Tähdellistä

Heipähän hei.
Toimituksen lounaissiiven saaristoasiainosaston kevätraportti onkin suunnilleen tässä taas.
***
Kiirastorstaina tuli mieleeni, että eihän tätä menoa koko Lappia tarvita edes matkailumielessä juuri paljon mihinkään.
Useastihan kuulee ihmisten lähtevän lomillaan pohjoiseen lumen perässä.
Joutavaa vaivannäköä se sellainen.  Hilpaisin kiirastorstaina pääsiäisenviettoon lounaissaaristoon, jossa lumiennusteiden mukaan ei ollut paljon lunta.
Ennusteesta emävale, vai miten se oli. Mökkimatkan viimeinen osuus tähän aikaan vuodesta tietää reipasta kävelyä saaren halki kulkevalla polulla. Helpommin mietitty kuin tehty.  Ennusteista poiketen lunta nimittäin oli kevyesti yli saappaanvarren ja alavilla paikoilla haaruksiin asti.   Matalamieliset viittaukset mahdolliseen persjalkaisuuteen voidaan jättää omaan arvoonsa, liki parimetrinen saaristoasiain toimittaja upposi joka toisella askeleella metriä syvälle kinokseen. Apua ei ollut, vaikka saappaannumerokin on lähes luokkaa lumikenkä.   Koko lystin suola oli selässä kiikkuvassa täydessä rinkassa ja siihen sidotussa ahkiossa, jossa välttämättömyystarpeiden saamiseksi perille on tietysti paras mahdollinen vaihtoehto.   Pakollisista tauoista viisi käsitteli aihetta läähätys, yksi pidettiin tavaroiden muovisäkkiin pakkaamisen nimissä.  Vettähän sitä alkoi sataa suunnilleen kolme minuuttia taipalelle lähdön jälkeen.
Kokemuksesta voidaan nyt todeta, että vielä on tuotekehittelyllä vaatetusalalla paikkansa. Luhdan toppatakki pitää kylmän ilman ulkopuolella mutta hyinen vesi tulee ihan iholle asti.  
***
Tietysti koko tarinan toinen puoli liittyy paluuseen.
Saariston lumista hävisi pyhien aikana noin kolme neljännestä. Siinä, missä  torstaina sai kiskoa täyttä pulkkaa halki umpihangen, piti palatessa nykiä samaa keksintöä puolityhjänä ihan kuivassa heinikossa.    Jos pyhinä olikin virinnyt ajatus istua itse pulkkaan ja lasketella  vapaalla paluumatkan alamäet, maanantaina koko idean sai haudata.
Tässä on jotain samaa luonnonoloihin liittyvää kohtuuttomuutta kuin aikanaan talvileireillä armeijassa. Silloinhan muutamaankin otteeseen hakattiin neljä päivää umpijäiseen nummeen poteroa kuokan ja lapion kanssa. Lopputuloksena oli noin hansikkaan tilavuuden verran vetävä monttu.  Lopulliseen kulmaansa v-käyrä asettui tietty vasta leirin lopulla, kun kaivanto piti luoda takaisin umpeen.
***
Tietysti radiouutiset pitävät huolen siitä, että kaikenmoinen maailman pahuus ei pääse unohtumaan edes jääkenttien keskellä. Mitä lie itsemurhapommittaja-aiheita sitä olikaan.
Sen verran kulttuurishokkia talvimökkeilyssä ja olemisessa matkojen päässä lähimmästä katuvalosta on,  että aina mieluusti ensimmäisen yön pitää radiota hiljaa jorisemassa ja torkahtaa siihen. Seuraavana aamuna itsekseen höpöttävä toosa alkaa jo tuntua luonnonrauhan häiritsemiseltä.  
Sitä paitsi seitsemännet  uutiset joissa jäät eivät vieläkään olleet vieneet koko Saloa mennessään, alkoivat tuntua itsensä toistolta.
***
Tietysti ne raportit, joiden mukaan kevät tulla tupsahti toisena pääsiäispäivänä, eivät ole järin vääriä.   Kemiönsaaren teillä oli maanantaina suorastaan vilkasta.  Ei autoista, mutta kävelijöistä, pyöräilijöistä, pyöräilemään opettelevista ja ties mistä.   Taalintehtaalla rantapenkalla istui joku ihan silkkaa auringonpalvontaa harjoittamassa ja pellonreunoilla oli bongareita sen verran, että isommalle lakeudelle olisi ollut tarvetta.
