Tähdellistä

Tervepä terve. Toimituksen koillisvajan viikkoklapit pinotaan tässä seuraavaksi.
***
Niinhän on, että edellinen neljä viikkoa meni neljän koon merkeissä. Kuumuuden, kirjojen, klapinteon ja kekkuloinnin. Viime mainittu on sitä, että haahuillaan aika vähissä vaatteissa rannan ja talon välillä.

Tulostavoitetta ei ollut onneksi muuhun asetettu; puuhommissa suuremman uhon sai jättää sikseen. Lämmin tuli jo kirvestä liiterin ovensuusta hakiessa.

No, kauas omavaraistalouden ajatuksista ei päästy aina lukiessakaan. Murhajuttujen lomaan löytyi tuoreehko Pentti Linkola -elämäkerta.
Jotenkin tuli siinä lukiessa mieleen, että Vanajaveden kalastaja-kirjailijalla ja pitkän linjan lauluntekijöillä on jotain yhteistä; se, että nämä onnettomat ovat hittiensä vankeja. Juicelta tunnetaan kourallinen kappaleita tuhannesta, Linkolalta muutama tölväyksenomainen lausahdus kaiken sanotun ja ajatellun seasta. Näinpä Riitta Kylänpään kirjoittama elämäkerta tuli luettua melkein ahmaisemalla ja hyvä niin: kuva laajeni vielä melko tavalla. Vähintään karisivat kuvitelmat siitä, että metsämökin kalastajan elämässä varsinaisesti kalastajaromantiikkaa olisi. Toisaalta vankistui se kuva, että kaiken takana on oikea huoli ja että eletty on kuten opetettu. Lintukartoittajana mies on tehnyt uraauurtavaa työtä.

Kirja sietää lukea, kiinnostivatpa elämäntarina tai oman ympäristökuormituksen vähentäminen. Teoksesta saa jo jonkinmoisen kuvan siitä, mitä on, jos oikeasti haluaa jättää pienen jäljen.

Ei sillä, ettei sitä olisi tuntenut itseään pieneksi, mitä aikaansaamiseen tulee. Keskivartalolihavalle kesälomalaiselle riittää jo kahden hehtaarin harvennushakkuualueessa tekemistä, vaikka apuna miten olisi tekniikkaa ja käsipareja. Kirja taas mainitsee kalastajan siivonneen polttopuumielessä yli 20 hehtaaria samanmoista sarkaa, pokasahalla.

Yksi kirjan kantavia ajatuksia liittyy ihmiseen; selväksi tehdään, että Linkola pitää ihmisistä mutta ei innostu ihmiskunnasta.
Kun tässä kesän aikana lukemiaan tai kuuntelemiaan muita juttuja muistelee, niin huoleen todella on aihetta. Yhdessäkin pätkässä valotettiin trofee-metsästäjien ajatusmaailmaa ja toisessa kerrottiin varta vasten, miksi metsäpalovaroitus on syytä ottaa vakavasti.
***
Muutenhan kesä on tähän asti ollut hikimuistoinen.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koilliskaistan viikkomaalaukset supaistaan tässä seuraavaksi.
***
Pakinassa harvemmin kerrotaan uutisluontoisia asioita, mutta tämä viikko tekee poikkeuksen.
Juhannus- ja muustakin viikonloppuliikenteestä päätellen monelle tulee nimittäin uutisena, että Perniön ja Taalintehtaan välisellä tiellä vallitseva nopeusrajoitus todella on 80 km/h.
***
Liikenneasioitahan tulee lomanalusviikolla muutenkin mietittyä. Jos vanhat merkit paikkaansa pitävät, nähdään lomalla ratin takaa joku uusikin kolkka Suomesta.

