Tähdellistä

Tervepä terve. Toimituksen koilliskeittiön viikkomuhennokset haudutellaan tässä seuraavaksi.
***
Pehmeiden arvojen aikaahan joulunaluskaamos on; glögiä ja torkkupeittoa piisaa.
Ympärivuotisiin pehmeisiin ja jotenkin pysyviin arvoihin kuuluu myös kaurapuuro. Runolliseksi äityvä voisi tuumia, että aamupuuro on pehmeiden vällyjen välissä vietetyn yön viime häivä ennen kuin arki iskee vastaan.

Joskus uutinen vanhenee käsiin, eikä vähä mitään: sama käy näemmä pakinoillekin. Piti näet kehumani, että jopa hiutalepakettien ulkoasu on usein tuttu ja turvallinen. Elovenan tuntee kiristyksistä huolimatta, mutta ennen muuta oli mielessä pikakaurapaketti, jossa on ollut sama tytönkuva iät ajat ja kirjasinmallikin kai 80-luvulta.

Kun asioita pitää tarkistella, niin piipahdus kaupassa paljasti totuuden. Tyttö on korvattu tyylitellyllä nallella.

Eihän tämä näin voi mennä; mihin kohta voi luottaa, jos ei kauraryynipaketteihinkaan.

Tästähän piti Raisio-konsernista oikein kysyä. Yhdenmukaistamisesta on vastauksen mukaan kyse; Nallen kuva viestii terveellisistä ja helpoista välipaloista, joita yrityksen tutkimusten mukaan on toivottu. Moni piltti joutuu välipalan tekoon omatoimisestikin. Pikakaurahiutaleetkin on näin, vastausta lainaten, otettu mukaan osaksi Nalle-portfoliota.

Niinpä; idyllisimmänkin puurohetken taa kätkeytyy rahtunen ehtaa bisnesajattelua.

Mutta vielä on selittämättä se, miksi menevät niin epätasaisesti pedot ja elintarvikkeet. Karhulla myydään puurohiutaleita ja porilaislähtöistä aikuisempaankin makuun suunnattua viljatuotetta. Karhuviinaa on tehty ja samannimistä makkaraakin joskus oli. Ilves-juuston muistaa moni. Pihlaja-makeiset tunnetaan kettukarkkeina. Leijona on jonkinmoinen kansalliselikko ja näkyy painetun ainakin suklaakääreisiin ja viinapullojen etiketteihin. Jopa jääkarhu seikkailee karkkipapereissa.

Yksi uljas peto eli susi ei vaan näy päässeen minkään sortin ruokamannekiiniksi.
Ellei mukaan lasketa toissaviikkoista vuokaleipääni, joka oli sitä lajia jo syntyessään.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koillisniemen viikkovieraat tervetulitetaan tässä seuraavaksi.
***
Tosi-tv pitää pintansa, joskin isot ovat ohjelmien erot. Parhaat sarjat lähestyvät dokumentteja. Luksus ei lisää houkuttavuutta: sitä voi katsoa toisenkin jakson, miten poliisit kuskaavat kansalaisia valtionhotelliin, mutta paratiisihotellin syyntakeetonta touhua riittää alle minuutti.

Uusin tulokas on Mökkireissu, jossa musikanttipitoinen porukka piipahtaa milloin minkäkin julkkiksen mökille.
Viimeisin jakso piti katsoa oikein kokonaan, kun odotuksena oli, että näkyy tuttuja maisemia.
Näkyi toki, joskin jälkimauksi jää, että ympäristöllä ei niin ole väliä. Tärkeintä on, että soitto soi ja syvällisiä puhutaan. Kupla kulkee tulijoiden mukana.
Näinhän se nykyään joskus on; matkaillessa ei ole tärkeintä se, että nähdään jotain,vaan että kännykässä riittää virtaa somettamiseen. Joskus jopa kuskilla.

Perusajatus ohjelmassa jäi vaivaamaan. Sen voi jotenkin ymmärtää, että joku tavan ihminen raottaa mökkinsä ovea lehdessä tai antaa torpan tuunattavaksi tv-ryhmälle ideoiden jakamisen mielessä tai paikastaan ylpeänä. Yhtä lailla ymmärtää sitä, että moni ei anna.
Jotenkin olisi ajatellut, että julkimo, jota muutenkin riepotellaan, kuuluu jälkimmäiseen porukkaan. Kun viikot kuluttaa naamaansa ja hermojaan yhteishyvänä, luulisi että viikonloppuna haluaa pakopaikkaan, joka ei kuulu juuri kenellekään.

