.

On puolensa siinäkin, mutta kunnon rukiisen kanssa ei mitään jakoa. Esimerkiksi vähän päässä lounaiskulmasta, Kemiössä rakennellaan ensiluokkaisia ruisleipiä reikäleipänä, limppuna ja patonkina. Lisäaineitta, käsin ja paikallisista jauhoista.

Kisassa pärjää mainiosti myös turkulainen Vilmunen & Vilmunen, jonka reikäleivän Jyrki Sukula nimesi joku vuosi sitten maan parhaaksi. Samassa kaupungissa Kosken leipomo väsää erinomaiset ruisleivät. Salolaista Kuiroakaan ei sovi sivuuttaa.
No, mitenkö tämä kaikki nyt liittyy yhteen.

Siten, että joutavaako ihmejugurttia litkimään. Sama teho on kunnon rukiisella, vatsa pelaa ja hatutus kaikkoaa. Kaikki vitamiinit, hivenaineet ja kotimaisen työn tukeminen tulevat samaan kauppaan. Ruisleivän saa paperikääreessä.

Tosin tietty kohtalokas meininki näissä on. Riippuvuussuhde syntyy oitis. Esimerkiksi Kemiön ruispatonkiahan sitä murtaa oston jälkeen heti tuuman pätkiä siltään syötäväksi samalla kun ajelee kohti uusia seikkailuja. Parin euron patongista tulee liki täyteen, mitä samanhintaisesta jugurttipurkillisesta ei voi sanoa.

Noin muuten vahinkoa koituu tietty vain mainostoimistoille. Kunnon hapan tekee kauppansa ilman prime-timeen myytyä mainospalaakin.
***
Ettäkö mikä muu sitten loppuu? Käynti isossa Prismassa maanantai-iltana opetti. Ainakin jauheliha ja valmiiksimaustetut kananriekaleet.

Paljoa hyvän päälle ei näemmä ymmärretä: kastikelihasiivuja, eli niitä joista kunnon soosit tekisi, oli jäljellä vaikka miten.


Viikon parhaan kysymyksen esitti autiolle lihahyllylle äitinsä kanssa tullut pieni tyttö.
- Syökö ihmiset niin paljon lihaa, että tämä hylly on ihan tyhjä?
***
Liikenteessäkin on ollut ihmeteltävää.
Maanantaiaamuna tuli ykköstiellä vastaani uudehko Golf ja ihan sen perässä joku uudehko Toyotanräppänä.

No, tässähän ei vielä ole mitään ennennäkemätöntä. Vasta kohdikkain ollessamme huomasin, että välimatkaa autojen välillä oli kirjaimellisesti tappituntuma, noin kaksi metriä – ja edellä ajava Volkkari oli autokoulun auto, oppilas ratissaan.

Että terveisiä vain Toyota-miehelle jos tätä lukee: omaa rattimiehen vikaa, kärryn kulkupuolta ja kiireisyyttä voi esitellä paremmin jossain muualla, jos ihan pakko on. Siellä kouluautossa on varmasti ratin takana riittävästi jännitystä ja täysi työ päällä ilmankin, että joku ajaa aanelosen mitan päässä puskurista.

Sitä unohtamatta, että kouluautokin voi tehdä jonkun yllättävän liikkeen. Jos siihen suhtautuu kuten hitaampaan ajoneuvoon yleensä, pääsee vähemmällä. Valkoinen kolmio peräpeilissä ei ole ihan koristeeksi kumminkaan.
***
Joopajoo. Keskustan puheenjohtajakisa on käynnissä. Asiakysymyksistä on puhuttu ja muista. Kiertueen aluksi oli kuultu, että Väyrys-paavo opiskelee käyttämään pyykkikonetta ja joku toinen on tavallinen käymällä kaupassa.

Hesarin politiikantoimittaja loihe kommentissaan lausumaan, että nämä kysymykset ovat ennemminkin kiertueen viihdepuolta.

Pesukone ei siis ole politiikkaa.