Vanhoja merkkejä on muuten tien päällä jo ennen sitä; veteraanikuormurien kesäkeikka koukkaisee Teijolle huomenna.
Kävin tekemässä aiheesta ennakkojuttua ja jutustellessa kävi ilmi, että vanhojen kuormurienkin letkalle näytellään keskisormea. Ja tätä nyt on vaikea ymmärtää. Se toki tiedetään, että alle rajoituksen ajavat ärsyttävät monia, ja oudoksuttaa se joskus itseäkin, jos nykyautolla joku ajaa kuuttaviittä kahdeksankympin alueella. 

Hölmöläiset tokaisevat tässä kohtaa, että pitää pysyä kotona jos ei uskalla ajaa suurinta sallittua. Se on tietysti höpöhöpöä; heikoimpien tahtiin mennään. Viisas laskee kymmeneen ja luottaa siihen, että joskus pääsee ohi.
Mutta että museokalustollekin irvistellään ja sitä ahdistellaan, se ei mene jakeluun. Lähtökohtaisesti kuitenkin tekisi mieli ajatella, että museoautoharrastus on myönteinen ja kannustettava asia ja vuosikymmenien takainen piikkinokkakuormuri tai jälleenrakennusvuosien linjuri tien päällä ilahduttava näky – vaikka sen takana nyt sitten hetki pitäisikin ajaa.

Sormen valinnasta on siis kyse: peukkua pitäisi näyttää eikä sitä keskimmäistä.
***
Yksi ilahduttavimpia nykyisiä kotimaisia musiikintekijöitä on Olavi Uusivirta, jolla on jotain omaa otetta.
Mene ja tiedä, vaikka kaveri olisi lahjakas vaikka siirtyisi iskelmään.
Sitten voitaisiin jopa veikkailla, että tässäkö uusi Virran Olavi.
***
Heip ja palataan asiaan elokuussa.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koillisklinikan viikkotikit ommellaan tässä seuraavaksi.
***
Pakinanikkarin homma on joskus kuin kalafilettä tilaisi: joku muu on hoitanut perkauksen.
Jäipä tuossa näet mieleen kieppumaan muiden eli Ylen juttu siitä, mitkä ovat vaarallisimmat eläimet. Uutisen pohjaksi oli ruodittu Tilastokeskuksen aineistoa.

Kärjessä ovat hirvet, hevoset, ampiaiset ja koirat. Hirvet tekevät tuhoa liikenteessä, ampiaiset pistämällä ja hevoset potkaisemalla.

Eihän näitä kannata ylen määrin kavahtaa; esimerkiksi yhtä kohtalokkaasti päättynyttä hevosenpotkua kohden on kasapäin kohtaamisia, jotka eivät päättyneet huonosti.

Koirien osuus pisti miettimään. Hetkeen ei ole raportoitu siitä, että joku ihminen olisi saanut koiran hampaista suuria vammoja. Sen sijaan viime päiviltä on tullut vastaan pari uutista siitä, miten koirat ovat käyneet kanssaeläinten kimppuun: sekä Paimiossa että Ruissalossa uhriksi jäi lampaita.

No, koirathan ovat pääosin kivoja. Itselle tutuimpia ja mieluisimpia ovat olleet ne melkein syntymälussukat hurtat, joiden ainoa vaara on siinä, että murtovaras voi niihin kompastua pimeässä. Tästä vinkkelistä taipumus käydä jonkin päälle tuntuu vieraalta.

Toista ääripäätä on myös pakko arvostaa: tärkeisiin tehtäviin koulittuja pelastuskoiria, diabeteskoiria, opaskoiria, tullin koiria ja muita. Tuntuma on, että näiden karvakorvien käytös on moitteetonta vapaallakin.

Vaan sitten taitaa olla vielä joukko väliinputoajia; koiria ja omistajia, jotka tarvitsisivat koulutuksensa. Ituhipin tittelin tässä varmaan saa, kun tuumii, että yhdenkään kotikoiran ei pitäisi käydä minkään kimppuun – ei maisemanhoitolampaan eikä pihaan tulevan oravan. Eikä yhdenkään omistajan pitää koiraa vapaana siellä missä ei saisi.