Eipä siinä mitään, kunhan kukaan ei keksi taas tehdä jotain naurettavia tilastoja työtehokkuudesta.   Notkahdus on tulossa.  Maanantaina sitä sai huomata, että monella pihalla oli jo kaivettu vene esiin pressun alta, tuotu kuokat ja haravat valmiiksi pihanojennustalkoita varten, kiivetty tellingeille ties mitä varten.   Kyllä sen nyt aavistaa, että seuraavat viisi viikkoa keskivertotyöläisen mieli askartelee työasioiden sijaan kotona vartoavissa tärkeämmissä projekteissa.
Toisaalta, onpa edes pirteä mieli, se askarteleva.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Heipä vain.
Toimituksen lammaspaistiasiain  osaston pääsiäisenaluskatsaus toimitetaan tässä ja nyt, sopi eli ei.
***
Ottipahan silmääni maanantain lehdistä tieto siitä, että dieselpolttoaineen hinta voipi pompsahtaa. Verouudistus nostaa dieselin hinnan bensan tasolle, mikä tietysti on näin 50 000 km vuodessa ajavasta aika mielenkiintoinen muutos.
Yhtenä pontimena tietysti on sinänsä kunniakas tavoite saada kansalaiset vaihtamaan uudempiin, vähäkulutuksisempiin ja –päästöisempiin kärryihin.   
Summissa tietysti ei ole, jos vaihdon tekee, paljoa eroa, eikä vissiin ollut tarkoituskaan.  Omassa kohta kaljanostoiän saavuttavassa sotaratsussa naftaa palaa siinä seitsemän ja puolen litran pintaan sadalle kilometrille. Jos kulutuksesta tiputtaa pari litraa, mutta pistää litrahintaan sen kolmekymmentäkin senttiä lisää, niin aika saman verran saa huoltiksen pitäjälle per vuosi pulittaa.   
Keskustelupalstoilla yhtenä vaihtoehtona pyöritelty maksujen jyvittäminen auton käytön mukaan lähentelee tietty törkeää sekin, ihan kuin se kaikki ajosuorite olisi huvikseen rälläystä ollenkaan.
Käytännössä tässä närästää yksi asia melkein yli muiden.  Yrittäjävinkkelistä pyrkimys uudistaa autokantaa  vaikuttaa samalla  siltä, että samalla kuin ohimennen patistetaan ihmiset myös merkkihuoltojen käyttäjiksi. Mitä uudempi auto, sen vähemmän siinä on mitään mitä yksityinen, riippumaton huoltokorjaamo voi niille tehdä.   Sikäli kun olen sivusta seurannut, uudemmissa pirsseissä myös riittää kaikenlaista syyttä syttyneen vikavalon sammuttamista, johon tietysti aina vaaditaan se merkkiliikkeen tietokone seitsemänkympin tuntiveloituksella.
Jos lähtökohta muuten on ollut, että pieniä ja osaavia ja maaseudun yrityksiä pitäisi suosia, niin eipä perin hyvältä näytä tämä merkkihoitoon puolipakottaminen.
***
Yksi  tavoite vireillä olevassa verouudistuksessa tietysti on ollut edistää vaihtoehtoisten polttoaineiden tuloa markkinoille.
Sikäli kun itse osaan järkeillä biodiesel on yksi vaihtoehdoista.  Sitä tai bensakoneita ruokkivaa etanolia osattaisiin  ja haluttaisiin valmistaa maakunnissakin.
Logiikka ei vielä aukea.  Toisaalta usutetaan biodieseliä tehtailemaan, toisaalta pyritään tekemään dieselkuskien elämä pikkuhiljaa niin ankeaksi, että vaihto bensavinguttimeen tulee hakematta mieleen.
Joku aika sitten vielä koettiin edistykseksi se, että dieselautojen myynti on aina vain suhteellisesti isompaa.
