Heippa vain.  Toimituksen etelän ja lännen välisessä siivessä on tehty viikottainen annos kaaosteoriaa. Tässä se nyt on.
***
Entä  tämä lentämispuuha.  Finnairin lentäjät ovat menneet lakkoon, ja tämäkös pistää monella menot uusiksi.    Aihe tuntuu pomppaavan esiin vähän joka tiedotusvälineessä.
Aiheesta käyty keskustelu etenkin netissä  vaan tuppaa viemään mielenkiinnon koko aiheen seuraamisesta.    Kateus se vie kalatkin vedestä tai sinne päin: moni tuntuu olevan aivan satavarma siitä, että lentäjien ahneudestahan koko firman kurimus on lähtöisin.
Sitä ei käy kiistäminen, että lentäjillä on kelpo palkka, mutta  pitäisikö nyt vielä kerran tolkuttaa, että lakossa ei ole ihan kyse siitä vaan siitä, että työnantajan aikeet ulkoistaa työpaikat eivät ole lentäjien mieleen.  
Entä, jos mietitään jotain muuta joukkoliikennevälinettä, mikä lentokonekin muuten on.  Jos VR nyt ilmoittaisi, että junia ajavat vastedes  pätevät, mutta muualta tulevat ja halvemmat kuskit, niin meteli nousisi.  
Sama homma jonkun telakan kanssa: jos töitä ollaan lähettämässä muiden tehtäväksi ulkomaille, niin se on työnseisausta ja tukilakkoa heti.
Sitten ei puutu kuin selityksiä sille, miksi tavan rautakourien ulosmarssi on helpommin monen hyväksyttävissä kuin lentäjien.  
***
Ei siinä, etteikö siivottavaa taloudenpidossa olisi ehkä muuten.
Istuin  hiljakkoin pompun tästä Latviaan lentokoneessa irlantilaisen halpafirma Ryanairin tuubissa.  Kotimaista työtä pitäisi tukea, mutta joku tolkku periaatteillakin ja Finnairin lippujen hinta oli irlantilaisiin verraten moninkertainen.
Tärkein eli turvallisuus on kohdillaan. Finnairin turva-asiat ovat erinomaisella tolalla ja niin muuten Ryanairillakin.   
Mutta entä nämä raha-asiat. Vuosikertomusten mukaan  henkilöstökuluissa näiden kahden yrityksen välillä ei ole juuri lainkaan eroa, mutta tehokkuudessa on:  työntekijää kohti irlantilaiset lennättävät vuodessa kymmenen kertaa sen määrän väkeä kuin Finnair.
Miettimään jää, missä välissä – omilla lennoilla Riikaan koneissa oli juuri ja juuri matkustamon puolella enemmän porukkaa kuin ohjaamossa.
Vakavissaan puhuen; eroja tulee jonkun verran lentoajoista, verraten lyhyitä matkoja ajava Ryanair ajaa siinä välissä monta etappia, kun sinivalkoiset siivet ovat vasta puolimatkassa Thaimaaseen.  Irkkujen kulujen kurissa pitäminen on samalla  viety äärimmäisyyksiin, koneista on riisuttu jopa istuintaskut, jotta siivoamiseen menee vähemmän aikaa.
Isoin ero yhtiöiden omiin kuluihin taitaa kuitenkin tulla muusta kuin itse lentämisen kuluista,  Finnairilla on esimerkiksi omat muonituspalvelut ja näin.  Jos ja kun näistäkään ei voida leikata, voisiko oheispalveluja sitten myydä. Jos menoja ei saada leikattua, saataisiinko tuloja paisutettua?
Lentäjistä tarvittavia säästöjä ei helpolla saada, palkoissa ei  ole ihmeesti eroja, ja mieluusti näkisin Finnairin omat lentäjät firman koneiden puikoissa vastakin. Kotimainen vankka koulutus on varmasti yksi tekijä hyvän turvatason takana.
***
Osa halpalennon piirteitä on, että koneissa ei juuri elokuvia näytellä, laitteet ja esittäminen kun maksavat nekin jotain.    Vaan eipä hätää, tämän lajin kulttuuria on tarjolla muuallakin.  
Piipahdin katsomassa tästä Michael Jacksonista kyhätyn dokumentin perjantaina, ja jotenkin tuo  oli paljon parempi teos kuin olin peljännyt.   Kesällä edesmennyt poppari  jätti itsestään liki yhtä muovisen kuvan kuin aiemminkin, mutta elokuva on metka kurkistus siihen, miten nykyajan konsertti kaikkine oheisineen syntyy.   Erityisesti ilahdutti se, että leffassa ei  ollut juuri pätkääkään turhaa vetistelyä.   Musiikkia on paljon eikä sen laadusta kyllä ole valittamista.
Jälkeenpäin jäi vain miettimään, että kovin kapeasti jakautuu mainen kunnia: konserttia on kasaamassa ja suunnittelemassa satoja ammattilaisia pitkin vuotta, silti yksi vain saa nimensä valotauluun.  
***
Toinen viikon kestoaihe on tietysti sikaflunssa. Osassa paikkoja on jo saatu tietyt ryhmät hyvin hoidettua. Viime viikolla kaupunginvaltuuston kokouksessa kd-ryhmän edustaja totesi, että lapsiperheiden rokottaminen saa jo riittää.
***
Kaikkea se kiireinen ihmismieli keksii.  Kirkonmenoihin tai rippituoliin harva joutaa,  vaikka mieli tuntuisi painavan tehtyä syntiä.
Parannusta voi hakea vaikka kesken kauppareissun.  Yhteen isompaan markettiin tuossa huomasin rakennetun sovituskoppeja.
***

Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.