Ehkä raatelu-uutiset kertovat jotain ajasta, jota leimaa pirullinen tarve saada kaikkea ja äkkiä. Erikoista rotua pitää koiran oleman ja se on saatava heti. Koulutuksessa kuitenkin on kyse pidemmästä jobista kuin uuden puhelimen käyttöönotossa. Väkisin tulee mieleen, että kolmen koliikkivauvan ja omakotityömaan jatkoksi olisi joskus hyvä ottaa vain se uusi puhelin. Tilastokärjen muutosta tässä haetaan, ei sen hullumpaa.
***
Kaupungintalolla on kauan toivottu sitä, mikä huomenna tapahtuu. Salon voidaan sanoa nousevan, eikä vaan Salossa. Juhannussellaisen siis. Sen lisäksi saloissa on siniristilippuja. Samoin tangoissa, jotka tunnetusti myös kaihoa soivat kesäiltaan. Moni ottanee juhannusta vastaan tangoissa, paitsi tietysti osa porukkaa ihan seipäässä.
***
Turvallista juhannusta.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koillislohkon viikkokastelut tehdään tässä seuraavaksi.
***
Jossain riittää kokousilmoituksia julkaistavaksi. Tässä viime päivinä on pidetty esimerkiksi G7-palaveria, puoluekokouksia ja kahden metkan kaverin eli Yhdysvaltain ja Pohjois-Korean vetäjien tapaaminen.

Mitään pikaratkaisujahan näissä ei saada aikaan, enempi pistetään jotain alulle. Paljon jo on ehditty pohtia, että oliko viimemainitussa tapaamisessa laadittu sopimus liiankin ympäripyöreä. Korean päässä vain luvattiin hurskaasti pyrkiä kohti ydinaseetonta niemimaata.

Entä, jos sopimuksiin olisi isketty selvästi päivämäärä, johon mennessä pitää ydinvekottimien olla purettuna ja asekehittäjien kunnon töissä. Ihan varmasti silti olisi kuultu epäilyksiä, että näinköhän tätä kuitenkaan tapahtuu – vaikka vain koko maailma katsoo. Koijaaminen tuommoisessa on vähän kuin yrittäisi rikkoa salaa näyteikkunaa keskellä kaupunkia ruuhka-aikaan ja silti sitä sopii epäillä. Ovat ne vaan veijareita nuokin.

Vaan ainahan sitä näitä uutisia lukiessaan alkaa kiinnittää huomiota epäolennaisuuksiin.
Mieleen on jäänyt uutiskuva, jossa herrat istuvat kirjahyllyn edessä. Sehän jo tiedetään, että paljon tehdään näille eteen; joku kirjoittaa puheen, joku valitsee kravatin, joku tuo kahvit. Sikäli, kun olen kuvaa tihrustanut, kirjahyllyssä oli tarjolla historiaa ja Singapore-aiheita ja muuta tietopuolista. Yhtä kaikki joku epäilemättä tarkasti etukäteen hyllyn ja päätti, mitä siinä saa kuvassa näkyä ja kotiseututeokset ovat tietysti peeärrää kaupungille.

Siinäpä se olisi toisaalta metka, toisaalta hyvin huolestuttava virka, tämä kirjahyllysensorin toimi. Selväähän on, että Singapore kuvina-teosta enemmän olisi herättänyt hilpeyttä, jos hyllyyn olisi jäänyt rivi Tenavia. Pino Korkeajännityksiä olisi sopinut ihan teemaankin, ei sillä.
***
Jotenkin huomaa, että opiskelijat ovat lähteneet kesäksi kotikonnuilleen. Jos käy moneen korkeakoulu- tai yliopistokaupunkiin liike syksyllä, niin taitaapa kuormia kulkea myös poispäin keväisin.

