Tähdellistä

Tervepä terve. Toimituksen koillissalin viikkokinoon istahdetaan tässä seuraavaksi.
***
Lauantaista sujui hyvä siivu uutta Tuntematon sotilas-elokuvaa katsellessa.
Ensiksi voi kehua. Aku Louhimiehen leffa on ammattilaisten työnäyte: näyttelijöistä jokainen tekee vähintään hyvää työtä ja kuvaus hivelee silmää. Kolmituntinen menee siivillä. Etenkin Eero Aho Rokkana ja Jussi Vatanen Koskelana vakuuttavat. Salolaissyntyinen Hannes Suominen on oiva Vanhala; hihittelijästä toimijaksi kasvava hahmo.
Välillä viitataan vanhaan; kohtaus, jossa komppanian rippeet marssivat hangessa ohi ristinmuotoisen näreen, ei ehkä vahingossa muistuta Laineen version alkukuvaa.

Metkasti katsoessa vaan alkoi miettiä, että ainekset ovat ehdat, mutta olisiko tarina kestänyt reilummankin dramatisoinnin.Viittaukset kotirintamalle ja siviilimaailmaan ovat oivallus, samoin Rokan nostaminen selvästi framille. Harmillisesti vaan esimerkiksi evakkoon lähtö kuitataan kovin niukasti.

Linnan kirjahan on totinen teos, vaikka siitä on jäänyt elämään sutkaus jos toinenkin. Lauantain yleisö tuntui tietävän, missä kohdassa tulee kevennys ja pääsee hörähtämään. Mietityttämään jäi, onko vaarana sanoman vesittyminen. Välissä taas kävi mielessä luopiomainen ajatus: olisiko uusi suuri suomalainen sotaelokuva voinut syntyä jostain muustakin kirjasta.

No, jotain yhteistä perimää teos tuntuu yhä olevan; avausviikonloppuna elokuvan näki likemmäs 200 000 suomalaista. Samanmoista perhekunnittain elokuvassa käymistä ei kai ole nähty sitten Turhapuron kulta-aikojen.
***
Kävipä mielessä luontopuolikin. Kun joskus tulee rujoja hakkuutöiden jälkiä kavahdettua, niin on elokuvaakin varten metsuroitu: taistelukohtauksia varten on kuvien perusteella kaadettu puu poikineen.

Että sitä minä tässä, että kai ne jätettiin metsään nurin lahopuiksi ölli- ja öttiäisten iloksi. Jos jätettiin, niin sepä taisi olla Suomi 100-teko siinä kuin elokuvakin.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koillis-Mensan viikkojäsenyydet anotaan tässä seuraavaksi.
***
Algoritmithan ovat sosiaalisen median käyttäjille tuttu juttu. Jos hakee netistä tietoa kattoremonteista, on hetkessa Facebookin reuna täynnä peltisepänliikkeiden mainoksia. Jos hakee tietoa päänsärystä, iskevät raittiusliikkeet. Ja niin edelleen.

Osaavat nuo vakavampaakin. Taannoin Facebook-tilini lähetti viestin, jonka mukaan tilille olisi yritetty kirjautua oudosta paikasta. Käyttäjän toimia ja salasanan vaihtamista vaadittiin.
Kun koilliskulmasta ei ole käyty Tukholmaa kauempana kahdeksaan vuoteen niin hienostipa osasi sivusto päätellä, että se on joku muu joka viestin mukaan Serbiassa yrittää takaoven kautta sisään.

Jossain metsämökeillä on havaittu toimivaksi konstiksi varkaita vastaan se, että ovessa on lappu jossa kerrotaan, että sisällä ei ole anastettavaa. Pitäisiköhän Facebook-tiliin lisätä poliisikielestä tuttu ilmoitus siitä, että täällä ei ole mitään nähtävää.
***
Tekoälyhän on sinänsä kiehtova asia, mutta ei aina hyvästä. Menestyskirjailija Dan Brownin uusimmassa teoksessa, Alku-jännärissä, päähenkilöitä avittaa arvoituksen ratkaisemisessa tekoälyllä varustettu tietokone.

Laiskanpulskeaan kirjaan rikkiviisas aparaatti toi mukaan samaa kuin navigaattorilla suunnistaminen karttaan verraten: tietty oivaltamisen ja löytämisen riemu jää pois. Kirjassa jäi päähenkilöille vähän omaa pähkäiltävää.

