Tervepä terve. Toimituksen koilliskartaston viikkokäyriä tutkitaan tässä seuraavaksi.
***
Rakentamista sitä on monen sorttista. Kaikelle ei voi huutaa hurraata, mutta onpa ilonaiheitakin. Ajatus on jotenkin alkanut kulkea siihen suuntaan, että jonkinmoinen täydennysrakentaminen on viisauden alku: jos kylää tai kaupunkia pitää kasvattaa, tilkitään ensin taiten välit ja laitamat eikä lähdetä heti metsänkaatoon tai pellolle kaavoittamaan, mikä on yleensä kauhistus.

Perjantaina tie vei Tammisaareen. Keikassa oli vanhojen verestämisen makua: takavuosina kaupungissa tuli seikkailtua paljon. Kuitenkin siitä, kun koilliskulmasta on edellisen kerran lähdetty Tammisaareen oikein ajan kanssa, on vuosikausia - niin noloa kuin tämä onkin tunnustaa.
Perjantaina oli aikaa palloilla ja huomata, että siellähän on saanut useampi timpuri tehdä täyden päivätyön; pelkästään väli Pohjoissatamasta maantielle on kovin erilainen kuin joskus. Jotenkin ilahdutti se, että kaupunki on saanut kasvaa kovin itsensä näköisesti; rakentamisessa on jotain yhteistä läpi kaupungin. Vanhan viereen tehdään, mutta onneksi ei uusvanhaa sentään. Syksyisenä aurinkopäivänä koko pieni kaupunki on toki yhtä idylliä.

Kehityshän käy kuin varkain. Erään aiemman kotiosoitteeni ikkunasta näkyi oikeastaan jatkuvasti jotain rakentamista. Kuvasta hävisi vanha siilo, sen tilalle alkoi tulla omakotitaloja ja etualalle useampi kerrostalo. Kaikki tapahtui silti vähän kuin vaivihkaa; vasta, jos olisi laittanut rinnakkain syksyllä 2007 ja syksyllä 2014 otetut kuvat, olisi huomannut valtavan eron.

Että tämä nyt syksyn lähimatkailuvinkkinä, jos joku muukin on laiskasti liikkunut. Aina ei tarvitse matkustaa kovin kauas päivitelläkseen sitä, miten on kaikki muuttunut.
***
Sitten on tapaus keskusrikospoliisi ja sen saaristossa toteuttama operaatio. Jännittävää kerrassaan, meininkihän oli kuin Ilkka Remeksen kirjasta kommandopipoineen. Lukuvinkkinä voidaan sanoa, että Risto Isomäen kirjassa Haudattu uhka on siinäkin samansorttista menoa.

Sinänsähän toistuu vanha perinne; saaristohan on aina tarjonnut myös suojapaikkoja monenlaiselle lurjustelulle. On ollut pirtukuskit ja merirosvot ja muut. Pertsaa ja Kilua lukeneet tietävät. Siinä ei ole perää, että mielenkiinnon kohteena nyt olisi ollut tämä Airiston kelmi.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.