Paitsi ne Anna Tapion koulun masiinat tietty.
***
Heip.
aku.poutanen @pernionseudunlehti.fi
Heipähän hei.
Toimituksen lounaissiiven saaristoasiainosaston kevätraportti onkin suunnilleen tässä taas.
***
Kiirastorstaina tuli mieleeni, että eihän tätä menoa koko Lappia tarvita edes matkailumielessä juuri paljon mihinkään.
Useastihan kuulee ihmisten lähtevän lomillaan pohjoiseen lumen perässä.
Joutavaa vaivannäköä se sellainen.  Hilpaisin kiirastorstaina pääsiäisenviettoon lounaissaaristoon, jossa lumiennusteiden mukaan ei ollut paljon lunta.
Ennusteesta emävale, vai miten se oli. Mökkimatkan viimeinen osuus tähän aikaan vuodesta tietää reipasta kävelyä saaren halki kulkevalla polulla. Helpommin mietitty kuin tehty.  Ennusteista poiketen lunta nimittäin oli kevyesti yli saappaanvarren ja alavilla paikoilla haaruksiin asti.   Matalamieliset viittaukset mahdolliseen persjalkaisuuteen voidaan jättää omaan arvoonsa, liki parimetrinen saaristoasiain toimittaja upposi joka toisella askeleella metriä syvälle kinokseen. Apua ei ollut, vaikka saappaannumerokin on lähes luokkaa lumikenkä.   Koko lystin suola oli selässä kiikkuvassa täydessä rinkassa ja siihen sidotussa ahkiossa, jossa välttämättömyystarpeiden saamiseksi perille on tietysti paras mahdollinen vaihtoehto.   Pakollisista tauoista viisi käsitteli aihetta läähätys, yksi pidettiin tavaroiden muovisäkkiin pakkaamisen nimissä.  Vettähän sitä alkoi sataa suunnilleen kolme minuuttia taipalelle lähdön jälkeen.
Kokemuksesta voidaan nyt todeta, että vielä on tuotekehittelyllä vaatetusalalla paikkansa. Luhdan toppatakki pitää kylmän ilman ulkopuolella mutta hyinen vesi tulee ihan iholle asti.  
***
Tietysti koko tarinan toinen puoli liittyy paluuseen.
Saariston lumista hävisi pyhien aikana noin kolme neljännestä. Siinä, missä  torstaina sai kiskoa täyttä pulkkaa halki umpihangen, piti palatessa nykiä samaa keksintöä puolityhjänä ihan kuivassa heinikossa.    Jos pyhinä olikin virinnyt ajatus istua itse pulkkaan ja lasketella  vapaalla paluumatkan alamäet, maanantaina koko idean sai haudata.
Tässä on jotain samaa luonnonoloihin liittyvää kohtuuttomuutta kuin aikanaan talvileireillä armeijassa. Silloinhan muutamaankin otteeseen hakattiin neljä päivää umpijäiseen nummeen poteroa kuokan ja lapion kanssa. Lopputuloksena oli noin hansikkaan tilavuuden verran vetävä monttu.  Lopulliseen kulmaansa v-käyrä asettui tietty vasta leirin lopulla, kun kaivanto piti luoda takaisin umpeen.
***
Tietysti radiouutiset pitävät huolen siitä, että kaikenmoinen maailman pahuus ei pääse unohtumaan edes jääkenttien keskellä. Mitä lie itsemurhapommittaja-aiheita sitä olikaan.
Sen verran kulttuurishokkia talvimökkeilyssä ja olemisessa matkojen päässä lähimmästä katuvalosta on,  että aina mieluusti ensimmäisen yön pitää radiota hiljaa jorisemassa ja torkahtaa siihen. Seuraavana aamuna itsekseen höpöttävä toosa alkaa jo tuntua luonnonrauhan häiritsemiseltä.  
Sitä paitsi seitsemännet  uutiset joissa jäät eivät vieläkään olleet vieneet koko Saloa mennessään, alkoivat tuntua itsensä toistolta.
***
Tietysti ne raportit, joiden mukaan kevät tulla tupsahti toisena pääsiäispäivänä, eivät ole järin vääriä.   Kemiönsaaren teillä oli maanantaina suorastaan vilkasta.  Ei autoista, mutta kävelijöistä, pyöräilijöistä, pyöräilemään opettelevista ja ties mistä.   Taalintehtaalla rantapenkalla istui joku ihan silkkaa auringonpalvontaa harjoittamassa ja pellonreunoilla oli bongareita sen verran, että isommalle lakeudelle olisi ollut tarvetta.
Eipä siinä mitään, kunhan kukaan ei keksi taas tehdä jotain naurettavia tilastoja työtehokkuudesta.   Notkahdus on tulossa.  Maanantaina sitä sai huomata, että monella pihalla oli jo kaivettu vene esiin pressun alta, tuotu kuokat ja haravat valmiiksi pihanojennustalkoita varten, kiivetty tellingeille ties mitä varten.   Kyllä sen nyt aavistaa, että seuraavat viisi viikkoa keskivertotyöläisen mieli askartelee työasioiden sijaan kotona vartoavissa tärkeämmissä projekteissa.
