Torstain huomenet jälleen.
Toimituksen lounaiskulman turhan tiedon valtatietä lanataan jälleen.
Sanalle siis.
***
Länsirannikolla on yksi ikuisuusaihe tämä valtatie kahdeksan, missä liikenne on kauniisti sanoen rujoa – tien ikääntymisestäkin johtuen tai siitä huolimatta.
Eipä ole tuota kehumista isompinumeroistenkaan teiden menossa ihan aina.
Tutkailin viikonloppuna vaihteen vuoksi ratin takaa liikennekulttuuria  sekä kymppi- ja ysiteillä.
Ainakaan viimeksi mainitulla en varsin liputtaisi turvallisuuden puolesta.  Pöllyävä lumi, tuuli, pimeys ja vilkas liikenne eivät olleet  este ohituksille, joita pyhäiltanakin sai seurata sivusta montaa  -- ei vain jokaisessa mahdollisessa paikassa vaan myös kaikissa mahdottomissa. Kuka ajoi pitkät pätkät vastaantulijoiden kaistalla ohituspaikkaa kytätäkseen, kuka vilkutteli valoja tietä saadakseen.
Autosta tämä ei ollut  kiinni, naurettavaa riskipeliä harrastivat niin pikkuinen jenkki, mattofirman Ducato kuin joku Audin-lättänäkin.  Ei yhtään lämpimiä terveisiä teille.  Hermojen pettäminen ja linjurin ohitus olisivat voineet päättyä ihan toisinkin, nyt ei vielä jouduttu kaapimaan jäännöksiä tienpinnasta.
Mitä mokomalle sitten olisi tehtävä.
No, samainen ysitie toisesta päästään on pitkän matkaa sellaista leveäkaistatietä.  Siinä ajetaan oikealla ja hätäisimmät mahtuvat ohi, vaikka vastaankin olisi joku tulossa.  Homma tuntuisi toimivan, kunhan opetellaan arvioimaan missä auton reuna kulkee, niin onnistuu se reunassa ajaminenkin.
Vaihtoehto b olisi tietysti se kohtaamisonnettomuuksia tehokkaasti ehkäisevä keskikaide, joka  kerta kaikkiaan estää sikapaikoissa ohittelun. Miinuspuolena on, että kaide estää myös ne ohitukset, jotka olisivat perusteltuja, vaikkapa hitaan traktorin sivuuttamisen.  
Osapuilleen viidennen hiukset pystyyn nostaneen ohituksen seurattuani aloin  joka tapauksessa taipua  tämän kaideratkaisun kannalle ja sitten muillakin teillä kuin äillä. . Olisi muutamalle sankarille ihan oikein, että pistetään ajamaan jonossa kuin köyhän talon possut.
Jos ei hyvällä, niin sitten se toinen vaihtoehto.
***
Tietysti tällaista aluepoliitikkoa lämmitti asiassa se, että kaikilla oli kiire nimenomaan Turun suuntaan.
***
Radiossa puhuttiin alkuviikosta siitä, miten taloyhtiöt säästävät rahaa tiputtamalla taloissa pattereissa kiertävän veden lämpötilaa.   Sikäli kun ymmärsin, jossain talossa on pidetty lämpöä sen verran päällä, että huoneistoon saa jopa 26 -27 astetta lämmintä.  
Herran tähden.  Joku lauantainen Earth Hour eli valojen sammuttaminen tunniksi on muuten  aika kevyttä kauraa, jos toisaalla samaan aikaan ei riitä, että asunnossa on sauna, vaan löylytellä  halutaan joka huoneessa.
Selittäkääs nyt sekin, että kesähelteellä 24 astetta on monesta jo aivan liikaa, vaikka istuisikin varjossa ja pieni tuulenvire silittelisi ja sisäinen nestejäähdytys pelaisi.  Sitten toisaalta 25-asteisessa tunkkaisessa asunnossa vedetään raappahousua jalkaan tarkenemisen nimissä.
Ei käy järkeen.
***
Tulipahan lauantaina nuokuttua läpi tuo euroviisujen kansallliset karsinnatkin.
Finaalia voikin katsoa jo varsin ilomielin, pahimman tähän kisaan liittyvän pettymyksenhän koki jo viikonloppuna kun selvisi, että Eläkeläiset- yhtyeen tie tässä taistossa katkeaa tähän.
Harmi. Siinä oli paitsi tervettä halot kourissa- asennetta ja se oli  lisäksi  ainoa veto, missä solistin  laulutaidottomuus ei haitannut yhtään.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.