Että jos tässä pikkuhiljaa saisi tietää, mihin loppuviimeksi tähdätään. Että pistänkö rypsijalosteet suosiolla munkinpaistoon kaikki.
***
Nokeamiseen liittyen sellainenkin otsikko otti silmääni, jonka mukaan kuusi kymmenestä haluaisi lopettaa tupakointinsa.
Tässä lajissa ovat sivulliset ahkeramia
Perstuntumalta voisi väittää, että tupakoitsijen läheisistä samaa tupruttelijan osalta toivoisi noin yhdeksän kymmenestä.
***
Radiouutiset kertoivat tässä eräänä aamuna, että munien suosio on säilynyt hyvänä.  Kotimaisten munien puhtauteen uutisten mukaan luotetaan.   Uutisten mukaan munia myös viedään. Esimerkiksi Saksassa nautitaan pääsiäisen aikaan suomalaisista munista.
Vaikka mitäs uutta tuossa nyt muka on. Jo vuosikausia sitten suomalaispopparit lauloivat Reeberbahnin remureissuistaan.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Heipähän hei. Toimituksen lounaissiiven päivittäissaippuan kuplia tässä taas. Käydäänpä toimeen.
***
Aloitetaanpa peräosan uutisilla eli urheilusta.
Sunnuntaiaamu meni paikallista koripalloa ihmetellessä.   
Pikkujätti-turnaus on jo aika jätti ja ilmeisesti  asioita tehdään oikein, kun osanottajamäärä sen kun vaan paisuu vuosi vuodelta.
Tärkein on kunnossa: joukkueita on jaettu niin moneen sarjaan, että vaihtopenkillä olevan väen määrä ei pääse kasvamaan kovin isoksi.  Ollaan aika lähellä kaikki pelaa- periaatteen toimimista ja hyvä niin.
Vaan ei ilmeisesti sellaista urheilukenttää, jonka laidalla ei suhteellisuudentaju pettäisi.
Lievällä kauhulla tuli seurattua muutamaakin äitiä, joiden piltit olivat kentällä. Hyvä, ettei sekuntikelloja ollut  käsissä sen varmistamiseksi, ettei tuomari varmasti puhalla pilliin räpäystäkään liian myöhään.  Kauhea kihinä kaiken aikaa. Kentällä ei kellään ollut hätää, päinvastoin.  
Pitääkö tästä päätellä sellaista, että vieraiden aikuisten haukkuminen hiljaa mutisten on helpompaa kuin oman tenavan kehuminen.  
Että kehut täältä järjestäjille, kaikki pelaamiseen liittyvä on järjestetty hyvin.  
Mutta lisäksi vihje joillekin muille, ensi keväänä tähän liittyen voisi olla markkinarakoa.   
Kaikenlaista rientoa, tapahtumaa ja kapakkia voisi pistää pystyyn sopivan matkan päähän turnauspaikoista. Olisi vanhemmille tekemistä ja lapsille pelirauha.
***
Viikonvaihteessa otti silmääni Turun Sanomista pitkä tarina lähiruoasta.  Kenneth Oker-Blom  jaksaa puhua konstailemattoman ruoan puolesta eineksiä vastaan.   Mies on tehnyt muun muassa aika kattavan kirjan haukiohjeista.    Tätä ei ole koskaan liikaa ja jotain on jo saavutettukin.  Maaseudun tulevaisuuden teettämän tutkimuksen mukaan ruoan halpuus ja kotimaisuus ovat ne, joita suomalainen ruoassaan arvostaa.  
Sitten ei puutu enää kuin selvitys siitä, että kumpaa kaupasta kotiin kannetaan – aina nämä eivät mahdu samaan lauseeseen.
Jotain tämän asian suhteen pärjäämisessä  auttaa myös sisälukutaito.  Tässä eräänä päivänä tuli vertailtua broilerinfileitä vähän sillä silmällä.  Rinnakkain olivat  lihajalostamon versio ja kaupan oman merkin alla myytävät fileet, maustamattomina tietysti. Ylläri oli melkoinen, kun  jälkimmäisessä oli paitsi se liha, kahta, kolmea e-koodilla merkittyä lisäainetta vaikka niin piti naturellia  oleman.
Se oli myös se vaihtoehdoista karvan verran halvempi.
