Tervepä terve. Toimituksen koilliskaukalon viikkosärät haudutetaan tässä seuraavaksi.
***
Paitsi että jääkiekkokaukaloissa muhii soppa.
Tätä luettaessa tiedetään, miten Suomen ja Slovenian pelissä kävi. Sitä ennenhän Suomen saldona on pari tappiota ja täpärä voitto.

Monelle otti koville tappio Ranskalle, mutta mene ja tiedä. Ranskassa ollaan eteviä monessa, joten miksei kiekkokin voisi sujua. Väestöpohjaa on ja vauras maa. Koulunpihoilla lätkimisen perinne voi puuttua, mutta liekö sillä Suomessakaan enää merkitystä.

No, maailma jatkaa kulkuaan, tuli joukkue seitsemänneksi tai voitti kisat. Paljon hommia tehneiden nuorten miesten puolesta huono menestys tietysti surettaa. Silti joskus puolivaisua pelailua seuratessa tulee maallikolle mieleen, että olisiko kunnon mahalasku sittenkin tulevaisuuden kannalta parempi juttu kuin vain hiukan huonosti mennyt turnaus.

Selitän. Ongelmaahan ei ole, jos tuomisina on kultaa. Joukkue saa kuvansa lööppiin, kakkua lentoasemalla ja pitkäpiimäistä olalletaputusta. Huipulla ollaan.
Puolikehnon turnauksen jälkipuintiin taas välttämättä ei innostu moni.

Jos sijoitus on penkin alla, on pakko aloittaa puhtaalta pöydältä. Ja tällöin valmennuksen kelpaa: kyllä tulee palstakaupalla analyysiä ja toimintaohjetta. Sen kun valitsee parhaat päältä.
Bonuksena valmennus saisi työrauhan. Huonosti pelannut joukkuehan on perinteisesti ne, ei meidän.
***
Leijonahan on joukkueen tunnus. Jalopeura marssii vasemmalle sattumalta niin maajoukkueen paidoissa kuin Peugeotin logossakin. Ruokolahdella takavuosina etsitty leijona marssi kai yli itärajan, mutta tänä vuonna kiekkoleijonat eivät ehkä marssi finaaliin. Eikä sitä tee siivekäskään; mustarastaasta kertova euroviisuehdokas karsiutui finaalista tiistaina.
Ihan menee kuin viime viikon lehdessä neuvottiin. Että pitää olla pysyvyyttä.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.