Sitä paitsi idea on vanha: jo takavuosien Ritari Ässä-televisiosankari sai taustatukea puhuvalta Kitt-autoltaan, joka tiesi aina paremmin missä mennään.
Ritari Ässä poikkesi uutuuskirjasta edukseen; sarjassa saattoi olla joskus jopa jännitystä ja lopussa kuiva kasku.
***
Fiksuksi tehty tekniikka toki vanhenee nopeasti, joskus ehkä jopa ennen käyttöönottoaan. Tietysti myös nostalgiselle tavaralle on ystävänsä.
Aika näyttää, vihitäänkö Espoossa aikanaan käyttöön Länsiretro.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koillisostarin viikkohankinnat tehdään tässä seuraavaksi.
***
Toistuvasti saa havaita, että jotkut asiat ovat arvoaan arvokkaampia, ja kunnollisten kassien merkittävyys palasi taas kerran tuossa mökkitavaroita pakatessa mieleen.

Monestihan näkee, että tavaraa kuskataan mökille milloin missäkin nyssäkässä joita on keskivertoperheellä noin 84 ja joista 83 kaatuu laiturilla.
Sitä pienemmällä verenpainelääkityksellä selviää, mitä paremmissa kantolaitteissa tavarat ovat: muutaman putkikassin ja kunnon kylmälaukun omistaja pääsee jo aika vähillä pillereillä. Hyvässä kassissa on mistä ottaa kiinni, kassit saa ladottua päällekkäin ja kiitos tukevan vetoketjun mitään ei tipu hietikkoon. Kunnon kassissa omaisuus ei edes kastu, vaikka matkalla sataisi.

Sama pätee ruokaostoksilla. Muovikassejahan pitäisi vältellä, olkoonkin että ruokaostoksia varten ostetun muovikassin voi käyttää jätepussina ja kun sitä ei osta, joutuu ostamaan erillisiä jätepusseja, joiden ainoa tarkoitus on tulla heitetyksi pois. Hullulta tuntuu sekin.
Joskus muovikassin joutuu ostamaan, ja aina se hävettää. Samalla muistaa, että käyttöominaisuuksiltaan muovikassi on aika onneton. Kassitehtaan laadunvalvonta saa kuulla julmaa mutinaa viimeistään, kun kuluttaja konttaa revenneestä kassista tippuneita palsternakkoja parkkipaikalta.
Kestokassit ovat vetäviä, kestäviä ja ostokset voi latoa kassiin niin, että se pysyy pystyssä. Vähän kerrassaan näihin opitaan ja lieneeköhän joku osuus asiaan sillä Ikean jättipussilla, mikä monessa talossa on uusiovaljastettu hellapuiden kantamiseen.

No, kangaskasseja moni jo jakaa pr-mielessä. Kirjastokäyttöön ja muuhun moiset ovat omiaan, kunhan kylkeen painettu logo on jotain, minkä takana voi seistä.

Onnekkaita lienevät kassialmat ja pussihousut.
***
Ja hätäisiä hämäläiset. Sikäläinen kirjeenvaihtajamme on jo havainnut toimialueellaan ensimmäiset jouluvalot.

Kohta tulevat myös jouluiset mainokset. Joulun allahan tekee tiliä esimerkiksi lelujätti Mattel.
Aurajoen rannoilla tietysti Mattel ja Teppel.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koilliskellarin viikkokäymiset tarkastetaan tässä seuraavaksi.
***
Joskus tulee oltua utelias kauempaakin tulevasta ruoasta.
Tuttava vinkkasi hollantilaisesta juustopuodista, joka lähettää netissä kuvaa myymälästään ja paketoi tilaukset kamerain edessä. Tämä kuulosti sen verran kahelilta, että piti kokeilla.

Aluksi oli tutustuttava valikoimaan. Toinen valittu juusto oli yli kaksi vuotta kypsynyttä, toinen nuorempaa. Silti iäkästä, jos kaupan talousjuustoihin verrataan.
Sitten tilaamaan. Nettilähetys auki ja tilausta näpyttämään. Ja kas: kohta ruudulla kauppias luki hollanniksi ääneen, että jaaha, tämänniminen tyyppi tilaa tavaraa Suomeen. Tämän jälkeen kaveri leikkasi juustoista palat ja nakkasi paketoitavaksi.