Voitaneen todeta, että lääketieteen opiskelijoiden yhteisasunnon lopputarkastusta tekevä vuokraisäntäkin tekee solututkimusta.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tervepä terve. Toimituksen koillissanaston viikkotavutukset tehdään tässä seuraavaksi.
***
Joskushan kaipaa, että sana ”vanha” kuuluisi reilusti sanavarastoon. Itse ainakin haluaisin tulevaisuudessa olla vanha tai ainakaan en seniori tai harmaa pantteri. Sitä paitsi tukassa on jo nyt harmaata ja pantterin notkeus menetettiin vuosia sitten.
On tässä sisäänleivottuna tietysti sekin toive, että jos on vanha, ei varmaan ole kuollut kovin nuorena.

Sama väistely koskee vanhaa tavaraa. Se, mikä ennen oli iänkaikkista rojua, muuntuu turhan monesti puheissa vintageksi tai jopa retroksi, mikä on vielä hölmömpää.

Katsotaanpa. Soitinpuoli on jotenkin itselle tuttu. Sieltä on mieleen iskostunut ajatus, että vanhasta halvasta soittimesta ei tule ikääntyessään vintagea vaan vain vanhaa. Käyttöarvoa voi olla, mutta haluttavuutta nostava vintagehehku tulee vuosien mittaan vain tietynmerkkisten ja -maalaisten vekottimien päälle.

Soppaa sekoittaa se, että moni haksahtaa puhumaan retrosta, kun tiskissä on oikeasti vanhaa tavaraa. Lähtöjään retro kuitenkin tarkoitti uutta tavaraa, jonka muotoilussa on otettu vaikutteita vanhasta. Joskus lopputulos on korni.

Oma lukunsa on uustuotanto, jossa tavaran luonne ja koko ratkaisevat. Uustuotantona valettu vanhanmallinen ovenkahva 1700-luvun pappilassa voi olla kuin nenä päässä, mutta uusvanha kokonainen talo saa monesti permanentin oikenemaan.

Toisaalta on toinen puoli. Meillähän on se kansanosa, joka pistää kaiken viikkoa vanhemman surutta roskalavalle vain, koska se on niin vanhaa. Lukuisat ovat tarinat siitä, miten jätekontista on pelastettu Artekia. Näinköhän ylenpalttinen vintagen hehkuttaminen johtaisi siihen, että vähän harkitummin tavara lentäisi kohti loppusijoitusta.

Kaikkea ei voi tallentaa, mutta aikakausikeräilijällehän takavuosien halpiskin voi joskus olla kiinnostavaa, jos ei muuten niin arjen kuvaajana. Ja mikä sen kiinnostavampaa olisi.
***
Kaikkeen sitä kutsutaan. Tulipa taannoin tieto siitä, että Turun puolessa järjestetään avoin tappajaetanajahti. Luulenpa, että pakollisiin jahtivarusteisiin ei nyt kuulu juoksukengät.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

K-Supermarket

ksupernetti1

Lue uusin lehti (Lehtiluukku)

133096

Mainoksia

 

Eteläisen Salon paikallislehti


Kiinnostaisiko oma mainoksesi tässä?
Ota yhteyttä!

Vastuullista journalismia

Uusin lukijan kuva

  • Sienet kiipesivät
  • Kuvaus: Näiltä sieniltä eivät varpaat kastu, tuumii kuvan lähettänyt Keijo Hillgen.

Perniönseudun Lehti Oy | Lupajantie 1 | 25500 Perniö | (02) 735 2300 ilmoitukset ja tilaukset | (02) 735 2301, (02) 735 2302 toimitus | fax. (02) 735 2284

Tämä julkaisu on suojattu tekijänoikeuslailla. Tekijänoikeuslain nojalla kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöön edellyttää oikeudenhaltijan luvan.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto myöntää julkaisujen valokopiointiin ja skannaamiseen lupia oppilaitoksille, yrityksille ja muille yhteisöille.
Tarkista onko organisaatiollanne voimassaoleva kopiointilupa. Lisätietoja luvista ja niiden sisällöstä antaa Kopiosto ry www.kopiosto.fi.

Sivuston toteutus: Arttu Arojoki

rss20