Saattoiko tämän arvata?
***
No tämän saattoi ainakin. Ylen rahoituksesta ei vielä päästy sopuun tiistaina.
Keskustelupalstoilla on ollut aika hilpeitä kommentteja asiaan liittyen. Pelkona tuntuu olevan, että maksu kohta ei kun kasvaa ja suurituloisia huolettaa se, että jos veroluonteiseen maksuun siirrytään, omasta palkasta menee enemmän euroja kuin pienempituloisen naapurin.
Entä, jos tämä olisi edelleen se tasasuuruinen maksu mutta lähtisi tililtä kuin verot konsanaan. Olisi vähän kuin kaikille jotain juristavaa.
Siitäkin on joku kantanut huolta, että tarjonta on aina vaan kehnontumaan päin.
Mene, tiedä.  Erinomaiset uutis- ja ajankohtaiseohjelmat omasta takaa, paljon laadukasta ostettua ohjelmaa,  toimituksia muuallakin kuin Helsingissä, ainoat kuuntelukelpoiset radiokanavat ja mahtava arkistopalvelu joka ei kun kasvaa vaan.
Marmatuksen sijaan joku voisi tietty kertoa, mitä muuta sieltä sitten vielä pitäisi odottaa. Jo nyt kiinnostavaa tarjontaa on enemmän kuin aikaa.
***
Shanghain maailmannäyttelyssä on Suomesta esillä lehtitietojen mukaan ainakin sellaisia omaperäisiä asioita kuin joulupukki ja heavymusiikki.  Pahaa pelkään, ettei kännyköitä ja saunavihtaa ole unohdettu niitäkään.
Muusta viihteestä vastaavat täkäläiset hevibändit. Uutisen yhteydessä olevassa kuvassa oli ainakin Negative-yhtyeen kuva.
Ajankohta moiselle onkin osuva: alkuviikosta tulleen tiedon mukaan suomalaisen musiikin vienti edelleen on vain lisääntynyt.
Jos ei määrä vielä riitä, minulla on ehdotuksia lisäartisteista, jotka voisi viedä jonnekin oikein kauas.
***
Heip.
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Heipähän hei.
Toimituksen lounaisen siiven itkumuurista jokunen lohkare tässä taas.
***
Tiistain uutisten joukossa oli semmoinenkin, että paljon puheena ollut Imatran kirkkoherra Marja-Sisko Aalto eroaa virastaan.
Aalto palasi kirkkoherran virkaan paljon julkisuutta saaneen sukupuolen korjausleikkauksensa jälkeen, mutta ei omien sanojensa mukaan ole saanut synnytettyä riittävää luottamusta tehtävän hoitoon.
Uskalluksestakin  voi olla jo kohta kiinni.  Joku aika sitten nimittäin uutisoitiin puolestaan, että samaiselle Aallolle tulvii  jopa suoranaisia tappouhkauksia.     Saattaisi monella muullakin tuossa kohtaa tehdä mieli vaihtaa näkymättömämpään virkaan.  Sääli hyvää papintyön ammattilaista.
Noin muuten osa porukasta, siis se uhkauskirjeitä väsännyt osasto voisi tietysti mennä itseensä.  On tuo sukupuolenvaihdosasia itsellekin aivan vieras,  kerran olen tainnut tavata ihmisen joka vastaavaa harkitsi.   Ilmeisesti oma matalamielisyys ei ole vielä hyvää kansallista tasoa, kun ei tullut mieleenkään siltä istumalta alkaa rustata uhitteluja paperille.   Mistä muusta käsittämätön kirjetulva sitten kertoo, ellei kirjoittajien omasta pahasta olosta?  Muuta en tähän hätään ainakaan itse keksi. Reaktiot ovat täysin kohtuuttomia.
Olettaa sopii, että parhaiden vellihousuperinteiden mukaan osa kirjeistä on vielä nimettömiä.  
Tässä on sitä paitsi joku tietty ristiriita.  Vapaamielisempi siipi kirkkokansasta tuskin jaksaa nähdä asiasta vaivaa. Se ei-vapaamielisempi varmaan ottaa kirjeeseen pontimen siitä, että iso kirja ei moista sulata.
