Tervepä terve.  Toimituksen koillisbasaarin viikkotinkimiset käydään tässä seuraavaksi.
***
Vaalit sitä ja vaalit tätä, olkoonkin, että kuntavaali ei ole varsinainen karnevaali.  Tämän, monen mielessä eteläiseen Amerikkaan sijoittuvan tapahtuman mukaan on nimetty Carneval-keksi, mutta vielä ei ole toreilla vastaani tullut Cuntavaal-keksejä.

Muuta syötävää on piisannut; vaalikarkkeja toki, samoin keittoa ja kahvia.  Tässä kohtaa puheet heikommassa asemassa olevien puolella olemisesta pitävät paikkansa: isommassa kaupungissa vaalikojuilla vähävarainen syö itsensä hyvinkin tärviölle muutaman kerran viikossa.  

Hyvä keitto on aina paikallaan, ja makuvalikoima on laajentunut; tutun hernekeiton lisäksi tiemmä ainakin kala- ja jauhelihakeittoa tarjotaan.

Tämä pistää tietysti miettimään, että pitäisikö ruoan olla jotenkin aatteen väristä.  Isompien osalta tämä on helpompaa. Vihreillä ja keskustalla hernekeitto olisi ilmiselvä valinta,  lihalla tai ilman. Kasvisvaihtoehtoa en ole kuullut kenenkään vielä kojuilla peräävän, tai sitten olen vaan kuunnellut huonosti. Enemmän vasemmalla oltaessa pitäisi varmaankin padassa olla jotain punaista.  Äkkiä tulee mieleen joku tomaattipohjainen soppa.  Borssi tai seljanka olisivat jo äärilaitaa, arvaan.

Entä sitten  ruiskukalla ja sinisellä pitkään mennyt kokoomus.  Viime vaaleista asti kattilassa seissyt soppa voisi täsmätä värin puolesta, mutta ei muuten.  Ehkä tämä joukko voisi olla makea vaihtoehto ja tarjota mustikkasoppaa, tuota sivakoitsijoiden klassista välitankkausainetta.

Jonkinlainen yhteyshän sitä keväisillä tai syksyisillä vaalitapahtumilla on myös hiihtokilpailuihin; grillimakkara käryää, lunta on ehkä sentti, kisaajilla on numerolaput rinnassa ja sekasarjaa mennään vapaalla tyylillä.
***
Heip.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.