Tähdellistä

Tervepä terve. Toimituksen koillisvälipohjan viikkoitiöt analysoidaan tässä seuraavaksi.
***
Moni kolari sattuu niin, että kuljettaja ei ehdi väistää.
Tulevaisuudessa on paremmin. Kun muksuista vissi osa käy päiväkotia ja koulua väistötiloissa, niin eiköpä ole kasvamassa varsinainen rattihenkilöiden ikäpolvi.

Vaan vitsi vitsinä, kaikki eivät pääse väistämään.
Silmään otti juttu Rantasalmelta, missä kunta ja seurakunta ovat kahnanneet tila-asiasta. Kunta olisi tarvinnut väliaikaistiloja päiväkotilapsille, mutta seurakunnan puolella vuokraaminen ei ollutkaan läpihuutojuttu.

No, asiahan on selvä, jos ylimääräistä tilaa ei ole. Lehtijutun mukaan oli asiasta järjestyssä keskustelutilaisuudessa kuitenkin esitetty epäilyksiä siitäkin, että kirkkoon kuulumattomien lasten vanhemmat tuskin haluaisivat lasten käyttävän seurakuntatalon tiloja.

Höps. Kirkkoon kuulumattomuushan ei toki aina tarkoita sitä, että seurakuntaa tai sen opetustakaan karsastettaisin. Jos oman lapsen päiväkotiryhmälle tarjottaisiin hyväkuntoisia tiloja seurakuntatalosta, se sopisi paremmin kuin hyvin. Seinät vuokrataan eikä arvomaailmaa.
Pelossa on vähän samaa kuin jos väistötilaksi vuokrattaisiin Osuuspankin kokoushuone ja joku huolestuisi siitä, että mahtaako tämä nyt sopia niille vanhemmille, jotka ovat Säästöpankin asiakkaita.

Toisaaltahan huoneiston tai muun tilan vuokraaminen tai vuokraamattomuus voi olla kannanotto sekin.
Onneksi on pitkä rivi niitäkin asioita, joita voi kuin ohimennen edistää. Itse olen muuttanut esimerkiksi asuntoon, jonka omistaa urheiluseuran taustavoimana toimiva säätiö, tosin tämä selvisi vasta kun piti pistää nimeä alle vuokrasopimukseen. Kynnys allekirjoitukseen ei ollut iso: lienevät niilläkin vuokrarahoilla saaneet seuran junnut toisetkin verkkarit ja hallivuoron ja sehän tietysti on tärkeää.

Kyseessä oli se sellainen piilotuki: omakaan ulkomuoto ei koskaan ole antanut varsinaisesti viitteitä siitä, että tässä oltaisiin voimisteluihmisiä.
***
Alkuviikon teemahan Salossa muuten ovat olleet mäet, kun tuli tämä pikatalvi. Rinteen Antti ja rinteen tykit kävivät jo maanantaina.
***
Tiedeuutisissamme yhdistyvät iskelmälyriikka ja avaruus.
–Miksi lähdit luotain?
–Ihan vaan Marsia kuvaamaan.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koillisosaston viikkovierihoidot annetaan tässä seuraavaksi.
***
Joskus yllättää maailma kyynisenkin. Sattui tuossa silmään otsikko, jonka mukaan Suomeen on avattu ensimmäinen nukkebordelli. Vasta, kun oli kalenterista katsonut, että ei eletä huhtikuun ensimmäistä, oli pakko uskoa tieto todeksi. 

Kaikkea kumista ja muovista, kuului aikanaan Etolan mainoslause, ja listalle voidaan nyt siis lisätä myös nämä lähiön lähipalvelut.

Antaa yrittäjien yrittää, jos siitä ei vahinkoa ole – tosin tässä nyt lähtökohdat jo ovat surullisenhuvittavat. Jo lähtöjään seksinuket tuovat mieleen komediat ja yksinäisille peräkammaripojille irvailun, vaikka yksinäisyys tietysti on viimeinen asia, mitä nauraa saisi.

No, kommenttipalstat täyttyivät uuden yrityksen kauhistelusta. Näin tosin käy aina: kun avioliittolakia viriteltiin uusiksi, kuultiin monta rimanalituskommenttia siitä, mihin nykymeno vielä johtaa. Kun alkoholilakia viriteltiin uusiksi, kuultiin monta arvausta siitä, miten koko kansa on kohta katuojassa. Tokko nukketalokaan mihinkään kamalaan meitä vie, viihdyttääpä kohulla aikansa.

Omaan silmään vähän kalahti yrityksen edustajan iltapäivälehdessä lausuma kommentti siitä, että yritys on perustettu avuksi niille ihmisille, joilla sosiaalisista peloista tai vaikka ujoudesta johtuen on vaikeaa kohdata toinen ihminen.
Eihän moinen tietenkään siihen mitenkään auta. Taiwanista uitetun muovinuken kohtaamiseen ei vaadita sen enempää sosiaalisia taitoja kuin pesukoneelle puhumiseen. Voi toki olla, että nukeilta tulee tolkullisempaa juttua kuin mitä Temptation Islandissa on koskaan kuultu.