Paketti oli viikon päästä postissa. Pahvirasiasta paljastui kaksi vakumoitua juustonpalasta.
Kun tässä on kuullut toisenkin soraäänen siitä, miten tiukkoja säädökset joskus ovat, niin pisti miettimään, että miten mahtaisi Suomessa onnistua sama. Pikaisesti en löytänyt verkkokauppaa yhdeltäkään suomalaisjuustolalta.

Tästä piti oikein kysäistä. Evirasta löytyi ylitarkastaja Marjo Ruusunen, joka arveli, että Hollannissa ovat yksityiskohdat hyvin hallussa ja raakamaito korkealuokkaista. Ruususen mukaan kypsytetyn juuston säilyminen jopa huoneenlämmössä ei välttämättä ole isokaan ihme. Kypsymisen aikana haittamikrobit kuolevat ja juusto tavallaan muuttuu säilykkeeksi, totesi Ruusunen.
Hän arvioi, että sama voisi olla mahdollista Suomessakin, jos kyseessä on kova ja pitkään kypsytetty juusto: valmistaja vastaa siitä, että tuote säilyy turvallisena, kun se säilytetään valmistajan ohjeiden mukaisesti.

Meillähän on mainioita juustoloita, jotka voisivat hyötyä verkkokaupasta, joten antaapa palaa. Toisaalta voi olla, että juusto tuli Amsterdamin kupeelta ehkä nopeammin kuin se olisi tullut Rovaniemeltä.

Jaa niin, maku? Mahtava.
***
Elämäkertojahan nyt julkaistaan. Entisen urheilijoiden kyseessä ollen voitaisiin puhua mustelmateoksista.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koillisviraston viikkovaakunat piirrellään tässä seuraavaksi.
***
Joku puujalanveistäjä voisi todeta, että on ollut käynnissä kataloninen kiihtymystila.Katalonian alue Espanjassa haluaisi itsenäistyä, ja asiasta yritettiin järjestää kansanäänestys.
Kuvat sunnuntailta kertoivat karusti siitä, miten äänestystä yritettiin torpata. Harvoinpa länsimaassa poliisi noin julmasti pamputtaa omia.

Monimutkaista on. Keskushallinto ja perustuslakituomioistuin eivät ole antaneet hyväksyntäänsä kansanäänestykselle. Taustalla on pelko siitä, että porukka tosiaan erkanisi emävaltiosta.

Kahtalaiselta vaikuttaa, vaan eipä sillä, etteivät lähtökohdat olisi kutkuttavat: Katalonia on vauras alue, jolla on työtä ja toimeentuloa ja alueellinen historia. Jos tässä pitäisi uuden valtion rakennuspalikoita valita, niin kyllä ne nuo olisivat.
Toisaalta taas. Kun tässä on muuten eletty yhteisön aikaa, tuntuu aika nurinkuriselta, että jonnekin vasiten alettaisiin piirtää uusia valtionrajoja.

Vielä on aikaista arvuutella aloitetaanko itsenäisyysneuvotteluja koskaan ja mikä niissä on tavoite.
Harmillisinta on, että Katalonia on jo kuin valtio valtiossa; sillä on esimerkiksi oma poliisihallinto ja opetustoimi.
Olisipa näet ollut kiehtovaa seurata sivusta, miten käy valtion perustaminen ihan tyhjästä. Eittämättä ensi viikot kinattaisiin lipun väreistä ja siitä, painetaanko vaakunaan pelikaani vai vuori. Vähitellen päästäisiin asiaan kuten vaikka päättämään, miten pitkä peruskoulu uudessa maassamme on.

Tämä olisi opettavaista. Monestihan sitä kesäloman viime päivinä miettii, millä ehdoin voisi julistaa mökkitonttinsa itsenäiseksi valtioksi, milloinkaan palaamatta. Kataloniasta voisi katsoa mallia, miten homma käy.

Ei sillä, ettei jotain jo olisi saarivaltion suhteen etukäteen päätettynä. Ainakin valtion ruokalistan laatijan nimi, joka sattumalta on sama kuin saunamajurinkin.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Uusin lukijan kuva

  • Sienet kiipesivätNew
  • Kuvaus: Näiltä sieniltä eivät varpaat kastu, tuumii kuvan lähettänyt Keijo Hillgen.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20