Tervepä terve.  Toimituksen koillisluokan viikkotunti pidetään tässä seuraavaksi.
***

Jos vaikka kielenkäyttö uudistuukin, niin samalla historia toistaa itseään.   
Tarmo Koiviston Mämmilä-sarjakuva on varmaan tarkkanäköisintä kirjallisuutta 70-80-lukujen kehityksestä pienessä kirkonkylässä, ja siitä tuli eräs kohta mieleen viikonloppuna.  

Yhdessä Mämmilä-albumissa pahansisuinen Toivo Rönkä hiissataan kotoaan hoitoon, ja Toivo puhuu paikasta vähätellen vaivaistalona. Paikan johtaja toteaa, että ei sellaisia enää ole, on vain viihtyisiä vanhainkoteja ja palvelutaloja. 

Ehkä vanhainkoti kuulostaa moneen korvaan nykyään kolkolta, eikä ihme:  janan toinen pää on nimittäin kaukana. Sattuipa tuossa näet silmien eteen mainos, jossa Turussa toimintansa aloittava alan yritys mainostaa itseään ”ikärikkaiden hoivakotina”.   

Hetken vapinan jälkeen siivosin kahvit lattialta ja jäin miettimään.  Ei käy kateeksi esimerkiksi maahanmuuttajia kieliopinnoissaan.   Ei se mitään, että oppii sijamuodot ja taivutukset, mutta kun vielä pitäisi oppia peiteilmaisutkin.  

Joskus muinoin elettiin vauvasta vanhaksi tai edes vaariksi, raadollisemmin kehdosta hautaan. Nyt sitten masuasukista ikärikkaaksi. 

 ***
Maataloudesta on jäänyt paljon kielenkäyttöön ja järjestyskin on oikea: juuri oli budjettiriihi, ja sen jälkeen alkaa talousarvion puinti.  Näin ammoin oli: vilja leikattiin lyhteiksi pelloilta, vietiin riiheen ja puinti eli jyvien irrotus tapahtui vasta tämän jälkeen. 

Jotain maataloushenkistä oli viime viikon jutussa, jonka tein opettajien koulumatkoista.  Siemen kylvettiin keväällä, kesän ajan aihe sai kasvaa ja viimeisten parin viikon aikana se tuleentui.  

Sitten tuli vielä harrastettua jälkipuintia eli mietittyä omia kouluaikoja toisenkin kerran. Juttuhan syntyi siitä huomiosta, että melkein joka syksy opettajanhuoneessa on uusia pitkämatkalaisia.  Kuitenkin muistikuva oli, että joskus eli omana kouluaikana valtaosa opettajista asui kävely- ellei näkömatkan päässä työpaikastaan. 

Aikojen muuttuminen näkyy kyläkuvassakin.  Usea se paikkakunta, jossa on aikoinaan rakennettu opettajille asunto tai asuntoja.  Niin Perniössäkin. En tiedä, mitä takavuosien kansankynttilät vaativat; lukittavalla ovella varustettua suojaa säätä vastaan vai enemmänkin.   Ainakin Perniön asunnot olivat hyvää aikansa tasoa.   

Vaan koskahan viimeksi on missään uutta koulua suunniteltaessa edes mietitty, että samassa paketissa voisi olla asunto tai muutama noin houkuttelun helpottamiseksi.   Ja mitä vaaditaan.  Kaupungin houkutus taitaa olla niin iso, että siellä majapaikaksi kelpaa sekin, mikä maalla ei tulisi asumuksena kysymykseenkään.

***
Tätä tietenkään ei pidä tulkita niin, että jotenkin vanhoja aikoja ihannoitaisiin. Kyseessä ei ollut kaunomuistelu.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.