Kohtaamishöpötystä rehellisempää olisi puhua seksisimulaattorista, mutta sekin on elämänalue, jolla pelkkä tekninen osaaminen ei oikein riitä. Tällaisellakaan harjoittelulla ei oikein voi laitosta perustella. Kukaan ei ole seppä syntyessään eikä Casanova ekakerralla ja sekin vaan pitäisi hyväksyä.

Toki julmasti voisi ajatella niin, että jos uskallus riittää ainoastaan tiedottomassa tilassa olevan kropan puristeluun, on parempi, että kroppa on Aasiassa muotoon ommeltua muovia eikä nakkikioskin jonosta pikkutunneilla mukaan kutsuttu uusi tuttavuus. Jos nukkepulju yhdenkin raiskauksen estää, niin antaapa firman ovipumppujen laulaa vaan.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koilliskehätien viikkopäällysteet lasketaan tässä seuraavaksi.
***
Paitsi että mennään metsään. Kävinpä tekemässä sienijuttua, ja sivuttiinpa sitäkin, että tukkuun menevien suurempien määrien poimiminen myyntiin on pikkuhiljaa vähenevää kansanperinnettä. Kotitarvepoimijoita on nuoremmissakin ihmisissä mutta kauppaa käydään netissä suoraan.

No. Setä voisi hiukan muistella ja perustella, miksi sieneen kannattaa mennä, vaikka ei edes itse sieniä söisi.
Lukioaikaan tai niillä main oli pulmana, että milläpä hankkia syysloman proviantit. Omaa rahaa ei ollut eikä lainaa kehdannut ruinata.

Siispä sieneen; varsin pienellä hikoilulla löytyi niin monta ämpärillistä suppilovahveroja, että ne myymällä pääsi ostamaan. Nykyään nuoriso on fiksumpaa ja ostaa jotain muuta kuin olutkorin, mutta ostaa kuitenkin. Kahteen pekkaan poimiessa tahti on parhaimmillaan tunti ja kestokassillinen suppilovahveroita.

Tahtoo sanoa, että metsässä olisi edelleen rahaa jaossa hakemisen vaivalla.
***
Toisaalta on tullut huomattua, että laiskuus ja nuukuus kulkevat ilmeisesti käsi kädessä ja molempia riittää.
Tässähän on menty leutoa marraskuuta, lämpötilat ulkona ovat astekaupalla plussalla edelleen.
Aiempina vuosina on ainakin kuvista päätellen ehtinyt maa käydä valkoisena ja yöt pakkasella sentään edes muutaman kerran ennen kuun puoltaväliä.

Autoilevalle ihmisellehän tämä on tarkan ajoittamisen aikaa. Koska vaihtaa autoon alle talvirenkaat. Tähän asti on tullut ajettua aina talvet nastarenkailla ja juuri loka-marraskuussa on ajatus käynyt siihen suuntaan, että olisipa kitkarenkaat niin vaihtaisin ne alle jo ajoissa, ettei talvi sitten yllättäisi. Nastarenkaiden ropinaa jotenkin ei ole halunnut aloittaa aikaisemmin kuin on pakko.

No. Kesällä auto vaihtui uudempaan ja tulokkaan mukana tuli nimenomaan kitkarenkaat talveksi.
Ja katso. Kun vaihdon nyt tänä syksynä voisi tehdä ajoissa, niin loput varmaan arvaatte. Autossa on tietysti alla edelleen kesärenkaat, kun eihän sitä nyt toki talvirenkaita vielä ole tarvittu ja kuluisivat suotta ja mitä kaikkea.

Selvää on, että tässä jatkuu sinänsä kunniakas perinne. Se, että talvirenkaat kierretään alle säkkipimeällä pihalla 16 tunnin työpäivän päätteeksi, kun ennuste yllättäen lupaakin lumimyrskyä seuraavaksi päiväksi.

Eihän tämä sikäli poikkea siitä, että jotkut painavat työpäivän jälkeen ohjattuihin harrastuksiin. Tässä tapauksessa säiden haltija antaa mahtikäskyn siitä, minä iltana pitää laiskurin rengasjumppa suorittaman.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koilliskiskojen viikkopainuma lasketaan tässä seuraavaksi.
***
Sehän on silkkaa fysiikkaa, että kuumassa asiat laajenevat ja kylmässä kutistuvat. Pulloon jäätynyt vesi voi sulaessaan halkaista astian, pakkasella puhelinlangat kiristyvät ja helteellä taas ratakiskojen päiden välissä olevat raot kutistuvat, kun kiskonpätkä pitenee.

Ja uskottava tämä on.  Salon valtuustossa puhuttiin maanantaina mahdollisesta kävelykadusta nimittäin. Ja tulipa tuota esiin sekin huoli, että jos tietty määrä katua autoliikenteeltä suljetaan, pitenevät kävelymatkat pelottavat mahdollisia ostoksille tulijoita.

