Tervepä terve.  Toimituksen koillismatkan viikkolippu ostetaan tässä seuraavaksi. 
***
Tunnin juna on paikallisia kiistakapuloita, tai oikeastaan tunnin junan mahdollistava oikorata.  Hankkeella on puoltajansa ja tomerat vastustajansa. 

Kieltämättä tässä on helppo seistä kahden vaiheilla. Jotenkin miellyttävämmältä tuntuisi, jos homma kävisi kuin polttopuiden teko eli kertahalkaisulla.  Moottoritie repäisi jo halki maisemat ja kalliot ja radan luontevasti voisi ajatella kuuluvan samaan uomaan.  Lukkarinmäen pirstominen tuntuu tietysti ajatuksena haljulta eli samat sanat siitä. 

 Ja kohta omat samat sanansa lausuu joku, joka on perustellut hanketta käyttämällä sellaisia ilmaisuja kuin kokonaisuus, järjellä ajatteleminen, kasvukäytävä ja työssäkäyntialue.  Kaikki kunnia niillekin.

Joku voisi itsekkäästi ajatella, että mitä salolaisvinkkelistä hyödyttää ajatella radan vaikutuksia esimerkiksi Lohjalle.  Ja jos ollaan tällä tavalla itsekkäitä, mietitään rantaradan kunnostamista entistä nopeammaksi.  Toistaiseksi en nimittäin ole oivaltanut, onko radan pakko olla oikosellainen, jos sillä muuten homma toimii. Jos naapureita piti miettiä, niin miksi ei yhtä lailla Raaseporia, joka on kelpo ratansa toki sekin ansainnut.

No, maanantain Turun Sanomissa kriittinen siipi nosti framille lähijunaliikenteen mahdollisuuden, ja kas:  juuri tätä puolta tuli koettua pääradalla itse viime viikolla.  Tie vei anoppilaan Janakkalaan ja siitä piti pääsemän seuraavaan taajamaan eli Parolaan niin, että oma auto saa jäädä yöpaikan pihalle.  Siis Halikon oloisesta taajamasta piti päästä Perniön oloiseen ja suunnilleen kokoiseenkin.  

Pääradallahan tämä sitten  käy, R-juna tulee Helsingistä Keravan ja Riihimäen kautta ja jatkaa halki metsien Tampereelle asti ja pysähtelee vähän siellä ja täällä. Anopin pihalta oli kymmenen minuutin kävely junalle, kahden euron lippu vei seuraavaan taajamaan.   Sillä hetkellä keksintö tuntui vähintäänkin maaseudun luksukselta eikä siinä tullut mietittyä edes komeita termejä vaan silkkaa arkista tarvetta. 

Turengin asemalla on muuten se sama iso lähijunien linjakartta kuin Helsingin päärautatieasemallakin.  Kieltämättä kyltti siinä asemalla toi sen olon, että tässä ollaan jonkin kaupungin vaikutusalueella vaikka miten keskellä peltoa.

 ***
Tämä nyt oli sitä julkista liikennettä.  Tiistaiaamun uutisiin kuului sekin, että Aalto-yliopiston taloustieteen ryhmä väläytti ajatusta bensan pistämisestä kortille.  Esityksen mukaan homma kävisi jatkossa niin, että valtio myisi päästöluvat polttoainejakelijoille huutokaupalla.  
Kyseessä on siis vasta ajatus, kukaan ei ole kieltämässä mitään.   Homma näkyy silti ehtineen ottaa ensi askeleen. Keskustelupalstoilla kilpaa huutaminen taisi alkaa jo.

***
Heip.
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.