Onpa tämä kuultu ohjelmassakin; mökki on rentoutumispaikka kaiken päälle. Seuraavassa virkkeessä sitten annetaan lupa kuvata kaikki puuseetä myöten ihan vaan valtakunnalliseen tv-lähetykseen.
Tämä ei auennut sen enempää kuin oma torpan ovi.
***
Maatalouspuolelta sen verran, että kaikesta päätellen peltotyökausi alkaa olla lopuillaan. Se nyt jäi vaivaamaan, onko kiirettä pitänyt myös eläintiloilla, vai onko jossain onnistuttu risteyttämään lammas ja kana. Eräs alaa tunteva tuossa heitti, että kynitään jos keritään.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koillisjalostamon viikkotisleet analysoidaan tässä seuraavaksi.
***
Jo vain on kehitelty uusiopolttoaineita ja työ jatkuu. Tässä eräänä päivänä piti valita huoltoasemalla, ottaako perinteistä dieseliä vai jätteistä valmistettua.
Tarkan euron mies valitsi perinteisen, olkoonkin että syyllisyyspisto rinnassa.

Osattu on ennenkin. Armeija-ajoilta muistuu mieleen erään yrittäjän kokeilu, jossa jo tietä nähnyt diesel-mersu oli valjastettu käymään sinapista puristetulla öljyllä. Perheen vesa ajeli varuskuntamatkojaan tällä pelillä ja mieleen jäi ensinnäkin takalasin tarra, joka väitti, että autossa on ytyä, koska se toimii PöYTYän sinapilla.

Kyseessä oli silkka mainospuhe; oma mittava kokemus kertoo, että maailmassa ei ole ainetta, jolla vanhaan diesel-mersuun saisi ytyä.

Olennaisempaa oli auton ominaistuoksu, jonka perässä ajanut muistaa yhä. Ilmassa leijui selvä grillikioskin aromi, kun sinappi-mersu suuntasi kohti Auranmaata.

Siis sitä minä tässä, että siinä auton tuoksu oli kiinni käyttövoiman juurissa.
Kun vähän kaiken nykyään pitää olla yksilöllistä, niin luulisi, että nyt sitä kysyntää vasta on myös sellaisille polttoaineille, joiden palamisen tuoksu jotenkin haisee itseltä.
Suorastaan herkullinen on kuvitelma, jossa kalatalousyrittäjän autoon tankataan turskanperkeistä masinoitua öljyä ja putken päästä tulee ehtaa kalapöydän aromia. Metsäkansalle tehtäisiin aineet mäntyöljystä ja huumepoliisille hamppuöljystä.

Toisaaltahan on niin, että on autoon tankattu mitä vain, se tuoksuu ulkopuolelta paremmalta kuin klassisella tuoksukuusella varustettu auto sisäpuolelta.

Myönnettävä toki on, että perinteisen dieselin käry on kaukana luontoidyllistä, mutta omanlaistaan lähdön tunnelmaa siinä on.
Ja kun riittävän hartaasti nuuskuttelee, lähtö voikin olla yllättävän lähellä.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koillistorpan viikkosiivous tehdään tässä seuraavaksi.
***
Vantaalle on valmistumassa talollinen yksiöitä. Uutinen tässä nyt on, että asunnot ovat kooltaan alle ministeriön normin, vain viidentoista neliön kokoisia. Toisaalta joka luukkuun kuuluu parvi.

Mielenkiintoistapa tuo on, tässä väljän asumisen maassa.
Onhan pieniä asuntoja toki nähty muualla; moni se takavuosien Pariisiin sijoittuva kertomus, jossa nuori taiteilija siemailee päivittäisen calvadoksensa muutaman neliön murjussa.

Totutteluahan noin niukat neliöt vaativat asukkaalta ja satunnaiselta kävijältäkin. Aikoinaan erään toverin parikymmenneliöinen asunto sai vieraillessa aikaan oudon tunteen; millään ei tahtonut käsittää, että koko asunto loppuu ensimmäiseen seinään.