No, tämä on tietysti kaupunkiin katsomatta puheenaihe, jos keskustaa myllätään. Esimerkiksi Turun puolessa puhuttaa toriparkkityömaa, joka on pannut uusiksi bussien reittejä ja sulkenut torin toisen puolen jalankulkijoilta. Yksityisautoilijalle homma näkyy käytännössä niin, että autolla ei pääse kiertämään hetkeen toria senkään vertaa kuin ennen. Parkkipaikkaa keskustasta ei ole tarvinnut luulla löytävänsä tähänkään asti paitsi halleista. Pelkona sielläkin on, että työmaan säikäyttämä väki siirtyy nyt entistä enemmän ostoksille kauppakeskuksiin, joihin pääsee autolla ja saa paljon tavaroita kertarykäisyllä.

Salon osalta en kantaisi tällaista huolta: kauppakeskus on jo nyt keskustassa ja kaupungin ydin on joka tapauksessa niin pieni, että käveltävää ei tule koskaan paljon, vaikka joku kadunpätkä autoilta vapautettaisiinkin. Kehittäkää vaan, sille on tarvetta.
Kävelymatkoilla kuitenkin perustellaan sitä, että autolla olisi päästävä oven eteen tai muuten tie vie ostoskeskukseen.

Vaan mittasinpa tuossa piruuttani kartalta parin Turun alueen kauppakeskuksen mitat. Netin karttapalvelu tarjoaa tähän oivat työkalut.
Ja kas. Jos auton jättää jossain Myllyssä kauimpaan hallinnurkkaan ja koluaa läpi muutamankin liikkeen eri kerroksissa ja tönön eri päissä, niin siinä tulee kävelyä aika lailla vaivatta kilometrin verran oitis. Muutama harharetki ja vähän palloilua suuressa päivittäistavarakaupassa ja matka ei kun pitenee vaan. Metkaa, että tämä kävely ei paina kenenkään kintereissä, mutta muutama sata metriä kaupasta toiseen ulkoilmassa on ylikäymätön haaste.

Ei voi kuin päätellä, että lämpötila todella vaikuttaa mittoihin. Kauppakeskuksen tasalämmössä metri on lyhyempi kuin ulkona.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koillishihan viikkokilluttimia väläytellään tässä seuraavaksi.
***
Sitähän on asioita, joita en käsitä. Niin kuin kevytlimsat, Kaija Koon uudemman tuotannon suosio ja jalankulkijat ilman heijastinta. 

Toisaalta viimeksimainituilla on ehkä kunniakas pyrkimys säästää julkisia varoja. Joskushan käy niin, että mustissaan pimeää piennarta kulkenut jalankulkija ei koskaan tarvitse kallista vanhainkotipaikkaa.

Heijastinhan on kuin kesäkissa. Joka vuosi molemmista asioista kampanjoidaan ja aina on joku houkka, joka viisaista neuvoista viis veisaa.

Jos ei henkikullan säilyminen ole hyvä peruste käyttää heijastinta, olisiko se, että siinä voi jatkaa mainostolppana olemista.

Selitän. Monesti merkkivaatteissa on kissankokoisilla kirjaimilla valmistajan nimi selässä tai rinnuksissa. Jotkut haluavat mainostaa vaatemerkkejä ja sillä kai nämä tekevät kauppansa.
Vaan entä, jos juuri siitä on kyse, että kyläkapakan tai museon tunnuksella varustettu heijastin koetaan noloksi eikä sitä haluta mainostaa, mutta Hilfigerin logolla kimmeltäjä kelpaisi kyllä. Jos näin, niin alkapaahan Adidaksella tai jossain tehtailu.

Provisiot ideasta voi lähettää tänne toimitukseen. Rekalla mahtuu pihaan.
***
Suomalaisen kirjallisuuden helmiä on Mämmilä-sarjakuva. Siinä kuvataan hämäläistä pitäjää ja kuuluupa kalustoon myös paikallislehti toimittajineen.

Yhdessä albumissa Mämmiviestin päätoimittaja kirjoittaa dekkarin. Hän ammentaa kirjaan aineksia omasta ympäristöstään, mutta muuttaa nimet ja irvailee esimerkiksi kylän hiihtotähdestä aika railakkaasti. Kirjakaupassa mainittu hiihtäjä tulee kiittelemään kirjailijaa, että eikö vaan olekin se naapurikylän laturaakki, josta tässä kerrotaan. Toiselle, mielestään hahmot tunnistaneelle lukijalle, kirjailija joutuu selostamaan, että kyseessä on dekkari, ei dokumentti.

Jotenkin tämä tuli nyt mieleen, kun luin uutisia siitä, että Noora Vallinkosken romaani Perno Mega City on otettu poliisitutkintaan. Syynä on se, että kirjan lukeneet ovat kokeneet, että siinä kerrottaisiin liian tunnistettavasti tosielämästä.
Kirjailija itse on todennut kirjoittaneensa teokseen stereotyyppisiä lähiöhahmoja, jotka voidaan tunnistaa missä vaan. Perästä kuuluu.

Hieno syksy. Tosielämä seurailee 80-luvun sarjakuvaa.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

 

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Kirjoittajavieras

Uusin lukijan kuva

  • Kauriit kylillä
  • Kuvaus: Terttu Rantanen kuvasi lauman metsäkauriita Perniön Lupajalla, aivan kirkonkylän kupeella.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20