Toisaalta, onpa edes pirteä mieli, se askarteleva.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Heipä vain.
Toimituksen lammaspaistiasiain  osaston pääsiäisenaluskatsaus toimitetaan tässä ja nyt, sopi eli ei.
***
Ottipahan silmääni maanantain lehdistä tieto siitä, että dieselpolttoaineen hinta voipi pompsahtaa. Verouudistus nostaa dieselin hinnan bensan tasolle, mikä tietysti on näin 50 000 km vuodessa ajavasta aika mielenkiintoinen muutos.
Yhtenä pontimena tietysti on sinänsä kunniakas tavoite saada kansalaiset vaihtamaan uudempiin, vähäkulutuksisempiin ja –päästöisempiin kärryihin.   
Summissa tietysti ei ole, jos vaihdon tekee, paljoa eroa, eikä vissiin ollut tarkoituskaan.  Omassa kohta kaljanostoiän saavuttavassa sotaratsussa naftaa palaa siinä seitsemän ja puolen litran pintaan sadalle kilometrille. Jos kulutuksesta tiputtaa pari litraa, mutta pistää litrahintaan sen kolmekymmentäkin senttiä lisää, niin aika saman verran saa huoltiksen pitäjälle per vuosi pulittaa.   
Keskustelupalstoilla yhtenä vaihtoehtona pyöritelty maksujen jyvittäminen auton käytön mukaan lähentelee tietty törkeää sekin, ihan kuin se kaikki ajosuorite olisi huvikseen rälläystä ollenkaan.
Käytännössä tässä närästää yksi asia melkein yli muiden.  Yrittäjävinkkelistä pyrkimys uudistaa autokantaa  vaikuttaa samalla  siltä, että samalla kuin ohimennen patistetaan ihmiset myös merkkihuoltojen käyttäjiksi. Mitä uudempi auto, sen vähemmän siinä on mitään mitä yksityinen, riippumaton huoltokorjaamo voi niille tehdä.   Sikäli kun olen sivusta seurannut, uudemmissa pirsseissä myös riittää kaikenlaista syyttä syttyneen vikavalon sammuttamista, johon tietysti aina vaaditaan se merkkiliikkeen tietokone seitsemänkympin tuntiveloituksella.
Jos lähtökohta muuten on ollut, että pieniä ja osaavia ja maaseudun yrityksiä pitäisi suosia, niin eipä perin hyvältä näytä tämä merkkihoitoon puolipakottaminen.
***
Yksi  tavoite vireillä olevassa verouudistuksessa tietysti on ollut edistää vaihtoehtoisten polttoaineiden tuloa markkinoille.
Sikäli kun itse osaan järkeillä biodiesel on yksi vaihtoehdoista.  Sitä tai bensakoneita ruokkivaa etanolia osattaisiin  ja haluttaisiin valmistaa maakunnissakin.
Logiikka ei vielä aukea.  Toisaalta usutetaan biodieseliä tehtailemaan, toisaalta pyritään tekemään dieselkuskien elämä pikkuhiljaa niin ankeaksi, että vaihto bensavinguttimeen tulee hakematta mieleen.
Joku aika sitten vielä koettiin edistykseksi se, että dieselautojen myynti on aina vain suhteellisesti isompaa.
Että jos tässä pikkuhiljaa saisi tietää, mihin loppuviimeksi tähdätään. Että pistänkö rypsijalosteet suosiolla munkinpaistoon kaikki.
***
Nokeamiseen liittyen sellainenkin otsikko otti silmääni, jonka mukaan kuusi kymmenestä haluaisi lopettaa tupakointinsa.
Tässä lajissa ovat sivulliset ahkeramia
Perstuntumalta voisi väittää, että tupakoitsijen läheisistä samaa tupruttelijan osalta toivoisi noin yhdeksän kymmenestä.
***
Radiouutiset kertoivat tässä eräänä aamuna, että munien suosio on säilynyt hyvänä.  Kotimaisten munien puhtauteen uutisten mukaan luotetaan.   Uutisten mukaan munia myös viedään. Esimerkiksi Saksassa nautitaan pääsiäisen aikaan suomalaisista munista.
Vaikka mitäs uutta tuossa nyt muka on. Jo vuosikausia sitten suomalaispopparit lauloivat Reeberbahnin remureissuistaan.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Heipähän hei. Toimituksen lounaissiiven päivittäissaippuan kuplia tässä taas. Käydäänpä toimeen.
***
Aloitetaanpa peräosan uutisilla eli urheilusta.
Sunnuntaiaamu meni paikallista koripalloa ihmetellessä.   
Pikkujätti-turnaus on jo aika jätti ja ilmeisesti  asioita tehdään oikein, kun osanottajamäärä sen kun vaan paisuu vuosi vuodelta.