Miten on, mahtaako sulattaa nimettömät uhkauskirjeet.  
***
Vakioaiheesta, ruokapuolesta tuli tietty myös tiedote.  Michelin-tähdet on jaettu ja tämähän tietysti on kiintoisaa.  Siltä istumalta piti surffata katsomaan, millaisia eväitä tarjoavat tähtiravintolat.   
Vähän kaikennäköisiä, pakko myöntää.   Mistään kansankuppiloista ei ole kyse, jos lounashinnat alkavat eräässäkin paikassa 29 eurolla.   
Ei siinä, etteikö mokomaa voisi koettaa jos joskus naksahtaa valtionarpaisissa edes kuusi oikein.  Ajatus ja tavoite ei kai olekaan vetäistä itseään ähkyyn, mikä monesta edelleen on hyvän aterian  ainoa tuntomerkki.
Enemminkin taitaa olla kyse oivalluksesta, sen kokemuksesta mistä silloin puhutaan jos aiheena on hienoin mahdollinen ravintolaruoka.
Ei siinä, etteikö paremmin ja halvemmalla söisi jonkun kotikeittiössä.
***
Päivän sanoja on myös rasismi.   Joitakin tuntuu nyt kauheasti kiinnostavan, mitä se Veltto Virtanen lauloi ja mistä syystä.   
Hesarin kolumnisti moitti poliitikkoja siitä, että jonkinmoisen ryöpytyksen kohteeksi joutunut maahanmuuttoministeri Astrid Thors ei ole saanut juuri tukea kollegoiltaan.

Eipä kai, ja tekisipä mieli väittää että r-ilmiön lähteillä ollaan tässäkin.  Kyse ei ole kenenkään ihonväristä vaan ministeristä itsestään.  Thorshan edustaa ruotsalaista kansanpuoluetta ja on siis suomenruotsalainen, mikä tietty on jo monesta jostain syystä ihan kauheaa.
Tulee mieleen, että miten mahtaisi olla tuen laita, jos nimi olisi Tuukkanen ja puoluekin joku muu.
***
Siitähän tässä paljon puhuttiin, että voipiko pääministeri ottaa kantaa yksittäisen kaupan tai myyntiartikkelin kohtaloon.
Mene, tiedä kohtuullisuudesta muutenkaan.  
–  Yksi lähikauppahan oli otsikoissa koko viime torstain.
–  Niinkö, mikä?
–   Arkkipiispan valinta.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Heipä hei.
Toimituksen lounaisen loskassatarpomisosaston viikkoraportti on tässä nyt kyllä taas.
***
Ruokateemalla aloitetaan, kuten tavallista.

Tuli koukattua työreissu Tukholmaan.  Paluumatkan iltaruoka löytyi varustamon piikkiin seisovasta pöydästä, ja kunhan syömisen ajoittaa muuhun kuin ruuhka-aikaan niin mikäpä hänessä.  
Mutta asiaan. Puolensa ja sitten se toinen puoli näkyy olevan ilmaisen ruoan jakamisessa.  Kauhunväristyksillä seurasin erästäkin arviolta parikymppistä tyttöä.   Likka keräsi lautaselleen nakkia, perunaa, vihannesta ja keksiä jos jonkinmoista. Väliaikatulos oli tavallisen täysi lautanen. Lopputulos puolestaan oli se, että lautaselta tuli syötyä pari keksiä. Loppu jäi koskemattomana pöytään mistä se ruokailijoiden lähdettyä kerättiin pois ja heitettiin menemään.

Periaatteessa asia ei itselle kuulu mutta sen seuraaminen tuntui silti äärettömän pahalta.

Ruoan arvostuksestahan tässä vain on kyse, ja parhaillaan taidetaan elää inflaatiovaihetta.

Omalla kohdalla arvostusta voi olla vähän liikaakin. Yksi osasyy on varmalla siinä, että pienempänä tuli istuttua eräskin iltapäivä isoisoäidin keittiössä. Hän oli syntynyt vuonna 1904 ja ajan ihmisten tapaan nähnyt pakostakin sen verran pulaa ja puutetta, että vielä 80-luvun lopulla leivän putoaminen lattialle edes vahingossa oli jotain kamalaa.  Pahaa ruokaa ei hänelle juuri ollut, ja siihen asiaan ei ole mitään lisättävää.  Arvostus oli kohdallaan.