Lienevätkö miniasunnot yksi askel tiellä, jota kaupungistumiseksikin kutsutaan, olkoonkin, että uudet pienasunnot eivät suorastaan urbaanissa sykkeessä sijaitsekaan. Vähän kotona aikaa viettävälle viidestätoista neliöstä varmasti on kotipesäksi, ja jonkinmoinen pesäluola uusista asunnoista kuvien perusteella mieleen tuleekin. Suorastaan en ihmettele, että paljon puhutaan myös hyvin pienistä erillistaloista.

Pohdituttamaan jäi, että näinköhän asioiden sovittaminen pieneen tilaan opettaa jotain isompienkin asuntojen piirtäjille. Kuvista jäi mieleen esimerkiksi perin älykkään oloinen rappujenaluslaatikko.
***
Jonkinmoista hilpeyttä ja toisaalta kohunkin on herättänyt se, että valtiosihteeri Samuli Virtanen oli tiemmä poistunut pääministerin kanssa käymästään neuvottelusta auton tavarasäiliössä.

Eihän tämä nyt lehdistön selvitettävä asia olisi, vaan kätilöiden. Heillähän se on tieto siitä, mitä tehdä, jos joku on tulla ulos perätilassa.

Sitä paitsi asia on vasta kohta ajankohtainen. Perinteisesti on vasta jouluna arvuuteltu, että mitä mahtaa kontissa olla.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koilliskrouvin viikkomaltaat säännöstellään tässä seuraavaksi.
***
Komiikka ja todellisuus syleilevät toisiaan tämän tästä ja välillä arki on kuin sketsisarjaa katsoisi.
Jonkinmoinen yhteensulautuminen tapahtui lauantaina, kun illasta piti kuluttaman pari tuntia mainion Ilari Johanssonin komediakeikalla.

Selitän. Esityksessään Johansson ihmettelee näpertelyä kaupassa myytävien juomien prosenttirajojen kanssa. Koilliskulmassa taas on ihmetelty, miten alkoholijuomien myynti on sidottu kellonaikoihin; maalliselle järjelle käsittämättömältä tuntuu, että olutpullollista ei iltayhdeksän jälkeen töistä palaava saa marketista ostaa.

No, lauantaina sai eräs keikalle jonottaja kääntyä ovelta: matkassa oli vesi- tai vissypullo, joka piti kaataman pihaan. Vasta tyhjän pullon kanssa kävi sisäänpääsy.

Jotain herkullisen ironista on siinä, että vissypullon kanssa ei sisään pääse, lavalla irvaillaan holhoukselle ja sitten äänien perusteella aivan selvästi joku katsomossa avaa esityksen aikana muina miehinä toisenkin juomatölkin.
***
Ruoan alkuperä halutaan saada selvemmin julki. Suomessahan läpinäkyvyys toki on jo kelpo tolalla, vallankin mitä kaupasta ostettuun ruokaan tulee.
Nyt maa- ja metsätalousministeriö on esittänyt, että ravintoloiden pitäisi kertoa julkisesti, mistä raaka-aineina käytetyt lihat ja kalat tulevat.

Tuleepa mieleen, että uudistus koskisi ennen muuta keskihintaisia, tietyssä mielessä arkisia ravintoloita. Kalliimmissa paikoissahan on jo pitkään ollut kunnia-asiana kertoa vapaaehtoisesti, minkä paikkakunnan kananpoikaa on tässä ruoassa, mikä pellon porkkanaa tässä, minkä järven ahventa tässä ja niin edelleen.

Tarkoitus tietysti on hyvä, ei sillä. Kotimaista ja kunniallisesti tuotettua moni toivoo; tehotuotetun sijaan sellaista lammasta, jolle kasvattaja on voinut hyräillä, että ”tuku tuku lampaitani”.Siinä pääsee tarjoilija sanomaan, että hyvä lammas on peräisin tukusta.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Uusin lukijan kuva

  • Sienet kiipesivätNew
  • Kuvaus: Näiltä sieniltä eivät varpaat kastu, tuumii kuvan lähettänyt Keijo Hillgen.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20