Tärkein on kunnossa: joukkueita on jaettu niin moneen sarjaan, että vaihtopenkillä olevan väen määrä ei pääse kasvamaan kovin isoksi.  Ollaan aika lähellä kaikki pelaa- periaatteen toimimista ja hyvä niin.
Vaan ei ilmeisesti sellaista urheilukenttää, jonka laidalla ei suhteellisuudentaju pettäisi.
Lievällä kauhulla tuli seurattua muutamaakin äitiä, joiden piltit olivat kentällä. Hyvä, ettei sekuntikelloja ollut  käsissä sen varmistamiseksi, ettei tuomari varmasti puhalla pilliin räpäystäkään liian myöhään.  Kauhea kihinä kaiken aikaa. Kentällä ei kellään ollut hätää, päinvastoin.  
Pitääkö tästä päätellä sellaista, että vieraiden aikuisten haukkuminen hiljaa mutisten on helpompaa kuin oman tenavan kehuminen.  
Että kehut täältä järjestäjille, kaikki pelaamiseen liittyvä on järjestetty hyvin.  
Mutta lisäksi vihje joillekin muille, ensi keväänä tähän liittyen voisi olla markkinarakoa.   
Kaikenlaista rientoa, tapahtumaa ja kapakkia voisi pistää pystyyn sopivan matkan päähän turnauspaikoista. Olisi vanhemmille tekemistä ja lapsille pelirauha.
***
Viikonvaihteessa otti silmääni Turun Sanomista pitkä tarina lähiruoasta.  Kenneth Oker-Blom  jaksaa puhua konstailemattoman ruoan puolesta eineksiä vastaan.   Mies on tehnyt muun muassa aika kattavan kirjan haukiohjeista.    Tätä ei ole koskaan liikaa ja jotain on jo saavutettukin.  Maaseudun tulevaisuuden teettämän tutkimuksen mukaan ruoan halpuus ja kotimaisuus ovat ne, joita suomalainen ruoassaan arvostaa.  
Sitten ei puutu enää kuin selvitys siitä, että kumpaa kaupasta kotiin kannetaan – aina nämä eivät mahdu samaan lauseeseen.
Jotain tämän asian suhteen pärjäämisessä  auttaa myös sisälukutaito.  Tässä eräänä päivänä tuli vertailtua broilerinfileitä vähän sillä silmällä.  Rinnakkain olivat  lihajalostamon versio ja kaupan oman merkin alla myytävät fileet, maustamattomina tietysti. Ylläri oli melkoinen, kun  jälkimmäisessä oli paitsi se liha, kahta, kolmea e-koodilla merkittyä lisäainetta vaikka niin piti naturellia  oleman.
Se oli myös se vaihtoehdoista karvan verran halvempi.
Saattoiko tämän arvata?
***
No tämän saattoi ainakin. Ylen rahoituksesta ei vielä päästy sopuun tiistaina.
Keskustelupalstoilla on ollut aika hilpeitä kommentteja asiaan liittyen. Pelkona tuntuu olevan, että maksu kohta ei kun kasvaa ja suurituloisia huolettaa se, että jos veroluonteiseen maksuun siirrytään, omasta palkasta menee enemmän euroja kuin pienempituloisen naapurin.
Entä, jos tämä olisi edelleen se tasasuuruinen maksu mutta lähtisi tililtä kuin verot konsanaan. Olisi vähän kuin kaikille jotain juristavaa.
Siitäkin on joku kantanut huolta, että tarjonta on aina vaan kehnontumaan päin.
Mene, tiedä.  Erinomaiset uutis- ja ajankohtaiseohjelmat omasta takaa, paljon laadukasta ostettua ohjelmaa,  toimituksia muuallakin kuin Helsingissä, ainoat kuuntelukelpoiset radiokanavat ja mahtava arkistopalvelu joka ei kun kasvaa vaan.
Marmatuksen sijaan joku voisi tietty kertoa, mitä muuta sieltä sitten vielä pitäisi odottaa. Jo nyt kiinnostavaa tarjontaa on enemmän kuin aikaa.
***
Shanghain maailmannäyttelyssä on Suomesta esillä lehtitietojen mukaan ainakin sellaisia omaperäisiä asioita kuin joulupukki ja heavymusiikki.  Pahaa pelkään, ettei kännyköitä ja saunavihtaa ole unohdettu niitäkään.
Muusta viihteestä vastaavat täkäläiset hevibändit. Uutisen yhteydessä olevassa kuvassa oli ainakin Negative-yhtyeen kuva.
Ajankohta moiselle onkin osuva: alkuviikosta tulleen tiedon mukaan suomalaisen musiikin vienti edelleen on vain lisääntynyt.
Jos ei määrä vielä riitä, minulla on ehdotuksia lisäartisteista, jotka voisi viedä jonnekin oikein kauas.
***
Heip.
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Uusin lukijan kuva

  • Sienet kiipesivät
  • Kuvaus: Näiltä sieniltä eivät varpaat kastu, tuumii kuvan lähettänyt Keijo Hillgen.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20