Tässä lakkojen aikana on huolena ollut, että mikähän kaupasta loppuu.  Tavan tallaajalle pitäisi tietysti riittää, että kaapissa on perunaa ja kananmunaa ja pakastimessa makkarapaketti ja pussillinen leipää. Nyt huoleksi on tuntunut muodostuvan puhtaasti ylellisyystuotteiden ehtyminen.
Jotenkin tässä on alkanut pikkuisen jo toivoa, että kestäisipä nyt lakkoa edes sen aikaa, että joudutaan edes  hetki elämään perustarpeilla.   Sitäkö kautta vasta opittaisiin pois tästä ei-penniäkään-kiinni- asenteesta.  Ei mahdottoman yltäkylläisyyden tarvitse olla itsestäänselvyys.
***
Tähän nyt tietysti liittyy tämä maitosoppakin.
Kotimaista ja Valion purkissa olla pitää, että ihmisille kelpaa maito maitona.
Vanha tuttavamme Matti Vanhanen pisti peräti yhden kaupparyhmän osaltaan boikottiin kun ei halutun merkkistä maitoa hyllyssä ollut.
Asiaa lainkaan tuntematta tulee kyllä mieleen, että aika ainutlaatuinen veto se sekin.  Kansainvälisesti lienee aika outoa, että pääministeri noin ottaa kantaa yksittäisen kauppatuotteen esille panoon.
Toisaalta niin on sekin, että aikamies yleensäkään juo maitoa.
Selittäkääs nyt sekin sitten, että maidon on oltava kotimaista, mutta sitten siitä metrin päästä kammetaan ostoskärryihin  ruotsalaista, tanskalaista, saksalaista jugurttia ja juustoa kyllä.
Noin muuten siinä ei tietty ole mitään merkillistä, että Vanhanenkin on ostomaidon varassa. Kun ammatin muistaa, voi melko varmasti päätellä että miehen oma lehmä on ojassa.
***
Tätä kirjoittaessa Turun Myllysilta on vielä kuten miten paikallaan.  Tätä luettaessa tilanne voi olla eri.
Kuin sattumalta piipahdinkin Myllysillan kupeessa sunnuntaiaamuna.
Jonkinmoisella bisnesvaistolla tässä tietysti olisi tehnyt rahaa komeasti.  Kaffeteltan perustaminen siihen sillanpieleen tuli mieleen ihan hakematta mutta tietysti päivää liian myöhään.  Kovin kaukana ei ole ajatus, että niille sillan notkumista katsomaan tulleille noin 30114134 ihmiselle olisi voinut myydä jonkun kupin mokkaakin.

Sikäli mikäli jäiden lohkomiseen ei tähän mennessä ole keksitty konsteja, niin jatkettaisiinko tällä ruokateemalla.  Ajatuksena luonnollisesti on perustaa sulattajaksi jättimäinen nuotio  siihen jokijäälle.   Siinä töyräällä tietty myytäisiin grillimakkaranpätkiä ja keppejä, joille sitten vaan sen verran pituutta että yltää penkalta hiillokselle asti.   Kepin paksuuden on oltava tietty, ettei sen päässä killuva makkaranpala notkahduta varpua liiaksi, mutta älkää huoliko, siellä penkalla on parhaillaan ihan muutama lujuuslaskelmien ja notkahduslaajuuksien asiantuntija.
***
Noin muutenhan silta on saanut aika hyvin huomiota ja esimerkiksi Ylen verkkosivulla oli suoraa kuvaa sillalta kaiken aikaa.
No miksipä ei, kun asiaa ajattelee. Samaa sitä kytätään hartaudella, milloin on ruudussa oma suosikki urheilukisojen alkuerissä tai tosi-tv sarjan haastekilpailussa.
Että putoaako vai eikö putoa.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Uusin lukijan kuva

  • Sienet kiipesivätNew
  • Kuvaus: Näiltä sieniltä eivät varpaat kastu, tuumii kuvan lähettänyt Keijo Hillgen.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20